tiistai 21. maaliskuuta 2017

Arctic Challenge Levi 2017 winter edition

Viime viikonloppuna pääsin osallistumaan ensimmäistä kertaa elämässäni esteratajuoksutapahtumaan. Kyseessä ei ollut mikä tahansa esteratajuoksu, vaan Arctic Challenge Levillä, jossa rata on rakennettu tunturiin ja olosuhteet olivat tapahtuman nimen mukaisesti arktiset! Olin mukana tapahtumassa voitettuani paikan Zeropointin joukkueeseen Instagram-kilpailun kautta. Matkat, majoitus ja osallistuminen kuuluivat palkintoon ja olen todella kiitollinen, että sain olla mukana. AIVAN HUIKEA KOKEMUS! :) 



Meitä piti alunperin olla Zeropointin joukkueessa neljä henkilöä, mutta valitettavasti neljäs henkilö ei päässytkään Leville epäonnisten lentojen peruutusten ja huonon sään takia. Tosi harmi juttu! Meitä olikin sitten jäljellä kolme Zeropointin tiimiläistä ja saimme juosta kolmistaan tiiminä kahden pöllin kanssa. Minä olin joukkueen ainoa naispuolinen henkilö, ja täytyy sanoa, että siitä oli kyllä hyötyä! :D Kaksi vahvaa ja urheilullista miestä hoiti aika hyvin pöllien kantamisen suurimmaksi osaksi, piti vauhtia yllä ja kampesi mut ylös eteen tulevista esteistä. Kiitos vaan Janne ja Nico, huiput tiimikaverit!! :) 



Meidän joukkue oli mukana viimeisessä lähdössä klo 12.50, jolloin pääsimme vihdoin radalle! Arctic Challenge Levi ei  tosiaan ole kilpailu, jossa otetaan aikaa, vaan kyse oli itsensä voittamisesta ja sitä se tosiaan oli. Kisan slogan on #NotMeButWe, joka korostaa mahtavasti sitä, että tässä tapahtumassa autetaan kaveria ja edetään tiiminä. Ei minä, vaan me. Ja se kyllä näkyi! <3 Huikea yhteishenki ja iloinen meininki! 

Heti radan alussa lähdimme tarpomaan ylös tunturiin ja ei kestänyt kauan kun jalat olivat ihan tulessa ja sykkeet pilvissä! Siinä tarpoessa mietin, että voi jestas, mitenköhän tästä selvitään, kun nyt jo näin hapottaa, mutta onneksi sykkeet pääsivät aina ajoittain tasoittumaan. Reitillä tuli vastaan erilaisia esteitä, joissa ryömittiin alta ja kiivettiin yli (mm. jääseinä, puuseinä ja iso kontti), ja etenkin näissä esteissä tarvitsi apua tiimikavereilta. Janne oli ihan huippu, koska hän on kisannut paljon esteratakisoja, ja tiesi heti parhaan taktiikan saada meidät yli esteestä! Siinä ei paljon mietitty, että "apua", vaan tehtiin vaan! Ja hyvin meni. Näitä kiipeämisesteitä nimittäin jännitin etukäteen eniten ja mietin, että miten niistä selvitään. Hyvin selvittiin! Pro vinkki: kannattaa ottaa kisaan vahva pari/tiimi! ;) 


Kuva: Arctic Challenge Levi

Kuva: Arctic Challenge Levi

Kuva: Arctic Challenge Levi

Tunturissa oli ihan älyttömän paljon lunta ja aika harvoissa kohdissa pystyi varsinaisesti juoksemaan, missä mä olisin ollut vahvoilla. Suurimmaksi osaksi tarvottiin polkua pitkin (jota ei muuten ensimmäisille ollut juurikaan, vaan he saivat raivata latua!:D) ja välillä oltiin rähmällään, mutta ei se haitannut. Nauratti vain! Lumessa meneminen toi kyllä lisää haastetta tapahtumaan! Kesän arctic challengessa heinäkuussa pystyy varmasti juoksemaan enemmän! :) 



Saimme myös kokea, kuinka tunturissa sää muuttuu todella nopeasti. Tuuli yltyi ja lunta alkoi tuiskuttamaan ollessamme jo radan loppupupuolella. Viimeisten esteiden (ämpäreiden täyttö lumella ja kelkkojen vetäminen)  jälkeen lähdimme vielä kiipeämään ylös rinteeseen ja alas tullessa tuntui siltä kuin olisi ollut keskellä lumimyrskyä! Tai niin taidettiin olla! :D Rinteestä alas juokseminen oli super hauskaa!


Lopuksi otimme vielä kunnon loppukirin ja juoksimme maaliin! Ihan huippu fiilis!! Niin siistiä!!! Kunnon endorfiiniryöppy! :)



Täältä voit vielä katsoa virallisen kisavideon ja lisää fiiliksiä: 


Kiitos ihan huikeasta kokemuksesta vielä kerran Artic Challenge Levi, Levi Wellness Club, Zeropoint, mahtavat tiimikaverit ja tietysti kisan pääjärjestäjä Peippo, jota voit seurata Instagramissa täältä. Ihan huikean energinen ja mukava nainen, joka levittää ympärilleen mielettömän positiivista fiilistä! :) <3 Seuraava Arctic Challenge tapahtuma järjestetään tosiaan heinäkuussa. Uskon, että kesäversio tapahtumasta on vähintään yhtä mieletön, eli sinne vaan, jos tällainen tapahtuma ja haaste kiinnostaa! :) 

#NotMeButWe

I did it! 

<3: Karoliina 



maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kun äiti pääsi viettämään vapaata viikonloppua

Moni teistä jo tietääkin, että olin viikonlopun Levillä ja kyseinen viikonloppu oli ensimmäinen, kun olin poissa (yötä) kotoa Islan syntymän jälkeen. Etukäteen hieman jännitin viikonloppua ja miten kaikki menee, mutta kun pääsin reissun päälle, niin jännitys kyllä katosi ja tiesin, että kotona pärjätään oikein hyvin. Kuten pärjättiinkin! <3 


Kävellessäni perjantai-iltana lentokentällä turvatarkastukseen ihan yksin, olo oli tosi hassu. Mietin, että onko tämä unta! :D Minä, yksin lähdössä jonnekin reissuun!! Ehkä muut pienten lasten äidit osaavat samaistua siihen tunteeseen, kun on tottunut, että sulla on se pieni tyyppi siinä mukana koko ajan, ja hyvä, kun saat käydä vessassa yksin. Useimmiten et. Sitten, kun oletkin yhtäkkiä ihan yksin liikkeellä ilman sitä tyyppiä, rattaita ja kaikkea mahdollista, niin olo on tosi outo. Hetken. Kunnes siihen tottuu ja toteaa, että ei vitsi..tää on niin siistiä!! Vain minä, hehe. Sitä oppii arvostamaan asioita, jotka olivat ennen ihan täysin itsestäänselvyyksiä ja hehkuttelinkin viikonlopun aikana moneen otteeseen omaa "vapauttani" ja latasin akkuja ihan huolella melko haastavan viime arkiviikon jälkeen. Henri oli ollut työmatkalla ja itse olin aika loppu yh-viikon jäljiltä. Ja tiesin, että maanantaina  sama meno jatkuu taas, joten akkujen lataus tuli todella tarpeeseen. 


Kuvat mun Instagram storieseista :)

Levin viikonlopun ajan nautin täysillä siitä, että sain nukkua keskeytymättömiä yöunia, lojua aamulla sängyssä niin pitkään kuin halusin, valvoa myöhempään illalla ajattelematta sitä, että aamulla herätys on super aikaisin, käydä juoksemassa sunnuntaina juoksulenkin Lapin kauniissa maisemissa silloin kun halusin, jutella aikuisten kesken ilman keskeytyksiä ja chillata sohvalla lauantain kisan jälkeen niin pitkään kuin huvitti!<3 Kuulostaa aika normaaleilta jutuilta monille, mutta voin kertoa, että mun elämässä nykyään aika luksusta!:D Ja otin tilanteesta kaiken irti! 





Viikonloppu Levillä oli muutenkin aivan mahtava irtiotto arjesta ja Arctic Challenge ihan huikea kokemus!! Kirjoitan siitä erillisen postauksen vielä, sillä sen se ehdottomasti vaatii. Tutustuin uusiin mukaviin tyyppeihin ja saatiin nauttia melkoisesta luksuslomasta upeassa Karhunkieppi-huvilassa. Kiitos vaan Zeropoint ja Arctic Challenge Levi! <3

Meidän tiimi! :)

Sunnuntai-iltana istuessani lentokoneessa takaisin Kittilästä Helsinkiin, en voinut kuin hymyillä. Aivan huikea viikonloppu takana, Lappi oli näyttänyt meille parhaat puolensa ja taskussa oli ihan mahtava uusi kokemus! <3 Kotiin palaaminen oli kuitenkin parasta mitä pystyin  sillä hetkellä kuvittelemaan ja sydän meinasi sulaa, kun omat rakkaat oli lentokentällä vastassa ja sain rutistaa heidät halaukseen! <3



<3 <3 Äitttiii tuli kotiin

48 tuntia poissa kotoa teki niin hyvää tälle mammalle, ja nyt ollaan taas valmiita taklaamaan kotiarkea! <3 

Kivaa uutta viikkoa just sulle! 

-Karoliina

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Juoksukaverikirja

Hauska juoksukaverikirja-haaste on pyörinyt juoksublogeissa viime aikoina, ja päätin minäkin tarttua siihen saatuani haasteet sekä Marikalta että Riikalta. Tässä tulee siis minun vastaukseni. Viime kerrasta, kun olen kirjoittanut kaverikirjaa onkin jo aikaa! :) 


Kuka olet:  Olen Karoliina, 31v. Ystävät ja perhe tuntevat minut paremmin joko nimellä Karkki tai Karo. 

Yksi mun lempparikuvista viime kesältä saaristosta! <3

Missä päin vaikutat: Olen paljasjalkainen Espoolainen ja täällä asun edelleen, etelä-Espoossa mieheni, tyttäreni ja koiramme Milan kanssa.  

Mitä teet työksesi:  Tällä hetkellä koitan parhaani mukaan tasapainoilla kotiäitiyden (hoitovapaalla) ja osa-aikaisen työni välillä, jota teen 10-15 tuntia viikossa. Työkseni teen sosiaalisen median koordinaattorin hommaa eli somemarkkinointia, sisällöntuotantoa- ja suunnittelua, brändien esilletuomista eri somekanavissa ja kaikkea siihen liittyvää. Tykkään työstäni tosi paljon ja toivon jatkossa tekeväni jotain samansuuntaista ihan kokopäiväisesti. Toisinaan kotiäitiyden ja työn yhdistäminen on haastavaa, mutta en silti vaihtaisi mihinkään tämänhetkistä tilannetta. Se on juuri nyt meille oikein sopiva! :) 



Mitä harrastat: Juoksua, bloggaamista, lihaskuntoharjoittelua (useimmiten kotitreeneinä oman kehon painolla tai käsipainoja hyödyntäen). Ja kai myös Instagram on jonkinlainen harrastus? Ainakin se vie liikaa aikaa.



Lempiruokasi: Rakastan ruokaa ja syön lähes kaikkea. Lempiruokia ovat kuitenkin ruokaisat salaatit, tortillat, lihamakaroonilaatikko ja lohi. Mieheni tekee todella hyvää ruokaa, ja lähes kaikki hänen tekemänsä ruuat ovat lemppareitani. Itsekin olen viime aikoina kunnostautunut ruuanlaitossa ja teen melkein aina meidän arkiruuat. 



Minkä merkkinen juoksukenkä olisit: Olisin New Balancen Fresh Foam 1080, johon ihastuin viime vuoden aikana. Se on sopivan vaimennettu, mutta kuitenkin kevyt ja rullaava. 



Kerro lempparikisasi jos sellaisia on: Mulla on lempparikisoja todella paljon. Eri vuodenajoille eri lempparit! :) Olen juossut Miamin puolimaratonin kaksi kertaa, se on ehdottomasti aivan upea kokemus ja yksi suosikeistani. Tukholman maraton on hieno myös. Suomessa kevään HCR on sellainen, jota ei voi jättää väliin. Kesällä HHM:stä on alkanut tulla suosikki. Syksyllä taas Espoo rantamaraton/puolikas ja Vantaa pitävät pintansa. Kaikista näistä kisoista voit lukea lisää täältä.

Mikä on paras juoksutuloksesi: Varmasti Vantaan puolikkaalla viime syksynä (2016) juoksemani puolikkaan ennätys 1:46:21. Se oli hieno juoksu ja olin tosi ylpeä itsestäni, sillä juoksu oli ehjä ja hyvä. Ja mun pää kesti!! Usein, kun mennään omilla rajoilla, se on enemmän kiinni korvien välistä, kuin mistään muusta. Uskon kuitenkin, että pystyn edelleen parempaan, kun vain kaikki natsaa! :) 



Mikä on mieleenpainunein liikuntahetkesi: Kisat, joissa on tullut juostua oma ennätys jää aina mieleen. Varmasti tuo edellämainittu Vantaan puolikas, tai sitten maratonin ennätys, joka on Kaarinasta vuonna 2014. Se oli myös älyttömän hyvä juoksu. Myös Miamin puolikas ekaa kertaa vuonna 2014 oli todella mieleenpainuva.  Rakastan ylipäätään juoksutapahtumia ja niiden fiilistä, ja itsensä voittamista. 

Mitkä ovat vahvuutesi liikkujana: Tunnen nykyään aika hyvin oman kroppani ja tiedän, millä tavalla saan sen pysymään ehjänä ja kunnossa. Se vaatii monipuolisesti lihaskuntojumppaa ja juoksua sopivissa määrin, ei liikaa. Olen myös aika vahva henkisesti, kun oikeasti päätän jotain, esimerkiksi kisoissa. 

Entä heikkoutesi: Olen välillä liian kova pysymään mukavuusalueella. Jos haastaisin itseäni enemmän, olisin varmasti vielä fyysisesti vahvempi ja nopeampi. Kropan heikkous on ehdottomasti lihasepätasapainoisuudet, suurimpana oikeanpuoleinen gluteus medius, jonka vahvistamiseksi joudun tekemään kokoajan töitä. Se ärsyttää aina välillä, mutta ei auta.



Jos saisit lisätunteja vuorokauteen: Bloggaisin useammin, lukisin enemmän, liikkuisin useamman kerran päivässä. 

Mitä haaveita sinulla on juoksun suhteen: Tänä vuonna haaveilen ennätyksistä sekä puolimaratonilla että maratonilla. Olen menossa tänä vuonna maratonille ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Se on itselleni aika iso juttu ja hieman jännitän, etten pala loppuun maratontreenistä. Minulla on myös haaveena juosta useita kisoja jatkossa ulkomailla ja yhdistää matkailu ja juoksu. Tyttökavereiden kanssa ollaan jo tulevaisuuden juoksumatkoja suunniteltu, mutta ne antavat vielä hieman odottaa! :) Haaveena on toki myös se, että juoksu jatkuu harrastuksena vielä useita vuosia, ja olen yksi niistä tyypeistä, jotka juoksevat vielä eläkeiässäkin. Sen haaveen takia on oltava järkevä treenaamisen suhteen, ja muistettava, että juoksu on elämäntapaharrastus. 



Missä maassa haluaisit juosta: Monessakin!! :) Matkailun ja juoksun yhdistäminen on ihan parasta, ja juosten on ihanaa tutustua uusiin kaupunkeihin ja paikkoihin. USA:ssa on vielä monta paikkaa, joissa haluaisin juosta uudelleen tai ensimmäistä kertaa (Florida, NYC, Kalifornia jne.), Australiassa, useassa Euroopan kaupungissa jne. Lenkkarit lähtevät jatkossakin aina mukaan reissuun! :) 


Keksi itsellesi supersankarinimi seuraavaa juoksukisaa varten: Haha, tämä on helppo. Se olisi tietysti SUPER-CANDY, mikä muukaan? :D 

Tämä oli hauska kirjoittaa, toivottavasti tykkäsitte lukea! Nyt haluaisin haastaa teitä lukijoita mukaan kommenttiboksissa.Vastaa yhteen tai useampaan näistä kysymyksistä kommenttiboksissa. Olisi tosi kiva lukea teidän vastauksia! :) 

Mitä haaveita sinulla on juoksun suhteen?  
Mitkä ovat vahvuutesi liikkujana?
Mikä on paras juoksutuloksesi?
Kerro lempparikisasi jos sellaisia on?
Mitä teet työksesi? 

Kivaa tiistaita! Täällä ollaan seuraavat 3 vuorokautta vain tyttöjen kesken, sillä H lähti työmatkalle..wish us luck!

-Karoliina





sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Sunday Runday: pitkispäivä

Viikonlopun pitkästä lenkistä on tullut tapa, josta en enää hevillä luovu. Itse juoksen pitkiksen usein sunnuntaisin, mutta aikataulusyistä myös välillä lauantaisin, kuten viime viikonloppuna. Pitkis on tärkeä lenkki itselleni monestakin syystä. Se on viikossa usein se pisin hetki itselleni, kun saan olla vain yksin tai vaihtoehtoisesti juosta ystävän kanssa ja vaihtaa juoksun lomassa kuulumisia. Se on siis sitä kuuluisaa omaa aikaa, jonka merkitys on kyllä korostunut lapsen saamisen jälkeen. Pitkä lenkki on aikaa rentoutua, ajatella, nauttia ulkoilmasta, saada ajatuksia nollattua ja löytää taas energiaa olla mahdollisimman hyvä äiti, vaimo, työntekijä ja mitä muita rooleja eteen tuleekaan. Hieman haastavamman lauantain jälkeen (mm. oma väsymys ja päikkäreitä vastaan taisteleva taapero) oli ihanaa päästä nauttimaan omasta ajasta ja antaa jalkojen viedä keväisessä kelissä. Takaisin lenkiltä tuli hymy korvissa oleva mamma. 

Ilme kuvaa aika hyvin tämän sunnuntain pitkän lenkin fiilistä!

Pitkän lenkin merkitys on toki myös erityisen tärkeä maraton- ja puolimaratonharjoittelun kannalta. Sekä puolikkaalla ja maratonilla jalkojen päällä vietetään useita tunteja, jolloin lihakset, jänteet ja nivelet on totutettava pitkäkestoiseen iskutukseen. Pitkillä lenkeillä myös parannetaan hapenottokykyä ja lisätään sydämen iskutilavuutta. Pitkien lenkkien pituus vaihtelee juoksijasta riippuen, usein nyrkkisääntönä pidetään 20-30% viikon kokonaismäärästä. (Lähde: Juoksija-lehti)

Tänään lähdin juoksemaan pitkistä 10 aikaan aamulla. Olin syönyt aamiaisen kahdeksan jälkeen (pari ruisleipää levitteellä, juustolla, kalkkunalla ja avokadolla, viinirypäleitä, kahvia, c-vitamiiniporejuomaa ja muutamia Islan cheerioseja). Söin lauantai-iltana 160g irtokarkkipussin, joten luotin tankkausten olevan kohdallaan! ;) Ja olihan ne! Heti alusta asti tunsin, että tänään on hyvä juoksupäivä! Jalat tuntuivat kevyiltä, askel rullasi ja vauhti meinasi lähteä karkaamaan. Mikä fiilis juosta paljaalla asfaltilla, vaikka toki ajoittan olikin jäisiä kohtia. Ilmassa oli selkeästi kevättä ja se sai kyllä mun jalkoihin lisää iloa! Voiko niin edes sanoa? En tiedä, mutta iloisilta ne tuntui! :D Iloisilta siitä, että juoksukevät on täällä! <3

Lähdin juoksemaan eri suuntaan Espoon rantoja pitkin kuin yleensä, tällä kertaa kohti Kivenlahtea. Tämä reitti on huomattavasti mäkisempi, kuin mitä olen viime aikoina juossut. Olin kuitenkin valmis haasteeseen, sillä ensi viikolla koittaa Arctic Challenge Levi ja halusin päästä vähän testailemaan mäkikuntoa, vaikka ei näitä meidän pikkunyppylöitä täällä kai ihan tuntureihin voi verrata! ;) 





Mulla oli juostessa ihan super hyvä fiilis! Kirjoitinkin Instagramiin, että tämä oli sellainen juoksuitseluottamusta nostattava pitkis! Olisin voinut juosta paljon kovempaa, mikä oli hyvä merkki, mutta annoin vain vähän periksi menohaluille. Viime aikoina olen juossut pitkikset tosi rauhallista vauhtia ja uskon, että se on tehnyt  oikein hyvää peruskestävyyskunnolle. Sitten, kun kuntopohja on rakennettu tarpeeksi tukevaksi ja hyväksi, on  varaa lähteä välillä lisäämään vauhtia. Lisäenergiaa mulla oli lenkillä mukana tuomassa Sportyfeelin geeli sekä pala Sportyfeelin Apple and cinnamon raw baria. Näillä jaksoi hyvin ja verensokeri ei päässyt laskemaan. Nestettä ei ollut ollenkaan, mutta tähän aikaan vuodesta sitä ei samalla tavalla lenkillä tunnu tarvitsevan, kun ei hikoile kuten kesällä. Lenkille tuli tosiaan matkaa 19km ja keskivauhti oli 6.05min/km. Pisin lenkki sitten Miamin puolikkaan! :) Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia kohti HCR:ää


Onko teillä tullut viime aikoina sellaisia kunnon "runner´s high" fiiliksiä? :)

Kivaa sunnuntain jatkoa!

-Karoliina 


perjantai 10. maaliskuuta 2017

Viikon päästä Leville: Arctic Challenge!

Heippa ja kivaa perjantaita! Täällä alkaa jo hieman jännittämään, sillä viikon päästä perjantaina olen suuntaamassa Leville, jossa osallistun lauantaina Arctic Challenge Levi- tapahtumaan! Kyseessä on esterata- ja juoksutapahtuma hyytävän arktisissa olosuhteissa ja 1,5 metrin kinoksissa tuntureilla! :D Tarinahan tässä taustalla on sellainen, että voitin Instagramissa kilpailun, jossa palkinto olikin ihan huikea: lennot Kittilään,  majoitus Levillä ja osallistuminen Arctic Challenge Levi-kisaan! Lisäksi pakettiiin kuului myös Zeropointin trikoot ja sukat! Meitä on yhteensä neljä, jotka voittivat paikan Zeropointin joukkueeseen kyseiseen tapahtumaan ja nyt ensi viikonloppuna tapantuma jo koittaa! JÄNNÄÄÄ!!! Jos totta puhutaan, niin en oikein tiedä, mihin tässä ollaan joutumassa ja riittääkö edes mun fysiikka, sillä kisa kuulostaa ihan hullun rankalta! Voi apua! :D




En ole oikeastaan treenannut tähän kisaan mitenkään erityisesti, vaan tehnyt ihan normaaleja juttuja eli juossut ja tehnyt lihaskuntoa. Olisi varmasti kannattanut juosta enemmän mäkivetoja! Asia, jota varmasti tulen katumaan, kun puuskutan niitä "pikkumäkiä" ensi viikonloppuna. Onneksi tässä tapahtumassa ei oteta aikaa, eli pääasia on voittaa vain itsensä ja sen uskonkin tapahtuvan. Olen niin mukavuusalueella liikkuja, että tämä tapahtuma tulee todella pakottamaan pois sieltä mukavuusalueelta. Uskon, että kokemuksesta tulee ihan hurjan rankka, mutta varmasti myös ihan huikea!! Tässä alla näkyy kisan ratakartta. 


Kuva: Arctic Challenge Levi

Kisassa edetään pareittain ja mukana kannetaan pölliä, joka tuo pikkasen lisähaastetta hommaan. Jostain kuulin, että pölli painaisi 16kg, mutta toivon, ettei se tieto pidä paikkaansa! :D Olosuhteet ovat muutenkin kisassa tosi rankat (järjestäjät kävivät merkkaamassa reittiä, ja heillä oli mennyt 1,5 kilometrin matkaan tunti!!), sillä lunta on tunturissa niin paljon. Eli jännittääkö, miten siitä selviää? Kyllä! Puhumattakaan niistä esteistä, joita matkalle on rakennettu. En voi enempää painottaa, että joudun todella epämukavuusalueelle tässä kisassa! :D 

Yksi kisaan kuulumaton jännittävä asia on tietysti myös se, että tulen olemaan ensimmäistä kertaa yötä poissa kotoa Islan luota ja samalla sitten kaksi yötä. Tiedän toki, että Isla ja isi pärjäävät hyvin ja saavat viettää oikein kunnolla laatuaikaa keskenään, mutta toki vähän jännittää ja se on varmaan ihan luonnollista. Toisaalta tämä voi tehdä hyvää öille, jotka ovat taas viime aikoina olleet aika rikkonaisia! Jännä myös nähdä, kuinka kova ikävä mulle tulee! Mutta uskon myös, että tämä viikonloppu tulee tekemään hyvää, sillä saan olla vain minä itse, mikä on nykyään aika harvinaista herkkua! :) 


Sellaista jännää siis täällä tulossa. Harmi kyllä Go Expo jää omalta osalta tämän reissun takia väliin, mutta niinhän se menee monesti, että kivat jutut osuvat päällekkäin! 


Go Exposta puheenollen, kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Voittajiksi selviytyivät Elli, Tarja H. ja Ella R. Onnea!! Teille on laitettu meilitse Go Expo-liput! :) 

Onko joku teistä osallistunut tällaiseen esteratajuoksukilpailuun? Miten meni? :)

Mukavaa viikonloppua!

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa