tiistai 19. helmikuuta 2019

Juoksumotivaatiota etsimässä + tavoite keväälle

Täällä on ollut juoksumotivaatio viimeisen kuukauden aikana vähän kateissa. Kun olen lähtenyt lenkille, on juokseminen on ollut mukavaa ja siitä on tullut hyvä fiilis. Useamman kerran olen kuitenkin antanut itseni keksiä tekosyitä, miksi en jaksaisi lähteä ulos juoksemaan. Milloin syynä on ollut kurja sää, pimeys, väsymys, sohva on houkuttanut enemmän tai kotitreeni on tuntunut kivemmalta ajatukselta, kuten toissa viikonloppuna, kun jäin tekemään tämän treenin kotiin lenkin sijaan, vaikka kalenterissa luki isolla "JUOKSU". 



Tavoitteista

Olen päätellyt, että suurin syy siihen, miksi juoksemaan lähteminen on ollut niin helppo skipata, on todennäköisesti se, etten ole asettanut itselleni mitään spesifiä juoksutavoitetta. Toki asetin juoksutavoitteita tälle vuodelle, mutta vuosi on vasta alussa ja tuntuu, etten vielä saa oikein kiinni isommista tavoitteista. 

Miksi sitten en ole vielä asettanut spesifiä tavoitetta juuri tähän hetkeen? Koska olen pohtinut paljon sitä, millainen tavoite olisi juuri nyt hyvä ja palvelisi parhaiten tässä hetkessä. En ole osannut päättää. Tunnen, etten ole henkisesti vielä(kään) valmis aloittamaan kovempaa säännöllistä juoksutreeniä, enkä halua väkisin vääntää, jossei oikeasti huvita. Koska juoksun pitää kuitenkin olla kivaa! Se on mun motto. 



Olen pyöritellyt mielessäni esimerkiksi puolimaratonin juoksemista nyt keväällä ja pohtinut, miksi se tuntuu nyt jotenkin liian isolta haasteelta eikä sopivalta tavoitteelta. Olen pohtinut muun muassa, että miksi ensimmäisen raskauden jälkeen puolikkaan juokseminen 6kk synnytyksestä ei ollut juttu eikä mikään? Miten silloin jaksoin treenata puolikkaalle keskellä vauva-arkea? Miksi en nyt jaksa? Olenko vaan laiska, koska tiedän, että juoksun eteen pitäisi tehdä paljon töitä? Pitäisikö vain asettaa tavoite ja lähteä suorittamaan? Johtuukohan tämä ettei huvita vain helmikuun säästä ja motivaatio herää taas kevään tullen?  Ja niin edelleen...

Armollisuutta

Toisaalta olen myös pyöritellyt vastapainona ajatuksia, jotka antavat itselleni armoa ja ymmärtävät hyvin, miksi puolimaraton tuntuu nyt liian isolta palalta kakkua. Yöt ovat rikkonaisia, tämä pikkulapsiarki on fyysisesti kuormittavaa ja aikaa treeneihin on vähemmän juuri nyt. Nämä eivät ole tekosyitä vaan ihan faktoja. Ja ymmärrän kuitenkin hyvin, että liikunta on sopeutettava omaan elämäntilanteeseen ja sen hetkiseen arjen kuormitukseen. On järkevää kuunnella itseään ja tehdä sen pohjalta ratkaisuja, eikä vain verrata itseään muihin tai omiin aikaisempiin tekemisiin. 

Citroën Naisten Kymppi 2019*(yhteistyö)

Keskellä näitä pohdintoja syliin kuitenkin putosi ratkaisu, joka tuntui juuri oikealta tähän kohtaan ja selkeytti omat suunnitelmat juoksun suhteen tälle keväälle. Juoksumotivaatio nousi heti ja tunsin, että oma fiilis sen suhteen vapautui. Riittää, että nyt juoksen sen mitä huvittaa,  kunhan pidän lenkkeilyn säännöllisenä osana treeniohjelmaa.

Sain nimittäin mahdollisuuden lähteä mukaan toukokuun Citroën Naisten Kympille*, joka tänä vuonna juostaan lauantaina 25.5.2019. Kyseessä on Suomen suurin naisten hyvinvointi- ja lenkkeilytapahtuma, jossa juostaan, kävellään tai hölkätään 10km:n reitti ja sen jälkeen päästään nauttimaan piknikistä, joka kuuluu osallistumismaksuun. Lenkkireitillä sekä tapahtuma-alueella on paljon ohjelmaa ja kyseessä on nimenomaan hyvän fiiliksen liikuntatapahtuma, joka on tarkoitettu kaikille naisille. 

Olen ollut mukana Naisten Kympillä aikaisemmin kolme kertaa ja se oli vuonna 2009 mun ihan ensimmäinen juoksutapahtuma, joka sytytti todellisen juoksukipinän.  Voisi siis sanoa, että kaikki oikeastaan alkoi Naisten Kympistä, mun rakkaus juoksuun ja juoksutapahtumiin! Naisten Kymppi on jokaisella kerralla ollut todella kiva kokemus ja parasta on, kun sen pääsee jakamaan ystävien tai vaikkapa suvun naisten kanssa.  

Siskon kanssa Naisten Kympillä 2013
Naisten Kympin pikinikillä 2016
10km:n juokseminen (tai tarvittaessa käveleminen) Naisten Kympillä tuntuu ihan loistavalta tavoitteelta vauvavuoden lopuksi! <3 Tällä hetkellä pisin lenkkini on ollut noin 7 kilometriä, joten kymppiin on vielä matkaa, mutta onneksi aikaakin on hyvin toukokuun loppuun! :) Ja eiköhän tämä lenkki-innostus tästä vielä nouse, kun kevät tulee! 

Onko joku teistä tulossa Naisten Kympille tai oletteko olleet aikaisemmin mukana? Toivottavasti nähdään siellä! :)

Juoksuterkuin, 
Karoliina 

Seuraa myös Instagramissa: @candyontherun


6 kommenttia:

  1. Samastun tuohon tietynlaiseen haluttomuuteen. Ennen muksua juoksu, punttis ja spinning olivat hauskoja lajeja. Sitten iski nihkeä raskaus, vauvavuosi, puolen vuoden sairastelukierre päikyn aloituksen jälkeen ja nyt viimeistelen väitöskirjaa ja olen aloittanut uuden työn. Arki on rankkaa eikä innostusta meinannut löytyä. Sä sentään oot motivoitunut kotitreeniin 😁👍

    Mutta! Mitä tarvittiinkin oli jotain aivan uutta! Aloitin naapurin houkuttelemana sirkusakrobatian ja nyt voi sanoa että liikunnan ilo on todella löytynyt taas 😊🤸‍♀️ jospa sitä vielä kolmevitosena oppisi puolivoltin, flikin ja siltakaadot? Ootko ajatellut ite kokeilla jotain ihan muuta joskus? Mä spinnasin liki 10v kunnes tuli stoppi. Jos pieni sivuraide auttaisi löytämään innostuksen lajiin? 🙂 Ja hyvä jos kymppi toimii motivaationa, mä harkitsen Sipoonkorpi trailia 👌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos paljon kommentista! Sulla on kyllä ollut tosi paljon lautasella, että ei mikään ihme jos liikuntamotivaatio kärsii! Mutta ihan mahtavaa, kun se ilo on taas löytynyt ja juuri noinhan se usein menee, että tarvitsee vähän jotain uutta ja innostavaa, niin homma alkaa rullaamaan taas :) Ihan mahtavaa, että lähdit kokeilemaan uutta!!

      Mä oon tällä hetkellä tosi motivoitunut kotitreeneihin ja teen niitä monipuolisesti. Jos ne alkaa kyllästyttää niin keksin niihin kyllä uutta :) Lähinnä mun motivaatio on huono tavoitteellisemman juoksun suhteen, mikä sinänsä ei ole ongelma, kunhan sen vain hyväksyy! :) Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Nyt tuntuu hyvältä lenkkeillä kohti Naisten Kymppiä ja toistaiseksi unohtaa puolimaratonit ja aikatavoitteet. Tosin veikkaan, että kun kevät alkaa kunnolla, niin juoksuinnostus taas nousee.

      En ole ainakaan nyt ajatellut kokeilla mitään ihan uutta, mutta jos sekä juoksu ja kotitreenit alkaa tökkiä, niin varmasti koitan keksiä jotain :)

      Poista
  2. Ei väkisin vaan sitä mikä hyvältä tuntuu. Mulla on lajit vaihtunut aikuisiällä vähän väliä. Ryhmäliikuntaa, uintia, juoksua, crossfittiä. Pääasia, että liikkuu. Nyt crosstrainer on mun paras kaveri, kukapa olisi arvannut. ������

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, just näin :) Crossari tuli mullekin tutuksi, kun kuntoutin rasitusvammaa joitakin vuosia sitten! Hyviä treenejä sinne!! <3

      Poista
  3. Kaksi lasta lisää vaikeuskerrointa, kun yhdenkin kanssa omat juoksut ovat yhtä tasapainottelua. Ainakin mulla oli näin. Käytännössähän äidillä ei ole läheskään samaa aikaa käytettävissä itseensä, kun syliin tulijoita on tuplana. Ja niinhän sen on hyväkin olla. Kun nuorempi nukkuu, silloin voi antaa itsestään kaiken esikoiselle. Ja iltasella, kun lapset ovat unten mailla, silloin on vielä kotihommia tehtävänä. Ja niitäkin on enemmän kuin yhden kanssa oli. Kuulostaa varmasti tutulta?

    Hienoa, että löysit mieluisen tavoitteen keväälle, sellaisen, jossa voi fiilistellä oman kunnon mukaan ilman takaraivossa jyskyttävää enkkahaavetta. Tsemppiä lapsihärdelliin ja juoksukevääseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Poppis! Jep, se on just näin kuten kirjotitkin! Eikä siinä mitään, kyllä tämä tästä varmasti helpottaa jossain kohtaa. Eniten huomaan, että väsymys on mulle se haastavin juuri nyt, minkä takia ei ns. kovempi treeni houkuta. Mutta Naisten Kymppi on just hyvän leppoisa tavoite juuri nyt ja enkkahaaveilut jätän myöhempään! :) Kiitos tsempeistä, samoin sinne!! <3

      Poista