Kisaviikko: jännitys tiivistyy!

Huhhuh! Tätä viikkoa on odotettu ja se on vihdoin täällä. Nimittäin HCM-kisaviikko. Maratonviikko. Lauantaina pitäisi startata elämäni neljännelle maratonille ja ensimmäiselle Islan syntymän jälkeen. Jännittääkö? No arvatkaa vaan kuinka paljon! :D Tänään aamulla, kun heräsin ja tajusin, että nyt ollaan kisaviikolla, alkoi vatsassa samantien lennellä perhoslauma ja tunsin jännityksen kropassa.

#throwback HCM 2013: mun ensimmäinen maraton!

Jännitystä ehkä vähän lisää se, että mun selkä alkoi viime viikolla oireilla hieman samaan tapaan kuin keväällä, kun jouduin pitämään juoksutaukoa ja ravasin hieronnassa. Vihdoin osteopaatilla käynti toi helpotusta ja ratkaisun avaimia alkukesästä. Selän (lähinnä quadratus lumborum) ärtyminen johtuu tosiaan siitä, että lantion asentoni ei pysy juoksussa niin vakaana oikealta puolelta kuin sen pitäisi pysyä ja pieni kippaus aiheuttaa selälle turhaa kuormitusta. Ratkaisuna on lantion asentoa tukevien lihasten vahvistaminen (esim. vinot vatsalihakset, keskimmäinen pakaralihas jne.), jota olen pyrkinyt tekemään jatkuvasti ja nyt taas tehostetusti, kun pieniä ongelmia alkoi ilmetä juuri maratonia edeltävällä viikolla. Kävin hieronnassa ja sain onneksi kotikonsteilla (venyttelyllä, rullauksella ja pienellä jumpalla) kroppaa sen verran hyvään kuntoon, että lauantain juoksulenkki sujui onneksi mukavasti, mikä oli iso helpotus. 

Nyt maratonviikolla suunitelmissa on jatkaa kehonhuoltoa, tehdä pientä jumppaa nimenomaan core,pakara- ja lantio-osastolle, nukkua hyviä yöunia, antaa jaloille lepoa, syödä hieman enemmän hiilareita (mihinkään isompaan tankkaukseen en rupea, vaan syön viikon aikana aika normaalisti, lisäten hieman hiilareiden määrää), pitää nestetasapainoa yllä ja tehdä myös mielikuvaharjoituksia hyvin sujuvasta juoksusta! ;) Maraton kun vaatii ihan älyttömästi henkistä kanttia..ja pakko myöntää, että oma olo ei ole yhtään niin itsevarma, kuin oli viime maratonillani Kaarinassa. Silloin tiesin, että pystyn juoksemaan enkan. Nyt vain toivon sitä. Toisaalta taas, jos en juokse ennätystä, ei se maailma siihen kaadu. Maraton on niin pitkä matka, että monen asian pitää onnistua todella hyvin, että juoksusta tulee paras mahdollinen. Yhtälailla moni asia voi myös mennä pieleen. 

Menemme taas Islan kanssa kisaviikonlopuksi Töölöön vanhempieni luokse asumaan. Heiltä on lyhyt matka expoon ja kisapaikoille. Perjantaina olen taas apuna HCM/Street Run sometiimissa ja lauantaina aamulla olisi tarkoitus Islan kanssa mennä Minille. Lauantai-iltapäivällä on sitten mamman vuoro juosta! ;) Saa tulla kannustamaan maratonreitin varrelle, kaikki tsemppi ja kannustus on erittäin tervetullutta! <3 

En tiedä ehdinkö blogin pariin ennen lauantaita, mutta Instaan varmasti päivittelen maratonviikon kuulumisia! Tsemppiä kaikille HCM ja Street Run juoksijoille ja nähdään viikonloppuna! :) 

Jos haluat päästä maratonfiilikseen, aikaisemmat maratonkisaraporttini löytyvät tästä! :)

1.Helsinki City Marathon 2013: 4:14:28
2.Tukholman maraton 2014 4:11:28
3. Kaarinan syysmaraton 2014 4:03:50

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa

Barcelona marathon -treeniviikko 6: korvaavia harjoituksia!

Heippa! Mukavaa sunnuntaita! Takana on treeniviikko, jonka toivoisin näyttävän kovin erilaiselta, mutta joka näytti tältä: 

Maanantai: Ratsastus 2h
Tiistai: Lihaskunto+ juoksutekniikka n.1h (Sykesport kuvaukset)
Keskiviikko: Bodypump
Torstai: Spinning 
Perjantai: Bodympump
Lauantai: Off
Sunnuntai: Off

Päivittäin tuli myös käveltyä Milan kanssa vähintään tunnin verran ja sen lisäksi tein venyttelyjä ja rullailuja siellä täällä. Kuten huomaatte, viikko ei sisältänyt enempää juoksua tiistain tekniikkatreenien lisäksi. 

Kuva Sykesport Goes HCR-projektin kuvauksista

Maratonharjoittelun näkökulmasta viikkoa ei siis voi pitää kovin onnistuneena, mutta minä, joka aina sanon, että omaa kroppaa pitää kuunnella, toteutin sitä neuvoa tällä viikolla varsin hyvin. Jalkojen suhteen olen nyt tullut siihen tulokseen, että jotain jumia on oltava selässä, sillä juoksuaskeleita ottaessa alkaa tuntua molemmissa jaloissa ihan nilkoissa asti. Tunne on tosi jännä, ei periaatteessa kipua, mutta sellaista ihme jäykkyyttä, joka tekee juoksusta jäykkää vaappumista eikä siitä tule mitään. Tai varmasti tulisi, jos väkisin yrittäisi, mutta se ei ole kovin järkevää. Päädyinpä siis varaamaan aikaa osteopaatille ensi tiistaille, ja toivon, että hän pystyisi taas kerran auttamaan. 

Sykesport goes HCR-kuvauksien väliaikaohjelmaa ;)

Maratonin suhteen pidän edelleen lippua korkealla ja toiveita yllä. Jos jumit saadaan pois niin en näe estettä, miksen pääsisi Barcelonassa kahden viikon päästä juoksemaan. Tietysti, olen realisti ja tiedän jo nyt tässä vaiheessa, että Barcelona tulee olemaan juoksun suhteen nähtävyyskierros enkä lähde siellä mitään aikaa tavoittelemaan. Ei tälläisella harjoittelulla aikaa juosta, mutta ihanaa olisi päästä kokemaan Barcelonan fiilis juosten. Pitäkää siis peukkuja, että saan kropan kuntoon! 

Jotenkin alkaa tuntua siltä, että tämä tilanne on niin nähty jo, mutta tässä taas ollaan. Ennen juoksutapahtumaa arpomassa, että kuinkahan käy, pääsenkö juoksemaan vai enkö pääse. Pitäisiköhän tämän blogin nimeksi muuttaa Candy on the injury, mitäs olette mieltä? ;) 

Jokseenkin surkuhupaisaa, mutta näillä mennään! Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa! 

-Karoliina

Seuraile myös Instagramissa & Facebookissa! 

Treeniohjelman noudattamisesta -kyllä vai ei?

Moikka! Mukavaa tiistaita! Täällä alkuviikko on lähtenyt käyntiin vähän väsyneissä merkeissä. Viime viikon treenit tuntuu edelleen kropassa, joten tänään pidän vielä juoksusta lepoa ja jatkan juoksutreenejä huomenna. Tänään on luvassa jalkoihin ja coreen keskittyvä lihaskuntotreeni sekä foam rollailua ja venyttelyä + tietysti kävelyt tuon karvaisen pikkuneidin kanssa! :) Tämän päivän postauksessa ajattelin kirjoitella hieman ajatuksiani treeniohjelman noudattamisesta, sillä se tuntuu olevan taas ajankohtaista valmistauduttaessa kohti kevään tai kesän juoksutapahtumia. 
  
"Noudatatko sä jotain tiettyä treeniohjelmaa?" On kysymys, jonka varmasti moni puolimaratonille tai maratonille valmistautuva saa kuulla. Jos vastaus on myönteinen, niin seuraava kysymys on "paljonko kilsoja siinä juostaan viikossa?" Kuulostaako tutulta? 

Mitäs, jos vastaatkin, että "ei, en noudata, menen ihan fiiliksen mukaan, mutta pyrin tietyt lenkit juoksemaan viikossa…" (minä)

Sunnuntain pitkikseltä

Tämä aihe nousi jälleen mieleeni, kun pohdiskelin omaa valmistautumistani kohti Barcelonan maratonia. Itse en tosiaan noudata tiettyä treeniohjelmaa vaikka olen  alustavan treenisuunnitelman itselleni tehnytkin. Siinä on  tietyt harjoitukset, jotka haluaisin viikottain juosta, muttei tarkemmin määriteltyjä treenejä (vauhteja tai kilometrejä) tai päiväkohtaista ohjelmaa. Omalla kohdallani koen jollain tapaa ahdistuvani tiukasta treeniohjelmasta, jossa on jokaiselle päivälle kerrottu, mitä "pitää" tehdä. 

#Runfie viime lauantain polkulenkiltä :)

Tykkään itse kovasti vapaudesta suunnitella tulevan treeniviikkoni sekä aikataulujen että kropassa olevan fiiliksen mukaan. Motivaationi liikkua on hyvä, joten  tiedän, että treenit tulee tehtyä, vaikkei niitä missään ohjelmassa luekaan. Yleensä hahmottelen sunnuntaina  kalenteriin seuraavan viikon treenit ja teen alustavan suunnitelman, mutta voin muuttaa treenejä, jos siltä tuntuu eikä siitä tulee huonoa omatuntoa. Juoksu on itselleni ennen kaikkea rakas harrastus, josta haluan saada hyvää mieltä, energiaa ja iloa. Koen, että tiukan harjoitusohjelman noudattaminen saattaisi viedä pois iloa ja tuoda enemmän stressiä, mutta tämä on vain oma tämän hetkinen kokemukseni asiasta.

Toisaalta taas, ymmärrän myös hyvin syitä, miksi noudattaa tarkkaa treeniohjelmaa. Se antaa harjoittelulle paljon hyviä ulottuvuuksia, kuten vaihtelevia treenejä, selkeitä tavoitteita, treenien jaksottamista, suunnitelmallisuutta ja lepopäivät tulee pidettyä varmasti, kun ne lukevat ohjelmassa. Myös, jos ei ole paljon kokemusta esimerkiksi puolimaratonille valmistautumisesta antaa treeniohjelma selkeän kaavan ja avun valmistautumiseen. Treeniohjelma myös varmasti pitää motivoituneena, kun sen hyödyntää oikein ja koskaan ei tule tilannetta, että "mitäköhän sitä tänään tekisi?". Kunhan vain kurkkaa ohjelmasta! 

Voisin itse kuvitella noudattavani jossain vaiheessa tiukempaa treeniohjelmaa (huomaatteko, koen, että treeniohjelman noudattaminen on tiukkaa hommaa!:)), jos se olisi henkilökohtaisesti juuri minulle tehty ja ottaisi huomioon omat tarpeeni ja rajoitukseni. Tämä on  mielestäni ongelmana netistä löytyvissä puolimaraton/maraton harjoitusohjelmissa. Ne ovat tehty yleisellä tasolla tietyn aikatavoitteen juoksijalle, mutta eivät pysty huomioimaan yksilön tilannetta. Tämä tarkoittaa sitä, että kärjistettynä jokaisen, joka tähtää tiettyyn aikaan vaikkapa puolimaratonilla, pitäisi noudattaa samaa harjoitusohjelmaa. Tiedämme, ettei se ole mahdollista eikä järkevää, sillä jokaisella on omat yksilölliset tarpeensa ja rajoitteensa. Esimerkiksi, jos  itse alkaisin noudattamaan 4h aikaan tähtäävää maratonohjelmaa, jossa juostaan 6 kertaa viikossa, olisin todennäköisesti loukkaantuneena melko nopeasti, sillä oma kroppani ei kestä niin isoja juoksumääriä. Ohjelmassa tuskin olisi mitään vikaa, mutta pointti onkin siinä, että jokaisen tulisi harjoitella omista lähtökohdistaan, niin, että kuuntelee omaa kroppaansa ja huomioi sen rajoitteet ja tarpeet. Itse uskon, että siihen 4 tunnin maratonaikaan päästään joskus  juoksemalla vain se 3-4 kertaa viikossa! :) 

Paras mahdollinen treeniohjelma on sellainen, joka on yksilön tarpeisiin räätälöity. Oli se sitten valmentajan tekemä, netistä itse muokattu tai oma tekele..kunhan se toimii juuri sinulle ja saa sinut nauttimaan juoksusta (ja toivottavasti myös kehittymään, jos se on tavoitteena), ajaa se varmasti asiansa. Itse olen soveltanut omaan harjoitteluun useita erilaisia treeniohjelmia ja ennen kaikkea poiminut niistä ideoita. Kovasti kyllä odotan ensi viikolla alkavaa Vauhtisammakon juoksukoulua, josta toivon saavani taas paljon lisää juoksutietoa ja uusia näkökulmia omaan harjoitteluun. Kenties juoksukoulu muuttaa ajattelutapaani myös treeniohjelman noudattamisesta, se jää nähtäväksi! :) 

Mitä itse olet mieltä treeniohjelman noudattamisesta?  Noudatatko tarkkaa treeniohjelmaa? Mitä näet siinä hyviä/huonoja puolia? Treeniohjelma kyllä vai ei?  :)

Kivaa tiistain jatkoa!

-Karoliina 

Seuraile myös Instagramissa & Facebookissa 

Barcelona marathon -treeniviikko 1

Heippa! Kuten tiistain postauksessa kertoilin, on treenit kohti Barcelonan maratonia startattu tällä viikolla. Takana on melko rankka treeniviikko ja jalat on rehellisesti sanottuna väsyneet ja etenkin pakarat mukavassa jumissa, mutta fiilis on hyvä ja iloinen! Sain mitä halusin ensimmäiseltä treeniviikolta: todellista maratontreenin fiilistä nimittäin! :) 

Voitonmerkki! Eka viikko takana! :) 

Tiistaina oli tämän viikon ensimmäinen juoksutreeni. Lähdin ihan asiakseni tekemään mäkivetoja (taputtaa itseään olkapäälle!;)). Mäkivedot eivät tosiaan ole mitään lempipuuhaani, mutta tiedän, että ne ovat varsin hyödyllisiä kehittämään jalkojen voimaa ja nopeutta, joten niiden tekeminen kannattaa. Hölkkäilin alkuverryttelyt lähellä sijaitsevaan mäkeen ja tein siellä vetoja ylös mäkeen 10kpl ja hölkkäilin palautteluna mäen alas ennen seuraavaa vetoa. Vedot oli aloitettava tasaiselta, sillä mäki ei ollut niin pitkä, mutta se jyrkkeni loppua kohden. Toivon kovasti, että helmikuussa alkavassa juoksukoulussa voitaisiin hoitaa nämä vetotreenit, sillä niiden tekeminen porukalla on paljon hauskempaa, kun muista saa vetoapua ja on koutsi vieressä tsemppaamassa. Yksin tälläisissä treeneissä on helppo lintsata! :) Juoksentelin mäestä vielä mutkan kautta kotiin ja juoksua tuli yhteensä 8,5km. 

Keskiviikkona pidin lepopäivän treeneistä, mutta torstaina mentiin taas. Ohjelmassa oli perus peekoota (peruskestävyystreeniä). Sain juoksuseurakseni ystäväni Jennyn, jonka kanssa juostiin rauhallinen 15km lenkki  höpötellen kuulumisia! Jennyn kanssa juostiin aikoinaan yhdessä meidän molempien ensimmäinen puolikas (HCR 2010), mutta muuten viimeisestä yhteisestä juoksukerrasta on kulunut tosi pitkä aika. Lenkki venähti hieman pitkäksi, koska oli niin paljon puhuttavaa, mutta vauhti pysyi mukavan kevyenä. 

Perjantaina tein kotona todella tehokkaan 45 minuutin lihaskuntotreenin. Nimesin sen "50 challengeksi", koska tein kaikkia liikkeitä 50kpl. Suuurin osa oli oman kehon painolla, mutta käytin myös kahvakuulaa mm. etuheilautuksiin. Tein paljon liikkeitä pakaroille, jotka sitten lauantai-aamuna herätessäni olivatkin (yllättäen) aivan jumissa, vaikka venyttelinkin perjantaina. Oops. Noh, ainakin treeni meni sinne, minne pitikin! :) 

Lauantaina oli heti aamusta tiedossa polkujuoksua Nuuksiossa! Tällä kertaa sain houkuteltua myös siskoni Katin mukaan, mikä oli tosi kiva juttu! Nuuksioon ajellessa maisemat olivat aamuauringossa aivan mielettömän upeat, mutta valitettavasti aurinko näyttäytyi vain hetken, ja painui sitten pilvien taakse. Polkulenkin organisoijana oli jälleen kukas muu kuin ihana Sporttaillaan blogin Hanna! Tällä kertaa suunnattiin lenkille Nuuksion Haukkalammelta, ja meitä olikin iso porukka mukana polkuja tamppaamassa. 

Juostiin poluilla Tapanin johdolla 11km lenkki ja aikaa meni noin 1h 40 minuuttia. Itse pysyttelin pitkälti letkan peräpäässä ja yritin ottaa kevyesti, sillä tiesin, että sunnuntaina olisi vielä pitkistä tiedossa. Polkulenkki tuli vähän ylimääräisenä bonuksena tälle treeniviikolle, mutta eihän tuollaiselle mahdollisuudelle päästä ihanaan talviseen metsään voinut sanoa ei! ;) 

Jihuu, metsässä on aina kivaa! 

Lenkin jälkeen suunnattiin vielä Katin, Annan ja Kaisan kanssa Haltian kahvilaan syömään hyvin ansaitut herkut, kun muu porukka jatkoi vielä toiselle kierrokselle! Itse söin täytetyn croissantin ja pullaa kahvin kanssa. Voin kertoa, että maistui kyllä hyvältä reilun 1,5 tunnin  reippailun jälkeen! :) Haltiassa olisi ollut tarjolla myös herkullisen näköinen buffet-lounas, mutta tällä kertaa tyydyttiin kahvitteluihin. 

Sunnuntaille olin sopinut puolen päivän maissa juoksutreffit kaverini Katrin kanssa. Katri treenailee kohti Rooman maratonia, joka juostaan maaliskuussa viikko Barcelonan jälkeen, joten todettiin, että voitaisiin hyvin juosta pitkiksiä yhdessä. Suunnittelin meille reitin Espoon maisemissa, jota lähdettiin taivaltamaan, ja matka taittuikin mukavasti hyvässä seurassa höpötellen! Vauhti oli hieman kovempi, kuin mitä olisin itse juossut, mutta se tuntui ihan ok:lta, joten annoin mennä. Katri on melkoisen kova menijä, ja välillä on hyvä juosta itseään nopeampien kanssa! Tulee poistuttua sieltä kuuluisalta mukavuusalueelta hieman helpommin! :)

Meillä riitti lenkillä kovasti höpöteltävää, ja olin aivan fiiliksissä, kun Katri kertoi kokemuksiaan Nykin maratonilta <3 Kuulosti kyllä niin mahtavalta, että tiedän entistä vahvemmin, että jonain päivänä sinne on päästävä itsekin! Lenkin pituudeksi tuli tänään yhteensä 22km ja aikaa meni n. 2:11.  Fiilis oli lenkillä hyvä, mitä nyt loppua kohti mulla ainakin jalat hieman väsyivät, mutta se oli odotettavissa. Kiitos Katri vielä seurasta! :) 

Tästä se taas lähtee! Ensimmäinen maratontreeniviikko oli omalla mittapuullani melko kova (56,5km), mutta kuitenkin ihanan monipuolinen! Mukaan mahtui kovempia kilsoja, kevyttä juoksua, polkujuoksua, pitkistä sekä mikä parasta, juoksutreffejä! Juoksutreenitkin voi siis olla mukavan monipuolisia! :) Nyt otan alkuviikon aika iisisti, rullailen ja venyttelen paljon, jotta jalat palautuu mahdollisimman hyvin. Ruokaa on taas tullut syötyä muidenkin edestä. Siitä ainakin huomaa, että maratontreenit ovat alkaneet! ;)

Mikäs oli sun treeniviikon kohokohta tai kohokohdat? :) 

Kivaa alkavaa viikkoa! 

-Karoliina

Seuraile myös Instagramissa & Facebookissa! 

Ajatuksia maratonharjoittelusta: kohti Barcelonan maratonia!

Barcelonan maratoniin on vajaat 8 viikkoa aikaa ja tällä viikolla on tarkoitus polkaista treenit kunnolla käyntiin ja kääntää katse tulevaa haastetta kohti. Kuten kerroin aikaisemmassa postauksessa niin, peruskuntopohjani pitäisi olla kohtuullisen hyvä, sillä olen juossut läpi talven noin kolme kertaa viikossa. Haasteita treenaamiseen tulee aiheuttamaan seuraavan 8 viikon aikataulu, sillä luvassa on useampi reissu sekä muutamat häät, joten etenkin pitkisten sijoittaminen viikkoon vaatii hieman enemmän suunnittelua, koska monet sosiaaliset happeningit ja matkat tulevat sijoittumaan viikonloppuihin. Onneksi omat aikataulut ovat toistaiseksi melko joustavat, koska "päätyö" eli gradun tekeminen ei tällä hetkellä ole sidottu tiettyihin aikoihin, joten pitkisten juokseminen onnistuu myös viikolla. 

Kaikki postauksen kuvat loppiaisen aurinkoiselta talvilenkiltä :)

Barcelonan maraton tulee olemaan itselleni neljäs maraton, joten jonkin verran on jo kokemusta maratonille harjoittelusta. Itse koen maratonharjoittelun tavoitteelliseksi ja hauskaksi, mutta myös omalla tavalla henkisesti melko raskaaksi. Sen vuoksi on ihanaa, että tämä treenisykli tulee kestämään vain 8 viikkoa, sillä  uskon sen ajan olevan juuri sopiva aika pitämään homman mielekkäänä. Tietysti (vain) 8 viikon treenijakso ei välttämättä ole optimaalinen aika  parhaan mahdollisen suorituksen kannalta, mutta niin suorituskeskeistä tämä oma harrastaminen ei olekaan, että sillä olisi tällä hetkellä kovasti väliä! :) 

Maratontreeniä suunnitellessani olen alustavasti katsellut kalenteria ja pohtinut etenkin pidempien lenkkien sijoittelua, sillä ne tulevat muodostamaan tärkeimmän osan maratonille tähtäävästä harjoittelusta ja ovat suurin muutos normaaliin harjoitteluun, sillä viime aikoina ei ole tullut kovin pitkiä lenkkejä juostua. Ajatuksissa on, että jos kaikki menee hyvin, ehdin juoksemaan 5 pidempää lenkkiä ennen maratonia. Jaksotus olisi seuraavanlainen eli 3+2, ensin 3 viikkoa putkeen pitenevä lenkki viikottain, sitten yksi lepoviikko (lomalla auringossa) ja sen jälkeen 2 pitkistä, jonka jälkeen taper-vaihe eli palauttelu ennen maraa, jonka kesto olisi 2 viikkoa. Tämä suunnitelma kuulostaa paperilla hyvältä, mutta tietysti on kuunneltava kroppaa ja katsottava miten se lähtee vastailemaan taas pidempiin lenkkeihin. 

Treeniviikkoni mararatonille tähdätessä tulee näyttämään jokseenkin tältä: 

• 1 peruskuntolenkki (keskipitkä)
• 1 kovempi harjoitus (mäki/tempo/vauhti)
• 1 pitkä lenkki
• 1-3 lihaskuntotreeniä/muuta aerobista
• 1-2 lepopäivää/viikko (tuntemusten mukaan)
• Venyttelyt, rullailut päivittäin

Kuten huomaatte, vain kolme kertaa juoksua viikossa. Mahdollisesti joillain viikoilla neljä, mutta uskon, että 3-4 kertaa viikossa juoksua on itselleni sekä henkisesti että fyysisesti sopiva määrä tällä hetkellä enkä koe tarpeelliseksi juosta enempää, sillä haluan myös ehtiä tekemään muitakin liikuntajuttuja. 

Helmikuun alusta alkaa myös Vauhtisammakon juoksukoulu, joten täytyy katsoa sitten, kuinka ne harjoitukset sovitetaan viikkorytmiin, mutta varmasti se onnistuu ainakin hieman soveltamalla! Pitkien lenkkien pituuksia ennen maratonia kyseltiin myös kommenttiboksissa, ja luulen, että tällä kertaa pisin lenkki tulee olemaan 26-28km. Viime syksynä tein parhaan maratulokseni juoksemalla alle vain (itselleni) nopeita puolikkaita, enkä ollut juossut yli puolimaratonin pituista lenkkiä puoleen vuoteen. Pitkien lenkkien hyöty on tietysti sekä henkinen (mm. itseluottamus kasvaa) ja fyysinen (jalat tottuu pitkäkestoiseen iskutukseen), mutta ne ovat myös todella rankkoja kropalle. Itse uskon, että maraton on peruskunnon ollessa kohdallaan ja tavoiteltaessa "normikuntoilijan" maratonaikoja aika pitkälti kiinni henkisestä kantista, sillä harvemmin se kivalta tuntuu 35km:n jälkeen, vaikka pitkiksiä olisi alla enemmänkin. Saatan olla väärässä, mutta tämä on oma fiilikseni ja tuntemukseni asiasta! :)  

Tavoitteita tulevalle maratonille en vielä osaa lähteä asettamaan, lupaan kertoa niistä lähempänä maratonia, kun tiedän enemmän missä mennään kunnon kanssa! Mutta kuten aina täälläpäin, pyrin pitämään juoksun kivana juttuna ja haastamaan itseäni kuitenkaan ajautumatta stressin partaalle. Stressiä saa muistakin asioista ihan tarpeeksi, joten en halua ottaa sitä maratonharjoittelustani päästäkseni xx:xx:xx aikaan! :)

Täältä voit kurkata aikaisemmat maratonraporttini, jos kiinnostaa: 

• Helsinki City Marathon 2013 4:14:28

• Tukholman maraton 2014 4:11:28

• Kaarinan syysmaraton 2014 4:03:50

Kuka muu on juoksemassa maratonia vuonna 2015? Mikä maraton? Milloin treenit alkavat? 

Kivaa tiistaita! 

-Karoliina 

Seuraa myös: Instagram & Facebook 

Kaarinan syysmaraton & uusi ennätys!

Juoksin eilen Kaarinan syysmaratonilla kolmannen maratonini aikaan 4:03:50. Paransin omaa ennätystäni Tukholmasta 7 minuuttia 38 sekuntia! :) Olen edelleen aika liikuttunut siitä, millaiseen suoritukseen mun kroppa ja mieli pystyivät, joten katsotaan millainen (itku)raportti tästä saadaan aikaiseksi! ;) Lähdin kisaan hyvällä fiiliksellä, olin innostunut ja hieman hermostunut, mutta ei ollut mitään sellaista semihysteriaa havaittavissa, kuten ennen Vantaata, olin paljon rauhallisempi. Tällä kertaa en aiheuttanut itselleni lisäjännitystä julistamalla tavoitteitani ääneen, vaikka hiljaa mielessäni tiesin pystyväni juoksemaan enkan, jos kaikki palaset loksahtaa kohdalleen. Maraton on kuitenkin aina sen verran arvaamaton, että en vielä näin kokemattomana maratoonarina uskalla lähteä sanomaan mihin aikaan tähtään, ainakaan tarkasti, sillä mielestäni mara vaatii oman kropan kuuntelua, eikä pelkkää kellon tuijottamista. Suomeksi; en siis halunnut aiheuttaa itselleni enempää paineita! ;)

Kotona ennen lähtöä, pientä jännitystä ilmassa! :)

Hieman etukäteen jännitti tietysti se, että miten käy 30km jälkeen, kun kroppani ei ole niitä kilsamääriä nähnyt 4 kuukauteen, mutta turhaan pelkäsin. Jalat kantoivat hyvin ja mieli tsemppasi mukana. Etukäteen auttoi se, että maralle asettamani (noin suunnilleen) tavoitevauhti 5.40-5.45min/km tuntui ajatuksena helpolta! Siitä voin kiittää ainoastaan syksyn kolmea puolimaratonia, joilla olen joutunut ylläpitämään reippaampaa vauhtia, ja ne ovat tuoneet hyvän vauhtikestävyyden kauden loppuun, jolloin maravauhti ei ajatuksena tuntunut pahalta. Kun vertaan sitä Tukholmaan viime keväänä, niin siellä 6min/km vauhti oli sellaista, jota kovempaa en juurikaan halunnut juosta ennen kuin viimeisillä kilsoilla.. Alla ei silloin ollut juurikaan vauhtikestävyyttä, vaan pelkästään pitkiä ja rauhallisia lenkkejä sekä pientä ongelmaa oikean pohkeen kanssa, jonka ansiosta viimeiset 2kk valmistautumisesta meni juosten 1-2 kertaa viikossa. Yhdestä kerrasta ei ehkä vielä voi vetää johtopäätöksiä, mutta selkeästi tällainen harjoittelu toimi mulle maran kannalta. Jatkossa siis en välttämättä enää juokse niin paljon tosi pitkiä lenkkejä, vaan luotan siihen, että vauhdikkaat puolikkaat treeniohjelman piristyksenä tuovat myös hyödyn kotiin. Tämä on tietysti yksilöllistä, joten jokaisen pitää kokeilla itse, mikä toimii! :) 

Jes, löydettiin kisapaikalle! ;) 

Hmm…siirryttäisiinkö sitten ihan siihen raporttiin? (Käy hakemassa kahvia tässä vaiheessa, voi taas olla maratonin pituinen rapsa tulossa!) :)

Saavuttiin ystäväni Jutan kanssa Kaarinaan hieman ennen klo 10, jotta ehdittiin hyvin jälki-ilmoittautumaan. Sen jälkeen käytiin pukkarissa vaihtamassa vaatteet. Mä söin siinä vielä samalla sämpylän ja valion maitokaakaojuoman sekä hörpin vesi-urheilujuomasekoitusta,  jonka juomisen lopetin n.klo 10, tuntia ennen starttia. Sitten tavarat säilytykseen ja hetkeksi valmistautumaan. Kaarinan lukion aulassa oli juoksijoita niin paljon, että pieni ryysis oli taattu. Kaipasin vähän rauhaa, jotta pystyin keskittymään, ja venyttelemään hetken, joten löydettiinkin Jutan kanssa oiva paikka siihen koulun toisesta siivestä, jossa ei ollut meidän lisäksi kuin muutama muu juoksija. Hengailtiin ja venyteltiin, kunnes Jutan oli aika lähteä puolimaratonin lähtöön. Halattiin ja toivotettiin onnea! Olin niin iloinen, että Jutta oli lähtenyt mukaan, kaksin aina kivempi! <3

Juttelin hetken muutaman muun juoksijan kanssa, ja sitten viimeisen kerran vessaan ja ulos kohti lähtöviivaa. Maran lähtöviivalla katselin ympärilleni, ja totesin, että Kaarinaan oli lähtenyt aika kovakuntoisen näköistä porukkaa! Miehiä oli huomattavasti enemmän, kuten aina. Lähtöviivalla mietin myös, että "ei juma, oon juoksemassa maratonin"!!!! Ja pam..oli aika lähteä matkaan! Reitin alkuun kierrettiin pieni "kunniakierros", ja sen jälkeen lähdettiin varsinaiselle reitille, jonka pituus oli kierroksella n.10,3km. Etukäteen oli "varoiteltu" aika paljon reitin tylsyydestä, mutta täytyy sanoa, että en kyllä pitänyt sitä tylsänä, vaan oikeastaan opin tykkäämään siitä matkan aikana. Minulle sopi se, että juostiin sama kierros neljään kertaan, sillä reitti tuli tutuksi, ja ensimmäisen kierroksen jälkeen se tuntui ainakin kierroksilla 2 ja 3 melko lyhyeltä, mutta tämä oli tietysti henkistä, eihän se reitti lyhyemmäksi muuttunut oikeasti! ;) 

Lähdössä! 

Juoksin alussa mukana porukassa, jota vetämässä oli 4h jänis, mutta jossain vaiheessa, ehkä 5km kohdalla, jäin sen porukan hännille, koska vauhti tuntui hieman liian kovalta siinä kohtaa. Aloin juttelemaan vieressä juosseen tytön kanssa (moiiii Sanni Lotta, oli hauska tavata!! :)), jonka kanssa tultiinkin niin hyvin juttuun, että välillä aina höpötellen juostiin yhdessä n.18km asti, jossa huikkasin, että "mä meen, ota kiinni sitten kun hyydyn" ja sen jälkeen en enää Sanni Lottaa nähnyt. Toivottavasti sujui hyvin loppuun asti!! :) Kiitos vielä  hyvästä seurasta ekalle puolikkaalle! 

Reitti tosiaan kulki asuinalueiden läpi ja tuli sitten "metsäosuudelle", jossa juostiin peltoteitä pitkin. Peltojen välissä oli kunnon tuulitunneli, jossa vastatuuli puhalsi niin maan kovin, että ekalla kierroksella se alkoi lievästi sanottuna veetuttamaan. Kirosin mielessäni muutaman sanan, kun puskin tuulta päin, ja mietin, että millä hitsillä pusken tämän tuuliseinän läpi vielä kolme kertaa vähenevillä voimilla? Sitten päätin, että en voi asialle mitään, olosuhteiden muuttaminen ei onnistu, joten olisi aika paljon asenteesta kiinni, miten homma toimisi. Päätin ottaa positiviisemman, mutta päättäväisen asenteen, ja painaa tuulen läpi, ja niin tein! Viimeisellä kierroksella tosin tuuli oli yltynyt puuskissa, jo myrskyltä tuntuviin lukemiin, joten viimeinen tuulisuora oli oikeasti ihan hurjaa puskemista päin tuulta, mutta siitäkin selvittiin! :) 

Juoksu kulki todella hyvin ja melko tasaista vauhtia, tai ainakin se tuntui siltä! Suunnon tarkastelun jälkeen huomaan, että kilsavauhdit ovatkin vaihdelleet 5:26-6:03min/km väliltä, että kröhöm..se siitä tasaisuudesta! :D Keskivauhti oli kuitenkin se, mihin ajattelin pystyväni eli 5:44min/km. Henkisesti mulla oli tosi vahva fiilis koko ajan. Missään kohtaa en tainnut ajatella, että apua vielä niin ja niin paljon jäljellä, vaan enemmänkin, että "enää niin ja niin paljon, ei ongelmaa". Läpi juoksun pyrin keskittymään todella paljon juoksuasentoon, jotta se pysyi ryhdikkäänä ja hyvänä. Tein vähän väliä tsekkejä: lantio pystyyn, hartiat rennoksi, alavatsan tuki, painopiste vartalon alla, askellus tarpeeksi tiuha, rentoa menoa jne. Ja se auttoi! Juoksu on niin paljon helpompaa, kun kroppa tukee sitä. Kävelin läpi kaikkien juomapisteiden ja join mukillisen urheilujuomaa, kun kierroksella oli aina kolme juomapistettä. Usein myös venyttelin hieman juomapisteellä, sillä etenkin alaselkä tuntui väsyvän, vaikka yritin tukea vatsalihaksilla. Se vaatii siis lisää treeniä! Mukana oli 3 GU:n salted caramel geeliä, ja otin ne tasaisin väliajoin niin, että imeskelin geeliä hitaasti 1-2km ajan vähän kerrallaan, jolloin sokeri ei humahtanut piikkinä kroppaan, vaan imeytyi vähitellen. Aikaisemmin olen vetänyt geelin kerralla, mutta koin kyllä tämän hitaamman geelin imeskely taktiikan paremmaksi. Lisäksi mukana oli muutamia glukoosipastilleja, ja niiden avulla energiat riitti oikein hyvin. 

Kiitos Jutalle näistä juoksukuvista <3 

Puolimaratonin kohdalla olin ajassa 2:01:02. Juoksu kulki edelleen kivasti, ja pääasiassa juoksin kolmannen ja lähes kokonaan neljännen kierroksen yksin. Paljon tsemppiä antoivat mielettömän hienosti hommansa hoitaneet liikenteenohjaajat!! Kiitos teille tsemppisanoista ja kannustuksesta! Muuten yleisöä ei kovin paljon ollut, joten oli aina kiva saada risteyksissä kannustusta ja raporttia 4h jäniksen sijainnista! ;) Jänö veteli kuitenkin sen verran reippaasti minulle, että kiinni ottaminen juoksemalla, ilman pikajuoksijamaista kiihdytystä, ei olisi ollut mahdollista, joten hautasin alle 4h haaveet sinne. Se saavutetaan vielä jonain päivänä, mutta vielä ei ollut sen aika ja olen täysin ok asian kanssa! :) 

34km kohdalla homma alkoi vasta tuntua maratonilta! Jalkojen liikuttaminen oli työläämpää, koska ne alkoivat väsyä, ja tämän jälkeen tulivatkin hitaimmat kilometrit 6.01 ja 6.03. Ihan loppukilometreille sain seuraa mukavasta herrasmiehestä, mikä sai viimeiset kilometrit menemään hieman nopeammin. Juoksin yksin ihan viimeisen kilometrin kohti maalia, ja siinä kohtaa olin aika liikuttunut, melkein tuli kyynel silmään. Selvisin kuitenkin ilman itkua maaliin, jossa sain käteeni hienon Kaarinan syysmaraton mitalin sekä onnittelut järjestäjiltä sekä Jutalta, joka odotteli mua siellä. Maaliin tullessa olin väsynyt, mutta en todellakaan täysin loppu vaan hyvinvoiva ja hymykin irtosi pienen irvistyksen kera! ;) Tankkaus oli mennyt ihan nappiin, ja tunsin oloni fyysisesti vahvaksi, vaikka tottakai jalat jäykistyivät samantien juoksun loputtua ja alkoivat tuntua maratonin juosseilta. Heti maalissa olisin kaivannut vettä, mutta tarjolla oli vain smoothie, ja vettä sai sitten lukiosta sisältä. Mulla oli onneksi oma Gainomaxin palautusjuoma, joten vedin sen huiviin, venyttelin hieman ja vaihdoin vaatteet. Sen jälkeen lähdettiin Jutan kanssa voittoaterialle Skanssin Martinaan, ja vedettiin vuohenjuustosalaatit ja mä vielä kylkeen ranskikset. Ai että, mikä fiilis!!!!!! :) 

Kaarinan syysmaraton oli positiivinen yllätys, erittäin hyvin järjestetty tapahtuma ja hyvä meininki! Kiitos järjestäjät, hyvää työtä! :) 

Ja sitten analyysiin! :) 

Kaiken kaikkiaan olen todella iloinen siitä, kuinka pitkälle olen tullut viimeisen kahden vuoden aikana juoksun suhteen. Olen oppinut kuuntelemaan omaa kroppaani, ja teen asioita, jotka tekevät kropalleni hyvää. Enää en lähde treenaamaan, jos tunnen kipua jossain, silloin mielummin lepään ja pyrin selvittämään kivun syyn. Kipu on aina merkki jostain. Viime marraskuun jälkeen olen saanut kroppaa paljon vahvemmaksi sekä lihastasapainoa paremmaksi. Siitä kuuluu kiitos osteopaatilleni Ari-Pekalle. Ilman AP:n taitavaa hoitoa ja hyviä harjoituksia, olisin todennäköisesti jatkuvasti loukkaantuneena. Sääriluun rasitusmurtuman jälkeen (syksy 2012) jouduin muuttamaan aika paljon asioita ja asennettani juoksuun. Vähemmän on nyt enemmän, ja pelkkä juoksu ei riitä. Kroppa vaatii huoltoa ja hoitoa, jotta se voi suorittaa hyvällä tasolla. 

Eilisellä maratonilla olin henkisesti koko ajan maratonin yläpuolella. Tiesin mihin pystyn, ja luotin itseeni. Samalla kuuntelin kropan viestejä, ja pyrin reagoimaan niihin, jotta homma toimisi lopuun asti. Itseluottamus tietyssä määrin on hyvästä, mutta se kehittyy mielestäni vasta sitten, kun tuntee itsensä.  Juoksun suhteen olen nyt pisteessä, että tiedän mikä toimii, ja kuinka kannattaa harjoitella. Luonnollisesti koko ajan oppii uutta, ja kehittyä voi edelleen, ja toivonkin tietysti, että niin tapahtuu! Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen tämän vuoden kisoihin, olen juossut enkat sekä puolikkaalla että maratonilla, ja muutenkin pysynyt juoksukunnossa koko vuoden. Toistaiseksi ei ole yhtään nollaviikkoa juoksun suhteen. Nyt on aika nauttia tästä hetkestä, sillä jos koskaan ei ole tyytyväinen, on juoksu ja (elämä) pelkkää suorittamista. Uskon, että pystyn vielä juoksemaan jonain hyvänä päivänä alle 4h maratonin, sillä eilinen antoi siitä osviittaa, mutta sinne pääsemiseen ei ole mikään kiire. Juoksen kuitenkin loppupeleissä elämää varten, ja toivon, että otan vielä juoksuaskeleita ysikymppisenäkin vaikka sitten rollaattorin kanssa! :) 

Tarinan opetus taitaa siis olla se, että kuuntele omaa kroppaasi, se kyllä kertoo kaiken mitä tarvitset. Luota itseesi ja usko, että pystyt saavuttamaan tavoitteesi. Älä vertaile itseäsi negatiivisesti muihin. Hymyile ja nauti matkasta sekä hetkestä, jossa olet. <3 

Kiitos vielä tuhannesti kaikista tsempeistä, ja onnitteluista, joita olen saanut! Juoksuyhteisö rokkaa! :)

<3: Karoliina 

I ran my third marathon yesterday in Kaarinan Syysmaraton and finished in 4:03:50 which was a big PR for me! Going into the race I was feeling excited, nervous and also confident that I could do well (around 4:05ish) if everything worked! And yesterday it did! I was mentally strong through the race which I'm really happy about. The fueling worked perfectly, the weather was pretty good except the crazy wind at some parts of the course!! The wind was so strong that it got me feeling annoyed at first but then I decided to let go the negative thoughts. There's nothing I could do to change it, so I would change my attitude instead and I did! And pushed through it!! I was feeling very strong until 34km and was able to keep pretty consistent pace. After 34km the race started to feel like marathon and I really had to start working to move my legs. Final kilometers were not the most fun part of the race but still I managed to finish strong! At the finish line I felt happy and proud. I listened to my body and it delivered a great race for me yesterday!! Thanks so much for all the likes and sweet comments! They mean a lot to me! 

Seuraa Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun