keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Voihan vaaka

Viime aikoina en ole juurikaan astunut vaa'alle. Joskus vuosia sitten vaa'alla tuli käytyä vähän turhankin usein ja vaa'an luku helposti määritti päivän fiiliksen. Nykyään tiedän, että vaikkapa kehonkoostumus ei tule selville vaa'alle astumalla. Tärkeämpää on se millainen tunne on omassa kropassa ja mahtuuko housut jalkaan. Olen myös ajatellut, että vaa'alla käyminen usein on nykyään ihan turhaa. Osaan hallita painoani, niin että se pysyy suunnilleen samassa. Tai niin luulin. 


Viime viikolla alkoi kuitenkin tulla sellainen tunne, että kroppaan on kertynyt ylimääräistä ja päätin pitkästä aikaa maanantaiaamuna astahtaa vaa´alle tsekkaamaan tuon maagisen luvun. Ja voihan veeee...ei olisi pitänyt! Vaa'an luku nimittäin näytti 3 KILOA enemmän kuin tammikuussa! 3 KILOA!! Sitä ei voi pistää ihan turvotuksen piikkiin (menkat olivat olleet edellisellä viikolla) eikä nyt ihan lihasmassaakaan ole kiloittain päässyt parissa kuukaudessa kertymään, heh. Ensimmäinen reaktio oli alkaa soimaamaan itseäni ja masentua, kun olen päästänyt itseni sillä tavalla "repsahtamaan". Ärsytti, ärsytti tosi paljon. Sitten mietin, että miten se muka voi olla mahdollista? Minähän syön ihan terveellisesti enkä herkuttele mitenkään älyttömästi. Tai no...

Hetken asiaa pureskeltuani totesin, että eipä sinänsä mikään ihme. Ruokavalioni perusta on kunnossa ja tiedän paljon terveellisestä syömisestä ja ruuasta ylipäätään. Mutta ongelma onkin se, että syön usein määrällisesti paljon (usein liikaa), koska rakastan ruokaa! Ja vaikka söisi ns. "terveellisiä ruokia", niin niitäkin soi syödä liikaa, jolloin kaloreita kertyy turhan paljon omaan kulutukseen nähden. Tuloksena on lyhyelläkin matikalla se, että kroppa varastoi ylimääräisen energian rasvana, kuten nyt on itselläni käynyt.


Olen kevään aikana syönyt paljon ihania ruokia kuten avokadoa, pähkinöitä, maapähkinävoita ja täysjyväpastaa.  Rakastan niitä kaikkia ja olen kuluttanut niitä ruokavaliossani paljon viimeisten kolmen kuukauden aikana. Enemmän varmasti kuin aikaisemmin. Olen myös ollut aika rento syömisten suhteen, sillä haluan olla rento. Liika tiukkapipoisuus ruuan kanssa ei mielestäni ole terveellistä. Rentous on kuitenkin johtanut myös herkutteluun, usein jopa kolmena päivänä viikossa. Perjantaina jotain herkkua, lauantaina myös ja ehkä sunnuntainakin. Vaikka samaan aikaan ruokavaliossa on hyvä tasapainoinen aamiainen, iso lounassalaatti, järkevä illallinen ja välipalatkin aika kohdallaan, niin liika on liikaa. 

Aloin aika nopeasti ymmärtämään, että paino on hitaasti hiipien lisääntynyt ja nyt on tehtävä jotain, jotta saan kierteen katkaistua. Jos muutamassa kuukaudessa tulee muutama kilo lisää, eikä asialle tee mitään, niin en halua tietää, mitä vaaka näyttää ensi joulukuussa samalla menolla. Nyt on siis otettava hieman tiukempi (mutta kuitenkin lempeä) ote omista syömisistä ja katsottava saadaanko tilanne sillä taas haltuun. Suunnitelmana on hieman rajoittaa edellämainittuja ihania kaloripommeja (ei kuitenkaan jättää niitä kokonaan, sillä ne ovat niin ravinteikkaita ja hyviä) ja lisätä samalla kevyempiä vaihtoehtoja kuten vihanneksia ja hyviä proteiininlähteitä.  Sanomattakin on varmaan selvää, että herkuttelut pitää jättää vähemmälle myös. Kevyempi kevät ja parempi olo, täältä siis tullaan! 

Ihanaa olisi lopuksi sanoa, että eipä sillä, mitä vaaka näyttää ole niin väliä itselleni, mutta se olisi huijausta. Painoa tärkeämpää on toki fiilis omassa kropassa ja edelleenkään se paino ei mittaa kehonkoostumusta tai määritä meitä ihmisinä. Jos paino kuitenkin häiritsee, niin sille voi yrittää tehdä jotain. Kannattaa kuitenkin pysyä järkevänä ja tehdä sellaisia muutoksia omaan ruokavalioon, jotka kantavat pitkälle. Omalla terveydellä on turha lähteä leikkimään ja mitkään kitudieetit eivät ole järkeviä eivätkä usein johda toivottuun pysyvään lopputulokseen. Pirun vaa'alle astuminen taisi tässä kohtaa olla sittenkin hyvä juttu, sillä ymmärsin sen avulla, että muutoksia on tehtävä.  Aika helposti nimittäin saisin näköjään painon ihan huomaamatta nousemaan monta kiloa eikä se kuitenkaan ole hyväksi terveydelle. Käännetään tämä  siis voitoksi! ;)

Onko muita joilla on kevyempi kevät suunnitelmissa? Millainen suhde teillä on vaakaan? Tuleeko käytyä usein? 

Kivaa keskiviikkoa! 

-Karoliina 



tiistai 28. maaliskuuta 2017

Juoksublogit 2017

Tässä tulee listaa tällä hetkellä aktiivisesti päivittyvistä juoksuaiheisista blogeista. Listalla ovat ainoastaan ne blogit, jotka on lisätty tämän postauksen kommentteihin. Jos oma juoksublogisi puuttuu listalta, laitathan viestiä niin lisätään se listalle! :) 




Juoksujalkavipattaa blogia kirjoittaa 43 vuotias Merituuli, joka teki 3 vuotta sitten elämäntaparemontin ja hurahti juoksuun. Juoksun suhteen on toiveissa kehittyä ja kokea lisää. Blogissa seurataan pääasiassa liikuntajuttuja, mutta toisinaan myös muita asioita.  

Sporttaillaan
 blogia kirjoittelee pian kolmekymppinen liikunnasta voimaa ja onnea saava nainen. Blogissa fiilistellään kaunista luontoa ja jaetaan liikunnan iloa eteenpäin. 

Lumihiutale blogissa lenkkeillään seurana koira,musiikki ja omat lentävät ajatukset. Kamppaillaan kaamosväsymystä vastaan ja opetellaan löytämään tasapainoa niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiin. 

Pilkkujen kanssa blogia kirjoittaa 33v. kahden reippaan koululaisen äiti. Blogin pääaiheena on juoksu ja suosikkimatka on maraton. Takana on enkkavuosi ja edessä toivottavasti toinen samanlainen. Blogin nimi tulee perheen koirista, jotka ovat kiinteästi mukana kirjoittajan perusharjoittelussa. 

Juoksuttaa  blogissa luvassa tänä vuonna kunnon parantamista, treenikoosteita sekä kisaraportteja. 

Heiluva Setä blogissa valmistaudutaan ensimmäiselle maratonille syksyllä ja kirjoitellaan muutenkin monipuolisesti treeneistä. Vaikka kilometreja on mittarissa jo jonkin verran ja ikääkin 47v., on tavoite edelleen, että setä jaksaa heilua monipuolisesti ja maltillisesti. 

Yksi päivä elämästä blogissa juoksufiiliksistä ja kaikesta sen ympärillä kirjoittelee 40-vuotias, 3 vuotta sitten juoksun löytänyt entinen sohvaperuna Turusta.Tähän mennessä on tullut juostua yksi 10km, muutama puolimaraton ja yksi maraton maaliin asti. Ensi kesälle tavoitteena on puolikkaan ja kympin ennätys, sekä kesän kovin haaste 30km tunturissa Nutspallaksessa.

Bluefull blogissa 18-vuotiaan lukiolaisen (vielä hetken) tarinointia juoksusta ylä-ja alamäkineen. Plakkarissa kaksi maaliin asti selvittyä puolikasta sekä yksi täysin penkin alle mennyt kausi, kova into jo ensi kauteen. Juoksun lisäksi blogista löytyy muitakin liikuntaan ja ravintoon liittyviä juttuja. 

Henryn juoksublogia voit seurata Facebookissa. Mielenkiintoisia artikkeleita ja omia juoksukokemuksia. 

Kilometritehtailija blogissa juoksuohjaaja, juoksija, juristi ja ultramatkaaja tehtailee itselleen, blogin lukijoille ja juoksukoululaisille kilometrejä. Blogissa juoksun perusteita, juoksumatkoja, juoksuhömppää, ajatuksia muusta liikunnasta ja aivan juoksuun kuulumattomia muita ajatuksia.

Jannan askeleet blogissa Jannan askeleita lenkkipoluilta ja muutenkin elämässä. Treeni- ja kisaraportteja. 

Run like a moose- Hirveetä menoa Blogi kuuluu 4- ja 9-vuotiaiden lasten äidille, jonka sydän sykkii urheilulle ja liikunnalle. Tavoitteena on pysyä kunnossa ja oppia treenaamaan paremmin sekä parantaa vuosia sitten juoksemiani ennätyksiä. 


Run For Fun Pia blogissa kirjoitellaan harjoittelusta, kisoista ja juoksumatkoista. Kirjoittaja hurahti juoksuun uudelleen muutama vuosi sitten, saatuaan enemmän aikaa, kun lapset kasvoivat isoiksi. 


Healthy style of living blogissa juoksuun hurahtanut ja ultra polkujuoksukisoihin treenaava kahden lapsen äiti kirjoittaa juoksusta, hyvinvoinnista ja lifestylesta. 

Hilla Stenlund blogissa juoksu on ykköslaji, tapa rentoutua ja pitää yllä kuntoa. Juoksun lisäksi blogissa käsitellään myös muita aiheita kuten hyvinvointia, vauva-arkea ja sisustamista.


Sporttipakka on blogi liikunnasta ja sen synnyttämistä ajatuksista.  Blogia kirjoittaa reilu kolmikymppinen kiinteistötieteilijä ja rauhallisten aamujen fiilistelijä, joka rakastaa ulkourheilua ja luonnossa liikkumista. Mielekkäimmät lajit tällä hetkellä ovat hiihto, juoksu, sali ja maastopyöräily ja siksi tekstit painottuvatkin aika pitkälti näihin. 

Juoksuaskeleet blogissa höpistään juoksujutuista, lumoudutaan luonnosta, iloitaan elämästä ja nautitaan jokaisesta (juoksu)askeleesta. 

Juoksuhullun vaimo blogissa juoksuhullun vaimo, itsekkin juoksuun hurahtanut kolmen lapsen äiti ja entinen sohvaperuna kijoittelee omista ja miehensä treeneistä. Omana tavoitteena on selvitä syksyllä toisesta maratonista, kun taas mies haaveilee jo ultramatkoista. 

Wannabe juoksija blogissa tällä hetkellä juuri esikoisen saaneen uuden äidin elämää. 

Lenkkareiden viemää blogissa ajatuksiaan ylös kirjaa perheenäiti, joka löysi kolme vuotta sitten äitiyslomalla liikkumisen ilon. Juoksun riemu syttyi vähän myöhemmin, vuoden 2017 päätavoite on selvittää ensimmäinen puolimaraton. 

Running diaries blogissa juostaan kohti vaihtelevia tavoitteita. Tällä hetkellä edessä siintää huhtikuussa 2017 Hampurin maraton. 

Luontoloinen blogissa käsitellään liikuntaa, luontoa, hyvinvointia, vaeltamista, rekikoiria ja vähän muitakin juttuja. Ja valmistaudutaan ensimmäiseen ultrakisaan toukokuussa 2017. 

Pikkuliten blogia kirjoittaa Poppis, 40+ helsinkiläinen kuntomaratoonari, joka löysi 20 maratonin jälkeen elämäntapaansa juoksuun uuden vaihteen. Kuinka fiilisjuoksijalta sujuu tavoitteellinen treenaus ja sykkeiden tuijottelu? Blogissa juostaan kohti uutta ennätystä hymyssä suin ja turhia nipottamatta. Mukana menossa myös 8- ja 10-vuotiaat naperot ja lapsiperhelogistiikan ihanuus.

Puskista puolikkaalle blogissa pyristellään pikkulapsiarjessa takaisin juoksukuntoon ja harjoitellaan kohti puolimaratonia.

Takomorunners Anna blogissa nautitaan liikunnan tuomasta hyvästä olosta ja lähdetään lenkille säällä kuin säällä. Juoksukilpailuissakin käydään mahtavan ilmapiirin takia useamman kerran vuodessa. 

Sari ja lenkkarit blogissa edeltään askel ja unelma kerrallaan omalla tasolla. Päämääränä on hyvä olo sekä itselle hyvää mieltä ja sopivasti haasteita tuova tekeminen. 

Metwotraining blogissa kirjoitellaan kirjoittajalle tärkeistä asioista eli liikunnasta, luonnosta ja oman elämän hyvinvoinnista sekä jaetaan liikunnan iloa ja avaimia valintoihin, joita elämässä voi tehdä. Kirjoittaja on liikunnan alan ammattilainen. 

Taivaanrannanjuoksija blogissa palaillaan juoksun pariin pitkään kestäneiden polvi- ja selkävaivojen jälkeen. 

Candy on the Run blogissa fiilistellään juoksua ja treenataan pikkulapsiarjessa puolimaratoneille ja maratonille. Juoksun lisäksi blogissa myös taaperoarkea, ruokajuttuja ja hyvinvointia. 

Maija meinaa maralle and beyond blogissa juoksuun hurahtanut 39-vuotias urheiluharrastelija, yhden miehen vaimo ja kolmen lapsen äiti kirjoittelee juoksuista, polkujuoksuista ja kaikesta oheisesta, joskus jopa elämästä yleensä. Urheilusta ja liikkumisesta on tullut muutamassa vuodessa lapsiperheen henkireikä, osin intohimo ja elämänasenne. Myös tavoitteellinen juoksentelu on alkanut kiinnostaa yhä enemmän, ensi vuoden haasteita ovatkin karhunkierros 53 km toukokuussa ja maraton ennen pyöreitä vuosia.

Endorphinist blogissa 37-vuotias, ikuisesti keskenkasvuinen endorfiiniaddikti reissaa sinivalkoisilla siivillä ja juoksee siinä sivussa puolimaratoneja, rymyää Alppien kauneimmilla poluilla ja polkee Team Rynkebyssä Pariisiin. Endorfinistin tavoitteena on juosta kaikki World Marathon Major -kisat, alittaa 1:30 puolimaratonilla ja viettää 60-vuotissyntymäpäiviä Konan Ironman -kisassa. 

Krista M. blogia kirjoittaa +30v Krista joka miettii kuinka löytää aikaa omalle harrastukselle kahden pienen lapsen kanssa. Tasapainoilua arjen ja treenin välissä ja kohti uusia haasteita.

Metsäkukkia blogissa valmistaudutaan kohti Paavo Nurmen puolikasta heinäkuussa 2017. 

Liikkujanainen blogissa juttua juoksemaan opettelusta ja muusta liikunnasta. 

Samulin juoksublogissa treenikuulumisia, vinkkejä, pohdintoja, näkökulmia ja tarinoita maratonreissuista! 


Hyviä lukuhetkiä ja juoksuinspiraatiota! <3 


Seuraa Candy on the Runia Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa



perjantai 24. maaliskuuta 2017

Oivalluksia treeneistä pikkulapsiarjessa & mukana radio-ohjelmassa

Heippahei! Ja kivaa perjantaita! Täällä on takana ihan mukava arkiviikko, vaikka vastaanotankin viikonlopun ja sen, että Henri on taas työmatkalta kotona, avosylin. Meidän viikko tyttöjen kesken meni onneksi tosi hyvin, ja viime viikonlopun akkujen lataus tuli kyllä näin jälkeenpäinkin ajateltuna todella oikeaan kohtaan. Olen ollut tällä viikolla huomattavasti paremman tuulinen ja virkeämpi äiti kuin viime viikolla, jolloin hermot menivät paljon helpommin. Tulevalle viikonlopulle meillä ei oikeastaan ole mitään kummempia suunnitelmia, mikä tuntuu aika ihanalta. Tehdään yhdessä jotain mukavaa ja sunnuntaina menen juoksemaan pitkän lenkin. Siinä suunnitelmat. Tähän blogipostaukseen ajattelin kirjoitella vähän oivalluksistani treenien suhteen viime aikoina ja lopussa on myös linkki radio-ohjelmaan, jossa olin mukana tällä viikolla juttelemassa juoksusta! :)




Treenit pikkulapsiarjessa

Koin viime viikonloppuna (taas) jonkinlaisen valaistumisen siitä, että treenien sovittaminen pikkulapsiarkeen ei tosiaan ole aina helppoa kenellekään äidille tai isälle. Asian eteen joutuu tekemään töitä, koordinoimaan aikatauluja ja välillä on tehtävä kompromisesseja, jotta treenin saa tehtyä. Inspiroiduin taas lisää ihmisistä, joiden kanssa juttelin ja totesin itselleni, että jos liikunta on omassa elämässäni tärkeätä, niin sitten on vain löydettävä keinot, jolla saan sen sovitettua osaksi omaa arkea erilaisista haasteista huolimatta. Aina sitä aikaa treenata yksin ei löydy tai treeniin ei ole mahdollista käyttää kuin puoli tuntia. Silti #makeitwork. 



Viime aikoina itselläni on ollut haasteita treenien suhteen, kun Henri on ollut työmatkoilla. Tällaisina viikkoina voisin hyvin uskotella itselleni, että liikunta ei onnistu koska omaa aikaa ei oikeastaan ole ja illalla lapsen mentyä nukkumaan, en jaksa enää liikuttaa evääni muualle kuin sohvalle. Päivät taaperon kanssa imevät mehut aika tehokkaasti ja kun päälle tulee vielä arkiaskareet, koiran ulkoilutukset jne. Kyllä te tiedätte! :) Tällä viikolla päätin kuitenkin, että tekosyyt sikseen, treenit tehdään ainakin jollain tapaa. Paras tapa tehdä ne tällaisilla viikoilla on yhdessä lapsen kanssa (tai lapsen katsoessa hetken lastenohjelmaa). Kaikki mitä tekee on kuitenkin parempi kuin ei mitään ja se fiilis, mikä tulee treenin jälkeen on ihan mahtava. Voinkin iloisena kertoa, että tämän viikon treenipäiväkirja on näyttänyt tähän mennessä  ihan aktiiviselta ja hyvältä. Paljon lyhyitä treenejä, mutta niillä mennään tällä hetkellä. Ne ajat, kun treeniin oli aikaa 1-1,5 tuntia ovat kaukana! ;) 

Maanantai: Vaunukävelyt + core-treeni 30min
Tiistai: Juoksulenkki vaunujen kanssa 6km + HIIT/Koko-kropan lihaskunto 20min + vaunukävely
Keskiviikko: Vaunukävely + Ylävartalo/kädet 20min
Torstai: Jalkatreeni 30min (sis. ulkona loikkia ja juoksutekniikkaa) + pitkä vaunukävely

Erityisen hyvää on tässä viikossa on ollut lihaskuntotreenien monipuolisuus. Ne olen tehnyt Islan kanssa suurimmaksi osaksi, paitsi ylävartalotreenin, jonka tein mummin ollessa lapsenvahtina. Tiistaina juoksin vaunujen kanssa pitkästä aikaa ja nautittiin koko porukka.  



Haastavaa on sovittaa tällaisina viikkoina toinen arkiviikon juoksulenkki (vk-treeni) ohjelmaan. Se on jäänyt liian monena viikkona pois ohjelmasta, koska on ollut haasteita päästä yksin juoksemaan viikolla, kun Henri on ollut poissa kotoa. Vaunujen kanssa vauhtikestävyystreenin tekeminen tuntuu hieman vaikealta, mutta onneksi H:n työmatkat eivät ole jokaviikkoisia ja ensi viikolla pääsen taas enemmän yksin liikkeelle. Täytyy vain toivoa, että saan tarpeeksi vk-treenejä alle ennen HCR:ää! Onneksi tiedossa on muutamia kisoja ennen sitä, joissa ainakin pääsee vauhtitreenin makuun. 

Mutta näillä mennään ja #makeitwork on tästä lähtien mun motto! ;) Tsemppiä muillekin saman asian kanssa painiville! Se ei ole helppoa, mutta liikunta kannattaa aina! <3

Toinen huippu juttu tältä viikolta on tosiaan se, että pääsin mukaan radio-ohjelmaan juttelemaan juoksusta! Ohjelman voit kuunnella täältä. Mukana on myös juoksuvalmentajat Carita Riutta ja Joonas Laurila. Itse kävin toimittajan kanssa lenkillä ja juteltiin muun muassa raskauden aikaisesta liikunnasta, juoksun aloittamisesta synnytyksen jälkeen, juoksulenkkien sovittamisesta pikkulapsiarkeen ja omista juoksutavoitteistani. Mun osuus alkaa 27minuutin kohdalta, mutta suosittelen kuuntelemaan koko ohjelman. Paljon mielenkiintoista asiaa juoksusta! :) 


Toimittaja Tiina Lundberg ja minä 

Tällaisia mietteitä tällä kertaa! Ihanaa viikonloppua!!

Miten te muut pienten lasten äidit/isät, mikä fiilis tällä hetkellä liikunnan suhteen? Onnistuuko treenien sovittaminen arkeen vai onko siinä haasteita? 

<3: Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Arctic Challenge Levi 2017 winter edition

Viime viikonloppuna pääsin osallistumaan ensimmäistä kertaa elämässäni esteratajuoksutapahtumaan. Kyseessä ei ollut mikä tahansa esteratajuoksu, vaan Arctic Challenge Levillä, jossa rata on rakennettu tunturiin ja olosuhteet olivat tapahtuman nimen mukaisesti arktiset! Olin mukana tapahtumassa voitettuani paikan Zeropointin joukkueeseen Instagram-kilpailun kautta. Matkat, majoitus ja osallistuminen kuuluivat palkintoon ja olen todella kiitollinen, että sain olla mukana. AIVAN HUIKEA KOKEMUS! :) 



Meitä piti alunperin olla Zeropointin joukkueessa neljä henkilöä, mutta valitettavasti neljäs henkilö ei päässytkään Leville epäonnisten lentojen peruutusten ja huonon sään takia. Tosi harmi juttu! Meitä olikin sitten jäljellä kolme Zeropointin tiimiläistä ja saimme juosta kolmistaan tiiminä kahden pöllin kanssa. Minä olin joukkueen ainoa naispuolinen henkilö, ja täytyy sanoa, että siitä oli kyllä hyötyä! :D Kaksi vahvaa ja urheilullista miestä hoiti aika hyvin pöllien kantamisen suurimmaksi osaksi, piti vauhtia yllä ja kampesi mut ylös eteen tulevista esteistä. Kiitos vaan Janne ja Nico, huiput tiimikaverit!! :) 



Meidän joukkue oli mukana viimeisessä lähdössä klo 12.50, jolloin pääsimme vihdoin radalle! Arctic Challenge Levi ei  tosiaan ole kilpailu, jossa otetaan aikaa, vaan kyse oli itsensä voittamisesta ja sitä se tosiaan oli. Kisan slogan on #NotMeButWe, joka korostaa mahtavasti sitä, että tässä tapahtumassa autetaan kaveria ja edetään tiiminä. Ei minä, vaan me. Ja se kyllä näkyi! <3 Huikea yhteishenki ja iloinen meininki! 

Heti radan alussa lähdimme tarpomaan ylös tunturiin ja ei kestänyt kauan kun jalat olivat ihan tulessa ja sykkeet pilvissä! Siinä tarpoessa mietin, että voi jestas, mitenköhän tästä selvitään, kun nyt jo näin hapottaa, mutta onneksi sykkeet pääsivät aina ajoittain tasoittumaan. Reitillä tuli vastaan erilaisia esteitä, joissa ryömittiin alta ja kiivettiin yli (mm. jääseinä, puuseinä ja iso kontti), ja etenkin näissä esteissä tarvitsi apua tiimikavereilta. Janne oli ihan huippu, koska hän on kisannut paljon esteratakisoja, ja tiesi heti parhaan taktiikan saada meidät yli esteestä! Siinä ei paljon mietitty, että "apua", vaan tehtiin vaan! Ja hyvin meni. Näitä kiipeämisesteitä nimittäin jännitin etukäteen eniten ja mietin, että miten niistä selvitään. Hyvin selvittiin! Pro vinkki: kannattaa ottaa kisaan vahva pari/tiimi! ;) 


Kuva: Arctic Challenge Levi

Kuva: Arctic Challenge Levi

Kuva: Arctic Challenge Levi

Tunturissa oli ihan älyttömän paljon lunta ja aika harvoissa kohdissa pystyi varsinaisesti juoksemaan, missä mä olisin ollut vahvoilla. Suurimmaksi osaksi tarvottiin polkua pitkin (jota ei muuten ensimmäisille ollut juurikaan, vaan he saivat raivata latua!:D) ja välillä oltiin rähmällään, mutta ei se haitannut. Nauratti vain! Lumessa meneminen toi kyllä lisää haastetta tapahtumaan! Kesän arctic challengessa heinäkuussa pystyy varmasti juoksemaan enemmän! :) 



Saimme myös kokea, kuinka tunturissa sää muuttuu todella nopeasti. Tuuli yltyi ja lunta alkoi tuiskuttamaan ollessamme jo radan loppupupuolella. Viimeisten esteiden (ämpäreiden täyttö lumella ja kelkkojen vetäminen)  jälkeen lähdimme vielä kiipeämään ylös rinteeseen ja alas tullessa tuntui siltä kuin olisi ollut keskellä lumimyrskyä! Tai niin taidettiin olla! :D Rinteestä alas juokseminen oli super hauskaa!


Lopuksi otimme vielä kunnon loppukirin ja juoksimme maaliin! Ihan huippu fiilis!! Niin siistiä!!! Kunnon endorfiiniryöppy! :)



Täältä voit vielä katsoa virallisen kisavideon ja lisää fiiliksiä: 


Kiitos ihan huikeasta kokemuksesta vielä kerran Artic Challenge Levi, Levi Wellness Club, Zeropoint, mahtavat tiimikaverit ja tietysti kisan pääjärjestäjä Peippo, jota voit seurata Instagramissa täältä. Ihan huikean energinen ja mukava nainen, joka levittää ympärilleen mielettömän positiivista fiilistä! :) <3 Seuraava Arctic Challenge tapahtuma järjestetään tosiaan heinäkuussa. Uskon, että kesäversio tapahtumasta on vähintään yhtä mieletön, eli sinne vaan, jos tällainen tapahtuma ja haaste kiinnostaa! :) 

#NotMeButWe

I did it! 

<3: Karoliina 



maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kun äiti pääsi viettämään vapaata viikonloppua

Moni teistä jo tietääkin, että olin viikonlopun Levillä ja kyseinen viikonloppu oli ensimmäinen, kun olin poissa (yötä) kotoa Islan syntymän jälkeen. Etukäteen hieman jännitin viikonloppua ja miten kaikki menee, mutta kun pääsin reissun päälle, niin jännitys kyllä katosi ja tiesin, että kotona pärjätään oikein hyvin. Kuten pärjättiinkin! <3 


Kävellessäni perjantai-iltana lentokentällä turvatarkastukseen ihan yksin, olo oli tosi hassu. Mietin, että onko tämä unta! :D Minä, yksin lähdössä jonnekin reissuun!! Ehkä muut pienten lasten äidit osaavat samaistua siihen tunteeseen, kun on tottunut, että sulla on se pieni tyyppi siinä mukana koko ajan, ja hyvä, kun saat käydä vessassa yksin. Useimmiten et. Sitten, kun oletkin yhtäkkiä ihan yksin liikkeellä ilman sitä tyyppiä, rattaita ja kaikkea mahdollista, niin olo on tosi outo. Hetken. Kunnes siihen tottuu ja toteaa, että ei vitsi..tää on niin siistiä!! Vain minä, hehe. Sitä oppii arvostamaan asioita, jotka olivat ennen ihan täysin itsestäänselvyyksiä ja hehkuttelinkin viikonlopun aikana moneen otteeseen omaa "vapauttani" ja latasin akkuja ihan huolella melko haastavan viime arkiviikon jälkeen. Henri oli ollut työmatkalla ja itse olin aika loppu yh-viikon jäljiltä. Ja tiesin, että maanantaina  sama meno jatkuu taas, joten akkujen lataus tuli todella tarpeeseen. 


Kuvat mun Instagram storieseista :)

Levin viikonlopun ajan nautin täysillä siitä, että sain nukkua keskeytymättömiä yöunia, lojua aamulla sängyssä niin pitkään kuin halusin, valvoa myöhempään illalla ajattelematta sitä, että aamulla herätys on super aikaisin, käydä juoksemassa sunnuntaina juoksulenkin Lapin kauniissa maisemissa silloin kun halusin, jutella aikuisten kesken ilman keskeytyksiä ja chillata sohvalla lauantain kisan jälkeen niin pitkään kuin huvitti!<3 Kuulostaa aika normaaleilta jutuilta monille, mutta voin kertoa, että mun elämässä nykyään aika luksusta!:D Ja otin tilanteesta kaiken irti! 





Viikonloppu Levillä oli muutenkin aivan mahtava irtiotto arjesta ja Arctic Challenge ihan huikea kokemus!! Kirjoitan siitä erillisen postauksen vielä, sillä sen se ehdottomasti vaatii. Tutustuin uusiin mukaviin tyyppeihin ja saatiin nauttia melkoisesta luksuslomasta upeassa Karhunkieppi-huvilassa. Kiitos vaan Zeropoint ja Arctic Challenge Levi! <3

Meidän tiimi! :)

Sunnuntai-iltana istuessani lentokoneessa takaisin Kittilästä Helsinkiin, en voinut kuin hymyillä. Aivan huikea viikonloppu takana, Lappi oli näyttänyt meille parhaat puolensa ja taskussa oli ihan mahtava uusi kokemus! <3 Kotiin palaaminen oli kuitenkin parasta mitä pystyin  sillä hetkellä kuvittelemaan ja sydän meinasi sulaa, kun omat rakkaat oli lentokentällä vastassa ja sain rutistaa heidät halaukseen! <3



<3 <3 Äitttiii tuli kotiin

48 tuntia poissa kotoa teki niin hyvää tälle mammalle, ja nyt ollaan taas valmiita taklaamaan kotiarkea! <3 

Kivaa uutta viikkoa just sulle! 

-Karoliina

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Juoksukaverikirja

Hauska juoksukaverikirja-haaste on pyörinyt juoksublogeissa viime aikoina, ja päätin minäkin tarttua siihen saatuani haasteet sekä Marikalta että Riikalta. Tässä tulee siis minun vastaukseni. Viime kerrasta, kun olen kirjoittanut kaverikirjaa onkin jo aikaa! :) 


Kuka olet:  Olen Karoliina, 31v. Ystävät ja perhe tuntevat minut paremmin joko nimellä Karkki tai Karo. 

Yksi mun lempparikuvista viime kesältä saaristosta! <3

Missä päin vaikutat: Olen paljasjalkainen Espoolainen ja täällä asun edelleen, etelä-Espoossa mieheni, tyttäreni ja koiramme Milan kanssa.  

Mitä teet työksesi:  Tällä hetkellä koitan parhaani mukaan tasapainoilla kotiäitiyden (hoitovapaalla) ja osa-aikaisen työni välillä, jota teen 10-15 tuntia viikossa. Työkseni teen sosiaalisen median koordinaattorin hommaa eli somemarkkinointia, sisällöntuotantoa- ja suunnittelua, brändien esilletuomista eri somekanavissa ja kaikkea siihen liittyvää. Tykkään työstäni tosi paljon ja toivon jatkossa tekeväni jotain samansuuntaista ihan kokopäiväisesti. Toisinaan kotiäitiyden ja työn yhdistäminen on haastavaa, mutta en silti vaihtaisi mihinkään tämänhetkistä tilannetta. Se on juuri nyt meille oikein sopiva! :) 



Mitä harrastat: Juoksua, bloggaamista, lihaskuntoharjoittelua (useimmiten kotitreeneinä oman kehon painolla tai käsipainoja hyödyntäen). Ja kai myös Instagram on jonkinlainen harrastus? Ainakin se vie liikaa aikaa.



Lempiruokasi: Rakastan ruokaa ja syön lähes kaikkea. Lempiruokia ovat kuitenkin ruokaisat salaatit, tortillat, lihamakaroonilaatikko ja lohi. Mieheni tekee todella hyvää ruokaa, ja lähes kaikki hänen tekemänsä ruuat ovat lemppareitani. Itsekin olen viime aikoina kunnostautunut ruuanlaitossa ja teen melkein aina meidän arkiruuat. 



Minkä merkkinen juoksukenkä olisit: Olisin New Balancen Fresh Foam 1080, johon ihastuin viime vuoden aikana. Se on sopivan vaimennettu, mutta kuitenkin kevyt ja rullaava. 



Kerro lempparikisasi jos sellaisia on: Mulla on lempparikisoja todella paljon. Eri vuodenajoille eri lempparit! :) Olen juossut Miamin puolimaratonin kaksi kertaa, se on ehdottomasti aivan upea kokemus ja yksi suosikeistani. Tukholman maraton on hieno myös. Suomessa kevään HCR on sellainen, jota ei voi jättää väliin. Kesällä HHM:stä on alkanut tulla suosikki. Syksyllä taas Espoo rantamaraton/puolikas ja Vantaa pitävät pintansa. Kaikista näistä kisoista voit lukea lisää täältä.

Mikä on paras juoksutuloksesi: Varmasti Vantaan puolikkaalla viime syksynä (2016) juoksemani puolikkaan ennätys 1:46:21. Se oli hieno juoksu ja olin tosi ylpeä itsestäni, sillä juoksu oli ehjä ja hyvä. Ja mun pää kesti!! Usein, kun mennään omilla rajoilla, se on enemmän kiinni korvien välistä, kuin mistään muusta. Uskon kuitenkin, että pystyn edelleen parempaan, kun vain kaikki natsaa! :) 



Mikä on mieleenpainunein liikuntahetkesi: Kisat, joissa on tullut juostua oma ennätys jää aina mieleen. Varmasti tuo edellämainittu Vantaan puolikas, tai sitten maratonin ennätys, joka on Kaarinasta vuonna 2014. Se oli myös älyttömän hyvä juoksu. Myös Miamin puolikas ekaa kertaa vuonna 2014 oli todella mieleenpainuva.  Rakastan ylipäätään juoksutapahtumia ja niiden fiilistä, ja itsensä voittamista. 

Mitkä ovat vahvuutesi liikkujana: Tunnen nykyään aika hyvin oman kroppani ja tiedän, millä tavalla saan sen pysymään ehjänä ja kunnossa. Se vaatii monipuolisesti lihaskuntojumppaa ja juoksua sopivissa määrin, ei liikaa. Olen myös aika vahva henkisesti, kun oikeasti päätän jotain, esimerkiksi kisoissa. 

Entä heikkoutesi: Olen välillä liian kova pysymään mukavuusalueella. Jos haastaisin itseäni enemmän, olisin varmasti vielä fyysisesti vahvempi ja nopeampi. Kropan heikkous on ehdottomasti lihasepätasapainoisuudet, suurimpana oikeanpuoleinen gluteus medius, jonka vahvistamiseksi joudun tekemään kokoajan töitä. Se ärsyttää aina välillä, mutta ei auta.



Jos saisit lisätunteja vuorokauteen: Bloggaisin useammin, lukisin enemmän, liikkuisin useamman kerran päivässä. 

Mitä haaveita sinulla on juoksun suhteen: Tänä vuonna haaveilen ennätyksistä sekä puolimaratonilla että maratonilla. Olen menossa tänä vuonna maratonille ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Se on itselleni aika iso juttu ja hieman jännitän, etten pala loppuun maratontreenistä. Minulla on myös haaveena juosta useita kisoja jatkossa ulkomailla ja yhdistää matkailu ja juoksu. Tyttökavereiden kanssa ollaan jo tulevaisuuden juoksumatkoja suunniteltu, mutta ne antavat vielä hieman odottaa! :) Haaveena on toki myös se, että juoksu jatkuu harrastuksena vielä useita vuosia, ja olen yksi niistä tyypeistä, jotka juoksevat vielä eläkeiässäkin. Sen haaveen takia on oltava järkevä treenaamisen suhteen, ja muistettava, että juoksu on elämäntapaharrastus. 



Missä maassa haluaisit juosta: Monessakin!! :) Matkailun ja juoksun yhdistäminen on ihan parasta, ja juosten on ihanaa tutustua uusiin kaupunkeihin ja paikkoihin. USA:ssa on vielä monta paikkaa, joissa haluaisin juosta uudelleen tai ensimmäistä kertaa (Florida, NYC, Kalifornia jne.), Australiassa, useassa Euroopan kaupungissa jne. Lenkkarit lähtevät jatkossakin aina mukaan reissuun! :) 


Keksi itsellesi supersankarinimi seuraavaa juoksukisaa varten: Haha, tämä on helppo. Se olisi tietysti SUPER-CANDY, mikä muukaan? :D 

Tämä oli hauska kirjoittaa, toivottavasti tykkäsitte lukea! Nyt haluaisin haastaa teitä lukijoita mukaan kommenttiboksissa.Vastaa yhteen tai useampaan näistä kysymyksistä kommenttiboksissa. Olisi tosi kiva lukea teidän vastauksia! :) 

Mitä haaveita sinulla on juoksun suhteen?  
Mitkä ovat vahvuutesi liikkujana?
Mikä on paras juoksutuloksesi?
Kerro lempparikisasi jos sellaisia on?
Mitä teet työksesi? 

Kivaa tiistaita! Täällä ollaan seuraavat 3 vuorokautta vain tyttöjen kesken, sillä H lähti työmatkalle..wish us luck!

-Karoliina