Viikko puolimaratoniin

Tämän vuoden ensimmäiseen puolimaratoniin on enää vajaa viikko aikaa, joten ajattelin, että nyt jos koskaan olisi taas hyvä hetki avata näppis ja kirjoitella tänne blogiin. Viimeksi olen kirjoitellut tänne huhtikuussa, joten aika paljon olisi kerrottavaa muutenkin, mutta keskitytään nyt ensin juoksujuttuihin! 

Viikon päästä lauantaina on tosiaan suunnitelmissa juosta Espoossa rantapuolikas ja tänään kävin juoksemassa viimeisen varsinaisen treenilenkin ennen ensi lauantain puolimaratonia. Tämän päivän lenkillä oli tarkoitus hakea vähän vauhtia ja fiilistä kisavauhdista. Tein kilometrin vetoja yhteensä kuusi kappaletta hieman puolimaratonin tavoitevauhtiani kovemmalla vauhdilla ja kirosin mielessäni, kun en ole treenannut vauhtikestävyyttä enemmän ja säännöllisemmin. 

Olen ajatellut, että lähden tavoittelemaan kahden tunnin alitusta, mikä tarkoittaisi noin 5.40min/km vauhtia. Kahden tunnin alitus tuntuu tällä hetkellä kovalta, mutta ihan mahdolliselta tavoitteelta. Varsinainen juoksuharjoittelu on nimittäin sujunut aika vaihtelevasti. Kesällä oli joitakin viikkoja, kun juoksin 3 kertaa viikossa ja nyt parin viime viikon aikana olen myös päässyt kolmeen lenkkiin, mutta suurimmaksi osaksi olen juossut 1-2 kertaa viikossa, kotitreenien ja kävelylenkkien lisäksi. Enemmänkin olisi siis voinut treenata, mutta hyvillä fiiliksillä kuitenkin olen menossa juoksemaan. Ylipäätään se, että pääsee osallistumaan juoksutapahtumaan, etenkin tänä vuonna, on ihan mahtavaa. Kunhan nyt vain pysyy terveenä!

Ensi viikon suunnitelmissa on koittaa valmistautua kohti lauantain kisaa kaiken muun arkihärdellin ohessa. Käyn varmaan pari lyhyttä lenkkiä hölkkäilemässä koiran kanssa, teen pikkasen jumppaa corelle ja pakaroille (mutta ei mitään liialti kroppaa jumittavaa), keskityn kehonhuoltoon ja loppuviikosta huolehdin, että hiilareita tulee nautittua aterioilla riittävästi ja että nesteytys on kunnossa. Sitten perjantaina hakemaan numerolappu ja paita, kisakamat valmiiksi, reitin tsekkaus ja löyhän kisasuunnitelman teko, jota voi sitten tarvittaessa muuttaa. 

Näillä mennään, onpa hauskaa valmistautua juoksutapahtumaan taas vuoden tauon jälkeen. Taidanpa käydä fiilistelemässä ja lukemassa oman kisaraportin viime vuodelta Espoo Rantapuolikkaalta. 

Onko siellä muita, joilla puolimaraton suunnitelmissa syys-lokakuussa? Tsemppiä kisoihin! <3

-Karoliina

Espoo Rantapuolikas 2019

Juoksin lauantaina ensimmäisen puolimaratonin toisen raskauden jälkeen kotikaupungin Espoo Rantamaratonilla! <3 Tämä oli mulle 21. puolimaraton, mutta tavallaan se tuntui taas ensimmäiseltä. Uuden ajan ensimmäiseltä. Puolimaraton kuntoon pääseminen tämän toisen raskauden jälkeen oli itsessään melkoinen matka. Siinä oli iso työ ja se vei paljon aikaa, mutta onneksi olen nauttinut matkasta suurimmaksi osaksi. Toki turhautumisen hetkiäkin on ollut. Vuosi ja melkein 4kk toisesta synnytyksestä ja olen taas takaisin tekemässä sitä, mistä nautin ihan suunnattoman paljon.

Kisaviikolla jännitin tulevaa puolikasta, mutta ehkä eniten jännitin kuitenkin sitä tulenko kipeäksi, sillä olo ei ollut ihan 100% normaali.  Siihen ei auttanut kaksi pientä nuhanenää kotona, joilta pelkäsin saavani pöpöjä. Onneksi en tullut kipeäksi ja pääsin lauantaina juoksemaan, sillä olisin ollut niiiiin pettynyt, jos juoksu olisi pitänyt jättää väliin. 

Katjun kanssa välillä yhdessä juoksutapahtumassa juoksemassa eikä töissä :) <3

Kävin hakemassa juoksunumeron perjantaina, joten siitä ei enää lauantaina tarvinnut huolehtia. Olin kisapaikalla 11 aikaan ja menin heti moikkaamaan tuttuja, joiden kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia! <3 Muun muassa Elina, Merituuli, ja Katju oli paikalla ja monia muita. Juoksutapahtumissa ihan parasta on kyllä sosiaalinen puoli, jota olen kaivannut tosi paljon. Ihanaa oli nähdä paljon tuttuja kasvoja! 

Aika ennen starttia meni nopeasti; tavarat varustesäilytykseen, vessassa käyntiä, vähän verkkaa ja valokuvia muistoksi. Aika tuttua kaavaa. Pian kello olikin 12 ja SM-maratonin lähtöryhmä starttasi ensimmäisenä, jonka jälkeen me ryhmityimme lähtöön. Merituulin kanssa menimme suunnitelman mukaan 2h jänisten läheisyyteen. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi 2h alituksen, mikä vaatisi n. 5.39 min/km keskivauhtia. Se tuntui kovalta, mutta mahdolliselta tavoitteelta, sillä en ole tehnyt kovin paljon varsinaista vk-treeniä. Tiedän kuitenkin, että numerolappu rinnassa on mulle aina ihan eri juttu, kuin omat lenkit. 

Merituulin kanssa valmiina starttiin!

Klo 12.10 pamahti starttilaukaus ja kesti hetken ennen kuin pääsimme edes ylittämään lähtöviivan. Alku oli ruuhkaisaa ja ensimmäisen kilometrin aikana tuntui todella vaikealta päästä hyvään juoksurytmiin. Oli myös tosi lähellä, ettei mulla jäänyt leikki kesken jo ekalla kilometrillä, koska astuin johonkin pieneen lätäkkö-kuoppaan tien sivussa ja muljautin nilkkani. Jaiks! Selvisin onneksi säikähdyksellä ja jatkoin juoksua. 

Vauhti tuntui ensimmäisillä kilsoilla tosi kovalta, vaikka kello näyttikin, että ensimmäinen kilometri meni noin suunnilleen tavoiteaikaan eli 5.36min/km. Sen jälkeen kilometrit 2 ja 3 koitin vain sinnitellä 2 tunnin jänisten perässä (2km 5.13, 3km 5.18), kunnes sanoin Merituulille, että nyt saa kyllä jänikset mennä omia menojaan, koska me mennään ihan liian kovaa, enkä pysy tässä kyydissä. Päätin siitä lähteä juoksemaan vain omaa juoksua ja hyvältä tuntuvaa vauhtia pitäen alle 2 tunnin tavoitteen mielessä. 

Noin 3,5km kohdalla oli ensimmäinen juomapiste, jossa hetken joutui odottelemaan, että sai urheilujuoman käteen, sillä juomapisteellä oli aika vähän henkilökuntaa ja pöytiä urheilujuomille vain kaksi. Henkilökunta teki kuitenkin varmasti parhaansa annetuilla resursseilla, kiitos siitä. 

Kiitos Elina kuvasta ja kannustuksesta monessa kohtaa reitin varrella!

Pian juomapisteen jälkeen näin omat rakkaat kannustajat tien vieressä ja pysähdyin heitä nopeasti moikkaamaan. Isla kertoi, että hänellä oli jo ollut ikävä!<3 Muutama sata metriä eteenpäin oli lisää kannustajia: tätini ja serkkuni sekä heidän koiransa. Kiitos kannustuksesta, siitä sai kyllä lisää pontta askeleeseen! <3

Matka jatkui Westendissä rantaraittia pitkin kohti Haukilahtea. Rakkaita tuttuja lenkkimaisemia vilahteli silmissä ja juoksu tuntui hyvältä. 4km meni aikaan 5.29 ja 5km 5.16. Noin 6km kohdalla sain 2 tunnin jänikset kiinni, jotka ilmeisesti olivat vähän höllänneet tahtia. Juttelin hetken mukavan naisjäniksen kanssa juoksutapahtumista ja meinasin olla huomaamatta Haukilahdessa parkkipaikalta huutelevia rakkaita kannustajia! <3 

Pian olimmekin jo 7,3km:n kohdalla olevalla juomapisteellä. Sielläkään ei urheilujuomia ollut monta valmiina, mutta aika nopeasti sain omani napattua. Join jokaisella juomapisteellä (paitsi ihan viimeisellä n. 20km kohdalla) urheilujuomaa ja kävelin juomapisteiden läpi. Muuten käytin lisäenergiana tällä kertaa glukoosipastilleja.

6km 5.21

7km 5.37

7,3km juomapisteen jälkeen jätin 2 tunnin jänikset taakse ja päätin jatkaa omaa juoksuani itselle hyvältä tuntuvalla vauhdilla. Kahdeksas kilometri oli koko kisan hitain 5.49min/km. Silloin taisin jutella mukavan tytön kanssa, joka kertoi seuraavansa blogiani! :) Hyvät oli juttelut, joten ei haitannut, että vauhti siinä (näköjään) vähän hidastui! :)

Seuraavan kerran rakkaita kannustajia oli Matinkylän uimarannan jälkeen. Siellä osasin odottaa heidän olevan ja juoksin innoissani heittämään ylävitosia Islalle! <3 Hänellä oli evästauko kesken, joten osumatarkkuus ei ollut ihan huipussaan..otettiin varmaan kolme yritystä, että kädet osui yhteen! :D

8km 5.49
9km 5.29
10km 5.27

Matinkylässä 10,5km väliaikapisteen jälkeen tiesin, että reitti lähtee vähitellen kääntymään Otaniemeä kohti, mutta edessä olisi vielä todella pitkät kilometrit Länsiväylän vartta pitkin, vaikka suunta olisikin maalia kohden. Matinkylästä jäi mieleen Matinkadun ylittäminen ja pitkät autojonot, jotka siihen muodostuivat. Kävi sääliksi liikenteenohjaajaa, joka sai melkoisessa paineessa pitää autoja paikallaan samalla, kun hänelle huudeltiin ikäviä ainakin yhdestä odottavasta autosta. Onneksi paikkaan oli sijoitettu hieman vanhempi liikenteenohjaaja, joka ei ainakaan sillä hetkellä näyttänyt hätkähtävän huutelusta, mutta tulipa silti ikävä fiilis hänen puolestaan. Ilman vapaaehtoisia juoksutapahtumia ei voida järjestää, joten toivon, että hän sai enemmän kiitoksia kuin kuraa niskaansa tapahtuman aikana. 

11km 5.16
12km 5.31
13km 5.16

Länsiväylän vartta pitkin menevät kilometrit olivat aika tapahtumaköyhiä. Tsemppasin itseäni mäissä, joita oli suhteellisen paljon ja pyrin vain pitämään hyvältä tuntuvaa vauhtia yllä.  Ja keskittymään siihen kilometriin, jota juoksin. Tiesin, että olen tosi hyvässä vauhdissa oman tavoitteeni suhteen ja aloin jo laskeskelemaan kuinka paljon on mahdollista alittaa 2 tuntia, jos vauhti pysyy 5.20-5.25min/km. 

14km 5.25
15km 5.25
16km 5.23
17km 5.22

Yksi välietappi oli kurvata Länsiväylän varresta Otsolahden viertä pitkin kohti Otaniemeä. Enää ei ollut paljon jäljellä, mutta jalat alkoivat jo väsyä etenkin mäissä. Yleensä saan viimeisille kilsoille aika hyvän loppukirin aikaiseksi, mutta tällä kertaa se irtosi vasta ihan lopuksi. Viimeiset kilsat menivät lähinnä maalia odottaessa eikä juoksu enää ollut niin kivaa! :D

18km 5.36
19km 5.20
20km5.20
21km 5.13

Tuli kylmiä väreitä kun kurvasin Otaniemen urheilukentälle ja maaliviiva näkyi. Vika suora tuli pingottua niin kovaa kuin jaloista siinä kohtaa lähti!

Kuva: Elina Hovinen

 

Kuva: Elina Hovinen

MAALISSA! Nettoajalla 1.56.19 (brutto 1.57.04). Wohoo!

Aika oli paljon parempi kuin mitä osasin odottaa ja olen siihen tässä kohtaa ihan super tyytyväinen! Tästä on hyvä jatkaa ja parannella juoksukuntoa pikkuhiljaa kohti niitä omia enkkavauhteja. Parasta oli kuitenkin se, että juoksu tuntui hyvältä ja kroppa toimi hienosti. Tuli juostua juuri sellainen itseluottamusta lisäävä juoksu, josta haaveilin. Ei liikaa repimistä eikä tankkia ihan tyhjäksi, vaan hyvällä fiiliksellä omaan hyvään suoritukseen juuri nyt. 

Pian mun jälkeen maaliin tuli ystäväni Noora, jonka kanssa fiilisteltiin hyviä juoksuja. 

Näin myös Merituulin, joka oli juossut oman ennätyksensä (jeeee Mertsii!) sekä Katjun, joka pinkoi naisten yleisessä sarjassa kuudennelle tilalle! Huippuja inspiroivia naisia! <3 

Aika pian alkoi tulla kylmä, joten lähdettiin mitalit ja maalihuoltopussit mukanamme sisätiloihin Otahalliin hakemaan tavaroita säilytyksestä ja siitä kotimatkalle. 

Loppuun vielä Espoo rantapuolikkaan plussat ja miinukset tänä vuonna:

+Numeroiden haku tosi nopeata ja helppoa

+Maalihuolto toimiva

+Varustesäilytys toimiva

+Reitti hyvä

+Lähtöaika hyvä

-Juomapisteet reitillä olisi voineet olla pidempiä (lisää pöytiä+henkilökuntaa)

-Kilometrimerkeissä aika paljon heittelyä

-Tapahtuman viestinnässä toivomisen varaa (nettisivujen päivitys ja some)

Kaiken kaikkiaan kyseessä on tapahtuma, jota voin lämpimästi suositella ainakin puolikkaan osalta. Muista matkoista ei ole omakohtaista kokemusta. 

Olitko sinä Espoossa juoksemassa tänä viikonloppuna? Miten meni? :) Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti!

Juoksuendorfiineissa, 

Karoliina 

Seuraathan myös Instagramissa @candyontherun :)

3 viikkoa puolimaratonille

Hipshei! Pitkästä aikaa taas täällä blogin puolella! :) Espoo rantapuolikkaaseen on enää 3 viikkoa aikaa ja ajattelin tulla kertoilemaan vähän enemmän juoksufiiliksia. Kävin tänään juoksemassa viimeisen pitkiksen ennen puolikasta, sillä ensi viikonloppuna en pysty pitkää lenkkiä juoksemaan ja viikkoa ennen puolikasta se ei enää kannata. Tänään oli siis aika hilpaista lenkille tavoitteena 18km.

Lähdin juoksemaan pitkin rantaraittia ajatuksena juosta 9km toiseen suuntaan ja samanmoinen takaisin. Sää oli ihan mielettömän ihana ja podcasteja kuunnellen kilsat taittuivat mukavasti. Mulla on ollut viime aikoina kroppa vähän jumissa, mutta onneksi kehonhuolto on auttanut, joten juostessa jumit eivät vaivanneet. Toki jaloissa ja kropassa alkoi tuntua etenkin viimeisillä kilsoilla, mutta se on ihan odotettavissa, kun kroppa taas totuttelee näin pitkiin juoksulenkkeihin. Ihan kevyttä ja helppoa tällaiset pitkät lenkit eivät mulle todellakaan ole, ja sykemittari kertoi "recovery time:n" olevan 83 tuntia.. Ensi viikon alkuviikko siis palaudutaan tästä rutistuksesta ja huolletaan kehoa. 

Fiilikset 3 viikkoa ennen puolimaratonia on tosi hyvät ja odottavat! Uskon, että kunto riittää puolikkaan juoksemiseen, mutta on vaikea sanoa millaista vauhtia pystyn ylläpitämään puolimaratonilla tällä hetkellä. En jotenkin halua asettaa itselleni liian kovaa tavoitetta ja pettyä, jossei se toteudukaan, koska tärkeintä on kuitenkin nauttia siitä, että ylipäätään taas pääsee juoksemaan puolimaratonia. Välillä se meinaa unohtua, mutta on vain pakko muistuttaa itseään, miten hemmetinmoinen homma tässä on ollut päästä puolimaratonkuntoon synnytyksen ja raskauden jälkeen. Puolimaratonin juokseminen jo itsessään on kova juttu enkä todellakaan halua unohtaa sitä. Jotenkin vain kun kunto kasvaa, tavoitteetkin kasvaa ja tiedän, etten osaa ihan kevyen rennosti lappu rinnassa hölkötelläkään... Päällimmäinen tavoite on kuitenkin nauttia menosta puolikkaalla ja olla kiitollinen siitä, että pääsen taas juoksutapahtumaan juoksemaan! <3 Tarkempia aikatavoitteita mietin vielä lähempänä kisaa tai sitten lähden vain juoksemaan päivän fiiliksen mukaan. 

Päivittelen juoksukuulumisia useammin instan puolelle @candyontherun, joten nähdään siellä! Ihanaa alkanutta syyskuuta <3

-Karoliina

Kohti puolimaratonia

Tuntuipa hauskalta kirjoittaa tuo otsikko piiiiitkästä aikaa!:) 

Kuten viime postauksessa jo vähän kirjoittelin, niin viime aikoina on tullut takaisin innostus ja motivaatio treenata kohti jotain tiettyä tavoitetta. Olen tässä jo pidempään haudutellut asiaa mielessäni ja pohtinut minkälaisen tavoitteen haluan itselleni asettaa. Hyvin sujuneen Naisten Kympin jälkeen (josta en muuten ole kirjoittanut edes blogiin mitään, mutta Instagramiin kylläkin!) alkoi ajatus puolimaratonista syksylle tuntua ihan kutkuttavalta. Tässä olisi hyvin aikaa treenata ja nostaa vähitellen juoksumääriä ja lenkkien pituuksia kesän aikana. 

Syksyllä on tarjolla paljon ihan huippukivoja juoksutapahtumia ja niitä pohdiskeltuani päädyin liputtamaan kotikaupungin tapahtuman puolesta. Ajattelin, ettei tämä homma tästä etene ellen nyt tee päätöstä ja laita ilmoittautumista sisään, joten Espoon Rantapuolikas 21.9. täältä tullaan! :) Olen juossut Espoossa puolikkaan vuosien varrella kolme kertaa aikaisemmin ja tykkään tapahtumasta kovasti. Puolikkaan lisäksi olen kurkkinut kisakalenteria vähän enemmänkin ja miettinyt sopivia kympin kisoja, jotka auttaisivat vähän löytämään vauhtia ennen puolikasta. Niitäkin löytyy aika monta, joten pitää vähän miettiä, mikä on järkevää kaikin puolin.

Puolikkaalle treenatessa aion juosta 2-3 kertaa viikossa. En sen enempää. Haluan edelleen pitää lihaskuntotreenit mukana kuvioissa ja tiedän ettei mun kroppa kestä kovin isoja juoksumääriä. Tällä hetkellä olen kympin juoksukunnossa, niin että se kymppi on ollut mulle pitkis! :D On tässä siis aikamoinen homma päästä puolikkaan kuntoon, mutta uskon, että se onnistuu ihan hyvin. Järkevällä ja maltillisella treenillä! Se on jo iso asia, että mun henkinen puoli on nyt sitä mieltä, että puolikas onnistuu. Pää on siis mukana tavoitteessa ja motivaatio tulee sisältä. Vauvavuoden aikana ajatus tavoitteellisemmasta treenistä tuntui enemmänkin stressaavalta. Nyt se tuntuu ihanalta ja olen intoa täynnä, joten tiedän, että hetki on oikea! :)

Kohti puolimaratonia siis! 

Juoksuterkuin, 

Karoliina 

Tule myös Instagramiin @candyontherun 

Helsinki City Running Day 2018

Lauantaina järjestettiin kaikkien aikojen ensimmäinen Helsinki City Running Day, jossa viisi Suomen Urheiluliiton juoksutapahtumaa (Helsinki City Run, Helsinki City Marathon, Minimarathon, Helsinki City 5 ja Maratonviesti) oli yhdistetty saman päivän alle. Mulla oli ilo olla mukana päivässä osana HCRD sometiimiä ja täytyy sanoa, että itsekin yllätyin kuinka hyvin jaksoin vetää pitkän päivän viimeisillään raskaana. Juoksutapahtumat vain ovat niin huippuja ja jokaisen lähdön kohdalla, jota olin katsomassa sain kylmät väreet kroppaan ja naaman nakille. Yksi päivän kohokohdista oli, kun vielä myöhään illalla aivan viimeisten maratonjuoksijoiden joukossa maaliin saapui 38. kertaa HCM:llä juossut kilpailun vanhin osallistuja, 79-vuotias Ove! <3 Aivan mieletön pappa ja mikä esikuva!! Taputimme ja huusimme niin kovaa kuin käsistä lähti. Heja Ove!! <3

Päivä alkoi aamulla Minimarathonilla, jossa Isla oli mukana "juoksemassa" kilometrin mittaisen matkan Eläintarhan kentältä Telia 5G-areenan maaliin! Edettiin matka suurimmaksi osaksi kävellen ja maalisuoralla otettiin loppukiriä! :) Mammakin pääsi ottamaan muutaman juoksuaskeleen..puuh! +20kg kropassa ei antanut aineksia kovin kevyeen menoon, mutta kivaa oli! Isla ja isi jäivät Minimarathonin maalihuoltoon, kun minä hilpaisin töihin somettamaan. 

Mitali kaulassa Minimaratonin jälkeen <3

Ensimmäisenä vuorossa oli 11.30 alkaen HCR:n lähdöt ja niitä fiilisteltiin lähtöpaikalla. Mahtava tunnelma ja juoksufiilis katossa! <3 HCR:n lähtöjen jälkeen päivä jatkui vauhdikkaasti. Iltapäivällä klo 15 starttasi HCM ja sen jälkeen 15.15 City5 Ruoholahdesta ja 15.30 maratonviesti. Taustalla päivitettiin päivän aikana 11 eri somekanavaa, vastattiin juoksijoiden kysymyksiin ja selviteltiin erilaisia tilanteita. Näin suuren juoksutapahtuman organisoiminen on ihan mieletön työ, ja kulisseissa tapahtuu ja paljon. Mielestäni suurimmaksi osaksi kaikki sujui hyvin, mutta toki parannettavaa myös jäi! Eikä ihmekään, kun ensimmäistä kertaa saman päivän aikana järjestettiin 5 juoksutapahtumaa. Oman haasteensa päivään toi lämmin sää, joka oli kyllä ihanaa, mutta monelle juoksijalle varmasti rankkaa. No, ei kyllä ollut mitään viime elokuun HCM:ään verrattuna.. :D

Ihanaa oli päästä päivän aikana fiilistelemään ja näkemään tuttuja juoksukavereita ja hienoja suorituksia! <3

Katjun kanssa HCR lähtöjä somettamassa

Katju ja Tiina valmiina Helsinki City 5:lle! 

Amanda ja heidän maratonviestijoukkuetta

Olin kotona illalla 22.20, väsyneenä, mutta iloisena. Tapahtumat ovat parhaita ja olin tosi kiitollinen, että oma vointi salli osallistumisen tällä tavoin<3

Onnea kaikille lauantaina Helsinki City Running Day:ssa juosseille!! <3 Millaiset fiilikset jäi? 

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä

Kisaraportti: Paavo Nurmi 1/2 puolimaraton 2017

Heippahei! Vihdoin ehdin istumaan alas koneelle ja kirjoittelemaan kisaraporttia viime viikonlopun Paavo Nurmi puolimaratonista. Turun reissun jälkeen suunnattiin Tukholmaan ja sieltä palattuamme kävimme kirjaimellisesti kääntymässä kotona, pakkaamassa vähän lisää tavaroita ja suuntasimme saaristokesän viettoon tänne Houtskäriin. Täällä ollaan nyt jonkin aikaa ja toivottavasti saadaan nauttia kivoista kesäkeleistä. Aurinkoista on, mutta vielä kun saataisiin vähän lämpöäkin.. ;) Mutta nyt siihen kisaraporttiin!

________________________________________________________________________________

Saavuttiin Turkuun aika myöhään perjantai-iltana 30.6, joten juoksunumeron hakeminen jäi lauantaiaamuun. Majoituttiin jälleen Radisson Blue Marina-hotellissa, joka sijaitsee aivan kisakeskuksen läheisyydessä, toisella puolella Aurajokea. Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja melko lämpimänä, mutta ei onneksi niin helteisenä kuin viime kesän Paavolla, joka oli itselleni ihan HELL-e-puolikas! Söin hyvän, hiilaripainoitteisen aamiaisen (paljon leipää) hotellin aamupalalla ja join aamulla reilusti vesi-urheilujuomasekoitusta sekä mehua (+kahvia tietysti). 

Aamiaisen jälkeen lähdettiin hakemaan mulle juoksunumero ja muut tilpehöörit. Innostuin myös hieman shoppailemaan expo-kaupassa, jossa oli mielettömän hyviä tarjouksia mm. Kari Traan vaatteista! 

Expovierailun jälkeen suunnattiin takaisin hotellille, jossa laitoin itseni valmiiksi ja pian kello näyttikin vähän vaille 11, jolloin suuntasin hotellin edustalle tapaamaan Kristaa, jonka kanssa oltiin sovittu treffit! Oli huippua nähdä Kristaa ihan livenä, kun olen hänen blogiaan seurannut jo monta vuotta ja tuntuikin siltä, kuin olisi vanhan kaverin tavannut! :) Käveltiin Kristan kanssa kisakeskukseen, jossa tavattiin Hanna, jonka näin myös ekaa kertaa, vaikka hänenkin blogia olen lukenut pitkään! Molemmat tytöt oli super mukavia ja oli hauskaa hengailla heidän kanssaan ennen lähtöä ja jakaa fiiliksiä! Juoksutapahtumien parhaita puolia! :) Kristalla ja Hannalla oli molemmilla edessään eka puolikas vauvojen syntymän ja raskauden jälkeen, joten kummallakin oli jännitys aika hyvin pinnassa! Itse koitin rauhoitella heitä ja jakaa "viisaita" neuvoja, kuten ei liian kovaa alkuun ja puolikaskin on pitkä matka, jota pitää kunnioittaa jne. Ja myös se, että pitää olla armollinen itselleen eikä asettaa liian kovia aikatavoitteita, kun kisarutiini on vähän häviksissä eikä omasta kunnosta ole varmuutta. En tiedä sainko heitä yhtään rauhoitettua, mutta hauskaa meillä oli höpötellessä! Kävimme myös vähän verkkaamassa ennen kuin ryhmityimme ruuhkaiseen lähtöön. Itse olin aika rennolla asenteella liikkeellä enkä ollut asettanut sen kummempaa tavoitetta, joten ehkä sen vuoksi en juurikaan jännittänyt. 

Paavon lähtö oli tosiaan taas hyvin ruuhkainen, ja se on oikeastaan ainoa järjestelyihin liittyvä kritiikkini. En ymmärrä miksei lähtökarsinaan pääse sivuilta sisään, vain ainoastaan perästä? Mietin tätä samaa viime vuonna. On todella vaikea päästä vaikkapa haluamiensa jänisten peesiin ruuhkan takia. Mutta onneksi tämä ei nyt taaskaan ollut sinänsä ongelma itselleni, koska en ollut hakemassa mitään tiettyä aikaa. Ryhmityimme siis Hannan ja Kristan kanssa lähtöön kohtaan, josta emme enää päässeet eteenpäin ja toivotimme toisillemme tsempit matkaan! Nappasin myös geelin n. 15 minuuttia ennen lähtölaukausta. 

GO TIME! Mun 20. puolimaraton oli alkanut! Vaikka en ollut asettanut sen kummempia aikatavoitteita juoksulle, olin kuitenkin päättänyt, että tästä tulisi parempi juoksu kuin viime vuonna Paavolla. Se edellytti sitä, etten lähtisi liian kovaa liikkeelle (kuten viime vuonna) ja siitä pidin hyvin kiinni. Pidin vauhdin reippaana, mutta kuitenkin maltillisena. Ensimmäisen 5km kilsavauhti vaihteli 5.17min/km-5.34min/km välillä. Ei kovin tasaista menoa, mutta tuntemusten mukaan. Pian lähdön jälkeen näin Henrin ja Islan kannustamassa tien varressa ja vilkuttelin heille. Juoksu lähti rullaamaan aika mukavasti ja kroppa tuntui hyvältä. Keskityin löytämään hyvää rytmiä jaloille ja hengitykseen. Tsekkailin myös säännöllisesti juoksuasentoa, jotta se pysyi hyvänä. Paavolla on alkumatkasta keskustassa juostessa tosi paljon kannustajia, mikä on super kivaa! Keskustaosuus menikin nopeasti ja pian huomasin, että oltiin lähestymässä satamaa ja sieltä Ruissaloa. Ilokseni huomasin, että olo tuntui huomattavasti paremmalta kuin siinä kohtaa viime vuonna! 

Mulla oli alussa oma juomapullo mukana, ja juoksin ensimmäisen juomapisteen läpi, mutta sen jälkeen join jokaisella juomapisteellä urheilujuomaa ja otin vielä geelit 7km ja 14km kohdalla. Tankkaus meni tosi nappiin ja olo pysyi hyvänä ja virkeänä koko matkan. Ensimmäinen kymppi oli auringossa melko lämmin, mutta sen jälkeen pilvet toi suojaa auringolta, mikä oli ihanaa! Ruissaloon tullessa olin henkisesti valmistautunut selättämään mäet, jotka viime vuonna yllättivät mut täysin. Tällä kertaa keskityin yhteen mäkeen kerrallaan, tsemppasin ylös ja rullasin reippaasti alas. Eikä ne tuntuneet yhtään pahalta! Se oli henkinen voitto siinä kohtaa. Toki vauhti varmasti hidastui mäissä hieman, muttei sillä ollut niin väliä. Karo-mäet 1-0! Jes! Ruissalon mäkiosuuden jälkeen juoksu jatkui hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Henkinen puoli on itselleni ainakin niin isossa osassa, että mäkien selättäminen toi  kaivattua itseluottamusta juoksuun. Keskellä Ruissalon peltoja muistelin viime vuoden juoksua ja sitä kammottavaa oloa, joka mulla siellä oli. Yäk. Se oli niin lähellä etten silloin hankkinut elämäni ensimmäistä DNF:ää ja ottanut raatokyytiä takaisin maaliin. Mutta sinänsä oli hyvä, että sekin tuli koettua, sillä se oli  opettavainen kokemus ja olin sen vuoksi viisaampi tällä kertaa. 

Taas kerran huomasi, että oli hyötyä siitä, että reitti oli nyt tuttu ja tiesin, mitä on tulossa. Se auttoi todella paljon! Pian Ruissalo oli jo  lähes selätetty ja suunta oli takaisin satamaan ja keskustaan päin. Paras hetki puolikkaalla tuli Jokirannassa pari kilsaa ennen maalia, kun näin Henrin ja Islan kannustamassa reitin varressa. Huusin Islalle kauempaa, että "haliii" ja hän juoksi halaamaan mua nopeasti! <3 Ihana! Siitä sai hyvät tsempit jatkaa matkaa.. Video tästä löytyy mun Instagramista! Viimeisillä kilometreilla en oikein saanut loppukiriä aikaiseksi, sillä vastatuuli oli niin kova! Ei vain jaksanut puskea sen läpi. Ihan loppusuoralla irtosi kuitenkin vähän reippaampaa menoa ja maalissa olin ajalla 1:57:20! Hieman huonompi aika kuin viime vuonna Paavolla, mutta huomattavasti mukavammalla ja ehjemmällä juoksulla! Tällä kertaa oli myös sellainen fiilis, että olisin voinut jatkaa matkaa edelleen, mikä on hyvä merkki! :) Olin tyytyväinen, vaikka aika onkin yli 10 minuuttia huonompi kuin oma enkka. Totuus vain on se, että tämä on nyt se päivän kunto ja heikko juoksukevät (selkäongelmien vuoksi) ei voi olla vaikuttamatta. Olen kuitenkin iloinen, että viime aikoina olen päässyt jo normaalisti juoksemaan ja tästä on hyvä jatkaa maratontreenejä kohti HCM:ää, joka on edelleen tavoitteena elokuun puolivälissä. 

Henri ja Isla tulivat maaliin vastaan ja näin myös Kristaa ja Hannaa perheineen! :) Paavon mitalit oli taas tosi hienot ja maalihuoltokin mielestäni hyvä. Ainoastaan vielä olisi toivonut, että maalihuollon yhteydessä Paavo Nurmen stadionilla olisi ollut myös vettä tarjolla. Sitä oli heti maaliin tullessa, mutta olisi kaivannut myös ylhäällä! Muuten täytyy kiittää PNM-järjestelyjä, organisaatiota ja vapaaehtoisia. Hienoa työtä! Upea tapahtuma, jonne on mukava tulla ja hommat toimii! KIITOS!:) Myös sää oli tällä kertaa kivempi kuin +28 astetta! Kiitos siitäkin! ;) 

#pnm2017 check! Ja kohti uusia tavoitteita! :) Kiitos vielä Krista ja Hanna seurasta ja tietysti omat kannustusjoukot tuesta ja kannustuksesta! <3

Ihanaa alkavaa viikonloppua ja kertokaa ihmeessä kommenttiboksissa, miten teidän PNM-juoksu sujui, jos olitte mukana!! :)

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa

HHM 2017

Lauantaina juostiin neljäs Helsinki Half Marathon upeassa, aurinkoisessa kesäsäässä. Kyseinen kisa oli mulle toinen HHM ja yhdeksästoista puolimaraton. Lähtökohdat kisaan olivat tällä kertaa hieman erilaiset, mutta olosuhteisiin nähden olen kyllä tyytyväinen päivän suoritukseen ja siihen, että pääsin mukaan juoksemaan. Kroppakin kesti hyvin ja juoksusta tuli hyvä maratontreeni elokuun HCM:ää ajatellen. Maaliin tulin ajassa 1:58:37. Kahden tunnin alitus oli kiva tehdä, vaikka aika oli toissijainen juttu koko juoksussa. 

Kisa-aamu alkoi aikaisin kun herätyskello soi 6.15. Nousin pikaisesti ylös tekemään aamupalaa, jotta sain syötyä kaksi tuntia ennen starttia, joka oli klo 8.45. Aamupalaksi söin kauraleipää, kahvia ja vesi-urheilujuomasekoitusta, jota tankkailin vielä aamulla reilusti. Tuntia ennen starttia lopetin "juomalla juomisen" ja hörpin vain vähän vettä. Venyttelin ja rullailin hieman, laitoin itseni ja kisakamat valmiiksi ja 7.40 olin ulos ovesta lähdössä kohti kisapaikkaa, jossa olin 8 jälkeen. 

Törmäsin heti mestoilla Lauraan ja Poppikseen, jotka olivat 2.05 jäniksinä (oli kiva nähdä!). Vaihdoimme hieman kuulumisia ennen kuin suuntasin bajamajajonoon. Siellä käynnin jälkeen törmäsin ilokseni Instagramissa seuraamaani Pilleen, jonka kanssa oli hauska fiilistellä ennen kisaa! :) Aina on mukavampaa, jos on joku jonka kanssa purkaa jännitystä ja miettiä tulevaa. Oma fiilis oli tosi hyvä, hieman toki jännitti, miten kroppa kestää, vaikka tuntuikin olevan ihan kunnossa. Keli oli superhyvä, mutta arvasin, että kuuma tulee ja kiitin mielessäni päätöstä laittaa toppi + lippis. Aurinkoisessa kelissä saan helposti huonon olon, jossei ole mitään päässä. 

Minä ja Laura

Startissa ryhmityin aika lähelle 1.55 jäniksiä ja Pille meni hieman edemmäksi. Sanoimme heipat ja toivotimme hyvää juoksua! It was GO TIME! Lähdin heti alusta asti juoksemaan omaa vauhtia tuntemusten mukaan enkä antanut häiritä, kun porukkaa meni välillä ohi kummaltakin puolelta. Tiesin, että en ollut "kisakunnossa", joten oli turha lähteä repimään sen enempää. Oli juoksuvauhdissa kuitenkin tekemistä, ei se ihan hölkkäilyä tosiaan ollut! Huomasin, että vauhti asettui aika pitkälti 5.30min/km tuntumaan, molemmin puolin ja se tuntui ihan hyvältä vauhdilta, ei liian haastava, ei liian helppo, joten siinä pyrin pysyttelemään mahdollisimman hyvin, mutta ei se meno ihan tasaista ollut. Muutama kilometri meni hieman vauhdikkaamminkin, mutta aina palailin 5.30min/km vauhdin tuntumaan. Juostessa pyrin keskittymään juoksuasentoon ja siihen, että aktivoin kunnolla vinoja vatsalihaksia, jotka auttavat lantiota pysymään oikeassa asennossa. En tiedä oliko siitä apua, mutta mitään ongelmia tai kipuja ei ollut. Selkä tuntui myös hyvältä. 

HHM reitti on mielestäni todella kiva ensimmäiset 10 kilometriä, kun mennään paljon rantoja pitkin. Maisemat on kauniita ja aamuauringossa kimaltava meri oli aivan upea! Oli hieno fiilis juosta! :) Nappasin geelin n. 7km kohdalla ja toisen vielä muistaakseni ehkä 15km kohdalla? Olin myös ottanut geelin ennen starttia, sillä kaikki energiat tarvittiin tähän suoritukseen! :D Kävelin myös kaikki juomapisteet läpi ja join urheilujuomaa jokaisella. Juoksu tuntui varsin hyvältä 12 kilsaan asti, mutta tiesin, että "teollisuusalue kilometrit" tulisivat olemaan henkisesti raskaita. En tykkää siitä osuudesta kovinkaan paljon tällä reitillä, mutta onneksi törmäsin Katriin ja Millaan juuri 13 kilometrin kohdalla olevalla juomapisteellä ja juoksin heidän kanssaan seuraavat 4 kilometriä, jotka menivätkin siinä rupatellessa varsin nopeasti. Tytöillä oli aika rankka reissu, kun vatsat vihoittelivat ja bajamajat tulivat tutuiksi, mutta ei voi kun nostaa hattua millaisia sissejä kumpikin oli! <3 Kiitos vaan seurasta! <3 Erosimme viimeisellä juomapisteellä, kun Katri ja Milla kävivät vielä tsekkaamassa bajamajojen kunnon ja minä jatkoin hölköttelyä kohti maalia..Pirun Mäkelänrinteen mäki kyllä vei voimat tällä kertaa ihan täysin, mutta onneksi siellä tuli vastaan muutama tuttu kannustaja, joista sai lisäenergiaa! Kiitos Tiina ja Katju, jonka kanssa halattiin vauhdissa! <3 

Kilometriajat hidastuivat loppua kohden kuin lehmänhäntä, mutta en oikeastaan jaksanut välittää. Sen verran tsemppasin kuitenkin, että laskin mitä vauhtia pitää juosta, että saan 2 tuntia alitettua. Jossain kohtaa mietin viime vuoden huikean hyvää juoksua verrattuna tähän hetkittäin ihan taaperrukselta tuntuneeseen menoon, kun jalka ei noussut ylemmäksi eikä vauhti kiihtynyt edes tahdonvoimalla. Onneksi fiilis säilyi hyvänä koko ajan ja mieli iloisena. Ei joka juoksu voi olla ennätysjuoksu ja kun hyväksyy päivän kunnon ja olosuhteet, tulee kokemuksestakin yleensä positiivisempi. 

Vihdoin saavuttiin radanvarresta Töölönlahdella ja maali häämötti horisontissa. Kurkin vähän väliä taakse näkyisikö Katria ja Millaa, koska oltiin suunniteltu yhteistä maaliintuloa. Tyttöjä ei näkynyt, joten jatkoin matkaa ja yritin mieletöntä loppukiriä. Ei onnistunut! Jalat ei vaan halunneet juosta kovempaa! :D Heitin yläfemmat mun äidille ja siskolle, jotka olivat kannustamassa juuri ennen maalisuoraa ja juoksin maaliin. 1.58:37 nettoaika ja 19. puolimaraton check, päivän kunnon mukaan! :) Olipa hauskaa olla juoksemassa! Matkan varrella kyllä mietin jossain kohtaa, kun tuntui raskaalta, että miksi olen täällä (:D), mutta kyllä se taas selvisi. Koska juoksutapahtumat on vaan niin huippukivoja ja juoksukaverit ihania! <3 Ja se juoksu. No se on ihan superkivaa, kun se kulkee ja vaikkei lauantaina nyt niin kevyesti kulkenutkaan, niin siitä on hyvä jatkaa. Harvemmin kehitys on aina nousujohteista. Välillä mennään eteenpäin ja sitten otetaan taas askelia taaksepäin. Olen tyytyväinen siihen, että juoksin järkevän juoksun, enkä turhaa lähtenyt repimään. Maalissa olo oli aika freesi ja illalla jaksoi juhlia ystävien häissä! :) Sopiva efortti siis kyseiselle päivälle ja aika lämpimässä kelissä!

haha, photobomber Laura, jota en huomannut kuvaa otettaessa ollenkaan! :D

Matkaseura Katri ja Milla :) 

Pikaisten maalifiilistelyjen ja kuvien jälkeen menin vielä hakemaan eväät ja mitalin ja suuntasin moikkaamaan äitiäni ja siskoani. Kivaa, kun he tulivat kannustamaan! <3 

Kaiken kaikkiaan HHM oli taas oikein mukava ja hyvin järjestetty tapahtuma! Hyvää työtä järjestäjät! Ehkä ensi vuonna mukana taas! :)

Olitko sä juoksemassa? Miten meni? :) 

Mukavaa alkanutta viikkoa! 

-Karoliina

 Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa

Millä fiiliksillä kohti HHM:ää?

Alkuvuodesta kun suunnittelin kevään ja kesän juoksukisakalenteria, ajattelin että HHM tulisi olemaan se kisa, jossa lähden hakemaan omaa puolikkaan ennätystäni. Keväälle olin suunnitellut useampia lyhyempiä kisoja, jotka auttaisivat kohti kyseistä tavoitetta. Myös HCR oli tarkoituksena olla valmistava puolikas, sillä usein olen pystynyt parhaimpaan suoritukseen, kun olen juossut puolikkaan joku viikko ennen varsinaista tavoitepuolikasta. 

No, kuten tiedämme, aina ei kaikki mene ihan suunnitelmien mukaan ja kevään kisat päätyivät DNS-listalle. Olen juossut viimeisen kahden kuukauden aikana vain 99,5 kilometriä, lähinnä peruskestävyyslenkkejä. Viimeksi olen juossut varsinaisen pitkiksen tasan 2 kuukautta sitten HCR-yhteislenkillä. Sen jälkeen alkoi selkäongelmat, jotka välillä helpottivat niin, että pääsin hieman juoksemaan ja välillä oli pidettävä taukoa. Toki olen liikkunut muuten ja koittanut pysyä aktiivisena, mutta juoksukunto ei ole lähelläkään sitä, mitä toivoisin. Positiivista on se, että selkä on nyt taas parempi ja ylipäätään pystyn juoksemaan. Toki kehonhuoltoa ja tukilihasten vahvistamista vaaditaan todella paljon, mutta toivon, että vähitellen ollaan menossa parempaan suuntaan. Mitään pikafiksausta ei selälle tosiaan ole tehtävissä. Pitää vain saada tuota ikuista haastettani eli lantion kippaamista paremmin haltuun, joka aiheuttaa selälle liikaa kuormitusta. 

Mutta, huomenna kuitenkin menossa viivalle ja sehän on aina iloinen juttu! Tosin tällä viikolla juoksuitseluottamus on ollut hetkittäin niin kadoksissa, että normaali kisainnostus ei ole vielä löytynyt, mutta pikkuhiljaa alan sen tuntea perhosina vatsanpohjassa. Tiistain lenkin jälkeen mietin kuumeisesti millaisella vauhdilla kannattaa lähteä juoksemaan, sillä kunto on ihan arvoitus. Yleensä olen ennen kisoja aika luottavaisin mielin ja uskon itseeni. Ilman luottoa omiin kykyihin on aika vaikeata saavuttaa tavoitteita. Nyt taidan kuitenkin hakea hyvää fiilistä sitä kautta, että laitan rimaa itselleni hieman alemmaksi ja lähden liikkeelle avoimin mielin pitämään hauskaa ja nauttimaan siitä, että ylipäätään saan juosta taas juoksutapahtumassa! <3 Ei siis kummempia aikatavoitteita. Mennään päivän tunteen mukaan ja toivottavasti kroppa on mukana yhteistyössä. 

Juoksunumero ja paita käytiin hakemassa torstaina Islan kanssa, mutta en ottanut yhtään kuvaa. Sen sijaan löysin tämän alla olevan kuvan viime vuoden kisaraporttia ja fiiliksiä selaillessani (ja itseluottamusta etsiessäni) ja voi että.. Mikä vauva! <3 Viime vuoden HHM raportti muuten täällä! Sitä lukemalla nousi kyllä kisafiilis..vitsi miten hyvä juoksu oli silloin, saisinko jostain samaa fiilistä huomiselle?!! <3

Mutta hei..huomenna #werunhelsinki! Tsemppiä kaikille matkaan, jotka olette juoksemassa ja moikataan, kun tavataan! :) Millä fiiliksillä te muut olette?? 

Iiiiks!!

-Karoliina 

 Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa