torstai 15. marraskuuta 2018

Vauva 5kk

Vauvan 5kk kuulumisia ehdittiin jo toivoa ja kysellä, joten tässäpä niitä tulee! :) Aada täytti tosiaan 5kk 1.11 eli kohta kolkutellaan jo 5,5 kuukauden ikää. Ja pian jo sitä puolta vuotta, joka tuntuu jo ihan isolta vauvalta! Ääk, miten tämä aika menee nopeasti. <- pakollinen päivittely :D



Kävimme 5kk neuvolassa vasta tällä viikolla ja siellä neidin mitat oli 68,7cm ja 8235g. Hyvin edelleen kasvaa pelkällä maidolla ja tarkoituksena olisikin aloitella kiinteitä n. puolen vuoden iässä. Se on hassua kuinka esikoisen kohdalla kiinteiden suhteen oli kova kiire, mutta nyt haluaa pitkittää mahdollisimman pitkään! :D Pelkkä maito on niin helppo vaihtoehto ja vielä kun on sillä kasvanut hyvin. Tosin imetys vaatii nykyään täyden rauhan, sillä muuten pikku pöllöllä pyörii pää joka suuntaan eikä syömiseen jakseta keskittyä ollenkaan. Pulloa emme ole harjoitelleet aikoihin eli se ei tällä hetkellä ole vaihtoehto tai ainakin vaatisi paljon harjoittelua. Lisäksi kaksi pikku hammasta alhaalla edessä tuntuu aika "mukavilta" kun osuvat arkaan paikkaan...just saying! Eli on siinä imetyksessä omat haasteensa, vaikka suht helppoa onkin meille ollut alun jälkeen. Ja siinä mielessä ihanaa, että pian saadaan kiinteät mukaan kuvioon. 



Ruokapöytähommat alkaa selkeästi pikkuneitiä vähitellen kiinnostamaan ja äitikin taas on innostunut hieman palauttelemaan mieliin koko kiinteiden aloittamista. Tarkoituksena olisi aloittaa sormiruokailulla ja sitten todennäköisesti harrastaa vähän "sekaruokailua" eli joko syöttämistä tai sormiruokailua tilanteen mukaan. Katsotaan millainen syöjä Aadasta kehittyy ja mistä hän tykkää, onko syöttäminen ok vai haluaako syödä vain itse. Simppelin sormiruokakeittiön juttuja on taas tullut pitkästä aikaa lueskeltua Facebookissa ja sain synttärilahjaksi tämän kirjan, joten ohjeista ja vinkeistä sormiruokailu ei ainakaan jää uupumaan! 



5kk iässä meillä alkaa päivissä olla jo jonkinlaista rytmiä, joka kuitenkin hieman elää päivästä toiseen ja tilanteen mukaan. Aada heräilee aamulla 7-8 välillä, menee aamupäikkärille n. 9.15-9.30 ja nukkuu n. 11 asti. Ensimmäiset iltapäiväpäikkärit alkaa n. klo 13 ja kestää max klo 15 asti. Vielä vikat unet otetaan n. 16.30-17. Yöunille käydään 19-19.30 välillä ja yön aikana herätään syömään yleensä 3 kertaa ja huvin vuoksi usein hulinoimaan aamuyöstä ainakin kerran. Yöt ovat olleet viime aikoina ihan ok, mutta kyllä sellainen perus univelka painaa koko ajan, kun aamuisin ei saa nukkua pidempään. 

Viime viikolla Aada kääntyi ensimmäistä kertaa selältä vatsalle joitakin kertoja, mutta ei vielä ehkä oppinut taitoa niin hyvin, että olisi sitä koko ajan tekemässä. Ehkä hyvä niin, koska en odota kovasti sitä vaihetta, että noita taitoja harjoitellaan myös yöllä... Muuten vauva 5kk iässä on aika hauska tyyppi. Naureskelee paljon ja ääntä lähtee muutenkin. Lelut on tosi kivoja ja kaikki vähän erikoisemmat jutut, kuten vaikkapa limupullo, ilmapallo, maitopurkki, mittanauha jne. aiheuttaa suurta innostusta! Aada tekee ihan samaa kuin Isla teki samanikäisenä, suu ja silmät ammollaan lähtee "hohottamaan" kohti mielenkiinnon kohdetta ja se on ihan super huvittavan näköistä. Muutenkin siskokset ovat aika samantyyppisiä vauvoja. Suurimmaksi osaksi hyväntuulisia, kunhan kaikki tarpeet on täytetty, mutta kertovat kyllä, jos on jotain huomautettavaa palvelussa! ;)

Sellaisia kuulumisia vauvan elämästä! <3 Mitä kuuluu muille vauvoille? 


Lisää vauvan kuulumisia:


Seuraa Instagramissa: blogia ja arkea: candyontherun 
treenejä ja ruokajuttuja: candyntreenit 
Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä  

maanantai 12. marraskuuta 2018

Ensimmäinen juoksulenkki raskauden jälkeen

Eilen sunnuntaina se viimein koitti; ensimmäinen juoksulenkki raskauden jälkeen reilu 5 kuukautta synnytyksestä! Voi että sitä oli odotettu!! Viimeisen kerran juoksin viime vuonna ihan joulukuun lopussa n. RV 20 ja siitä asti olen vain saanut haaveilla juoksemisesta. 10 kuukauden tauko siis takana ja nyt kolmas kerta, kun aloitan juoksun vähän pidemmän tauon jälkeen.  


Eilen käytiin ensin koko perhe isänpäiväkävelyllä ja sen jälkeen pääsin lähtemään omalle ensimmäiselle juoksulenkille kymmeneen kuukauteen. Tuntui aivan ihanalta, mutta samalla vähän oudolta lähteä juoksemaan ja tehdä kaikki valmistelut ennen lenkkiä. Valita juoksuvaatteet, ladata gps-kello, etsiä juoksutakki ja juoksukengät. Samalla niin outoa, mutta toisaalta niin tuttua ja ihanaa! Ennen lenkille lähtöä tein vähän dynaamista venyttelyä (koitin kovasti muistella, että mitäs niitä liikkeitä kannattikaan ennen juoksulenkkiä tehdä) ja lenkin jälkeen muistin lyhyet venyttelyt ja illalla venyttelin vähän lisää etenkin lonkankoukistajia, pakaroita, takareisiä ja reiden lähentäjiä. 


Mutta se itse lenkki.. se sujui hyvin! Tein 2 minuuttia kävelyä, 1 minuutti hölkkää x 10 eli reilu puolen tunnin lenkki. Kroppa sai hölkkäpätkien välissä vähän aikaa palautua ja pystyin kuulostelemaan tuntemuksia. Mopo ei lähtenyt liikaa keulimaan, kun pakotin itseni kävelemään välillä. Kaikki tuntui lantionpohjassa ja keskivartalossa tosi hyvältä ja pystyin mielestäni ylläpitämään hyvää, ryhdikästä juoksuasentoa. Askelkin jopa vähän rullasi, mikä on mielestäni haastavaa, kun juoksee hitaasti. 

Ihan vielä en päässyt sellaiseen endorfiiniryöppyyn, jota oikein odotan johtuen varmasti siitä, että juoksin niin lyhyitä pätkiä kerrallaan. Mutta kyllä se lenkki teki hyvää ja posket punaisina tulin iloisena kotiin ja julistin perheelle, että "äiti juokseee taaas" :D  

Täältä tulee taas lenkkiselfiet eli #runfie:t :D
Miten sitten tästä eteenpäin? Rauhassa ja maltilla. Nyt alkuun käyn juoksulenkeillä 1-2 kertaa viikossa, enkä juokse peräkkäisinä päivinä. Ja varmasti harrastan tuota kävely-hölkkä taktiikkaa jonkin aikaa eli vähitellen sen avulla pidennän lenkkejä tuntemusten mukaan. Mitään sen tarkempaa suunnitelmaa en vielä ainakaan ole tehnyt, mutta tarkoitus on lisätä kuormitusta rauhassa ja kuulostella kehoa. 

Juoksu on kaikessa ihanuudessaan hyvin rankka ja kuluttava laji, joten mitään tarvetta ei ole tässä kohtaa alkaa yhtäkkiä lisäämään kuormitusta sellaiseksi, kuin se oli vaikkapa ennen raskautta, vaan on edettävä askel kerrallaan tässäkin ja vähitellen totutettava taas kroppaa juoksun iskutukseen.  

Ensin peruskestävyyskunnon kasvattamista ja sitten vasta myöhemmin lisää juoksuvauhtia ja pidempiä lenkkejä. Toki peruskestävyyspohjaa löytyy myös vaunulenkkeilystä ja sen myötä viikkokilometrit kävely mukaan luettuna on jo ihan mukavat ilman juoksulenkkeilyäkin. 

Mutta siis aivan ihanaa olla taas aloittelemassa juoksua ja kirjoittaa siitä tänne blogiin!! <3 Candy on taas ON THE RUN! :D

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille harmaudesta huolimatta!

-Karoliina

Seuraa Instagramissa: blogia ja arkea: candyontherun 
treenejä ja ruokajuttuja: candyntreenit 
Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä  

lauantai 10. marraskuuta 2018

Lupa aloittaa juoksu + kolmas äitiysfysioterapiakerta

Kävin torstaina kolmannella äitiysfysioterapiakäynnillä SUHK Mamassa *(yhteistyö) ja heti alkuun on kerrottava ihan mahtavat uutiset: sain äitiysfyssariltani Terhiltä luvan aloitella juoksua!! <3 <3 Woo-hooo! Olisittepa nähneet ne tuuletukset ja tanssahtelut, jotka vedin, kun Terhi vastasi myöntävästi kysymykseeni juoksun aloittamisesta fyssarikerran lopuksi! Olin niiiiiin iloinen, vaikka en yhtään yllättynyt, sillä olen tuntenut kropassa paljon edistymistä viime kuukausien aikana. Kärsivällisyys ja oikeanlainen harjoittelu palkittiin vihdoin luvalla palata oman rakkaan lajin pariin! 


Äitiysfysioterapeutin antamat harjoitteet yhdistettynä pilatespohjaisiin treeneihin ovat olleet todella toimiva paketti. Keskivartalon- ja lantion hallinta on mennyt paljon eteenpäin siitä, kun melkein 2 kuukautta sitten kävin ensimmäisen kerran äitiysfysioterapeutilla. Myös lantionpohjalihakset ovat vahvistuneet ja osaan nyt paljon paremmin ottaa ne huomioon ja aktivoida erilaisissa nostoissa ja liikkeissä ylipäätään. Toki niiden aktivoiminen vaatii edelleen usein keskittymistä, eikä se tapahdu automaattisesti aina, mutta eteenpäin on menty. 


Kolmannella äitiysfysioterapiakerralla treenasimme Terhin kanssa yhdessä SUHK Maman pilatesstudiossa. Aluksi kävimme läpi tuttuja harjoituksia, joita olin saanut aikaisemmin tehtäväksi ja Terhi katsoi miten ne sujuvat nyt, ja oliko edistystä tapahtunut keskivartalon hallinnassa ja olihan sitä. Vatsakapseli pysyi huomattavasti paremmin hallinnassa myös liikkeessä eikä vatsa päässyt pullahtamaan ulos, kuten aikaisemmin. Terhi sanoi, että linea albani (eli jännesauma suorien vatsalihasten välissä) oli koko matkalta napakka ja toimiva. Se välitti hyvin voimaa koko keskivartaloon, mikä on oleellista, jotta keskivartalo alkaa toimia ns. normaalisti raskauden jälkeen. Toki edelleen tehtävää on, enkä aio missään nimessä lopettaa nyt tähän näitä harjoituksia, sillä ne kyllä toimivat. 


Lisäksi Terhi oli rakentanut mulle raskauden jälkeisen treenin jumppapallolla, joka keskittyi juoksijalle olennaisiin liikkeisiin vahvistaen yläselkää, keskivartaloa, takareisiä, pakaroita ja tasapainoa. Liikkeinä oli mm. 
  • Selän nosto jumppapallolla + kierto
  • Kyykky pallon kanssa seinää vasten 
  • Lantion nosto selkä pallon päällä 
  • Ristiinnosto pallolla eli vastakkaisen käden ja jalan nosto pallon päällä
  • Yhden jalan kyykky pallon kanssa seinää vasten (eli toinen jalka nostetaan vastakkaisen jalan päälle lepäämään ja siitä kyykätään yhdellä jalalla nojaten tiiviisti palloon)
  • Lantion nosto makuulla jalat pallon päällä + jalkojen vienti koukkuun

Monet harjoituksista tuntui jopa vaikeilta aluksi, joten niissä on kyllä kivasti haastetta kotitreeneihin. Jumppapallo on hyvä treenikaveri, mutta vaatii totuttelua. Olen käyttänyt sitä omissa treeneissä jonkin verran, mutta en kuitenkaan niin paljon, että se tuntuisi vielä ihan "omalta". Mutta ihan mahtavaa saada vähän lisää haastetta treeneihin ja hyviä liikkeitä tehtäväksi, jotka kehittävät kroppaa juuri heikoista kohdista.

Lantion nosto jumppapallolla ja pito yläasennossa
Tästä on nyt hyvä jatkaa eteenpäin juoksun pariin pitäen samalla lihaskuntoharjoittelun (ja myös liikkuvuuden) tiiviisti mukana. Tulemme Terhin kanssa jatkamaan yhteistyötä jatkossakin, mistä olen todella innoissani ja kiitollinen. On ihan mahtavaa, että on ammattilainen apuna, sillä kuntoutus jatkuu edelleen, vaikka eteenpäin on menty. Terhi on myös itse personal trainer ja juoksija, joten hän osaa myös auttaa juoksujuttujen suhteen! En voi kun lämpimästi suositella hänen palvelujaan SUHK Mamassa.

Lisäksi on tähän kohtaan vinkattava myös SUHK Mamassa perjantaina 16.11 alkavasta synnytyksestä palautuminen- kurssista, josta voit lukea lisää täältä. Viiden kerran kurssilla otetaan jokaisella kerralla käsittelyyn aihe synnytyksestä palautumiseen liittyen, joka ensin käsitellään teoriassa ja sitten päästään käytännön harjoituksiin. Kurssille voi ottaa mukaan n. 2-6kk ikäisen vauvan. Jos kiinnostaa, niin katso lisätietoja SUHK Maman sivuilta!

No, milloin sitten Candy lähtee ensimmäisen kerran juoksemaan? :D Hahaa, toivottavasti huomenna, sunnuntaina. Suunnitelmissa olisi kävelylenkin ohessa ottaa 1 minuutin hölkkäpätkiä! :) Hyvin pienestä lähdetään liikkeelle, mutta toivottavasti huomenna voin sanoa, että "hei, mä juoksen taas" <3 

Kivaa viikonloppua, 
Karoliina 

Seuraa Instagramissa: blogia ja arkea: candyontherun 
treenejä ja ruokajuttuja: candyntreenit 
Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä  

torstai 8. marraskuuta 2018

Liikunta ja alkuraskaus

Tasan vuosi sitten olimme Madridissa viettämässä syksyä mieheni työn vuoksi ja minä elelin alkuraskauden suhteellisen haastavia aikoja. Väsymys ja huono olo olivat kavereina useamman viikon ja huono olo oli sellaista jatkuvaa "24/7 huonoa oloa". Tulimme Suomeen juhlimaan esikoisen 2-vuotissynttäreitä juuri näihin aikoihin marraskuussa ja lennolla pyörryin (onneksi ollessani istumassa ja virkosin ihan heti). Synttäri-iltaa vietin pää vessanpöntössä ja olo oli karmea! Täytyy sanoa, että nyt  kun vuosi on kulunut alkuraskaudesta, olen hyvin iloinen, että tuo vaihe on takanapäin enkä kaipaa sitä ollenkaan. Alkuraskaus voi olla todella haastavaa aikaa kaikinpuolin, vaikka toki se on  kaiken sen mahdollisen kärsimisen arvoista!<3 




Itseäni helpotti alkuraskaudessa lähes jatkuva hiilaripainoitteisten ruokien syöminen eli saatoin olla syömässä vaikka tunnin välein jotain pientä, koska se piti huonoa oloa jokseenkin hallinnassa. Normaalit ruuat, joita yleensä rakastan eli esimerkiksi ruokaisat salaatit ja kasvispainoitteiset lämpimät ruuat eivät juuri maistuneet. Eikä myöskään kahvi! Olin todellinen höttöhiilari queen siinä kohtaa, mutta mielestäni on parempi syödä sitä mikä maistuu ja tuntuu hyvältä. Onneksi ne terveellisemmät vaihtoehdot alkoivat maistumaan sitten raskauden edetessä, kun olot helpottivat, mutta toki paino nousi alkuraskaudessa suositeltua enemmän, koska söin vähän mitä sattuu ja teki mieli. Se on kuitenkin näköjään omalle kropalleni se tapa toimia, koska sama oli molemmissa raskauksissa. 




Alkuraskaudessa huomasin myös, että (riittävän kevyt) liikunta usein auttoi vähentämään pahaa oloa. Kävely ja raitis ilma olivat itselleni hyviä keinoja saada oloa hieman paremmaksi. Juoksun suhteen kuuntelin kroppaa tarkasti. Välillä pieni juoksulenkki tuntui hyvältä, välillä koko ajatus juoksemisesta ällötti enkä silloin tietenkään juossut. Kun kropassa on huono olo melkein koko ajan, juoksun iskutus saattaa olla viimeinen asia, mitä haluaa silloin tehdä! :D  

Kotona tein alkuraskauden aikanakin lyhyitä lihaskuntotreenejä päivän olotilan mukaan. Välillä 20 minuuttia, joskus 15 minuuttia tai jopa vähemmän, ne olivat usein circuit-treenejä käyttäen joko oman kehonpainoa ja/tai käsipainoja. Ihan lyhyet treenit nostattivat mielialaa ja saivat itselleni sellaisen olon, että "tein edes jotain". Kun on tottunut liikkumaan paljon, on alkuraskaus usein vähän shokki. Ulkoisesti ei vielä näytä juurikaan raskaana olevalta, mutta sisäisesti kaikki heittää yhtäkkiä häränpyllyä ja sormenpäätä pienempi tyyppi vatsan pohjalla ottaa koko laivan ohjaukseen. 

Itselleni teki hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin pitää liikuntaa säännöllisenä myös alkuraskaudessa. Aina treenin tekeminen ei huvittanut, jos väsytti tai olo ei ollut niin hyvä, mutta useimmiten ihan lyhyt treeni piristi ja paransi oloa. Toki silloin kun todella väsytti ja tunsin, että kroppa kaipaa lähinnä lepoa, niin lepäsin.

Alkuraskaus on siinä mielessä liikunnan kannalta mukavaa aikaa, että vielä ei tarvitse miettiä liikunnan suhteen muuta kuin omaa oloa ja miltä joku liike tuntuu. Periaatteessa ei vielä ole esimerkiksi lihaskuntoon liittyviä rajoituksia, kuten myöhemmin raskaudessa, jos haluaa pyrkiä välttämään tekemästä hallaa lantionpohjalle ja vatsalihasten erkaumalle. Kroppaa kuuntelemalla pääsee alkuraskaudessa mielestäni pitkälle. Oma kroppa sanoi jo hyvin aikaisessa vaiheessa raskautta, että esimerkiksi vatsarutistukset ja monet muut suoraan vatsalihakseen kohdistuvat liikkeet kannattaa jättää pois. Ne eivät tuntuneet hyvältä itselleni alkuraskaudessakaan ja myöhemmin toki jäivät pois ihan siitä syystä, että suoran vatsalihaksen treenaaminen voi pahentaa erkauman syntymistä ja/tai hidastaa sen palautumista raskauden jälkeen. 

Ja ei, ei täällä tosiaan ole uutta vauva- tai raskauskuumetta! :D <3 Nämä raskausajan liikuntajutut vain ovat super kiinnostavia itselleni ja niihin on kiva palata muistoissa :) 

Alkuraskauden fiiliksiä ja liikuntajuttuja voit lukea myös tästä postauksesta http://www.candyontherun.com/2017/11/ensimmainen-kolmannes-rv-5-9.html

Ja tässä kiva artikkeli liikunnasta raskauden aikana

Onko täällä lukijoissa tällä hetkellä raskaana olevia? Miten te voitte ja miten teidän liikuntajutut sujuu vai sujuuko? 

Minä suuntaan tänään taas käymään äitiysfyssarilla SUHK Mamassa (*yhteistyö) ja odotan innolla mitä uusia kuntoutusharjoituksia saan Terhiltä ja miltä tilanne lantionpohjan ja keskivartalon suhteen näyttää nyt 5kk synnytyksestä! 

Kivaa viikon jatkoa, 
Karoliina 

Seuraa Instagramissa treenijuttuja @candyntreenit

maanantai 5. marraskuuta 2018

Oma liikuntahistoriani

Liikuntahistoriani. Aihe, josta en ainakaan muistaakseni ole koskaan aikaisemmin täällä blogissa kirjoittanut. Tänään lähdetään matkalle vuosien takaa tähän päivään liikuntaharrastusten osalta! <3



Taitoluistelu


Mun ihan ensimmäinen varsinainen liikuntaharrastus oli taitoluistelu, jonka aloitin viisivuotiaana (tämä aloitusikä piti tarkistaa äidiltäni). Muistan itse, etten lapsena ollut mitenkään liikunnallinen. Olin vähän pyöreä pikkutyttönä ja se, jota ei valittu koululiikunnassa ensimmäisenä joukkueisiin. Tällä taustalla oli ehkä vähän hassua, että valitsin ensimmäiseksi harrastuksekseni juuri taitoluistelun, mutta onneksi valitsin!  

Taitoluisteluseurani oli HTK eli Helsingin taitoluisteluklubi, jossa luistelin noin viisi vuotta. Opin ihan hyväksi perusluistelijaksi ja suoritin viisi luistelumerkkiäkin, mutta siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt oppia tulppi, luistelu-urani katkesi. Osittain siihen vaikutti myös se, että ratsastus vei voiton, kun lauantaiaamun luisteluharkat ja ratsastustunti olivat samaan aikaan. Rakastan kuitenkin edelleen taitoluistelua, mutta nykyään enemmän fanituspohjalta. Luistimilla olen ollut viimeksi useampi vuosi sitten, vaikka joka talvi sanon, että olisipa ihanaa päästä luistelemaan. En vain halua luistella ihan millä tahansa luistimilla, vaan ne pitäisi olla kunnon tukevat taitoluistimet! ;) Ehkä vielä jonain päivänä liityn johonkin aikuisten muodostelmaluisteluporukkaan, sillä muodostelma kiinnosti jo lapsena, mutta se jäi tosiaan toisen rakkaan harrastuksen eli ratsastuksen jalkoihin. Toinen laji, joka kiinnosti myös aikoinaan oli jääkiekko! Vitsi, mitäköhän olisi käynyt jos olisin alkanut pelaamaan lätkää? :D Sitä en koskaan saa tietää. 

Ratsastus


Ratsastus oli toinen oma "lapsuudenlajini" ja sen aloitin 9 vuotiaana yhdessä siskoni kanssa. Menimme alkeiskurssille Leppävaaran ratsastuskoululle ja jatkoimmekin Leppävaarassa ratsastusta useita vuosia. Meillä oli myös jossain kohtaa useamman vuoden omat hoitohevoset ja kilpailimme seurakisoissa niin koulu-kuin esteratsastuksessakin. Tallilta ja ratsastuspiireistä mulla on paljon hyviä muistoja niin nuoruusvuosilta kuin myöhemminkin ja se oli todella iso osa elämää monta vuotta. Vuonna 2007 vaihdoimme ratsastamaan Primus Tallille ja siellä ratsastin kevääseen 2015 asti, kunnes ratsastus jäi tauolle ensimmäisen raskauden myötä. Sitä tuli harrastettua tasan 20 vuotta ja ihan varmasti palaan vielä satulaan jonain päivänä, kun aikaa (ja rahaa) on vähän enemmän taas käytettävissä omiin harrastuksiin. Itse asiassa tuli kyllä juuri nyt ikävä satulaan, kun etsin näitä kuvia tähän postaukseen ja löysin monta kuvaa vanhoista ihanista heppakavereista! <3

Palermo eli Pate, joka opetti mulle tosi paljon esteratsastuksesta.
Gandalf de Kalvarie, ihana oppimestari hänkin <3
Laskettelu

Laskettelu oli meidän perheen yhteinen harrastus omassa lapsuudessani ja vielä nuoruusvuosinakin. Kävimme ainakin kerran talvessa laskemassa jossain ja ensimmäisen kerran olin suksilla kolmevuotiaana. Nyt aikuisiällä laskettelu on jäänyt todella vähälle ja viimeksi olen ollut suksilla useampi vuosi sitten. Uskon kuitenkin, että taidot pysyy, vaikka varmasti vähän ruosteessa nyt ovatkin!

Juoksu

Rakas harrastukseni juoksu alkoi satunnaisilla juoksulenkeillä joskus vuosien 2004-2005 välillä. Muistan, että lähdin meidän lapsuudenkodista lenkille ja juoksin ehkä 3km ja tulin posket punaisina innoissani takaisin. Huomasin pian, että juoksu oli tosi tehokasta liikuntaa, mutta  säännöllistä harrastusta siitä ei vielä alkuvuosina tullut. Vuonna 2009 innostuimme muutaman ystäväni kanssa treenaamaan vähän enemmän ja otimme yhdessä tavoitteeksi Naisten Kympin, joka oli ensimmäinen juoksutapahtumani.  Siitä innostus kasvoi ja harjoittelimme ensimmäiselle puolimaratonille vuonna 2010, jolloin olin 25-vuotias. Siitä se sitten lähti; kunnon juoksuhurahdus ja tähän mennessä olen juossut 20 puolimaratonia ja 4 maratonia. Juoksu on pysynyt mukana elämässä tuosta 2009 vuodesta lähtien toki elämäntilanteet huomioonottaen. Raskauksien vuoksi ja yhden loukkaantumisenkin takia on ollut taukoja, mutta aina silti palaan rakkaan harrastuksen pariin.

Juoksua Madridissa rattaiden kanssa syksyllä 2017

Juoksua saaristossa kesällä 2017

Ryhmäliikunta

Ryhmäliikuntaan tutustuin ihan ensimmäistä kertaa ollessani opiskelijavaihdossa Borlängessä, Ruotsissa keväällä 2007, 22-vuotiaana. Sitä ennen en ikinä ollut käynyt ryhmäliikuntatunneilla. Voin kuitenkin kiittää Friskis&Svettis Borlängeä siitä, että rakkaus ryhmäliikuntaan sai alkunsa. Saman vuoden syksyllä aloitin työskentelyn Esport yhtiöissä asiakaspalvelijana, ja  työsuhde-etuna oli se, että jumppia ja kuntosalia pääsi käyttämään ilmaiseksi. Esport-vuosina (olin siellä töissä 5 vuotta) tulikin käytyä paljon ryhmäliikuntatunneilla (Bodypump, Bodyattack, Bodystep, core taisivat olla suosikkeja). Jossain kohtaa vaihdoin Elixialle jumppiin, koska työpaikalla treenaaminen ei aina ollut niin rentouttavaa. Jäsenyydet liikuntakeskuksiin on kuitenkin ollut nyt viime vuosina tauolla, sillä koen, että koti- ja ulkotreenit ovat olleet itselleni se helpoin valinta vauva- ja taaperoarjessa. Mutta, varmasti palaan vielä ryhmäliikunnan pariin joskus myöhemmin. Nytkin välillä kaipailen sitä, että pääsisi hyvälle tunnille ohjattavaksi ja saisi imeä energiaa muista liikkujista! 


Koti- ja ulkotreenit

Kotitreenit mulla astuivat kuvaan lapsen saannin myötä. Aikaa ei enää ollut niin paljon käytettävissä treeneihin ja helpointa oli tehdä treeni esimerkiksi lapsen nukkuessa päiväunia tai välillä toki jumppailla myös hereilläolo aikana. Ihan viime vuosina olen myös alkanut treenaamaan enemmän ulkona esimerkiksi vaunulenkeillä, leikkipuistossa, hiekkalaatikon äärellä tai mökillä. Kotitreeneihin olen vuosien varrella käyttänyt paljon erilaisia inspiraationlähteitä ja palveluita. Esimerkiksi
  • Treenaakotona.com-palvelua
  • Somesta/blogeista löytyviä treenejä (FB/Insta/Youtube)
  • Kayla Itsinesin BBG-ohjelmaa
  • Popsugar Fitnessin treenejä
  • Fitness Blenderin treenejä 
  • Jessica Valantin pilatestreenejä (nämä käytössä nyt!)
Nykyään osaan myös rakentaa ja suunnitella itselleni treenejä, mutta monesti on kiva, että joku muu on suunnitellut ne ja itse voi vaan tehdä. Useimmiten treenit on tällä hetkellä kestoltaan maksimissaan puoli tuntia, usein teen myös lyhyempiä minitreenejä. Määrällisesti tulee siis nykyään liikuttua paljon vähemmän. Koen kuitenkin, että olen ollut nyt lähivuosina paremmassa kunnossa, kuin aikaisemmin, kun treenasin paljon enemmän. Nykyään ehkä osaa käyttää sen vähäisen ajan tehokkaammin ja on myös järkevämpi tehtävien treenien suhteen. Vähemmän on nykyään enemmän!



Liikunta on kulkenut vahvasti mukana myös raskausaikoina <3
Hyötyliikunta

Meillä on ollut lähes aina perheessä koira, joten koiran kanssa kävely on kulkenut mukana vuosikaudet. Kävely muodostaa nykyään tosi ison osan omasta liikuntapaletista. Sen huomaa etenkin silloin, jos käveleminen jää vähemmälle jostain syystä. Muuta hyötyliikuntaa kuin kävelyä en juuri harrasta. 

Siitä asti kun 20-vuotiaana aloitin liikkumaan ryhmäliikuntatunneilla, en ole oikeastaan pitänyt mitään pidempiä taukoja liikkumisessa, vaan liikunta on kulkenut mukana eri tavalla eri elämänvaiheissa ja motivaatio liikkua on säilynyt. Omille lapsilleni haluaisin antaa liikunnallisen elämän mallin jo ihan pienestä lähtien. Pidän tärkeänä sitä, että lapsia kannustetaan liikkumaan leikin varjolla mahdollisimman paljon. Se, että juostaan, hypitään, loikitaan, seikkaillaan metsässä, jumpataan äidin ja isin kanssa ja tehdään kaikkea aktiivista on vaan mun mielestä tosi kivaa niin itselle kuin lapsillekin.  Lapsen ei tarvitse välttämättä alkaa pienestä pitäen harrastamaan jotain tiettyä lajia, mutta on mahtavaa, jos hän arjessa liikkuu ja saa liikunnasta osan omaa elämää jo aikaisessa vaiheessa. Ja nimenomaan sen fiiliksen, että liikkuminen on kivaa! <3 Ilman, että se olisi kivaa, en usko, että jaksaisin liikkua. Tärkeintä on mun mielestä löytää ne omat lajit, jotka motivoivat ja tuovat iloa juuri itselle. 

Olisi ihan mahtavaa kuulla teidän liikuntahistoriasta! Haastan muitakin bloggaajia kertomaan siitä omalla postauksella ja teitä muita jättämään kommentin. Harrastitko lapsena liikuntaa? Mitkä oli sun laji tai lajit? Oletko aina liikkunut? Onko ollut taukoja? Olisi mielenkiintoista kuulla! :)

Kivaa viikkoa! 

-Karkki

Seuraa Instagramissa treenijuttuja @candyntreenit