sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Tsemppiä kaikille HCRD-juoksijoille!

Helsinki City Running Day on alle viikon päässä ja se tarkoittaa, että tuhannet juoksijat valmistautuvat tällä hetkellä kohti vitosta, puolimaratonia, maratonia, maratonviestiä tai Helsinki City Doublea. Vatsaan hiipii perhosia, jännittää ja kutkuttaa samaan aikaan. On vaikea malttaa levätä, vaikka tietää, että keventely ennen kisaa on järkevää. Mielessä pyörii se, mitä kannattaa syödä ja juoda ennen kisapäivää ja lauantain säätä googlataan useamman kerran viikon aikana (tällä hetkellä näyttää muuten oikein hyvältä). Somessa fiilistellään tulevaa, pohditaan juoksuasua ja toivottavasti jossain välissä luetaan kisajärjestäjän ohjeita juoksupäivälle. Välissä laitetaan whatsapp-viestiä kavereille, jotta ne muistaa tulla reitin varrelle kannustamaan ja kuulostellaan kropassa (yhtäkkiä) tuntuvia outoja kolotuksia.. Kuulostaako tutulta?


Jep, been there done that, monta kertaa! :) Kisaviikot on kuin juoksijoiden pikkujouluja ja kisapäivä se kauan odotettu jouluaatto. Muista nauttia ja ottaa kaikki irti! Kuinka siistiä on, että voit juosta ja osallistua juoksutapahtumaan. Se ei ole mikään itsestäänselvyys! 


Vaikka itsellä on kisataukoa jo kohta 2 vuotta, niin kyllä kisaviikon valmistautuminen on edelleen vanhassa muistissa. Muista siis nämä:
  • Ota rennosti! Nyt ei enää voi juoksukunnolle mitään, se on se mitä se on. Mielummin enemmän lepoa, kuin  liikaa viime hetken treeniä ja tukkoiset jalat viivalla. 
  • Huolla kehoa, venyttele, tee liikkuvuutta. 
  • Syö hiilaripainoitteisesti, mutta palaile omaan  normaaliin ruokavalioon perjantaina.
  • Lue kisajärjestäjän ohjeet ja tutustu reittiin etukäteen, ei tule yllätyksiä ja turhaa stressiä.
  • Tee mielikuvaharjoittelua. Mikä saa sut laittamaan jalkaa toisen eteen kun alkaa tuntua vaikealta? 
  • Juo riittävästi, aloita nesteytys jo 3-4 päivää ennen kisaa. Lauantain keli näyttää suht lämpöiseltä!
  • Uskoa itseesi ja omaan kuntoosi, you can do it! 
  • Fiilistele ja nauti! Ime itseesi kaikki positiivinen energia.
  • Koita nukkua hyvin. Ei aina itsestä kiinni, tiedän, mutta sun kroppa kiittää, jos annat sille hyviä yöunia kisaviikolla. 

Tiedän jo nyt, että mulla tulee olemaan ihokarvat pystyssä ja kyyneleet silmissä, kun tulen lauantaina katsomaan lähtöjä. Lähdön hetket on niin täynnä latausta ja mahtavaa fiilistä. Jokainen joka reitille lähtee on jo itsensä voittaja. Se, että ylipäätään on siinä kunnossa, että lähtee vaikkapa puolimaratonille juoksemaan on jo tosi kova juttu! 

Tsemppiä sun juoksuun, jos olet HCRD:hen menossa ja vedetään ylävitoset jos törmätään!  

<3: Karoliina


Ps. Ensi viikon sunnuntaina olen todennäköisesti sen verran tapahtumakrapulassa, että blogi saattaa pitää lomaa, mutta nähdään Instassa!

PPS. Jos haluat fiilistellä niin lue nämä: 





sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Vauva 11kk

Aada täytti toukokuun ensimmäisenä päivänä 11 kuukautta, ja meillä käynnistyi vauvavuoden viimeinen kuukausi! Tämä aika on kyllä mennyt ihan älyttömän nopeasti. Niin nopeasti, että 10kk kuulumiset jäi kokonaan kirjoittamatta ja tuntuu siltä, että viikot vain vierivät vauhdilla eteenpäin. Viimeksi kirjoittelin hänen kuulumisia 9,5 kk iässä. 


Mitä meidän vauvalle sitten kuuluu? No tosi hyvää! Hän ei enää tunnu niin vauvalta vaan enemmän jo minitaaperolta, vaikka varmasti tuleekin olemaan se meidän perheen vauva vielä pitkään. Hän oppi muutama viikko sitten konttaamaan ja konttailee reippaasti paikasta toiseen. Siihen asti liikuttiin ryömien. Seisomaan noustaan nyt kaikkea mahdollista vasten ja kävellään esimerkiksi sohvan reunaa pitkin siitä tukea pitäen. Menoa ja meininkiä riittää heti aamulla heräämisestä iltaan asti. 


Aadalla on ihanasti pilkettä silmäkulmassa! Hän on jo oppinut, että joitain asioita hän ei saisi tehdä ja saattaa silti mennä tekemään niitä, ja lähteä sitten nauraen konttaamaan karkuun, kun kielletään! :D Välillä on itselläkin naurussa pitelemistä, kun toisella on niin vinkeä ilme. Hän on myös oppinut pyytämään syliin ja saattaa tulla luokse ja laittaa kädet ojoon, että nostettaisiin syliin hetkeksi halimaan. Välillä saattaa saada märän kuolaisen pusunkin, jos oikein tuuri käy! <3

Sisko on Aadan ehdoton suosikki ja he leikkivät välillä yhdessä (hetken) ihan kivastikin. Toki riitojakin tulee, varsinkin kun pienempi ei ihan ymmärrä kaikkia leikkejä ja tuhoaa aika nopeasti erilaiset rakennelmat ja leikkikeittiössä tehdyt ruuat, mikä ymmärrettävästi saattaa kiukuttaa isosiskoa. Mutta on ihanaa seurata sisarusten välisen suhteen kehittymistä ja sitä kuinka tärkeitä he ovat jo toisilleen. Yksi päivä, kun Isla oli tullut päiväkodista ja he Aadan kanssa istuivat lattialla, niin Aada kiipesi Islan syliin antamaan tälle halin ja halasi vielä monta kertaa. <3 Isla kutsuu Aadaa lempinimellä "Aadis". 


Aada on tosi reipas syömään. Hänen lempiruokaa on muun muassa pensasmustikat, makaroonilaatikko, kana, jauheliha, bataatti, viinirypäleet ja päärynä. Kiinteitä hän syö sen 5 ateriaa päivässä ja niiden lisäksi juo maitoa 4-5 kertaa vuorokaudessa. Edelleen imetän, mutta Aada juo myös pullosta, mikä helpotti tätä viikonloppua, kun olin ensimmäistä kertaa hänen luota yön pois. Hienosti oli mennyt isin ja siskon kanssa ja maito maistui myös pullosta! <3


Tällä hetkellä tuntuu, että päiväunien nukkumisen suhteen ollaan vähän taitekohdassa. Vielä mennään normaalisti kaksilla päikkäreillä, mutta joinakin päivinä on aamupäiväpäikkärit jäänyt nukkumatta, kun ei vain ole suostunut nukkumaan. Silloin on pärjätty yksillä parin tunnin iltapäiväpäikkäreillä. En yhtään muista milloin Islalta jäi toiset päikkärit pois, mutta luulisin ettei ihan vielä näin aikaisin eikä ne vielä Aadaltakaan ole pois jäämässä luulisin, mutta tarvittaessa pärjää vain yksillä. 

Yöunet on Aadalla viime aikoina sujuneet hyvin ja hän on nukkunut yleensä n. klo 19.15-7.15 ja yöllä on ollut yksi syöttö. Tosin, kun olin yhden yön poissa, hän nukkui läpi koko yön! Toivotaan, että yöt jatkuu yhtä hyvinä tästä eteenpäinkin, koska nukkuminen on parasta.. <3



Kaiken kaikkiaan siis meidän pienimmälle neidille kuuluu oikein hyvää ja hän on kyllä niin huippu tyyppi. Ja kohta vuoden! Vastahan sitä oltiin Jorvissa ja hän syntyi. 

The days are long but the years are short.

<3: Karoliina

Lisää vauvajuttuja:

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Treenijuttuja

Heippahei! Taas ollaan sunnuntaissa ja mulla on blogin kirjoituspäivä. Istun tässä naputtelemassa läppäriä kahvimuki vieressä, kun tytöt nukkuvat päikkäreitä samaan aikaan (ihanaa!) ja telkkarissa pyörii formulat, joita H katsoo silmä kovana. Tänään oli ihana aamu-ja aamupäivä, kun pääsin ensin yksin juoksemaan vajaan puolen tunnin aamulenkin ja sen jälkeen ajelin Lauran luokse ja sieltä lähdettiin kävelylenkille ja tekemään porrastreeni! Tuli tehtyä hyvä treeni ja parasta oli kyllä se, että pääsi vähän irti kotoa ja höpöttämään ystävän kanssa kuulumisia. Tuo sosiaalisuus on kyllä lenkki-ja treenitreffien parasta antia! <3 


Tehtiin porrastreenissä molemmat osittain samoja liikkeitä, mutta skaalattiin ne omalle tasolle. Mä tein jonkin verran porrasjuoksua ja liikkeitä, jotka sisälsi hyppyjä (kuten tasakyykkyhypyt ja luisteluhypyt), kun taas Laura, joka on raskaana viikolla 20, teki hypyttömiä versioita. Ihan mahtavat kyllä nuo portaat, kun saa tehtyä eri tasoilla hyviä treenejä! Portaista tulee myös se hyöty, että jokaisella askelmalla tulee aktivoitua lantionpohjaa. Tästä äitiysfyssari silloin vinkkasikin, että esimerkiksi ennen kuin aloittaa juoksun synnytyksen jälkeen, voi hyvin mennä tekemään porrastreeniä, toki ilman hyppyjä ja juoksua, jos lantionpohja ei vielä ole niihin valmis. Kannattaa kokeilla, jos läheltä löytyy sopivat portaat! :)


Alkuviikosta keskityin tekemään tosi paljon kehonhuoltoa ja venyttelin oikealla puolella alaselässä kiristävää quadratus lumborum-lihasta ja koko kroppaa muutenkin. Selkä onneksi alkoi tuntua paljon paremmalta loppuviikkoa kohti ja nyt esimerkiksi juostessa oli ihan ok! Kehonhuoltoon pitää vain keskittyä nyt kunnolla. Sekä vahvistaa etenkin sisempiä vinoja vatsalihaksia, jotka ovat todennäköisesti se yksi heikko kohta coressa tällä hetkellä. Tässä on hyvä blogikirjoitus vinojen vatsalihasten merkityksestä esimerkiksi siihen, ettei lantio kallistuisi liikaa eteenpäin. 


Olen nyt myös muutaman viikon tehnyt Anna Saivosalmen kesäkuntoon-treeniohjelman lihaskuntotreenejä. Arki on ollut sen verran hektistä viime aikoina, että on ollut kiva tehdä jonkun muun treeni eikä suunnitella kaikkia itse. Täältä löytyy treeniohjelman kolmas viikko, aika kivoilta näyttää tulevan viikon treenit. 

Nyt tytöt heräsi päikkäreiltä, joten pitää mennä! Ihanaa alkavaa vappuviikkoa! 

<3: Karoliina

Seuraa myös Instagramissa: @candyontherun

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Juoksukuulumisia

Kevään juoksutapahtumat lähestyvät kovaa vauhtia ja odotan niitä innolla. Olen lupautunut jälleen neljän viikon päästä juostavan Helsinki City Running Day:n sometiimiin ja on mahtavaa päästä jälleen mukaan. Viime vuonna olin aivan viimeisillään raskaana tekemässä tapahtumasomea ja tuntuu ihan hullulta, että siitä on kulunut jo lähes vuosi! Tytöt menevät Minimarathonille ja itse pohdin osallistumista Helsinki City 5:lle, mutta totesin, että on helpompaa olla juoksematta ja keskittyä vain somejuttuihin. Nautin ihan älyttömästi, kun saan nähdä muiden juoksijoiden ilon ja jännityksen ja olla tekemässä tapahtumasomea paikan päällä Suomen suurimmassa juoksutapahtumassa, jossa pöhinää todellakin riittää. Ja toivottavasti törmään tosi moniin juoksukavereihin- ja tuttuihin taas pitkästä aikaa! <3 Kuka on tulossa HCRD:hen? Moikataan siellä, jos tavataan! :)

HCR:n lähtö viime vuonna
Viikko HCRD:stä juostaan sitten Naisten Kymppi, jossa aion itsekin lähteä viivalle! Nyt huhtikuun aikana olen saanut juostua sen kaksi lenkkiä viikossa. Yleensä viikolla yhden rattaiden ja koiran kanssa (kävely-juoksua) ja viikonloppuna yksin. Nyt viimeiset lenkit olen juossut ihan kokonaan ilman kävelypätkiä. Toistaiseksi pisin lenkki on edelleen se n. 7,5km, mutta haluaisin kyllä koittaa kympin juosta vielä ennen Naisten Kymppiä. Katsotaan!


Juoksutreenit ovat sujuneet ihan hyvin siinä mielessä, että kunto on vähitellen kasvanut ja juoksu tuntunut hyvältä. Haasteita taas aiheuttaa niin sanotusti vanhat ongelmat, jotka yllättäen eivät ole itsestään raskauden myötä mihinkään hävinneet, vaan tulevat esiin, kun juoksumäärä vähän lisääntyy (hyvin vähän). 

Kroppa on välillä vetänyt juoksusta aika jumiin, ja vaikka olen venytellyt ja rullaillut paljon, tuntuu ettei jumit kokonaan lähde pois. Tunnistan nämä (vielä onneksi hyvin pienet) kipuilut ihan samanlaisiksi kuin kaksi vuotta sitten keväällä, jolloin mulla oli haasteita selän kanssa. Silloin QL-lihas, jonka tehtävänä on stabiloida lantiota ja vartalon kallistusta, kiristeli todella pahasti. Tämä johtunee ihan siitä, ettei pakarat ja core edelleenkään tarjoa ihan riittävästi tukea, jolloin Quadratus Lumborum oikealla puolella joutuu tekemään enemmän työtä kuin sen pitäisi. Hyvä juttu tässä on se, että osaan jo tunnistaa näitä juttuja kropassa ja reagoida niihin jollain tasolla. 

Nyt pyrin venyttelemään tosi paljon selkää, kylkiä, etureisiä, lonkankoukistajia ja lähentäjiä, ettei jumit pahene ja toki pitää myös vahvistaa syviä ja vinoja vatsoja, sillä niiden vahvistaminen (sekä käynti osteopatiassa) auttoi viimeksi todella paljon. Luulen, että käynti osteopaatilla tulee myös olemaan  nyt ohjelmassa ettei tilanne mene pahemmaksi ja saan kunnon ohjeet mitä tehdä. 

Tämä ei sinänsä ole uutta mulle.. tylsää sanoa, että samojen haasteiden kanssa on painittu aina juoksuharrastuksen aikana, mutta toki nyt raskauksien jälkeen olisi ihana saada kroppa kuntoon myös näiden lihasepätasapainoisuuksien puolesta ettei niiden kanssa aina tarvitsisi säätää..


Mutta sellaisia juoksukuulumisia tänne! Me ollaan tosiaan pääsiäisen vietossa saaristossa ja täällä on ollut aivan ihanat säät, ja muutenkin niin kivaa olla pitkästä aikaa! <3 

Palataan taas! 

<3: Karoliina 

Seuraa myös Instagramissa @candyontherun 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Hidas palautuminen raskaudesta on normaalia

Synnytyksestä on kulunut nyt reilu 10 kuukautta ja tekee mieli palata aiheeseen nimeltä raskaudesta palautuminen. Kirjoittelin viimeksi aiheesta 6 kuukauden kohdalla, jolloin lopetin kuukausittaiset "palautumispäivitykset". Silloin kirjoitin näin:

"Nyt kun katson tätä puolta vuotta taaksepäin, niin onhan tämä raskaudesta palautuminen ja liikunnan pariin palaaminen raskauden jälkeen ollut aikamoinen prosessi. Se on vaatinut aikaa, kärsivällisyyttä, kuntoutusta oikeanlaista  harjoittelua ja äitiysfysioterapeutin apua. Se on myös vaatinut paljon asiaan perehtymistä itsenäisesti, minkä olen tehnyt mielelläni, sillä koen raskaudesta palautumisen ja liikunnan pariin palaamisen todella mielenkiintoiseksi aiheeksi.  

Liikunnan pariin palaaminen raskauden jälkeen ja raskaudesta palautuminen (vatsalihasten erkauman kuntoutus, keskivartalon hallinta- ja voima, lantionpohjan optimaalinen toiminta jne.) ovat asioita, joissa mielestäni  naiset jäävät liian helposti yksin, jossei osaa etsiä, pyytää tai hankkia apua itse. Ilman ihanaa äitiysfysioterapeuttiani Terhiä olisi oma palautumiseni vielä varmasti paljon enemmän vaiheessa. Lämmin suositus siis äitiysfysioterapialle synnytyksen jälkeen, vaikkei mitään isompia ongelmia olisikaan. Ainakin saa henkilökohtaiset ohjeet palautumiseen ja apua liikunnan aloittamiseen turvallisesti ja järkevästi."




Viime aikoina olen saanut useampia viestejä, että olen palautunut tosi hyvin raskaudesta ja on mahtavaa, kun treenaan jo "ihan niinkuin ennen raskautta". Ja toki olen kovasti kiittänyt näitä ihania viestin lähettäjiä, mutta myös muistuttanut, että olen saanut kulkea aika pitkän "kuntoutusmatkan" raskauden jälkeen tähän pisteeseen eikä palautuminen tosiaan ole tapahtunut ihan itsestään. En hypännyt suoraan juoksulenkille tai tekemään HIIT-treenejä synnytyksen jälkeen, vaan polku siihen pisteeseen on ollut aika pitkä ja välillä kivikkoinen! ;)

Ylipäätään se, mitä raskaudesta palautuminen kenellekin tarkoittaa voi olla eri asioita. Itselleni se tarkoittaa sitä, että keskivartalo ja lantionpohjalihakset toimivat normaalisti. Paino on suunnilleen sama kuin ennen raskautta (mitä se ei vielä mulla ole) ja kroppa tuntuu vahvalta ja kestävältä. Se tarkoittaa sitä, että pystyn tekemään kivoja juttuja treeneissä eikä missään ole kipuja tai outoja tuntemuksia. Sitä palautuminen on minulle. Ja se, että palautuminen kestää on ihan normaalia. Raskaus on iso juttu naisen kropalle ja siitä palautuminen saa kestää. Se ei onneksi ole kilpailu eikä sille ole mitään aikarajaa. Ja vaikka mun kohdalla ehkä näyttää siltä, että olen jo palautunut, niin vielä on kuitenkin matkaa siihen, missä olin ennen raskautta moneltakin kantilta. Ja se on ihan ok! :)



Henkisesti tämä palautumis- ja kuntoutumismatka raskauden jälkeen ei ole ollut mitenkään helppoa. Olen välillä ollut turhautunut siihen kuinka hitaasti edistystä on tapahtunut ja hetkittäin ihan hukassa, että miten kannattaisi treeneissä edetä, että teen mahdollisimman järkevästi ja edistän kuntoni parantumista. Oikeastaan tuon puolen vuoden jälkeen (kun viimeksi kirjoittelin raskaudesta palautumisesta) olen vain kroppaa kuulostellen edennyt treeneissä oman fiiliksen mukaan ja ihan hyvin se on sujunut. Ei varmasti täydellisesti, mutta riittävän hyvin. Kunto on kasvanut ja kroppa tuntuu vähitellen koko ajan enemmän palautuneelta. Tänään oli itse asiassa palautumisenkin kannalta aika iso päivä, kun juoksin ensimmäisen kokonaisen lenkin raskauden jälkeen. Olen siis tähän asti tehnyt aina kävely-juoksu-lenkkejä, mutta nyt päätin, että hölkkkään ainakin puoli tuntia ilman kävelypätkiä ja se tuntuikin niin hyvältä, että juoksin (hitaasti) 50 minuuttia putkeen! Woo-hooo! Ihan mahtava fiilis <3 Ja parasta on se, että juoksu myös tuntui hyvältä eikä tarvinnut pelätä, että tulee pissat housuu tai muuta ikävää. Pystyi vain fiilistelemään! <3 



Summa summarum,  raskauden jälkeen hidas palautuminen ja kuntoutuminen on ihan normaalia! Mielummin rauhassa maltilla, kuin liian nopeasti tekemään liian haastavia juttuja ja sitten tulee ongelmia myöhemmin! <3 Ja käykää hyvät siskot äitiysfysioterapiassa synnytyksen jälkeen, vaikkei mitään kummempia ongelmia olisi. 

Ihanaa alkavaa viikkoa, 

<3: Karoliina 

Lue lisää raskaudesta palautumisestani: 



Seuraa myös Instagramissa: @candyontherun