tag:blogger.com,1999:blog-873883318290867046.post6131695257872537186..comments2024-03-11T14:59:49.024+03:00Comments on Candy on the Run: Raskaudesta palautuminen (3kk)Karoliinahttp://www.blogger.com/profile/04972371054292135793noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-873883318290867046.post-65080221827878408522018-09-17T10:40:17.155+03:002018-09-17T10:40:17.155+03:00Moikka Jossu <3
Ihana, kiitos kommentista! <...Moikka Jossu <3 <br />Ihana, kiitos kommentista! <3 Oot aina niin huippu, kun jaksat kirjoitella pitkiä kommentteja, niitä on niin kiva lukea! Kiva kuulla, että siellä alkaa vähitellen flunssa ja rotaoireet helpottaa! <3 Mäkin olen lueskellut sun blogia, tosi kivoja tekstejä, mutta kommentoiminen jää usein, koska en jaksa kännykällä naputtaa ja koneelle pääsen vaan joskus...kuten nyt, kun Aada nukkuu ja Isla on päiväkodissa. <br /><br />Joo, raskaudesta palautuminen on kyllä ihan oma työmaansa ja tulee monille yllätyksenä! Mulla oli ekan raskauden perusteella siitä jo jotain hajua, mutta onhan se taas ollut aikamoinen matka ja kuten sanottua, niin mulla vielä ihan täysin kesken myös! Tunnistan nuo rintarangan jumit ja mulla myös selkä aika jumissa..ihan liian vähän on tullut tehtyä kehonhuoltoa ja liikkuvuutta. Hienoa, että meet fyssarille myös! Voidaan sitten tsemppailla toisiamme palautumisen kanssa <3 Mä niin jo ehdin haaveilla juoksulenkkien aloittamisesta ja että saisin siitä vähän omaa aikaa, mutta ei... ei vielä! <br /><br />Ja joo, mitä tulee pirteyteen ja someen... se on niin monimutkaista! Koitan pitää somen kivana ja positiivisena juttuna, mutta päivän selvää on, ettei sinne kaikkea tule päiviteltyä enkä oikein ole sellaista tyyppiä, joka sinne jaksaisi kaikkia päivän ongelmia (ainakaan kokoajan) valittaa. Lasten kanssa kun päivät on välillä aikamoista vuoristorataa..ihania ja rakkaudentäyteisiä hetkiä ja sitten seuraavassa hetkessä ärsyttää niin paljon, että itsekin itkee! :D Eli ei se täälläkään ihan hattaraa ole voin kertoa. Usein kun mulla on huonompia päiviä niin some on aika hiljainen, sen voin kertoa vinkkinä, haha! Silloin mielummin vetäydyn omaan kuoreen. <br /><br />Mutta hei, kivaa uutta viikkoa sinnekin ja kiitos vielä kun kommentoit! <3<br />Karoliinahttps://www.blogger.com/profile/04972371054292135793noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-873883318290867046.post-70215454989081939522018-09-17T10:08:18.549+03:002018-09-17T10:08:18.549+03:00Moikka ja VIHDOIN ehdin komnentoimaan asti: seuraa...Moikka ja VIHDOIN ehdin komnentoimaan asti: seuraan ja luen tiheästi mutta kiitos teknisten vaikeuksien ja hieman huomiota vaativan vauvan on kommentoinnit vielä jätetty tekemättä ;) Mutta täältä pesee!<br />Mä NIIN ihailen sun kykyä ja jaksamista jumppailla ja olla pirteänä (edes somessa - minä en aina jaksa sinnekään asti hymyillä :D) ja tehdä niitä ihania salaattibowleja. Meillä masuvaivat alkavat onneksi pikkuhiljaa flunssan ohessa helpottamaan ja ai että niitä öitä, joina heräämme vain 2-3 kertaa ja onnistun nukahtamaan imetyksenkin aikana - aah! Niitä seuraavina päivinä vaunuilemme pitkään <3<br />Luin isolla mielenkiinnolla läpi juttusi äitiysfyssarista: itse olen menossa myös tarkastukseen erikoistuneelle fyssarille ensi viikolla - ja pelottaa hieman kuulla miten tässä on käynyt. Myönnän, ettei lantionpohja vielä ole ihan kondiksessa (ei sillä että pissa tulisi housuun mutta kyllä sitä vessaan saa ajoittain kiirehtiä) - ja meinasin tippua tuolilta kun luin että pitäisi pystyä olemaan pissaamatta 3 tuntia! Hah siinä mulla kyllä on petraamista :D Taidan olla se, joka käy tottumuksesta pissalla aina kun vain pääsen. <br />Itse en myöskään ole mitään kummempaa jumppaa vielä tehnyt vaan tyytynyt vaunulenkkeihin, eikä tuntumaa tai pitoa tuesta puhumattakaan ole keskivartalossa OLLENKAAN. Hitsit eilen meinasin tipahtaa nenälleni liian isoissa saappaissa metsässä kulkiessani - ihan siksi, että tasapaino edelleen on ihan hukassa vaikka synnytyksestä on jo kaksi kuukautta! Syytän osittain saappaita ja niiden kokoa, mutta on tässä kroppa vielä aikalailla epäbalanssissa.. Juoksua kaipaan kuin hullu (puuroa, jota syön aamuin illoin koska himo :D) mutta kun hädin tuskin pysyn kävellen pystyssä metsikössä, tajuan kyllä että polkujuoksut saavat vielä odottaa minua..<br />Käyn nyt myös kiropraktikolla joka totesi, että minulla on niskajumien lisäksi hyvät jumit myös rintarangassa, joka johtunee imetyksestä sekä vauvan kantamisesta, joka nyt ei aina ergonomisimmasta päästä ole. Samoin asento on rinnan kohdalta aika eteenpäin jumiutunut myös vaunuja työnnellessä, josta fyssari varoitti jo raskauden aikana. Yritänkin tehdä päivittäin edes hieman rintarankaa avaavia liikkeitä, jotten ihan Quasimodoksi muuttuisi :D Sinä jo konkarina ehkä tiesitkin, mutta minulle kaikki tämä on tullut aloittelijana aikamoisena shokkina: ei se raskaus niin iso juttu ole - mutta hitsit siitä palautuminen vasta työntäyteistä onkin :D<br />Kyllä tämä tästä vielä. Joskus tulen minäkin Espoon rantaraittia pitkin juoksemaan! <3 Kivaa maanantaita! :)Jossuhttps://www.blogger.com/profile/05482837246577660509noreply@blogger.com