sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Q&A: Koira lapsiperheessä

Heippa ihanat! Voitteko uskoa, että olen täällä kirjoittamassa blogia? En minäkään! :D Mutta täällä ollaan kahvikuppi ja suklaamunat näppäimistön vieressä tuomassa lisäbuustia kirjoittamiseen ja käsillä päikkäriaika, jolloin ei ole muuta tekemistä kuin kirjoittaa blogia. Ihmeiden aika ei ole ohi. Toivottavasti olette seurailleet kuulumisia Instagramin kautta sillä välillä, kun blogi on ollut hiljainen. Tiivistettynä tänne kuuluu ihan hyvää koronakeväästä huolimatta <3 Syy, miksi tänään päädyin kirjoittelemaan oli kysymys, jonka sain Instagramissa ja päätin, että kirjoitusblokin katkaisemiseksi vastaan kysymykseen täällä blogin puolella, joten käydäänpä asiaan. 



"Moikka, ehtisitkö joskus kirjoitella hiukan koira-arjesta, meillä koirahaaveita ja kiinnostaisi, miten teillä kahden lapsen ja koiran arki rullaa. Miten usein viette koiraa ulos ja lenkeille ja ilmeisesti Mila myös mukana sun juoksulenkeilläkin."

Kiitos kysymästä Annika! Meillä rullaa tällä hetkellä arki kahden lapsen ja ison koiran kanssa varsin hyvin. Siihen vaikuttaa kuitenkin varmasti paljon se, että minä olen vielä täysin kotona: hoitovapaalla + teen kotoa osa-aikaisesti töitä. Näin ollen esimerkiksi aamulenkkien tekeminen onnistuu vielä joustavalla aikataululla ja koiralla on seuraa päivisin. Toki varmasti rutiinit lutviutuu sitten uusiksi, kun palaan työelämään kodin ulkopuolelle. 

Meillä viedään koira ulos kolme kertaa päivässä. Yleensä pyrimme yhteen pidempään lenkkiin (vaihtelee 30min-1h+), yhteen lyhyempään ja yhteen "asioilla käymiseen". Meidän Mila on sellainen, ettei häntä enää illalla myöhään kovasti huvita lenkkeillä, joten myöhäisillan "lenkki" saattaa päättyä postilaatikolle, kun hän laittaa jarrut päälle eikä suostu enää liikkumaan. Muuten ensimmäinen lenkki on aamulla, toinen iltapäivällä/alkuillasta ja kolmas sitten myöhään illalla ennen nukkumaanmenoa. Vuorotellaan lenkkejä miehen kanssa. Viikonloppuisin Mila on useimmiten mukana, kun ulkoillaan yhdessä koko perheen kanssa. <3

Ihania muistoja, kun Mila tapasi Islan ekaa kertaa. 
Viime aikoina Mila on käynyt kanssani juoksulenkeillä noin 1-2 kertaa viikossa ja selkeästi hänellä on kunto kasvanut, että jaksaa juosta paremmin koko ajan. Mila nauttii paljon juoksulenkeistä ja ne tekee tosi hyvää, koska flatti on rotuna kuitenkin todella paljon liikuntaa kaipaava. Lisäksi koiran lenkittäminen samalla, kun itse juoksee on sellainen "kaksi kärpästä yhdellä iskulla" -juttu myös. 

Hyvä tukiverkosto on yksi asia, jonka sanoisin niille, jotka miettivät koiran hankkimista. Kannattaa pitää huolta, että koiralle löytyy tarvittaessa 1-2 hoitopaikkaa mahdollisten matkojen tms. varalle. Meille on ainakin ollut tässä vuosien varrella ihan kullanarvoista saada hoitoapua koiralle matkojen ajalle ja myös joskus, kun mies on ollut työmatkoilla ja minä lasten kanssa yksin. Arki koiran kanssa on nimittäin huomattavasti haastavampaa, jos ulkoilutuksia on hoitamassa vain yksi aikuinen.. 

Meillä vielä alle 2v. lähtee mielellään koiralenkeille mukaan ja jaksaa istua rattaissa suht hyvin, mutta pikkuhiljaa hänkin on siinä iässä, ettei lenkkeily rattaissa istuen paljon nappaa ja silloin menee koiran lenkittäminenkin hankalaksi, kunnes mukaan voi lähteä vaikka pyörällä kuten 4v. Viime aikoina olemmekin usein tehneet niin, että toinen aikuinen käy koiran kanssa lenkin ja toinen on lasten kanssa sillä aikaa. Se on toiminut koronakeväässä hyvin, koska kotona on oltu niin paljon. Tilanteet arjessa kuitenkin vaihtelee ja niihin on sopeuduttava, ja löydettävä uudet toimivat rutiinit aina uuden edessä. 

Koiran ottamista lapsiperheeseen kannattaa harkita pitkään ja monelta kantilta. On tärkeätä, että lapsilla on selkeät säännöt koiran suhteen ja löytyy molemminpuoleista kunnioitusta ja rakkautta. Koiran pitää saada rauhaa ja omaa tilaa, vaikka lapsiperhearki on ajoittain meluisaa härdelliä. Koiran luonne vaikuttaa varmasti paljon sopeutumiseen. Meidän Mila on lasten kanssa tosi kiltti, rauhallinen ja pitkäpinnainen. Muuten hän osaa kuitenkin olla ajoittain villi ja itsepäinen. Hän on kuitenkin viisas koira, ja tietää millä tavalla käyttäytyä erilaisissa tilanteissa. 

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että meidän perheessä olisi kyllä todella outoa ilman koiraa! <3 Välillä ulkoiluttaminen ei yhtään huvita (etenkin kunnon sadesäässä), mutta suurimmaksi osaksi ulos lähteminen koiran kanssa on todella ihanaa ja tekee hyvää itsellekin. En itse varmasti kävelisi ollenkaan niin paljon ilman koiraa ja kävely on ihan mahtavaa liikuntaa. Lisäksi koira perheessä varmistaa sen, että kotona ei ainakaan ole liian puhdasta (;D), aina löytyy jostain karvoja ja hiekkaa. Mutta, niinkuin kaikissa asioissa "you win some -you lose some" ja meillä ainakin arki koiran kanssa menee vahvasti plussan puolelle! <3


6 kommenttia:

  1. Koirat on kyllä niitä parhaita lenkkeilykavereita! Hyvältä kuulostaa.

    VastaaPoista
  2. Moi! Mila oli teillä varmaan jo jonkin aikaa ennen lasten syntymää? Mitä ajattelisin pennun ottamisesta silloin, kun lapset on pieniä? Mulla on 4- ja 2v-lapset ja kaipaisi kovasti koiraa, mutta tuntuu, että ehkä se pennun kouluttaminen pienten lasten kanssa on aika vaativaa? Mulla ei ole ollut koiraa, mutta miten arvioisit, kun sulla on kokemusta sekä pennusta että pienistä lapsista? 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Joo, Mila oli ollut meillä melkein vuoden, kun Isla syntyi. Me haluttiin ottaa koira ensin ja hoitaa se pentuvaihe/koulutusrumba alta pois ennen lapsia, mutta eihän se aina ole niin mahdollista tehdä. :) En näe mahdottomana sitä, että otetaan pentu perheeseen, kun lapset on pieniä..Onhan pennussa aika paljon tekemistä, se on vähän kuin yksi pieni lapsi/vauva lisää perheeseen. :D Jos tuntuu siltä, että voimavarat riittää ja on halua kouluttaa kunnolla, koska sitä lapsiperhekoira vaatii. Ehdottomasti kannattaa harkita asiaa, koirasta on niin paljon iloa koko perheelle. <3 Kannattaa vain valmistautua siihen, että ensimmäiset kuukaudet voi olla haastavia, kuten ihmisvauvankin kanssa :)

      Poista
  3. Tää oli tosi ihana kirjoitus. Olen yrittänyt palata pikkuhiljaa blogin pariin taas ja availlut myös vanhoja tuttuja sivuja, kuten tämänkin ;) Olen tismalleen samaa mieltä tästä asiasta kanssasi, ja kuten monessa muussakin asiassa, tähän koiran ja lasten yhdistämiseenkin pitää varmasti vain asennoitua oikein alusta alkaen. Helpointa on juurikin varmasti tuo koiran totuttaminen perheen yhteiseen arkeen, ulkoiluihin yms. Pidän jo senkin vuoksi koiraa paljon mukana, jotta hänen lenkit tulee hoidettua siinä samalla ja pääsee silloin aina enemmän ulos. Toki on tärkeää antaa hänelle päivässä myös yksi pidempi "oma lenkki" jolloin ei tarvitse miettiä lasten tarpeita. Hyvin meidän koira viihtyy aamupäivisin myös leikkipuiston reunalla auringossa köllöttelemässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reeta! :) Mila viihtyy myös tosi hyvin leikkipuiston reunalla makoilemassa ja seuraamassa lasten menoa. Ja tykkää muutenkin kulkea mukana melkein kaikkialla. <3 Vitsin kiva, jos palailet kirjoittamaan blogia! Mulla tämä on taas jäänyt aika hyvin, ei vain tunnu olevan aikaa ja energiaa juuri nyt blogille, mutta ehkä joskus taas. Ja sitten kun kirjoitusinspiraatio iskee on ihanaa, että on tämä oma nurkka internetissä, jonne voi tulla tarinoimaan :)

      Poista