maanantai 24. kesäkuuta 2019

Kisaraportti: Degersjö-juoksu

Juoksin juhannusaattona ensimmäisen juoksukisani toisen raskauden jälkeen Degersjö-juoksussa Fiskarsissa. Vietimme juhannusta mökillä Karjalohjalla, joten meillä oli vain 20 minuutin matka Fiskarsiin ja kisapaikalle. 

Lappu rinnassa ekaa kertaa sitten lokakuun 2017! :)
Olin pongannut Degersjö-juoksun Instagramin kautta, jossa he alkoivat seuraamaan minun @candyontherun- tiliä. En usko, että olisin muuten tapahtumaa (ehkä) löytänyt, joten siinä nähtiin, että Instagram-markkinointi on pienille(kin) juoksutapahtumille tosi hyödyllistä ja sen avulla on mahdollista päästä juoksijoiden mieleen! ;) Tein viimeisen päätöksen osallistumisesta juhannusviikolla ja laitoin 18€ ennakkoilmoittautumisen sisään. Mielestäni on tosi tärkeätä tukea tällaisia pieniä juoksutapahtumia. Aina ei tarvitse olla "enkkakunnossa", kun lähtee kisailemaan, vaan tapahtumiin voi hyvin osallistua myös harjoitusmielessä. Aina niistä oppii jotain ja saa ainakin tehtyä kovemman treenin, kuin itsekseen, jossei muuta. 



Degersjö-juoksussa oli valittavana joko 15 kilometrin tai 7 kilometrin matkat, joista itse päädyin jälkimmäiseen. Mun pisin lenkki on toistaiseksi edelleen kymppi toisen raskauden jälkeen, joten en katsonut vielä olevani valmis lähtemään 15 kilometrin reitille. Ja ihan hyvä niin, sillä 7km todella mäkisellä reitillä ja kuumassa kelissä oli aivan riittävä! :) 

Juoksun lähtö oli klo 11 ja olimme hieman ennen 10.30 paikan päällä. Minä menin heti ilmoittautumaan ja hakemaan juoksunumeron ja Henri ja tytöt suuntasivat katsastamaan ihanan leikkipuiston aivan Fiskarsin torin kupeessa, joka viihdytti mukavasti perheen pienimpiä koko juoksun ajan! :) Oli tosi kiva, kun he lähtivät mukaan kannustamaan ja saimme koko perhe mukavaa ohjelmaa juhannusaaton aamupäivään!



Tein pikkasen verkkaa ja dynaamisia venytyksiä ennen lähtöä  ja pian olikin jo lähdön hetki. 



Muutaman kuvan nappasin lähdöstä ja sitten laitoin kännykän tiukasti juoksuvyöhön. Jossain kohtaa reitillä teki mieli kaivaa se esiin ja kuvata upeita järvimaisemia, mutta päädyin kuitenkin vain keskittymään juoksuun. Nyt ei oltu töissä eikä juoksusomettamassa, vaan pelkästään juoksemassa ja testaamassa omaa tämän hetkistä kuntoa, joten ei muuta kuin töppöstä toisen eteen ja täysi keskittyminen päälle juoksun suhteen! ;) 



Degersjö-juoksun reitti oli kokonaisuudessaan hiekkatietä ja se kulki todella kauniissa maalaismaisemissa. Se mikä yllätti todella oli reitin mäkisyys! Mäkeä mentiin ylös ja alas aivan pirun monta kertaa 7 kilometrin ajan! :D Huhhuh! Mulla ei oikein ollut etukäteen käsitystä minkälaista vauhtia pystyn ylläpitämään kisatilanteessa, sillä olen juossut omat lenkit koko kevään ajan pääasiassa pk-vauhtia, hyvin rauhassa siis. Joitakin spurtteja olen ottanut siellä täällä aina välillä, mutta varsinaista vk-harjoittelua en ole tehnyt ollenkaan. Toki sykkeet nousee hiit-kotitreeneissä, joita tulee tehtyä viikottain, mutta juoksun suhteen olen pysytellyt aika mukavuusalueella. Tämän takia en osannut arvioida kilsavauhtia etukäteen, ja päätin lähteä vain juoksemaan hyvältä tuntuvaa vauhtia, jota pystyn ylläpitämään tai pikkuhiljaa kiristämään, niin että saisin juosta lopun nopeammin kuin alun. Nopeasti huomasin, että mäkisellä reitillä vauhti automaattisesti hidastui ylämäissä (mutta päätin kuitenkin että hölkkään mäet ylös, vaikka mikä olisi) ja alamäissä rullasin reippaasti alas. Vauhti oli siis aika vaihtelevaa eikä todellakaan tasaista, mutta syytän siitä reittiprofiilia! ;) 

Mulla oli oma juomapullo, jossa oli urheilujuomaa, mukana koko matkan ajan, ja se olikin todella hyvä ratkaisu, koska reitin ainoa juomapiste oli vasta n. 4,5 kilometrin kohdalla. Päivä oli tosi kuuma, joten join monta kertaa omasta pullosta siihen mennessä. En tiedä miten olisin selvinnyt ilman sitä, tuskaa olisi ollut!

Mä nautin juoksemisesta suurimmaksi osaksi todella paljon. Muutama lyhyt hetki oli sellainen, kun tuntui, että piti vähän hidastaa vauhtia ja kuulostella omaa oloa, mutta kun sykkeet laski alemmaksi niin olo tuntui taas vahvalta. Toki muutamissa ylämäissä sain kyllä tsempata ihan kunnolla, että jaksoin ne juosta ylös, mutta tiesin aina, että ylös puurtaminen palkitaan alas rullaamisella. Olin ottanut tavoitteeksi juosta 7km ainakin 42 minuuttiin, mutta pian huomasin, että juoksu kulki sen verran hyvin, että menisi ihan reippaasti alle. Kilsavauhdit oli lopulta  5.53, 5.45, 5.42, 5.44, 5.36, 5.35 ja 5.14. Tuolla viimeisellä nopeimmalla kilsalla oli ihan mielettömän pitkä alamäki alas kylään, jossa maali sijaitsi, joten painelin menemään aika kovaa alamäen avustuksella. Maalissa olin ajassa 40min 10sek ja olin kyllä tosi tyytyväinen. Hyvä mäki/vauhtikestävyystreeni ja kuntotsekkaus. Tästä on hyvä jatkaa! Ja olipa ihanaa juosta kisassa. Mä ainakin saan itse tapahtumissa niin paljon enemmän irti itsestäni kuin itsekseen lenkillä! <3





Ja ihanaa, kun rakkaat oli mukana kannustamassa! <3 

Lämmin suositus Degersjö-juoksulle. Hyvin järjestetty pieni juoksutapahtuma, mukava tunnelma ja kaunis reitti! 


Juoksuterkuin, 
Karoliina 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Kohti puolimaratonia

Tuntuipa hauskalta kirjoittaa tuo otsikko piiiiitkästä aikaa!:) 


Kuten viime postauksessa jo vähän kirjoittelin, niin viime aikoina on tullut takaisin innostus ja motivaatio treenata kohti jotain tiettyä tavoitetta. Olen tässä jo pidempään haudutellut asiaa mielessäni ja pohtinut minkälaisen tavoitteen haluan itselleni asettaa. Hyvin sujuneen Naisten Kympin jälkeen (josta en muuten ole kirjoittanut edes blogiin mitään, mutta Instagramiin kylläkin!) alkoi ajatus puolimaratonista syksylle tuntua ihan kutkuttavalta. Tässä olisi hyvin aikaa treenata ja nostaa vähitellen juoksumääriä ja lenkkien pituuksia kesän aikana. 


Syksyllä on tarjolla paljon ihan huippukivoja juoksutapahtumia ja niitä pohdiskeltuani päädyin liputtamaan kotikaupungin tapahtuman puolesta. Ajattelin, ettei tämä homma tästä etene ellen nyt tee päätöstä ja laita ilmoittautumista sisään, joten Espoon Rantapuolikas 21.9. täältä tullaan! :) Olen juossut Espoossa puolikkaan vuosien varrella kolme kertaa aikaisemmin ja tykkään tapahtumasta kovasti. Puolikkaan lisäksi olen kurkkinut kisakalenteria vähän enemmänkin ja miettinyt sopivia kympin kisoja, jotka auttaisivat vähän löytämään vauhtia ennen puolikasta. Niitäkin löytyy aika monta, joten pitää vähän miettiä, mikä on järkevää kaikin puolin.

Puolikkaalle treenatessa aion juosta 2-3 kertaa viikossa. En sen enempää. Haluan edelleen pitää lihaskuntotreenit mukana kuvioissa ja tiedän ettei mun kroppa kestä kovin isoja juoksumääriä. Tällä hetkellä olen kympin juoksukunnossa, niin että se kymppi on ollut mulle pitkis! :D On tässä siis aikamoinen homma päästä puolikkaan kuntoon, mutta uskon, että se onnistuu ihan hyvin. Järkevällä ja maltillisella treenillä! Se on jo iso asia, että mun henkinen puoli on nyt sitä mieltä, että puolikas onnistuu. Pää on siis mukana tavoitteessa ja motivaatio tulee sisältä. Vauvavuoden aikana ajatus tavoitteellisemmasta treenistä tuntui enemmänkin stressaavalta. Nyt se tuntuu ihanalta ja olen intoa täynnä, joten tiedän, että hetki on oikea! :)

Kohti puolimaratonia siis! 

Juoksuterkuin, 
Karoliina 

Tule myös Instagramiin @candyontherun 


perjantai 14. kesäkuuta 2019

10 treenifaktaa minusta

Ihana ystäväni Hilla haastoi minut ja joukon muita bloggaajia kirjoittelemaan satunnaisia treenifaktoja itsestämme. Ajattelin heti, että tässä on kiva aihe, johon haluan tarttua! Ihanaa, kun joku antaa aiheen, että kirjoita tästä! :) Joten treenifaktoja luvassa siis tänään, kiitos kun olet täällä lukemassa!



1. TREENITAUSTANI
Lapsena harrastin taitoluistelua viitisen vuotta ja ratsastusta 9-vuotiaasta eteenpäin 20 vuotta, mutta en varsinaisesti "urheillut" lapsuudessa, vaikka toki taitoluistelu ja ratsastus ihan mahtavia urheilulajeja ovatkin! <3 

Nykyiset "lajini" eli juoksu ja lihaskuntoharjoittelu tulivat mukaan kuvaan vasta aikuisiällä. Juoksua aloittelin ensimmäisillä satunnaisilla lenkeillä joskus vuonna 2004-2005, mutta varsinaisesti innostuin lajista vuonna 2009, jolloin harjoittelimme ystävieni kanssa ensimmäiseen juoksutapahtumaan, joka sattui olemaan Naisten Kymppi. Se oli käänteentekevä juttu ja siitä lähti oma innostukseni juoksuun oikein kunnolla. 

Ryhmäliikunnan pariin hyppäsin vuonna 2007 ollessani vaihto-opiskelijana Ruotsissa ja samana vuonna päädyin töihin kuntosaliketjuun, jossa pääsin työsuhde-etuna hyödyntämään ryhmäliikuntatunteja. Niinä vuosina tuli jumpattua aika paljon!

Nykyään itselleni niin rakkaat ja olosuhteiden pakosta tärkeät kotitreenit astuivat kuvaan esikoisen syntymän myötä, kun päätin lopettaa kuntosalijäsenyyden. Se olikin hyvä päätös, sillä kotona (ja toki ulkona) treenaaminen on toiminut itselleni tosi hyvin. Varmasti joskus palailen vielä ryhmäliikuntaan ja salillekin, mutta juuri nyt ei ole sen aika! :)

2. TREENI-INHOKKINI
Heh, tämä tuntuu olevan samansuuntainen vastaus monilla meistä jotka tykkäävät suoraviivaisesta ja yksinkertaisesta  lajista kuten juoksu. Nimittäin kaikki koreagrafiset ryhmäliikuntatunnit ovat mulle aivan kauhistus. En vain osaa! :D

3.ENNÄTYKSENI
Omat ennätykseni liittyvät juoksuun. Puolimaratonin ennätyksen juoksin vain 11 kuukautta ensimmäisen raskauden jälkeen ja se on 1.46.21. Maratonin ennätys on vuodelta 2014 ja se on 4.03.50. Tällä hetkellä nuo ajat tuntuvat tosi kaukaisilta!:D

Kun äiti juoksi enkan! <3

4. MOTIVAATIO NYT
Motivaatio liikkumiseen on tällä hetkellä todella hyvä ja siihen vaikuttaa varmasti se, että olen saanut taas hyvän rytmin päälle, miten treenit mahtuu mukavasti päiviin kaiken muun ohella. Pyrin pitämään treenit säännöllisinä ja liikun 5- 6 kertaa viikossa, niin että joka viikko on vähintään se yksi lepopäivä. Rytmitys on ollut viime aikoina 4 lihaskunto/kotitreeniä ja 2 juoksulenkkiä sekä kehonhuoltoa siellä täällä. Toki välillä on viikkoja jolloin ehdin liikkumaan vähemmän, mutta se on ihan ok. 


Liikkumiseen motivoi se, että nautin siitä! Se on kivaa ja tekee itselleni hyvää niin fyysisesti kuin henkisestikin.  Kotitreenit vievät useimmiten sen n. 30 minuuttia ja viime aikoina olen ottanut tavaksi tehdä treenin vasta illalla, kun olen saanut pienimmän ensin nukkumaan. Näin ollen päikkäriaika on vapautunut töiden tekoon ja on ollut ihanaa tehdä iltajumppa, suunnata sen jälkeen suihkuun ja iltapalalle.

5. TAVOITTEENI
Kirjoittelin tästä myös Instagramissa, mutta mulla oli koko vauvavuoden sellainen olo, etten ollut valmis juoksun suhteen mitenkään kovin tavoitteelliseen harjoitteluun. Halusin vain nauttia lenkkeilystä ja nollata päätä. Nyt pikkuhiljaa on tullut taas takaisin se fiilis ja innostus treenata jotakin tavoitetta kohti. Ei mitenkään kovin vakavasti kuitenkaan tai liikunnan iloa unohtamatta. Treenimääriäkään en kovin paljon pysty lisäämään ja olen maailman surkein noudattamaan tarkasti treeniohjelmia, joten näillä spekseillä kohti tulevia tavoitteita. Juuri nyt sopivalta tuntuva tavoite olisi juosta puolimaraton syksyllä. Viimeisimmästä puolikkaasta on jo 2 vuotta aikaa, joten siinä on sopivasti haastettaVielä pitää lyödä lukkoon tapahtuma ja laittaa ilmoittautuminen sisään! 



6. SUHTAUTUMISENI HARJOITTELUUN
Sanoisin, että oma suhtautumiseni harjoitteluun on nykyään lempeän kurinalainen. En piiskaa itseäni treenaamaan mahdollisimman paljon, vaan ennemmin koitan optimoida liikuntamäärät- ja tavat mahdollisimman järkeviksi, mutta kuitenkin säännöllisiksi tässä elämäntilanteessa. Niin, että saan liikkumisesta hyvää fiilistä ja energiaa enemmän kuin se vie. Koen olevani kuntoliikkuja, joka on ajoittain tavoitteellinen. Haluan treenata säännöllisesti, mutta pysyn enimmäkseen mukavuusalueella, koska liikkumisen tulee olla kivaa. Välillä on toki hyvä mennä epämukavuusalueelle, jotta kehittyy, mutta viimeisen vuoden aikana en juuri ole ollut valmis menemään sinne. Koen, että harjoittelu (=liikunta, treenit) on todella tärkeä suhteuttaa omaan elämäntilanteeseen ja arjen kokonaiskuormitukseen. Siinä mielestäni onnistuin hyvin tämän toisen vauvavuoden aikana. 

7. ISPIROIDUN
Inspiroidun somessa etenkin liikkuvista äideistä ja toki useista somen kautta tutuksi tulleista juoksijoista! <3 Se, että heihin voi samaistua jollain tasolla on tosi tärkeätä. Inspiroidun myös ihmisistä, joilla on hyvä balanssi terveellisten elämäntapojen suhteen ja he viestittävät siitä järkevästi ja innostavasti. 

8. IDENTITEETTI
Kun puhutaan liikunta-identiteeistä niin nykyään koen olevani liikkuva äiti. Äiti, joka tykkää juosta ja tehdä kotitreenejä ja jumppailla lasten kanssa siellä täällä. Äiti, joka haluaa viestittää liikunnan iloa ja hyvää fiilistä ympärilleen, muttei lähde tuputtamaan omia ajatuksia kenellekään! :) Ennen olin juoksija, se identiteetti on ehkä ollut vähän kateissa viime vuosina. Ja ratsastaja. Sitäkin olin pari vuosikymmentä, mutta niin se vain oma identiteetti muokkautuu harrastusten parissa elämäntilanteiden muuttuessa. 


9. SOME
Mun blogi lähti aikoinaan liikkeelle täysin juoksublogina, samoin Instagram. Nykyään ne ovat liikkuvan äidin kanavia, joissa on treenijuttuja, mutta myös pikkulapsiarkea. Välillä mietin, että somessa saa kyllä aika yksipuolisen kuvan musta, kun olen siellä aina jossain jumppaamassa tai juoksemassa (:D), mutta toisaalta se on ehkä se puoli josta olen somessa valmis eniten jakamaan. Varmasti kaikki ymmärtävät, että se on vain yksi osa elämää, josta somessa lopulta näkyy aika vähän. 

10. HAAVEENI
Haaveeni liikuntaan liittyen olisi jatkossa päästä tyttöjen reissuille juoksutapahtumiin ulkomaille, ehkä jonnekin treenimatkoille ja hyvinvointiviikonloppuihin. Aah. Se olisi ihan parasta! :) <3

Siinäpä ne. 10 satunnaista treenifaktaa itsestäni. Näitä oli tosi hauska kirjoitella! Olisi kiva kuulla myös sun tavoitteita liikunnan suhteen tällä hetkellä tai mistä inspiroidut tai mistä haaveilet? Kerro ihmeessä kommenteissa! :)

Ihanaa viikonloppua!

-Karoliina

Ps. Tule myös Instagramiin @candyontherun!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Kuulumisia tältä viikolta

Luin Lauran blogista ihanan viikko kuvina -postauksen ja päätin toteuttaa vähän samanlaisen. Tässä tulee siis hetkiä ja kuvia tältä viikolta! Alkuviikolta ei kovin paljon kuvia ole, mutta loppuviikolta sitäkin enemmän! :) 

Maanantai polkaistiin käyntiin juoksu-kävelylenkillä taaperon (en kestä..taapero<3) kanssa! 



Keskiviikkona tehtiin Aadan kanssa retki Kirkkkonummelle moikkaamaan Hillaa! <3 Oli ihana nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Tuntui kuin oltaisiin oltu etelänlomalla, kun istuttiin ulkona pihalla syömässä ja höpöttämässä. Kiitos Hilla, tullaan uudestaankin! :D




Torstaina oli meidän päiväkotilaisella ensimmäinen kesälomapäivä, joten suunnattiin retkelle Tapiolaan. Sinne meidän piti mennä Aadan hammastarkastuksen takia, mutta yhdistettiin siihen käyntiä leikkipuistossa Niittykummussa,  lounasta Picnicissä ja käynti Mini-tapiolassa ajamassa pyörillä. Nähtiin myös mun siskoa ja oli oikein kivaa! 

Torstai-iltana mun oli tarkoitus lähteä juoksulenkille ja lähdinkin, mutta juoksu vaihtui kävelyksi reilun kilsan jälkeen, kun olo tuli jotenkin huonoksi. Jatkoin matkaa kävellen ja se oli hyvä päätös. Välillä tulee näitä päiviä, kun ei vain kulje syystä tai toisesta ja silloin on tärkeätä kuunnella omaa kroppaa eikä vain puskea väkisin. 


Perjantaina vietettiin ihana aamupäivä Latokasken asukaspuistossa ystävien kanssa! <3 Lapset pääsivät polskimaan kahluualtaaseen ja ehti Isla osallistua puistojuoksuunkin. Nautittiin hellesäästä ja syötiin eväitä. Ihan huippu kesäaamupäivä! <3



Perjantai-iltana suunnattiin auton nokka kohti Houtskäriä, jossa vietetään tyttöjen kanssa koko ensi viikko! <3 Matka sujui yllättävän mukavasti siihen nähden, ettei kumpikaan nukkunut ollenkaan ja oltiin perillä vasta normaalien nukkumaanmenoaikojen jälkeen.. 

Viikonloppuna tuli nautittua ihanasta kesäsäästä! <3 Tuntuu ihan heinäkuulta jo, mutta ihanaa, että on vasta alkukesä! 



Ja sunnuntaina juoksukin kulki jo paremmin kuin torstaina! <3 Jes! Helteellä on kyllä nesteytys tosi tärkeässä osassa ja toki kropalla kestää jonkin aikaa tottua taas tähän lämpöön. 



Sellaisia kohokohtia tältä viikolta! <3 Instagram @candyontherun päivittyy useammin kuin blogi, joten tule sinnekin :) 

Ihanaa alkavaa viikkoa! 

<3: Karoliina 


tiistai 4. kesäkuuta 2019

Yksivuotiaan juhlapäivä

Meillä juhlittiin viikonloppuna yksivuotiasta!<3 Lauantaina oli oikea syntymäpäivä ja sunnuntaina jatkettiin synttärijuhlilla, joihin oli kutsuttu (paksu) perhe ja kummit. 




Juhlittiin synttäreitä meillä kotona ja tarjoiluina meillä oli lämminsavulohi- ja kinkkupiirakat, pizzaa, salaattia, pensasmustikoita, vesimelonia, viinirypäleitä, suklaakeksejä, kakkua, kahvia, vichyä ja limua. Äitini teki ihanat juustokakut juhliin ja niitä tuli kyllä syötyä todella paljon. Etenkin suklaakakku oli mun makuun, se on varmaan mun kaikkien aikojen suosikki kakku :) NAM!



Kakku maistui myös synttärisankarille, joka sai sitä pienet palat maistaa! :) Ihan äitiinsä ja isäänsä tullut herkkusuu taitaa olla hän myös, kuten isosiskonsakin! :D




Muuten pieni oli ehkä hieman ihmeissään ja hämillään huomion keskipisteenä olemisesta eikä hymyä juuri irronnut. Toisaalta ei tullut myöskään kitinää eikä itkua, joten sanoisin, että vahvasti plussan puolelle meni. Aada on luonteeltaan hieman varautunut ja tarkkailee usein ensin ennen kuin rentoutuu ja alkaa luottamaan,  joten siihen nähden meni kyllä hyvin meidän pikku sankarilta synttäribileet! <3 



On vielä ihan pakko päivitellä kliseisesti loppuun, että miten mun vauva voi olla jo yksivuotias! <3 Tuntuu ihan hullulta, että viime vuonna näinä päivinä tultiin sairaalasta kotiin pienen käärön kanssa ja alettiin ihmettelemään elämää yhdessä. Nyt tuo samainen vauveli on jo yksivuotias minitaapero, joka viilettää menemään ja on jatkuvasti keksimässä jotain jekkuja! <3 Ihanaa seurata, kun hän kasvaa ja kehittyy. Paljon onnea rakas Aada! <3