sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Sunday Runday: pitkispäivä

Viikonlopun pitkästä lenkistä on tullut tapa, josta en enää hevillä luovu. Itse juoksen pitkiksen usein sunnuntaisin, mutta aikataulusyistä myös välillä lauantaisin, kuten viime viikonloppuna. Pitkis on tärkeä lenkki itselleni monestakin syystä. Se on viikossa usein se pisin hetki itselleni, kun saan olla vain yksin tai vaihtoehtoisesti juosta ystävän kanssa ja vaihtaa juoksun lomassa kuulumisia. Se on siis sitä kuuluisaa omaa aikaa, jonka merkitys on kyllä korostunut lapsen saamisen jälkeen. Pitkä lenkki on aikaa rentoutua, ajatella, nauttia ulkoilmasta, saada ajatuksia nollattua ja löytää taas energiaa olla mahdollisimman hyvä äiti, vaimo, työntekijä ja mitä muita rooleja eteen tuleekaan. Hieman haastavamman lauantain jälkeen (mm. oma väsymys ja päikkäreitä vastaan taisteleva taapero) oli ihanaa päästä nauttimaan omasta ajasta ja antaa jalkojen viedä keväisessä kelissä. Takaisin lenkiltä tuli hymy korvissa oleva mamma. 

Ilme kuvaa aika hyvin tämän sunnuntain pitkän lenkin fiilistä!

Pitkän lenkin merkitys on toki myös erityisen tärkeä maraton- ja puolimaratonharjoittelun kannalta. Sekä puolikkaalla ja maratonilla jalkojen päällä vietetään useita tunteja, jolloin lihakset, jänteet ja nivelet on totutettava pitkäkestoiseen iskutukseen. Pitkillä lenkeillä myös parannetaan hapenottokykyä ja lisätään sydämen iskutilavuutta. Pitkien lenkkien pituus vaihtelee juoksijasta riippuen, usein nyrkkisääntönä pidetään 20-30% viikon kokonaismäärästä. (Lähde: Juoksija-lehti)

Tänään lähdin juoksemaan pitkistä 10 aikaan aamulla. Olin syönyt aamiaisen kahdeksan jälkeen (pari ruisleipää levitteellä, juustolla, kalkkunalla ja avokadolla, viinirypäleitä, kahvia, c-vitamiiniporejuomaa ja muutamia Islan cheerioseja). Söin lauantai-iltana 160g irtokarkkipussin, joten luotin tankkausten olevan kohdallaan! ;) Ja olihan ne! Heti alusta asti tunsin, että tänään on hyvä juoksupäivä! Jalat tuntuivat kevyiltä, askel rullasi ja vauhti meinasi lähteä karkaamaan. Mikä fiilis juosta paljaalla asfaltilla, vaikka toki ajoittan olikin jäisiä kohtia. Ilmassa oli selkeästi kevättä ja se sai kyllä mun jalkoihin lisää iloa! Voiko niin edes sanoa? En tiedä, mutta iloisilta ne tuntui! :D Iloisilta siitä, että juoksukevät on täällä! <3

Lähdin juoksemaan eri suuntaan Espoon rantoja pitkin kuin yleensä, tällä kertaa kohti Kivenlahtea. Tämä reitti on huomattavasti mäkisempi, kuin mitä olen viime aikoina juossut. Olin kuitenkin valmis haasteeseen, sillä ensi viikolla koittaa Arctic Challenge Levi ja halusin päästä vähän testailemaan mäkikuntoa, vaikka ei näitä meidän pikkunyppylöitä täällä kai ihan tuntureihin voi verrata! ;) 





Mulla oli juostessa ihan super hyvä fiilis! Kirjoitinkin Instagramiin, että tämä oli sellainen juoksuitseluottamusta nostattava pitkis! Olisin voinut juosta paljon kovempaa, mikä oli hyvä merkki, mutta annoin vain vähän periksi menohaluille. Viime aikoina olen juossut pitkikset tosi rauhallista vauhtia ja uskon, että se on tehnyt  oikein hyvää peruskestävyyskunnolle. Sitten, kun kuntopohja on rakennettu tarpeeksi tukevaksi ja hyväksi, on  varaa lähteä välillä lisäämään vauhtia. Lisäenergiaa mulla oli lenkillä mukana tuomassa Sportyfeelin geeli sekä pala Sportyfeelin Apple and cinnamon raw baria. Näillä jaksoi hyvin ja verensokeri ei päässyt laskemaan. Nestettä ei ollut ollenkaan, mutta tähän aikaan vuodesta sitä ei samalla tavalla lenkillä tunnu tarvitsevan, kun ei hikoile kuten kesällä. Lenkille tuli tosiaan matkaa 19km ja keskivauhti oli 6.05min/km. Pisin lenkki sitten Miamin puolikkaan! :) Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia kohti HCR:ää


Onko teillä tullut viime aikoina sellaisia kunnon "runner´s high" fiiliksiä? :)

Kivaa sunnuntain jatkoa!

-Karoliina 


2 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, kun juoksu sujuu. JA hei toi Levi-juttu kuullostaa kyllä aika mielenkiintoiselta, jään odottelemaan innolla raporttia :)
    Mä jätin tänä viikonloppuna juoksut sikseen ja vaihdoin suksille. Jännään koko ajan, että mun polvi ei kestä juoksua ja siksi yritän hyödyntää nää hiihtokelit korvaavana treeninä. Joten siis ei varsinaista runners high:a täällä, mutta ihan kelvollinen hiihtoviikonloppu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Ninni! Kiitos kommentista! :) Vitsi mullakin on ollut koko talven hirveä hinku päästä hiihtämään, mutta koska en omista omia suksia niin se on ollut vähän haastavaa. Ehkä Levillä viikonloppuna? :) Olisi tosi siistiä! Ja toihan kuulostaa tosi järkevältä, että otat polven kanssa varman päälle ja teet korvaavaa treeniä! Hyvä!! Kivaa viikkoa sinne! :)

      Poista