Juoksin eilen Kaarinan syysmaratonilla kolmannen maratonini aikaan 4:03:50. Paransin omaa ennätystäni Tukholmasta 7 minuuttia 38 sekuntia! :) Olen edelleen aika liikuttunut siitä, millaiseen suoritukseen mun kroppa ja mieli pystyivät, joten katsotaan millainen (itku)raportti tästä saadaan aikaiseksi! ;) Lähdin kisaan hyvällä fiiliksellä, olin innostunut ja hieman hermostunut, mutta ei ollut mitään sellaista semihysteriaa havaittavissa, kuten ennen Vantaata, olin paljon rauhallisempi. Tällä kertaa en aiheuttanut itselleni lisäjännitystä julistamalla tavoitteitani ääneen, vaikka hiljaa mielessäni tiesin pystyväni juoksemaan enkan, jos kaikki palaset loksahtaa kohdalleen. Maraton on kuitenkin aina sen verran arvaamaton, että en vielä näin kokemattomana maratoonarina uskalla lähteä sanomaan mihin aikaan tähtään, ainakaan tarkasti, sillä mielestäni mara vaatii oman kropan kuuntelua, eikä pelkkää kellon tuijottamista. Suomeksi; en siis halunnut aiheuttaa itselleni enempää paineita! ;)
 |
| Kotona ennen lähtöä, pientä jännitystä ilmassa! :) |
Hieman etukäteen jännitti tietysti se, että miten käy 30km jälkeen, kun kroppani ei ole niitä kilsamääriä nähnyt 4 kuukauteen, mutta turhaan pelkäsin. Jalat kantoivat hyvin ja mieli tsemppasi mukana. Etukäteen auttoi se, että maralle asettamani (noin suunnilleen) tavoitevauhti 5.40-5.45min/km tuntui ajatuksena helpolta! Siitä voin kiittää ainoastaan syksyn kolmea puolimaratonia, joilla olen joutunut ylläpitämään reippaampaa vauhtia, ja ne ovat tuoneet hyvän vauhtikestävyyden kauden loppuun, jolloin maravauhti ei ajatuksena tuntunut pahalta. Kun vertaan sitä Tukholmaan viime keväänä, niin siellä 6min/km vauhti oli sellaista, jota kovempaa en juurikaan halunnut juosta ennen kuin viimeisillä kilsoilla.. Alla ei silloin ollut juurikaan vauhtikestävyyttä, vaan pelkästään pitkiä ja rauhallisia lenkkejä sekä pientä ongelmaa oikean pohkeen kanssa, jonka ansiosta viimeiset 2kk valmistautumisesta meni juosten 1-2 kertaa viikossa. Yhdestä kerrasta ei ehkä vielä voi vetää johtopäätöksiä, mutta selkeästi tällainen harjoittelu toimi mulle maran kannalta. Jatkossa siis en välttämättä enää juokse niin paljon tosi pitkiä lenkkejä, vaan luotan siihen, että vauhdikkaat puolikkaat treeniohjelman piristyksenä tuovat myös hyödyn kotiin. Tämä on tietysti yksilöllistä, joten jokaisen pitää kokeilla itse, mikä toimii! :)
 |
| Jes, löydettiin kisapaikalle! ;) |
Hmm…siirryttäisiinkö sitten ihan siihen raporttiin? (Käy hakemassa kahvia tässä vaiheessa, voi taas olla maratonin pituinen rapsa tulossa!) :)
Saavuttiin ystäväni Jutan kanssa Kaarinaan hieman ennen klo 10, jotta ehdittiin hyvin jälki-ilmoittautumaan. Sen jälkeen käytiin pukkarissa vaihtamassa vaatteet. Mä söin siinä vielä samalla sämpylän ja valion maitokaakaojuoman sekä hörpin vesi-urheilujuomasekoitusta, jonka juomisen lopetin n.klo 10, tuntia ennen starttia. Sitten tavarat säilytykseen ja hetkeksi valmistautumaan. Kaarinan lukion aulassa oli juoksijoita niin paljon, että pieni ryysis oli taattu. Kaipasin vähän rauhaa, jotta pystyin keskittymään, ja venyttelemään hetken, joten löydettiinkin Jutan kanssa oiva paikka siihen koulun toisesta siivestä, jossa ei ollut meidän lisäksi kuin muutama muu juoksija. Hengailtiin ja venyteltiin, kunnes Jutan oli aika lähteä puolimaratonin lähtöön. Halattiin ja toivotettiin onnea! Olin niin iloinen, että Jutta oli lähtenyt mukaan, kaksin aina kivempi! <3
Juttelin hetken muutaman muun juoksijan kanssa, ja sitten viimeisen kerran vessaan ja ulos kohti lähtöviivaa. Maran lähtöviivalla katselin ympärilleni, ja totesin, että Kaarinaan oli lähtenyt aika kovakuntoisen näköistä porukkaa! Miehiä oli huomattavasti enemmän, kuten aina. Lähtöviivalla mietin myös, että "ei juma, oon juoksemassa maratonin"!!!! Ja pam..oli aika lähteä matkaan! Reitin alkuun kierrettiin pieni "kunniakierros", ja sen jälkeen lähdettiin varsinaiselle reitille, jonka pituus oli kierroksella n.10,3km. Etukäteen oli "varoiteltu" aika paljon reitin tylsyydestä, mutta täytyy sanoa, että en kyllä pitänyt sitä tylsänä, vaan oikeastaan opin tykkäämään siitä matkan aikana. Minulle sopi se, että juostiin sama kierros neljään kertaan, sillä reitti tuli tutuksi, ja ensimmäisen kierroksen jälkeen se tuntui ainakin kierroksilla 2 ja 3 melko lyhyeltä, mutta tämä oli tietysti henkistä, eihän se reitti lyhyemmäksi muuttunut oikeasti! ;)
 |
| Lähdössä! |
Juoksin alussa mukana porukassa, jota vetämässä oli 4h jänis, mutta jossain vaiheessa, ehkä 5km kohdalla, jäin sen porukan hännille, koska vauhti tuntui hieman liian kovalta siinä kohtaa. Aloin juttelemaan vieressä juosseen tytön kanssa (moiiii Sanni Lotta, oli hauska tavata!! :)), jonka kanssa tultiinkin niin hyvin juttuun, että välillä aina höpötellen juostiin yhdessä n.18km asti, jossa huikkasin, että "mä meen, ota kiinni sitten kun hyydyn" ja sen jälkeen en enää Sanni Lottaa nähnyt. Toivottavasti sujui hyvin loppuun asti!! :) Kiitos vielä hyvästä seurasta ekalle puolikkaalle!
Reitti tosiaan kulki asuinalueiden läpi ja tuli sitten "metsäosuudelle", jossa juostiin peltoteitä pitkin. Peltojen välissä oli kunnon tuulitunneli, jossa vastatuuli puhalsi niin maan kovin, että ekalla kierroksella se alkoi lievästi sanottuna veetuttamaan. Kirosin mielessäni muutaman sanan, kun puskin tuulta päin, ja mietin, että millä hitsillä pusken tämän tuuliseinän läpi vielä kolme kertaa vähenevillä voimilla? Sitten päätin, että en voi asialle mitään, olosuhteiden muuttaminen ei onnistu, joten olisi aika paljon asenteesta kiinni, miten homma toimisi. Päätin ottaa positiviisemman, mutta päättäväisen asenteen, ja painaa tuulen läpi, ja niin tein! Viimeisellä kierroksella tosin tuuli oli yltynyt puuskissa, jo myrskyltä tuntuviin lukemiin, joten viimeinen tuulisuora oli oikeasti ihan hurjaa puskemista päin tuulta, mutta siitäkin selvittiin! :)
Juoksu kulki todella hyvin ja melko tasaista vauhtia, tai ainakin se tuntui siltä! Suunnon tarkastelun jälkeen huomaan, että kilsavauhdit ovatkin vaihdelleet 5:26-6:03min/km väliltä, että kröhöm..se siitä tasaisuudesta! :D Keskivauhti oli kuitenkin se, mihin ajattelin pystyväni eli 5:44min/km. Henkisesti mulla oli tosi vahva fiilis koko ajan. Missään kohtaa en tainnut ajatella, että apua vielä niin ja niin paljon jäljellä, vaan enemmänkin, että "enää niin ja niin paljon, ei ongelmaa". Läpi juoksun pyrin keskittymään todella paljon juoksuasentoon, jotta se pysyi ryhdikkäänä ja hyvänä. Tein vähän väliä tsekkejä: lantio pystyyn, hartiat rennoksi, alavatsan tuki, painopiste vartalon alla, askellus tarpeeksi tiuha, rentoa menoa jne. Ja se auttoi! Juoksu on niin paljon helpompaa, kun kroppa tukee sitä. Kävelin läpi kaikkien juomapisteiden ja join mukillisen urheilujuomaa, kun kierroksella oli aina kolme juomapistettä. Usein myös venyttelin hieman juomapisteellä, sillä etenkin alaselkä tuntui väsyvän, vaikka yritin tukea vatsalihaksilla. Se vaatii siis lisää treeniä! Mukana oli 3 GU:n salted caramel geeliä, ja otin ne tasaisin väliajoin niin, että imeskelin geeliä hitaasti 1-2km ajan vähän kerrallaan, jolloin sokeri ei humahtanut piikkinä kroppaan, vaan imeytyi vähitellen. Aikaisemmin olen vetänyt geelin kerralla, mutta koin kyllä tämän hitaamman geelin imeskely taktiikan paremmaksi. Lisäksi mukana oli muutamia glukoosipastilleja, ja niiden avulla energiat riitti oikein hyvin.
 |
| Kiitos Jutalle näistä juoksukuvista <3 |
Puolimaratonin kohdalla olin ajassa 2:01:02. Juoksu kulki edelleen kivasti, ja pääasiassa juoksin kolmannen ja lähes kokonaan neljännen kierroksen yksin. Paljon tsemppiä antoivat mielettömän hienosti hommansa hoitaneet liikenteenohjaajat!! Kiitos teille tsemppisanoista ja kannustuksesta! Muuten yleisöä ei kovin paljon ollut, joten oli aina kiva saada risteyksissä kannustusta ja raporttia 4h jäniksen sijainnista! ;) Jänö veteli kuitenkin sen verran reippaasti minulle, että kiinni ottaminen juoksemalla, ilman pikajuoksijamaista kiihdytystä, ei olisi ollut mahdollista, joten hautasin alle 4h haaveet sinne. Se saavutetaan vielä jonain päivänä, mutta vielä ei ollut sen aika ja olen täysin ok asian kanssa! :)
34km kohdalla homma alkoi vasta tuntua maratonilta! Jalkojen liikuttaminen oli työläämpää, koska ne alkoivat väsyä, ja tämän jälkeen tulivatkin hitaimmat kilometrit 6.01 ja 6.03. Ihan loppukilometreille sain seuraa mukavasta herrasmiehestä, mikä sai viimeiset kilometrit menemään hieman nopeammin. Juoksin yksin ihan viimeisen kilometrin kohti maalia, ja siinä kohtaa olin aika liikuttunut, melkein tuli kyynel silmään. Selvisin kuitenkin ilman itkua maaliin, jossa sain käteeni hienon Kaarinan syysmaraton mitalin sekä onnittelut järjestäjiltä sekä Jutalta, joka odotteli mua siellä. Maaliin tullessa olin väsynyt, mutta en todellakaan täysin loppu vaan hyvinvoiva ja hymykin irtosi pienen irvistyksen kera! ;) Tankkaus oli mennyt ihan nappiin, ja tunsin oloni fyysisesti vahvaksi, vaikka tottakai jalat jäykistyivät samantien juoksun loputtua ja alkoivat tuntua maratonin juosseilta. Heti maalissa olisin kaivannut vettä, mutta tarjolla oli vain smoothie, ja vettä sai sitten lukiosta sisältä. Mulla oli onneksi oma Gainomaxin palautusjuoma, joten vedin sen huiviin, venyttelin hieman ja vaihdoin vaatteet. Sen jälkeen lähdettiin Jutan kanssa voittoaterialle Skanssin Martinaan, ja vedettiin vuohenjuustosalaatit ja mä vielä kylkeen ranskikset. Ai että, mikä fiilis!!!!!! :)
Kaarinan syysmaraton oli positiivinen yllätys, erittäin hyvin järjestetty tapahtuma ja hyvä meininki! Kiitos järjestäjät, hyvää työtä! :)
Ja sitten analyysiin! :)
Kaiken kaikkiaan olen todella iloinen siitä, kuinka pitkälle olen tullut viimeisen kahden vuoden aikana juoksun suhteen. Olen oppinut kuuntelemaan omaa kroppaani, ja teen asioita, jotka tekevät kropalleni hyvää. Enää en lähde treenaamaan, jos tunnen kipua jossain, silloin mielummin lepään ja pyrin selvittämään kivun syyn. Kipu on aina merkki jostain. Viime marraskuun jälkeen olen saanut kroppaa paljon vahvemmaksi sekä lihastasapainoa paremmaksi. Siitä kuuluu kiitos osteopaatilleni Ari-Pekalle. Ilman AP:n taitavaa hoitoa ja hyviä harjoituksia, olisin todennäköisesti jatkuvasti loukkaantuneena. Sääriluun rasitusmurtuman jälkeen (syksy 2012) jouduin muuttamaan aika paljon asioita ja asennettani juoksuun. Vähemmän on nyt enemmän, ja pelkkä juoksu ei riitä. Kroppa vaatii huoltoa ja hoitoa, jotta se voi suorittaa hyvällä tasolla.
Eilisellä maratonilla olin henkisesti koko ajan maratonin yläpuolella. Tiesin mihin pystyn, ja luotin itseeni. Samalla kuuntelin kropan viestejä, ja pyrin reagoimaan niihin, jotta homma toimisi lopuun asti. Itseluottamus tietyssä määrin on hyvästä, mutta se kehittyy mielestäni vasta sitten, kun tuntee itsensä. Juoksun suhteen olen nyt pisteessä, että tiedän mikä toimii, ja kuinka kannattaa harjoitella. Luonnollisesti koko ajan oppii uutta, ja kehittyä voi edelleen, ja toivonkin tietysti, että niin tapahtuu! Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen tämän vuoden kisoihin, olen juossut enkat sekä puolikkaalla että maratonilla, ja muutenkin pysynyt juoksukunnossa koko vuoden. Toistaiseksi ei ole yhtään nollaviikkoa juoksun suhteen. Nyt on aika nauttia tästä hetkestä, sillä jos koskaan ei ole tyytyväinen, on juoksu ja (elämä) pelkkää suorittamista. Uskon, että pystyn vielä juoksemaan jonain hyvänä päivänä alle 4h maratonin, sillä eilinen antoi siitä osviittaa, mutta sinne pääsemiseen ei ole mikään kiire. Juoksen kuitenkin loppupeleissä elämää varten, ja toivon, että otan vielä juoksuaskeleita ysikymppisenäkin vaikka sitten rollaattorin kanssa! :)
Tarinan opetus taitaa siis olla se, että kuuntele omaa kroppaasi, se kyllä kertoo kaiken mitä tarvitset. Luota itseesi ja usko, että pystyt saavuttamaan tavoitteesi. Älä vertaile itseäsi negatiivisesti muihin. Hymyile ja nauti matkasta sekä hetkestä, jossa olet. <3
Kiitos vielä tuhannesti kaikista tsempeistä, ja onnitteluista, joita olen saanut! Juoksuyhteisö rokkaa! :)
<3: Karoliina
-500x500.jpg)
