torstai 13. maaliskuuta 2014

Mental game: kuinka jaksaa painaa vaikeiden hetkien yli juoksulenkillä?

Jokainen meistä on varmasti joskus kokenut juoksulenkillä vaikean hetken. Jaloissa painaa väsymys, juoksu tuntuu takkuisalta ja ajatukset harhailevat, kelloa tulee vilkuiltua jatkuvasti ja muutenkin fiilis koko juoksun suhteen on ihan "plaah". Tiedättekö tämän tunteen? 

Kävin juoksemassa tänään pitkän lenkin. Olin valmistautunut normaalisti eli kiinnittänyt huomiota siihen, että söin ja join tarpeeksi sekä tänään että edellisinä päivinä ja asenteeni lenkkiä kohtaan oli nöyrän kunnioittava. Tavoitteenani oli juosta tämän vuoden toistaiseksi pisin lenkki, ja tiesin, että se ei tule olemaan helppoa, mutta pystyisin siihen. Ison osan lenkistä, etenkin pidemmillä lenkeillä, muodostaa henkinen puoli. Se millä tavalla pystyy tsemppaamaan itsensä vaikeampien hetkien yli lenkin aikana. 

Heti alkumatkasta huomasin, että askel ei tuntunut kovin kepeältä, vaikka en ollut juossut kahteen päivään. Usein juoksulenkkien alku saattaa olla minulle takkuisaa ennen kuin "kone lämpiää", joten työnsin ajatuksen väsyneistä jaloista taka-alalle, ja pyrin ajattelemaan positiivisesti: "kyllä se tästä vielä lähtee" ja jatkoin matkaa. Ensimmäinen vaikea vaihe lenkistä oli ylitetty ja juoksu alkoikin rullaamaan paremmin, kun kroppa kirjaimellisesti lämpeni ihanassa kevätsäässä ja keskityin muuhun, kuin ajattelemaan takkuisaa menoa. Aloin jopa nauttimaan juoksusta ja päätin kurvailla vähän eri reittiä, sillä vaihteleva reitti helpottaa ainakin minun motivoitumista juoksuun. 

Keli oli mitä komein! :)


Noin 8km juostuani, tuli seuraava vaikea vaihe. Juuri tuollainen hetki, jota kuvailin ensimmäisessä kappaleessa. Vilkuilin jatkuvasti Garminia, ja mietin, että voi ***** tässä on vielä paljon kilometrejä taitettavana. En ikinä jaksa juosta niin pitkää matkaa eikä edes huvita. Saako mennä kotiin sohvalle makaamaan? (Vastaus: saa, jos siitä tulee hyvä fiilis)

Sitten aloitin "mental gamen", joka tässä kohtaa tarkoitti itseni tsemppaamista. Omalla kohdallani se tarkoittaa, että tsemppaan itseäni puhumalla itselleni ja rakentamalla positiivisia mielikuvia päässäni. Mietin miksi olen juoksemassa juuri sillä hetkellä? Mikä on motivaattorini ja mitkä ovat tavoitteeni? Aloitin tsemppailun miettimällä tavoitteitani ja kuvittelin itseni juoksemassa Tukholman maratonin maaliviivalle tuulettaen uutta omaa ennätystäni. Minulle tuli kylmät väreet pelkästä ajatuksesta, ja samassa hetkessä sain jalkoihin lisää potkua ja meno muuttui erilaiseksi. Vaikea hetki oli ylitetty. Tiesin hetkessä miksi olen juoksemassa: haluan saavuttaa tavoitteeni. Haluan saada sen mahtavan fiiliksen, joka tulee kun pääsee tuulettamaan omaa suoritustaan juoksutapahtuman maaliviivalla. Haluan saada sen hyvän olon, joka tulee onnistuneen treenin jälkeen. Haluan saada ne endorfiinit, jotka ryöppyävät mahtavan juoksulenkin jälkeen. Haluan olla parempi juoksija, kuin aikaisemmin ja voittaa itseni. 

Ei, lenkki ei ollut tästä lähtien täysin auvoisaa onnea ja ihanan rentoa menoa, vaan vaikeita hetkiä tuli lisää, mutta tsemppasin niiden läpi edellä mainittujen ajatusten voimalla. Henkinen puoli vaatii yhtälailla harjoittelua kuin suorituksen fyysinenkin puoli. Pitkällä matkalla jalat väsyvät ja juoksu ei olekaan enää hetkellisesti niin kivaa. Se hetki tulee vastaan lähes kaikille jossain kohtaa, oli juoksumatkana mikä tahansa. Kannattaa siis miettiä jo harjoituslenkeillä, ennen kisasuoritusta, omat tsemppipuheet itselle. Miksi olet juoksemassa? Miltä tuntuu kun saavutat tavoitteesi? Oli se tavoite sitten mikä tahansa. Useimmiten meillä jokaisella on joku syy juosta. Oli se syy sitten saavuttaa hyvä fiilis liikuntasuorituksesta, pudottaa painoa tai voittaa itsensä juoksutapahtumassa. Mikä on sinun syysi? Mieti sitä, kun lenkillä on vaikeita hetkiä ja tsemppaa itsesi niiden yli sen ajatuksen avulla. Muista kuitenkin erottaa henkisesti vaikeat hetket esimerkiksi kivuista, joihin on reagoitava. Todellisen kivun läpi juokseminen ei kannata, vaikka se vaatisi henkistä kanttia. Kroppaa ei kannata riskeerata, jotta voi todistaa olevansa henkisesti kova tyyppi! :)

Ps. Juoksin lenkin loppuun asti. 30km check. Maratontreenin toistaiseksi pisin lenkki tälle vuodelle. Olen tyytyväinen, koska se ei todellakaan ollut helppoa, mutta tein sen, ja olen taas yhden askeleen lähempänä maratontavoitteitani :)


Millä tavalla te tsemppailette itseänne vaikeina hetkinä juoksulenkillä? 

Karoliina




14 kommenttia:

  1. Mulle tuli kans kylmät väreet kun mietin sitä maratontuuletusta :). Mut siis tiedän noi fiilikset ja aika samoin ajatuksin tsemppaan. Ja sillä miten paljom ärsyttää jos lenkki jää kesken! Huikea olet! Onnea 30 kilsasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Jep, pitää löytää ne omat tsemppailevat ajatukset, jotka auttaa vaikeissa paikoissa! Tsemppiä sinne!! :)

      Poista
    2. Sitä vielä piti sanoa, mutta eilen bussipysäkillä kommentoidessani unohdin, että mulla on kans noi kaks ekaa kilsaa aina jotenkin hankalat, mut sit kun kone lämpee ni alkaa rullaamaan :)

      Poista
    3. Joo,voisin kuvitella, että aika monella on! :) Pääasia, että lähtee rullailemaan siitä, kun kroppa lämpiää! Ne lenkit, kun ei lähde rullaamaan ollenkaan on ihan kamalia! :D Mutta yleensä syyt löytyy sitten liian vähäisestä levosta, huonosta syömisestä tms. ainakin omalla kohdalla.

      Poista
  2. Heipsan. Olikin makea juoksukeli 😎 Mietin täs et yritätkö pitää pitkiksilläsi sykkeen tietyissä rajoissa (esim enintään 70% maksikisykkeestä tmv) vai tähtäätkö tiettyyn kilometriaikaan tmv sykettä seuraamatta? Kauan sulla meni tuohon 3kymppiin? Kadehdittava suoritus - well done! Ehjiä treenejä T. Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! No niin oli kyllä, ihan mieletön! :) Viime aikoina mulla ei ole pitkiksellä eikä muillakaan lenkeillä ollut sykemittaria mukana. Garminista on sykevyö rikki, joten käytän sitä ainoastaan matkan mittaamiseen tällä hetkellä, vaikka ihan mielelläni sykkeitäkin seurailen. Toisaalta, kun ei ole ollut sykevyötä mukana, on pitänyt paljon tarkemmin kuulostella omaa kroppaa ja jaksamista. Pyrin pitämään vauhdin jatkuvasti sellaisena, että pystyisin juttelemaan kaverin kanssa, jos sellainen olisi matkassa. Tänään mulla ei ollut mitään kilsavauhtitavoitetta, lähinnä pyrin pitämään vauhdin mahdollisimman tasaisena, ja sellaisena, joka tuntui hyvältä, ja jota jaksan ylläpitää piiiiiitkän matkan. Juoksuun meni n. 2:54, keskivauhti oli 5:47. Hyviä treenejä sinne myös! :)

      Poista
  3. Huikeeta Karoliina, sä inspiroit mua! <3 Mutta joo, tuli niin paljon ajatuksia mieleen itsensä psyykkaamisesta, että sun innoittamana pitää varmastikin kirjoittaa siitä itsekin postaus. :)

    Mulle hankalimmat pätkät on yleensä just silloin kympin tienoilla, edessä oleva matka tuntuu niin pitkältä! Mutta eipä sitä passaa ajatella. Kyllä sisukas asenne on se, millä pärjää. Tahto selviytyä, uskoa itseensä ja lopulta muistaa myös, miltä se itsensä voittaminen tuntuu (huikeelta!!!). Ja toisaalta, kun lähtee lenkille pitkälle kauas kotoa, myös se tosiasia: ei itku auta täällä 10km:n päässä kotoa. Juosten on takaisinkin tultava ;)

    Kebnekaisen vaellus oli erittäin hyvä psyykkauksen opettelua! :) Suomalaisella sisulla. Grau. :)

    Mutta tosi hyvä pointti tässä sun tekstissä, että pitää opetella erottamaan myös henkisesti vaikeat hetket "aidosta" kivusta, johon on reagoitava!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Satu, kiitos kuule samoin!! <3 On niin kivaa, että ollaan molemmat menossa samaa haastetta kohti ja voidaan tsemppailla toisiamme matkan varrella!! :) Jep, sisua tarvitaan tosiaan noissa vaikeissa hetkissä, ja voin kuvitella, että Kebnekaise vaati "pientä" psyykkausta!! Tsemppiä sinne ja kirjoittele ihmeessä oma postaus tästä aiheesta, toivottavasti sieltä saa hyviä vinkkejä, koska voin luvata, että tarvitaan niitä vikalla kympillä Tukholmassa!!! :D

      Poista
  4. Koeta jaksaa ja tsemppaa loppuun asti. Muista että maraton alkaa vasta 30. kilometrin jälkeen.
    Itse juoksin ensimmäisen maratonini viime vuonna HCM:llä, tänä vuonna tarkoituksena juosta 3-4 maratonia. Itse kisassa siinä 32km kohdalla alkoi taistelu pään kanssa ja mietin että ei helvetti, en mä nyt heitä hukkaan tätä kuukausien treeniä ja voi jättää kisaa saatana kesken tässä vaiheessa. 37km ohi kun pääsin niin alkoi jalka nousta yhä lujempaa kun kuvitteli itsensä ylittämässä maaliviivaa, ja siinä vaiheessa jo tiesi että homma on paketissa.
    Vanhaa sananlaskua käyttäen: "Kuinka syöt elefantin? Yksi puraisu kerrallaan."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos kommentista! :) Juurikin näin! Mulla oli aika sama kokemus HCM:llä viime vuonna. 30km kohdilla tuntui aika irvistyttävältä, mutta mitä lähemmäs Stadikka tuli, sitä enemmän sitä sai jaloista irti ja viilettelin siellä 5minsan kilometrivauhteja (mulle kovaa) vikoja kilsoja, eli yllättävän paljon se tieto maaliin pääsystä kyllä sai siinä kohdassa tsemppaamaan! :) Harjoituslenkeillä on vaan jotenkin haastavaa saada se viimeinen tsemppi päälle, joka tulee kisassa automaattisesti, mutta ei auta kuin yrittää parhaansa. Toi sananlasku on kyllä niin totta! :)

      Poista
  5. Tosi hienoa Karoliina! Mäkin kuvittelen lenkeillä usein sen maaliviivan ja ihan kylmät väreet tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kiitos! Se on hyvä mielikuva ja toimii kyllä lähes aina! :)

      Poista
  6. Hyvin sä vedät! Mutta aika kova vauhti pitkikselle, vaikka samasenväliä jos tuntuu että hyvin jaksat. Olisi kyllä hirmu mielenkiintoista tietää syke. Ja onko sulle määritelty sykerajat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos kommentista! :) Jep, tällä pitkiksellä oli vauhti tosiaani hieman reippaampi kuin normaalisti, mutta kuitenkin sellainen, että juttelut kaverin kanssa olisivat onnistuneet ihan hyvin eli ei mikään "hard effort". Peruskestävyysalueella en varmasti pysynyt koko ajan, mutta vauhti oli koko ajan sellainen, joka tuntui hyvältä. Pyrin tosiaan jatkuvasti kuulostelemaan kroppaa ja omaa jaksamista ja välillä se on tosi hyödyllistä juuri ilman sykemittaria. Sykerajoja ei ole koskaan virallisesti määritelty mulle, olisi kyllä tosi mielenkiintoista tehdä se jossain vaiheessa! :)

      Poista