Vauva 6kk & ajatuksia vauvavuoden keskeltä

Meidän vauva täytti puoli vuotta joulukuun ensimmäisenä! <3 Samaan aikaan tuntuu ihan hullulta, että meidän vauva on jo niin iso, mutta toisaalta taas tuntuu siltä, että onhan tätä vauvavuotta elelty jo tovi. Välillä multa meinaa kuitenkin unohtua, että elämme edelleen vauvavuotta. Sen verran erilaista se on toisen lapsen kanssa, vaikka siihen kuuluukin kaikki samat asiat kuin ensimmäiseen vauvavuoteen. 

Etenkin viime aikoina vauva on kasvanut paljon isommaksi ja hän tuntuu enemmän "minitaaperolta", jolla alkaa jo olla  omaa tahtoa ja persoonallisuutta huomattavasti enemmän kuin kuukausi sitten. Mutta toki, onhan hän ihan vauva edelleen! <3

Sen, että vauva on nyt jo vähän isompi huomaa monissa asioissa. Välillä siskokset jo "leikkivät" yhdessä, jolloin äiti saa mahdollisuuden tehdä lähettyvillä jotain muuta. He myös usein käyvät yhdessä kylvyssä (siihen toki tarvitaan aikuinen mukaan pitelemään vauvaa). Viimeiset pari viikkoa vauva on myös ollut mukana ruokapöydässä syömässä meidän kanssa. Tällaisina hetkinä on monesti tuntunut siltä, että wau, voiton puolella ollaan, vauva on jo noin iso. 

Sitten iskee taas se todellisuus vauvavuodesta; ne vaiheet, jotka seuraavat toisiaan, vaihtelevat unet, ajoittainen väsymys ja oma riittämättömyyden tunne, kun kädet eivät vain aina riitä. Se jotenkin korostuu nyt, kun vauva on isompi eikä enää odotakaan hiljaa paikallaan omaa vuoroaan, jos ensin hoidetaan isosiskon asiat kuntoon. Välillä tuntuu siltä, että kaikki tarvitsevat jotain samaan aikaan, koti on hujan hajan ja tehtävälista pitkä. Oma ahdistus kasvaa, kun homma ei pysykään hanskassa.

Välillä on myös hetkellisesti tullut sellainen olo, että jään paitsi ystäväpiirin juhlista (pikavisiittejä lukuunottamatta), ystävien näkemisestä ja muista sosiaalisista jutuista, joita on usein liian hankala saada mahdutettua tähän härdelliin. Usein haluaisin olla enemmän läsnä ystäville ja viestitellä kuulumisia ja nähdä, mutta en välttämättä vain jaksa. Ja sitten toivon, että ne ystävät jotenkin tietäisivät olevansa mielessä ja tärkeitä! <3 Näinä hetkinä muistan todellakin, että tässä eletään edelleen vauvavuotta ja se aina ole niin helppoa ja ihanaa. Lasten kanssa on aivan mahtavia ja ihania hetkiä, ja he ovat parasta maailmassa, mutta sitten on myös niitä hetkiä, kun haluaisit vain lentolipun jonnekin todella kauas ja nopeasti! :D 

Useimmiten olen ihan ok näiden juttujen kanssa enkä harmittele pidempään, koska tiedän jo miten tämä homma menee. Tämä on lyhyt aika elämästä ja pian se helpottaa, kun vauva ei ole ihan niin tiiviisti kiinni äidissä kuin nyt. Joskus myöhemmin tulen muistelemaan tätä aikaa kaiholla, kun lapset olivat vielä pieniä ja tarvitsevat äitiä (ja isiä!) monissa jutuissa. "The days are long but the years are short" pitää niin paikkansa. Näitä aikoja ei saa enää koskaan takaisin, vaikka välillä kiristääkin eikä se kaksi lasta mene siinä kuin yksi. Juuri tänään ajattelin, että aina pitää nauttia hyvistä hetkistä ja sitten, kun tulee hankalampi hetki, niin koittaa vaan selviytyä ja muistaa, ettei se kestä ikuisesti. 

Vauvavuosi on tähän asti samaan aikaan ollut helppo (vauvan hoito/rutiinit ym, koska ne ovat tuttuja.), ja haastava (kahden lapsen ja heidän tarpeiden jonglööraaminen + kaikki muut hoidettavat asiat). Olen välillä ihan puhki, mutta kaiken keskellä koitan huolehtia itsestäni edes vähän ja laittaa sen happinaamarin ensin omille kasvoilleni. Muuten tämä homma hajoaisi käsiin. Monesti päikkäriajan kotitreeni, kävely ulkoilmassa tai hetken yksinolo saa äidin akut taas ladattua ja mielen iloiseksi.  Myös tämä kirjoittaminen tekee hyvää.

Mutta takaisin vauvan kuulumisiin...<3

A on tähän asti ollut varsin mukautuvainen ja suht helppo vauva. Oikeastaan inhoan käyttää tuota sanaa helppo, koska onhan ne vauvat vauvoja ja niillä on aina vauvan tarpeet, vaikkei mitään suurempia vaikeuksia olisikaan. Osa helppoudesta johtuu varmasti siitä, ettei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja meidän tytöt ovat olleet aika samanlaisia vauvoja tähän asti. Suuria yllätyksiä ei siis ainakaan vielä ole tullut. Mutta, vauvavuoden ensimmäinen puolikas oli mielestäni viimeksikin helpompi kuin toinen puolikas ja haasteet esimerkiksi nukkumisen kanssa alkoivat silloin myöhemmin. Samaa on nyt aistittavissa, joten luulen, että haastavampi puoli vauvavuodesta on vielä edessä.

Viimeisen parin viikon aikana meidän iloinen ja mukautuvainen A on nimittäin ollut huomattavasti kitisevämpi ja vaativampi kuin aikaisemmin. Oli pakko ihan googlata, että onko näillä viikoilla (nyt 28 viikkoa), jotain kehitykseen liittyvää harppausta menossa, joka vaikuttaa vauvaan ja onhan sitä ainakin wonder weeksien mukaan juuri tässä puolen vuoden iässä. Kitinään ym. on helpompi mun mielestä suhtautua, kun tietää, mistä se johtuu. Ja nyt en  enää ihmettele, että äidin pois näkyvistä meneminen alkaa välillä häntä itkettää, koska se kuuluu juuri tähän kehitysvaiheeseen, kun vauva tajuaa olevansa äidistä irrallinen. 

Uusinta uutta vauvan elämässä on tällä hetkellä kiinteiden aloitus ja sormiruokailu, joka aloitettiin 1.12, kun hän täytti 6 kuukautta. Aloitus taisi tulla ihan oikealla hetkellä, sillä hän oli heti ensimmäisellä sormiruokailuaterialla yllättävän taitava siinä puuhassa ja aivan innoissaan kun vihdoin pääsi ruokailemaan yhdessä muiden kanssa. Ensimmäisellä aterialla hän pääsi nauttimaan uunibataattia ja keitettyä parsakaalia. 

Ensimmäisen aterian jälkeen uusia ruoka-aineita on lisätty aika reippaalla tahdilla. Olen lukenut, että niin voi 6kk ikäisellä tehdä, kun suolisto on sen verran kehittynyt ja mitään allergia/vatsaoireita ei ole sen kummemmin onneksi tullut. 

A on nyt päivästä riippuen syönyt kiinteitä (sormiruokaa) 1-3 kertaa päivässä. Nyt tosin alkuinnostuksen jälkeen ruokaa on alkanut lentää enemmän lattialle kuin mennä suuhun, mikä on aika turhauttavaa äidille, vaikka kuulunee asiaan. Onneksi meillä on Mila-koiramme, joka taas ei ole ollenkaan pahoillaan tästä ruokasateesta ja päivystää onnellisena ruokapöydän alla. Äitiä kuitenkin ärsyttää ruuan lattialle heittely sen verran, että nyt pitäydytään tovi helpoissa sormiruuissa (lähinnä kasviksissa, hedelmissä, juureksissa jne.), jotka eivät vaadi paljon valmistusta ja herkulliset kana- ja lihapötköt saavat hetken odottaa, ettei neiti visko niitä tahallaan pitkin lattioita. 

Lämpimästi suosittelen Simppeliä sormiruokailua-kirjaa, joka on meitä auttanut sormiruokailun taipaleella alkuun. Sormiruokailtiin myös esikoisen kanssa, mutta moni asia oli jo päässyt unohtumaan, joten oli aika päivittää omia tietoja ja taitoja. Tuossa kirjassa on myös herkullisia reseptejä, kuten nuo edellämainitut kana-ja lihapötköt sekä apinaeväät, puurorieskat ja banaanipannari, jotka maistuvat koko perheelle! 

Imetys jatkuu toki kiinteiden ohella ja se onkin päivisin tällä hetkellä suht haastavaa puuhaa. Ihan sama juttu kävi Islan kanssa suunnilleen tässä iässä. Aada ei malta juoda rauhassa rinnalla ellei ole ihan täysi ruokarauha ja jopa hieman pimeä hiljainen huone. Tällöinkin hän välillä juo vain hetken ja sitten kuulostelee olisiko jotain muuta mielenkiintoista meneillään, mihin hänen "pitäisi" osallistua.. Voitte kuvitella kuinka haastavaa on tällä hetkellä mennä paikkoihin, joissa rauhallista ruokailupaikkaa ei meinaa löytyä..

Se, ettei päivisin juoda maitoa ihan niin paljon kuin tarvitsisi, on johtanut siihen, että öisin sitten tankataan oikein kunnolla. A syö tällä hetkellä yön aikana n. 3 kertaa, ja niin paljon, että useamman kerran on tullut pissat yöllä vaipasta läpi.. Tämän vuoksi olen joutunut vaihtamaan  vaippaa öisin, mitä en mielellään tekisi, koska tyyppi tietysti herää siitä enemmän ja se on ihan turhaa aktiviteettia keskellä yötä noin muuten, mutta näillä maito-ja pissamäärillä pakollista...puuh. Saa kertoa vinkkejä, kuinka saada tämän ikäistä syömään enemmän maitoa päivisin, jotta yötankkailua voisi vähän vähentää? :) 

Lisähaasteita on aiheuttanut ihan viime aikoina se, että sekä yöllä että päikkäriaikoina on aloitettu harrastamaan vatsalleen kääntymistä nukkuessa ja sitten tulee kova itku, kun ei pääsekään kääntymään takaisin.. Tämä tietysti hieman tekee unta katkonaiseksi vielä lisää. Toivon, että hän pian oppii kääntymään takaisin selälleen myös sängyssä (unipussin kanssa), koska osaa sen kyllä lattialla normaalisti. 

Mitäköhän muuta? Mittoja mulla ei tähän hätään ole, koska meillä on 6kk neuvola vasta ensi viikolla. Voin ne päivittää tähän postaukseen jälkikäteen. Ryömimään ei myöskään vielä ole lähdetty, mutta aika laajalla säteellä pystyy jo liikkumaan kun lattialla mönkii ja kääntyilee eri suuntiin. On myös alkanut "juttelemaan", jokeltelemaan ja kiljumaan enemmän! :D <3

Huh, tulipa pitkä postaus, mutta paljon asioita taisi olla mielessä. Löytyykö vertaistukea? Mihin tahansa? Voisin ottaa sellaista tänään kiitos! ;)

Hyvää viikonloppua ja kiitos tuhannesti kaikille teille, jotka viime postauksessa vastasitte lukijakyselyyn!! <3 <-- Voi edelleen vastata, jos haluat vaikuttaa ensi vuoden blogipostauksiin! Olette ihan parhaita ja sain tosi paljon hyviä ideoita ja toiveita! Palaan tuloksiin vielä myöhemmässä postauksessa!

<3: Karoliina

Lisää vauvavuoden juttuja:

Vauva 1kk

Vauva 2kk

Vauva 3kk

Vauva 4kk

Vauva 5kk

Toinen äitiysloma vs. ensimmäinen
Vauva-ja taaperoarjen kuulumisia elokuulta


Seuraa myös Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun 
/ Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä   

Terveellinen syöminen vauva-arjessa

Minulta kysyttiin jonkin aikaa sitten, että onko mielestäni pienen vauvan äitinä helppoa ylläpitää terveellistä ja säännöllistä ruokavaliota. Niin monet olivat kysyjää varoitelleet, että vauva-aikana ei ehtisi syödä kunnolla tai ainakaan lämmintä tai ravintorikasta ruokaa. Kysyjä odottaa tällä hetkellä ensimmäistä lastaan ja terveellinen ruokavalio on hänelle treenin ohella oman hyvinvoinnin perusta. 

Muistan, että itsekin pohdin tätä samaa ollessani ensimmäistä kertaa raskaana ja jopa pelkäsin, että vauvan myötä ihan kaikki muuttuisi myös tällä saralla. Ei ehtisi syömään terveellisiä juttuja, liikkumaan juuri ollenkaan ja olisi vain väsynyt zombie.. No, toki välillä näin onkin ja päivät saattavat joskus olla vain selviytymistä. Mutta onneksi useammin päivät ovat kuitenkin hallittua kaaosta rutiinien täyteisiä ja rutiinit auttavat myös terveellisessä syömisessä. Oman kokemukseni mukaan terveellinen syöminen vauva-arjessa on siis mahdollista, mutta vaatii jonkin verran ennakointia ja etukäteissuunnittelua. Itselleni se ei myöskään tarkoita mitään 4-tähden illallisia, vaan nopeaa ja helppoa ruokaa! Monesti mennään sieltä mistä aita on matalin tai jopa kaatunut, mutta hei riittävän hyvä on riittävän hyvä tässäkin asiassa! :)

Etenkin ihan alussa, kun vauva on vastasyntynyt ja itse opettelee hormonihuuruissa äidin roolia, kaikki on uutta ja ihmeellistä, niin sanoisin, että terveellisestä syömisestä ei kannata ainakaan ottaa ylimääräistä stressiä. Hyvä idea voi olla hieman valmistautua ensimmäisiin viikkoihin kotona vauvan kanssa miettimällä ruokahuoltoa jo etukäteen. Voisiko pakkaseen valmistaa jotain ruokaa valmiiksi? Kirjoittaa ruokalistaa ensimmäisiksi viikoiksi? Miettiä helppoja ja terveellisiä välipaloja, jotka voi syödä tarvittaessa vaikka yhdellä kädellä? Voisiko kumppani mahdollisesti olla apuna valmistamassa äidille ruokia? --> Näin oli meillä molempien vauvojen synnyttyä ja se oli aivan ihanaa! <3 Mies valmisti lounassalaatteja ja päivällisiä. Teki tarvittaessa välipalaa, kun itse vietin paljon aikaa imettämässä vauvaa. Toki aina tällainen järjestely ei onnistu, ja silloin ehkä on vain pääasia, että yrittää syödä ja juoda edes jotain ja mielellään riittävästi, jotta jaksaa. Kun vauva-arki hieman tasoittuu ja jonkinlainen rytmi tulee päiviin, on ruokajuttujakin helpompi miettiä ja suunnitella. 

Härkiskastiketta ja kesäkurpitsa nuudeleita (eli zoodeleita)

Se, että vauva-arjessa onnistuu syömään suht terveellisesti vaatii ainakin itselläni hieman valmisteluja ja suunnittelua etukäteen, sillä monesti juuri silloin, kun itse haluaisi syödä, tarvitsee vauva tai esikoinen jotain. Suunnittelemalla ruokia hieman etukäteen, ostamalla kaupasta hyviä ja terveellisiä (ja helppoja!) ruoka-aineksia jääkaappiin sekä tekemällä kerralla enemmän ruokaa, pääsee jo pitkälle. Itse suunnittelen viikon ruokalistan ainakin alustavasti ennen kauppaan menoa ja pidän huolta siitä, että ostan aineksia, joista saan tehtyä järkeviä välipaloja ja salaattilounaita suunniteltujen päivällisten lisäksi. Oman terveellisen syömisen perusta onkin juuri nuo jokapäiväiset lounassalaatit. Se on mielestäni helppo vaihtoehto ja vie pois miettimisen, kun tiedän, että lähes aina teen jonkinlaisen salaatin, vaihtelen vain hieman päällisiä ja salaattiin meneviä kasviksia. Yksi sudenkuoppa terveellisessä syömisessä on se, että pääsee liian nälkäiseksi eikä sitten enää kykene tekemään terveellisiä ratkaisuja. Itse olen ratkaissut tämän esimerkiksi napsimalla vihanneksia samalla kun valmistan ruokaa tai syömällä vähän pähkinöitä tai jonkun hedelmän, jos kiukkunälkä pääsee yllättämään.

Isoja haasteita oman terveellisen ruokavalion suhteen voi tulla, jos vauvalla ilmenee vatsaoireita, jolloin äiti voi joutua karsimaan omasta ruokavaliostaan paljon asioita. Itselläni ei tästä ole omakohtaista kokemusta, mutta voin kuvitella, että siinä kohtaa voi olla hyvin paljon haastavampaa terveellisen ja riittävän monipuolisen syömisen kanssa. 

Väsymys on myös asia, joka aiheuttaa monille vauva-arjessa haasteita. Se vie helposti pohjan koko hyvinvoinnilta ja väsyneenä on vaikeampi tehdä hyviä valintoja ruokien suhteen. Herkuttelusta tulee helposti kierre, joka tuo lohtua ja pikahelpotusta väsyneeseen oloon verensokerin nousun myötä, mutta verensokerin romahdus tulee ihan yhtä nopeasti ja kierre jatkuu. Itselleni toimii parhaiten tietyt herkkupäivät ja se, ettei kotiin osta kaappeihin herkkuja, jotka houkuttelee. Ja toki se, että pitää muuten ruokarytmin säännöllisenä, ettei aivan järkyttävä nälkä pääse iskemään. Kun 3-4 tunnin välein syö jotain, mielellään joka aterialla proteiinia, hyviä rasvoja ja kuidun lähdettä, pysyy usein herkkuhimotkin kurissa. 

Kirjoitettuna terveellinen syöminen vauva-arjessa kuulostaa varsin yksinkertaiselta ja helpolta, vai mitä? :) Mutta toki todellisuus on monesti erilaista ja erilaiset vauva-arjen haasteet tekee terveellisestä syömisestä vaikeampaa. Nimimerkillä juuri kaksi viikkoa joka päivä herkkuja syöneenä :D Heh, eli ei täälläkään todellakaan olla täydellisen terveellisiä koko ajan ja en siihen pyrikään. Oma olo on kuitenkin parempi silloin, kun herkuttelut pysyy kohtuullisina ja suurin osa syömisistä on ravintorikasta kunnon ruokaa eikä vaikka herkullisia donitseja, kuten alla olevassa kuvassa..

On myös mielestäni hyvä pohtia, että mitä itselle tarkoittaa "terveellinen ruokavalio"? Omalla kohdallani se tarkoittaa suhteellisen rentoa suhtautumista ruokaan, ravintorikkaan ruuan syömistä, paljon vihanneksia, hyviä rasvoja ja proteiininlähteitä, se on myös kohtuudella herkuttelua, ruuasta nauttimista ja perheen yhteisiä ruokahetkiä. Se on viikonloppuisin tortilloja, itse tehtyä pizzaa ja hamppareita. Se on salaattilounaita ja vähemmän teollisesti prosessoituja elintarvikkeita. 

Se ei ole minulle ruuan punnitsemista, kaloreiden laskemista, tai sokerin välttämistä kokonaan. Tietty rentous auttaa mielestäni pitämään terveellisen ruokavalion helpommin mukana myös vauva-arjessa. Jokainen päivä ei ole "täydellisen terveellistä" syömistä, välillä vain selviydytään. Välillä on aikaa enemmän panostaa omiin ruokailuihin. Tähän sopii mielestäni hyvin sanonta, että "it´s not a diet, it´s a lifestyle" <3

Sellaisia ajatuksia tästä aiheesta. Kiva olisi kuulla teidän ajatuksia! Onko terveellinen syöminen vauva-arjessa onnistunut? Millaisia haasteita olette siinä kokeneet? Jännittääkö se mahdollisesti etukäteen raskaana olevia? Ja toki nämä jutut terveellisen syömisen suhteen pätee muuhunkin kuin vauva-arkeen! :)

Kivaa loppuviikkoa! 

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa: blogia ja arkea: candyontherun 
treenejä ja ruokajuttuja: candyntreenit 
/ Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä  

Vauva 5kk

Vauvan 5kk kuulumisia ehdittiin jo toivoa ja kysellä, joten tässäpä niitä tulee! :) Aada täytti tosiaan 5kk 1.11 eli kohta kolkutellaan jo 5,5 kuukauden ikää. Ja pian jo sitä puolta vuotta, joka tuntuu jo ihan isolta vauvalta! Ääk, miten tämä aika menee nopeasti. <- pakollinen päivittely :D

Kävimme 5kk neuvolassa vasta tällä viikolla ja siellä neidin mitat oli 68,7cm ja 8235g. Hyvin edelleen kasvaa pelkällä maidolla ja tarkoituksena olisikin aloitella kiinteitä n. puolen vuoden iässä. Se on hassua kuinka esikoisen kohdalla kiinteiden suhteen oli kova kiire, mutta nyt haluaa pitkittää mahdollisimman pitkään! :D Pelkkä maito on niin helppo vaihtoehto ja vielä kun on sillä kasvanut hyvin. Tosin imetys vaatii nykyään täyden rauhan, sillä muuten pikku pöllöllä pyörii pää joka suuntaan eikä syömiseen jakseta keskittyä ollenkaan. Pulloa emme ole harjoitelleet aikoihin eli se ei tällä hetkellä ole vaihtoehto tai ainakin vaatisi paljon harjoittelua. Lisäksi kaksi pikku hammasta alhaalla edessä tuntuu aika "mukavilta" kun osuvat arkaan paikkaan...just saying! Eli on siinä imetyksessä omat haasteensa, vaikka suht helppoa onkin meille ollut alun jälkeen. Ja siinä mielessä ihanaa, että pian saadaan kiinteät mukaan kuvioon. 

Ruokapöytähommat alkaa selkeästi pikkuneitiä vähitellen kiinnostamaan ja äitikin taas on innostunut hieman palauttelemaan mieliin koko kiinteiden aloittamista. Tarkoituksena olisi aloittaa sormiruokailulla ja sitten todennäköisesti harrastaa vähän "sekaruokailua" eli joko syöttämistä tai sormiruokailua tilanteen mukaan. Katsotaan millainen syöjä Aadasta kehittyy ja mistä hän tykkää, onko syöttäminen ok vai haluaako syödä vain itse. Simppelin sormiruokakeittiön juttuja on taas tullut pitkästä aikaa lueskeltua Facebookissa ja sain synttärilahjaksi tämän kirjan, joten ohjeista ja vinkeistä sormiruokailu ei ainakaan jää uupumaan! 

5kk iässä meillä alkaa päivissä olla jo jonkinlaista rytmiä, joka kuitenkin hieman elää päivästä toiseen ja tilanteen mukaan. Aada heräilee aamulla 7-8 välillä, menee aamupäikkärille n. 9.15-9.30 ja nukkuu n. 11 asti. Ensimmäiset iltapäiväpäikkärit alkaa n. klo 13 ja kestää max klo 15 asti. Vielä vikat unet otetaan n. 16.30-17. Yöunille käydään 19-19.30 välillä ja yön aikana herätään syömään yleensä 3 kertaa ja huvin vuoksi usein hulinoimaan aamuyöstä ainakin kerran. Yöt ovat olleet viime aikoina ihan ok, mutta kyllä sellainen perus univelka painaa koko ajan, kun aamuisin ei saa nukkua pidempään. 

Viime viikolla Aada kääntyi ensimmäistä kertaa selältä vatsalle joitakin kertoja, mutta ei vielä ehkä oppinut taitoa niin hyvin, että olisi sitä koko ajan tekemässä. Ehkä hyvä niin, koska en odota kovasti sitä vaihetta, että noita taitoja harjoitellaan myös yöllä... Muuten vauva 5kk iässä on aika hauska tyyppi. Naureskelee paljon ja ääntä lähtee muutenkin. Lelut on tosi kivoja ja kaikki vähän erikoisemmat jutut, kuten vaikkapa limupullo, ilmapallo, maitopurkki, mittanauha jne. aiheuttaa suurta innostusta! Aada tekee ihan samaa kuin Isla teki samanikäisenä, suu ja silmät ammollaan lähtee "hohottamaan" kohti mielenkiinnon kohdetta ja se on ihan super huvittavan näköistä. Muutenkin siskokset ovat aika samantyyppisiä vauvoja. Suurimmaksi osaksi hyväntuulisia, kunhan kaikki tarpeet on täytetty, mutta kertovat kyllä, jos on jotain huomautettavaa palvelussa! ;)

Sellaisia kuulumisia vauvan elämästä! <3 Mitä kuuluu muille vauvoille? 

Lisää vauvan kuulumisia:

Vauva 1kk

Vauva 2kk

Vauva 3kk

Vauva 4kk

Seuraa Instagramissa: blogia ja arkea: candyontherun 
treenejä ja ruokajuttuja: candyntreenit 
/ Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä  

Toinen äitiysloma vs. ensimmäinen äitiysloma

Sain Instagramissa kysymyksen, että miten tämä toinen äitiyslomani eroaa ensimmäisestä. Hyvä kysymys, jota pitikin alkaa miettimään tarkemmin. Tuntuu nimittäin siltä, että  monet asiat ovat nyt samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin äitiyslomalla. Tässä tullaan ehkä siihen, että mielestäni hyppäys yhdestä lapsesta kahteen ei ollut niin suuri, kuin nollasta yhteen. Asiat eivät siis muuttuneet toisen lapsen myötä niin paljon. Hän vain hyppäsi mukaan meidän perheen elämään ja toi toki mukanaan kaiken mitä kuuluu vauva-arkeen. 

Se on ainakin erona, että kädet ovat tällä toisella äitiyslomalla entistä enemmän täynnä. Itseäni aina naurattaa, kun siskoni laittaa viestiä ja kysyy, että mitä meillä on kulloinkin "ohjelmassa" ja mun vakiovastaus on monesti kuulunut, että "ai, kaiken tämän perushärdellin ja rutiinien lisäksi?" "öö, ehkä käydään kaupassa ja leikkipuistossa ja siinä on ohjelmaa ihan tarpeeksi" :D Eli suomennettuna, päivät ovat täynnä jo ilman mitään sen erikoisempaa ohjelmaakaan, vaikka toki aina välillä on ihanaa, että on jotain muutakin ohjelmaa, kuin perusrutiinit. Mutta suoraan sanottuna, en todellakaan jaksaisi olla menossa ja näkemässä ihmisiä tällä hetkellä joka päivä! :D Kaipaan lähinnä hiljaisuutta ja aikaa tehdä ihan omia juttuja vastapainona ei niin hiljaiselle ja rauhalliselle arjelle. 

Molemmille äitiyslomille on ollut yhteistä se, että olen pitänyt tärkeänä sitä, että huolehdin myös itsestäni  vauva-arjen keskellä. Tämä on tarkoittanut omien harrastusten jatkamista mahdollisuuksien mukaan ja oman ajan ottamista silloin kun se on mahdollista. Kävelylenkit, treenihetket ja blogin kirjoittaminen ovat kulkeneet mukana molemmilla äitiyslomilla, vaikka ajan löytäminen näille omille jutuille onkin nyt kahden lapsen kanssa vielä hieman haastavampaa. Ensimmäisellä äitiyslomalla jaksoin ainakin jossain vaiheessa herätä aamuisin kirjoittelemaan blogia ennen vauvan heräämistä ja rakastin omia aamuhetkiäni kahvin ja läppärin kanssa! <3 Nyt taapero herää jo niin aikaisin, että itse pitäisi herätä ennen kukonlaulua kirjoittamaan ja siihen en todellakaan ole valmis tällä hetkellä, sillä yöt ovat vielä kovin katkonaisia. 

Tällä äitiyslomalla olen iltaisin tosi väsynyt, siis potenssiin sata väsynyt. Muistan kyllä olleeni sitä viimeksikin. Nyt tuntuu siltä, että klo 20 jälkeen en enää kykene mihinkään aivotoimintaa vaativaan. Tähän liittyen, toisella äitiyslomalla ei myöskään enää onnistu "nuku aina silloin kun vauva nukkuu", kuten ensimmäisellä, jos niin halusi. 

Eroja äitiyslomien välillä on ainakin se, että tällä toisella kerralla ollaan heti alusta asti oltu liikkeellä enemmän ja se on johtunut tietysti taaperosta ja hänen tarpeistaan. Ja toki ehkä myös siitä, että toinen oli kesävauva, kun taas esikoinen syntyi marraskuussa, jolloin tekemistä vauvan kanssa oli vähemmän. Nyt leikkipuistoilut, sisäleikkipuistot, kavereiden treffaamiset, avoimet päiväkodit ja asukaspuistot ovat tulleet vauvallekin ihan pienestä asti tutuksi, kun hän on kulkenut niissä mukana. 

Esikoisen aloitettua syyskuun alusta päiväkodin kolmena päivänä viikossa on päiväkotipäiviin tullut itselleni enemmän sitä samanlaista rauhallista äitiyslomafiilistä kuin ensimmäiselläkin kerralla. Silloin on aikaa keskittyä enemmän vauvaan ja tehdä myös omia juttuja. Muut päivät kun menee aika pitkälti taaperon rytmissä ja usein ovat enemmän ohjelmaa täynnä, koska se on paras keino pitää meidät kaikki tyytyväisinä "kotipäivinä". Päiväkotipäiviä rytmittää tietysti aamut, jolloin pitää saada meidät kaikki valmiiksi päiväkotivientiä varten ja iltapäivällä päiväkodista hakeminen. Se on oma häslinkinsä, etenkin aamut ja välillä hermot vähän kiristyy...

Tällä toisella äitiyslomalla on ollut ihanaa seurata vauvan ja esikoisen välille muodostuvaa sisarussuhdetta ja sitä, kuinka he jo vähän pystyvät "leikkimään" yhdessä. Itsestä on myös tuntunut tämä toinen äitiysloma aika paljon rennommalta. On ihanaa elää vauva-arkea uudestaan, kun monet asiat ovat jo tuttuja eikä jaksa stressata turhista.

Sellaisia eroja ja samankaltaisuuksia! Onko teillä eroja äitiyslomissa, jos on nyt toinen tai useampi menossa? Ja miltä äitiyslomailu maistuu ensikertalaisilla? :) 

Kivaa viikon jatkoa ja alkavaa marraskuuta! 

-K

Seuraa Instagramissa: blogia ja arkea: candyontherun 
treenejä ja ruokajuttuja: candyntreenit 

/ Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä  

Ajatuksia liikunnasta vauva-arjessa

Vauva-arkea on ensi viikolla takana viisi kuukautta. Viisi kuukautta vuoristorataa! ;) Ehkä moni vauvan äiti voi samaistua siihen, että välillä tuntuu siltä, että olet ihan huipulla, vauva-arki on ihanaa, kaikki sujuu eikä edes väsytä. Välillä taas olet siellä aivan pohjalla, aivot eivät väsymyksestä toimi kunnolla ja kaikki on vähän harmaata. Tämä vuoristorata voi mennä ylös-alas yhden päivän sisällä tai viikossa voi olla useampi ihan huippupäivä ja sitten muutama kökkö päivä peräkkäin.. Sellaista se vauva (+taaperoarki) on ainakin täällä! 

Sanomattakin on selvää, että tällaisessa elämänvaiheessa voi liikunnan harrastaminen olla haastavaa ja siinä on oltava armollinen itselleen. Välillä se armollisuus on itselleni ainakin hankalaa, kun helposti vertaa omaa liikkumistaan joko omaan liikkumiseen (ja kuntoon) ennen raskautta tai sitten esimerkiksi somessa johonkin muuhun samassa tilanteessa olevaan tai niihin, joiden kanssa ennen juoksi juoksukisoissa ;) Mutta, vertailu on kuitenkin tässäkin asiassa huono eikä se kannata. Sen tietää kyllä järjellä ajateltuna, mutta välillä se on vaikeaa. Itse olen ainakin tehnyt töitä sen suhteen, että hyväksyn tämänhetkisen elämäntilanteen realiteetit liikunnan (ja toki monen muunkin asian) suhteen ja pyrin ottamaan tästä tilanteesta nyt kaiken irti. Elämään siinä kuuluisassa hetkessä, koska aika menee tosi nopeasti. 

Tärkeätä on myös suhteuttaa liikkuminen omaan jaksamiseen. Jos väsyttää tosi paljon ja unet on ihan persiistä, niin silloin on turha lähteä rehkimään liikaa. Se ei tee hyvää ja voi pidemmän päälle, jopa aiheuttaa ylikunnon. Kropan kuuntelu nousee mielestäni vauva-arjen liikunnassa ihan äärimmäisen tärkeäksi. Mitä kroppa kaipaisi juuri tänään? Ehkä lyhyen lihaskuntotreenin ja venyttelyä? Pelkkää venyttelyä ja foam rollailua? Kävelylenkin? Pilatestreenin? Kokonaan lepoa? Kun löytää ne omat vauva-arjessa toimivat tavat liikkua, jotka tuovat itselle iloa ja jaksamista, niin niistä on helpompi pitää kiinni.

Itselleni liikunta on tärkeätä ja olen pyrkinyt liikkumaan säännöllisesti myös vauva-arjessa. Liikunta tuo hetken omaa aikaa ja paljon jaksamista arkeen. Se on itselleni parasta mielenterapiaa ja tuo hyvää oloa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ajallisesti en tällä hetkellä liiku varmastikaan niin paljon kuin joskus aikaisemmin, mutta pyrin käyttämään varsinaiset treenihetket tehokkaasti. Useimmiten teen treenin päiväuniaikaan, keskellä päivää. Olen koittanut myös oppia pois siitä ajattelusta, että liikuntaa olisi vain ne varsinaiset treenit ja ilokseni olen huomannut kuinka paljon enemmän nykyään puhutaankin hyötyliikunnan merkityksestä ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen! Äitiyslomalla hyötyliikuntaan on todella paljon mahdollisuuksia, jos ne haluaa käyttää. Vaunulenkit vauvan kanssa, taaperon perässä juokseminen, yhteiset jumppahetket olkkarin matolla, muutamat kyykyt ja punnerrukset hiekkalaatikon reunalla tai leikkimaton äärellä, askelkyykkykävelyt kävelylenkin aikana jne. kaikki lisäävät oman osansa liikuntapottiin! <3 

Vauva-arjen liikunnassa ja raskaudesta palautuessa olen myös joutunut astumaan omalle epämukavuusalueelle ja opettelemaan uusia liikuntamuotoja, kuten pilatesta ja erilaisia syvien vatsalihasten ja lantionpohjan harjoituksia. Nämä jutut olivat joskus aikaisemmin mulle ihan plaah..niin tylsiä ettei oikein huvittanut niihin paneutua kunnolla, koska halusin mielummin tehdä kovempia hikitreenejä. Nyt kun olen "joutunut" tekemään niitä olosuhteiden pakosta saadakseni kroppaa toimimaan paremmin raskauden jälkeen, olen huomannut kuinka hyvin ne toimivat. Ja se kun huomaa, että edistystä tapahtuu usein myös ruokkii motivaatiota, asiassa kuin asiassa. <3

Kotitreenit ja lenkkeily ovat oman vauva-arkeni pääliikuntamuotoja, mutta tiedän myös, että nykyään löytyy  paljon erilaisia jumppia joihin voisi lähteä yhdessä vauvankin kanssa. Jos sellaiset olisi sun juttu niin eikun googlaamaan, mistä löytyy asuinpaikkkasi läheltä äiti-vauvajumppia! :) Ja jos sulla on vinkata hyviä sellaisia, niin kerro ihmeessä kommenttiboksissa. Ehkä joku muukin mama innostuu! 

Kahvi mukaan ja lenkille ;)

Itse koen myös, ettei vauva-arjessa kannatta asettaa liian kovia tavoitteita liikunnan suhteen. Mitä on "liian kovat tavoitteet" itse kullekin varmasti vaihtelee, mutta jos liikunnasta tulee stressinaihe, niin se on mielestäni turhaa tässä elämäntilanteessa, joka voi olla omalla tavallaan stressaava ja väsyttävä muutenkin. Tässä palataan siihen, että vauva-arjen liikunnan tulisi olla jaksamista lisäävää ja voimaannuttavaa, ei liian väsyttävää ja rankkaa. 

Ihania liikuntahetkiä siis kaikille <3 Millaisia ajatuksia teillä on liikunnasta vauva-arjessa? 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa: blogia ja arkea: candyontherun 
treenejä ja ruokajuttuja: candyntreenit 
/ Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä  

Vauva 4kk

Meidän Aada täytti maanantaina 4 kuukautta! <3 Pakko todeta, että tämä aika kuluu niin nopeasti! 4kk iässä hän painaa 7415g ja on 66,5cm pitkä. Käytössä on tällä hetkellä suurimmaksi osaksi 68-koon vaatteet.

Myös ensimmäinen flunssa on koettu ja ensimmäinen hammas puhkesi muutama viikko sitten, toista hammasta tehdään jo kovasti. Flunssan ja hampaidentulon takia vauvaelämä on ollut viime viikkoina vähän rankempaa sekä vauvalle että äidille. Panadol, hammaslelu, nenäimuri ja physiomer baby ovat olleet kovassa käytössä. Pieni ollut kuitenkin yllättävänkin reipas, vaikka hengitys rohisee, nenä on täynnä räkää ja ikenet kutittaa. Toki itkuisuuttakin on ollut tavallista enemmän. Toivottavasti se siitä pian, on inhottavaa katsoa kun toinen sairastaa, vaikka onneksi yleisvointi on pysynyt hyvänä koko ajan ja hän jaksaa myös leikkiä ja "höpöttää" vauvakielellä. <3 

Nukkumisen puolesta huomaa, että 4kk yöhulinat alkaa lähestyä tai olla jo päällä. Yöt ovat olleet levottomampia, etenkin aamuöistä. Nukkumaan hän menee nyt n. klo 19 ja herätän hänet syömään vielä ennen kuin itse menen nukkumaan n. klo 22. Yöllä hän herää syömään 1-3 välillä ja ja myös aamuyöstä, mutta katson silloin vähän tilanteen mukaan onko syötölle tarvetta vai onnistuuko tutti rauhoittamaan takaisin uneen. Viime öinä olen noussut laittamaan tuttia moneen kertaan aamuyöstä. Nyt tosiaan joudun nousemaan sängystä, kun otettiin pinnis käyttöön ja palautettiin Vaavi-sänky takaisin (joka oli mulla ihan oman sängyn vieressä). Päivisin Aada nukkuu normaalisti kolmet päiväunet, joiden pituudet vaihtelee 30 minuutista pariin tuntiin. 

4kk neuvolalääkärissä käytiin myös tällä viikolla ja siellä oli kaikki ok kehityksellisesti. Täysimetyksellä edelleen jatketaan, hassua ajatella, että kiinteitäkin voisi jo alkaa antaa, jos haluaisi. Että vauva on jo niin iso! <3 

Tässäpä lyhyesti 4kk-kuulumiset! Mitä kuuluu muille vauvoille? Onko siellä ollut muilla pienillä flunssia? 


Lue lisää:

Vauva 1kk
Vauva 2kk
Vauva 3kk

Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä

Vauva 3kk

Aada täytti 3 kuukautta 1.9, joten nyt ollaan jo 3,5 kuukauden ikäisiä. Aika menee kyllä ihan älyttömän nopeasti, sillä 1/4 vauvuodesta on takana! Meillä oli vasta 3kk neuvola tällä viikolla ja pikkuneidin mitat oli 6930g ja 64,5cm. Päänympärys oli 42cm. Hienosti siis kasvaa edelleen! <3 Saatiin myös rokotukset, joista ei onneksi tullut sen kummempia oireita.  Täällä on siirrytty käyttämään pääasiassa 68-koon vaatteita ja tuntuu, että 62-kokoisia käytettiin vain ihan hetki. 

Neuvolakortissa lukee:

"Ihana hymytyttö. Ääntelee vastavuoroisesti. Jäntevä. Seuraa takasti katseellaan. Kohottaa päätään käsistä kohottaessa. Kasvaa hyvin"

Hän on tosiaan melkoinen hymytyttö. Suurimmaksi osaksi tyytyväinen vauva, niin kauan kun kaikki tarpeet on täytetty eikä hän pääse yliväsyneeksi. Siinä vaiheessa tyytyväisyys onkin sitten kaukana. Testattu on! ;) Hän kaipaa koko ajan enemmän seuraa ja haluaa "jutella". Ääni on todella löytynyt viime viikkoina ja ääni usein kirkumista tai sitten matalampaa juttelua. Hän rakastaa katsella kasvoja ja erilaisia ilmeitä. Isosisko on ihan parasta seuraa ja hänen kanssaan on jo kiva leikkiä tai ainakin ihmetellä vieressä siskon puuhia. 

Nukkuminen sujuu tällä hetkellä ihan hyvin. Päivisin hän nukkuu kolmet tai neljät päiväunet, joiden pituudet vaihtelee päivästä toiseen. Ne nukutaan kuitenkin suunnilleen samoihin aikoihin ja koitan pitää huolta siitä, että hän on päikkäreiden väleissä max 2 tuntia hereillä. Rytmin kannalta se onkin ainoa asia, josta olen tarkka, hereilläoloajat ei saa venyä liian pitkiksi ja olen huomannut, että tämä on ollut meillä avain tyytyväiseen vauvaan. Iltaisin mennään nukkumaan 19.30-20 välillä ja yöllä on viime aikoina herätty syömään 2 kertaa. Välillä kyllä herätään lisäksi muutenkin, jolloin koitan tarjota tuttia tai vähän silitellä uneen. Aamulla hän herää yleensä 7.30-8.30 välillä eli yö kestää noin 12 tuntia. Nukkumisasioita on helpottanut suuresti tutti. Mikä ihana kapistus se onkaan nukuttamisen helpottamisessa! Esikoinen ei sitä koskaan oppinut syömään, joten äiti toimi tuttina, mikä oli ajoittain aika väsyttävää...Nyt osaan arvostaa tuota kumipalaa todella paljon, nimenomaan apuna unen saamisessa. Muuten koitamme välttää sen käyttämistä lukuunottamatta automatkoja. 

Täysimetyksellä mennään edelleen ja se sujuu hyvin. Suunnitelmissa on täysimettää noin 6 kk ikään ja aloittaa vasta sitten kiinteiden maistelut. Esikoisen kohdalla niiden kanssa oli niin innoissaan heti kun 4 kk tuli täyteen, mutta nyt on aivan liian laiska sellaiseen vielä, heh. Toki pidän vaihtoehdot avoinna, jos tulee sellainen olo, että ne kannattaakin aloittaa jo ennen 6kk ikää, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että pelkkä maito riittää. 

Aada viihtyy hyvin leikkimatolla, tarttuu leluihin ja vatsalla ollessaan kannattelee reippaasti niskaa, mutta ei viihdy kovin pitkiä aikoja vielä mahallaan. Hän myös kuolaa todella paljon, mutta hampaita ei vielä ainakaan ole näkyvissä. Hän myös rakastaa omia nyrkkejään ja ne usein löytyykin suusta. 

Kerroin 2kk-postauksessa, että siirrymme jo varmaan pian Vaavi-sängystä pinnasänkyyn, mutta emme olekaan tehneet sitä ihan vielä. Vaavi-sänky alkoi toimimaan hyvin, kun siihen laitettiin ympärille pinnasängyn reunus, jolloin vauva ei enää saanut työnnettyä käsiä ja jalkoja pinnojen väliin. Siellä omassa pikku pesässä hän on nukkunut nyt hyvin, mutta pian on aika palauttaa Vaavi-sänky (vuokra-aika on 4kk) ja ottaa pinnis käyttöön. Reissussa (muutaman kerran mökillä) hän on nukkunut yön myös vaunukopassa, mikä on toiminut ihan hyvin. Meillä kun on vain yksi matkasänky, ja se on ollut taaperon käytössä toistaiseksi. 

Mitähän muuta? Ainiin, passi on hankittu Aadamonillekin ja tytöt ovat kyllä niin samannäköisiä passikuvissaan! :D 

Siinä päällimmäiset vauva-kuulumiset. Mitä kuuluu muille vauvoille?

Mitä kuuluu vauva-ja taaperoarkeen?

Elokuu lähestyy loppuaan ja meillä on pian takana neljä viikkoa arkea kesäloman jälkeen. Arki kahden pienen kanssa on lähtenyt rullaamaan varsin hyvin, on päiviä kun meillä kaikilla on superkivaa suurimmaksi osaksi ja kaikki sujuu, mutta on myös päiviä ja hetkiä, jolloin ainakin tämän maman kärsivällisyyttä koetellaan ihan huolella ja tuntuu siltä, että tämä äitiyshomma on ehkä haastavin (mutta myös palkitsevin) työ mitä on olemassa! ;) 

Toki on varmasti sanomattakin selvää, etten vaihtaisi näitä kahta ihanaa ja maailman rakkainta tyttöä mihinkään, mutta kyllä sitä välillä kaipailisi vähän enemmän breikkejä, kun nyt on ollut arjessa tarjolla, mutta näillä mennään. Päivät on aika intensiivisiä aamusta iltaan, mutta onneksi on yleensä mahdollisuus vaikka siihen omaan puolen tunnin jumppahetkeen jossain kohtaa päivää, joko lasten ollessa hereillä tai heidän nukkuessa. Ne jumppahetket nimittäin tuo mulle niin paljon lisää energiaa, kärsivällisyyttä ja hyvää oloa! <3

Hieman uusia tuulia ainakin taaperoarjessa on tarjolla syyskuun alun jälkeen, sillä Isla aloittaa silloin päiväkotiharjoittelun. On jännä nähdä millaiseksi arki muotoutuu, kun hän tulee olemaan 3 päivää viikossa päiväkodissa! Uskon ja toivon, että se tulee olemaan meille kaikinpuolin hyvä järjestely, kun alkuhaasteista on selvitty. Päiväkodissa taapero saa toivottavasti uusia leikkikavereita ja aktiviteetteja. Me taas vauvan kanssa päästään nauttimaan sellaisista jutuista, jotka eivät enää taaperon kanssa ole niin nautinnollisia ;) Kuten pitkät vaunulenkit, lounaat mammakavereiden kanssa ja ihan laatuaika välillä kaksistaankin. Kiva päästä keskittymään häneen enemmän niinä päivinä kun taapero on päiväkodissa ja toisaalta ehkä saada itselle myös hieman enemmän omaa aikaa ladata akkuja ja nauttia vauvuoden jutuista. Tällä hetkellä monesti tuntuu siltä, että pelkästään vauvan kanssa oleminen, meneminen, lähteminen jne. on ihan lomaa verrattuna siihen, kun on kaksi lasta mukana menossa. :) Etenkin mun Pökön (Peugeot 206) pakkaaminen tupla viikingeillä ja kaikella muulla tavaralla + lapsilla on aina kuin treeni itsessään... Ihan jokapaikkaan ei siis viitsi edes autolla lähteä, haha. 

Arki kahden pienen kanssa ei sinänsä ole ainakaan toistaiseksi tuonut yllätyksiä mukanaan. Odotin sen olevan hyvin intensiivistä ja täynnä hässäkkää, ja niin onkin. Aivan ihania hetkiä on seurata, kun tytöt alkavat enemmän vuorovaikuttamaan keskenään. Pikkusisko seurailee jo tarkkana isosiskon puuhia, joka kiltisti huomioi pikkusiskoa!<3 Mustasukkaisuutta ei onneksi ole ollut ainakaan vielä ja tytöt tulevat hienosti toimeen. Se helpottaa tietysti paljon, kun ei koko ajan tarvitse olla pelkäämässä, että vauvalle sattuu jotain kun esikoinen kömpii hänen viereen leikkimatolle makoilemaan. Toki pitää muistutella halaamaan varovaisesti jne. mutta ei onneksi sen kummempaa. 

Mitäs muuta? Taaperolla on ollut pottaharjoittelut käynnissä ja hän on siirtynyt vihdoin myös ison tytön sänkyyn. Hienosti on nämä muutokset sujuneet (toki alkuhankaluuksia oli näissäkin) vaikka äiti niitä molempia vähän stressasikin..

Muutoin meidän päivät täyttyvät perusarkijutuista. Käydään kävelyllä ja leikkipuistossa, nähdään välillä kavereita, syödään lounasta, leikitään, luetaan, taapero katsoo lastenohjelmia, mä teen jossain välissä jumpan, tytöt nukkuu päikkärit välillä ihanasti ainakin osittain samaan aikaan, välillä ei :D Illalla syödään, leikitään ja sitten alkaa  kylpy/iltapala/nukkumaanmenohärdelli. Välissä selvitellään uhmakohtauksia ja muuta mukavaa. Vauva on onneksi edelleen aika perustyytyväinen kaveri, kun kaikki tarpeet on täytetty! <3 Kädet on täynnä hommia, mutta onhan tämä nyt ihan parasta, kaikista haastavista hetkistä (joita varmasti kaikilla on, oli elämäntilanne mikä tahansa) huolimatta! <3

Sellaisia arkikuulumisia tänne! Mitä sun tai teidän arkeen kuuluu? 

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa: candyontherun ja candybackinshape / Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä