tiistai 12. joulukuuta 2017

Juoksuvuosi 2017

Päällimmäisenä mulla on vuodesta 2017 fiilis, että tämä oli jotenkin välivuosi juoksun suhteen. Ainakin jos vertaa viime vuoteen, joka oli ihan huikea! Vuonna 2016 palasin juoksun pariin raskauden jälkeen ja sain juoksukunnon niin hyvälle tasolle, että juoksin useita kisoja ja lopulta juoksuvuosi päättyi omaan puolikkaan enkkaan 1:46:21 Vantaalla. 


Vuoden suosituimmat kuvat Instagramista tykkäysten perusteella :) Aika juoksupainoitteista. 
Tänä vuonna enkat ovat jääneet paukuttelematta ja muutenkin tuntuu, etten ole panostanut juoksuun ihan niin paljon kuin olisi pitänyt ennätyksiä ajatellen. Motivaatio ei ole ehkä ollut ihan niin hyvä kuin viime vuonna. Toisaalta matkassa on ollut myös vastoinkäymisiä, kuten viime kevään selkäongelmat, jotka aika vahvasti söivät sitä motivaatiota. Sinänsä siis en yhtään ihmettele, että enkat jäivät tänä vuonna juoksematta! :) Toisaalta juoksu ei kuitenkaan ole mulle pelkästään enkkojen tavoittelua vaan rakas harrastus, joka kulkee mukana eri elämänvaiheissa, eri tavoin. Olen hyväksynyt sen, ettei aina voi olla juoksun suhteen huippukunnossa, välillä tulee juostua enemmän ja välillä vähemmän, välillä tulee loukkaantumisia ja välillä joku muu juttu vie mennessään! :) Tänä vuonna olen panostanut paljon kotitreeneihin ja lihaskuntoharjoitteluun, mikä on sopinut tässä elämäntilanteessa tosi hyvin. Kotitreenit on helppo tehdä lähes milloin vain ja mitä enemmän olen jumppaillut, sitä enemmän olen tykästynyt ja huomannut myös positiivisen vaikutuksen omaan kroppaan. 

Vuoden 2017 juoksutapahtumat

Vuoden 2017 aikana olen juossut kolme puolimaratonia, yhden maratonin ja yhden kympin kisan. Ei ihan huonosti sekään ja varsinkin maraton tuntuu saavutukselta tässä kohtaa, kun aika juoksemiselle on taaperoarjessa ajoittain aika kortilla ja maratonharjoittelu tunnetusti on aika aikaa vievää. 

Heti tammikuussa juoksin Miamin puolimaratonin toista kertaa, joka tällä kertaa oli sateinen ja märkä kokemus, mutta jälleen ihan mieletön tapahtuma. En voi kuin suositella! <3 Ironista kyllä luulin tammikuussa olevani suhteellisen huonossa juoksukunnossa, mutta ilmeisesti syksyn hyvä juoksukunto kesti vielä, sillä juoksin lopulta puolikkaan aikaan 1:55:17, joka jäi vuoden nopeimmaksi! Miami on ollut kummallakin kertaa enemmän fiilistelykisa kuin tietyn ajan tavoittelua ja niin nytkin. 


Keväällä mulla oli tosiaan ongelmia selän kanssa, mikä johti tosi vähäiseen juoksemiseen huhti-toukokuun aikana. Kroppa oli ihan jumissa eikä mikään tuntunut auttavan kunnolla (hieronta, fyssarilla käynti, lepo, venyttely, kehonhuolto) ennen kuin vihdoin menin tutun osteopaatin pakeille. Hänen kanssaan selvitettiin ongelmia ja lopulta vaivaan auttoi osteopaattinen hoito sekä sisempien vinojen vatsalihasten vahvistaminen, joka oli jäänyt liian vähälle, vaikka olin luullut vahvistaneeni corea monipuolisesti. Sisemmät vinot vatsalihakset tukevat yhtälailla lantion asentoa ja kyse oli siis jälleen kropan epätasapainoisuuksista. Ikuista oppimista on tämä kyllä  oman kropan kanssa! :) Tämän selvittyä pääsin vähitellen juoksun pariin. HCR:n jouduin toukokuussa kuitenkin jättämään väliin flunssan takia. Olin mukana sometiimissä, joten juoksun väliin jääminen ei lopulta haitannut ja HCR oli ihan huippu tapahtuma, vaikkei juoksemaan päässytkään! <3.

Kesäkuussa pääsin juoksemaan vuoden toisen puolikkaan HHM:llä. Olin iloinen, että pääsin viivalle selkäongelmien jälkeen ja tyytyväinen kahden tunnin alitukseen vähäisillä juoksumäärillä. Oli mahtavaa nähdä juoksukavereita ja fiilistellä! <3 Vitsi, että tykkään juoksutapahtumista! 



Vuoden kolmannen puolikkaan juoksin Turussa Paavo Nurmi maratonilla, jossa tällä kertaa tiesin mitä on tulossa Ruissalon mäkien suhteen ja juoksu sujui huomattavasti mukavammin kuin kesällä 2016. Paavolla juoksin myös hieman alle kahteen tuntiin, mihin olin tuossa tilanteessa tyytyväinen. Loppumatkasta sain ihanaa kannustusta, kun Isla tuli halaamaan mua pari kilometria ennen maalia! <3 Ihan parasta, kun rakkaat ovat kannustamassa, kun äiti juoksee.



Heinäkuussa harjoittelin kohti elokuun HCM:ää juosten edestakaisin saariston hiekkateitäJuoksin siellä pisimmät pitkikset pariin vuoteen 24km ja 27km. Juoksin oikeastaan pelkästään pk-lenkkejä ja kilometrimäärät olivat tosi vähäisiä, jos vertaa monen muun maratonharjoitteluun.  En siis tiedä miten edes kuvittelin lähteväni yrittämään HCM:llä omaa maratonin ennätystä (näin jälkeenpäin ajateltuna), mutta hei..girl can dream! :D




Elokuussa tosiaan koitti neljäs maratonini, joka jää kyllä mieleen yhtenä ikimuistoisimmista juoksukokemuksista. Alkuun paahtava helle ja loppuun kovin kokemani ukkosmyrsky ikinä! Sääolosuhteet eivät olleet ihan otollisimmat, mutta maaliin pääsin kovan henkisen ja fyysisen taistelun jälkeen tosin huonoimmalla maratonajallani, kun meinasin luovuttaa moneen kertaan. Voit lukea lisää maratonista, joka ei unohdu koskaan täältä



Heti viikon päästä HCM:stä pakattiinkin laukut ja suunnattiin Madridiin ulkomaankomennukselle, jonka piti kestää syksyn 2017 ajan. Alkusyksystä juoksin vielä suhteellisen ahkerasti pari kolme kertaa viikossa, mutta lyhyempiä lenkkejä ja yleensä rattaiden kanssa. Syyskuun lopulla juoksin Madridissa ainoan juoksukisani Global Energy Race Madrid 10km:n kilpailun. Tiesin jo tässä vaiheessa olevani raskaana, mutta vielä raskaus ei vaikuttanut juoksuun eikä omaan oloon millään tavalla. Kymppi kulkikin ihan mukavasti 52:35 ottaen huomioon olemattoman vk-treenin. 



Lokakuusta joulukuulle juoksu on ollut vähäisempää ja vaihtelevampaa raskausväsymyksen ja pahoinvoinnin takia. Kotitreenit ja kävelyt ovat vieneet voiton juoksusta monta kertaa, mutta uskon, että vielä jatkan juoksua jossain määrin tämän raskauden aikana. Kuinka pitkälle, se jää nähtäväksi. Nyt toisella kolmanneksella olo on huomattavasti parempi, joten uskon, että juoksukilsoja on vielä edessä. 



Yhteenvetona voisi siis sanoa, että juoksun suhteen ei ennätysvuosi, mutta paljon ihania juoksukokemuksia tuli kuitenkin kerättyä ja opittua omasta kropasta lisää. Tärkeintä on, että juoksu tuo iloa ja hyvinvointia ja se on suhteutettava määriltään ja tehoiltaan omaan elämäntilanteeseen. Uskon, että ne ajat ovat vielä edessä, kun taas pääsen kolkuttelemaan omia ennätyksiä. Ei varmasti vielä ensi vuonna, mutta myöhemmin. Tavoitteena on kuitenkin juosta vielä kymmenienkin vuosien päästä! <3

Minkälainen sun juoksuvuosi oli? Mikä jäi mieleen suurimpana onnistumisena tai epäonnistumisena? Kärsitkö loukkaantumisista? Mikä oli mieleenpainuvin juoksutapahtuma tai juoksumuisto? 

Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia! :) 

Kivaa viikon jatkoa! 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa 

maanantai 11. joulukuuta 2017

Taaperon kanssa Lissabonissa

Heippa taas! Täällä ollaan takaisin Madridissa eilisen 10 tunnin matkustuspäivän jälkeen. Teille Lissabonista Madridiin osui monenmoista ruuhkaa, joten matka kesti hieman normaalia pidempään, mutta selvittiin ihan hyvin ilman suurempia hermojen menetyksiä. Etenkin perheen pienin oli kyllä mitä reippain matkustaja ja oltiin tosi ylpeitä hänestä! <3 Meidän pitkä viikonloppuloma Lissabonissa oli tosi kiva ja sujui hyvin kaikesta pienestä säädöstä huolimatta, joka vain taitaa kuulua asiaan, kun matkustaa pienen lapsen/lasten kanssa! :) 


Lissabon oli upea kaupunki. Tykättiin siitä kovasti! Ei ole tullut toista samanlaista kaupunkia vastaan, vaikka kovasti mietittiinkin, että mitä kaupunkeja se muistuttaa. Lissabonissa uudehko ja toooodella vanha kohtaa mielenkiintoisella tavalla ja kukkuloille rakennettu kaupunki on sellainen, etten kyllä ole muualla nähnyt. Ihan ainutlaatuinen! Meren läheisyys oli ihanaa ja monesta paikasta avautui upeat näköalat! Ikivanhat ratikat, jotka ovat edelleen käytössä liikenteessä ovat iso osa kaupunki-ilmettä. Ruoka oli hyvää ja ihmisten englanninkielentaito erinomaista (verrattuna Madrid/Valencia). Lissabonissa pärjää siis englannilla hyvin ja kun heittää mukaan kiitokset paikallisella kielellä, niin vielä paremmin. 








Meidän hotelli Rossio Garden Hotel oli tosi kiva. Siisti ja hyvällä paikalla ja tykättiin aamiaisesta ja huoneesta tosi paljon. Ainoa miinus tuli huoneiden siivouksesta, joka meillä tapahtui yhden kerran kolmen päivän aikana. Oltiin aina iltapäivisin 14.30-17 välillä huoneessa nukkumassa päikkäreitä (minä myös, joka päivä :D), ja ilmeisesti suurimmaksi osaksi siivosivat juuri silloin,  joten meidän huone jäi pari kertaa siivoamatta ja vesipullot ym. tuomatta. En ole mikään siivousnatsi, mutta toki kalliissa hotellissa on kiva, kun huone on siivottu, kuten kuuluu! :) 

Hotellin aamiainen <3

Taapero aamupalalla :) 

Itsenäisyyspäivän iltana matkustuspäivän jälkeen Madridista Lissaboniin (menomatka meni muuten tosi joutuisasti ilman ruuhkia) lähdettiin vielä hotelliin sisäänkirjautumisen jälkeen junalla Belémiin, jossa Belémin torni oli valaistu sinivalkoiseksi Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi. Päästiin pienellä säädöllä paikanpäälle (raahattiin rattaita rautatiesiltojen portaissa jne.) ja olihan se kaiken säädön ja näkemisen arvoista. Upea iso siniristilippu heijastettuna Unescon maailmanperintökohteeseen! <3 Paikalla oli aika paljon suomalaisia ja ilmeisesti Nokia sponsoroima juhlateltta, jossa soi suomihitit ja alkoholi virtasi. Fiilisteltiin paikan päällä jonkin aikaa, kunnes lähdettiin takaisin hotellille. Paluumatka  ei myöskään sujunut säädöittä, kun odoteltiin varmaan puoli tuntia ratikkaa Belémissä. 



Belémin torni Suomi 100-valaistuksessa <3

Meillä oli Lissabonissa kolme kokonaista päivää ja kaksi niistä käytettiin kaupungilla kiertelyyn ja kävelyyn. Nähtävää riitti, kun suuntasi vähän eri puolille kaupunkia. Kolmas oli sadepäivä, joten suunnattiin Lissabonin Oceanariumiin, joka oli ihan hitti kaksivuotiaalle ja se oli tietysti pääasia. Kyseessä on Euroopan toiseksi suurin akvaario ja kyllä siellä riitti aikuisillekin katsottavaa. Voi siis suositella perhekohteeksi!:) Tosin kannattaa hankkia liput netin kautta etukäteen, sillä jonot olivat ihan valtavat, kun saavuttiin paikan päälle. Tosin kyseinen päivä oli pyhäpäivä, joten se varmasti auttoi asiaa. Henri sai onneksi hankittua meille online-liput, joten päästiin pahimpien jonojen ohi. 



Mainitsemisen arvoisia ruokapaikkoja olivat mielestäni ensimmäisen päivän lounaspaikkamme Lisbon Time Out Market, kolmannen päivän lounaspaikka Pois cafe, josta sai herkullisia salaatteja ja leipiä sekä viimeisen illan dinneri-paikka Figus. Muutama muukin klassikko kuten Hard Rock Cafe ja Mc Donalds tuli nähtyä myös.. ;) 

Onko Lissabon sitten kaikista helpoin kaupunki vierailla rattaiden kanssa ja itse raskaana ollessa? :D Hmm...ei välttämättä. Kiipeileminen kukkuloille rattaiden kanssa hyvin kapeilla jalkakäytävillä oli välillä melkoista säätöä, mutta täytyy sanoa, että meidän Emmaljungan Super Vikingit pärjäsi kyllä hyvin! :D Ne oli kuin juuri ja juuri mitoitettu kapeille jalkakäytäville. Itse en viittinyt juurikaan työntää mäissä rattaita, sillä sykkeet pomppasivat kivasti ylös, mutta ilman rattaita kävellessä ei ollut ongelmia. Vointi on onneksi nyt sen verran parempi verrattuna ensimmäiseen kolmannekseen ja sanoinkin H:lle, että ONNEKSI ei oltu Lissabonissa silloin, kun vointi oli huonompi...ei olisi ollut kivaa. 

Myös julkinen liikenne (lähinnä käytettiin metroa ja junaa) oli välillä haastava rattaiden kanssa, kun hissit eivät toimineet ja sitten raahattiin rattaita pitkin portaita. Mutta, kyllä me saatiin homma toimimaan, vaikkei liikkuminen aina niin sujuvaa ollutkaan. Kun matkustaa taaperon kanssa, niin säätöä vain tuntuu olevan! :D Mutta hauskaa meillä oli enkä vaihtaisi näitä perhereissuja mihinkään! <3 





Nyt aloitettiin tämän vuoden viimeinen viikko Madridissa ja sunnuntaina lähdetään Islan kanssa Suomeen! <3 

Kivaa uutta viikkoa!

-Karoliina 



tiistai 5. joulukuuta 2017

Reissuvalmisteluja ja alkuviikon treenit

Heippa! Pikainen moikkaus täältä ennen kuin suuntaan loppuviikoksi lomailemaan pois koneen äärestä. Tänään on tosiaan pakkauspäivä ja huomenna aamulla suunnataan auton nokka Madridista kohti Espanjan ja Portugalin rajaa. Sinne olemme suunnitelleet road tripin pidemmän taukopysähdyksen, mutta kun automatkalla on mukana yksi raskaana oleva vessassa ravaaja ja yksi kaksivuotias, voi olla, että tarve vaatii useamman pysähdyksen! ;) Rajalta jatketaan sitten kohti Lissabonia ja automatka kestää kuutisen tuntia plus pysähdykset. Valmistaudun reissuun kaksivuotiaan kanssa samalla tavalla kuin lentomatkoille. Mukaan lähtee pieniä leluja, paljon eväitä, (ladattu) ipad, vaippa-arsenaali, vaihtovaatteita jne. Toivon myös, että hän nukkuu päikkärit autossa...



Lissabonissa meidän olisi tarkoitus huomenna illalla suunnata Belemin tornille, joka valaistaan sinivalkoiseksi Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi. Ihan mielettömän upeata, että niin monessa maassa juhlitaan Suomen itsenäisyyden 100-vuotista taivalta valaisemalla kuuluisia maamerkkejä. Maailmasta todella tulee hetkeksi sinivalkoinen! <3 Oltiin todella innoissamme, kun huomasimme, että Lissabon on yksi maailman kaupungeista, joissa näin tehdään, sillä esimerkiksi Madridissa ei vastaavaa ole. Millä tavalla te aiotte juhlia huomenna itsenäisyyspäivää? :) 



Eilen maanantaina aloitettiin Islan kanssa viikko kivalla juoksulenkillä. Käytiin juoksemassa vähän uusissa maisemissa Parque Enrique Tierno Gálvanissa, josta oli aivan upeat näköalat (kaikki postauksen kuvat sieltä)! Sää oli myös syksyisen aurinkoinen ja ihan täydellinen juoksuun. Tehtiin 4 km lenkura, jossa oli mukana myös kävelypätkiä. Siellä juostessa mietiskelin Madridissa vietettyä syksyä ja totesin, että onhan tämä ollut upeaa kaikesta koti-ikävästä huolimatta! <3 Ja näitä Madridin aurinkoisia säitä päivästä toiseen ei kyllä voita mikään. Voitaisiin kyllä saada vähän tätä aurinkoa täältä Suomeenkin, vai mitä? Koitan tuoda matkalaukuissa ensi viikolla! ;) 



Tänään päivän treeninä oli koko kropan lihaskuntotreeni. Tein alkuun tämän Popsugarin 10-minuutin pepputreenin ja sen jälkeen liikkeitä koko kropalle niin, että sain 30-minuuttia liikettä täyteen. Kuunneltiin samalla joululauluja! :) Varsinainen tonttujumppa, vain lakki puuttui. Mietin treeniä tehdessä, että voisin kirjata välillä tarkemmin tekemiäni jumppia tänne blogiinkin, mutta se vaatisi vähän enemmän etukäteissuunnittelua ja tarkkoja toistomääriä. Lupaan tehdä sen jossain vaiheessa!

Nyt valmistaudutaan lähtemään kävelylle ja LIDL:n hakemaan eväitä huomiselle automatkalle! 

Mahtavaa itsenäisyyspäivää kaikille huomenna ja loppuviikkoa! <3 Palailen blogin pariin ensi viikolla! Instagramiin päivittyy kuitenkin matkakuulumisia!

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa 

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Lisääntynyt energia ja muita kuulumisia

Heippahei! Kivaa sunnuntaita! Miten teidän viikko on sujunut? Täällä oikein mukavasti, sillä tällä viikolla olo on parantunut ja energiaa on tullut samalla lisää. Iha-naa! <3 Toki edelleen huono olo saattaa yllättää, jos tulee liian nälkä, mutta jatkuva huono olo on ainakin toistaiseksi väistynyt ja olen niin kiitollinen siitä, tänäänhän mulla on rv 15+0. Mieskin sanoi, että olet kyllä ihan erilainen verrattuna huonon olon viikkoihin, kun kaikki oli ihan "plaah". No siltä tuntuukin! :) I´m back! Ainakin hetkellisesti, kunnes joku muu tai tämä raskausoire palaa, hehe. 




Lisääntynyt energia on tällä viikolla auttanut monessa asiassa. Olen jaksanut tehdä töitä enemmän ja tehokkaammin, kun koko ajan ei ole väsyttänyt tai joka päivä tarvinnut nukkua päikkäreitä. Kyllä, olen edelleen nukkunut myös niitä, koska väsymys on todellista, mutta joinakin päivinä olen saanut myös pysyttyä koneen ääressä päikkäriajan. Töiden tekemisestä ja to do-listan ruksimisesta tulee ainakin itselleni tosi hyvä ja aikaansaanut fiilis, joten tehokkuus tuolla saralla on vaikuttanut positiivisesti koko yleisfiilikseen. 

Lisääntynyt energia on vaikuttanut positiivisesti myös liikuntaan. Olemme käyneet tällä viikolla muutamalla lyhyellä juoksulenkillä rattaiden kanssa ja juoksu on tuntunut hyvältä. Lenkit ovat olleet tosi lyhyitä (n. 3-4km) kävelypätkillä, mutta silti! Kaikki hyvältä tuntuva juoksu otetaan vastaan ilomielin. Islakin hoki tiistaina rattaissa, kun oltiin juoksemassa, että "täällä ollaan juoksemassa, kivaa, hauskaa!" :D Olen myös saanut tehtyä muutaman hyvän koko kropan lihaskuntotreenin ja tänään olisi suunnitelmissa tehdä vielä yksi lisää. Niiden lisäksi  olen myös mukana HCR-jouluhaasteessa (löytyy Helsinki City Run-facebook-sivuilta) niiltä osin, kuin pystyn (kaikkia liikkeitä en enää halua tehdä, esim. niitä joissa tulee liikaa painetta suorille vatsalihaksille!) :) Kyseessä on siis jouluun asti jatkuva haaste, jossa parannetaan lihaskuntoa ja lisätään vähän liikettä jokaiseen päivään. Hauska liikuttava joulukalenteri siis ja hyvää tasapainoa suklaajoulukalentereille! 


Tekemässä HCR-joulukalenterin ekaa luukkua eli kyykkyjä!:)
Suklaajoulukalentereista puheenollen, ostettiin Islan kanssa meille yhteinen joulukalenteri ja hän on sen myötä päässyt maistamaan ensimmäistä kertaa suklaanameja. Vaikeinta oli ymmärtää, että saa avata vain yhden luukun kerralla ja että ensimmäinen avataan vasta joulukuun ensimmäisenä! :D Pienet taaperoraivarit tuli todistettua, heh. Muutenkin tuntuu, että olemme hypänneet välillä suoraan kaksivuotiaasta "threenager"-ikään, mutta onneksi suurimman osan ajasta hän osaa olla super ihana ja yhteistyöhaluinen! <3 

Viime viikon sunnuntai-iltana käytiin ihailemassa keskustassa, kun Madrid on puettu jouluvaloihin. Oli tosi kaunista ja tuli joulufiilis! <3 Odotan tänä vuonna joulua tosi paljon ehkä eniten siksi, että lähdetään Suomeen ja saadaan taas olla yhdessä rakkaiden kanssa. Itse asiassa kahden viikon päästä sunnuntaina ollaankin Islan kanssa jo kotimatkalla! Hassua ajatella, että oikeasti meidän ulkomaankomennuksen piti loppua jo siihen joulukuun 17. päivään, mutta nyt ollaan tosiaan tulossa takaisin Madridiin tammikuussa. Tammi-helmikuu menee kuitenkin omasta toiveesta hieman reissaamiseksi edestakaisin, että voidaan olla sekä Suomessa että H:n kanssa täällä Madridissa. 


Puerta del Solin joulukuusi

Näkymä Gran Vialle Callaon El Corte Inglesin yläkerrasta
Reissaamisesta puheenollen, vielä ennen kotiinlähtöä meillä on yksi reissu tiedossa! Lähdetään nimittäin ensi viikon keskiviikkona (itsenäisyyspäivänä) Lissaboniin, kun täälläkin on pyhäpäiviä siinä loppuviikosta. Ei olla koskaan käyty siellä, joten jos löytyy hyviä Lissabon-vinkkejä, niin niitä otetaan ilomielin vastaan! :) 

Tässä varmaan päällimmäiset kuulumiset! Mitä teille kuuluu? Millaisia treenejä olette tehneet tällä viikolla? Oletteko jo aloittaneet joululahjaostokset? Itse aloitin eilen ja toivoisin saavani ne mahdollisimman hyvälle mallille hyvissä ajoin ennen joulua! :)

Kivaa sunnuntain jatkoa ja alkavaa viikkoa!

-Karoliina 


Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa 

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Liikunta ensimmäisellä kolmanneksella

Liikunta on ollut itselleni tärkeä osa elämää jo useamman vuoden ajan. Ensimmäisen raskauden ajan pystyin ilokseni pysymään aktiivisena ja liikkumaan läpi raskauden varsin mukavasti. Juoksin raskausviikolle 27 asti, jonka jälkeen vaihdoin juoksut kokonaan kävelylenkkeihin ja tein myös jonkin verran lihaskuntotreenejä läpi raskauden. Toiveissa on, että pystyn pysymään aktiivisena ja liikkumaan myös läpi tämän toisen raskauden, sillä liikunta pieninäkin annoksina tekee ihmeitä omalle ololle niin henkisesti kuin fyysisestikin. Uskon myös, että oman kunnon ylläpitämisestä on apua niin synnytykseen kuin raskaudesta palautumiseenkin ja liikunta on ylipäätään tärkeä osa raskausajan hyvinvointia. Toki raskaus on jokseenkin arvaamaton ja tässä vaiheessa on vielä vaikea tietää, miten se tulee sujumaan, mutta toivon parasta ja pysyn aktiivisena niin kauan kuin se on mahdollista! :)




Motivaattoreita liikkua läpi raskauden siis löytyy, mutta olen myös ensimmäisenä myöntämässä, ettei liikkumaan lähteminen tai treenin aloittaminen aina ole todellakaan helppoa raskauden aikana (kuten ei aina muutenkaan). Tärkeintä onkin mielestäni kuunnella omaa kehoa ja olla vertailematta itseään ja omia liikkumisia tai liikkumattomuutta muihin. Kaikki mitä teemme liikunnan suhteen raskauden aikana on mielestäni kotiinpäin ja rima kannattaa asettaa pikemminkin alemmaksi, kuin liian ylös.  Ei siis ehkä kannata asettaa itselleen tavoitetta liikkua viitenä päivänä viikossa tuntia kerrallaan, vaan ehkä pikemminkin hieman vähemmän. Toki, olemme kaikki erilaisia (ja raskaudet ovat erilaisia), joten jos treeni on maistunut ennen raskautta kuusi kertaa viikossa, miksei sitä jatkaisi raskauden aikana, jos kaikki on hyvin ja siltä tuntuu? :) Pääasia on löytää tässäkin asiassa ne itselle sopivat liikuntarytmit, lajit ja motivaattorit. 




Itse olen saanut kokea tällä toisella kertaa, että raskauden ensimmäinen kolmannes voi olla hyvin haastava liikunnan ja ihan kaiken muunkin suhteen. Väsymys on kestänyt viikkoja ja monesti Islan päikkäriaikoina olen itse ollut enemmän kuin valmis päikkäreille kuin tekemään omaa treeniä. Myös huonovointisuus (ja ihana krapulainen olo, ugh) jatkui useita viikkoja ensimmäisen kolmanneksen aikana. Silloin ei todellakaan ollut treeni ensimmäisenä mielessä. Jos huonovointisuus ei kuitenkaan ollut voimakasta, huomasin, että kevyt liikunta ja ulkoilma auttoivat parantamaan oloa. Myös säännöllinen syöminen oli avainasemassa auttamaan huonon olon kanssa, sillä tyhjä vatsa tarkoitti todella huono oloa ja yökkimistä vessan pöntöllä. Treenin tekeminen kannatti siis aina ajoittaa niin, ettei syömisestä ollut liian kauan aikaa. Toki vatsa ei saa olla liian täynnä, mutta söin aina jotain (edes pientä) ennen treenin tekemistä ja lähes samantien sen jälkeen, jottei huono olo pääse iskemään. Kannoin ja kannan edelleen myös aina mukana kävelyillä ja kaupungilla liikkuessa jotain pientä evästä. Treenin ajoitin päivästä riippuen sellaiseen kohtaan, että oma olo oli  mahdollisimman energinen, vaikka toki oli päiviä, ettei sellaista energistä hetkeä meinannut löytyä. Välillä tein treenin päivällä, välillä illalla. Kotitreeni, kun on helppo ja nopea tehdä lähes milloin vain, kun on aikaa se noin 15-30 minuuttia. Välillä kun väsytti huomasin, että pienikin liikunta-annos piristi jopa enemmän kuin tunnin unet! Ja taas välillä ne päikkärit oli ainoa oikea päätös! :) #balance

Itse onnistuin pitämään liikunnan ensimmäisellä kolmanneksella väsymyksestä ja etovasta olosta huolimatta varsin säännöllisenä, mutta treenien pituudet lyhenivät. Monesti tein vain 20-minuutin lihaskuntotreenin, mutta siinäkin ajassa saa tehtyä hyvän setin, kun ajan todella käyttää hyödyksi. Välillä saatoin tehdä treenin osissa; päivällä 10 minuuttia jumppaa ja illalla toinen 10-20 minuuttia. Jos energiaa riitti saatoin myös tehdä pieniä jumppailuhetkiä pitkin päivää. Esimerkiksi silloin, kun Isla on kylvyssä saatan tehdä häntä vahtiessa kyykkyjä tai punnerruksia pöytää vasten. Tai ruokaa laittaessa sama juttu, mutta en todellakaan joka päivä. Silloin, kun energiaa oli enemmän. Pienistä liikuntahetkistä muodostuu isompi kokonaisuus, myös raskauden aikana! :) 




Kuinka sitten liikuin ensimmäisen kolmanneksen aikana? Lihaskuntojumppia tehden kotona tai puistossa sekä vaunulenkkeillen kävellen ja juosten. Omat juoksulenkit ilman vaunuja voi laskea yhden käden sormilla, ne ovat jääneet todella vähiin ensimmäisen kolmanneksen aikana. Venyttelyä ja kehonhuoltoa olen tehnyt myös jonkin verran, mutta huomattavasti vähemmän kuin silloin, kun juoksen enemmän. Kroppa alkaa siitä pikkuhiljaa muistutella, joten sen asian kanssa pitää jatkossa ryhdistäytyä! 

Juoksu ensimmäisellä kolmanneksella

Juoksu jäi tosiaan ensimmäisellä kolmanneksella vähälle huonon olon ja vähäisen energian vuoksi. Jos olo tuntui huonolta, ei juoksu houkuttanut ollenkaan, sillä ajatus siitä, että kroppaa "täristettäisiin" vielä lisää kuulosti aika karsealta. Vaihdoin siis juoksun suosiolla kävelylenkkeihin huonommissa oloissa ja juoksin silloin, kun olo oli parempi, mutta keskimäärin vain 1-2 kertaa viikossa. Normaalistihan juoksen kolmisen kertaa viikossa. Juoksulenkit olivat myös useimmiten tosi lyhyitä (4-5km) ja väleihin mahtui kävelypätkiä. Olenkin naureskellut, että ensimmäisessä raskaudessa treenasin koko ensimmäisen kolmanneksen (toki kevyesti verrattuna ns. normaaliin) puolimaratonille, jonka juoksin vielä 16 raskausviikolla (voit lukea siitä täältä). Nyt en voisi todellakaan kuvitella tekeväni samaa, sillä juoksukunto on hiipunut ja jaksan juosta ehkä 5 kilometriä kävelypätkillä tällä hetkellä! :D Mutta oma fiilis asiasta on yllättävän ok! Tällaista tämä on. Juoksu kyllä odottaa, vaikka toivonkin, että pääsen vielä tässä toisella kolmanneksella hieman juoksemaan, jos/kun olot paranevat pikku hiljaa. Toki välillä pieni harmitus on noussut mieleen, kun olen katsellut juoksukavereiden instakuvia ihanista lenkeistä ja omista enkoista, mutta yritän parhaani olla ajattelematta asiaa. Tämä on vaihe ja juoksemaan ehdin kyllä myöhemminkin! <3

Lihaskuntotreenit kotona

Ahh, ihanat rakkaat kotitreenit ovat kyllä niin huippuja, myös raskaana ollessa! <3 Monesti väsymyksen keskellä on ollut huomattavasti helpompi ryhtyä tekemään 20-30 minuutin lihaskuntotreeniä kotona kuin lähteä juoksemaan rattaiden kanssa. Lihaskuntotreeneistä voi tehdä aika low-impact, kun jättää hyppimiset ym. pois, joten niiden tekeminen on ihan "miellyttävää", vaikkei olo olisi ihan kymppi. Lihaskuntotreenejä olen tehnyt tosiaan pitkälti samalla kaavalla kuin ennen raskauttakin, usein kiertoharjoitteluna ja käyttänyt käsipainoja apuna. Edelleen hyödynnän monia liikkeitä, joita on mm. tässä postauksessa, mutta olen myös huomioinut raskauden ja jättänyt pois tai modifioinut joitakin liikkeitä alusta alkaen. 

Suurimmat muutokset lihaskuntoliikkeissäni ensimmäisestä kolmanneksesta alkaen on ollut suoriin vatsalihaksiin kohdistuvissa liikkeissä tai niille liikaa painetta antavissa liikkeissä. Oikeastaan alusta asti jätin pois kaikki rutistukset, istumaannousut, jalkojen heitot ja myös lankut aika pitkälti, sillä ne eivät tuntuneet hyvältä kasvavan vatsani kanssa. Vatsojen kohdalla olen alusta asti keskittynyt vahvistamaan syvää poikittaista vatsalihasta, joka tukee korsettia myös raskauden aikana. Olen tehnyt myös sivulankkuja, selkälihaksia nelinkontin tai käsipainojen kanssa (ei enää vatsamakuulla) sekä paljon jumppaa pakaroille, jotta core pysyisi vahvana. Toivon, että se auttaa vähentämään selkäkipuja ym. raskauden edetessä.  

Ylävartalon ja jalkojen liikkeet olen tehnyt suht normaalisti ja motivoinkin itseäni lihaskuntotreeneihin, sillä että saisin ylävartalon ja jalkojen voimaa pidettyä yllä. Muutoksena ylävartaloliikkeisiin olen tehnyt sen, että maassa tehtävät punnerrukset (perus- ja ojentaja) olen jättänyt kokonaan pois (koitan välttää turhaa painetta suorille vatsalihaksille jo nyt) ja teen ne pöytää/seinää vasten tai ojentajille dippeinä. Muita poisjääneitä liikkeitä jo ekalla kolmanneksella ovat olleet myös esimerkiksi burpee ja mittarimato. 




Vaunulenkit kävellen/kävely

Kävely on itselleni tärkeä juoksun korvike raskauden aikana. Uskon vakaasti, että säännölliset kävelylenkit ensimmäisen raskauteni aikana auttoivat omalta osaltaan pitämään peruskuntoa hyvänä läpi raskauden ja sen myötä juoksun pariin palaaminen raskauden jälkeen kävi suhteellisen helposti. Peruskuntoa kun ei tarvinnut lähteä kohottelemaan ihan nollista. Kävellessä saa myös raitista ilmaa (helpottaa ainakin itselläni huonoa oloa) ja se vaikuttaa positiivisesti omaan fiilikseen. Toki kävelylenkkien tekeminen on nyt hieman haastavampaa kuin ensimmäisen raskauden aikana, sillä Isla viihtyy rattaissa nykyään vähemmän aikaa, mutta koitan kuitenkin saada jonkinlaisen kävelylenkin tehtyä lähes päivittäin. 

Kaiken kaikkiaan olen aika innoissani, että saan kokea raskausajan liikunnan uudelleen kaikkine haasteineen ja hyvine puolineen. Tällä kertaa tuntuu, että itsellä on enemmän tietoa, isompi liikepankki ja paremmat valmiudet liikkua läpi raskauden, mutta toki kuten sanottua päivä kerrallaan on mentävä kroppaa kuunnellen tälläkin kertaa. Oma tahto liikkua ei raskauden aikana välttämättä riitä, jos kroppa sanoo muuta. 

Miten teillä muilla raskaana olevilla tai raskaana olleilla sujui ensimmäinen kolmannes liikunnan suhteen? 

Mukavaa viikon jatkoa!

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa