perjantai 8. tammikuuta 2016

Body after baby: 2kk

Heippa ja kivaa perjantaita! Huomenna meidän pikku neiti täyttää tasan 2kk, mikä tarkoittaa myös mamman kohdalla uusinta päivitystä "body after baby"-postaussarjassa. Ensimmäisen osan ja 1kk päivityksen voit lukea täältä. On ihan pakkoa alkuun sanoa, että "apua, miten tää aika menee näin nopeasti". Ihan oikeasti! Mun pikku nyytistä on kasvanut jo "iso" vauva, jonka persoonallisuus näkyy päivä päivältä enemmän! On ihan mahtavaa seurata hänen kehitystään, ja ennen kaikkea olla hänen äitinsä! <3 Mutta, jottei tämä postaus lähde aivan sivuraiteille niin taidan jättää vauvan kuulumiset toiseen postaukseen ja keskittyä nyt vain otsikon aiheeseen eli raskauden jälkeiseen kroppaan, liikuntaan, palautumiseen ja raskauskiloihin! :)

Ensimmäinen lihaskuntotreeni kotona synnytyksen jälkeen :) 

Okei..mistä aloitetaan? Kun pohdiskelin tätä postausta, tuntui aluksi siltä, ettei tässä oikein ole tapahtunut mitään edistystä sitten viimeisen päivityksen. Tarkemmin ajateltuna, onhan tässä tapahtunut vaikka mitä reilussa neljässä viikossa:





Joulukuun aikana en vielä oikein tehnyt mitään erityistä raskauskilojen karistamiseksi. Tottakai liikuin päivittäin vaunulenkeillä, söin paljon terveellistä(kin) ruokaa, mutta myös herkuttelin päivittäin ja annoin kropalle aikaa palautua. Reilun kuukauden aikana karisi kuitenkin 2kg raskauskiloista kuin itsestään tai ainakin siltä se tuntui. 1kk  synnytyksestä raskauskiloja oli jäljellä se 9, ja nyt se noin 7 (tai 6,8kg tämän aamun punnituksen jälkeen). Suunta ei kilojen kanssa ole ollut jatkuvasti alaspäin vaan toisinaan paino on ollut korkeammalla ja sitten taas matalammalla.

8 viikkoa synnytyksestä (kuvat otettu ma 4.1)

8 viikkoa synnytyksestä

Joulun jälkeen 27.12 tein ensimmäisen lihaskuntojumpan synnytyksen jälkeen. 20 minuuttia, joka veti hyvin nöyräksi, mutta oli kuitenkin aivan ihanaa! :D Sen jälkeen olen viimeisen parin viikon aikana pyrkinyt palaamaan säännölliseen treenirytmiin, mikä tarkoittaa kohdallani  tällä hetkellä päivittäisten vaunulenkkien lisäksi kotitreenejä 4-6 kertaa viikossa. Kotijumpat ovat olleet lyhyitä ja napakoita, 20-40 minuuttia kerrallaan. Lyhyessä ajassa on saanut tehtyä hyvän pikatreenin usein juuri Islan päikkäreiden aikana. Tällä hetkellä ei ole aikaa eikä jaksamista tehdä vaikkapa tunnin treeniä kerrallaan, kuten joskus aikaisemmin, mutta nopeat treenit ovat hyviä juuri tähän kohtaan. 




Toisinaan myös treeni on saattanut koostua useasta kerrasta päivän aikana, jos ei ole aikaa yhteen treeniin; kyykkyjä siellä ja askelkyykkyjä täällä, portaiden kiipeämistä jne. Olen pyrkinyt ajattelemaan, että vähempi on enempi ja kaikki mitä tekee on kotiinpäin, vaikkei aikaa ole pitkiin treeneihin. Saan pikku jumpista paljon energiaa ja tietysti joinain päivinä, jos jumppaaminen ei huvita tai väsyttää ihan liikaa, jätän suosiolla väliin. Vaunulenkit ovat kuitenkin "pakollisia" koiran ulkoilutuksen vuoksi ja hyvä niin. Tosin näillä pakkasilla ei olla käyty lenkeillä ollenkaan ja toivonkin, että kelit lauhtuu pian, sillä kaipaan kävelemistä ja ulkoilua. Mila pääsi onneksi saaristoon hoitoon niin ei tarvitse huolehtia hänen ulkoiluista näillä paukkupakkasilla.


Hymy huulessa olkkaritreenin jälkeen :)

Lihaskuntotreenien aloittamisen jälkeen on kroppa alkanut vähitellen tuntua taas enemmän omalta ja entiseltään, vaikkei se ennallaan olekaan, ja se on ihan ok. Liikkuminen vain on se juttu, josta saan energiaa ja hyvää fiilistä, ja jota olen kaivannut kovasti. Pitkästä aikaa on myös ihana tunne, kun lihakset ovat vähän kipeinä ja kropassa sellainen olo, että jotain on tehty. Ja heh, paljon ei tartte tehdä, että ne lihakset tulevat kipeiksi! Olen lähinnä harjoitellut oman kehon painolla ja 3kg käsipainoilla :D Matka mun omaan hyvään kuntoon on pitkä, mutta olen tosi innoissani siitä, että nyt on päästy taas tositoimiin. Kuulostan varmaan ällöpirteältä, mutta liikunta vaan on niin kivaa!! :) 

Juoksun suhteen ensiaskeleet on myös otettu sitten viimeisimmän päivityksen. Kokeilin viime viikolla muutamaan otteeseen hölkkäämistä. Lyhyitä pätkiä kerrallaan, vain muutamia satoja metrejä, mutta ai että se tuntui ihanalta! Neljässä viikossa kroppa on palautunut sen verran hyvin, että juoksuaskeleiden ottaminen tuntui jälleen hyvältä, eikä huonolta, kuten ensimmäisen päivityksen kohdalla. Mutta, aivan alussa ollaan vielä tosiaan juoksun suhteen ja nyt tammikuussa keskityn etenkin lihaskunnon parantamiseen ennen varsinaista juoksun aloittamista. 

Ensimmäisiä hölkkäpätkiä synnytyksen jälkeen saariston hiekkateillä  29.12.15 :)


Oma palautumisprosessini tähän asti on todistanut ainakin itselleni sen, että kropan palautuminen synnytyksestä on hyvin yksilöllistä. Itse olisi voinut kuvitellakaan hölkkääväni 3 viikon päästä synnytyksestä, koska tikkejä ja vaurioita tuli sen verran paljon, mutta jos synnytys sujuu vähäisillä vaurioilla, niin se on täysin mahdollista. JOS lantionpohja ja vatsalihakset palautuvat nopeasti. Tämä on tullut nähtyä monen äidin kohdalla, joita seurailen esimerkiksi instagramissa tai blogien kautta. Palautuminen ja liikunnan aloittaminen on myös sellainen aihe, johon toivoisin enemmän ymmärrystä kaikilta äitikolleegoiltani. Jos joku toinen alkaa liikkua ennen minua tai sinua, niin se ei ole pois sinulta tai minulta. Eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Jokaisen kroppa on yksilöllinen ja tärkeintä olisi itse tuntea oma kroppansa ja kohdella sitä niin hyvin kuin mahdollista. 

Se mitä toivoisin myös, olisi enemmän tietoa synnytyksen jälkeisestä palautumisesta jokaiselle uudelle äidille. Neuvolasta saatava tieto on hyvin vähäistä, ja valitettavasti usein ei niin asiantuntevaa kuin se voisi olla. Tämä tuntuu olevan tosiasia sen perusteella, mitä olen itse kokenut ja monissa mammaryhmissä seurannut keskusteluja. Hyvin monella uudella äidillä ei ole tietoa vatsalihasten erkaumasta, vatsalihasten harjoittamisesta synnytyksen jälkeen tai lantionpohjalihasten merkityksestä. Minullakaan ei ollut tässä määrin, mutta luin aiheesta ahkerasti jo raskauden aikana sekä nyt synnytyksen jälkeen.  Neuvolan tietojen varaan, jos olisin jäänyt, en valitettavasti tietäisi näistä juuri mitään...Enkä edelleenkään tosiaan ole mikään asiantuntija, mutta pyrin omalla kohdallani kuuntelemaan omaa kroppaa niin hyvin kuin mahdollista! :) Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee ja se on hyväksyttävä.





Armollisuus omaa kroppaa kohtaan ja maltti ovat edelleen mielessä päällimmäisinä tämän prosessin suhteen. Huomaan kuitenkin, että liikunnan aloittaminen toi hieman sellaista "kaikki mulle heti nyt"-asennetta. Haluaisin päästä heti hyvään kuntoon ja saada heti kaikki kilot pois. Oma aika äkkipikainen ja kärsimätön luonne joutuu koville, kun asiat ei tosiaan tapahdukaan niin nopeasti. Muistuttelen itselleni jatkuvasti, ettei tässä olla millään pikadieetillä vaan tehdään taas paluuta vähitellen omaan, normaaliin ja jatkuvaan elämäntapaan, johon liikunta ja puhdas ruoka kuuluu oleellisena osana. 

Näillä mennään, hyvillä fiiliksillä ja matkasta nauttien! :) 

Kivaa viikonloppua kaikille! <3 Me soon-to-be-mökkihöperöt toivotaan, että toi pakkanen lauhtuu pian niin päästään lenkille! :)


Mitä ajatuksia syntyi? Aiheuttaako sosiaalisessa mediassa ja blogeissa muiden äitien seuraaminen paineita vai antaako se inspiraatiota? Koitko saaneesi neuvolasta tarpeeksi neuvoja palautumisen suhteen? :) Kommenttiboksi odottaa mielipiteitä ja kokemuksia! :) 

<3: Karoliina

Seuraile menoa myös Instagramissa!

8 kommenttia:

  1. Moi! Kiva että olet päässyt jo liikunnan pariin noin hyvin! Samaa mieltä olen siitä, että neuvolan kautta saatu tieto liikunnasta (sekä raskausaikana että sen jälkeen) on ollut melko niukkaa. Liekö osaltaan syynä juuri se, että yleispäteviä ohjeita on yksilöllisten erojen vuoksi kovin vaikea antaa. Tai jos jotain ohjetta annetaan niin se on varmuuden vuoksi aivan todella varovaiseen aloittamiseen kannustava. Tyyliin vaunutteluja ekat puoli vuotta. Ja jollekin se saattaa olla tarpeen. Toiselle taas ei. Mitä paremmin kroppansa tuntee, sen nopeammin uskaltaa liikuntaa lisätä. Tässä mielestäni sudenkuoppana on se, että jos "kropan tunteminen" kulkee käsi kädessä "aktiivisen liikkujan" kanssa, voi iskeä vauhtisokeus. Näin meinannut ainakin itselle käydä. Uskon tuntevani kroppani mutta muutaman lenkin jälkeen piti ottaa lusikka kauniiseen käteen ja odottaa vielä muutama viikko. Ja hei, täällä mun viimeinen vauva huomenna puoli vuotta! Voi haikeus <3

    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Mari! Onnea sun kuopusvauvalle!! <3 Uskon kyllä, että on haikeaa! :) Oot kyllä niin oikeassa tossa, että aktiivinen liikkuja saattaa kompastua sudenkuoppaan, jos aloittaa liikuntaa liian aikaisin ja kovilla tehoilla synnytyksen jälkeen. Olen koittanut itse pitää sitä mielessä ja ajatella, että tässä ei ole kuin aikaa. Ei siis ole mikään kiire!! Ja etenkin juoksun suhteen en halua harmitella myöhemmin, että aloitin liian aikaisin, lähinnä ettei lantionpohja jne. olisi kunnossa :) Edelleen siis se maltti on hyvä kaveri tässä hommassa! :) Ihanaa viikonloppua sinne <3

      Poista
  2. Moi, omien lasten vauva-ajoista alkaa olla jo aikaa, mutta samanlainen tuntuma minullakin oli, kovin vähäistä oli tieto palautumisesta tai ylipäätään siitä, mitä synnytyksen jälkeen tapahtuu. Ehkä hyvä neuvo olisi muistaa esim. kilojen karistamisessa ja kuntoon palautumisessa, että vauvaakin kasvateltiin mahassa 9kk, ei tarvitse olla kuukaudessa samassa kunnossa kuin ennen raskautta :) Julkkiksista tehdyt "vain kuukausi synnytyksestä ja kunnossa jo nyt -katso kuvat" -tyyliset lööpit eivät paljon tuoretta äitiä lämmitä... Omaa kehoa ja jaksamista kuinnellen, on varmasti hyvä tie, niin kuin tunnut ajattelevankin. Toivottavasti pääsette pian taas ulkoilemaan! Mukavaa timmikuuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! :) Kiitos kommentista! Ja olet oikeassa, vauva on tosiaan masussa sen 9kk+, joten ei sitä voi odottaa, että palautuu kuukaudessa. Eikä ne julkkisten kuvat kyllä lämmitä, mutta toisaalta...en kyllä ainakaan henkilökohtaisesti jaksa ottaa niistä paineita! Olen ajatellut, että kukin tavallaan, ja jos he ovat kunnossa 2 viikkoa synnytyksestä niin so what, mun ei tarvitse kuitenkaan olla! :D Nimenomaan, omaa kehoa ja jaksamista kuunnellen, maltilla on hyvä neuvo! Päästiin eilen vihdoin ulkoilemaan ja se oli ihanaa!! <3 Mukavaa viikonlopun jatkoa sinne! :)

      Poista
  3. Mua itseäni on hirvittänyt nämä nopeasti liikkumaan (siis parissa viikossa) lähtevät, sillä kropan palautuminen ei ole omista tuntemuksista kiinni. Ja näitä lukeneena itsekin tosissani alkuraskaudesta luulin, ettei mitään estettä kovalle liikunnalle synnytyksen jälkeen ole. Ja jos neuvolan ohjeilla menisin, olisin edelleen samassa uskossa. Onneksi aloin itse ottamaan asioista selvää. Koska tästä ei missään nimessä puhuta riittävästi, toivoisin että blogeissa asia kuitenkin huomioitaisiin. En tarkoita, etteikö nopea palautuja saisi lähteä nopeasti liikkeelle, mutta aina voisi mainita, että palautuminen voi kestää pitkään (jopa vuoden!) ja yleisesti suositellaan, että äärimmäistä rasitusta vältettäisiin ensimmäiset puoli vuotta lihaskuntoharjoittelun aloittamisesta. Toki suurin osa varmasti mainitseekin. En siis halua kuulostaa katkeralta, mutta yksinkertaisesti koen, että asiasta puhutaan liian vähän.
    Itse olen synnytyksen jälkeen oppinut ihan uudenlaista armollisuutta kroppaani kohtaan. Ennen vain urheilusuorituksiin käytetty kroppa pystyy myös muihin ihmeellisiin asioihin :D Pitää sille siis kai lepoakin joskus antaa :D Ja sitä kevyempää liikuntaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Petra! :) Joo, pari viikkoa synnytyksestä on kyllä aika nopeaan, ja itse en todellakaan olisi siihen pystynyt, koska synnytys oli sen verran pitkä ja vaikea, kuten sullakin. Mutta, ilmeisesti niitä helppoja ja nopeitakin synnytyksiä on, joten jos kaikki menee niin putkeen, niin varmasti siitä palautuukin nopeammin. Ja oikeassa olet, palautuminen voi todellakin kestää pitkään ja SE SAA kestää, koska synnytys ja raskaus on rankkaa hommaa!!!! :) Se mikä itseäni mietityttää on monien suositusten ikään kuin ylivarovaisuus. Tottakai ymmärrän, että liikuntasuositukset raskauden jälkeen on pakko tehdä niin, että ne varmasti sopivat kaikille, mutta en millään usko sitä, että palautuminen jokaisen yksilön kohdalla kestää aina sen tietyn ajan. Jos palautumisessa ei siis kuuntele omaa kroppaansa niin mitä sitten? :) Mutta tietysti kropan kuunteluu edellyttää, että sitä osaa kuunnella ja on perillä raskauden jälkeisistä muutoksista kehoon, liikunnasta jne. Kaiken kaikkiaan tästä aiheesta pitäisi olla jokaiselle enemmän tietoa saatavilla ja on hyvä, että näistä keskustellaan! :) Mulla on ihan sama ton armollisuuden suhteen raskauden jälkeen ja on ihanaa, että voi oikeasti ottaa liikunnankin aika rennosti! :) Kivaa sunnuntaita ja kiitos kun kommentoit! <3

      Poista
  4. Asiasta ei omakohtaista kokemusta, mutta halusin vain sanoa että ihanan inspiroiva olet ja niin kaunis äiti. On mielenkiintoista lukea näitä mietteitäsi ja uskon, että varmasti moni saa näistä hyvää tukea ja ajattelemisen aihetta. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana olet, kiitos!! <3 Ja kiva, kun kommentoit vaikkei omakohtaista kokemusta olekaan!! :) Kivaa viikonlopun jatkoa! <3

      Poista