tiistai 19. kesäkuuta 2018

Kuulumisia & saaristokesän avaus

Viime torstaina pakattiin kimpsut ja kampsut sekä koko perhe autoon ja suunnattiin saaristoon Houtskäriin ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja vauva tietysti ensimmäistä kertaa koskaan. 

Kiljusen herrasväki matkalla saaristoon ;)
Reilu neljän tunnin automatka sujui hyvin. Taapero alkaa jo olla kokenut automatkaaja (eväät ja viihdykkeet on toki oltava) ja vauva nukkui onneksi suurimman osan ajasta. Taukojakin toki pidettiin, kun pysähdyttiin Kaarinassa syömään lounasta ja imetystauolle Nauvon lautan jälkeen. Houtskäriin vievällä Stella-lautalla tulee aina tauko automaattisesti, kun lauttamatka kestää puoli tuntia. Hyödynnettiin se tällä kertaa nauttimalla kahvit ja pullat/kakut Stellan kahvilassa. Nam.

Lauttamatkalla kohti Houtskäriä <3

Meidän "saaristokodissa" Sollidenissa on onneksi helppo viettää aikaa ihan pienenkin vauvan kanssa, sillä täällä on samat mukavuudet kuin kotonakin. Hoitopöytä löytyy jo ennestään ja vauvalle pakattiin mukaan Vaavi-sänky nukkumista varten, sitteri ja vaunut. Lisäksi mukana on kantoreppu, joka pääsi ensimmäistä kertaa testiin täällä ja todettiin hyväksi. Tavaraa meillä oli mukana auton täydeltä ja pakkaaminen oli melkoinen operaatio, mutta siitäkin selvittiin. Oli ihanaa päästä avaamaan saaristokesä jo kesäkuussa! <3 


<3

Kaksiviikkoinen vauva <3

Ihana kikherne-fetasalaatti

Tässä asennossa ollaan vietetty vauvan kanssa tunteja <3 Syli on paras nukkumapaikka. 

Jäätelökesä <3


Ollaan syöty hyvin, käyty vaunulenkeillä, saunottu, nautittu kauniista kesäpäivistä, Isla on leikkinyt hiekkalaatikolla ja loiskutellut altaassa. Mä olen tietysti viettänyt paljon aikaa imettäen ja vauvaa sylitellen. Ollaan nukuttu päikkäreitä ja rentouduttu. On ollut oikein mukavaa! <3





Vankkurit liikkeellä! :D Viime kesänä treenasin näissä maisemissa maratonille, tänä kesänä on vähän erilainen meininki, kun kroppaa palautellaan rauhassa raskaudesta ja synnytyksestä.
Tänään onkin vähän sateinen aamu, joten oli hyvä hetki hetkeksi istahtaa viimeistelemään tämä postaus. Vauva seurailee tällä hetkellä sitterissä Islan ja isin legorakennuspuuhia. Kohta taitaa taas olla aika maitohommille. Huomenna palataan takaisin kaupunkiin muutamaksi päiväksi ennen kuin suunnataan juhannuksen viettoon. Aika menee tosi nopeasti, kun vauva täyttää juhannusaattona 3 viikkoa ja H:lla on viimeinen isyyslomaviikko meneillään. Ensi viikolla pääsee tämä mama sitten kunnolla testiin, kun H palaa töihin ja pitäisi selvitä (järjissä) päivistä kahden lapsen kanssa... jaiks! :D 

Nyt on parempi lopetella ja palataan taas! Instagramiin päivittelen kuulumisia useammin. Insta-tili on tällä hetkellä yksityinen, mutta hyväksyn toki seuraajiksi kaikki lukijat! <3

Ihanaa juhannusviikkoa! <3 Mitä teille kuuluu??

-Karoliina

Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä


tiistai 12. kesäkuuta 2018

Ensimmäinen viikko kotona vauvan kanssa

Päästiin tosiaan sairaalasta kotiin vauvan ollessa vajaan kahden vuorokauden ikäinen, sunnuntai-iltana 3.6. Kotiin lähteminen pikku nyytin kanssa ei tuntunut yhtään niin jännältä kuin ensimmäisellä kerralla esikoisen kanssa, mutta vähintään yhtä ihanalta. Kotona meitä oli vastaanottamassa innoissaan oleva isosisko ja mummi, jotka olivat viettäneet huippukivan viikonlopun yhdessä, kun äiti ja isi olivat sairaalassa hakemassa vauvaa. 


Isosisko otti vauvan heti alusta asti vastaan todella hyvin. Hän käy lepertelemässä vauvalle usein ja antaa pusuja ja haleja. Suoraa mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan ei ole onneksi ollut havaittavissa, mutta uhmaa äitiä ja isiä kohtaan sitäkin enemmän. Hyvin monista asioista joudutaan neuvottelemaan ja jos taapero ei saa tahtoaan lävitse, niin kiukkukohtaus on taattu. Niitä onkin ollut tässä viime aikoina muutama!;) 

Onneksi H on kuitenkin isyyslomalla nyt kolme viikkoa, joten meitä on kaksi pyörittämässä uutta arkea täällä näin aluksi. Ollaankin tiiminä saatu homma pyörimään aika hyvin, kun H on ottanut enemmän vastuuta taaperosta ja hänen leikittämisestään, ja itse olen tietysti ollut enemmän vauvan kanssa. Toki ollaan vaihdettu aina mahdollisuuksien mukaan myös, jotta kumpikin saa aikaa molempien lasten kanssa. 


Imetyksen suhteen meillä oli tosiaan hankaluuksia sairaalassa, kun vauva ei halunnut alkaa imemään, koska hän oksenteli lapsivettä ja se teki pienen olon epämukavaksi. Kotona imetys alkoi kuitenkin pikkuhiljaa sujua, tosin ensin lähes ainoastaan oikeasta rinnasta, kun vauva ei suostunut vasenta imemään. Päädyinkin sitten pumppaamaan vasemmasta maitoa, jotta maidontuotanto käynnistyy ja pysyy kunnolla yllä, ja H on antanut pumpattua maitoa pullosta vauvalle joitakin kertoja, mikä on toiminut hyvin. Alunperin ei ollut ajatuksena ottaa pulloa mukaan kuvioihin näin aikaisin, jottei siitä olisi haittaa imetykseen, mutta "pakon edessä" niin kävi ja vauva ainakin toistaiseksi ottaa nyt sekä pulloa että rintaa yhtä mielellään, joten tavallaan onni onnettomuudessa. Jos saadaan tällä tavalla pullo myös kuvioihin mukaan (ollaan käytetty Medelan rintapumpun mukana tullutta pulloa). Esikoinen ei nimittäin koskaan pulloa lopulta huolinut, koska ehkä yritimme totuttaa siihen liian myöhään. Nyt reilun viikon harjoittelun jälkeen imetys sujuu hyvin molemmista rinnoista ja vauva ei saa heti rinnalla raivareita, kuten aluksi. Ja itse olen käyttänyt rintapumppua varmaan enemmän jo nyt kuin esikoisen vauva-aikana kokonaisuudessaan. 

Kävimme myös ensimmäisellä viikolla imetyspolilla vastaanotolla ja sain sieltä hyviä vinkkejä imetysasentoihin jne. Vauvan paino on onneksi noussut ihan hyvin, joten tuntuu saavan maitoa tarpeeksi alkuhaasteista huolimatta! <3 




Lounaalla Villa Pentryssä, oli muuten kiva paikka :) 

Isoin asia, joka on tehnyt vauva-arjen alkamisen kotona helpommaksi kuin esikoisen kanssa on se, että oma palautuminen on ollut toisen synnytyksen jälkeen kivuttomampaa ja nopeampaa, koska vaurioita tuli huomattavasti vähemmän. Viimeksi olin synnytyksen jälkeen todella kipeä monta päivää, mutta tällä kertaa päästiin ensimmäiselle vaunulenkille jo kolmantena päivänä (maanantaina, kun sunnuntaina oltiin tultu kotiin). 



Toki vauva-arkea on helpottanut myös se, että kaikkea ei tarvitse nyt opetella alusta asti, vaan vauvan hoitoon liittyvät jutut ovat (ainakin pienen kertauksen jälkeen) taas hallussa ja oma olo hoitamisen suhteen paljon varmempi, kuin viimeksi alkuaikoina. 

Nyt kesävauvan kanssa on muutenkin ollut ihanaa päästä liikkumaan ja tekemään enemmän jo ihan alusta asti. Toki vilkas taapero edesauttaa asiaa, että lähes päivittäin on ollut jotain ohjelmaa, toki jaksamisen mukaan. Välillä ollaan oltu liikkeellä koko perhe ja välillä isi ja taapero ovat lähteneet kaksistaan ulkoilemaan tai kauppaan. Paljon ollaan myös vietetty aikaa sohvalla chillaillen ja rentoillen koko perhe. Itse olen päässyt tekemään muutaman vaunulenkin kaksistaan vauvan kanssa ja on ollut ihanan rentouttavaa kävellä hiljaisuudessa, kun vauva nukkuu vaunuissa ja saada vähän kevyttä palauttavaa liikuntaa. 


Ensimmäinen vauva-arki viikko on toki tuonut mukanaan  myös väsymyksen, kun yöt ovat olleet vaihtelevia ja rikkonaisia. Vauvalla ei vielä (tietenkään) ole mitään rytmiä eikä ymmärrystä yön ja päivän erosta. Hän saattaa nukkua pidempiä pätkiä (jopa n. 4h), mutta suurimmaksi osaksi nämä pätkät ovat vielä sijoittuneet päiviin ja öisin on nukuttu 2-3 tunnin pätkiä. Onneksi olen saanut lähes päivittäin nukkua päiväunet jossain välissä, jos niille on ollut tarvetta. Nyt tosiaan koitan levätä silloin, kun siihen on mahdollisuus enkä tehdä miljoonaa asiaa kun vauva nukkuu, jos väsyttää. Varsinkin nyt, kun H on vielä isyyslomalla. Sitten, kun olen kaksistaan lasten kanssa, tilanne on tietysti eri eikä päikkäreiden nukkuminen välttämättä olekaan niin helppoa. 

Kaikenkaikkiaan vauva-arki on alkanut täällä tosi hyvin! Päiviin mahtuu ihania hetkiä, mutta toki myös niitä turhautumisen ja väsymyksen hetkiä. <3 Koitan nauttia kaikista hetkistä, ja muistaa, että tämä aika menee todella nopsaan ohi ja tilanteet muuttuu myös vauhdilla. Jokainen päivä on tähän asti ollut hieman erilainen!:)

Jos teillä on postaustoiveita niin kuulen niitä mielelläni!:)

Mukavaa viikkoa! 

-Karoliina

Lue myös aikaisemmat postaukset liittyen toiseen raskauteeni ja vauvaan:



lauantai 9. kesäkuuta 2018

Synnytyskertomus

Olin raskauden aikana miettinyt monta kertaa, millä tavalla tämä toinen synnytykseni tulee käynnistymään. Ennakoiko se jotenkin, meneekö lapsivedet vai alkaako supistuksilla, kuten esikoisen kanssa. No, tämä ei ennakoinut millään tavalla, sillä supistukset alkoivat "ihan puskista" perjantaina 1.6 aamulla, kun heräsin. Jännää oli, että ne alkoivat heti aika säännöllisinä ja tulivat 2-5 minuutin välein. Voimakkuus ei alussa ollut vielä kovin paha, mutta selkeästi tunnisti kyllä supistuksiksi, jotka kestivät reilu puoli minuuttia kerrallaan. 

Aamun ja aamupäivän pärjäilin hyvin kotona ja Islan kanssa puuhailtiin normaaleja juttuja. Henri meni aamulla vielä töihin ja sovittiin, että katsotaan miten tilanne etenee. 

Käytiin lähipellolla aamukävelyllä ja kerättiin kukkia, tämä jäi vikaksi masukuvaksi 

Näytän yllättävän freesiltä, mutta tässä vaiheessa teki jo kipeää
Pyrin pysymään liikkeessä kotona ollessa ja supistusten tullessa hengittelin, pyörittelin lantiota ja mölisin matalalla äänellä. Makaaminen tuntui pahemmalta kuin pystyssä pysyminen ja supistuksia oli helpompi ottaa vastaan seisten. Käytiin Islan kanssa lähipellolla kävelyllä ja poimin synnytyskukkiakin..en tosin vielä tiennyt, että niistä tulee oikeasti synnytyskukkia, haha. Tein meille lounasta ja Islalle valmiiksi makaroonilaatikkoa, koska ajattelin, että kyllä me jossain vaiheessa lähiaikoina lähdetään sairaalaan, niin on sitten lapselle ruokaa. :) Vähitellen supistukset alkoivat voimistua ja tulivat edelleen aika säännöllisesti alle 5 minuutin välein. Kellottelin niitä välillä ja jossain kohtaa soitin synnärillekin ja kysyin vähän neuvoa siihen, kuinka kauan uskallan olla kotona, kun supistukset olivat tulleet useamman tunnin jo niin tiheästi. Synnäriltä neuvoi vielä olemaan kotona niin kauan kuin siltä tuntuu ja tulemaan sitten sairaalaan. Onneksi Espoon sairaalassa oli tilaa, viime aikoina on ilmeisesti ollut useamman kerran sulkuja. 

Alkuiltapäivästä sain onneksi äitini eli Islan mummin meille viihdyttämään taaperoa, sillä oma energia alkoi menemään täysin supistuksiin. Siinä vaiheessa alkoi olla selvää, että sairaalaan lähdetään melko pian, joten hälytin myös H:n kotiin töistä. Kolmen aikaan sitten suunnattiin kohti Espoon sairaalaa ja oltiin siellä 15.30 kirjattuna sisälle ja pääsin hetken odottelun jälkeen käyrille. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesin, että olen 5-6cm auki ja eikun synnytyssaliin! Jes, ei tullut turhaa kärvisteltyä. 


Kätilö kyseli toiveitani synnytykseen liittyen ja sanoin olevani avoimin mielin, mutta kerroin myös, että viime synnytyksessä sain kokea sekä epiduraalin hyvät että huonot puolet ja synnytys päättyi imukuppivetoon ja omat vauriot oli sen mukaisia. Hän ehdottikin, että aloitetaan ainakin puolen tunnin lämpimällä suihkulla ja katsotaan miten siitä edetään. Niinpä hyppäsin heti suihkuun synnytyssalissa jumppapallon kanssa ottamaan jo hyvin kivuliaita supistuksia vastaan. Nojailin jumppalloon ja keskityin hengittelemään ja mölisemään supistusten läpi samalla kun Henri suihkutti kuumaa vettä alaselkään aina supistuksen tullessa.

Suihkun jälkeen otettiin kivunlievitykseen käyttöön tens-laite, josta oli kyllä jonkin verran apua. Kätilö ehdotteli myös ilokaasua, mutta en edes halunnut kokeilla, sillä ajattelin saavani siitä vain huonon olon. Kivut olivat jatkuvasti kovia ja jossain kohtaa pohdiskelin ääneen epiduraalia, mutta kätilö kannusti vielä jatkamaan ilman ja sanoi, että eiköhän huippu supistuskivuissa ole jo saavutettu. Klo 18.30 kohdunsuu oli 9cm auki ja päädyttiin laittamaan pudendaalipuudutus ajatuksena, että siitä olisi apua sitten ponnistusvaiheeseen. Lääkäri tuli laittamaan sen ja sovittiin hänen kanssaan, ettei enää tavattaisi sen jälkeen, hehe. En osaa sanoa oliko pudendaalipuudutuksesta mitään apua, mutta en nyt menisi kehumaan. Otin supistuksia vastaan monessa eri asennossa ja 19.30 aikaan meni lapsivedet ja siitä supistukset voimistuivat. Klo 20 kätilö tarkasti tilanteen ja kohdunsuu oli täysin auki. Wohoo. Ajattelin, että nyt parilla ponnistuksella beebi ulos. Niinhän ne kaikki toisella kertaa tulevat nopeasti liukumäkeä pitkin..paskanmarjat, ei ainakaan täällä! :D 

Kätilö antoi luvan alkaa ponnistelemaan omien tuntemusten mukaan ja niin aloin tekemään. Samoihin aikoihin ensimmäisen kätilön vuoro loppui ja sain toisen kätilön jatkamaan synnytystä. Molemmat olivat kyllä tosi ihania! <3 Synnytyskertomukseen on merkitty, että aktiivinen ponnistusvaihe olisi alkanut klo 21.25, mutta omasta mielestäni ponnistusvaihe oli ihan aktiivinen klo 20 alkaen...Ponnistelin seisaallaan, kontillaan, kylkimakuulla, puoli-istuvassa you name it, ja vauva tuli kaksi milliä alas ja meni millin takaisin ylös. Etenkin seisaallaan ponnistaessa kiitin itseäni siitä, että olin jaksanut jumppailla läpi raskauden ja jalat oli vahvassa kunnossa. Ei ollut nimittäin mitään ihan kevyttä settiä. Olin aivan läpimärkänä hiestä synnytyssalissa, jossa oikeasti oli kuulemma kylmä. 

Ponnistusvaihe sattui todella paljon ja usko meinasi loppua tosi monta kertaa, koska olin kuvitellut, että ponnistaminen olisi nopeampaa ja helpompaa nyt toisella kerralla. Olin myös ollut todella aktiivisesti pystyssä,  jonka ajattelin auttavan vauvaa laskeutumaan hyvin ja olemaan optimaalisessa asennossa. Hän olikin hyvässä raivotarjonnassa, mutta ponnistelin melkein kolme tuntia ennen kuin vauva saatiin maailmaan. Henri ja oma kätilöni olivat hyvin tsemppaamassa koko ajan. Loppuvaiheessa avuksi tuli vielä muutama kätilö lisää + yksi "tsempparikätilö", joka oli vähän kokeneempi kettu ilmeisesti ja hän kannusti mua kuin jumppamaikka konsanaan. Se oli oikeasti ihan huippua ja sain hyvän draivin loppuun päälle, mutta valitettavasti oma työ ei riittänyt tälläkään kertaan. Vauvan sydänäänet alkoivat hieman laskemaan supistuksista ja kätilö pyysi lääkärin paikalle, joka totesi heti, että nyt vauva ei enää tykkää tästä hommasta, että on autettava hänet imukupilla ulos. Olin ihan paniikissa, että nyt tulee samanlaista jälkeä kuin viimeksi (toisen asteen repeämät ja välilihan leikkaus), mutta meininki oli ihan eri. Vauva oli jo niin lähellä tulossa ulos, että lääkäri pystyi vain kevyesti auttamaan imukupilla, kun itse ponnistin niin kovasti kuin pystyin ja kätilö huolehti, että repeytymät jäisi niin vähäisiksi kuin mahdollista. Välilihaa ei tarvinnut tällä kertaa leikata, onneksi ja sain lopulta vain muutaman tikin. Klo 22.59 toinen tyttäremme näki maailman  rv 40+5, painaen 3830g ja ollen 51cm pitkä! <3 Ihan sanoinkuvaamattoman upea hetki nähdä hänet ja saada maailman paras palkinto pitkän ja kivuliaan synnytyksen jälkeen! <3 


<3 
Olin superkiitollinen lääkärille ja kätilölle, jotka tekivät hienoa työtä, että vauva saatiin turvallisesti maailmaan ja itse säästyin tällä kertaa suuremmalta vahingolta. Olo synnytyksen jälkeen olikin aivan erilainen kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Olin suhteellisen virkeä, toki väsynyt ja tunsin olevani enemmän tilanteen tasalla. Pystyin käymään suihkussakin melko pian synnytyksen jälkeen, mikä ei viimeksi tullut kuuloonkaan, kun menetin niin paljon verta ja tikkejä tuli paljon.  

Tämä toinen synnytys oli ehdottomasti parempi kokemus kuin viimeksi, vaikka todella kivulias ja suhteellisen pitkä. Huomaan tätä kertomusta lukiessani, etten osaa edes kuvailla kipua mitä tunsin ja vaikuttaa siltä, että synnytys oli suht "helppo". No, ei se kyllä ollut. Melkein luomuna synnyttäminen ei ollut mikään tavoite ja mietin jälkeenpäin, että olisinko päässyt helpommalla vain ottamalla epiduraalin, kun pystyssä olemisesta ja liikkumisesta ei nyt niin paljon tuntunut olevan apua siihen, että vauva olisi saatu ulos nopeammin. Ehkä siitä oli apua tarjontaan kuitenkin, mene ja tiedä. 




Kokemus oli kuitenkin niin hyvä, etten muuttaisi siinä mitään. Tai no, lyhentäisin ponnistusvaihetta! ;) Pieni tuhisija pääsi todella nopeasti ihokontaktiin ja esimerkiksi mitat otettiin vasta useamman tunnin päästä. Synnytyssalista lähettelimme viestit lähipiirille ja kerroimme pienen saapuneen maailmaan. <3



Siirryimme vasta aamuyöllä synnytyssalista osastolle omaan huoneeseen ja vietimme sairaalassa yhteensä 2 yötä eli pääsimme sunnuntai-iltana kotiin. Kokemus Espoon sairaalassa synnyttämisestä ja osastohoidosta oli todella hyvä. Uudet tilat ovat viihtyisät, henkilökunta tosi mukavaa ja sairaalapöperötkin upposivat ihan hyvin. 

Sairaalassa meillä oli hankaluuksia imetyksen käynnistymisen kanssa, kun pieni puklaili lapsivettä eikä oikein halunnut alkaa imeä sen takia. Lypsin hänelle ensimaitoa ja sitä annettiin lusikalla ennen kuin imetys vähitellen alkoi sujua edes jollain tapaa. Alkuhankaluuksien jälkeen ollaan kotona päästy imetyksen kanssa ihan hyvään vauhtiin, mutta toki harjoiteltavaa riittää uuden pikku kaverin kanssa, vaikka esikoisen kanssa takana onkin lähes kahden vuoden imetystaipale. 

Lisää kuulumisia seuraavalla kerralla siitä, kuinka kotona on lähtenyt vauva-arki sujumaan! :) 

Tuhannet kiitokset kaikista onnitteluista, joita olemme saaneet eri kanavien kautta! <3 

<3: Karoliina

Lue myös aikaisemmat postaukset tähän raskauteen liittyen: 

Hän on täällä

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Hän on täällä

Meidän perheen ihana pikkusisko syntyi perjantaina 1.6 klo 22.59 Espoon sairaalassa (RV 40+5). Mitat oli 51cm ja 3830g. Sunnuntai-iltana päästiin kotiin ja nyt ihmetellään uutta tulokasta kotioloissa! <3 

Palailen kuulumisilla ja synnytyskertomuksella jossain kohtaa, kun kerkiän. 

Kiitos kaikille hengessä mukana olijoille, olemme tosi tosi onnellisia, että kaikki meni hyvin ja hän on nyt täällä! <3






<3: Karoliina

Lue myös aikaisemmat postaukset tähän raskauteen liittyen:

Kuulumisia raskausviikolta 36

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Raskausviikko 40 & laskettu aika

Hipshei! Täällä ollaan, tänään on laskettu aika. Täytyy sanoa, että olisin ollut aika yllättynyt, jos vauva olisi syntynyt ennen laskettua ja nyt sitten jännätään, kuinka paljon yli LA:sta hän tulee menemään. Ihan sinne 42 viikon loppuun tai sen yli ei tarttisi mennä, mutta kyllä tässä vielä maltetaan hyvin. Varmasti se auttaa, että olen koko raskauden asennoitunut siihen, että todennäköisesti menee yli lasketun enkä ole ajatellut tätä takarajana syntymiselle. 
Ja toki, kun oma vointi on edelleen hyvä (mistä olen tosi kiitollinen), niin mikäs tässä ollessa ja hautoessa! ;) 


RV 40+0
rv 39+6
Tämä 40. raskausviikko on ollut kyllä yksi kivoimpia viikkoja koko raskauden aikana! Ihanat kesäkelit, joista on päässyt nauttimaan, kroppa on alkanut tottua lämpöön, mammaloma on kunnolla alkanut, kun työhommat on hoideltu ja ollaan päästy tekemään kaikkea kesäkivaa. Eilen lauantaina käytiin vielä päiväreissulla Karjalohjan mökillä, mutta tultiin kuitenkin kotiin yöksi, vaikka sairaaloihin (Lohja ja Espoo) olisi sieltäkin aika lyhyt matka. 


Salaattia lounaaksi mökillä järvimaiseman kera <3


Hyvällä ystävälläni on LA tasan kuukauden erotuksella <3
Oma vointi on ollut koko tämän viikon hyvä (toki perus omat raskausoireet on läsnä) ja voin sanoa nauttineeni raskaudesta. Se auttaa varmasti, että tiedän ettei tätä hetkittäin tukalaa ja raskasta oloa ole enää kuin max muutama viikko jäljellä. Jollain kummalla tavalla varmasti tulen myös kaipaamaan tätä masua, pienen liikkeiden tuntemista (parasta) ja muutenkin raskausaikaa, vaikken siitä jatkuvasti olekaan nauttinut. 

Ja onhan tämä nyt ihan mieletöntä aikaa vuodesta viettää mammalomaa! Aika erilaista kuin marraskuussa, vaikka ei sekään huono ollut! <3


rv 39+5

Vauvan koko
Raskausappini the Bumpin mukaan vauva on nyt vesimelonin kokoinen! <3 Pituutta olisi n. 51,2cm ja painoa n. 3,4kg. 

Raskauskilot
+ 20kg! Ja ylpeästi ne kannan! ;) Täytyy sanoa, että vaikka vaaka näyttää + 20kg, niin kroppa jaksaa kantaa kilot yllättävän hyvin eikä tunnu siltä, että kantaisi 20 lisäkiloa mukanaan. Lihaskuntoharjoittelua läpi raskauden on varmasti ainakin osittain kiittäminen, sillä kroppa tuntuu kyllä vahvemmalta ja tasapainoisemmalta kuin ensimmäisen raskauden lopussa. 

Raskausoireet 
Pissahätä todella usein, kävellessä paineentunnetta alavatsassa, jonkinasteista turvotusta etenkin jaloissa. Välillä sellaisia sukkapuikkoiskuja nivusiin..Nämä varmaan päällimmäisinä.

Uni
Yöt menevät vaihtelevasti, mutta pääosin ihan hyvin ainakin toistaiseksi ja olen saanut nukuttua. 


Mieliteot ja suosikkiruuat
Ruokaisat salaatit, vesimeloni, mansikat, pensasmustikat, ananas..ne samat jutut, mitä tässä viime aikoina on ollut! :)


Rv 40 neuvolakäynti
Alkuviikosta kävin neuvolassa ja siellä oli kaikki hyvin. Vauva oli tosin ottanut sf-mitan mukaan pientä kasvupyrähdystä, mikä oli aika jännää tässä kohtaa..tai ainakin terkkari vaikutti siitä hieman yllättyneeltä. Kasvu on mennyt koko raskauden ajan tasaisesti keskikäyrän alapuolella ja nyt muutamassa viikossa se oli hypähtänyt keskikäyrän yläpuolelle..Tosin en tiedä kuinka luotettava sf-mitta aina on, jos vaikka vauva on vaihtanut asentoa masussa tms. 

Viikon liikunnat
Tämä on ollut mukavan aktiivinen viikko. Useampi pitkä kävelylenkki ja kolme koko kropan lihaskuntotreeniä, joista viimeinen tänään laskettuna päivänä! :) Olen viime aikoina tehnyt treenien aikana sitä mitä huvittaa ja mikä tuntuu hyvältä. Usein olen valinnut 4-5 liikettä alavartalolle ja tehnyt niitä esim. 3x15 ja sama juttu ylävartalolle. Fiilis on kyllä superhyvä koko tämän raskauden aikaisista treeneistä! Siitä että olen saanut pidettyä ne säännöllisinä ja mukana kuvioissa, vaikka aina ei tosiaan ole huvittanut. Oma olo on ollut liikunnan takia huomattavasti parempi. Huomaan usein eron päivissä, kun liikun tai vastaavasti en liiku. 


Lasketun päivän jumppa :)
Hankinnat 
Kaikki alkaa olla aika hyvin hankittu ja valmista vauvaa varten. Vaavisänky pitää tosin vielä tilata! Isosiskolle kävin tänään hankkimassa lahjan vauvalta ja vauvalle lahjan, jonka Isla saa antaa. Itselleni olen hankkinut lanoliinia, panadolia, isoja siteitä jne. tarvittavia juttuja ennen synnytystä ja sen jälkeen. Imetystoppeja on myös tullut hankittua. 

Nyt sitten tosiaan jännäillään mitä tapahtuu ja milloin. Paras kanava seurailla kuulumisia on varmasti Instagram, jonne niitä päivittelen vähän tiheämmin kuin tänne blogiin. Se on varmasti myös ensimmäinen somekanava, jossa kerron vauvan aikanaan saapuneen.. :) Kiitos teille kaikille jo tässä vaiheessa, jotka olette seurailleet mukana tällä raskausmatkalla! On ollut kiva saada nämä jutut itselle muistiin tänne blogin syövereihin! <3

<3: Karoliina