Kisaraportti: Helsinki Half Marathon 2016

Huhheijaa! Täällä ollaan väsyneitä, mutta edelleen ihan juoksufiiliksissä! Jos seurailette mua Instagramissa tai Facebookissa, niin tiedättekin jo, että perjantaina kovasti kaipailemani juoksuflow ja kepeät jalat löytyivät! Juoksin HHM:llä kolmanneksi parhaan aikani puolikkaalla koskaan: 1:48:45! Aika oli ehdottomasti paljon parempi, kuin mihin ajattelin pystyväni tällä hetkellä ja olen siihen todella tyytyväinen! Tavoitteenahan oli parantaa aikaa HCR:ltä (1:55:40) ja se onnistui paremmin kuin hyvin varsin tasaisella reitillä ja hyvissä olosuhteissa. Perinteisesti tästä raportista saattaa tulla pitkä, joten tiivistelmä oli tässä ja ne jotka ovat kiinnostuneita yksityiskohdista voivat lukea pidemmälle! ;)

Kisaviikolla yöunet jäivät tosiaan katkonaisiksi, kuten kerroin edellisessä postauksessa. Perjantai-iltana yritin mennä ajoissa nukkumaan ja toivoin, että yö sujuisi hyvin. No, herätyksiä oli useampi, mutta nukuin välit onneksi todella sikeästi, joten kellon soidessa aamukuudelta olo oli yllättävän levännyt. Aamutoimet sujuivat joutuisasti ja söin aamupalaa puoli seitsemän maissa. Pari palaa vaaleata leipää ja kahvia. Join myös vettä ja urheilujuomasekoitusta, mutta onneksi olin tankkaillut nesteitä reippaasti edelliset päivät, joten kisa-aamuna riitti maltillinen juominen. Isla heräsi sopivasti seitsemän maissa, joten pääsin syöttämään hänet hyvissä ajoin ennen lähtöä. Rullailin myös hieman jalkoja ja fiilistelin tulevaa juoksua sekä sitä, että lähtö oli heti aamusta! Olo oli kevyt eikä jännittämiseen jäänyt liikaa aikaa. Kisapaikalle suuntasin noin tuntia ennen starttia, mikä olikin ihan sopiva aika. Keli oli juoksun kannalta ihan mahtava! Sininen taivas ja hyvä lämpötila. Tuuli oli aika kova, mutta omaa menoa se ei missään vaiheessa kummemmin häiriintynyt.

Heiiii, auringossa kylpevä Töölönlahti! 

Palloilin kisapaikalla jonkin aikaa, venyttelin, otin kuvia ja moikkailin tuttuja, joita näkyikin ihanan paljon! Ihailin myös Bugaboon-juoksurattaita ja mietin, että selviäisinkö itse puolimaratonista juoksurattaiden kanssa..(off topic: juoksurattaiden-sarjan voittaja juoksi HHM:n aikaan 1:30, wow!!!) Nappasin myös ennen lähtöä yhden geelin, jotta energiat olisivat kohdallaan heti juoksun alussa. Aikaa tuntui olevan hyvin ennen starttia, mutta lopulta onnistuttiin Katjun kanssa aiheuttamaan itsellemme pieni kiire menemällä bajamajajonoon viime hetkillä. Juoksujalkaa kirmattiin sitten lähtökarsinaan (ihanaa kun sinne pääsi vielä viime hetkillä helposti) ja oltiin pelipaikoilla noin 4 minuuttia ennen lähtölaukausta. Uups. No eipä ehtinyt jännittämään siinäkään kohtaa! Fiilis oli huippu! Tässä sitä oltiin lähdössä juoksemaan 14.puolimaratonia ja toista vauvan syntymän jälkeen! (Jippppiiiiiiiii!!!!)

Maalisuora odottaa juoksijoita

Lähtökarsinassa tsekkasin pikaisesti, että varusteet oli kunnossa,  gps-mittari valmiina ja kengännauhat tarpeeksi kireällä! Sitten mentiin! Lähdössä olin 1.55 jänisten peesissä, mutta aika pian huomasin, että menohaluja löytyi enemmänkin, joten kirmasin heidän ohi jo ennen Baanan alkua. Pari ensimmäistä kilsaa menivät varsin reippaasti (5.02, 5.03), ja mietiskelin jo, että tulikohan lähdettyä liian kovaan kyytiin. Keskityin kuitenkin hengittämiseen ja sellaisen juoksurytmin-ja vauhdin ylläpitämiseen, joka tuntui  hyvältä. Kaikki tuntui olevan kunnossa (mitä nyt oikeassa pohkeessa hieman kiristeli), joten päätin jatkaa tuntemusten mukaan reippaalla vauhdilla ja katsoa, mihin asti sillä päästään. 

Reitti lähti seurailemaan Helsingin rantoja pitkin ja merimaisemien ihailu kauniina kesäpäivänä sai mukavasti huomion pois siitä, että jalkoja piti liikuttaa vauhdikkaasti eteenpäin. Juoksuvauhtien suhteen en ole koskaan ollut kovin hyvä ylläpitämään ihan tasaista vauhtia eli siinä on työnsarkaa ja kehitettävää jatkossa. Lauantaina toimivaksi taktiikaksi osoittautui kuitenkin pieni vauhtien vaihtelu, jolla oli ehkä enemmän henkistä vaikutusta. Juoksin ikään kuin intervalleja, mutta hyvin pienillä eroilla. Hetken kovempaa ja sitten annoin itselleni luvan löysätä vauhtia hieman. Ulkopuolelta en usko, että tätä pientä vaihtelua edes huomasi, sillä erot "kovemman" ja "rauhallisemman" vauhdin välillä olivat aika pieniä. Huvitti, kun katsoin gps-mittaria ja se näytti "löysäämisvauhtini": 5.10min/km. Heh, aika kaukana löysästä vauhdista, mutta se oli lauantaina sellainen rullaava vauhti, jota oli helppo ylläpitää. Vauhti löytyi siis aika itsestään ja kymppiin asti en miettinyt loppuaikaa sen kummemmin. Tiesin, että olen paremmassa vauhdissa kuin HCR:llä ja toivoin, että juoksu sujuu yhtä hyvin loppuun asti. 

9,5km juomapisteen kohdalla sain 1:50 jänikset kiinni ja jäin heidän peesiinsä siitä eteenpäin. Tämä oli ensimmäinen kerta koskaan, kun juoksin kisassa jäniksiä apuna käyttäen. Täytyy kyllä nostaa heille hattua tarkasta työstä ja kiittää hyvästä peesistä. Ei itse tarvinnut seurailla kilometriaikoja niin tarkkaan, sillä tiesin, että jänikset tähtäävät alle 1:50 loppuaikaan. Totesin, että jos tässä kyydissä roikun mahdollisimman pitkään niin post baby-puolimaratonenkka tulee jokatapauksessa. Kympin kohdalla oltiinkin ajassa 51:39, joka oli luku, jota en ole nähnyt aikoihin. Siinä vaiheessa aloin vähän laskemaan, että jestas..tässähän voisi olla 1:50 alitus mahdollinen, joka mulla ei ollut kisaan lähtiessä edes pienenä haaveena. Ajattelin, että 1:53-1.54 voisi olla tavoitteena, mutta en uskonut vielä olevani alle 1:50 kunnossa. Matkaa oli kuitenkin vielä tässä vaiheessa yli puolet jäljellä, joten työnsin 1:50 alitukset pois mielestä ja keskityin juoksuun. 

Yksi tärkeä asia mulle HHM:lle lähtiessä oli se, että halusin pitää kivaa ja nauttia juoksusta. Tässä elämänvaiheessa pienen vauvan (välillä hieman väsyneenä) äitinä juoksu on mulle se oma juttu, josta haluan saada enemmän energiaa kuin mitä siihen kuluu. Juoksun pitäminen kivana juttuna on siis itselleni tosi tärkeä tavoite ja se pakottaa pysymään ainakin suurimmaksi osaksi mukavuusalueella. Kyselinkin itseltäni matkan aikana useampaan otteeseen ihan tarkistaakseni fiiliksiä, että "Karkki, onko sulla kivaa??" ja täytyy sanoa, että vastaus oli "jooooo", ihan viimeisille kilometreille asti. Loppukirissä vastaus olisi ollut "jooo, mutta onneksi tätä vauhtia ei enää pitkään tartte jaksaa" :D Haha! Aidosti siis voin sanoa, että hauskaa oli ja tottakai osittain siksi, että juoksu kulki, reitti oli hieno ja kroppa oli mukana menossa! 

17km asti pysyttelin 1:50 jänisten matkassa ja kuuluisan "Pasilan mäen" ja viimeisen juomapisteen jälkeen päätin, että voimia on vielä jäljellä, joten nyt mennään eikä meinata ja katsotaan, mitä vielä irtoaa. Tässä vaiheessa laskeskelin, että olen alle 1:50 vauhdissa ja sen alitus motivoi niin kovasti, että pistelin loppuun kisan kovimmat kilsavauhdit: 4.53, 4.54 ja 4.54min/km. Töölönlahdelle kirmatessa fiilis oli kyllä aika huikea ja en meinannut uskoa, kuinka hyvin juoksu oli sujunut! Ei oikeastaan missään vaiheessa ollut mitään suurempia vaikeuksia ja pakka oli pysynyt kasassa sekä henkisesti että fyysisesti. Otin vielä maalisuoralla loppukirin ja ylitin maaliviivan nettoajalla 1:48:45. Oma GPS näytti juostua matkaa 21,5km, joten reilut 400m tuli mittariin plussaa..Jos sitä, joskus oppisi juoksemaan niitä optimaalisia linjoja niin olisi aika jeees! :D 

Heti maalissa oli tuttuja vastassa, joiden kanssa oli ihanaa fiilistellä hyvää juoksua!! Taisin olla aikamoinen näky, kun onnesta soikeana kiljuin "alle 1.50 jeeeeeeeee!!" :D Kiitos vaan Laura ja Katri, joille sain alkuhuumat purkaa ja Heidi, joka kuunteli hehkutusta myöhemmin! :D 

Maalialueella tuli useampiakin juoksukavereita vastaan ja mietin taas kerran, ettei juoksu olisi yhtään niin kivaa ilman samanhenkisiä tyyppejä, joiden kanssa sitä voi fiilistellä. Se on ihan parasta silloin, kun menee hyvin, mutta myös ihan korvaamatonta silloin, kun juoksu ei kulje ja omat tavoitteet jäävät saavuttamatta. Juoksijakaverit tietää siinä kohtaa mitä kannattaa sanoa, ja mitä jättää sanomatta! <3 Ja hauskaa oli tavata sellaisia tyyppejä, jotka olen "tuntenut" vain somen kautta, mutta en ollut aikaisemmin tavannut livenä! Tulipahan halattua heti ekalla tapaamisella, haha! :D

Kisan jälkeen mulla oli kivasti aikaa jäädä vielä fiilistelemään ja hengailemaan kisapaikalle (kiitos dear husband vauvavahtina olosta<3), joten otin kaiken irti mamma vapaalla-ajasta ja höpötin suu vaahdossa tuttujen kanssa. Ahh, se fiilis hyvin menneen kisan jälkeen.. Aurinko paistaa, olet ihan juoksuendorfiinien täyttämä, meininki on hyvä ja musa soi! <3 Parasta!

Kiitos kuvasta Laura P. 

Kaiken kaikkiaan HHM oli todella hyvä kokemus tapahtumajärjestelyidenkin näkökulmasta. Kaikki tuntui toimivan mallikkaasti. Reitti oli todella kiva ja varsin tasainen, joten se oli myös otollinen hyvän ajan juoksemiseen. Mitalit olivat ihan mielettömän hienot ja saa nähdä tuleeko oma mitali (pullonavaaja) juhannuksena käyttöön. Jos sillä vaikka yhden saunalonkeron villisti sihauttaisi auki! ;) Maalihuolto oli melko suppea, mutta kuitenkin riittävä ja tarjolla oli lisäksi halukkaille ainakin kahvia, pullaa ja jätskiä. Tapahtumapaikkana Finlandia-talo toimii vielä tämänkokoiselle tapahtumalle, mutta jos HHM kasvaa paljon lähivuosina, niin sitten saattavat tilat tulla joiltain osin vastaan. Itse en käyttänyt varustesäilytystä, joten en omakohtaisesti osaa sanoa sen toimivuudesta. Vessoja tuntui olevan riittävästi ja lähtöön järjestäytyminen meni todella malliikkaasti. Adidaksen tekniset-kisapaidat olivat malliltaan hieman lyhyet, mutta muuten oikein kivat. Täytyy sanoa, että olen kyllä kokemusta rikkaampi eikä varmasti jäänyt viimeiseksi HHM:ksi. Oli mahtavaa olla mukana ja saada kokea Suomen toiseksi suurin puolimaraton! Kiitos siis järjestäjille, hienoa työtä olette tehneet ja muutamassa vuodessa kehittäneet aika komean tapahtuman, joka tuntuu saavuttaneen juoksijoiden keskuudessa suuren suosion. Hyvät juoksutapahtumat Suomessa ovat ehdottomasti meidän juoksijoiden ilo! :)

Olitko sä mukana? Miten meni? Mitä tykkäsit tapahtumasta?? :) 

Kiitos vielä kaikille, joiden kanssa sain fiilistellä eilen ja kiitos muutamille blogin lukijoille, jotka tulitte moikkaamaan! :)  Tästä on hyvä jatkaa, kunhan ensin palautellaan kunnolla! 

Juoksufiiliksissä, Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/ Snapchatissa (candyontherun) 

*Osallistuminen HHM:lle saatu blogin kautta!