sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Vauvantuoksuisia kuulumisia osa 2 (synnytyskertomus)

Sunnuntaita! Ranskan tapahtumat ovat järkyttäneet täällä syvästi eikä ymmärrys riitä pahuudelle, jota maailmassa on. Tänä viikonloppuna on tehnyt mieli halata läheisiä entistä tiukemmin ja kertoa, että rakastaa. Elämä on toisinaan niin pienestä kiinni, että hetkessä elämisen merkitys korostuu. Ajatukset ovat kaikkien niiden ihmisten luona, jotka menettivät lähimpiään Pariisin terrori-iskuissa. #Prayforparis <3 
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jatketaan tässä postauksessa siihen, mihin perjantaina jäätiin. Ajattelin ensin, etten kirjoittaisi mitään tarkempaa synnytyskertomusta, mutta tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin. Haluan kirjoittaa synnytyksestä ennen kaikkea itseni takia, jotta pystyn käsittelemään kokemusta vielä paremmin. En koe, että synnytyksestä olisi jäänyt mitään traumoja, sillä lopputulos oli mitä parhain, mutta sitä en kiellä etteikö se olisi ollut rankempi kokemus kuin etukäteen ajattelin. 


Tässä siis tulee kertomus synnytyksestä mahdollisimman rehellisesti, mutta kenties joitakin yksityiskohtia sen enempää avaamatta, koska ne saattavat olla too much information. Jos siis synnytys ja siihen liittyvät asiat tuntuvat kauhistuttavilta niin ei välttämättä kannata lukea tätä pidemmälle! :) Varoitus on annettu ja lukeminen tapahtukoon jokaisen omalla vastuulla. Lisättäköön myös, että en luonnollisesti muista kaikkia yksityiskohtia ja kellonajat on tarkastettu synnytyskertomuksesta. En salissa ollessa tosiaankaan merkkaillut kellonaikoja tai yksityiskohtia blogiin kirjoittamista varten! ;) 

Viimeksi jäätiin siis siihen kohtaan, että olin päässyt synnytyssaliin ja sain epiduraalin, joka vei ihanasti kivut mennessään. Itselleni epiduraali oli ehdoton, en tiedä miten olisin selvinnyt ilman sitä.  En  tiedä myöskään millaiseksi olin synnytyssalin kuvitellut, mutta se oli jotenkin rauhallisempi paikka kuin mitä olin ajatellut..ainakin avautumisvaiheen aikana. Ei siis mitään ER meininkiä ja kamalaa hässäkkää niin kuin elokuvissa! Saimme olla huoneessa Henrin kanssa paljon kaksistaan ja kätilö kävi aina aika ajoin tarkkailemassa tilannetta ja antamassa lisää puudutetta, kun sen vaikutus poistui sekä tekemässä muita hoitotoimenpiteitä. Torkuimme ja juttelimme aina välillä, seurasimme supistuksia ja vauvan sydänääniä, jotka onneksi pysyivät hyvinä koko ajan. Epiduraalin vaikutuksen alla olo oli ajoittain jopa mukava eikä supistukset tuntuneet. Pahimpia hetkiä olivat ne, kun tunsin epiduraalin vaikutuksen alkavan hiipua ja kivut palasivat todella kovina ennen kuin uusi annos alkoi vaikuttaa. Tuskanhiki hiipi silloin otsalle ja pahaolo sekä heikotus valtasivat kropan. On ilmeisesti hyvin yksilöllistä, kuinka pitkään epiduraali vaikuttaa. Itselläni sen vaikutus oli vain noin 1,5 tuntia kerrallaan. Aamuyön tunnit kuluivat näin jälkeenpäin ajatellen kuitenkin melko seesteisesti hetkittäisiä huonon olon hetkiä lukuunottamatta. Kohdunsuun avautuminen edistyi melko mukavasti ja lapsivedet menivät osittain klo 4 jälkeen aamulla..Klo 6 kohdunsuu oli jo täysin auki, mutta ponnistusvaihetta ei voitu vielä aloittaa, koska vauva tuntui olevan edelleen liian ylhäällä ja kätilö tunnusteli myös sen pään olevan hieman huonossa asennossa..

Klo 6 jälkeen omat muistikuvat alkavat hiipumaan vielä enemmän. Aikaa kului monta tuntia eikä tilanne oikein edistynyt vauvan pään asennon tai kohdunkaulassa laskeutumisen suhteen, mutta sydänäänet olivat onneksi edelleen vahvat. Jossain vaiheessa sain kokeilla kontillaan olemista sängyssä, jotta vauvaa saataisiin alemmaksi. Klo 10.30 aikaan oltiin siinä tilanteessa, että vauva oli laskeutunut riittävän alas ja päästiin aloittamaan ponnistusvaihe, joka olikin sitten melkoinen tuskien taival. Olin itse jo tässä vaiheessa aika väsynyt ja ponnistaminen tuntui vaikealta, vaikka kätilöt kehuivatkin sen menevän hyvin ja tekniikan olevan oikea. Vauvan pään asennon takia ponnistaminen oli todella turhauttavaa, koska ponnistus ei tuntunut tuovan vauvaa yhtään eteenpäin vaan se vetäytyi aina takaisin. Tässä vaiheessa myös omat kivut olivat kovat, ja olo heikkeni. Koko alaselkä oli jatkuvasti aivan tulessa ja sen päälle sitten vielä tuntuvat supistukset, joiden avulla yritin ponnistaa. Jonkin aikaa ponnisteltuamme kätilö totesi hakevansa lääkärin paikalle, koska edistystä ei tapahtunut. Tässä vaiheessa huoneessa oli jo 2 kätilöä sekä kätilöopiskelija, ja homma alkoi näyttää enemmän leffoista tutulta ER-meiningiltä, heh. Itse olin aika muissa maailmoissa ja keskityin vain selviytymään, vaikka alkoi tuntua siltä, etten pysty tähän..vauva ei tulisi ikinä ulos! 

Lääkäri tuli paikalle ja totesi jonkin ajan kuluttua, että joudutaan ottamaan imukuppi avuksi, sillä vauvan pään "epätäydellisen kiertymän" takia hän ei tosiaan pelkillä ponnistuksilla olisi tulossa ulos riittävän pian ja riskinä on, että sekä mun että vauvan vointi huononisi. Tässä vaiheessa jouduttiin myös tekemään episiotomia. Imukupin kanssa ei kuitenkaan mennyt kaikki ihan niin kuin Strömsössä vaan se irtosi useampaan otteeseen, kun vauvaa yritettiin vetää ulos. Lapsivesi oli myös muuttunut vihertäväksi, mikä tarkoitti sitä, että vauva oli stressitilassa jossain vaiheessa kakannut veteen ja silloin on tietysti suurempi infektioriski. Sydänäänet olivat edelleen kuitenkin vahvat. Tässä vaiheessa jatkoin "selviytymistä", pidin silmiä kiinni, koska en jaksanut pitää niitä enää koko ajan auki (enkä halunnut nähdä mitä alakerrassa tapahtui), sain lisähappea ja kätilöt, lääkäri ja Henri kannustivat ponnistuksissa, joiden aikana tein töitä niin paljon kuin pystyin. Avasin silmiä jossain kohtaa ja näin toisen kätilön epäileväisen ilmeen. Samalla lääkäri sanoikin, että yritetään vielä yhden kerran, ja jos ei onnistu niin pitää lähteä leikkaussaliin...

Huolimatta omasta väsymyksestäni lääkärin "uhkaus" leikkaukseen joutumisesta oli juuri se asia, jonka mun ilmeisesti piti siinä vaiheessa kuulla, että jaksoin maaliin asti. En todellakaan halunnut 11 tunnin synnytyksen päätteeksi joutua sektioon, vaan päätin vielä yrittää kerätä kaikki voimat mitä löytyi ja ponnistaa niin kovaa ja pitkään kuin ikinä pystyin, jotta vauva saataisiin ulos alakautta. Jostain, kuin ihmeen kaupalla sain voimaa ponnistaa niin paljon, että viimeisellä yrityksellä vauva saatiin ulos imukupin avulla klo 11.29 ja hänet vietiin suoraan tarkastukseen. Vauvalla oli onneksi voinnissa kaikki hyvin ja hän sai Apgar-pisteitä 9 ja 10.  

Synnytystavasta johtuen saimme molemmat vauvan kanssa "osumaa". Pienelle tuli haava päähän imukupista, joka on onneksi parantunut jo todella hyvin. Mamma sai alakertaan tikkejä "niin monta ettei lasketa" ja menetti verta lähes 2 litraa. Synnytyksen jälkeen olo oli hetken aivan epätodellinen. Helpottunut ja iloinen, mutta jonkin aikaa jouduin keräilemään itseäni, sillä suoritus oli ollut todella rankka ja olo oli heikko. Pian sain kuitenkin pikkusen rinnalleni kapaloon käärittynä ja pääsin kunnolla katsomaan tuon elämäni rankimman kestävyysurheilusuorituksen lopputulosta. Parempaa ei olisi voinut olla <3



En olisi voinut toivoa synnytykseen parempia ja mukavampia kätilöitä, kuin mitä meillä oli. Muutenkin täytyy sanoa, että kaikki Jorvissa kohtaamani kätilöt olivat aivan mielettömiä ja olin todella tyytyväinen saatuun hoitoon ja apuun koko sairaalassaoloaikana. Arvostus sitä työtä kohtaan nousi aivan kertaheitolla, kun näki läheltä, mitä he oikein tekevät. Ei maailman helpoin duuni todellakaan. Eikä siistein, mutta millaisella ammattitaidolla sitä tehtiin, ei voi kuin ihailla. 



Synnytyksen jälkeen saatiin jäädä aika pitkäksi aikaa synnytyssaliin lepäilemään ja syömään aamiaista ennen kuin päästiin iltapäivällä perhehuoneeseen. Juttelin synnytyksestä  mukana olleiden kätilöiden kanssa sekä seuraavana päivänä toisen kätilön kanssa. He sanoivat, että synnytys oli ollut vaikea, eikä se ollut vain omaa kuvitelmaami. Oma fiilikseni oli kuitenkin lopulta enemmän positiivisen puolella, koska alatiesynnytys onnistui. Se oli ikään kuin voitto siinä tilanteessa. Kokemuksena synnytys oli yllättävän hurja ja jotain sellaista, mitä ei todellakaan osannut kuvitella kaikkine eri juttuineen, mutta täytyy sanoa, että "aika kultaa muistot" pitää paikkansa omalla kohdallani jo 5 päivän jälkeen. Tärkeässä osassa oman melko haastavan kokemuksen muuttamisessa enemmän positiiviseksi kuin negatiiviseksi oli se, että kätilöt ja lääkäri olivat niin hyviä, että tunsin olevani koko ajan hyvissä ja kannustavissa käsissä. Jos heiltä ei olisi saanut tukea, olisi kokemus saattanut kääntyä negatiivisemman puoleen. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Palautuminen synnytyksestä on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla! 




Te, jotka olette synnyttäneet: Oliko kokemus sellainen kuin etukäteen kuvittelitte vai yllättikö se jollain tavalla? 

Rauhallista sunnuntaita! <3 

-Karoliina


22 kommenttia:

  1. No olipa meillä tosiaan aika paljon yhtäläisyyksiä...huh! Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin kummallakin :) Voimia palautumiseen ja ihania vauvahetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Yhtäläisyyksiä tosiaan löytyi ja todellakin, loppu hyvin kaikki hyvin, se on tärkeintä! :) Kiitos paljon!

      Poista
  2. Onnea Karoliina! Ihana vauva. Ei ole omia kokemuksia raskaudesta tai synnytyksestä, mutta tuo teidän lopputulos on niin suloinen, että itku meinaa tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! <3 Hän on kyllä suloinen, mutta niin ne kaikki vastasyntyneet taitaa olla! :) Ihania pieniä tuhisijoita! <3

      Poista
  3. Voi, miten suloinen vauva!
    Minulla on takana kolme synnytystä, ja kaikki ovat olleet erilaisia. :) Eli jonkinlaisia yllätyksiä kaikki ovat olleet, ja joka kerta olen yllättynyt siitä, miten hienolta tuntuu saada oma pienokainen syliin ja miten ihmeellinen pieni vauva onkaan. Vastasyntyneessä on jotain tavattoman kaunista ja mystistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Jonna! Kiitos paljon! :) Jännää tosiaan, että synnytykset ovat olleet niin erilaisia..mullakin on siis toivoa, että mahdollinen seuraava olisi vähän helpompi! ;) Olet oikeassa, että vastasyntyneessä on jotain ihan selittämättömän kaunista ja mystistä <3

      Poista
  4. Voi ei! Ootkin varmaan mun synnytyskertomuksen lukenut. Itse taas hoen kaikille että voisin millon vaan synnyttää uudelleen mutta raskaana en halua ihan heti olla. Mulla synnytys meni ihan niinkuin olin toivonut mutta kuvittelin ettei niin helposti vois ensi synnyttäjällä mennä. Paranemisia sinne ja vauvan tuoksuisia hetkiä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 No, mulla taas raskaus oli aika helppo ja vitsailinkin jossain kohtaa, että saan varmaan "kostoksi" helpohkosta raskaudesta kamalan synnytyksen :D Oh well..en tiedä oliko se kosto, mutta niin se vähän meni! No, toivottavasti mahdollinen seuraava kerta olisi helpompi sitten aikanaan! :)

      Poista
  5. Tää oli kellonaikoja myöten kuin mun synnytyskertomus, väärä tarjonta, imukuppi, episiotomia,veren hukka, vihreä lapsivesi jne. paitsi että itse lähdin vielä leikkaussaliin nukutuksessa paikkailtavaksi ja veritankkaukseen ja näin vauvan 1,5 vrk myöhemmin. En ollut etukäteen ajatellut koko synnytystä, jälkikäteen sitäkin enemmän eli traumat jäi. Onneksi teillä on kaikki hyvin ja on noi kätilöt ja lääkärit vaan tosi ammattilaisia. Onnea vielä pikkuisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että..oon tosi pahoillani sun kokemuksesta! :( Mun kroppa kesti yllättävän hyvin sen 2 litran veren menetyksen, vaikka toki aika heikoksi se olon vetikin, mutta kunhan pysyi mahdollisimman paljon vaakatasossa niin ei ollut suurempia ongelmia..Toivottavasti pääset vielä käsittelemään synnytystä lisää ja saat traumat voitettua! <3 Kiitos onnitteluista ja tsemppiä sinne!

      Poista
  6. Kiva lukea vaikka aika hurja kokemus teilla olikin. Onneks loppu hyvin kaikki hyvin. Ihanaa vauvantayteista arkea sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pille! :) Mä muistan, että näitä oli tosi kiinnostava lukea aikaisemmin myös vaikkei itselle ollutkaan ajankohtaista. Onneksi se kokemus ei ole kaikille yhtä hurja vaan monilla menee huomattavasti helpommin :)

      Poista
  7. Onnittelut suloisesta vauvasta! Kiva että kirjoitit näinkin tarkan synnytys kertomuksen, näitä on oman synnytyksen jälkeen ollut mielenkiintoista lukea.
    Hurjalta kuulosti tuo verenmenetys! Itsellä oli 400 ml ja siltikin huippas ja pyörätuolilla mentiin osastolle. Meilläkin synnytys päättyi imukuppiin, kun pää oli hieman vinossa. Kaupanpäälliseksi episiotomian puudutus ei tehonnut ja se tuntui enemmän kuin olisi pitänyt. Muuten jäi positiivinen fiilis synnytyksestä.

    Tsemppiä toipumiseen, itsellä helpotti parissa viikossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiitos paljon! :) Joo, menetetty verimäärä kuulostaa kyllä hurjalta ja jälkeenpäin olen miettinyt, että ihmeen hyvin kroppa sen kuitenkin kesti..me mentiin sängyssä osastolle, en pystynyt istumaan pyörätuolissa, kun alkoi heikottaa, mutta aika nopeasti siitä tokeni. Auts, ettei episiotomian puudutus tehonnut :( Hyvä, että jäi kuitenkin positiivinen fiilis! Kiitos tsempeistä, päivä päivältä tuntuu paremmalta!

      Poista
  8. Minulle oli myös ekassa synnytyksessä yllätyksellistä se, että ympärillä ei parvaile jengiä, kuten televisiosarjoissa :) Eka synnytys eteni todella hitaasti ja mies kävi välillä kotona nukkumassa. Tänä aikana olin salissa kätilön kanssa pääasiassa kaksin ja välillä torkuin epiduraalin turvin itsekseni hämärässä synnytyssalissa pelkän joulukynttelikön valossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Joo, haha, en tiedä oikein mitä ER-meininkiä olin kuvitellut, mutta oli tosiaan ihanan rauhallista synnytyssalissa, paitsi sitten ihan loppuvaiheessa, jolloin saatiin vähän leffameininkiä ;) Voi vitsi, pelkän joulukynttelikön valossa torkkuminen synnärillä kuulostaa jopa aika tunnelmalliselta. Taisi tulla jouluvauva sieltä :)

      Poista
  9. Niin ja oikein ihana palkinto sulla nyt kainalossa tuhisee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On kyllä mitä parhain palkinto sen suorituksen jälkeen! <3

      Poista
  10. Mulla kesti ensimmäinen synnytys yli 15 tuntia ja siitä tunnin ja 15 minuuttia ponnistusvaihe. Pää oli täälläkin väärässä asennossa, otsa edellä, mutta episiotomia auttoi ja poju saatiin pihalle. Hieman kiire meinasi meillä tulla tuon pitkän ponnistusvaiheen kanssa ja kun vauvan sydänäänet pomppas pykälää ylemmäs vetäen pahimmillaan 200 :( Mutta leikkaussalista mulle ei puhuttu sanaakaan, tai en ainakaan muista. Tuon synnytyksen jälkeen kätilö tuumasi, että "olet konvehtisi ansainnut", vauva syntyi siis 20.12. :) Toinen synnytys meni melkolailla samaa rataa, mutta hänellä oli napanuora kaulan ympäri ja muistaakseni käsi poskella. Hän meinasi myös olla liian iso, 4300g eikä meinannut mahtua tulemaan ulos. Mutta, loppu hyvin, kaikki hyvin. Kaikki ollaan selvitty hengissä ja voisin kyllä synnyttää vielä lisääkin, mutta eipä taida meille enää tulla, kun edellisetkin vielä valvottaa! :D

    Tsemppiä vauva-arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiitos sun kokemusten jakamisesta! Hurjan kuuloisia synnytyksiä sullakin, mutta onneksi kaikki meni lopulta hyvin! <3 Heh, se valvominen toimii varmasti valitettavan hyvänä "ehkäisykeinona" ;) Paljon tsemppiä sinnekin ja mukavaa viikkoa! :)

      Poista
  11. Palasin tähän sun vanhaan tekstiin nyt omien kokemusten myötä. Pakko todeta, että olen ehdottoman samaa mieltä kätilöiden ja hoitajien ammattitaidosta ja työn arvostuksesta. Vieläkin muistelen lämmöllä ihan jokaista meitä hoitanutta kätilöä ja hoitajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Aivan mielettömiä tyyppejä ja niin upeata työtä tekevät!! <3

      Poista