Vauva-arkea on ensi viikolla takana viisi kuukautta. Viisi kuukautta vuoristorataa! ;) Ehkä moni vauvan äiti voi samaistua siihen, että välillä tuntuu siltä, että olet ihan huipulla, vauva-arki on ihanaa, kaikki sujuu eikä edes väsytä. Välillä taas olet siellä aivan pohjalla, aivot eivät väsymyksestä toimi kunnolla ja kaikki on vähän harmaata. Tämä vuoristorata voi mennä ylös-alas yhden päivän sisällä tai viikossa voi olla useampi ihan huippupäivä ja sitten muutama kökkö päivä peräkkäin.. Sellaista se vauva (+taaperoarki) on ainakin täällä!
Sanomattakin on selvää, että tällaisessa elämänvaiheessa voi liikunnan harrastaminen olla haastavaa ja siinä on oltava armollinen itselleen. Välillä se armollisuus on itselleni ainakin hankalaa, kun helposti vertaa omaa liikkumistaan joko omaan liikkumiseen (ja kuntoon) ennen raskautta tai sitten esimerkiksi somessa johonkin muuhun samassa tilanteessa olevaan tai niihin, joiden kanssa ennen juoksi juoksukisoissa ;) Mutta, vertailu on kuitenkin tässäkin asiassa huono eikä se kannata. Sen tietää kyllä järjellä ajateltuna, mutta välillä se on vaikeaa. Itse olen ainakin tehnyt töitä sen suhteen, että hyväksyn tämänhetkisen elämäntilanteen realiteetit liikunnan (ja toki monen muunkin asian) suhteen ja pyrin ottamaan tästä tilanteesta nyt kaiken irti. Elämään siinä kuuluisassa hetkessä, koska aika menee tosi nopeasti.
Tärkeätä on myös suhteuttaa liikkuminen omaan jaksamiseen. Jos väsyttää tosi paljon ja unet on ihan persiistä, niin silloin on turha lähteä rehkimään liikaa. Se ei tee hyvää ja voi pidemmän päälle, jopa aiheuttaa ylikunnon. Kropan kuuntelu nousee mielestäni vauva-arjen liikunnassa ihan äärimmäisen tärkeäksi. Mitä kroppa kaipaisi juuri tänään? Ehkä lyhyen lihaskuntotreenin ja venyttelyä? Pelkkää venyttelyä ja foam rollailua? Kävelylenkin? Pilatestreenin? Kokonaan lepoa? Kun löytää ne omat vauva-arjessa toimivat tavat liikkua, jotka tuovat itselle iloa ja jaksamista, niin niistä on helpompi pitää kiinni.
Tärkeätä on myös suhteuttaa liikkuminen omaan jaksamiseen. Jos väsyttää tosi paljon ja unet on ihan persiistä, niin silloin on turha lähteä rehkimään liikaa. Se ei tee hyvää ja voi pidemmän päälle, jopa aiheuttaa ylikunnon. Kropan kuuntelu nousee mielestäni vauva-arjen liikunnassa ihan äärimmäisen tärkeäksi. Mitä kroppa kaipaisi juuri tänään? Ehkä lyhyen lihaskuntotreenin ja venyttelyä? Pelkkää venyttelyä ja foam rollailua? Kävelylenkin? Pilatestreenin? Kokonaan lepoa? Kun löytää ne omat vauva-arjessa toimivat tavat liikkua, jotka tuovat itselle iloa ja jaksamista, niin niistä on helpompi pitää kiinni.
Itselleni liikunta on tärkeätä ja olen pyrkinyt liikkumaan säännöllisesti myös vauva-arjessa. Liikunta tuo hetken omaa aikaa ja paljon jaksamista arkeen. Se on itselleni parasta mielenterapiaa ja tuo hyvää oloa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ajallisesti en tällä hetkellä liiku varmastikaan niin paljon kuin joskus aikaisemmin, mutta pyrin käyttämään varsinaiset treenihetket tehokkaasti. Useimmiten teen treenin päiväuniaikaan, keskellä päivää. Olen koittanut myös oppia pois siitä ajattelusta, että liikuntaa olisi vain ne varsinaiset treenit ja ilokseni olen huomannut kuinka paljon enemmän nykyään puhutaankin hyötyliikunnan merkityksestä ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen! Äitiyslomalla hyötyliikuntaan on todella paljon mahdollisuuksia, jos ne haluaa käyttää. Vaunulenkit vauvan kanssa, taaperon perässä juokseminen, yhteiset jumppahetket olkkarin matolla, muutamat kyykyt ja punnerrukset hiekkalaatikon reunalla tai leikkimaton äärellä, askelkyykkykävelyt kävelylenkin aikana jne. kaikki lisäävät oman osansa liikuntapottiin! <3
Vauva-arjen liikunnassa ja raskaudesta palautuessa olen myös joutunut astumaan omalle epämukavuusalueelle ja opettelemaan uusia liikuntamuotoja, kuten pilatesta ja erilaisia syvien vatsalihasten ja lantionpohjan harjoituksia. Nämä jutut olivat joskus aikaisemmin mulle ihan plaah..niin tylsiä ettei oikein huvittanut niihin paneutua kunnolla, koska halusin mielummin tehdä kovempia hikitreenejä. Nyt kun olen "joutunut" tekemään niitä olosuhteiden pakosta saadakseni kroppaa toimimaan paremmin raskauden jälkeen, olen huomannut kuinka hyvin ne toimivat. Ja se kun huomaa, että edistystä tapahtuu usein myös ruokkii motivaatiota, asiassa kuin asiassa. <3
Kotitreenit ja lenkkeily ovat oman vauva-arkeni pääliikuntamuotoja, mutta tiedän myös, että nykyään löytyy paljon erilaisia jumppia joihin voisi lähteä yhdessä vauvankin kanssa. Jos sellaiset olisi sun juttu niin eikun googlaamaan, mistä löytyy asuinpaikkkasi läheltä äiti-vauvajumppia! :) Ja jos sulla on vinkata hyviä sellaisia, niin kerro ihmeessä kommenttiboksissa. Ehkä joku muukin mama innostuu!
Itse koen myös, ettei vauva-arjessa kannatta asettaa liian kovia tavoitteita liikunnan suhteen. Mitä on "liian kovat tavoitteet" itse kullekin varmasti vaihtelee, mutta jos liikunnasta tulee stressinaihe, niin se on mielestäni turhaa tässä elämäntilanteessa, joka voi olla omalla tavallaan stressaava ja väsyttävä muutenkin. Tässä palataan siihen, että vauva-arjen liikunnan tulisi olla jaksamista lisäävää ja voimaannuttavaa, ei liian väsyttävää ja rankkaa.
Ihania liikuntahetkiä siis kaikille <3 Millaisia ajatuksia teillä on liikunnasta vauva-arjessa?
-Karoliina
Seuraa Instagramissa: blogia ja arkea: candyontherun
treenejä ja ruokajuttuja: candyntreenit
/ Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä
| Kahvi mukaan ja lenkille ;) |
Ihania liikuntahetkiä siis kaikille <3 Millaisia ajatuksia teillä on liikunnasta vauva-arjessa?
-Karoliina
Seuraa Instagramissa: blogia ja arkea: candyontherun
treenejä ja ruokajuttuja: candyntreenit
/ Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä








