sunnuntai 1. syyskuuta 2019

3 viikkoa puolimaratonille

Hipshei! Pitkästä aikaa taas täällä blogin puolella! :) Espoo rantapuolikkaaseen on enää 3 viikkoa aikaa ja ajattelin tulla kertoilemaan vähän enemmän juoksufiiliksia. Kävin tänään juoksemassa viimeisen pitkiksen ennen puolikasta, sillä ensi viikonloppuna en pysty pitkää lenkkiä juoksemaan ja viikkoa ennen puolikasta se ei enää kannata. Tänään oli siis aika hilpaista lenkille tavoitteena 18km.


Lähdin juoksemaan pitkin rantaraittia ajatuksena juosta 9km toiseen suuntaan ja samanmoinen takaisin. Sää oli ihan mielettömän ihana ja podcasteja kuunnellen kilsat taittuivat mukavasti. Mulla on ollut viime aikoina kroppa vähän jumissa, mutta onneksi kehonhuolto on auttanut, joten juostessa jumit eivät vaivanneet. Toki jaloissa ja kropassa alkoi tuntua etenkin viimeisillä kilsoilla, mutta se on ihan odotettavissa, kun kroppa taas totuttelee näin pitkiin juoksulenkkeihin. Ihan kevyttä ja helppoa tällaiset pitkät lenkit eivät mulle todellakaan ole, ja sykemittari kertoi "recovery time:n" olevan 83 tuntia.. Ensi viikon alkuviikko siis palaudutaan tästä rutistuksesta ja huolletaan kehoa. 


Fiilikset 3 viikkoa ennen puolimaratonia on tosi hyvät ja odottavat! Uskon, että kunto riittää puolikkaan juoksemiseen, mutta on vaikea sanoa millaista vauhtia pystyn ylläpitämään puolimaratonilla tällä hetkellä. En jotenkin halua asettaa itselleni liian kovaa tavoitetta ja pettyä, jossei se toteudukaan, koska tärkeintä on kuitenkin nauttia siitä, että ylipäätään taas pääsee juoksemaan puolimaratonia. Välillä se meinaa unohtua, mutta on vain pakko muistuttaa itseään, miten hemmetinmoinen homma tässä on ollut päästä puolimaratonkuntoon synnytyksen ja raskauden jälkeen. Puolimaratonin juokseminen jo itsessään on kova juttu enkä todellakaan halua unohtaa sitä. Jotenkin vain kun kunto kasvaa, tavoitteetkin kasvaa ja tiedän, etten osaa ihan kevyen rennosti lappu rinnassa hölkötelläkään... Päällimmäinen tavoite on kuitenkin nauttia menosta puolikkaalla ja olla kiitollinen siitä, että pääsen taas juoksutapahtumaan juoksemaan! <3 Tarkempia aikatavoitteita mietin vielä lähempänä kisaa tai sitten lähden vain juoksemaan päivän fiiliksen mukaan. 

Päivittelen juoksukuulumisia useammin instan puolelle @candyontherun, joten nähdään siellä! Ihanaa alkanutta syyskuuta <3

-Karoliina

lauantai 3. elokuuta 2019

Kesäkuulumisia

Huhhei! Onkohan siellä ruudun toisella puolella enää ketään? :) Täällä on nautittu täysillä kesälomasta eikä paljon ole blogia availtu. En ole koskaan pitänyt näin pitkää taukoa blogista, mutta nyt se vain lipsahti tauon puolelle ja se teki hyvää. Heinäkuu vierähti nopeasti ja päästiin nauttimaan lomailusta koko perheen voimin. Heinäkuun alussa kävimme piipahtamassa Ahvenanmaalla. Menimme Turusta aamulaivalla Maarianhaminaan, jossa majoituimme kaksi yötä huoneistohotellissa ja kävimme päiväretkellä Smakbyssa (ei enää suositusta sille), Kastelholman linnassa, Jan Karlsgårdenissa ja vierailimme ensimmäistä kertaa myös Ahvenanmaan merimuseossa. Toki pyörimme myös Maarianhaminassa ja vierailimme leikkipuistoissa sekä Lilla Holmenilla. Takaisin Maarianhaminasta Turkuun menimme Viking Gracella, joka on kyllä kesällä tosi kiva lasten kanssa, kun leikkipaikkoja on enemmän! 






Maarianhamina on kyllä niin kiva kesäkaupunki ja on ihanaa päästä sinne omien lasten kanssa, kun siellä itse vieraili lapsuudessa melkein joka kesä! <3 

Ahvenanmaan reissun jälkeen suuntasimme Houtskäriin, jossa mummi, vaari ja koirat meitä odottelikin! <3 


Vietimme Houtskärissä n. 1,5 viikkoa. Ystäväperheemme kävi kylässä ja lapset olivat iloisia leikkiseurasta. Ja mekin toki aikuisseurasta! :D


Juhlimme myös perinteistä BSL-juhlaa, kävimme veneilemässä, söimme hyvin, saunoimme, leikimme ulkona ja pääsi se äiti vähän treenailemaankin aina jossain välissä! :)








Heinäkuun puolivälissä tulimme kaupunkiin "väliviikolle", jolloin kävimme muun muassa Lintsillä. Oli kivaa käydä vähän kotona ennen kuin palasimme loppuheinäkuuksi saaristoon. 1,5 viikon aikana meillä oli taas ystäviä kylässä, joten aika meni tosi nopeasti ja säätkin oli loppukuusta ihan mielettömät! <3


Kaiken kaikkiaan aivan ihana saaristokesä takana jälleen kerran! <3 Heinäkuun viimeisenä päivänä tulimme takaisin kotiin ja vähän orientoitumaan arjen alkamiseen. Maanantaina alkaa Islalla taas päiväkoti, H:lla työt ja mullakin tulee päiväkodin myötä säännölliset työajat taas kuvioihin. Jatkan siis edelleen hoitovapaalla, mutta teen töitä kotoa käsin sen n. 10 tuntia viikossa. Arjen alkaminen tuntuu ihan kivalta, on hyvä saada rutiineja takaisin. 

Arjen myötä musta olisi ihana luvata, että päivittelen blogia useammin ja säännöllisesti, mutta valitettavasti en nyt pysty sitä lupaamaan. Jatkan blogin päivittämistä silloin tällöin. Useammin päivityksiä tulee Instagramiin @candyontherun, jonne jaan paljon treenijuttuja feedin puolelle ja stooreissa taas näkyy myös meidän arkea ja kuulumisia! :) Tuuthan sinne seuraamaan, josset ole jo! <3

Ihanaa alkanutta elokuuta!

Halauksin, 
Karoliina 


sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Yksivuotiaan kuulumisia

Heippahei! Kylläpäs tämä aika rientää. Mulla on ollut suunnitelmissa kirjoitella Aadan 1-vuotiskuulumisia melkein kuukauden verran, mutta tässä sitä vasta ollaan. Aada täytti kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1v eli nyt ollaan jo 1v. 1kk! <3



Viime aikoina olen hetkittäin haikeasti miettinyt, että vauva-aika on todellakin nyt takanapäin ja vauvasta on tullut taapero. Taapero, joka kirjaimellisesti taapertaa menemään ja saa taaperolle tyypillisiä kiukkukohtauksia, kun asiat ei mene ihan oman mielen mukaan! ;) Sinänsä en kuitenkaan haikaile vauva-ajan perään, sillä monet asiat ovat nyt niin paljon helpompia kuin aikaisemmin. Tytöt syövät pitkälti samaa ruokaa ja ovat ruokailujen suhteen samassa rytmissä. Iltatoimetkin menee (suht) joutuisasti, kun voivat kylpeä yhdessä ja mikäs sen ihanampaa, kun huomaan heidän leikkivän täysin sulassa sovussa hetken ihan keskenään! <3 Moni asia on siis helpompaa, mutta toisaalta tämä 1v. ikä on todella hektistä ja härdelliä riittää aamusta iltaan! Päivät ovat vauhdikkaita ja väsyttäviä niin lapsille kuin vanhemmillekin! :D



Yksivuotiaan uusin taito on kävelemään oppiminen! Jihuu! <3 Kävely klikkasi ihan täysin viime viikolla, kun hän sai juonen päästä oikein kunnolla kiinni. Siihen asti Aada oli kävellyt tukea vasten jo pidempään ja välillä ottanut muutamia yksittäisiä askeleita siellä täällä. Nyt voi kuitenkin sanoa, että meillä kävellään. Tai taaperretaan menemään! <3



Yksivuotisneuvola meillä oli vasta kesäkuun puolivälissä, ja siellä Aadan mitat oli 79,5cm ja 11,2kg. Aika iso tyttö siis! <3 Kaikki oli muutenkin hyvin ja saatiin myös tietysti rokotukset, joista tuli iso itku, mutta ei onneksi sen kummempia muita sivuvaikutuksia. 



Aada on edelleen ihanan reipas syömään ja on nyt oikeastaan syönyt pitkälti samaa ruokaa kuin mekin hieman vajaa 1-vuotiaasta asti. Toki aina jos mahdollista, niin koitan tarjota hänelle suolatonta ruokaa edelleen, mutta on kyllä ihanan helppoa kun toinen voi syödä pitkälti samaa kuin muutkin! :) Aada on myös päässyt jo herkkujen makuun (toisen lapsen syndrooma..) ja on saanut maistaa jätskiä, kakkua, pullaa ja keksiä. Toisen lapsen kohdalla on huomattavasti haastavampi pitää herkkuja poissa pidempään, mutta toki hän ei niitä niin usein saa ja onneksi maissinaksut, vesimeloni, mansikat, pensasmustikat ja smoothiet on yhtälailla herkkua! :D 



Siskon kanssa leikkiminen on edelleen Aadan suosikki puuhaa, mutta hän viihtyy myös hetkittäin leikkimässä yksin. Hetken päästä hän saattaa kuitenkin tulla kädet ojossa vastaan ja haluaa syliin. Jos on oikein onnekas, saattaa myös saada ihania märkiä (suu auki) pusuja ja isoja haleja. <3



Hieman vajaa 1-vuotiaana Aada alkoi jättämään aamupäikkäreitä väliin ja siirtyi ihan itsestään yksiin päikkäreihin. Nyt hän normaalisti nukkuu yhdet noin kahden tunnin päikkärit päivässä ja menee nukkumaan n. 12-13 välillä. Yöunille Aada menee yleensä seitsemän aikaan tai vähän jälkeen ja nukkuu noin seitsemään asti. Yöt ovat viime aikoina menneet 0-2 herätyksellä. Parhaiten hän selkeästi nukkuu kotona omassa huoneessa ja omassa sängyssä. Nyt kun olemme olleet kesälomalla täällä saaristossa ja Maarianhaminassa reissussa, niin samassa huoneessa nukkuminen on usein yhtäkuin useampi herätys ja välillä myös aikaisempia aamuja...Uhh! Toivon, että palaamme takaisin läpi yön nukkumiseen, kun kesälomat on ohi ja kotiarki alkaa! :)



Luonteeltaan meidän Aada on vähän hitaasti lämpenevä tyyppi, mutta sitten kun hän lämpenee niin riemua ja naurua riittää. Temperamenttia ja omaa tahtoa löytyy myös, kuten pitääkin! :)Kaiken kaikkiaan yksivuotiaalle kuuluu siis oikein hyvää! Ihanaa seurata toisen kasvua ja kehitystä. <3

Siinäpä vähän meidän perheen pienimmän kuulumisia. Kivaa kesän jatkoa sinne ruudun toiselle puolelle ja palataan taas!

<3: Karoliina


maanantai 24. kesäkuuta 2019

Kisaraportti: Degersjö-juoksu

Juoksin juhannusaattona ensimmäisen juoksukisani toisen raskauden jälkeen Degersjö-juoksussa Fiskarsissa. Vietimme juhannusta mökillä Karjalohjalla, joten meillä oli vain 20 minuutin matka Fiskarsiin ja kisapaikalle. 

Lappu rinnassa ekaa kertaa sitten lokakuun 2017! :)
Olin pongannut Degersjö-juoksun Instagramin kautta, jossa he alkoivat seuraamaan minun @candyontherun- tiliä. En usko, että olisin muuten tapahtumaa (ehkä) löytänyt, joten siinä nähtiin, että Instagram-markkinointi on pienille(kin) juoksutapahtumille tosi hyödyllistä ja sen avulla on mahdollista päästä juoksijoiden mieleen! ;) Tein viimeisen päätöksen osallistumisesta juhannusviikolla ja laitoin 18€ ennakkoilmoittautumisen sisään. Mielestäni on tosi tärkeätä tukea tällaisia pieniä juoksutapahtumia. Aina ei tarvitse olla "enkkakunnossa", kun lähtee kisailemaan, vaan tapahtumiin voi hyvin osallistua myös harjoitusmielessä. Aina niistä oppii jotain ja saa ainakin tehtyä kovemman treenin, kuin itsekseen, jossei muuta. 



Degersjö-juoksussa oli valittavana joko 15 kilometrin tai 7 kilometrin matkat, joista itse päädyin jälkimmäiseen. Mun pisin lenkki on toistaiseksi edelleen kymppi toisen raskauden jälkeen, joten en katsonut vielä olevani valmis lähtemään 15 kilometrin reitille. Ja ihan hyvä niin, sillä 7km todella mäkisellä reitillä ja kuumassa kelissä oli aivan riittävä! :) 

Juoksun lähtö oli klo 11 ja olimme hieman ennen 10.30 paikan päällä. Minä menin heti ilmoittautumaan ja hakemaan juoksunumeron ja Henri ja tytöt suuntasivat katsastamaan ihanan leikkipuiston aivan Fiskarsin torin kupeessa, joka viihdytti mukavasti perheen pienimpiä koko juoksun ajan! :) Oli tosi kiva, kun he lähtivät mukaan kannustamaan ja saimme koko perhe mukavaa ohjelmaa juhannusaaton aamupäivään!



Tein pikkasen verkkaa ja dynaamisia venytyksiä ennen lähtöä  ja pian olikin jo lähdön hetki. 



Muutaman kuvan nappasin lähdöstä ja sitten laitoin kännykän tiukasti juoksuvyöhön. Jossain kohtaa reitillä teki mieli kaivaa se esiin ja kuvata upeita järvimaisemia, mutta päädyin kuitenkin vain keskittymään juoksuun. Nyt ei oltu töissä eikä juoksusomettamassa, vaan pelkästään juoksemassa ja testaamassa omaa tämän hetkistä kuntoa, joten ei muuta kuin töppöstä toisen eteen ja täysi keskittyminen päälle juoksun suhteen! ;) 



Degersjö-juoksun reitti oli kokonaisuudessaan hiekkatietä ja se kulki todella kauniissa maalaismaisemissa. Se mikä yllätti todella oli reitin mäkisyys! Mäkeä mentiin ylös ja alas aivan pirun monta kertaa 7 kilometrin ajan! :D Huhhuh! Mulla ei oikein ollut etukäteen käsitystä minkälaista vauhtia pystyn ylläpitämään kisatilanteessa, sillä olen juossut omat lenkit koko kevään ajan pääasiassa pk-vauhtia, hyvin rauhassa siis. Joitakin spurtteja olen ottanut siellä täällä aina välillä, mutta varsinaista vk-harjoittelua en ole tehnyt ollenkaan. Toki sykkeet nousee hiit-kotitreeneissä, joita tulee tehtyä viikottain, mutta juoksun suhteen olen pysytellyt aika mukavuusalueella. Tämän takia en osannut arvioida kilsavauhtia etukäteen, ja päätin lähteä vain juoksemaan hyvältä tuntuvaa vauhtia, jota pystyn ylläpitämään tai pikkuhiljaa kiristämään, niin että saisin juosta lopun nopeammin kuin alun. Nopeasti huomasin, että mäkisellä reitillä vauhti automaattisesti hidastui ylämäissä (mutta päätin kuitenkin että hölkkään mäet ylös, vaikka mikä olisi) ja alamäissä rullasin reippaasti alas. Vauhti oli siis aika vaihtelevaa eikä todellakaan tasaista, mutta syytän siitä reittiprofiilia! ;) 

Mulla oli oma juomapullo, jossa oli urheilujuomaa, mukana koko matkan ajan, ja se olikin todella hyvä ratkaisu, koska reitin ainoa juomapiste oli vasta n. 4,5 kilometrin kohdalla. Päivä oli tosi kuuma, joten join monta kertaa omasta pullosta siihen mennessä. En tiedä miten olisin selvinnyt ilman sitä, tuskaa olisi ollut!

Mä nautin juoksemisesta suurimmaksi osaksi todella paljon. Muutama lyhyt hetki oli sellainen, kun tuntui, että piti vähän hidastaa vauhtia ja kuulostella omaa oloa, mutta kun sykkeet laski alemmaksi niin olo tuntui taas vahvalta. Toki muutamissa ylämäissä sain kyllä tsempata ihan kunnolla, että jaksoin ne juosta ylös, mutta tiesin aina, että ylös puurtaminen palkitaan alas rullaamisella. Olin ottanut tavoitteeksi juosta 7km ainakin 42 minuuttiin, mutta pian huomasin, että juoksu kulki sen verran hyvin, että menisi ihan reippaasti alle. Kilsavauhdit oli lopulta  5.53, 5.45, 5.42, 5.44, 5.36, 5.35 ja 5.14. Tuolla viimeisellä nopeimmalla kilsalla oli ihan mielettömän pitkä alamäki alas kylään, jossa maali sijaitsi, joten painelin menemään aika kovaa alamäen avustuksella. Maalissa olin ajassa 40min 10sek ja olin kyllä tosi tyytyväinen. Hyvä mäki/vauhtikestävyystreeni ja kuntotsekkaus. Tästä on hyvä jatkaa! Ja olipa ihanaa juosta kisassa. Mä ainakin saan itse tapahtumissa niin paljon enemmän irti itsestäni kuin itsekseen lenkillä! <3






Ja ihanaa, kun rakkaat oli mukana kannustamassa! <3 


Lämmin suositus Degersjö-juoksulle. Hyvin järjestetty pieni juoksutapahtuma, mukava tunnelma ja kaunis reitti! 


Juoksuterkuin, 
Karoliina 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Kohti puolimaratonia

Tuntuipa hauskalta kirjoittaa tuo otsikko piiiiitkästä aikaa!:) 


Kuten viime postauksessa jo vähän kirjoittelin, niin viime aikoina on tullut takaisin innostus ja motivaatio treenata kohti jotain tiettyä tavoitetta. Olen tässä jo pidempään haudutellut asiaa mielessäni ja pohtinut minkälaisen tavoitteen haluan itselleni asettaa. Hyvin sujuneen Naisten Kympin jälkeen (josta en muuten ole kirjoittanut edes blogiin mitään, mutta Instagramiin kylläkin!) alkoi ajatus puolimaratonista syksylle tuntua ihan kutkuttavalta. Tässä olisi hyvin aikaa treenata ja nostaa vähitellen juoksumääriä ja lenkkien pituuksia kesän aikana. 


Syksyllä on tarjolla paljon ihan huippukivoja juoksutapahtumia ja niitä pohdiskeltuani päädyin liputtamaan kotikaupungin tapahtuman puolesta. Ajattelin, ettei tämä homma tästä etene ellen nyt tee päätöstä ja laita ilmoittautumista sisään, joten Espoon Rantapuolikas 21.9. täältä tullaan! :) Olen juossut Espoossa puolikkaan vuosien varrella kolme kertaa aikaisemmin ja tykkään tapahtumasta kovasti. Puolikkaan lisäksi olen kurkkinut kisakalenteria vähän enemmänkin ja miettinyt sopivia kympin kisoja, jotka auttaisivat vähän löytämään vauhtia ennen puolikasta. Niitäkin löytyy aika monta, joten pitää vähän miettiä, mikä on järkevää kaikin puolin.

Puolikkaalle treenatessa aion juosta 2-3 kertaa viikossa. En sen enempää. Haluan edelleen pitää lihaskuntotreenit mukana kuvioissa ja tiedän ettei mun kroppa kestä kovin isoja juoksumääriä. Tällä hetkellä olen kympin juoksukunnossa, niin että se kymppi on ollut mulle pitkis! :D On tässä siis aikamoinen homma päästä puolikkaan kuntoon, mutta uskon, että se onnistuu ihan hyvin. Järkevällä ja maltillisella treenillä! Se on jo iso asia, että mun henkinen puoli on nyt sitä mieltä, että puolikas onnistuu. Pää on siis mukana tavoitteessa ja motivaatio tulee sisältä. Vauvavuoden aikana ajatus tavoitteellisemmasta treenistä tuntui enemmänkin stressaavalta. Nyt se tuntuu ihanalta ja olen intoa täynnä, joten tiedän, että hetki on oikea! :)

Kohti puolimaratonia siis! 

Juoksuterkuin, 
Karoliina 

Tule myös Instagramiin @candyontherun