perjantai 24. heinäkuuta 2015

Miltä tuntuu juosta 11kg painavampana?

27. viikolla raskaana painan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Miltä sitten tuntuu juosta, kun painoa on  kertynyt 11+kg lisää? Hitaammalta. Hengästyttävämmältä. Raskaammalta. Nämä tulevat mieleen ensin. 


Mutta toisaalta kuitenkin, yllättävän hyvältä ja ihanalta! Ei niin raskaalta, hengästyttävältä ja hitaalta, kuin voisi kuvitella näillä lisäkiloilla. Juostessa ja etenkin juoksun jälkeen tunnen itseni eniten omaksi "vanhaksi" itsekseni. Kropan muutokset eivät tunnu niin suurilta ja endorfiinit pääsevät jylläämään kropassa tuoden hyvää mieltä, vaikka takana olisi vain lyhyt juoksumatka. 


Juoksun tuomiin hyviin fiiliksiin vaikuttaa varmasti myös se, että tällä hetkellä juoksun suhteen ei ole mitään tavoitteita. Ei matkan tai vauhdin suhteen ja se on varsin vapauttavaa. Hölkkään mukavalta tuntuvaa vauhtia sellaisen matkan kuin kulloinkin hyvältä tuntuu. Matkat ovat lyhyitä, toisinaan sellaisia 10-20 minuutin pätkiä, joille aikaisemmin olisin kohauttanut olkia ja jättänyt juoksematta, jos enempään ei olisi aikaa. Nyt osaan arvostaa näitä lyhyitä juoksupätkiä ihan eri tavalla. 

Pidän juoksulenkeillä edelleen gps-mittaria mukana, koska haluan katsoa matkaa ja huvikseni myös vauhtia, joka pyörii tällä hetkellä useimmiten 6.30-7min/km lukemissa. Vauhdilla ei tosiaan ole tällä hetkellä merkitystä, mutta vanhasta tottumuksesta tykkään seurata sitä.  


Tällä hetkellä koitan nauttia jokaisesta ottamastani juoksuaskeleesta niin paljon kuin mahdollista, koska en tiedä kuinka kauan tätä iloa kestää. Toivottavasti masussa oleva pikku pirpana antaa juosta mahdollisimman pitkään, mutta painon lisääntyessä ja vatsan kasvaessa voi olla, että juoksu alkaa joka tapauksessa tuntua epämiellyttävältä, joten sitten on tietysti aika vaihtaa kokonaan hetkeksi muihin aktiviteetteihin. Joka tapauksessa, olen tällä hetkellä kiitollinen siitä, että ylipäätään saan ja pystyn liikkumaan, kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut. 


Kun painoa on syystä tai toisesta kertynyt enemmän, on juoksu ehdottomasti kropalle raskaampaa kuin normaalipainossa. Nivelet ja luut rasittuvat enemmän, mikä saattaa aiheuttaa kipuja ja kolotuksia eri puolille kroppaa.  Itse pyrin tällä hetkellä juoksemaan mieluiten hiekalla (täällä saaristossa se onnistuu loistavasti, koska hiekkateitä riittää) tai juoksumatolla, jolloin iskutus ei ole niin kova kuin asfaltilla. Lisäksi huomaan hengästyväni helpommin, jolloin pyrin pitämään vauhdin rauhallisena ja tarvittaessa otan väliin kävelybreikkejä, jolloin hengitys tasaantuu. Kävelyn ja juoksun vuorotteleminen onkin oiva keino aloittaa juoksuharrastus ja vähitellen pidentää juoksumatkaa. Se sopii hyvin myös silloin, kun painoa on enemmän ja kroppaa totuttaa vähitellen iskutukseen. 


Luonnollisesti on myös tärkeätä huolehtia lihaskunnosta ja lihashuollosta, itse olen tehnyt raskauden aikana varmasti enemmän kyykkyjä oman kehon painolla kuin koskaan aikaisemmin. Oman kehon lisääntynyt paino riittää hyvin painoksi ja jalat sekä pakarat vahvistuvat. Viime aikoina olen myös huomannut pientä kolotusta pakaran, alaselän ja lonkkien seudulla, johon olen pyrkinyt reagoimaan venyttelyillä sekä rullaamisella. Myös kohdistetut pakarajumpat ovat auttaneet ainakin toistaiseksi. 

Näillä mennään! Ja nyt taidan pikku hiljaa mennä vaihtamaan lenkkikamoja päälle ja vetämään Nimbuksia jalkaan ja lähteä pikkuhölkälle! <3 

Kivaa viikonloppua! 

-Karoliina


10 kommenttia:

  1. En ole tainnut taas hetkeen tänne mitään kommentoidakaan, vaikka säännöllisesti olen sun kuulumisia seuraillutkin. Kiva, että olet pystynyt edelleen juoksemaan ja nauttimaan siitä, vaikka lenkit ovatkin ymmärrettävästi hieman muuttuneetkin! :) Näytät niin onnelliselta noissa kuvissa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Essi, kiva kun kommentoit nyt ja ihana kuulla, että seurailet mukana! :) On kyllä tosi kiva juttu, että vielä on pystynyt vähän juoksemaan, tekee kyllä iloiseksi! :) Kivaa kesän jatkoa sullle!! :)

      Poista
  2. Mielenkiintoista kuulla, miten lisäpaino vaikuttaa juoksuun. Lisäkilot luonnollisesti tekevät juoksusta heti raskaampaa, mut raskausvatsa varmaan itsessään tuo just omat haasteensa juoksuun. Ihan hauskaa varmaan tehä huomioita noista muutoksista :) Tsemppiä, toivottavasti pikku pirpana tosiaan antaa sun juosta mahdollisimman pitkään! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Ja kiitos! :) Juu, ihan mielenkiintoinen empiirinen tutkimus tämä tosiaan hieman painavampaan kehoon! ;) Toivotaan, että hölkkäilyt jatkuu mahdollisimman pitkään, tulee niin hyvä olo, kun pääsee vähän juoksemaan! Tsemppiä sinne juoksutreeneihin!! :)

      Poista
  3. Tee itsellesi palvelus eli jos juokset raskaanaollessasi, niin sitä ahkerammin sitten kuvioon se lantionpohjan jumppa. Itse en ikimaailmassa uskaltaisi juosta noilla viikoilla, kohdun kannattimet löystyy, lantionpohja kärsii, tai näin minua lääkärikoulun aikana peloteltiin, mutta jokainenhan saa tehdä niinku tykkää :) Kunhan tiedostaa, että sillä voi olla sitten myöhäisvaikutuksia. Joten nyt ainakin sitä lantionpohja treeniä, jos et vielä malta juoksusta luopua:) Tsemppiä raskauteen toivottaa toinen odottaja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Laura! Kiitos kommentista ja muistutuksesta! :) Lantionpohjan jumpat on täällä kuviossa kyllä, vaikka en siitä ole blogissa sen kummemmin kirjoitellut! Toistaiseksi tuntemukset asian suhteen on hyvät, mutta tietysti pitää kuulostella tilannetta jatkuvasti. Ne määrät mitä juoksen (hölkkään) tällä hetkellä on kyllä tosi vähäisiä, joten en koe ainakaan itse siinä olevan mitään ongelmaa. Varmasti luovun juoksusta siinä vaiheessa, jos se alkaa tuntua epämukavalta, mutta toistaiseksi ainakaan näin ei ole, ja se tuntuu vaan tekevän hyvää sekä henkisesti että fyysisesti. Tsemppiä raskauteen sinne myös! <3

      Poista
  4. Moi! Olipas kiva löytää tämä sinun blogi uudelleen :) Minulla on LA 19.10, harrastan juoksua ja triathlonia + kaikkea mahdollista liikettä tältä väliltä. Ja kotona on kaksi noutajaa, isäntä ja yksi pikkumies. Mummolassa oma ratsuheppa! Todella kiva lueskella juttujasi, kun liippaa monelta osin niin läheltä. Olen kerran bongannutkin sut jostain juoksutapahtumasta, oiskohan ollut HCR tai vastaava. Mutta sit tästä liikkumisesta. Tämä raskausajan liikunta on kyllä eräänlainen seikkailu itsessään! Toisaalta olet oma itsesi, toisaalta mikään ei ole ns.normaalisti. Olen nyt 30.rv:lla ja juoksu on..no "juoksua" ;) Jumpat maistuvat, esim. bodyattackissa ja muissakin reippaamissa jumpissa olen ilokseni vielä jaksanut huhkia. Vielä viime vklloppuna tein heposen kanssa maastolenkin, mutta yritän nyt ajatella että se oli ehkä viimeinen lenkki nyt - alkaa tasapaino olla sieltä tännepäin ja mun hepo on aika säpäkkä herra muutenkin. Liikunnan aiheuttamat tuntemukset kehossa vaihtelevat päivästä toiseen, ja huolellinen lämmittely on kaiken a ja o. Välillä miettii, että miten kovaa uskaltaa mennä ja tehdä. Toisaalta on sit vaan pakko luottaa omiin tuntemuksiin. Ulkopuolisilta saa vaihtelevaa kommenttia..juoksin nyt tänä vuonna HCR:n rv 15 ja olin sprinttimatkalla rv 21. Osa oli sitä mieltä, että silkkaa hulluutta liikkua noin. Mutta keho kyllä kertoo, milloin pitää himmata. Kysyin raskausajan liikunnasta neuvolasta, kätilöltä ja vielä lääkäriltäkin - kaikki sanoivat sitä samaa, eli anti mennä vaan, mutta omaa oloa kuunnellen. Edes mitään sykerajoja ei annettu, mutta siinäkin käytän maalaisjärkeä. Mutta siis summa summarum, hienoa löytää toinen pallomahainen juoksija ja vieläpä melkein samoilla viikoilla. Tsemppiä jatkoon ja piristäviä liikuntahetkiä salamatkustajan kanssa :) ..ja kohtahan tässä pääsee jo juoksuratasostoksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Ihanaa kun kirjoitit kommentin, tosi kiva kuulla kokemuksia toiselta aktiivisesti raskauden aikana liikkuvalta ja hauskaa, että on niin paljon yhdistäviä tekijöitä! :) Sulla on LA siis viikkoa aikaisemmin kuin mulla eli aika samoissa ollaan! Oot kyllä niin oikeassa siinä, että raskausajan liikunta on ihan oma seikkailunsa ja jokaisen pitää vain itse tunnustella mikä on omalle kropalle sopivaa ja millaisia tuntemuksia se aiheuttaa. Uskon, että jos on aikaisemminkin liikkunut aktiivisesti ja jatkaa tuttujen lajien parissa myös raskausaikana niin todennäköisesti oma kroppa on tullut jo sen verran tutuksi, että osaa reagoida niihin tuntemuksiin. Mä olen kanssa kysellyt raskausajan liikunnasta neuvolasta ja lääkäriltä sekä lukenut siitä tosi paljon kaikkea mitä oon vaan löytänyt. Seuraan myös paljon blogeja, joissa liikutaan aktiivisesti raskausaikana ja ne on tosi hyvää vertaistukea, koska juu..tuntuu, että ihmisillä on mielipiteitä asiaan suuntaan jos toiseen, mutta toisaalta se on ihan ymmärrettävää! Tsemppiä paljon myös sinne!! :)

      Poista
  5. Minä vielä häiriköin..kiitos vastauksesta 😊 Joo, mielipiteitä löytyy ja hyvä niin. Itse olen ollut vain ja ainoastaan äärettömän iloinen, että olen saanut liikkua näin hyvin ja näin pitkälle! Pysyy keho ja ennen kaikkea mieli virkeänä. Ja kenties jaksaa synnytyksen ja palautuu paremmin. Onko sinulla jo juoksun osalta mielessä jatkohaaveita, eli esim.ensi kevään tiimoilta? Minä haaveilen salaa Tukholman maratonista v.2016, mutta katsotaan nyt miten tästä urakasta kuntoutuu 😎 Eli ei ole kiveenhakattuja tavoitteita, koska keho kuitenkin vaatii oman aikansa ennenkuin se on lähtöpisteessä. .. paitsi että Vaarojen maralle v.2016 ois kyllä ihana päästä pinkomaan, se aivan upea juoksutapahtuma 😂 Nimim. Koukussa kerrasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Mulla ihan sama juttu, että oon ollut tosi iloinen ja tyytyväinen, että vointi on ollut niin hyvä, että on pystynyt liikkumaan. Virkistää tosiaan sekä mieltä että kroppaa! :) Juoksun osalta en oo oikein vielä uskaltanut jatkohaaveilla, koska en yhtään tiedä kauan palautumisessa kestää, miten pääsen treenailemaan ja miten vauvaelämä alkaa sujumaan! :) Ilman paineita siis ja pikku hiljaa! HCR olisi ensi keväänä taas kiva päästä juoksemaan, mutta varmastikaan en aseta mitään sen suurempia tavoitteita. Jos sitten 2016 syksyllä pääsisi jo kisaamaan enemmän itseään ja entisiä aikoja vastaan! :) Katsotaan, avoimin mielin siis! :)

      Poista