perjantai 30. syyskuuta 2016

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että...(osa 4)

Heippahei! Perjantai taas! Ajattelin, että tänään voisi taas olla pitkästä aikaa mukava "istahtaa kahville" ja höpötellä kuulumisia, sillä viime kerta oli maaliskuussa ja siitä on jo aivan liian pitkä aika! Ota siis iso mukillinen kahvia/viiniä (onhan perjantai!;)) ja aloitetaan! 

<3

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että..tämä viikko on taas mennyt kuin hujauksessa ja hommaa on riittänyt! Henri oli alkuviikosta työmatkalla ja ne päivät, kun on yksin vilkkaan (kohta) 11kk vanhan hulivilin kanssa + koiran ovat aikamoisia. Päivän päätteeksi sitä olisi valmis vain kaatumaan itsekin sänkyyn, mutta usein pitää vielä hoitaa jotain rästijuttuja, joita ei ole päivän aikana saanut tehtyä. Jälleen kerran menee kyllä kaikki pisteet yksinhuoltajille, ei ole helppoa hommaa!

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että..olen tällä viikolla juossut kaksi lenkkiä rattaiden kanssa! Maanantaina ja keskiviikkona kumpanakin 5km aamulenkit. Vaikka tykkäänkin todella paljon juosta yksin tai aikuisseurassa, niin välillä rattaiden kanssa juokseminen on ainoa vaihtoehto, jos haluan saada juoksulenkin mahtumaan päivään. 




Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että..koko syyskuu on mennyt ihan hujauksessa! Kun syyskuun alussa aloitin osa-aikaisen työni, ei sen jälkeen ole paljon tarvinnut miettiä lisää tekemistä arkipäiviin. Vaikka työskentelen "vain" 15-20 tuntia viikossa, tuntuu päivät todella paljon täydemmiltä kuin aikaisemmin. Usein teen töitä Islan päikkäriaikoina tai toisinaan myös illalla/aamulla, kun Isla nukkuu. Välillä on ollut melkoista tasapainoittelua, että saan kaiken tehtyä, sillä vauvahan ei aina välttämättä ole ihan mukana suunnitelmassa ja saattaa vaikka nukkua kahden tunnin päikkäreiden sijaan vain puoli tuntia.. ;) Haasteista huolimatta, olen nauttinut paluusta osittaiseen työelämään ja se on tuntunut hyvältä ratkaisulta tähän kohtaan.




Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että..tulimme eilen viettämään pitkää viikonloppua tänne Houtskäriin ja on niin ihanaa olla täällä taas ensimmäistä kertaa sitten heinäkuun! :) Täällä on nyt aivan mielettömän kaunista, kun luonto kylpee syksyn väriloistossa ja eilinen myrsky väistyi poutasään tieltä! Aamulla kävin juoksemassa kympin lenkin ja nautiskelin ihanasta luonnonrauhasta! Juoksu ja syksy on kyllä ihan parasta! <3




Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, etten  ole vieläkään ilmoittautunut ensi viikon lauantaina juostavalle Vantaan puolimaratonille, uups, mutta menossa olen kuitenkin! En ole halunnut ilmoittautua  kovin aikaisin, jos tuleekin jotain kremppaa, mutta nyt täytyy toivoa, ettei iske mitään viime hetken flunssia tai muita ongelmia. Odotan kyllä Vantaata todella innolla ja toivon, että sinne osuisi hyvä juoksupäivä! 




Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että..aion viikonlopun aikana haastatella rakasta miestäni hänen kuntoprojektistaan ja tehdä siitä postauksen! :) Asiasta on tullut muutamia kyselyitä, joten ajattelin, että voisi olla mielenkiintoista, jos H pääsisi itse kertomaan projektistaan, sen etenemisestä, tavoitteista ja motivaatiosta! Stay tuned! 

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että..mulla alkaa kohta iskeä paniikki, sillä Isla 1-vuotissynttäreihin on enää reilu kuukausi aikaa!  Mamman pitäisi varmaan vähän miettiä juhlia, tarjottavaa, lahjatoiveita niitä kyseleville jne. Ja tähän samaan syssyyn varmasti päivittelisin vielä, että ihan oikeasti...mihin se aika menee? Ja kysyisin, että mitä lahjoja (etenkin leluja) voisi toivoa 1-vuotiaalle? Meillä on toistaiseksi aika vähän leluja, joten olisi kiva pyytää jotain tarpeellisia ja hyväksi todettuja! :)




Jos istuttaisiin kahvilla tänään, kysyisin tietysti myös, että mitä sulle kuuluu? :) Ja toivottaisin loppuun oikein ihanaa viikonloppua ja alkavaa lokakuuta!! 

<3: Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa 

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Weekend fun

Onpa ollut mukava viikonloppu! Perjantai-iltana kävin pikaisessa 30 minuutin hieronnassa, mikä oli aivan ihana ja rentouttava viikonlopun aloitus. Sen jälkeen syötiin perinteiset perjantai tortillat ja nautittiin illasta kotosalla ilman sen kummempaa ohjelmaa.  



Lauantai alkoi melko aikaisin, kuten yleensä kaikki aamut täällä. Kuulin 7 maissa Islan ääntelyä, mutta suljin vielä silmiä ja yritin itsepintaisesti jatkaa unia, josko se naperokin vielä nukkuisi. Havahduin uudestaan 7.28, jolloin Islan huoneesta kuului jo vähän vaativampaa ääntelyä. Aika nousta! Syötiin Islan kanssa rauhassa aamupuurot ja  tehtiin aamutoimet. Kymmenen maissa olin valmis lähtemään juoksulenkille, samalla kun Henri ja Isla lähtivät keinumaan ja vaunuttelemaan. Juoksin rauhassa vajaan 10km lenkin ja nautiskelin ihanasta syyskelistä. Jalat ovat taas olleet aika jumissa (etenkin vasemman jalan takareisi ja pohje), joten pysähtelin muutaman kerran venyttelemään sekä tekemään pikaisen lihaskunto circuitin: askelkyykkykävelyä ja punnerruksia penkkiä vasten kolme kierrosta. Sää oli mitä parhain syksyinen juoksukeli eikä ollut kiire minnekään, joten oli aika ihanaa vain fiilistellä. Tämä viikko on ollut hyvä palautteluviikko Espoon rantapuolikkaan jälkeen ja ensi viikolla toivottavasti pääsen vähän kovempienkin treenien pariin. 




Juoksulenkin jälkeen kävin suihkussa ja laitoin Islan päikkäreille. Syötiin Henrin kanssa lounasta ja iltapäivän ohjelmaan kuului muun muassa jalkojen rullailua ja leikkimistä olohuoneen lattialla yhden vilkkaan naperon kanssa! :)




Neljän aikaan suunnattiin ystäväperheen luokse viettämään rapujuhlia ja oli niin ihanaa nähdä lähes koko meidän kaveriporukkaa pitkästä aikaa. Tulin jotenkin mielettömän iloiseksi! <3 Sosiaalinen elämä ei ole ollut tässä viime aikoina kovin vilkasta, joten sitä jotenkin osasi arvostaa todella paljon, että oli kaverit koolla, hyvää ruokaa ja juomaa, naurua, juttelua, kuulumisia ja hyvä tunnelma. Ihan mahtavaa! Näitä lisää! <3 Islakin viihtyi hyvin, kun pääsi välissä nukkumaan päikkärit vaunuihin ja oli hänelle ruokaa mukana ja tietysti paljon ihmeteltävää. Kotiin suunnattiin jo kahdeksan jälkeen, jotta saatiin pikkuneiti nukkumaan järkevään aikaan, mutta aikaisesta poistumisesta huolimatta, oli niin hyvä fiilis. Ehkä sen takia juuri! ;) Nukkumaan menin nimittäin lauantaina kymmeneltä. Tämä mama oli sosiaalisesta häppeningistä aivan poikki! :D 






Rapujuhlien menu oli myös tosi kiva. Alkuun syötiin maa-artisokkakeittoa foccacioiden kera, sitten rapuja, katkarapuja ja kaloja ja jälkiruuaksi oli tarjolla juustoja ja kahvit. Vatsat täynnä lähdettiin pois. Oli kyllä niin hyvää, kiitos vielä isäntäparille M&J! :) 


Sunnuntaina nukuttiinkin kaikki "pitkään" eli havahduin vasta 8.30 eikä Isla ollut vielä herännyt. Ahh, uni teki niin hyvää! Syötiin rauhassa brunssi aamiainen ja mietittiin, että milloin ollaan viimeksi kotona istuttu aamiaispöydässä yhdessä ihan kaikessa rauhassa? Ei pystytty muistamaan! Aamiaisen ja pienen sulattelun jälkeen lähdettiin kaikki yhdessä kävelylle. Brunssin ja aamukävelyn lisäksi päivään on kuulunut herkullinen salaattilounas, vähän töitä ja bloggailua, pientä jumppaa, Islan tädin pikainen vierailu, päikkärit (kaikille) ja mukavaa kotona oleilua. Ihan huippu viikonloppu, juuri sopivassa balanssissa kaikenlaista! <3 





Kivan ja rentouttavan viikonlopun jälkeen on mukava suunnata kohti uutta viikkoa! Toivottavasti teilläkin oli akkuja lataava viikonloppu! <3 

-Karoliina


Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa

perjantai 23. syyskuuta 2016

Friday favorites

Ahh, perjantai! <3 Töiden aloittamisen jälkeen (vaikka kyseessä onkin osa-aikatyö ja teen töitä pääasiassa etänä) viikonloppujen arvostus on taas noussut ihan eri tavalla. Nyt tosiaan tuntuu perjantailta ja siltä, että jee viikonloppu on edessä! Tämä viikko on mennyt ihan hurjan nopeasti ja ollut melkoista tasapainoilua eri roolien välillä, mutta eiköhän tämä arki tästä lutviudu ajan kanssa. Viikonlopulle on luvassa kivoja suunnitelmia, kun huomenna juhlitaan ystäväporukalla "rapujuhlia" ja nähdään pitkästä aikaa isolla porukalla. En malta odottaa! Lisäksi aion urheilla ja vietetään varmasti perheaikaa niin paljon kuin mahdollista. Mila pääsi viikonlopuksi saaristoon mun vanhempien kanssa, mikä oli super hyvä juttu, sillä hänellä alkoi olla niin paljon energiaa ettei niitä enää saanut täällä kaupunkiolosuhteissa purettua. Nyt hän pääsee juoksemaan ja peuhaamaan pitkin metsiä vapaana, niin energiatkin purkautuu toivottavasti! :)

Tässä tulee muutamia tämän viikon lempparijuttuja! :)  

1. Tällä(kin) viikolla on tullut syötyä useampi  super herkullinen salaattilounas! Pieniä iloja keskellä päivää, mutta voi että hyvä salaatti tekee mut iloiseksi! <3



2. Syyskuun kelit ovat olleet ihan mielettömät ja me olemme nauttineet niistä muun muassa pitkillä kävelylenkeillä! :)


3. Mun vauva pääsi vihdoin ekaa kertaa hiekkalaatikolle! Milloin siitä tuli näin iso (vaikka edelleen hukkuu vaatteisiinsa)? <3 Ps. kuinka vaarallista on hiekan syöminen? 


4. Nää kaksi! <3 En kestä, miten ihanat kaverit niistä on tullut!


Aamuisin Mila menee moikkaamaan Islaa heti, kun kuule tämän huoneesta ääniä. Isla taas haluaa silittää ja taputtaa Milaa koko ajan. Ja heitellä kaikki mahdolliset ruuat lattialle, josta Mila enemmän kuin mielellään ne poimii. Olen niin iloinen, että sekä karvainen että karvaton lapsi tulevat toimeen. Meillähän oli myös koira (flatti sekin) silloin kun itse synnyin ja Jesse oli maailman paras karvainen kaveri! <3 Ihanaa, että Isla voi kokea saman!

5. Tällä viikolla on nukuttu suhteellisen hyvin sekä öitä että päikkäreitä! Woop woop! Peukut pystyyn, ettei tilanne nyt muutu, kun kirjoitan tämän ylös! :D 

Kivaa viikonloppua! <3 Mitä suosikkeja teillä on tältä viikolta? 

-Karoliina



torstai 22. syyskuuta 2016

Kolme viikkoa kahden puolimaratonin välissä

Heippahei! Tämä viikko on mennyt ihan älytöntä vauhtia enkä voi uskoa, että huomenna on jo perjantai! Treenien suhteen keskityin alkuviikolla palautumaan rantapuolikkaasta ja tein lähinnä kävelylenkkejä, pientä jumppaa ja kehonhuoltoa. Tänään kävin juoksemassa ekaa kertaa puolikkaan jälkeen. Juostiin ystäväni Jennyn kanssa rauhallinen n. 10km lenkki samalla jutellen ja kuulumisia vaihtaen. Jalat tuntuivat aluksi hieman jäykiltä, mutta vetristyivät ihan kivasti lenkin loppua kohden. 



Seuraava puolikashan mulla koittaa jo reilun kahden viikon päästä, nimittäin silloin juostaan Vantaalla. Tässä tulee siis kaksi puolimaratonia kolmen viikon sisään, mikä on aika rankka setti. Olen kuitenkin tehnyt tämän saman eli juossut melkein peräkkäiset puolikkaat kaksi vuotta sitten. Silloin homma toimi kuin unelma ja juoksin itse asiassa Vantaalla tämänhetkisen puolikkaan enkkani. Se, mikä nyt on erityisen tärkeätä on palautua kunnolla, jotta olen Vantaalla taas sekä henkisesti että fyysisesti valmis kisaamaan.



Tällä viikolla otan vielä aika iisisti treenien suhteen, kuten tuo alkuviikkokin osoittaa. Juoksen varmaan viikonloppuna vielä toisen kerran tälle viikolle. Ensi viikolla on tarkoitus juosta kolme kertaa, joista yksi on puolikkaalle valmistava hieman kovempi harjoitus. Pitkistä en kuitenkaan enää lähde juoksemaan, vaan pohja pitäisi nyt olla rakennettu. Kisaviikolla valmistaudun taas aika tutun kaavan mukaan eli juoksen alkuviikosta peruslenkin ja sitten keskiviikkona/torstaina vielä lyhyen lenkin. Perjantain pidän lepopäivänä ja lauantaina 8.10 ollaan toivottavasti taas valmiita kisaamaan! :) 

Kävelylenkillä mun tyttöjen kanssa

Positiivista on se, että rantapuolikkaalla juoksu kulki todella kivasti ja suoritus oli henkisesti aika helppo. Ei siis ollut mitään väkisin puristamista, vaan ennemminkin sain juoksusta lisää intoa ja itseluottamusta jatkoa varten. Vantaalla haluankin lähteä hakemaan kauden parasta tulostani, sillä reitti on niin otollinen hyvän ajan juoksemiseen. Nyt pitää vain toivoa, että pysyn terveenä eikä tule mitään sen kummempia haasteita ennen syksyn päätavoitetta! 

Kuka muu oli tulossa juoksemaan Vantaalle? Mitkä fiilikset? Kivaa viikonloppua jo näin etukäteen! :)

-Karoliina 




sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kisaraportti: Espoo rantapuolikas 2016

Juoksin lauantaina kolmatta kertaa kotikaupunkini Espoon Rantamaraton-juoksutapahtumassa. Kyseessä oli 9. Espoo rantamaraton ja tapahtuma lunasti jälleen kaikki odotukset! Olin etukäteen todella innoissani kotikaupungin juoksusta, tutuista juoksumaisemista, ja perheestä ja ystävistä kannustamassa reitin varrella. Valmistautuminen viikolla ei mennyt ihan nappiin, kun jalkoja kolotteli (niihin onneksi auttoi rullailu ja venyttely) ja perjantaina alkoi tuntua siltä, että flunssa iskee. Olin siis hieman epävarma siitä, millaiseen juoksusuoritukseen pystyisin, mutta yleisfiilis ennen kisaa oli kuitenkin hyvä ja päätin lähteä liikkeelle kroppaa kuulostellen ja mennä sen mukaan. 



Saavuin kisapaikalle Otaniemeen kahden maissa, kun puolikkaan ensimmäisen lähtöryhmän lähtö (jossa itse olin) oli kolmelta. Sain vietyä tavarat varustesäilytykseen ja sitten törmäsin Katjuun Otahallin ulkopuolella ja lähdettiin yhdessä tekemään vähän verkkaa ja ottamaan kuvia. Meidän verkka jäi melkoiseksi höntsäilyksi, kun ensin Katju unohti juoksutakin päälleen ja sitten multa irtosi juoksunumerosta yksi hakaneula, joten niitä sitten sählättiin siinä vielä kuntoon. Ennen lähtöä törmättiin vielä Elinaan ja ryhmityin hänen kanssa yhdessä lähtöön, kun Katju paineli lähemmäksi starttiviivaa. 


Katjun kanssa ennen starttia!

Pam..tasan kello kolmelta lähdettiin matkaan! Heti alusta asti oli hyvin tilaa juosta, joten puolimaratonin jakaminen kahteen lähtöryhmään oli kyllä hyvä päätös, sillä reitti on joistain kohdista melko kapea. Juostiin Elinan kanssa yhdessä ensimmäiset kilsat, mutta jossain kohtaa erottiin ja jatkoin matkaa yksin. Alusta asti pyrin keskittymään hengitykseen ja hyvän rytmin löytämiseen. Hoin itselleni, että keskity tähän kilsaan missä olet ja pidä hyvä  vahva fiilis yllä. Ensimmäisillä kilsoilla itse ainakin helposti lähden muiden imussa liian kovaa, mikä sitten kostautuu myöhemmin. Pyrin juoksemaan aika tasaisia kilsoja ja itseasiassa hitain kilsa oli lopulta numero 3 (5.16min/km), kun vähän aloin himmailla alun kovaa vauhtia. Mulle oli jäänyt vähän vahingossa urheilujuomapullo käteen (alunperin tarkoituksena oli viskata se pois ennen starttia), mutta omat juomat-taktiikka osoittautui hyväksi ja käytin järjestäjien tarjoamia juomapalveluja vasta puolen välin jälkeen. Juoksin siis siihen asti läpi juomapisteiden, mikä säästi jonkin verran aikaa. 

Itselleni oli tosi hyödyllistä se, että tunsin reitin ja sen profiilin niin hyvin. Tiesin missä kohtaa tulee mäkiä ja pystyin valmistautumaan niihin henkisesti ja fyysisesti. Sää oli juoksun aikana mitä parhain, tuulta ei ollut nimeksikään ja lämpötila juuri sopiva. Ensimmäiset kilometrit menivät nopeasti ja pian oltiinkin jo kurvaamassa Länsiväylän vierestä kohti Matinkylää. Siellä noin 7,5 kilometrin kohdalla olivat Henri ja Isla kannustamassa ensimmäisen kerran! Sain siitä kovasti lisäbuustia, vaikka Isla näyttikin rattaissa siltä, että juoksun katsominen oli hänen mielestään maailman tylsintä! :D No, hän oli juuri herännyt, joten annetaan anteeksi pienelle! ;) <3

Matinkylästä matka jatkui Nuottaniemen kierroksen kautta rantaraitille ja kympin kohdalla olin ajassa 51:48. Fiilis oli hyvä, vaikka pyrinkin pitämään itseni koko ajan maan pinnalla, ettei vaan lähde keulimaan liian aikaisin. Olen kyllä niin mukavuusalueella pysyjä, mahdollisimman pitkään, mikä on tavallaan hyvä juttu, mutta ei aina. Matkaa oli kuitenkin vielä paljon jäljellä, joten en vielä siinä vaiheessa halunnut alkaa laskeskelemaan mahdollista loppuaikaa ja kiristämään vauhtia.

Nuottaniemestä jatkettiin rantaa pitkin Westendiin. Rantaraitti on tuttuakin tutumpi, sillä niissä maisemissa olen juossut koko juoksuharrastukseni ajan. Viimeiset 10 vuotta. Kotijoukot olivat kannustamassa vielä uudestaan Merenneito-kahvilan kohdalla n.12,5 kilometrin paikkeilla ja tällä kertaa Isla näytti jo vähän innokkaammalta. Yritin kovasti heiluttaa ja huutaa, kun juoksin ohi, mutta en tiedä ymmärsikö hän, että mamma siinä viilettää! :)


N. 12,5 kilometrin kohdalta Matinkylästä 

Matinkylästä eteenpäin juoksu jatkui edelleen vahvana ja fiilis säilyi hyvänä koko ajan. Missään kohtaa ei tullut sellaista oloa, ettei jaksaisi enää. Vauhti pysyi 5.10min/km tuntumassa ja kellottelin aika tasaisia kilsoja. Tiesin, että reitti tulee olemaan melko tasainen lopun mäkiä lukuunottamatta.

Viimeisillä kilometreilla en uskaltanut lähteä loppukiriin liian aikaisin. Vasta viimeisen nousun jälkeen Otaniemessä, kun tiesin, että edessä on enää yksi kilometri maaliin, nostin vauhtia ja kellotin siinä nopeimman kilsan 4.50min/km. Vielä maalisuoralla sain aikaan loppuspurttia ja maaliin tulin ajalla 1:48:57! Kuudestoista puolimaraton ja neljäs tänä vuonna raskauden jälkeen. Tulos oli kauden toisiksi paras (HHM kesäkuussa 1:48:45) ja tyytyväisin olin siihen, että juoksu oli vahva ja hyvä. Sekä pää että kroppa olivat hyvin mukana ja tiesin koko ajan mitä teen. Suunnitelma toimi hyvin, kuuntelin kroppaa ja se toimi kuin unelma. Pieni nuha ei haitannut, vaikka hetkittäin nenän pieni tukkoisuus hieman häiritsi. 







Maalissa törmäsin pian Katjuun, joka jälleen onnistui kellottamaan oman enkkansa(!!!) ja Heidiin, jolla oli ollut tällä kertaa hieman haastavampi juoksu. Juoksukavereiden näkeminen tapahtumissa on kyllä ihan parasta! <3 Saimme mitalit kaulaan ja maalihuoltokassit käteen. Pikaisia kuvia ja fiilistelyjä, jotka aina kuuluvat asiaan. 

Olin todella tyytyväinen eilisen suoritukseen ja tästä on hyvä jatkaa! Tarkoitus olisi juosta vielä puolikas Vantaalla kolmen viikon päästä ja siellä sitten yrittää sitä kauden parasta tasaisella ja nopealla reitillä. Nyt pitää kuitenkin palautua (jalat ovat tänään aika jumiset) ensin ja huoltaa kroppaa kunnolla ennen uusia haasteita. 

Loppuun on vielä sanottava, että Espoo Rantamaraton oli todella hienosti järjestetty tapahtuma ja kaikki toimi kuin rasvattu. Reitti on myös todella kiva ja tykkäsin siitä nyt tälle vuodelle tehtyjen muutosten jälkeen jopa enemmän kuin aikaisemmin! Voin lämpimästi suositella tapahtumaa ja olla aidosti ylpeä siitä, että kotikaupungin juoksutapahtuma on Suomen parhaita! Go Espoo ja koko rantamaratonin organisaatio! :) 

Miten meni teillä muilla, jotka olitte rantsulla juoksemassa?? Tai muissa eilen juostuissa tapahtumissa (Ruissalojuoksussa/Finlandia maratonilla)? 

Juoksufiiliksissä, 
Karoliina 

Aikaisempia kisarapsoja Espoosta: 

Espoo rantapuolikas 2014 
Espoo rantapuolikas 2013


*Yhteistyössä Espoo Rantamaraton

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

What I ate wednesday: ruokapäiväkirja (syyskuu 2016)

Heippahei! Aurinkoista keskiviikkoa! Täällä on alkuviikko sujunut mukavasti ja nopeasti. Uusi työni on tuonut arkeen lisää vauhtia ja pientä tasapainoittelua, mutta sitä vähän olin jo kaivannutkin. Kirjoittelen lisää "uudesta arjesta" tuonnempana, mutta nyt ruokapäiväkirjapostaukseen, joka myöskin on toivepostaus. Tämä kyseinen ruokapäiväkirja on maanantailta ja se oli aika tyypillinen päivä ruokien suhteen. Päivän liikuntasuoritukset olivat kävelyä n.6km ja juoksua 8,6km.  

Aamiaiseksi söin ison lautasellisen puuroa, jonka päällä  oli omenalohkoja, banaania ja muutama pensasmustikka. Päällä maapähkinävoita. Yleensä laitan puuroon myös raejuustoa, mutta tällä kertaa se oli loppu. Puuron kanssa join pari kupillista kahvia ja porejuoman. 




Välipala: Aamukävelyn jälkeen teki mieli jotain pientä, joten söin muutamia omenaviipaleita maapähkinävoin kera samalla kun syötin Islalle lounasta.



Lounaaksi: tein salaatin, kuten melkein joka päivä. Tällä kertaa salaatista uupui kuitenkin kaikki vihreä, sillä jääkaappi ammotti tyhjyyttään viikonlopun jälkeen. Laitoin salaattiin kaikkia kaapista löytyneitä vihanneksia eli porkkanaa, kukkakaalia ja tomaattia. Niiden lisäksi nektariinia, broileria, fetaa ja cashew-pähkinöitä. Hyvää oli enkä jäänyt vihreitä kaipailemaan, vaikkei "salaatin" ulkonakö niin kovin mairitteleva olekaan! :)



Välipala: Ennen iltapäivän ruokakauppareissua söin pienen kulhon kreikkalaista jogurttia, hunajaa, mysliä ja banaania. Halusin varmistaa, etten mene kauppaan nälkäisenä, koska silloin helpommin tulee tehtyä heräteostoksia ja muutenkin inhoan, jos nälkä yllättää kauppareissulla. 




Illallisen söin tällä kertaa jo aikaisin (neljän aikaan), sillä olin sopinut Hannan kanssa juoksutreffit kuudeksi. Edellisen viikon kehnosta juoksulenkistä viisastuneena pyrin syömään tarpeeksi aikaisin ennen lenkkiä ettei vatsa tulisi kipeäksi. Ruoaksi tein kasvisgratiinia (Valion resepti täällä), lohipyöryköitä (valmiita!) sekä salaattia. Jälkkäriksi söin palan proteiinipatukasta ja join kupin kahvia. 


Juoksulenkin jälkeen: söin heti autossa banaanin ja kotiintultua kourallisen cashew-pähkinöitä. Söin myös muutaman lusikallisen Islan iltapalajogurttia. 

Iltapala: Saatuani Islan nukkumaan, söin oman iltapalan kaikessa rauhassa. Kaksi ruisleivän puolikasta levitteellä, pinaatilla, juustolla, kinkulla ja kurkulla. Nektariinin ja muutaman lohipyörykän. Ja pari lasillista pepsi maxia. Mun pahe! Myöhäiset illat on ehdottomasti mun suurin haaste syömisessä, kun tekee mieli napsia kaikenlaista, vaikka varsinaista nälkää ei enää olekaan. Iltanapsimisen lopettaminen vaatisi kunnon ryhtiliikettä, ja vaikka tiedostan sen, niin toistaiseksi ryhtiliikettä ei ole tapahtunut! :D Koitan kuitenkin pitää napsimisen jollain tapaa kurissa ja suunnata sen edes suht terveellisiin ruokiin! 



Sellainen ruokapäivä täällä siis maanantaina. Itse kun tätä analysoin, niin mun syömisessä on paljon hyviä juttuja, kuten suurimmaksi osaksi terveellistä, kunnon ruokaa ja säännöllinen ruokarytmi, mutta löytyy myös noita heikkouksia kuten turha iltanapsiminen, joka aika hyvin pysyi kyseisenä päivänä kurissa. Myöskään pepsi maxin juominen ei ehkä kuulu niihin arjen terveellisiin tapoihin! ;) Mutta toisaalta, olen ajatellut, että syöminen ei ole asia, jossa kannattaa edes pyrkiä täydellisyyteen. Siitä saa itselleen vain stressin ja pahan mielen. Ruokavalio nimeltä kohtuus kaikessa on siis edelleen kova sana täällä! ;) 

Mitä teidän ruoka-arkeen kuuluu? 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/BloglovinissaSnapchatissa (candyontherun) 

maanantai 12. syyskuuta 2016

Hyvä juoksuviikko & valmistautumista seuraavalle puolimaratonille

Viime viikko oli pitkästä aikaa hyvä juoksuviikko. Ei sen takia, että kaikki lenkit olisivat olleet kovavauhtisia tai superpitkiä vaan sen takia, että sain juostua kaikki kolme suunnittelemaani lenkkiä ja kaksi niistä ihanien ystävien seurassa! Lisäksi säät juoksemiseen olivat aivan täydelliset (syyskuu on niin paras juoksukuukausi) ja lauantain lenkki myös sai olon hieman luottavaisemmaksi ensi lauantain Espoo Rantapuolikkaan suhteen. 


Maanantain lenkille sain seurakseni ystäväni Jennyn, jonka kanssa oltiin nähty viimeksi heinäkuussa, joten lenkkitreffit ja kuulumisten vaihtaminen olivat todellakin paikallaan! Treffattiin puolessa välissä kummankin kotoa (n.2km alkuverkkamatka treffipaikalle) ja jatkettiin siitä rantaraitille. Hölkkäiltiin aika rauhallista vauhtia ja vaihdettiin kuulumisia. Mulla ei ollut mikään superhyvä olo, koska olin syönyt aivan liian lähellä lenkkiä eikä vatsa tykännyt yhtään. Oikea rookie-mistake! Olisi pitänyt tietää paremmin ja tavallaan tiesinkin, mutta nälkä oli niin kova, että oli pakko syödä ja ajattelin, että kyllä se siitä. No, ei se nyt ihan siitä ja vatsan turvotus hidasti juoksuvauhtia aika reippaasti. No, tämä oli hyvä muistutus taas siitä, että pitää suunnitella paremmin, että ehtii syödä sen 1,5h-2h ennen lenkkiä. Onneksi seura oli niin hyvää, että lenkki sujui aika leppoisasti vatsaongelmista huolimatta. Kiitos Jenny seurasta ja pian uusiksi! <3





Viikon toinen lenkki tuli juostua torstaina, jolloin sain seurakseni ystäväni Jutan. Itse asiassa sekä Jutta että Jenny olivat mun kaasoja meidän häissä, joten tämä viikko, joka sisälsi juoksutreffit molempien kanssa oli aika luksusta! <3



Jutan kanssa lähdettiin juoksemaan meiltä ja suunnattiin jälleen rantaraitille. Sää oli mitä upein ja sanoinkin monta kertaa lenkin aikana, että wau tätä keliä! Syyskuu ja tuntui ihan kesältä, mutta ei kuitenkaan ollut kuuma. Täydellistä. Juoksimme aika rauhallista vauhtia yhteensä 12km. Yritimme jossain kohtaa ottaa vähän reippaampaa vauhtia, mutta aika pian katsoimme toisiamme ja totesimme, että tänään ei vaan lähde, joten kiiruhdetaan hitaasti mielummin. Haha. Jutalla oli vielä edessään lauantaina puolimaraton, joten rauhallinen lenkki sopi hänellekin paremmin kuin hyvin! Se on jännä, miten erilaisia juoksupäiviä on. Välillä kulkee, välillä ei todellakaan ja silloin on hyvä mennä sitä vauhtia, mikä tuntuu mukavalta.


Kiitos Jutta seurasta myös, oli ihan huippu lenkki! Mullakin oli taas vatsa kunnossa, kun söin tällä kertaa riittävän aikaisin ennen lenkkiä. Lesson learned. 

Lauantaina hyppäsin autoon ja ajoin Otaniemeen, josta lähdin juoksemaan rantapuolikkaan reittiä. Halusin käydä tsekkaamassa reittiin tulleita muutoksia ja muutenkin muistelemassa reitin kulkua Otaniemen päässä, sillä muuten reitti on mulle todella tuttu. Muutokset ovat tänä vuonna tulleet reitin alkuosaan ja loppuosaan Keilaniemen rakennustöiden takia. Nyt jää pois Kehä 1 varsi alussa ja lopussa Karhusaari-Keilaniemi kierros. Sen sijaan reitti kulkee Otalahden vierestä, mikä tuntui ihan mukavalta muutokselta. Ymmärtääkseni reitti ei vielä ole muutoksineen virallisesti mitattu, joten jotain muutosta siihen saattaa vielä tulla ennen ensi lauantain kisapäivää. Jotenkin tuli sellainen tunne, että tämä uusi reitti olisi loppupäästä nyt vähän lyhyempi, kun Karhusaaren kierros jää pois. Jos näin on, niin toki siihen tehdään vielä tarvittavat muutokset. Sain kuitenkin haluamani kuvan siitä, millainen reitti on tuolla Otaniemen päässä ja se oli pääasia! :) 


Lauantain lenkillä juoksin alkuun pari kilometriä verkkaa hieman rauhallisemmin ja sitten nostin vauhtia 5.20-5:25min/km pintaan. Hetken kesti, että sain jalat rullaamaan ja nelosvaihteen päälle, mutta kyllä se sieltä tuli ja pitkästä aikaa tuli oikeasti sellainen vahva fiilis juostessa. Jalat, koko kroppa ja pää olivat mukana juoksussa ja ajatellessani tulevan viikonlopun puolikasta, alkoi vatsassa kutkuttamaan kivasti. Niin siistiä päästä taas juoksutapahtumaan juoksemaan ja etenkin kotikaupungin puolimaratonille! :) Lauantain lenkin pituudeksi tuli 10,8km ja keskivauhti oli 5.28min/km. 


Lenkin jälkeen oli hyvä fiilis! Jalat ja koko kroppa on tuntunut taas paremmalta viime aikoina, kun olen saanut selän jumeja auki hieronnan avulla ja toki myös venytellyt/rullaillut enemmän. Niin se vain menee, että kroppa on yhtenäinen kokonaisuus ja jumit eri puolilla kroppaa vaikuttavat myös toisaalle. Tällä hetkellä on siis iloisen odottava fiilis lauantain puolikasta ajatellen. 

Puolikkaalle valmistautumisen suhteen olen ajatellut, että juoksen tänään normaalisti rauhallisen lenkin (pitkästä aikaa yhdessä Hannan kanssa, jee!) ja sitten torstaina lyhyen "herättelylenkin", jonka aikana otan ehkä muutaman vedon. Perjantaina pidän lepopäivän ja lauantaina onkin sitten kisapäivä. Mitään sen kummempaa tankkausta en aio tehdä, vaan syön normaalisti. Tosin loppuviikosta varmasti hieman hiilaripainoitteisesti. Nesteiden juomiseen kiinnitän erityishuomiota etenkin torstaina ja perjantaina. 

Millaisia tavoitteita sitten on puolikkaan suhteen?

Suoraan sanottuna lähden kyllä hakemaan kauden parasta tai toisiksi parasta, joka on ehkä se realistisempi! :) En tiedä pystynkö yhtä hyvään suoritukseen kuin kesäkuun HHM:llä, joka tuli vähän puskista, mutta uskoisin, että jos lauantaille osuu hyvä päivä niin aika lähelle olisi mahdollista päästä. Saa nähdä! Joka tapauksessa pääasia on mulle pitää hauskaa ja nauttia kotikaupungin juoksutapahtumasta. Jos juoksu vielä kulkisi mukavasti niin se olisi ihan huippua! :)

Näillä fiiliksillä täällä kisaviikkoon! Millä fiiliksillä te muut rantamaratonille/puolikkaalle tulijat olette? 

-Karoliina


Seuraa Instagramissa/Facebookissa/BloglovinissaSnapchatissa (candyontherun) 


lauantai 10. syyskuuta 2016

Vauva 10kk

Ei varmaan tule yllätyksenä, että aloitan tämänkin postauksen päivittelemällä sitä, mihin aika menee. Isla täytti eilen 10 kuukautta ja kahden kuukauden päästä täällä juhlitaan jo 1-vuotissynttäreitä! <3



Meidän vauva on jo iso (pieni) tyttö eikä enää tosiaan mikään pikkuvauva. Puhuttiinkin Henrin kanssa joku päivä sitten, että Isla ei tunnu enää vauvalta, vaan lapselta. Tottakai vauvakin on lapsi, mutta tässä vaiheessa, kun pienellä ihmisellä alkaa olla omia mielipiteitä ja jatkuvasti enemmän tahtoa realisoituu tilanne jotenkin eri tavalla.  Kasvun ja kehityksen myötä myös me vanhemmat joudumme kasvamaan ja kehittymään. Nyt pitää oikeasti alkaa kasvattamaan lasta, asettamaan rajoja ja kieltämään. Tottakai myös kehumaan, kannustamaan ja ohjaamaan. Se on jännää, kuinka vanhemmuus on jatkuvaa opettelua, kun eteen tulee uusia asioita lapsen kasvaessa. Koitan tämänkin asian suhteen elää hetkessä enkä vielä ala panikoimaan kaikkia tulevia haasteita, joita varmasti tulee riittämään! ;)

10kk! <3

10kk iässä menoa ja meininkiä riittää ja vauhti vaan kasvaa koko ajan. Hieman sen jälkeen, kun Isla täytti 9kk, hän vaihtoi ryömimisen kokonaan konttaamiseen ja nyt mennään vauhdilla eteenpäin. Toistaiseksi Isla ei vielä ole näyttänyt kovasti merkkejä kävelyn oppimisen suuntaan, mutta eiköhän se sieltä tule, kun sen aika on. Hän nousee taitavasti kaikkea mahdollista vasten ja viihtyy hyvin pystyasennossa seisomassa tukea vasten. Välillä hän myös ottaa joitakin askelia esimerkiksi sohvasta kiinni pitäen, mutta muuten kävely ei vielä innosta. 


Ekaa kertaa keinumassa :) 

Nukkuminen on tässä 9-10kk välillä parantunut siitä, mitä se oli heinäkuussa oikeastaan ilman sen suurempia muutoksia (ei unikoulua). Tai no suurin muutos on varmasti ollut se, että olemme olleet enemmän kotona arjen alettua eikä reissun päällä, vaikka muutamia viikonloppureissuja kuluneeseen kuukauteen onkin mahtunut. Viime aikoina suurin osa öistä on mennyt kahdella syötöllä ja itselläkin on ollut paljon levänneempi olo. Päiväunia ollaan nukuttu vielä yleensä kahdet per päivä, mutta toisinaan vain yhdet pidemmät. Missä vaiheessa muuten teillä muilla vauvat on siirtyneet vain yksiin päikkäreihin? 



Viimeisen kuukauden aikana ollaan käyty viikonloppureissulla Kuopiossa, jossa Isla pääsi tapaamaan ensimmäistä kertaa isomummoaan ja vietetty myös rapujuhlaviikonloppua Karjalohjan mökillä. Näiden viikonloppujen aikana Isla on kovasti nauttinut huomiosta ja äiti on ollut iloinen, kun muidenkin seura ja syli on kelvannut! :) 

Muita juttuja viimeisen kuukauden aikana, jotka haluan muistaa: 
  • Isla on oppinut halaamaan ja rutistaa oikein kovaa, kun pääsee syliin <3
  • Hän kertoo itse, kun haluaa syliin: kädet valmiina ojossa ja kiipeä jalkoja vasten. 
  • Pinsettiote alkaa olla hallussa ja pienempien palojen poimiminen onnistuu.
  • Ymmärrys syy ja seuraussuhteesta on kehittynyt. Television ja kaukosäätimen yhteys on ymmärretty ja Isla yrittää itse laittaa telkkaria päälle/vaihtaa kanavaa :D
  • Myös EI-sana alkaa olla ymmärryksessä ja oma nimi tunnistetaan.
  • Mila kiinnostaa kovasti! <3 Isla haluaisi kovasti leikkiä sen kanssa, taputella  ja nousta seisomaan sitä vasten. Mila on todella kiltti ja kärsivällinen, mutta ei aina jaksa pikkuneidin huomion keskipisteenä olemista :D. 
  • Isla osallistui ensimmäiselle Minimarathonilleen 
  • Elokuussa käytiin ekaa kertaa myös puistossa keinumassa. 

Tässä ainakin ne päällimmäiset. Tuntuu siltä, että vauva-arki paranee koko ajan ja on ihanaa nähdä, kun vauva kasvaa ja oppii uusia juttuja! <3 

Aikaisemmat päivitykset voit lukea tästä ja muita vauvajuttuja löydät "Baby"-otsikon alta! 

Vauva 4kk (matkoilla

Kivaa viikonloppua! :) Olisi taas mukavaa kuulla myös mitä muille vauvoille kuuluu, joten kertokaa mielellään kommenttiboksissa! :) 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/BloglovinissaSnapchatissa (candyontherun)