keskiviikko 28. joulukuuta 2022

Päiväkirjamerkintöjä raudanpuutteesta - minun kokemukseni


HELMIKUU 2022

Ensimmäiset oireet raudanpuutteeseen liittyen (tosin en vielä silloin tiennyt, että ne liittyvät raudanpuutteeseen) huomasin helmikuussa 2022. Sormieni välit kummassakin kädessä kuivuivat todella paljon ja muuttuivat punaisiksi ja kutiaviksi. Ajattelin sen johtuvan talvesta ja pakkasesta - iho vain kuivui kuivan pakkasilman takia. 

MAALIS-HUHTIKUU 2022

Kevään mittaan isoja oireita alkoi ilmetä henkisellä puolella. Olin todella stressaantunut ja stressasin myös asioista, joista en aikaisemmin sen suuremmin stressannut. Olin usein alakuloinen enkä oikein jaksanut innostua tai inspiroitua mistään eli olin täysin vastakohta normaalille itselleni. Sain kyllä hoidettua työt ja arjen pakolliset asiat, mutta en jaksanut pitää suuremmin yhteyttä ystäviin tai suunnitella ylimääräistä tekemistä elämään (esim. ystävien näkemistä jne.). En jaksanut kysyä muilta "mitä kuuluu", koska en jaksanut selittää, että oma olo on tosi kurja ja kuuluu ihan paskaa. Arkiviikot olivat raskaan tuntuisia ja muistan kuinka paljon ahdisti, kun päiväkodista ja eskarista tuli jatkuvasti viestejä, joissa piti muistaa tehdä asioita/viedä jotain jne. Ne kaikki tuntui raudanpuutteisena väsymyksen ja alakulon keskellä aivan älyttömän kuormittavilta asioilta. :(

Olin myös todella väsynyt jatkuvasti ja muistan sanoneeni siitä ystävälleni Jennylle (ja jopa maininneeni, että onkohan raudat alhaalla, kun väsymys ei tuntunut millään väistyvän, vaikka olisi nukkunut kuinka paljon.) En kuitenkaan vielä silloin mennyt verikokeisiin ja olen sitä harmitellut jälkeenpäin, koska kärvistelin oireiden kanssa aivan turhan pitkään. Henkiselle kuormitukselle oli myös muita mahdollisia syitä, joten laitoin paljon niiden piikkiin enkä osannut yhdistää sitä raudanpuutteeseen siinä vaiheessa. 

Keväällä harjoittelin kohti toukokuun puolimaratonia, mutta ihan hyvin sujunut harjoittelu katkesi pääsiäisen jälkeen, kun selkäni kipeytyi ihmeellisesti ja juoksusta oli pakko ottaa taukoa. En ole varma oliko raudanpuutteella jotain vaikutusta asiaan, mutta sellaista selkäkipua/jumia en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Selän kipeytyminen vaikeutti liikunnan harrastamista, mikä oli omiaan lisäämään mielessä olevaa huonoa fiilistä, sillä liikunta oli ollut oma "turvasatama" huonon olon keskellä. Muistan jossain kohtaa ajatelleeni, että "aivan sama kaikki muu, kunhan edes pystyn käymään lenkillä ja saamaan edes siitä hyvää oloa". 

Kevään edetessä aloin hetkittäin epäilemään olevani masentunut, sillä henkisen puolen oireet eivät tuntuneet hellittävän millään, mutta toisaalta taas pystyin kuitenkin suht hyvin (oireista huolimatta) selviytymään arjesta, töistä ja perhe-elämästä ja jaksoin aamuisin nousta sängystä, joten ajattelin ettei ihan masennuksen "kriteerit" kuitenkaan täyttyneet omalla kohdallani. Tiesin kyllä, että jotain oli vialla, mutta silti kynnys mennä lääkäriin oli todella iso, mikä näin jälkeenpäin tuntuu todella hölmöltä. Ja olihan keväässä paljon myös ihania hetkiä, mutta kaikkea varjosti jatkuvasti alakuloisuus ja väsymys, joka ei lähtenyt millään pois, vaikka kuinka nukuin. 

TOUKOKUU 2022

Fyysisten oireiden puolesta ihon kuivuus alkoi näkyä toukokuun lopussa myös naamassa silmien ympärillä. Silmäluomet kuivuivat todella pahasti; rypyt silmäluomien ympärillä syvenivät ja iho muuttui "ihan käppyräisiksi". Se tapahtui niin vaivihkaa, etten itse edes huomannut, kunnes mieheni kiinnitti asiaan huomiota ja osoitti silmien alapuolella olevia kuivia kohtia, että mitä ne ovat. Nuo kuivat kohdat noin näkyvällä paikalla vaikuttivat tietysti ulkonäköön aika paljon, mikä teki minut tosi epävarmaksi. Entistä vähemmän halusi nähdä ihmisiä tai olla ihmisten ilmoilla, vaikka luultavasti muut eivät niitä samalla tavalla huomanneet. 

Silmien ympärillä olevan ihon kuivumisen lisäksi tuntui siltä, että myös näköni huonontui kesää kohti mentäessä. Se oli jännä tunne, kun tunsin hetkittäin katsovani maailmaan jokseenkin sumuisten lasien läpi tai silmää piti räpyttää monta kertaa, että ihmeellinen sumeus hävisi. 

Yksi outo oire oli myös ns. sisäinen vapina, jonka huomasi, kun meni esimerkiksi sängylle makaamaan ja piti kirjaa kädessä. Käsien tärinän huomasi selkeästi. 

KESÄKUU 2022

Kesäkuussa treenit ei enää huvittaneet ollenkaan. Sen olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja lisää, sillä olen jo vuosia rakastanut liikuntaa ja liikun todella mielelläni, koska se on vaan niin kivaa. Mutta näköjään tämä oli kokemus, jossa piti todella oppia kantapään kautta. Pakotin itseni liikkumaan jonkin verran, sillä ajattelin sen parantavan omaa henkistä huonoa oloani ja niin se tekikin. Kevensin kuitenkin treenejä paljon ja kävin vain lyhyillä juoksulenkeillä ja kävelemässä, tein pientä lihaskuntojumppaa. Otin ohjelmaan enemmän lepopäiviä, mikä oli sinänsä helppoa, koska liikunta ei huvittanut ollenkaan. 

Kesäkuun puolivälissä huomasin oman luovuuteni karisevan lähes täysin, aivot tuntuivat olevan jatkuvasti ihan sumussa ja keskittyminen pidempään yhteen asiaan oli todella hankalaa. Myös näkö tuntui huononevan entisestään ja välillä oli vaikea tuijottaa tietokoneen ruutua pidempään, jolloin töiden tekeminen oli hankalaa. Se oli viimeinen pisara, joka sai minut vihdoin olemaan yhteydessä työterveydenhuoltoon ja käymään optikolla näöntarkastuksessa. Näöntarkastuksessa selvisi, että näkö ei periaatteessa ollut huonontunut, vaikka se siltä tuntui. Piilareihin lisättiin kuitenkin silmään hieman hajataittoa, mutta edelleen "ihme sumuverho" pysyi.

Kesäkuussa juttelin myös työpsykologin kanssa henkisen puolen asioista, mutta ei se juuri tuonut helpotusta henkiseen kuormaan. Työpsykologi kyllä ymmärsi asioita, joista stressasin, mutta koska raudanpuutos vaikutti niin vahvasti taustalla, ei pelkästä juttelusta hänen kanssaan ollut siinä kohtaa apua. Juttelin myös etänä työterveyslääkärin kanssa, mutta etäajasta ei valitettavasti ollut mitään apua omaan tilanteeseeni eikä lääkäri osannut yhdistää oireitani raudanpuutokseen. 

HEINÄKUU 2022

Heinäkuun alussa oloni alkoi olla todella kurja. Minulla oli jatkuva ihmeellinen paha olo (vähän samanlainen kuin joskus alkuraskausaikoina) ja kaikki muutkin oireet jatkuivat. En voinut edes kuvitella harrastavani mitään liikuntaa ja koitin vaan selviytyä päivistä. En käynyt edes kävelyillä. Sykkeeni nousivat nimittäin todella helposti vain lyhyen matkan käveltyäni. Saatoin Sollidenissa (vanhempieni kodissa Houtskärissä) kävellä talolta saunalla (n. 100m matka), jonka aikana sykkeeni nousi yli 100. Se ei ollut ollenkaan tyypillistä minulle,  joten siinä vaiheessa aloin diagnosoimaan itselläni myös ylikuntoa. Hetken sykkeitä kyttäiltyäni päätin luopua ranteessa olleesta askelmittarista, koska sykkeiden jatkuvasta tarkkailusta ei ollut siinä tilanteessa mitään hyötyä. Siitä tuli vain huonompi olo henkisesti. Oltiin siinä pisteessä, että nyt tähän asiaan oli saatava selvyys. Olin kärvistellyt terveysongelmien kanssa jo monta kuukautta ja ne vaikuttivat isosti elämänlaatuun.

Sain ajan työterveyslääkärille (päivämäärä oli muistaakseni 7.7.) ja tämä lääkäri onneksi otti lopulta oireeni sen verran vakavasti, että suostui ottamaan laajat verikokeet, joiden mukana myös ferritiinimittauksen. Lääkäri kyllä epäili alkuun, että saattaisin olla raskaana (oireet kyllä kuulostivat aika samoilta, mutta tiesin, etten voi olla). Hän määräsi minulle muutamia voiteita helpottamaan silmien ympärysten punoitusta ja kuivumista ja toista voidetta sormien välien kuivumiseen ja kutinaan. Tärkeintä oli kuitenkin, että laajat verikokeet saatiin otettua, koska ne usein kertovat tai antavat viitteitä siitä, mitä kropassa on meneillään ja mitä asioita on mahdollisesti tutkittava lisää. Mielestäni oli tärkeätä selvittää oireiluni perimmäistä syytä, eikä vain hoitaa oireita. 

Verikokeissa selvisi sitten, että ferritiinini oli 17,4 ja hemoglobiini normaali. Ferritiini oli viitearvojen sisällä, ja niin sanotusti vihreällä, mutta ei missään nimessä hyvä arvo. Suomessa ferritiinin viitearvot ovat todella alhaiset, mikä on ongelmallista, koska ns. vihreällä olevaa arvoa ei välttämättä osaa epäillä oireiden syyksi. Raudanpuutteeseen erikoistunut lääkäri Esa Soppi on kirjoittanut aiheesta täällä. Ferritiini on myös todella yksilöllinen arvo. Toisilla hyvin matala arvo ei oireile mitenkään, jolloin ongelmaa ei välttämättä ole eikä asiaan välttämättä tarvitse sen enempää kiinnittää huomiota. Toisilla taas oireilu voi alkaa jopa korkeammalla arvolla. Parasta onkin luottaa omaan oloon ja selvittää asiaa, jos raudanpuutteeseen viittaavia oireita ilmenee. Täällä vielä lisää omista oireistani. 

Minä olin lukenut todella paljon raudanpuutteesta ja matalan ferritiinin mahdollisista vaikutuksista jo aikaisemmin, joten osasin heti nähdä verikokeiden tuloksista, että ferritiini oli niin matala, että se voisi mahdollisesti olla syynä omaan oireiluuni ja vaatisi rautalisän aloittamista. Olen syönyt rautalisää aikaisemmin raskauksieni aikana, koska silloin hemoglobiini oli matalalla, mutta ferritiiniä ei koskaan mitattu. Olisipa ollut mielenkiintoista tietää mitä ferritiini on ollut raskausaikoina tai joskus aikaisemmin. Tämä herätti itseni myös siihen, että tulevaisuudessa on tarkkailtava tyttäriäni ja heidän mahdollisesti ilmeneviä oireita ja reagoitava niihin. On hyvin mahdollista, että he ovat olleet raudanpuutteisia jo syntyessään. 

Koska olin käyttänyt rautalisää aikaisemminkin, tiesin, että vatsani kestää sitä hyvin. Nyt piti vain nopeasti selvittää mitä rautalisää minun kannattaisi alkaa tällä kertaa syödä. Googlailin muiden kokemuksia ja luin niitä Facebookin raudanpuutos -ryhmästä. Halusin löytää rautalisän, jossa olisi c-vitamiini mukana (edistää imeytymistä), joka olisi pitkävaikutteinen eikä turhaan ärsyttäisi vatsaa. Valinta tuli tehtyä lopulta todella nopeasti Kuopiolaisessa apteekissa 5 minuuttia ennen kuin ryntäsimme mieheni serkun häihin! Matkaan tarttui Ferrodan-rautavalmiste, jonka kanssa myöhemmin syksyllä aloitin kaupallisen yhteistyön, mutta alunperin valinta ja Ferrodaniin päätyminen oli sattuman kauppaa. Ferrodan osoittautui minulle sopivaksi rautavalmisteeksi ja oloni alkoi rautalisän käyttämisen myötä kohentua hieman jo muutamissa viikoissa. 

Tein kuitenkin virheen syötyäni rautavalmistetta noin kolmisen viikkoa. Lähdin juoksu-kävelylenkille heinäkuun lopussa, koska olo tuntui jo paremmalta. Itse lenkki meni hyvin ja tuntui hyvältä, mutta oloni huononi sen jälkeen uudestaan. Oli ollut liian aikaista lähteä harrastamaan iskuttavaa liikuntaa, joten otin siitä opikseni ja päätin jättää kaiken kovemman liikunnan (juoksun, kovemmat treenit) pois toistaiseksi. 

ELOKUU 2022

Rautalisä alkoi kohentamaan oloani melko pian. Söin sitä alusta alkaen 200-300mg päivässä, mikä on hyvin tyypillinen ns. "nostoannos", jos vatsa vain kestää. Suositus rautalisälle on 100mg/vrk, joten annostus kannattaa ehdottomasti tarkistaa omalta lääkäriltä, mutta luettuani ihmisten kokemuksia raudanpuutteesta selvisi, että nostamiseen monet syö rautalisää enemmän kuin perussuosituksen verran ja sitä suosittelee myös raudanpuutokseen erikoistuneet lääkärit (kuten Esa Soppi). Suosittelen muuten liittymään Facebookin raudanpuutos -ryhmään, jossa on paljon hyvää tietoa raudanpuutokseen liittyen. Kannattaa myös ottaa seurantaan esimerkiksi Instagramissa raudanpuutokseen erikoistunut lääkäri Ilona Ritola, jos aihepiiri kiinnostaa ja on itselle ajankohtaista.

SYYS-MARRASKUU 2022

Syksyn myötä oloni parani koko ajan <3 Oli ihanaa huomata, kuinka aivosumu hälveni, aloin taas innostua asioista ja jaksaa paremmin. En enää ollut täysin varjo itsestäni, kuten kesällä. Stressi helpotti myös ja suhtauduin asioihin rennommin, vaikka syitä stressiin oli edelleen työelämän puolella. Aloin jaksaa taas harrastuksia, somea, ihmissuhteita ja tunsin herääväni eloon. Se tunne oli jotain ihan sanoinkuvaamatonta ja korosti vain sitä, kuinka paskaa oli monta kuukautta. Voin kertoa, että se kurja olo opetti arvostamaan hyvää oloa ja terveyttä entistä enemmän.

Ferritiinin nostaminen on hidas prosessi. Lokakuussa menin yksityiselle kontroilloimaan verikokeet (ostin Puhdin kautta terveystarkastuspaketin, koska en jaksanut taistella kontrollia työterveyden kautta) ja selvisi, että ferritiini oli noussut rautalisän avulla upeasti arvoon 82! Nousu oli yllättävän hyvä ja se tuntui myös olossa! <3 Olen tosi kiitollinen siitä, että löysin rautalisän, joka sopi vatsalleni ja auttoi nostamaan ferritiiniä noin hyvin. Pyrin myös edesauttamaan ferritiinin nousua ja raudan imeytymistä kaikin mahdollisin keinoin. Jätin tosiaan iskuttavan liikunnan kokonaan pois noin kolmeksi kuukaudeksi, jotta liikkuminen ei ainakaan kuluttaisi rautavarastoja lisää. Pyrin ajoittamaan rautalisän ottamisen niin, että se oli mahdollisimman kaukana esim. kahvista, joka heikentää rautalisän imeytymistä. 

Mistä raudanpuutokseni sitten johtui? Minun kohdallani monesta asiasta. Luultavasti rautavarastot ovat tosiaan olleet matalat jo raskauksieni aikana. Menetin synnytyksissä paljon verta, etenkin ensimmäisessä (2l), mutta rautalisän syömistä ei kehotettu jatkamaan raskauden jälkeen..Pitkät imetykset kuluttivat rautavarastoja ja raskauksien jälkeen kuukautiset ovat olleet runsaammat. Kun päälle lisätään vielä kestävyysjuoksuharrastus, niin kasassa on monta hyvin tyypilistä tekijää, jotka vaikuttavat rautavarastojen hupenemiseen. Keväällä 2022 mentiin omalla kohdallani sellaisen rauta-arvon alapuolella, joka alkoi näkyä selkeinä henkisinä ja fyysisinä oireina.

On todella tärkeää, että raudanpuutteen syy selvitetään ja päästään hoitamaan itse ongelman juurisyitä eikä pelkästään oireita. Sillä, jos vain oireita hoidetaan, raudanpuutos luultavasti tulee toistumaan. Itselläni kuukautiset niukentuivat ferritiinin nousun myötä eli yksi ongelmista korjasi ikään kuin itseään, kun rautavaraston tilanne parani. Haasteena raudanpuutoksen hoidossa on se, että monet lääkärit eivät valitettavasti ole niin perehtyneitä asiaan ja katsovat verikokeissa ferritiinin viitearvoja liikaa (tulkitaan, että kaikki on ok eikä raudanpuute voi olla syy jos arvo on "vihreällä", mikä ei valitettavasti aina pidä paikkaansa). Suosittelenkin hakeutumaan tarvittaessa raudanpuutteeseen erikoistuneen lääkärin pakeille. <3 Mutta, jos sinulla ei ole mitään oireita, niin tästä asiasta ei myöskään kannata ottaa stressiä ja lähteä turhaan ottamaan mittauksia! <3 Valitettavasti raudanpuutosasia on todella yleinen etenkin naisten keskuudessa ja olen saanut aiheeseen liittyen satoja viestejä, kun olen jakanut omaa tarinaani Instagramin kautta

Joulukuu 2022

Nyt ollaan siinä pisteessä, että oloni on varsin hyvä, mutta olen tänä syksynä sairastanut enemmän flunssia kuin koskaan. Jatkan edelleen rautalisän syömistä (useimmiten rautakuuri kestää vähintään 6-9kk, jopa pidempään, kun korjataan raudanpuutosta) ja tarkoituksena on mennä taas tammikuussa kontrolloimaan tilannetta. Toiveena olisi saada ferritiini ainakin reilusti yli 100 arvoon, mutta haasteena on se, että minulla ei ole mitään tietoa siitä, mikä on ns. oma hyvä ja riittävä arvo. Edelleen ensimmäinen oire, joka minulla ilmeni eli sormien välien kuivuminen on olemassa. Myös sykkeet tuntuvat nousevan helpommin edelleen ja välillä tuntuu siltä, että ihan pientä sisäistä tärinää on edelleen. Nämä kaikki (nyt hyvin kevyet) oireet viittaavat siihen, ettei oma ferritiini ole vielä riittävän hyvä. Loppuvuonna olen myös saanut taas kiinni liikunnan ilosta, ja palannut myös juoksemaan noin kerran viikossa, mutta säännöllisestä treenistä on ollut todella vaikea saada kiinni, koska olen ollut koko syksyn on-off kipeänä. 

Paremman voinnin tuntee olossa ja näkee silmistä <3

Tässä siis tiivistelmä MINUN kokemuksestani raudanpuutteeseen liittyen <3 Vuodelta 2023 toivon ainoastaan terveyttä itselleni ja läheisilleni. <3

Iloa ja valoa vuoteen 2023! Nähdään Instagramin puolella useammin ja jos haluat kommentoida blogikirjoitustani, niin laita viestiä Instassa. Tässä blogin kommentoinnissa ja kommenttien julkaisussa on ollut jotain häikkää <3 Instagramista löydyn nimimerkillä @candyontherun. 

-Karoliina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti