tiistai 12. marraskuuta 2013

Kummalliset E-koodit ja suhtautumiseni elintarvikkeiden lisäaineisiin

Minulla on tällä viikolla ollut ilo lukea ja analysoida gradua, jonka aiheena ovat elintarvikkeiden lisäaineet ja etenkin kuluttajien suhtautuminen niihin. Aihe sai minut pohtimaan omaa suhtautumistani lisäaineisiin ja niiden käyttöä elintarviketeollisuudessa. Tässä pientä infopläjäystä aiheesta ja omaa pohdintaa :) Kuulisin myös mielelläni teidän mielipiteitä ja ajatuksia aiheesta! 

Lähde
Monet meistä suhtautuvat lisäaineisiin epäluuloisesti. Jo nimi "lisäaine" saa ne kuulostamaan epäilyttäviltä, joltain sellaiselta joka on ylimääräistä ja tarpeetonta ruoassa. Kammoksumme helposti E-koodeja, joita pakkausselosteet ovat pullollaan ja pohdimme niiden turvallisuutta. Tosiasia kuitenkin on, että lisäaineet ovat monissa elintarvikkeissa välttämättömiä, jotta ne täyttävät kuluttajien laatuvaatimukset. Lisäaineet ovat valmistettu joko luontaisesti, kemiallisesti tai mikrobiologisesti ja niitä käytetään elintarvikkeissa mm. 
  • parantamaan niiden säilyvyyttä
  • lisäämään niiden turvallisuutta (estämällä mikrobien kasvua)
  • tekemään elintarvike ulkonäöltään houkuttelevammaksi
  • parantamaan makua
  • varmistamaan elintarvikkeen maun, rakenteen ja ravitsemuksellisen laadun säilyminen koko myyntiajan
On muistettavat, että kaikki lisäaineet, joita Euroopassa valmistettavissa elintarvikkeissa käytetään ovat Europpan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) hyväksymiä ja niiden tulee käydä läpi perusteellinen turvallisuusarviointi ennen kuin elintarvikevalmistajat saavat käyttää niitä elintarvikkeiden valmistusprosesseissa. Eviran mukaan lisäaineita sisältävien elintarvikkeiden käyttö on turvallista osana monipuolista ja vaihtelevaa ruokavaliota. Osalla lisäaineista saattaa olla haitallisia vaikutuksia, jos niitä käytetään enemmän kuin hyväksyttävän päiväsaannin verran, esimerkkeinä näistä aspartaami ja asesulfaani. (Lähde: Eviran lisäaineopas

Lähde
Meidän kuluttajien  paras tietolähde lisäaineisiin ovat elintarvikkeiden pakkausmerkinnät, joita kannattaakin tutkailla kaupassa käydessä.  Kaikki elintarvikkeen valmistuksessa käytetyt lisäaineet ilmoitetaan ainesosaluettelossa ryhmänimellä, jota täydennetään lisäaineen nimellä tai E-koodilla. Nykyään tuntuu siltä, että elintarvikkeiden valmistajat kirjoittavat enemmän ainesosien nimiä auki ainesosaluetteloon eivätkä pelkästään E-koodeja, koska niitä kuluttajat "pelkäävät".

Oma suhtautumiseni lisäaineisiin on melko neutraali. Tiedän niiden olevan kohtuukäytössä turvallisia ja tarpeellisia monien elintarvikkeiden valmistuksessa. En kuitenkaan pidä niitä ravitsemuksellisesti tarpeellisina, eli usein ruoat, jotka eivät sisällä lisäaineita, ovat ravintorikkaampia kuin lisäaineita sisältävät elintarvikkeet. Hyvä esimerkki ovat proteiinipatukat, joita ei olisi olemassa ilman lisäaineiden käyttömahdollisuutta. Ne ovat hyviä välipaloja silloin tällöin, mutta esimerkiksi lisäaineeton banaani ja luonnonjugurtti ajaa saman asian ja on todennäköisesti myös ravinteikkaampi vaihtoehto. 

Lähde
 Oman ruokavalioni pyrin pitämään monipuolisena ja suhteellisen terveellisenä. Pidän johtoajatuksenani sitä, että kun ruokavalion suuret linjat ovat kunnossa ei pienillä herkutteluilla ole merkitystä vaan ne kuuluvat ruokavalioon yhtälailla kuin kaikki muukin. Pyrin syömään paljon "puhdasta" eli kokonaan lisäaineetonta ruokaa kuten vihanneksia, kasviksia, marjoja, maitotuotteita (rasvaton maito, maitorahka, luonnonjugurtti), lihaa, kalaa ja kanaa. En kuitenkaan välttele lisäaineita mitenkään erityisesti, lähinnä välttelen liikaa suolaa ja kovia rasvoja, jotka ovat oikeasti todella haitallisia! :) 

Suosikki salaattini :)
Mitä mieltä sinä olet lisäaineista? Pelottavatko ne vai suhtaudutko niihin neutraalisti kuten minä? 

11 kommenttia:

  1. Minä suhtaudun niihin tiedostetusti. Itse teen oikeastaan kaiken ruoan mitä syön, joten lisäaineita on helppo tutkailla. Pyrin ostamaan (budjetin puitteissa) aina sen lisäaineettomimman vaihtoehon. Esim. jogurteissa jätän ne aspartaamimömmöt hyllyyn ja ostan maustamatonta jogurttia ja maustan sen sitten vaikka itse. Kasissosekeitot, pussikeitot ja kastikkeet jätän hyllyyn. Ne voi tehdä itse arkiruokailussa. Nyt olen jättänyt myös ketsupit sun muut lisähärpäkkeet, kun menin katsomaan niiden tuoteselosteen. Kasvissyöjänä syön jonkin verran papuja, mutta niissäkin on valtavia eroja. Papuja tomaattikastikkeessa saattaa sisältää suurimmaksi osaksi jotain ihan muuta kuin papuja. Eineksiä (tarkoitan valmisruokia) en välitä ostaa. Itse voi tehdä saman ja hintakin on alhaisempi, usein myös niissä valmisruoissa piilee turhia aineita. Ymmärrän näiden käytön kuitenkin harvakseltaan, esim reissujen yhteydessä tai kiireisenä aikana. Yksi "paheeni" on kuitenkin limpparit, josta valitsen light-version. Tämä on puhtaasti sitä turhan sokerin välttämistä sekä makuasioita. En tykkää siitä tuntemuksesta (tai mielikuvasta :D) , että sokeri jää hampaisiin ja limppari maistuu todella imelältä. Toisaalta en juokaan limpparia sentään päivittäin!

    Mielestäni on kuitenkin tärkeää, ettei arkiruokailu kärsi siitä, että kyttää liian tarkkaan lisäaineita. Tällä hetkellä saan tällä kyttämisellä ruokaa helposti pöytään, joten tarkkailu ei mene överiksi. Siinä vaiheessa kun kauppareissuun menee useita tunteja tai joutuu hakemaan ruokaa useasta kaupasta lisäainekyttäilyn takia, mennään jo yli. Kohtuus kaikessa, myös lisäaineissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, kiitos kommentistasi :) Jaan kanssasi paheen, nimittäin light-limpparin! Heh, Pepsi max kuuluu omien paheideni listalle, mutta onneksi se lista ei muuten ole kovin pitkä! ;) Kaikille jotain paheita sallittakoon! Olen samoilla linjoilla kanssasi, että kohtuus kaikessa on loistava motto, sopii kyllä lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen elämässä :) Mukavaa viikon jatkoa sinne!

      Poista
  2. Kun teen kotona ruokaa, lisäaineet ovat aika vähissä. Käytän pääosin tuoreita raaka-aineita.

    Mutta muussa elämässä kuin kotona ollessa lisäaineiden syönnin kontrollointi on oikeasti aika hankalaa. Luotan siihen, että kun valitsee parasta, mitä on tarjolla, todennäköisesti elää terveemmän ja onnellisemman elämän kuin stressaamalla jokaisesta suupalasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Sama juttu minulla, kotona teen paljon ruokaa vihanneksista + jostain proteiininlähteistä, kuten kanasta, kalasta, kalkkunasta ja lihasta. Välillä tulee syötyä kiireessä Saarioisten maksalaatikkoa ja ai että maistuu toisinaan hyvältä. Ulkona syödessä ei aina tiedä yhtä tarkasti mitä ruoassa on, mutta olen samoilla linjoilla kanssasi, että turha stressaaminen ei kannata ruoan suhteen. Kun suurin osa valinnoista on terveellisiä, kallistuu kokonaisuuskin terveellisemmän puolelle. :)

      Poista
  3. Hyvä teksti ja aika samoilla linjoilla oon sun kanssa niihin suhtautumisen kanssa :) kohtuudella voi syödä kaikkea.

    VastaaPoista
  4. Samaa mieltä Juttiksen kanssa, mut toi aspartaami (E951) on sellainen lisäaine, jota itse kammoksun + maistan maun. Yksi Marlin marjakeitto on mennyt pöntöstä alas ja toisen olen antanut frendille, joka tuotteen suostui ottamaan vastaan. Stevia on ok, makeutusaine. Naapuri kertoi talkoissa aspartaamin haitoista ym. riitatilanteita, kun tälle lisäaineelle löytyy selkeätä vastustusta kansalaisissa ja täytyy myöntää, et itselle ainakin tarina osui ja uppos :) Tämän jälkeen E951 alkanut maistumaan vastenmieliseltä.+ Piilosokerit pois ruokavaliosta.

    Uteliaana näitä täällä luen ja mielenkiinnolla. Täytyy myöntää, että osaat hyvin pukea asiat sanoiksi, kiva lukea ja piristää päivää samalla. Tällainen lähes 5-kymppinen ukkokin innostuu lukemaan näitä juttuja täällä.
    Syön salaatteja vain buffee- pöydissä, mun iässä jo saa työstää aikalailla painon kanssa, nämä ovat tärkeitä juttuja ja paljon tietenkin kiinni omasta asenteesta/mielestä. Taistelu jatkuu myös tulevaisuudessa, periksi ei anneta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos paljon kommentistasi! :) Mukavaa, jos olet saanut näistä minun kirjoituksista lisäpontta omaan terveelliseen elämään! Olet oikeassa, että oma asenne on todella tärkeässä asemassa. Tsemppiä jatkoon!

      Poista
  5. Täällä hyvä tuoda julki positiivisia asioita eli heitän oman lusikkani soppaan? Einesruoista puhuttaessa, suosittelen kokeilemaan Kokkikartanon valmisruokia, hyviä kokemuksia itsellä. Saarioiset jääneet itsellä menneisyyteen, ainoastaan silloin tällöin syön perunasalaattia ja päivittäin pippurikalkkunaleikettä (leivän päälle).

    Keittoruoista suosin Kana-kookoskeittoa, johon laitan valkosipulirouhetta ja Lohikeittoa (Kokkikartano), pinaattikeittoa syön vain pakasteena. Raejuustoa kuluu parhaimmillaan/pahimmillaan jopa 400gr päivässä. Kirsikkatomaattia käytän myös päivittäisessä kotiruokailussa. Ruisleipää kohtuudella n.200gr/pv.

    Suosin keittoruokia, 1-2 krt/viikko tulee syötyä tuhdimmin, lounaalla buffet- pöydän antimia, suosin nykyisin kala- kana- ruokia pääasiassa. Nuorempana suosin pääasiassa punaista lihaa + nuorena oli bravuurina tonnikala-ananas- raejuusto- salaatti :) Nyt lähes 5- kymppisenä mietin enemmän sitä, mitä suuhuni laitan, ei enään niin mättöruokia.

    Herkuttelut pyrin minimoimaan, koska niissä olen heikoimmillani, välillä olen onnistunut myös palkitsemaan itseni urheilusuorituksestani pikku herkuilla.
    Liian usein jäänyt pahamieli hetken hyvänolon tunteesta, siksi olen napostelut pyrkinyt jättämään enemmän taka-alalle. 1-2krt/kk on ihan ok vielä.

    Salaatteja ja marjoja pitäisi lisätä enemmän omaan ruokavalioon, siinä tavoitetta tulevaan? Itsellä enemmän sääntönä ruokailussa -keep it simple!
    Tiedän, että monipuolisuus on valttia :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, kiitos kommentistasi ja lusikan soppaan heittämisestä! :) Kokkikartanon keitot ovat minullekin tuttuja, oma suosikkini taitaa olla lohikeitto, mutta kana-kookos on myös tosi hyvää! Toisinaan tulee sellaisia keitto-vaiheita minullekin, mutta olen huomannut, että ne ei oikein minulla meinaa pitää nälkää, kaipaan kylkeen aina jotain lisää, kuten leipää. Ajatuksesi ruokavaliostasi kuulostaa hyvältä, ja keep it simple on kyllä hyvä motto myös! :)

      Poista
  6. Nuorena aineenvaihdusta vilkkaampaa, vanhemmiten pärjää vähemmällä ravinnolla, totuttautuminen vie oman aikansa ja siksi tulee helposti sitä ylimääräistä vyötärölle. Minulle keitto jo riittävä, mutta vähän on koiramaisia ominaisuuksia itsellä, kun syödä vois aikalailla, vatsanahka kyl joustaa :) Kontrollin opettelua välillä. Buffet- pöydät hyviä testipaikkoja, tänään mm.Kampin Pippurissa asiakkaan kanssa naureskeltiin, et kyllähän sitä vois enempikin syödä, mut? Raaskittiin lähteä ajoissa pois!

    VastaaPoista