torstai 30. lokakuuta 2014

Insta(RUN)gram & runfievillitys

Instagramista on tullut viimeisen vuoden aikana oma sosiaalisen median suosikkini. "Instaa" on helppo käyttää, ja se kulkee mukana koko ajan, koska appi on nimenomaan puhelimeen tarkoitettu. Instagram on itselleni ensisijaisesti motivaation, inspiraation ja hyvän fiiliksen lähde. Tiedän Instagramin avatessani, että uutisvirta on täynnä toinen toistaan kivempia kuvia, ja instatuttujen kuulumisia. Instaan meneminen on mukava pieni "pakokeino" keskellä arkipäivää (tai iltaa/aamua/yötä), sillä voin itse päättää, mitä siinä kanavassa haluan seurata. Instagramin uutisvirrassa ei ole negatiivisia uutisia, joita saamme seurata ihan tarpeeksi muissa medioissa. Sieltä löydän tavallisia ihmisiä ja saan inspiraatiota itselleni siitä aihealueesta, josta kulloinkin inspistä kaipaan. Instagram on myös kevyttä ajanvietettä, ja tarvittaessa erittäin hyvä informaation lähde. Keväällä häitä suunnitellessa etsin Instagramista esimerkiksi hääpukumalleja, hääkampauksia ja koristeideoita!


Kuva tämän päivän lenkiltä :) Ihana auringonlasku! 

Itselleni Instagram on selkeästi profiloitunut juoksun, hyvinvoinnin ja ruuan kanavaksi. Omalla tililläni @candyontherun jaan lähinnä näihin aihealueisiin kuuluvia kuvia, sillä oma instatilini on pitkälti blogin kanava. Instagramissa seuraan ihmisiä, jotka antavat minulle inspiraatiota, ja motivoivat vaikkapa lähtemään lenkille! Näen kuvan Instassa, kun joku toinen julistaa lenkkiaikeita, ja innostun siitä itsekin. Seuraan paljon bloggareita, joihin voin samaistua sekä muita juoksun harrastajia, jotka antavat ihanasti motivaatiota sekä myös vertaistukea tarvittaessa. Lisäksi seuraan mielenkiintoisten juoksutapahtumien tilejä sekä joitakin hyvinvointi-ja liikuntalehtiä. Yrityksiä seuraan vain muutamia sellaisia, jotka ovat erityisen mielenkiintoisia, mutta pyrin pitämään niiden määrän melko pienenä. En kaipaa Instagramin uutisvirtaan liikaa (suoraa) mainontaa. Piilomainontaahan Instagram on jo täynnä joka tapauksessa, joten sielläkin tietty mediakriittisyys on tarpeen! :)




Olen hyvin tarkka siitä, että haluan pitää Instagramin itselleni positiivisena kanavana. Se ei ole paikka, jossa haluan nähdä, tai jakaa negatiivisia asioita. Se ei ole myöskään paikka, jossa haluan itse tuntea negatiivisuutta esimerkiksi omaa kehoani kohtaan. Tästä syystä en Instagramissa seuraa yhtään "vatsapalatiliä" eli sellaista tiliä, jossa esitellään omaa kroppaa jatkuvasti vähissä vaatteissa. Minulla ei ole mitään näitä tilejä vastaan, päinvastoin, olen vain todennut, että oma hieman pehmeämpi masuni ja edessä oleva suklaakakkupala aiheuttavat turhaan huonoa omaatuntoa, jos samalla selailen Instagram feediä, joka on täynnä #supermegamegatikissä olevaa porukkaa! ;) Elämä on valintoja täynnä, ja niitä voi tehdä myös Instagramissa! ;)  

Instagram ei ole toistaiseksi vielä niin kaupallinen kanava, kuin Facebook, mutta sen merkityksen markkinoinnissa ovat kuitenkin ymmärtäneet monet yritykset. Etenkin sellaiset, jotka markkinoivat tuotteitaan nuorille aikuisille. Instagramin vahvuus on siinä, että siellä käyttäjät luovat yritysten puolesta sisältöä, ja oikealla ohjauksella hoitavat somemarkkinoinnin yrityksen puolesta. Hyvä esimerkki ovat erilaiset kilpailut, joissa yritys pyytää kuluttajia ottamaan kuvan tuotteestaan/johonkin siihen liittyvästä tilanteesta, ja postaamaan sen Instagramiin tietyllä hashtagilla. Kilpailun palkintona saattaa olla jotain isompaakin, mutta se kustannus yritykselle on melko pieni siinä tilanteessa, kun yrityksen lanseeraaman hashtagin (=brändin) alle kerääntyy tuhansia mielenkiintoisia ja makeita kuvia, joissa yrityksen tuote esiintyy, ja jotka välittömästi yhdistetään yritykseen. Kuluttajat tykkäävät toistensa kuvista, ja jakavat niitä Repost-appin avulla. Yrityksen sanoma leviää somessa kuin häkä, ja heijastuu todennäköisesti myös myyntiin. Mikäs siinä, kaupallisuutta tuskin on mahdollista välttää siellä, missä kuluttajatkin ovat. Yritykset, jotka eivät vielä ole Instagramissa, ovat jo saattaneet tipahtaa nopeimman junan kyydistä...

#RUNFIE
Yksi hyvä esimerkki Instagramin voimasta (pienessä mittakaavassa) on: 

#Runfie
"a photograph that you take of yourself before, during or after a run to share your runner´s high, your latest running fashion statement, or to show off some form of badassery" Lähde: Instagram. Määritelmä hyvä! ;)

HCR Street teamin Andrei heitti Instagramiin kuvan itsestään juoksulenkillä viime keväänä, ja täggasi sen #runfie. Se oli ensimmäinen kerta kun näin tuon hashtagin käytössä, ja se oli mielestäni super hauska! Heippa vaan selfiet, täältä tulee runfie!! :) Innostuin tietysti #runfiesta, ja laitoin itsekin kuvan omalle tililleni, ja haastoin omia seuraajia tekemään saman. Ottamaan siis  juoksukuvan, ja täggäämään siihen #runfie

Mun ihan eka #runfie (ja hikinen sellainen!!)
Hashtagi lähti leviämään nopeasti, ja ennen Andrein ottamaa kuvaa Instasta löytyi tasan kaksi #runfie kuvaa. Alla oleva Instasta poimittu kuva siitä todisteena…Oltiin siis ainakin lanseeraamassa #runfie Suomeen, jos ei koko maailmaan, haha! ;)


#Runfie proof :) 

Syyskuussa naureskeltiin Street teamin porukan kanssa, että #runfieta löytyi Instagramista jo yli 3000 kuvaa. Äsken tarkistin tilanteen, ja nyt runfieita löytyy jo 3836 kappaletta!! Että sellainen sosiaalisen median runfievillitys meillä käsillä! ;) Muistathan laittaa seuraavalta juoksulenkiltä itsestäsi runfien!  

Jos haluat hyvää inspistä juoksuun/hyvinvointiin niin suosittelen esimerkiksi seuraavia Instatilejä. Tässä on vain muutamia, sillä hyviä on todella paljon!! :) 

@runnersworldmag
@womensrunningcommunity
@instarunners
@steffit
@juoksujalkaa
@wewellness
@runninglaucom
@karagoucher
@endorphinist 
@annjoyrun
@cloudberryslife
@fit_smoothies
@josefin.dompert
@miiakahila
@skinnyrunnersr
@runeatrepeat

Ja seuraavilla hashtageilla löytyy inspistä lisää :)

#juoksu
#runfie
#marathontraining 
#halfmarathontraining
#löpning 
#instarunners
#instarunning 

Mikä on sinun suosikkisi sosiaalisen median kanavista? Onko hyviä ehdotuksia ketä kannattaisi seurata Instagramissa? Saatko sinä inspistä sosiaalisesta mediasta? :) 

Someterkuin, 
Karoliina 

tiistai 28. lokakuuta 2014

Ensi kevään juoksusuunnitelmia: Vauhtisammakon juoksukoulu!

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että kaipaisin toisinaan juoksuharrastukseeni valmentajan tukea. Haluan jatkuvasti kehittyä (kunto)juoksijana, ja harjoitella mahdollisimman järkevästi ja tehokkaasti.  Toisinaan tulee vastaan tilanteita, jolloin en tiedä kunnolla, miten kannattaisi harjoitella, tai mitä asioita voisin painottaa treeneissäni enemmän, jotta mahdollistaisin parhaan mahdollisen kehityksen. Näissä tilanteissa valmentaja olisi todella suureksi avuksi! Mielenkiintoa juoksukouluun liittymiseen on lisännyt myös se, kuinka hyviä tuloksia useat juoksukaverit ovat alkaneet tehdä säännöllisen valmennuksen avulla. Terkkuja vaan meidän HCR Street teamin Laura P:lle ja Laura H:lle! ;)  Lisäksi ne kerrat, kun olen itse päässyt juoksuvalmentajan ohjaukseen, ovat olleet äärettömän hyödyllisiä. Niistä treeneistä on tullut ammennettua paljon hyviä vinkkejä oman juoksutekniikan parantamiseen, ja motivaatio harjoitteluun on kasvanut entisestään, koska asioiden tekeminen on ollut tarkoituksenmukaista, ja joku sinua viisaampi on kertonut, miksi jotain asiaa tehdään, ja mihin harjoituksella pyritään


Vielä yksi kuva lauantain maratonilta! :) Hyvin meni 30km jälkeen..sitten vasta alkoi maraton ;) 

Juoksukouluun liittymistä on aikaisemmin kuitenkin estänyt hieman sellainen vapauden kaipuu, joka on mielestäni osa juoksun viehätystä. Yksi syy, miksi tykkään lajista niin paljon, on se, että se ei ole samalla tavalla aikaan sidottu kuin moni muu laji. Juoksemaan voi lähteä lähes milloin vaan ja missä vaan, ja siitä olen halunnut pitää tähän asti kiinni, koska elämä on muuten aika aikataulutettua. Vähitellen olen kuitenkin alkanut kallistua siihen, että mahdollinen hyöty juoksukoulusta olisi kuitenkin todella suuri, ja todennäköisesti sen kautta tulisi myös tutustuttua lisää samanlaisiin juoksuhulluihin, kuin itse olen, joten ajatus on alkanut houkutella entistä enemmän! :)  

Olen siis pitänyt silmäni auki jo pidempään juoksukoulujen tarjonnan suhteen, mutta usein todennut, että harjoitukset ovat joko minulle huonoihin aikoihin, niitä on liian monta kertaa viikossa, niihin pitää sitoutua todella pitkäksi aikaa tai sitten hinta on ihan mielettömän kallis, eikä opiskelijabudjetti siihen taivu, jos haluaa vielä muutakin tehdä…Ajatus on siis kytenyt hiljaksiin pinnan alla, ja odottanut vain, että kysyntä kohtaa oikeanlaisen tarjonnan! ;) 

Kuva: Vauhtisammakko/Facebook 

Ja tänään se tapahtui vähän vahingossa! Silmiini osui Instagramissa Vauhtisammakko-juoksukoulun kuva ja teksti, jossa kerrottiin kevään 2015 Helsingin juoksukoulujen ilmoittautumisen alkaneen! Kiinnostuin välittömästi, sillä olen seurannut Vauhtisammakkojen (siis kuinka hauska nimi juoksukoululle??! :D) menoa ja meininkiä sosiaalisessa mediassa pidempään sekä lukenut myös Elinan kokemuksia kyseisestä juoksukoulusta. Vauhtisammakkojen meininki on vaikuttanut hauskalta, sopivan rennolta, mutta kuitenkin asiantuntevalta ja osaavalta.Juuri sellaiselta, jota kaipaisin itse  omaan juoksuharrastukseeni! Tein siis jälleen ehkä toivottavasti parhaita päätöksiäni juoksun suhteen melko extempore-meiningillä ja ilmoittauduin Vauhtisammakoiden kevään Helsingin juoksukouluun!! :) Juoksukoulu alkaa helmikuun alussa, ja kestää huhtikuun loppuun. Treenit on tiistai-iltaisin, ja hinta on normaalisti 65 euroa (opiskelijat 60 euroa). Lisätietoja löytyy Vauhtisammakoiden kotisivuilta. 

Heti ilmoittautumisen jälkeen kerroin asiasta Instagramissa ja pian selvisi, että myös Sporttaillaan-blogin Hannakin oli tehnyt saman ratkaisun, ja ilmoittautunut myös aamulla mukaan! Jee, tuttuja on siis mukana juoksukouluilemassa! Vauhtisammakon juoksukoulut täyttyy ilmeisen nopeasti, joten jos kiinnostuit niin kannattanee ilmoittautua nopsaan! Huippua että, nyt on heti alkuvuodelle jotain kivaa juoksujuttua, jota odottaa! :) 

Onko teistä joku ollut mukana Vauhtisammakon juoksukoulussa tai jossain muussa juoksukoulussa. Millaisia kokemuksia teillä on? :) 

-Karoliina


Seuraa Candy on the Runia myös Facebookissa & Instagramissa!



maanantai 27. lokakuuta 2014

Videopostaus: Mitä söin & join ennen ja jälkeen maratonin

Heippa! Tänään ajattelin höpötellä teille videopostauksen muodossa viime viikon syömisistä ja juomisista ennen ja jälkeen maratonin. Ja painotus tosiaan sanalla höpötellä, sillä en hirveästi miettinyt etukäteen, mitä aion sanoa, joten sen huomaa! Koittakaa kestää! :) Muistattehan, että nää syömisjutut on tosi yksilöllisiä, ja että mä en ole millään tavalla ekspertti niiden suhteen, vaan kerron  ainoastaan mitä itse tein ja mikä mulle sopii niiden suhteen. Ei siis kannata ottaa kirjaimellisesti kaikkea, vaan tehdä näidenkin kanssa itselle parhaaksi katsomallasi tavalla, kuten kaikessa muussakin! :)  Videon laatu on myös mitä on, mutta ääni on onneksi ok. 

Mukavaa harmaata, (ja pimeää) maanantaita, kiva tää kellojen siirto, tykkään tosi paljon kun tulee pimeä aikasemmin…;)

-Karo

Ps. Edited: Älä ihmettele heilumista, kun höpöttelen..istun jumppapallon päällä! ;) Kerron sen kyllä videon lopussa, mutta ajattelin lisätä vielä tähän, jos et jaksa katsoa videota loppuun asti! ;)




Candy on the Run myös Instagramissa  & Facebookissa

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kaarinan syysmaraton & uusi ennätys!

Juoksin eilen Kaarinan syysmaratonilla kolmannen maratonini aikaan 4:03:50. Paransin omaa ennätystäni Tukholmasta 7 minuuttia 38 sekuntia! :) Olen edelleen aika liikuttunut siitä, millaiseen suoritukseen mun kroppa ja mieli pystyivät, joten katsotaan millainen (itku)raportti tästä saadaan aikaiseksi! ;) Lähdin kisaan hyvällä fiiliksellä, olin innostunut ja hieman hermostunut, mutta ei ollut mitään sellaista semihysteriaa havaittavissa, kuten ennen Vantaata, olin paljon rauhallisempi. Tällä kertaa en aiheuttanut itselleni lisäjännitystä julistamalla tavoitteitani ääneen, vaikka hiljaa mielessäni tiesin pystyväni juoksemaan enkan, jos kaikki palaset loksahtaa kohdalleen. Maraton on kuitenkin aina sen verran arvaamaton, että en vielä näin kokemattomana maratoonarina uskalla lähteä sanomaan mihin aikaan tähtään, ainakaan tarkasti, sillä mielestäni mara vaatii oman kropan kuuntelua, eikä pelkkää kellon tuijottamista. Suomeksi; en siis halunnut aiheuttaa itselleni enempää paineita! ;)

Kotona ennen lähtöä, pientä jännitystä ilmassa! :)
Hieman etukäteen jännitti tietysti se, että miten käy 30km jälkeen, kun kroppani ei ole niitä kilsamääriä nähnyt 4 kuukauteen, mutta turhaan pelkäsin. Jalat kantoivat hyvin ja mieli tsemppasi mukana. Etukäteen auttoi se, että maralle asettamani (noin suunnilleen) tavoitevauhti 5.40-5.45min/km tuntui ajatuksena helpolta! Siitä voin kiittää ainoastaan syksyn kolmea puolimaratonia, joilla olen joutunut ylläpitämään reippaampaa vauhtia, ja ne ovat tuoneet hyvän vauhtikestävyyden kauden loppuun, jolloin maravauhti ei ajatuksena tuntunut pahalta. Kun vertaan sitä Tukholmaan viime keväänä, niin siellä 6min/km vauhti oli sellaista, jota kovempaa en juurikaan halunnut juosta ennen kuin viimeisillä kilsoilla.. Alla ei silloin ollut juurikaan vauhtikestävyyttä, vaan pelkästään pitkiä ja rauhallisia lenkkejä sekä pientä ongelmaa oikean pohkeen kanssa, jonka ansiosta viimeiset 2kk valmistautumisesta meni juosten 1-2 kertaa viikossa. Yhdestä kerrasta ei ehkä vielä voi vetää johtopäätöksiä, mutta selkeästi tällainen harjoittelu toimi mulle maran kannalta. Jatkossa siis en välttämättä enää juokse niin paljon tosi pitkiä lenkkejä, vaan luotan siihen, että vauhdikkaat puolikkaat treeniohjelman piristyksenä tuovat myös hyödyn kotiin. Tämä on tietysti yksilöllistä, joten jokaisen pitää kokeilla itse, mikä toimii! :) 

Jes, löydettiin kisapaikalle! ;) 


Hmm…siirryttäisiinkö sitten ihan siihen raporttiin? (Käy hakemassa kahvia tässä vaiheessa, voi taas olla maratonin pituinen rapsa tulossa!) :)

Saavuttiin ystäväni Jutan kanssa Kaarinaan hieman ennen klo 10, jotta ehdittiin hyvin jälki-ilmoittautumaan. Sen jälkeen käytiin pukkarissa vaihtamassa vaatteet. Mä söin siinä vielä samalla sämpylän ja valion maitokaakaojuoman sekä hörpin vesi-urheilujuomasekoitusta,  jonka juomisen lopetin n.klo 10, tuntia ennen starttia. Sitten tavarat säilytykseen ja hetkeksi valmistautumaan. Kaarinan lukion aulassa oli juoksijoita niin paljon, että pieni ryysis oli taattu. Kaipasin vähän rauhaa, jotta pystyin keskittymään, ja venyttelemään hetken, joten löydettiinkin Jutan kanssa oiva paikka siihen koulun toisesta siivestä, jossa ei ollut meidän lisäksi kuin muutama muu juoksija. Hengailtiin ja venyteltiin, kunnes Jutan oli aika lähteä puolimaratonin lähtöön. Halattiin ja toivotettiin onnea! Olin niin iloinen, että Jutta oli lähtenyt mukaan, kaksin aina kivempi! <3

Juttelin hetken muutaman muun juoksijan kanssa, ja sitten viimeisen kerran vessaan ja ulos kohti lähtöviivaa. Maran lähtöviivalla katselin ympärilleni, ja totesin, että Kaarinaan oli lähtenyt aika kovakuntoisen näköistä porukkaa! Miehiä oli huomattavasti enemmän, kuten aina. Lähtöviivalla mietin myös, että "ei juma, oon juoksemassa maratonin"!!!! Ja pam..oli aika lähteä matkaan! Reitin alkuun kierrettiin pieni "kunniakierros", ja sen jälkeen lähdettiin varsinaiselle reitille, jonka pituus oli kierroksella n.10,3km. Etukäteen oli "varoiteltu" aika paljon reitin tylsyydestä, mutta täytyy sanoa, että en kyllä pitänyt sitä tylsänä, vaan oikeastaan opin tykkäämään siitä matkan aikana. Minulle sopi se, että juostiin sama kierros neljään kertaan, sillä reitti tuli tutuksi, ja ensimmäisen kierroksen jälkeen se tuntui ainakin kierroksilla 2 ja 3 melko lyhyeltä, mutta tämä oli tietysti henkistä, eihän se reitti lyhyemmäksi muuttunut oikeasti! ;) 

Lähdössä! 
Juoksin alussa mukana porukassa, jota vetämässä oli 4h jänis, mutta jossain vaiheessa, ehkä 5km kohdalla, jäin sen porukan hännille, koska vauhti tuntui hieman liian kovalta siinä kohtaa. Aloin juttelemaan vieressä juosseen tytön kanssa (moiiii Sanni Lotta, oli hauska tavata!! :)), jonka kanssa tultiinkin niin hyvin juttuun, että välillä aina höpötellen juostiin yhdessä n.18km asti, jossa huikkasin, että "mä meen, ota kiinni sitten kun hyydyn" ja sen jälkeen en enää Sanni Lottaa nähnyt. Toivottavasti sujui hyvin loppuun asti!! :) Kiitos vielä  hyvästä seurasta ekalle puolikkaalle! 

Reitti tosiaan kulki asuinalueiden läpi ja tuli sitten "metsäosuudelle", jossa juostiin peltoteitä pitkin. Peltojen välissä oli kunnon tuulitunneli, jossa vastatuuli puhalsi niin maan kovin, että ekalla kierroksella se alkoi lievästi sanottuna veetuttamaan. Kirosin mielessäni muutaman sanan, kun puskin tuulta päin, ja mietin, että millä hitsillä pusken tämän tuuliseinän läpi vielä kolme kertaa vähenevillä voimilla? Sitten päätin, että en voi asialle mitään, olosuhteiden muuttaminen ei onnistu, joten olisi aika paljon asenteesta kiinni, miten homma toimisi. Päätin ottaa positiviisemman, mutta päättäväisen asenteen, ja painaa tuulen läpi, ja niin tein! Viimeisellä kierroksella tosin tuuli oli yltynyt puuskissa, jo myrskyltä tuntuviin lukemiin, joten viimeinen tuulisuora oli oikeasti ihan hurjaa puskemista päin tuulta, mutta siitäkin selvittiin! :) 

Juoksu kulki todella hyvin ja melko tasaista vauhtia, tai ainakin se tuntui siltä! Suunnon tarkastelun jälkeen huomaan, että kilsavauhdit ovatkin vaihdelleet 5:26-6:03min/km väliltä, että kröhöm..se siitä tasaisuudesta! :D Keskivauhti oli kuitenkin se, mihin ajattelin pystyväni eli 5:44min/km. Henkisesti mulla oli tosi vahva fiilis koko ajan. Missään kohtaa en tainnut ajatella, että apua vielä niin ja niin paljon jäljellä, vaan enemmänkin, että "enää niin ja niin paljon, ei ongelmaa". Läpi juoksun pyrin keskittymään todella paljon juoksuasentoon, jotta se pysyi ryhdikkäänä ja hyvänä. Tein vähän väliä tsekkejä: lantio pystyyn, hartiat rennoksi, alavatsan tuki, painopiste vartalon alla, askellus tarpeeksi tiuha, rentoa menoa jne. Ja se auttoi! Juoksu on niin paljon helpompaa, kun kroppa tukee sitä. Kävelin läpi kaikkien juomapisteiden ja join mukillisen urheilujuomaa, kun kierroksella oli aina kolme juomapistettä. Usein myös venyttelin hieman juomapisteellä, sillä etenkin alaselkä tuntui väsyvän, vaikka yritin tukea vatsalihaksilla. Se vaatii siis lisää treeniä! Mukana oli 3 GU:n salted caramel geeliä, ja otin ne tasaisin väliajoin niin, että imeskelin geeliä hitaasti 1-2km ajan vähän kerrallaan, jolloin sokeri ei humahtanut piikkinä kroppaan, vaan imeytyi vähitellen. Aikaisemmin olen vetänyt geelin kerralla, mutta koin kyllä tämän hitaamman geelin imeskely taktiikan paremmaksi. Lisäksi mukana oli muutamia glukoosipastilleja, ja niiden avulla energiat riitti oikein hyvin. 



Kiitos Jutalle näistä juoksukuvista <3 
Puolimaratonin kohdalla olin ajassa 2:01:02. Juoksu kulki edelleen kivasti, ja pääasiassa juoksin kolmannen ja lähes kokonaan neljännen kierroksen yksin. Paljon tsemppiä antoivat mielettömän hienosti hommansa hoitaneet liikenteenohjaajat!! Kiitos teille tsemppisanoista ja kannustuksesta! Muuten yleisöä ei kovin paljon ollut, joten oli aina kiva saada risteyksissä kannustusta ja raporttia 4h jäniksen sijainnista! ;) Jänö veteli kuitenkin sen verran reippaasti minulle, että kiinni ottaminen juoksemalla, ilman pikajuoksijamaista kiihdytystä, ei olisi ollut mahdollista, joten hautasin alle 4h haaveet sinne. Se saavutetaan vielä jonain päivänä, mutta vielä ei ollut sen aika ja olen täysin ok asian kanssa! :) 



34km kohdalla homma alkoi vasta tuntua maratonilta! Jalkojen liikuttaminen oli työläämpää, koska ne alkoivat väsyä, ja tämän jälkeen tulivatkin hitaimmat kilometrit 6.01 ja 6.03. Ihan loppukilometreille sain seuraa mukavasta herrasmiehestä, mikä sai viimeiset kilometrit menemään hieman nopeammin. Juoksin yksin ihan viimeisen kilometrin kohti maalia, ja siinä kohtaa olin aika liikuttunut, melkein tuli kyynel silmään. Selvisin kuitenkin ilman itkua maaliin, jossa sain käteeni hienon Kaarinan syysmaraton mitalin sekä onnittelut järjestäjiltä sekä Jutalta, joka odotteli mua siellä. Maaliin tullessa olin väsynyt, mutta en todellakaan täysin loppu vaan hyvinvoiva ja hymykin irtosi pienen irvistyksen kera! ;) Tankkaus oli mennyt ihan nappiin, ja tunsin oloni fyysisesti vahvaksi, vaikka tottakai jalat jäykistyivät samantien juoksun loputtua ja alkoivat tuntua maratonin juosseilta. Heti maalissa olisin kaivannut vettä, mutta tarjolla oli vain smoothie, ja vettä sai sitten lukiosta sisältä. Mulla oli onneksi oma Gainomaxin palautusjuoma, joten vedin sen huiviin, venyttelin hieman ja vaihdoin vaatteet. Sen jälkeen lähdettiin Jutan kanssa voittoaterialle Skanssin Martinaan, ja vedettiin vuohenjuustosalaatit ja mä vielä kylkeen ranskikset. Ai että, mikä fiilis!!!!!! :) 




Kaarinan syysmaraton oli positiivinen yllätys, erittäin hyvin järjestetty tapahtuma ja hyvä meininki! Kiitos järjestäjät, hyvää työtä! :) 

Ja sitten analyysiin! :) 

Kaiken kaikkiaan olen todella iloinen siitä, kuinka pitkälle olen tullut viimeisen kahden vuoden aikana juoksun suhteen. Olen oppinut kuuntelemaan omaa kroppaani, ja teen asioita, jotka tekevät kropalleni hyvää. Enää en lähde treenaamaan, jos tunnen kipua jossain, silloin mielummin lepään ja pyrin selvittämään kivun syyn. Kipu on aina merkki jostain. Viime marraskuun jälkeen olen saanut kroppaa paljon vahvemmaksi sekä lihastasapainoa paremmaksi. Siitä kuuluu kiitos osteopaatilleni Ari-Pekalle. Ilman AP:n taitavaa hoitoa ja hyviä harjoituksia, olisin todennäköisesti jatkuvasti loukkaantuneena. Sääriluun rasitusmurtuman jälkeen (syksy 2012) jouduin muuttamaan aika paljon asioita ja asennettani juoksuun. Vähemmän on nyt enemmän, ja pelkkä juoksu ei riitä. Kroppa vaatii huoltoa ja hoitoa, jotta se voi suorittaa hyvällä tasolla. 

Eilisellä maratonilla olin henkisesti koko ajan maratonin yläpuolella. Tiesin mihin pystyn, ja luotin itseeni. Samalla kuuntelin kropan viestejä, ja pyrin reagoimaan niihin, jotta homma toimisi lopuun asti. Itseluottamus tietyssä määrin on hyvästä, mutta se kehittyy mielestäni vasta sitten, kun tuntee itsensä.  Juoksun suhteen olen nyt pisteessä, että tiedän mikä toimii, ja kuinka kannattaa harjoitella. Luonnollisesti koko ajan oppii uutta, ja kehittyä voi edelleen, ja toivonkin tietysti, että niin tapahtuu! Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen tämän vuoden kisoihin, olen juossut enkat sekä puolikkaalla että maratonilla, ja muutenkin pysynyt juoksukunnossa koko vuoden. Toistaiseksi ei ole yhtään nollaviikkoa juoksun suhteen. Nyt on aika nauttia tästä hetkestä, sillä jos koskaan ei ole tyytyväinen, on juoksu ja (elämä) pelkkää suorittamista. Uskon, että pystyn vielä juoksemaan jonain hyvänä päivänä alle 4h maratonin, sillä eilinen antoi siitä osviittaa, mutta sinne pääsemiseen ei ole mikään kiire. Juoksen kuitenkin loppupeleissä elämää varten, ja toivon, että otan vielä juoksuaskeleita ysikymppisenäkin vaikka sitten rollaattorin kanssa! :) 

Tarinan opetus taitaa siis olla se, että kuuntele omaa kroppaasi, se kyllä kertoo kaiken mitä tarvitset. Luota itseesi ja usko, että pystyt saavuttamaan tavoitteesi. Älä vertaile itseäsi negatiivisesti muihin. Hymyile ja nauti matkasta sekä hetkestä, jossa olet. <3 

Kiitos vielä tuhannesti kaikista tsempeistä, ja onnitteluista, joita olen saanut! Juoksuyhteisö rokkaa! :)

<3: Karoliina 


I ran my third marathon yesterday in Kaarinan Syysmaraton and finished in 4:03:50 which was a big PR for me! Going into the race I was feeling excited, nervous and also confident that I could do well (around 4:05ish) if everything worked! And yesterday it did! I was mentally strong through the race which I'm really happy about. The fueling worked perfectly, the weather was pretty good except the crazy wind at some parts of the course!! The wind was so strong that it got me feeling annoyed at first but then I decided to let go the negative thoughts. There's nothing I could do to change it, so I would change my attitude instead and I did! And pushed through it!! I was feeling very strong until 34km and was able to keep pretty consistent pace. After 34km the race started to feel like marathon and I really had to start working to move my legs. Final kilometers were not the most fun part of the race but still I managed to finish strong! At the finish line I felt happy and proud. I listened to my body and it delivered a great race for me yesterday!! Thanks so much for all the likes and sweet comments! They mean a lot to me! 



PS. Seuraa Candy on the Runia myös Facebookissa & Instagramissa!

lauantai 25. lokakuuta 2014

Inspiraatiota & motivaatiota: Viikon 43 blogi-ja artikkelipoiminnat!

Huomenta ja mukavaa lauantaita! Luvassa taas viikon suosikkipoimintani blogeista, artikkeleista ja pinterestistä! :) Tällä viikolla olikin todella monta ihan huippua blogipostausta, ja olen niitä sormet syyhyten linkannut teille talteen, jotta pääsette nauttimaan hyvistä ja mielenkiintoisista teksteistä. Jos itse olet löytänyt tällä viikolla blogimaailmasta jonkun muun hyvän kirjoituksen, niin linkkaa ihmeessä meille muillekin luettavaksi kommenttiboksiin! :) Kivoja lukuhetkiä! 



ARTIKKELIT:

Beginners guide to crosstraining
http://www.runnersworldonline.com.au/beginners-guide-cross-training/

Mitä Bostonin marathonin voittaja Meb Keflezighi syö?
http://running.competitor.com/2014/04/nutrition/what-fuels-boston-marathon-champion-meb-keflezighi_101504

Suosimalla satokauden vihanneksia syöt monipuolisemmin
http://www.satokausikalenteri.fi/news/19/suosimalla-satokauden-kasviksia-syot-monipuolisemmin-ja-saastat-rahaa-seka-ymparistoa

Vältä turhat valmistautumisvirheet (puolimaraton/maraton)
http://www.juoksija-lehti.fi/Harjoittelu/Maraton/tabid/3003/ArticleID/26/Default.aspx



BLOGILANDIA:

Kateudesta by Kaisa blogissa The Good Morning
http://thegoodmorning.indiedays.com/2014/10/21/kateudesta/

Ennätysten tehtailua Damissa By Laura blogissa Juoksujalkaa
http://www.arcticsportaddicts.fi/blogit/juoksujalkaa/ennatysten-tehtailua-damissa/#comment-865

Kiitos rakas Amsterdam..uusi puolimaratonin ennätys…by Laura blogissa Endorphinist & 42,195m
http://endorphinist42195.blogspot.fi/2014/10/kiitos-rakas-amsterdam-uusi.html

Ajatuksia tavoitteista by Heidi blogissa On the Go
http://blogit.fit.fi/onthego/tavoitteita-motivaatiota/

Terveellinen ruokavalio ja siihen liittyvä business…by Tuukka blogissa Mission Stockholm
http://missionstockholm.blogspot.fi/2014/10/terveellinen-ruokavalio-ja-siihen.html

Things to do before marathon by Sansu blogissa Apple a Day
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/blogit/apple_a_day/things_to_do_before_marathon

Kehonhuollon tärkeys by Sara blogissa Tickle your Fancy
http://tickleyourfancy.indiedays.com/2014/10/23/kehonhuollon-tarkeys/

Blogimaailman muutos by Janni blogissa Just my Imagination
http://just-my-imagination.indiedays.com/2014/10/21/blogimaailman-muutos/
(kannattaa lukea myös kommenttiboksi tästä postauksesta, hyvää keskustelua!)




Toivottavasti tykkäät näistä poiminnoista! Hyvää viikonloppua!:)


Seuraa Candy on the Runia myös Instagramissa ja Facebookissa! :)

perjantai 24. lokakuuta 2014

Maratonille vielä tänä syksynä? Okei! Huomenna? Jep! Let´s go!

Kuten kerroin aikaisemmassa postauksessani, aloin tosiaan Vantaan puolimaratonin jälkeen selailemaan juoksukalenteria, ja katsomaan tulevia kisoja vielä tämän vuoden puolelle. Olin alunperin ajatellut, että kisakausi päättyisi Vantaan puolikkaaseen, ja kenties menisin vielä sen lisäksi juoksemaan huvin vuoksi ja hyvän asian puolesta Joulujuoksun marraskuun puolivälissä, mutta muuten kisajuoksut olisivat tälle vuodelle siinä. Ylimenokausi alkaisi siis mukavasti, ja pahimmat juoksuhöyryt ja innostukset olisi jo päästelty syksyn kolmelle puolikkaalle, yhdelle kympille ja yhteen viestimatkaan. No eipä siitä mitään tullut, sillä juoksuinto poltteli vielä kovana ja tuntui siltä, että oma juoksukunto on juuri nyt aika hyvällä tasolla, joten aloin miettimään vielä yhtä sopivaa kisahaastetta tälle syksylle. 

Kuva Munkkiniemen rannasta keskiviikon juoksulenkiltä :)
Alunperin mietin, että osallistuisin johonkin kisaan vasta marras-joulukuusa, mutta tovin asiaa pohdittuani totesin, että minua ei ole tehty talvijuoksuun, ja kelien epämääräisyys tästä eteenpäin toisi hommaan turhaa lisäjännitystä. Ihanaa olisi lähteä ulkomaille juoksemaan kisaa, mutta tämä opiskelikabudjetti ei nyt taivu siihen, joten kotimaan kisat olivat ainoa vaihtoehto. Hetken pohdinnan ja mielipiteiden kysymisen jälkeen päätin jo viime viikolla, että seuraava koitos koittaa launtaina 25.10 Kaarinan syysmaratonilla, jos vain kaikki on kunnossa (oma kroppa, fiilis, sää, muut olosuhteet). Syy miksi en ole siitä aikaisemmin kertonut oli se, että halusin keskittyä juoksuun rauhassa ja kuulostella kroppaa. Olenko palautunut? Millainen keli tulee? Voin sanoa suoraan, että jos huomiselle olisi luvattu "karmeata" keliä niin juoksu jäisi väliin..niin kova hinku ei ole kuitenkaan, vaikka olen päivittäin seurannut sääennusteita sormet ristissä, ja toivonut hyvää keliä! ;) Nyt näyttäisi ihan ok:lta, sateen mahdollisuus on olemassa, mutta vain vähäisen sellaisen. 

Ja kyllä, nyt se on "all or nothing", eli kokonaiselle lähdetään taivaltamaan koko osallistumismaksun edestä! :) (iiiiikkk!!) #jännittää Päätyminen maratoniin oli pidemmän pohdinnan tulos.  En usko, että minusta olisi henkisesti enää parantamaan puolikkaan aikaa tähän kohtaan, vaikka takkiin jäikin vielä paukkuja Vantaalla. Maraton houkuttaa monesta syystä, eikä vähiten siksi, että matka koettelee henkistä kanttia todella paljon. Koen myös, että maratonin juokseminen olisi hieno päätös hienolle juoksuvuodelle.  

Lähden matkaan todella nöyränä, ja tiedostaen hyvin, etten ole juossut yli puolimaratonin pituista lenkkiä sitten Tukholman maran toukokuussa. Maraton on aina arvaamaton eikä vähiten silloin, kun super pitkät lenkit eivät ole olleet ohjelmassa, jolloin jaloissa alkaa todennäköisesti tuntua iskutus nopeammin. Toisaalta pitkiksistä on kyllä hyvä pohja keväältä, mutta riittääkö se, jää nähtäväksi. 

Lähden kuitenkin kroppaa kuunnellen tähänkin koitokseen, ja jos tuntuu todella pahalta jostain syystä, en pelkää keskeyttää juoksua, sillä loukkaantumista en kaipaa riesaksi. Toivon kuitenkin, että kaikki menee hyvin, ja saisin juostua hyvän kisan kauden päätteeksi. Tällä hetkellä fiilis on hyvä ja odottavan innostunut. Jalat tuntuvat palautuneilta Vantaalta, ja keskiviikko illan kevyt pk-lenkki ihanien Hannan ja Hillan kanssa kulki todella helposti! Ehkä johtuen hyvästä seurasta, joten jos voisitte tytöt tulla höpöttämään mulle myös koko maratonin ajaksi, niin olisi aika jees! ;)

Hanna ja Hilla keskiviikon lenkillä! :)

Kaarina on ennestään tuttu paikka, sillä se on ajomatkalla Turun saaristoon, jossa perheemme kakkoskoti sijaitsee. Syysmaratonilla pitäisi olla luvassa melko tasainen reitti, joka on n. 10,3km/kierros.   Hyvä juttu on myös, että Kaarinassa voi ilmoittautua kisaan vasta paikan päällä, joten niin tullaan tekemään. Sain ilokseni houkuteltua ystäväni Jutan mukaan, joten yksin ei tarvitse lähteä tällä kertaa matkaan. Ollaan Jutan kanssa kierrelty juoksukisoja yhdessä ennenkin ihan Ameriikkoja myöten, joten tiedän jo etukäteen, että hauskaa tulee varmasti ja tuki on taattu! :) 

Ihan välikevennyksenä tiedoksi, että myös Muumipappa treenaa nykyään! ;) Eksyin torstaina aamulla katsomaan muumeja, ja voi että ne oli hauskoja :D Tuli hyvä mieli!
Tänään on siis viime hetken tankkaukset ja kisasuunnitelmien teko käynnissä koulujuttujen lomassa. Geelit löytyy, gps-mittari on ladattu ja muisti synkattu,  juoksuasu on vielä mietinnässä ja muut mukaan tarvittavat kamat harkinnassa. Illalla aion rentoutua Helsinki International Horse Shown katsomossa, ja onkin hyvä, että pääsen katsomaan huippuratsastusta, jotta saan ajatukset pois huomisesta enkä ala jännittämään liikaa!

"Tämähän on vain vähän pidempi pitkis"! Sitä hoen itselleni koko ajan, no stress. Huomenna aamulla lähdetään ajamaan kohti Kaarinaa melko aikaisin, sillä maratonin lähtö on ihan täydelliseen aikaan klo 11 ja puolikkaan 10.45. Jutta on siis menossa puolikkaalle :)

Pitäkäähän peukkuja mulle, tarvitsen sitä! Ja laittakaa kivoja viestejä someen, jotta voin lukea niitä, jos tulee siellä reitillä tylsää! ;) Haha! Kuulumiset päivitän kisapaikalta livenä Instagramiin @candyontherun ja blogin facebook-sivuille www.facebook.com/candyontherun

Mukavaa viikonloppua kaikille ja tsempit jo etukäteen kaikille lappu rinnassa hölökötteville! :) Kuka muu tulossa Kaarinaan? :)



"ei mua siis yhtään jännitä, voi hittolainen sentään, taas mennään…" :D 

-Karkki

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Kurkistus elämääni blogin takana

"Karkki, teetkö sä mitään muuta kuin juokset?"

En tiedä onko tuota kysymystä ihan noin aseteltu viime aikoina, mutta siihen suuntaan olen aina välillä saanut vastata kysymyksiin. Kirjoittelen täällä blogissa pääasiassa liikunnasta ja ruokajutuista, ja helposti saattaa vaikuttaa siltä, että en oikeastaan tee enkä ajattele mitään muuta kuin urheilua tai ruokaa. Tosiasiassa liikunta ja syöminen vievät aika pienen osan ajastani. Kun siihen lisätään blogin kirjoittaminen, aika hieman lisääntyy, (koska tämä on yllättävän aikaa vievää puuhaa), mutta silti vuorokauteen ja viikkoihin jää aika paljon tunteja tehdä muita asioita. Olen ihan tarkoituksella rajannut tämän blogin aihealueita pääasiassa liikuntaan, hyvinvointiin, terveyteen ja ruokaan, koska koen, että niistä asioista kirjoittaminen on itselleni kaikista mielenkiintoisinta.


Tämän päivän aamiainen ja kone valmiina blogitykitykseen! ;)

Tänään ajattelin kuitenkin mennä pois mukavuusalueeltani, ja kirjoittaa postauksen elämääni liittyvistä muista asioista, joista toisinaan mainitsen muutamalla sanalla blogissa, mutta harvemmin kirjoitan enempää.  Toivottavasti tykkäätte tällaisestä postauksesta! Itsestäni on aina mielenkiintoista lukea enemmän kirjoittajasta ja tämän elämästä bloginsa takana. Mitään suuria paljastuksia ei ole luvassa, sen voin luvata. Ei siis seiskamatskua täällä, joten jos sitä etsit, olet väärässä paikassa! ;) 

Mitä siis kuuluu elämään blogijuttujen lisäksi?

Syksyä:
Päätin tänä syksynä, että jos se on minusta kiinni, niin  en vaivu syysalakuloon, joka yleensä vie mennessään tähän aikaan vuodesta. Päätin, että teen kaikkeni sen eteen, että tästä syksystä tulee mahdollisimman kiva. Uskon, että se on aika paljon asenteesta kiinni, ja toistaiseksi olen tykännyt tästä syksystä tosi paljon, enkä vähiten huikeiden juoksukelien takia! ;) Olen pyrkinyt suunnittelemaan viikonloppuihin kivoja juttuja, poiminut mielenkiintoisia luentoja ja seminaareja, joihin mennä hakemaan tietoa ja inspiraatiota, sopinut kavereiden kanssa liikunta- ja lounastreffejä, viettänyt viikonloppua maalla rentoutumassa jne. Paljon pieniä isoja asioita, joita odottaa, ja joista tulee hymy huulille. Tämän viikon kivoimpia juttuja on huomenna alkava Helsinki International Horse Show eli HIHS! :)




Töitä:
Aloitin lokakuun alussa uudessa työpaikassa, jossa työskentelen tutkimusassistenttina muutaman päivän viikossa. Työ on mielenkiintoista ja pääsen analysoimaan asiakaspalvelun laatua ja asiakaskohtaamisia. Oma työkokemukseni on kerääntynyt pitkälti asiakaspalvelusta, sekä työntekijä-että esimiestehtävistä, joten koen työn hyvin mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi. Uuden työn ohella teen erilaisia keikkoja muuallekin. Tänään esimerkiksi suunnittelen Facebook kampanjaa entiseen työpaikkaani, jossa tein asiakaspalvelijan/myyjän työtä. Sosiaalisen median jutut kiinnostavat todella paljon, joten olen innoissani tästä hommasta, eikä se edes tunnu kovin työltä..jonain päivänä teen somejuttuja ja sisältöä joka päivä…. ;) 

Opiskeluja ja gradua:
Opiskelut Viikissä taloustieteen laitoksella ovat siinä vaiheessa, että aloittelen gradua ihan lähiviikkoina eikä muita opintoja sen lisäksi ole jäljellä kuin ihan muutama juttu. Gradun suhteen alkaa aihealue olla selkeä, mutta tarkemmin tutkimusongelmaa ja kysymystä en ole vielä määrittänyt. Se tulee liittymään ylläri ylläri elintarvikkeisiin ja sosiaaliseen mediaan. Olen gradusta jopa innoissani, koska aihealue kiinnostaa niin paljon. Motivaatio on siis varsin hyvä ison G:n taklaamiseksi, mutta tiedän hyvin, että kyseessä on iso ja aikaa vievä projekti, ja tulen sen kanssa vielä valuttamaan hikeä ja kyyneleitä.. Toivottavasti kuitenkin valutan enemmän sanoja paperille! ;) 

Rakkautta:
Ensi viikolla ollaan oltu naimisissa 4 kuukautta! Woop woop :) Meillä on edelleen kivaa, eikä elämä juuri naimisiin menosta muuttunut! It´s all good <3



Ratsastusta:
Mun rakas harrastus juoksun lisäksi on tuonut tänä syksynä paljon iloa! Olen ollut tosi motivoitunut oppimaan lisää ja saanut ratsastaa hevosia, jotka ovat opettaneet paljon. Tänä syksynä tulee 20 vuotta, kun aloitin ratsastuksen eli se on ollut tosi tärkeä osa mun elämää jo pikkutytöstä asti. Maanantai-illat vietän aina tallilla, ja se on yksi mun viikon suosikkipäivistä. 



Treenejä (Behind the scenes edition)
Olen liikkunut tänä syksynä määrällisesti vähemmän, kuin aikaisemmin. Olen ottanut aika rennosti kaikkien puolimaratonien välissä, ja kuunnellut kroppaa. En tiedä onko se ikä vai muuten vaan järki, joka ei enää pakota treenaamaan hulluna ja paljon. Tykkään tästä rennommasta otteesta tosi paljon, ja siitä etten stressaa liikkumisesta. Missään nimessä ei kannata vain jäädä sohvalle, mutta jos ei huvita hikitreenata ihan hulluna, on ihan okei vaan lähteä vaikka kävelylle, jos siltä tuntuu. Sen oppiminen on vienyt aikaa, mutta nyt aletaan olla siinä pisteessä. :)




Perhettä ja kavereita:
Olen viime viikkoina nähnyt kavereita viikottain, ja se on ollut tosi piristävää! Kaikki ovat niin kiireisiä nykyään, että on ihanaa vaihtaa kuulumisia muuallakin kuin facebookissa! :) Viime sunnuntaina pidettiin myös isommalla ystäväporukalla sushi-iltamat. Tehtiin itse iso kasa susheja ja nautiskeltiin yhdessäolosta. Oli niin kivaa olla isolla porukalla iltaa viettämässä rennoissa tunnelmissa. Perhettä (siskoa ja vanhempia) nään (lähes) viikottain, ja jos ei nähdä niin soitellaan ainakin, jotta pysytään ajan tasalla kuulumisista. <3


Veeti metsäkoira <3 Kuola naamalla kovassa menossa ;) <3

Sushitehdas <3

Ninan kanssa Iloveme-messuilla! 
Vapaita viikonloppuja
Viimeiseen kymmeneen vuoteen ei ole ollut syksyä, jolloin joka viikonloppu saisin olla vapaalla ja poissa töistä. Olen lähes aina ollut vuorotöissä, ja usein viikonloput on mennyt opiskelujen ohessa töitä tehdessä. Nyt nautin ihan mielettömästi vapaista viikonlopuista, ja siitä, että niihin voi suunnitella kaikkea kivaa miettimättä työvuoroja. 


Viikonloppu brunssia :) 

Kipeitä hartioita
Tämä on ainoita negatiivisia kuulumisia tällä hetkellä! Viime aikoina olen istunut koneella niin paljon, että hartiat ja selkä ovat jumissa. Onneksi pääsen tänään hierontaan, toivottavasti siellä helpottaa. Koneella kykkiminen huonossa asennossa ei tosiaan tee hyvää! #noteself

Sellaista mulle kuuluu. Entä sulle? Mitä kuuluu sun arkeen? :) Ois kiva, jos kertoisit kommenttiboxissa! <3

Kivaa keskiviikkoa! :) Tänään illalla pääsen juoksutreffeille kahden ihanan tyypin kanssa, ja odotan sitä jo innolla! :)Nähdään illalla H&H! :)

-K


PS. Tykkää Candy on the Runista Facebookissa! Päivittäistä motivaatiota, mielenkiintoisia artikkeleita, treenipäivityksiä ym! www.facebook.com/candyontherun

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Hurahdus polkujuoksuun & tulevia juoksusuunnitelmia

Arvasin, että tykkään lajista, mutta en ehkä osannut odottaa, lopulta kuinka paljon! Nyt puhutaan tietysti polkujuoksusta, jota pääsin eilen kokeilemaan ensimmäisen kerran ihan kunnolla Espoon Pirttimäen ulkoilualueen poluilla, metsissä, teillä, kallioilla ja kivikoilla. Sporttaillaan-blogin ihana Hanna järjesti lukijoilleen yhteislenkin polkujuoksun tiimoilta, ja oli ihan huippua päästä tutustumaan lajiin Hannan johdatuksella. Hannan suunnistus- ja kartanlukutaidot tulivat tarpeeseen eilen! Ilman Hannaa olisi kyllä mennyt kirjaimellisesti koko homma ihan metsään! ;) 




Polkujuoksu on upea laji, mutta siihen liittyy myös monia vaaroja ja riskejä, jotka kannattaa ottaa huomioon jo lajia aloittaessa. Epätasainon maasto juoksualustana aiheuttaa haasteita ja kaatumisen riski on suuri. Allekirjoittanut otti tuntumaa maastoon heti ensimmäisen 5 minuutin aikana (told ya!), mutta pahemmilta kolhuilta onneksi vältyttiin. Toiseksi isoimpana riskinä, kuten trailrunning.fi-sivustolla kerrotaan, on koukuttuminen ja addiktio, jotka ovat erityisen vaarallisia lajin piirteitä: 

"Tunnemme useita henkilöitä, jotka ovat jääneet koukkuun polkujuoksuun jo ensimmäisestä kokeilusta, ja lähes poikkeuksetta myös satunnainen polkujuoksu kehittyy nopeasti addiktioksi, josta on äärimmäisen vaikea päästä eroon. Monet harrastajat pyrkivät saamaan polkujuoksua jatkuvasti suurenevina annoksina, ja vain harvoin lajin pariin ajautunut pystyy pitämään harrastuksensa määrän kohtuutasolla. Myös henkilöt, jotka kuvailevat oman polkujuoksunsa olevan vain ns. viihdekäyttöä, eivät yleensä pysty sitä omasta tahdosta lopettamaan." (Trailrunning.fi)

Ymmärrän hyvin tämän riskin ja henkilökohtaisesti koen, että se on omalla kohdallani suurin vaara tämän lajin kohdalla, jo ensimmäisen kokeilun perusteella! ;) Haha! 


Eilen oli aivan mielettömän kaunis päivä ulkoilla! Lämpötila oli hieman plussan yläpuolella, ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Yhtäkkinen kylmyys aiheutti ainakin itselleni sen, että piti alkaa miettimään taas talvijuoksupukeutumista. Se tuntui niin kaukaiselta, että hetken piti mietiskellä, miten talvella taas pukeudutaan juoksuun! 


Päädyin laittamaan päälle ASICS:n kompressiotrikoot, kompressiosäärystimet, normaalit juoksukenkäni Nimbukset (en omista erikseen talvijuoksukenkiä tai polkujuoksukenkiä ainakaan vielä), ja yläosaan pitkähihaisen peruspaidan, sen päälle Casall juoksupaidan ja ASICS:n mustan juoksutakin, joka on hieman paksumpi. Päähän laitoin juoksupipon! Näissä vermeissä tuli kyllä hieman lämmin, eli alimman paidan olisi voinut jättää pois, mutta en kuitenkaan paahtunut, sillä meidän juoksuvauhti oli metsässä hyvin verkkainen. 




Juostiin, käveltiin, vaelletttiin ja kiivettiin poluilla Pirttimäessä yhteensä hieman alle 1h 50min. Matkaa taitettiin yhteensä 11,5km ja ihanaa oli!! Metsässä ja luonnossa olemisessa oli jotain niin rauhoittavaa! Siellä ei pystynyt juoksun ohella ajattelemaan oikein mitään muuta, kuin mihin seuraavaksi aion astua. Normaalisti juoksulenkeillä teen ajatustyötä todella paljon, ja mietin esimerkiksi koulujuttuja tai blogiaiheita, mutta metsässä siihen ei ollut mahdollisuutta, ja se oli ihanaa! :) Tyttöjen kanssa oli tosi mukava taivaltaa, ja tietysti juoksuhörhöjen ollessa samassa paikassa käytiin läpi ensi vuoden juoksutapahtumia, tavoitteita ja vaikka mitä maan ja taivaan väliltä. Ihan huippua! Kiitos vielä Hanna, Tiina ja Anna, oli tosi mukavaa ja otetaan ihmeessä uusiksi, kuten puhuttiin! :)  


Hmm…hieman keskittynyt ilme ja kieli keskellä suuta :D Kiitos Hannalle kuvasta! 

Kuten sanottua, ihastuin polkujuoksuun ihan täysin, ja voin vannoa, ettei tämä jäänyt ensimmäiseksi ja viimeiseksi polkujuoksulenkiksi! Polkujuoksu oli todella mukavaa vaihtelua tavalliseen juoksutreeniin asfaltilla tai normaaleilla hiekkateillä, ja lisäksi se pakotti keskittymään myös tekniikkaan etenkin pitämään keskivartalon tiukkana ja nostamaan polvia hieman enemmän, jotta niiden juurakkojen yli pääsee kompuroimatta! ;) Ihan mahtava laji, menkää kokeilemaan, jos yhtään kiinnostaa! :)

Polkujuoksu vei sydämen heti ekalla kerralla <3


Vantaan puolimaratonin jälkeen eilinen oli ensimmäinen kerta, kun kävin juoksemassa ja jalat tuntuivat melko palautuneilta, ainoastaan pumpin aiheuttamia jumeja oli havaittavissa. Kävin tosiaan viikolla kerran spinningissä, joka oli kevyt pk-treeni sekä pitkästä aikaa pumpissa, joka aiheutti mukavat jumit kroppaan.  Henkisesti tunnen olevani palautunut myös, ja olen hieman yllättynyt fiiliksistä, jotka tulivat Vantaan jälkeen. Olin etukäteen ajatellut, että tämä olisi tälle kaudelle tässä ja nyt alkaisi vähitellen jo ylimenokausi, panostaminen lihaskuntoon ja ryhmäliikuntaan, mutta huomasinkin alkavani selailemaan juoksukalenteria ja etsimään lisää kisoja vielä tälle vuodelle! Hullu mikä hullu, tiedän. Nyt on siis vakavasti harkinnassa vielä ainakin yksi kisa tälle vuodelle, ja koska puolikas tuntuu nyt riittävän, olen harkinnut sitä siitä seuraavaa vaihtoehtoa! ;) Katsotaan siis, jos tässä vielä lähdetään lähtöviivalle lähiaikoina vähän pidemmälle matkalle…Mitään päätöksiä en vielä ole tehnyt, mutta kerron kun tiedän. 

Tämä suuntaa nyt brunsseilemaan ja sitten Iloveme-messuille! Ihanaa sunnuntaita <3


- Karoliina