sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kuinka sovitan treenit vauva-arkeen (Treeniviikko 43)

Treenien sovittaminen vauva-arkeen (tai lapsiperhe arkeen) on mielestäni todella mielenkiintoinen aihe ja itsestäni on todella kiinnostavaa lukea, kuinka muut sen tekevät. On inspiroivaa kuulla, kuinka äidit ja isät jatkavat omia harrastuksiaan ja omasta hyvinvoinnista huolehtimista lapsen syntymänkin jälkeen. Monet ihmettelevät sitä, kuinka ehtii treenaamaan, kun on lapsia. Mielestäni kyse on oikeastaan siitä, että haluaa tarpeeksi ja on valmis priorisoimaan liikunnan tarpeeksi korkealle omassa tärkeysjärjestyksessä. Me kaikki olemme varmasti kiireisiä ja kaikilla on useita velvollisuuksia ja eri rooleja. Liikunta ja hyvinvointi ovat asioita, jotka helposti kiireen keskellä jäävät toissijaisiksi. Huomaan sen myös itsestäni ja olen tälläkin viikolla pyrkinyt tietoisesti siihen, että otan edes hetken päivittäin liikkumiseen. Nyt kun katson viikkoa taaksepäin, olen todella tyytyväinen tekemiini treeneihin ja huomaan, että ne ovat olleet todella tärkeässä osassa viikon aikana. Ilman niitä olisi pää hajonnut vielä enemmän, varsinkin kun kyseessä oli juuri "sellainen viikko"! :D  


Se minkä olen oppinut vauvavuoden aikana liikunnasta on, että vähemmän on enemmän ja kaikki on kotiinpäin. Kiireisen arjen keskellä on tehtävä välillä liikunnan suhteen kompromisseja ja hyväksyttävä se, että treenaamaan ei välttämättä ehdi tunniksi päivittäin tai edes viitenä päivänä viikossa. Kaikki liikkuminen on kuitenkin hyväksi ja liikunnasta tulee kokonaisvaltaisesti parempi fiilis. Itse stressiin taipuvaisena ihmisenä kaipaan liikuntahetkiä, jotka lievittävät stressiä ja antavat mahdollisuuden ajatella asioita. Siihen juoksu (tai kävely) on mielestäni yksi parhaista lajeista, mutta pääasia on, että löytää itselleen sen sopivan lajin, jonka pariin on aina mukava palata ja jonka antaa itselle enemmän energiaa kuin ottaa. 

Mutta pidemmittä puheitta, kurkistetaanpa tämän viikon treenipäiväkirjaa. Viimeksi kirjoittelin treenipäiväkirjaa keväällä, kun Isla oli noin 5 kuukauden ikäinen. Sen löydät täältä! Aika paljon on asiat muuttuneet siitä, nyt kun pikku neiti on 11,5kk vanha. Tähän treenipäiväkirjaan olen kirjannut ainoastaan päivän varsinaisen treenin. Näiden lisäksi perjantaihin asti viikkoon kuului koiran ulkoilutukset päivittäin, kunnes hän lähti viikonlopuksi saaristoon hoitoon. Lisäksi useina päivinä venyttelen tai rullailen jossain kohtaa, mutta en kirjaa niitä varsinaisiin treeneihin. 

Treenipäiväkirja viikko 43 (*=mainoslinkki)

Maanantai: Treenaakotona.comin käsipainotreeni* vko 43

Olen viime aikoina taas palaillut juoksukauden päätyttyä tekemään enemmän lihaskuntotreenejä. Tavoitteenani on tehdä ainakin 3 lihaskuntoharjoitusta viikossa ja niissä apunani on usein yhteistyökumppanini treenaakotona.com*. Olen tehnyt heidän kanssaan yhteistyötä viime keväästä ja voin todella lämpimästi suositella tätä kotitreenipalvelua kaikille sellaisille, jotka haluavat tehdä hyviä nopeita treenejä kotona. Maanantaina tein itse treenaakotona.comin viikon 43 käsipainotreenin ihanan Elinan johdolla. Se oli hyvä koko kropan lihaskuntotreeni ja tehty puolessa tunnissa. Tein  treenin iltapäivällä Islan ollessa hereillä ja mukana menossa, joten pientä soveltamista vaadittiin ajoittain, kun pikku neiti halusi osallistua, mutta aika hyvin sain tehtyä kuitenkin. Hyvä viikon aloitus!  

Tiistai: 30 min lihaskuntotreeni
Aloitin tekemällä treenaakotona.comin HIIT-treeniä, mutta siitä ei tullut mitään pikku apulaiseni kanssa, joka halusi koko ajan päästä koskemaan läppäriä, jossa treenivideo pyöri (:D). Ei ollut mahdollisuutta nostaa olohuoneessa läppäriä sellaiseen paikkaan, johon pikku neiti olisi päässyt käsiksi, joten luovutin ja suljin läppärin ja tein omasta päästä lihaskuntotreenin loppuun. Pyrin jatkamaan HIIT-tyyppisesti eli nostamaan sykettä välissä ja sitten taas tekemään lihaskuntoliikkeitä. Ihan hyvä puolen tunnin treeni tuli tehtyä, vaikka soveltamista vaadittiinkin. Treenaakotona.comilta löytyy muuten tällä hetkellä myös äiti-vauvajumppia, mutta ne soveltuvat parhaiten hieman pienemmille vauvoille. Kokeilin Islan kanssa yhtä, mutta 11kg painoa käsissä oli ainakin mulle hieman liikaa! Harmi, sillä jumpat vaikutti muuten tosi hyviltä! 

Keskiviikko: Kiireinen päivä, josta tuli aktiivinen lepopäivä eli sisälsi koiran ulkoilutuslenkit (kuten kaikki muutkin päivät). 

Torstai: Juoksulenkki vaunujen kanssa 5,5km
Torstaiaamuna päätin, että nyt on pakko päästä vähän nollaamaan päätä ja tehtiin aamun vaunulenkki juosten Islan ja Milan kanssa. Juoksu kulki yllättävän kivasti rattaiden lykkimisestä huolimatta (se alkaa olla jo aika raskasta, kun Islakin painaa noin 11kg). Vauhdista ei ole juuri mitään käsitystä, mutta kovin reipasta se ei rattaiden kanssa ole! :)


Perjantain HIIT-treenin jälkeen hymyilytti
Perjantai: Treenaakotona.comin HIIT-treeni 5+6 30min 
Perjantai-iltana olin niin treenin ja oman ajan tarpeessa. Kun Henri tuli kotiin syöksyin samantien tuulettamaan päätä kunnon hikitreenin pariin. Tein treenaakotona.comin kaksi hiit-treeniä putkeen. Tein oman alkuverkan ja sitten videoista vain työosuudet, jolloin sain tehokkaan puolen tunnin treenin. Sen jälkeen oli super hyvä fiilis! Ahh, mitä hyvä hikitreeni voi tehdäkään sekä mielelle että kropalle! <3 

Lauantai: Juoksulenkki 13,5km
Terapialenkki, isolla T:llä! <3 Ensimmäinen kerta koko viikolla, kun tuntui siltä, että sain rauhassa ajatella, pohtia ja ratkoa asioita omassa päässäni kaikessa rauhassa. Annoin jalkojen kuljettaa ja juoksin kelloa juurikaan vilkuilematta rantaraittia pitkin. Keli oli ihana, aurinkokin jopa pilkisteli, mikä tuntui tosi hyvältä harmaan viikon jälkeen. Sain lenkin aikana pohdittua asioita hyvin ja lenkiltä kotiin saapui huomattavasti iloisempi ja hyväntuulisempi mamma. Juoksin lopulta 13,5km, keskivauhti oli 6.04min/km. Juoksu tuntui todella hyvältä, yllättävän hyvältä, kun en ole viime aikoina paljon juossut, mutta onneksi perus-juoksukunto pysyy yllä vähemmälläkin. 



Sunnuntai: Core-treeni+kävely
Sunnuntaiaamuna tein 15 minuutin core-treenin ja iltapäivällä on luvassa kävelylenkki ystävän kanssa. Kevyt treenipäivä siis tänään, kun vatsa pullottaa eilisten Halloween-bileiden ja sunnuntain brunssin jälkeen! ;) 

Sellainen treeniviikko siis takana. Nyt otan kalenterin esille suunnittelen hieman alustavasti ensi viikon treenikertoja! 

Minkälaisia treenejä teidän treeniviikkoon sisältyi? Miten muilla mammoilla onnistuu treenien sovittaminen kalenteriin tällä hetkellä? Mikä olisi teidän "unelmien treeniviikko"? Jos saisin ensi viikoksi päättää omat treenit ilman mitään rajoituksia, ne olisivat nämä:

1xbody pump
1xbody attack (mulla on ikävä näitä tunteja!!)
1xtreenaakotona.comin HIIT-treeni
1xpitkä juoksulenkki 
1xJooga/venyttelyharjoitus 

=Perfect! :)

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa! 

-Karoliina



Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa 

lauantai 29. lokakuuta 2016

Stressiin taipuvainen

Huh, täällä on takana melkoinen viikko, mutta onneksi fiilis on alkanut viikonlopun myötä parantua ja tämänpäiväisen juoksulenkin jälkeen, se on jopa hyvä. Juoksu vain antaa ainakin minulle paremman olon ja tällä kertaa juoksin niin pitkän lenkin, että ehdin ajatella rauhassa ja saada pään nollattua. Kertoilen lisää tämän viikon treeneistä huomisessa postauksessa, mutta nyt on pakko vain antaa näppäimistön laulaa ja katsoa, mihin tämä postaus etenee.

Juoksulenkki -maailman paras stressin lievittäjä! <3

Olen ehkä joskus täällä blogissakin maininnut olevani stressiin taipuvainen ihminen. Haluan tehdä asiat hyvin ja vaikka en enää olekaan ihan niin iso stressipeppu ja perfektionisti kuin joskus aikoinaan, niin silti stressi nostaa ajoittain päätään. Silloin on vaikeaa irroittautua stressaavista asioista, vaikka periaatteessa järki sanoisikin, että stressaaminen on ihan turhaa. Ehkä hankalinta on juuri silloin, kun itse ei pystykään vaikuttamaan kaikkeen. Esimerkiksi viime vuonna gradua tehdessäni en juurikaan stressannut. Aikataulut ja työn tekeminen olivat täysin omissa käsissäni ja itsestäni riippuvaisia. Pystyin päättämään ne asiat, jotka hinkkaan viimeiseen asti täydellisiksi ja ne joiden kohdalla menen sieltä, mistä aita on matalin. Silloin on helpompaa hallita stressiä, kun hommat riippuvat vain sinusta. Mutta silloin, kun ne eivät riipu, onkin hankalampaa. 

Tällä viikolla Islan päivärytmit ovat heittäneet häränpyllyä ja hän on ollut ajoittain huonotuulisempi kuin normaalisti, johtuen hampaiden tulosta. Päivärytmien ennakoiminen on ollut oleellista omien töideni takia, joten tällä viikolla on ollut haastavaa, kun en ole aina tiennyt, milloin ehdin tehdä töitä rauhassa ja kuinka pitkään. Lisäksi työ on samaan aikaan ollut hektisempää ja on ollut paljon asioita, joihin en ole voinut vaikuttaa, mutta ne ovat päätyneet kuitenkin omalle työpöydälleni. Olen stressannut ajan puutteesta, rytmin puutteesta, siitä etten pysty ennakoimaan ja siitä, että asiat eivät ole menneet niin kuin Strömsössä. Näin kirjoitettuna kuulostaa siltä, että olen ehkä stressannut ihan turhaan. Ja niin ehkä olenkin! Ensi viikolla en aio stressata (niin kovasti) enkä murehtia asioista joihin en voi vaikuttaa. Teen oman osuuteni parhaani mukaan, ja uskon, että se riittää. Toivon, että pääsemme uuteen päikkärirytmiin ja että päivät ovat paremmin ennustettavissa. Ja jos ei päästä, niin sitten mennään virran mukana. 

Onneksi tämä viikko on sisältänyt myös paljon kivoja juttuja. Torstai-iltana olin katsomassa Bridget Jones´s baby, joka oli aivan mahtavaa "aivot narikkaan"-viihdettä. Lisäksi on tullut tehtyä hyviä treenejä ja olen iloinen, etten ole niistä luopunut kiireen ja stressin keskellä. Viikonlopulle on luvassa kivaa ohjelmaa, kuten tänään illalla Halloween-bileet ja huomenna brunssi ystävien kanssa. Eiköhän maanantaina aloiteta uusi viikko hyvällä fiiliksellä, kun on saanut viikonloppuna rentoutua! <3 

Onko muita stressiin taipuvaisia? Miten te käsittelette tai helpotatte stressiä?

Ihanaa viikonloppua! <3 

-Karoliina



maanantai 24. lokakuuta 2016

Miten elämä on muuttunut vauvan tulon jälkeen?

Vauvavuosi alkaa lähestyä loppuaan ja tämä postaus on ollut pitkään luonnoksissa, joten nyt oli aika kirjoittaa se loppuun. Tässä tulee mietteitäni siitä, miten elämä on muuttunut vauvan tulon jälkeen! <3


Kun pieni nyytti kotiin tuli <3

Tiesimme, että elämä tulee muuttumaan, kun vauva tulee perheeseen. Itselläni oli raskausaikana vauva-arkea kohtaan monenlaisia odotuksia ja fiiliksiä. Jännitin tulevia muutoksia ja jopa pelkäsin, miten äitiyden myötä käy esimerkiksi omille harrastuksille. Olisiko enää aikaa vaikkapa treenata, kirjoittaa blogia tai matkustella? Harrastaa itselleni tärkeitä asioita, jotka tuovat elämääni paljon iloa ja sisältöä? Pohdin miten parisuhde tulee kestämään ja mitä jos ei saa enää nukkua ja on vain väsynyt zombi? Suhtauduin ajatuksena vauva-arkeen aluksi yllättävän skeptisesti, vaikka vauva olikin todella toivottu asia. Tämä johtunee omasta luonteestani. Olen nimittäin todennut olevani hieman muutosvastarintainen ihminen. Olen aina ollut sellainen. Helposti muutoksen äärellä kuvittelen kaikki mahdolliset negatiiviset asiat, jotka voi tapahtua. Tämä taas johtunee huolehtivaisuuteen ja stressiin taipuvaisesta luonteestani. Vellon negatiivisissa ajatuksissa hetken aikaa, kunnes pääsen niisti yli ja pyrin kääntämään tilanteesta ne hyvät ja positiiviset puolet esille. Niin tapahtui myös raskauden aikana, joka ei muuten turhaan kestä 9 kuukautta. Sinä aikana ehtii valmistautua henkisesti äitiyteen ja isyyteen. Loppuvaiheessa oli jo niin valmis, että halusi vain saada vauvan ulos masusta ja päästä aloittamaan uuden elämän vanhempina ja perheenä. 


Viimeisiä pallomasu-kuvia RV 42

Koen, että vauva tuli meidän perheeseen juuri oikealla hetkellä. Meillä oli takana yhteistä eloa jo 12 vuotta Islan syntyessä. Olimme ehtineet tehdä ja kokea yhdessä ja erikseen kaikenlaista. Matkustaa, nähdä maailmaa, asua kumpikin ulkomailla tahoillamme ja asua yhdessä useamman vuoden. Vauvan tullessa olimme kumpikin jo kolmekymppisiä (minä juuri ja juuri) ja se oli meille oikein sopiva ikä perheen perustamiseen. Enää ei ollut sellaista pelkoa, että jäisimme paitsi vaikkapa sosiaalisen elämän menoista tai muusta, sillä olimme saaneet juosta menoissamme yksin jo niin monta vuotta. Parisuhde oli myös vakaalla pohjalla ja olimme keskustelleet paljon siitä, millainen vauvavuosi tulee olemaan. Puhuimme siitä, että meidän pitää yhdessä tiiminä pystyä hoitamaan vauvaa ja muistaa myös kaiken keskellä toisemme ja itsemme, sillä parisuhde toimisi kuitenkin perheemme perustana. 




Uskon, että tulevaa vauva-arkea helpotti paljon se, että suhtauduimme siihen realistisesti ja olimme valmiita tekemään tarvittavia kompromisseja. Vaikka koimme olevamme hyvin valmistautuneita vauvan tuloon ja uuteen elämänvaiheeseen, niin toki kaikkeen ei voi valmistautua. On mentävä tavallaan "vuoristoradan" mukana ja elettävä vauvuoden vaiheita sitä mukaan kun ne eteen tulevat. 

Vauva tuli -miten elämä sitten muuttui? 

Toisaalta aika paljon, toisaalta ei niinkään paljon. 



Heti vauvan syntyessä tuli suuri rakkaus ja samalla suuri pelko ja huoli, jollaista ei koskaan aikaisemmin ollut kokenut. Pieni ihminen oli heti ensihetkistä niin tärkeä, että hänen hyvinvointinsa meni ja menee kaiken edelle. Jokainen äiti ja isä osaa varmasti samaistua tähän. Me saimme kokea pelon heti ensimmäisinä päivinä sairaalassa, kun jouduimme jäämään ylimääräisiin tutkimuksiin vauvan alhaisen sykkeen ja sydänfilmissä näkyneen pidentyneen QT-ajan vuoksi. En ole tästä aikaisemmin kirjoittanut blogissa, sillä lisätutkimukset kertoivat lopulta, ettei syytä huoleen onneksi ollut ja kaikki oli hyvin. Mutta se pelko ja huoli, jonka sai heti kohdata vanhemmaksi tultuaan, oli melkoisen järisyttävää. Siinä ei paljon järjen ääni auttanut, kun alkoi heti kuvittelemaan kaikkea mahdollista pahaa. Mutta onneksi, kaikki oli hyvin! <3 




Vauvan tulon jälkeen parisuhdeaika jäi alkuun auttamattomasti vähemmälle. Aluksi yhteistä aikaa ilman vauvaa ei ollut oikeastaan ollenkaan, mutta vauvan kasvaessa ja jonkinlaisen rytmin muodostuttua sitäkin on ollut hieman enemmän. Meille se on tarkoittanut lähinnä yhteistä aikaa iltaisin, kun vauva on mennyt nukkumaan.  Emme ole juurikaan vauvavuoden aikana käyneet treffeillä tai lähteneet kaksistaan minnekään. Siihen ei ole ollut tarvetta, mutta mitä isommaksi vauva on tullut, sitä enemmän alan huomata kaipaavani ihan kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Nyt sitä alkaa olla jo helpompi järjestääkin, kun vauvan voi jättää paremmin hoitoon tämän syödessä kiinteitä ruokia.  Meillähän ei pullo ole koskaan kelvannut, joten se hankaloitti pitkän aikaa omia menoja, sillä vauvassa oli todella kiinni. Parisuhdeajan on kuitenkin korvannut perheaika eli aika, jota vietämme kaikki yhdessä; syöden, vaunulenkkeillen, leikkien, makoillen olohuoneen lattialla ja hassutellen. Perheaika on parasta! <3 




Omien harrastusten suhteen suurimmat muutokset liittyvät varmasti niiden koordinointiin ja suunnitteluun sekä käytössä olevaan aikaan. Aluksi juoksulenkit ja treenit piti suunnitella hyvin tarkasti vauvan syömisaikataulun ympärille, etenkin kun pullo ei kelvannut. Kiinteiden tultua mukaan kuvaan ja imetysten hieman harventuessa on harrastustenkin suhteen enemmän joustoa. Harrastuksista ei tosiaan joutunut luopumaan vauva-arjen myötä, mutta useimmiten aikaa on käytössä vähemmän kuin ennen. Nykyään puolen tunnin treenit ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että on tärkeätä, että äidillä ja isällä on omia juttuja, joista saa energiaa. Silloin jaksaa olla parempi vanhempi ja toki myös näyttää aikanaan esimerkkiä lapselle, että on tärkeätä pitää huolta itsestään. 




Omaa aikaa ei vauvan tulon jälkeen ole yhtä paljon kuin ennen, mikä on varmasti itsestäänselvyys. Omalla kohdalla on mietittävä, mihin sen oman ajan haluan käyttää. Useimmiten valitsen liikunnan tai bloggaamisen. Nykyään "omaa aikaa" vie myös työ, jonka aloitin syyskuun alussa. Teen töitä kotoa ja usein Islan päiväuniaikoina, jotka muuten olisivat ns. omaa aikaa. Olen kuitenkin todella onnellinen, että on sellainen työ, jonka voi tällä hetkellä hyvin yhdistää vauva-arkeen ja tehdä töitä kotoa, mikä helpottaa monta asiaa.

Mitä tulee kavereihin ja sosiaaliseen elämään, niin monien kavereiden näkeminen on jäänyt vähemmälle vauvavuoden aikana. Samassa elämäntilanteessa olevia mammakavereita  tulee kuitenkin nähtyä enemmän, mikä on ollut ihanaa vertaistuenkin kannalta. Onneksi hyvät ystävät kuitenkin pysyvät, vaikkei niin usein ehtisi näkemäänkään. Sosiaalinen elämä taas on ollut vauvavuoden aikana oikeastaan olematon. Ei ole tullut käytyä baareissa tai juhlimassa yksiä häitä lukuunottamatta. En ole juhlimista juuri kaivannutkaan, sillä taidan olla aika tylsä nykyään! :D 




Ennen vauvaa mietimme, että haluamme jatkossakin reissata, sillä matkailu on ollut aina meille tärkeä yhteinen harrastus. Uskoimme, että matkustaminen vauvankin kanssa onnistuu ja niinhän se on onnistunut. Lähdimme Floridaan, kun Isla oli 4 kuukautta ja matka sujui todella hyvin. Kesällä harrastimme kotimaanmatkailua, kuten olisimme tehneet varmasti myös ilman vauvaakin. Toki reissaaminen vauvan kanssa on erilaista kuin vain aikuisten kesken, mutta ihan yhtä hauskaa se on silti ollut. Katsotaan kuinka hauskaa jatkossa taaperomatkailu tulee olemaan! ;) 


Floridassa keväällä 2016

Suurin muutos entiseen on varmasti ollut se, että enää ei mennä ja tehdä asioita omilla ehdoilla, sillä vauvavuosi mennään vauvan ehdoilla ja omat tarpeet tulevat vasta toisella sijalla. Jos vauva ei nuku hyvin, et sinäkään nuku ja niin edelleen! ;) Elämästä on tullut myös jollain tapaa aikataulutetumpaa, sillä alussa vastasyntyneen kanssa voi mennä ja tulla aika vapaasti, mutta kun kuvaan astuu päiväunirytmit ja tietyt ruokailuajat, alkaa aikataulujen ympärillä pyöriminen. Vauvan kanssa voi kuitenkin tehdä useimpia samoja asioita kuin ennenkin, mutta on vain totuttava siihen, että aina ei kaikki mene ihan oman suunnitelman mukaan. Ainakin itse olen oppinut paljon kärsivällisyyttä, joustavuutta, luovuutta ja hetkessä elämistä vauvavuoden aikana. Lapsen myötä on myös yhä enemmän alkanut miettiä asioita, joita pitää elämässä tärkeänä.  Vaikka toisinaan on hetkiä, jolloin tekisi mieli ottaa lento jonnekin todella kauas palmujen alle, tiedän kuitenkin, etten vaihtaisi äitinä olemista mihinkään. Se on maailman parasta. Ja kun se pieni tyyppi kietoo kädet kaulaasi, rutistaa niin kovaa kuin pystyy ja samalla kuolaa poskeasi vasten tiedät, että olet sille maailman tärkeintä ja haluat olla siinä aina, tukena ja turvana! <3





Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa 

lauantai 22. lokakuuta 2016

Viikon parhaat

Paras illallinen: 
Tällä viikolla on tullut syötyä maukasta kotiruokaa lähes päivittäin, paitsi perjantaina illalla Horse Showssa, jossa hyvällä ruokahalulla vedin hodaria, nachoja ja kanawarappia..Ei niin kovin terveellistä, mutta maistuu hyvältä aina silloin tällöin! Viikon parhaita illallisia oli kuitenkin maanantai-illan broileri, uunibataatti ja salaatti. Nam! En ollut pitkään aikaan valmistanut bataattia, joten se maistui erityisen hyvältä. Torstai-illan Henrin tekemä broileri-mifu-currypasta jakaa ykkössijan, sillä se maistui ihan mielettömän hyvältä juoksulenkin jälkeen.

Paras lounassalaatti: Maanantain tonnikala-fetasalaatti oli herkullinen ja maistui erityisen hyvälle, koska sain nauttia sen mukavassa seurassa! :) 



Paras ostos: Käytiin Islan kanssa pitkästä aikaa kirpparilla pyörähtämässä tiistai-iltapäivällä ja parhaita ostoksia olivat hieman paksumpi valkoinen fleecetakki ja punainen leppäkerttutakki. Juuri sopivia kauppareissuille! :)

Paras aamulenkki: Koko viikko on ollut täynnä kivoja aamulenkkejä koiran ja rattaiden kanssa, sillä ilma on ollut kuiva. Paras taisi kuitenkin olla keskiviikkoaamun lenkki ihanassa auringonpaisteessa. 


Kuva perjantain aamulenkiltä :)

Paras treeni: Toivon, että saan nyt viikonloppuna vielä tehtyä muutaman hyvän treenin, mutta toistaiseksi paras (tai kivoin) on ollut torstai-illan juoksulenkki ystäväni Jennyn kanssa. Se oli paras, koska oli ihanaa saada seuraa ulos pimeään lenkille ja vaihtaa kuulumisia! :) Juostiin rauhallinen 9km lenkki eikä mulla edes ole hajua keskivauhdista, mutta eipä näin ylimenokaudella tarvitse ollakaan. Instagramiin jo laitoinkin kuvaa ja muistutusta, mutta sama tännekin: muistakaa heijastimet nyt kun juoksette pimeällä! Itsekin oli pakko kaivaa kaapin pohjalta heijastinliivi ennen lähtöä ja tuntui kyllä turvallisemmalta, kun se oli päällä. 


Paras tapahtuma: HIHS!! Eli Helsinki international Horse Show! Vaikka en olekaan raskauden jälkeen ratsastanut kuin kerran niin hepoilla ja ratsastuksella on aina paikka mun sydämessä. Sen takia oli ihanaa päästä perjantai-iltana nauttimaan "tyttöjen illasta" ja samalla katsomaan huippuratsastusta Horse Showhun. Mietin etukäteen, että iskeekö kova innostus hypätä taas itsekin hepan selkään, mutta ehkä nyt ihan hyvä hetki pitää taukoa. Ratsaille voi onneksi aina palata ja kun 20 vuotta on ratsastanut, niin eiköhän ne taidotkin sieltä palaa, vaikka ruosteessa olisivatkin. Oli hienoa seurata suomalaismenestystä perjantai-illan luokissa, Sanna Backlund ja Vilhelmiina soitattivat maammelaulua 140-luokassa. Jee! 


Paras blogipostaus:
Tämä Annan "Kymmenen miinusmerkkistä raskauskiloa" oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja hyvä postaus. 

Paras tv-ohjelma: Katsoin tällä viikolla ainoastaan Greyn Anatomiaa, joten pakko sanoa se! :) Mitkä on muuten teidän suosikkeja tv-syksyssä? Mitä kannattaisi katsoa? :)

Throwback: Tasan vuosi sitten :) 

Tänä viikonloppunahan olisi myös I love me-messut, jotka ovat perinteisesti olleet mun suosikkimessut, mutta viikonloppu on sen verran ohjelmaa täynnä, että voi olla että ne jäävät tällä kertaa omalta osalta väliin. Viikonlopulta odotan kivaa yhdessäoloa perheen kanssa, hyviä treenejä, huomista brunssia opiskelukavereiden kanssa Hello Darlingissa ja synttärikahvitteluja.

Mikä on ollut teillä viikon paras ruoka/treeni tai tapahtuma?  Mitä teillä on luvassa viikonloppuna? 

Kivaa viikonloppua! <3

-Karoliina


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Keskiviikon kuulumisia

Heippahei ja kivaa keskiviikkoa! Sain Islan juuri nukkumaan ja ajattelin hetkeksi viela istahtaa koneen ääreen kirjoittelemaan kuulumisia ennen kuin alan katsomaan Greyn anatomian uuden kauden ensimmäistä jaksoa! Muistatteko silloin kun Greyn anatomia alkoi? Ahh, se oli niin mun lempparisarja!


Kuva keskiviikon aamulenkiltä :)

Sitten niihin kuulumisiin..Viikot kuluvat tällä hetkellä todella nopeasti ja arkeen on alkanut tulla sellaista säännöllistä rytmiä, jota hieman kaipailin syyskuussa aloittaessani osa-aikaisen työni. Nyt tiedän suunnilleen, milloin teen töitä ja kuinka pitkään ehdin tekemään kerralla. Kotoa työskentelyssä on paljon hyviä puolia ja se on ihanan joustavaa, mutta toisaalta välillä tuntuu siltä, että töitä tekee koko ajan ja työmeiliä tulee kurkittua pitkin päivää, vaikka varsinaisesti töitä tekisi vain sen muutaman tunnin päivässä.  Nyt olemme kuitenkin päässeet jonkinlaiseen rytmiin (kunnes se taas muuttuu) lähinnä Islan päiväunien kanssa, jotka aika pitkälti rytmittävät päivien kulkua ja määrittävät työaikojani. Onneksi tosiaan muutamana päivänä viikossa on myös Islan mummi ollut apuna, joten silloin ehdin aina tekemään hieman enemmän hommia kuin vain päikkäriajat. 

Töiden lisäksi arkeen kuuluu toki liikuntaa, jonka harrastamiseen ei tällä hetkellä olekaan ihan yhtä paljon aikaa kuin ennen töiden aloittamista. Nyt joudun tosissani suunnittelemaan liikuntakertoja, sumplimaan niitä Henrin menojen ja treenien kanssa ja myös kiireisinä päivinä motivoimaan itseäni liikkumaan. Paluun treeniohjelmaan ovatkin tehneet nopeat kotitreenit, joihin on helpompi motivoitua. Erityisesti olen innostunut viime aikoina HIIT-treeneistä ja pohdinkin tässä jonkinlaista treenihaastetta itselleni loka-marraskuulle, jotka ovat perinteisesti itselleni hieman haastavia treenikuukausia. Toiveissani olisi saada lihaskuntoa taas vähän paremmaksi, sillä en ole keskittynyt siihen niin paljon juoksukauden aikana. Ja tunnen sen kropassani. Vaikka paino onkin suunnilleen sama kuin ennen raskautta, on kehon koostumus edelleen erilainen etenkin keskivartalossa. Jollain tapaa en ole raskauden jälkeen vielä löytänyt sellaista täysin hyvää oloa omassa kropassa, mutta uskon, että se sieltä löytyy ajan kanssa. Siihen auttaa varmasti lihaskuntoharjoittelu ja tietysti järkevä ruokavalio. Haasteena on vaan se, että tämä pimeys houkuttelee syömään herkkuja...tasapainottelua siis tässäkin asiassa! :) 



Juoksun suhteen menossa on jonkinlainen ylimenokausi. Aion vähentää juoksua loka-marraskuulle  ja juosta noin 1-2 kertaa viikossa, jotta peruskunto pysyy yllä. Tarvitsen tämän ajan siihen, että saan nollattua juoksukauden henkisesti ja fyysisesti. Sen jälkeen on mukavampi taas motivoituneena suunnata kohti uutta kisakautta. Ensi vuoden juoksukisasuunnitelmat on jo hahmottumassa ainakin kevään osalta, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Sellaista tänään. Mitä teidän keskiviikkoon kuuluu? :)

-Karoliina 


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Häähumua ja vauva-arkea

Heippa ja mukavaa sunnuntaita! Täällä availtiin silmiä normaaliin tapaan seitsemän jälkeen aamulla, kun itkuhälyttimen kautta alkoi kuulua iloista tättättää-höpötystä. Uhh..eikö ne lapset tiedä, että juhlia seuraavana päivänä nukutaan pidempään? ;) Ilmeisesti ei. Ei auttanut kun kömpiä täydessä pimeydessä peiton alta ja rise and shine. Kahvia ja kananmunia, kyllä se päivä taas lähti käyntiin! :D 

Tuli mun mielestä aika hieno pikakampaus Espoonlahden hiusfashionissa :) 



Oltiin eilen nimittäin juhlimassa ystävien häitä ja oli kyllä niin spesiaalia saada pukeutua hienoksi, laittaa korkkarit jalkaan ja käydä kampaajalla. En muista milloin olen viimeksi laittautunut ja Islakin katsoi mammaa ihan ihmeissään, kun ei ollut perustrikoot, toppi ja lenkkarit päällä! :D Teki kyllä hyvää päästä vähän tuulettumaan, vaikka olinkin autolla liikkeellä ja kävin välissä nukuttamassa Islan ja palasin sitten juhlapaikalle. Meillä oli aivan ihana juhlapäivä ja kyynel oli silmäkulmassa moneen kertaan, kun rakkaat ystävät sanoivat toisilleen tahdon. En tiedä onko ne imetyshormonit vai mitkä, mutta olen nykyään ihan itkupilli, haha. Kiitos vaan J&K ihanista juhlista ja että saatiin olla mukana jakamassa teidän tärkeätä päivää! <3 




Häähumua lukuunottamatta tämä viikko on ollut muuten aika arkinen ja kiireinen. Töitä, kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, siivousta, koiranulkoilutusta..sitä normaalia! :) Treenien suhteen otin alkuviikon  kevyesti, koska halusin palautua kunnolla viime lauantain Vantaan puolikkaasta. En ole juossut tällä viikolla ollenkaan, mutta olen loppuviikosta vihdoin päässyt takaisin treenaakotona.comin treenien pariin. Torstaina tein käsipainotreenin ja perjantaina hiit-treenin. Haluan taas alkaa panostamaan enemmän lihaskuntoon, johon nuo treenaakotona.comin treenit ovat tällä hetkellä oikein hyviä. Taidan tänäänkin tehdä jonkun jumpan tai katsotaan houkuttaako päiväunet enemmän..

Kivaa sunnuntaita! 

-Karoliina










perjantai 14. lokakuuta 2016

Vauva 11kk

Vauvavuosi lähestyy loppuaan ja Isla täytti viime sunnuntaina 11 kuukautta. Vauvavuoden loppuminen tuo pintaan monenlaisia tunteita. Toisaalta tämä on ollut yksi elämäni parhaista vuosista (ellei paras!) ja se on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Toisaalta taas tuntuu siltä, että elämä vauvan kanssa vain paranee koko ajan, kun hänelle tulee ikää lisää. Vauvavaiheen loppuminen ei siinä mielessä tunnu haikealta. Olen tosi iloinen, että olen kirjoittanut näitä päivityksiä lähes kuukausittain, sillä niitä on ollut kiva lukea jälkeenpäin ja muistella erilaisia vauvavuoden vaiheita, jotka helposti väsymyshuuruissa ovat saattaneet unohtua. Aion printata nämä tekstit Islalle ja tehdä sillä tavalla vauvakirjan hänelle, sillä en ole erikseen pitänyt vauvakirjaa. 




Mitä sitten meidän vauvalle kuuluu 11 kuukauden iässä? 

Tuntuu ainakin siltä, että hän on viimeisen kuukauden aikana ottanut taas ison harppauksen eteenpäin ja vaikuttaa paljon isommalta tytöltä. Vauvamaisen pyöreät piirteet ovat alkaneet hävitä ja monet taidot ovat vahvistuneet. 11 kuukauden iässä Isla:
  • Konttaa hurjaa vauhtia
  • Nousee seisomaan tukea vasten
  • Yrittää nousta seisomaan ilman tukea (harjoittelee sitä kovasti)
  • On aina paikalla siellä, missä tapahtuu! 
  • Kävelee taaperokärryn kanssa
  • Kiipeää sohvalle ja minne vain pääsee
  • Haluaa osallistua kaikkeen tekemiseen "auttamalla" :) eli esimerkiksi purkamalla vaatteita pois laatikosta juuri kun ne on sinne viikattu tai tyhjentämällä pesukoneesta kaikki asiat lattialle.
  • "Höpöttää" ja juttelee omalla vauvakielellään "tättättättää"
  • Halailee kovasti! <3 
  • On aina valmis hassuttelemaan! :)

Milan hammasluu kädessä, jotta voi antaa sen Milalle :) 
Syyskuun alusta meidän arki muuttui hieman, kun itse aloitin tekemään töitä osa-aikaisesti. Isla onkin viettänyt kahtena päivänä viikossa muutamia tunteja mummin hoivissa, kun olen itse ollut töissä. Heillä on mennyt hienosti ja olen ollut super kiitollinen lapsenhoitoavusta, joka mahdollistaa töiden tekemisen! <3 

Viimeisen kuukauden aikana on Isla on päässyt pariinkin kertaan kannustamaan äitiä juoksutapahtumaan ja itselleni rakkaiden saaminen katsomoon on ollut tosi ihana juttu! Syyskuussa Isla pääsi osallistumaan myös ensimmäisiin rapujuhliinsa ja vietettiin vajaa viikko saaristossa, jossa Islan mielestä oli super kivaa konttailla pihalla ja tutkia paikkoja. 









11kk iässä nukkumisessa (joka on ollut vauvavuonna meidän suurin haaste) on meneillään melkoisen seesteinen vaihe. Toivottavasti en pilaa sitä kirjoittamalla tätä.. :D Yöunille Isla nukahtaa klo 21 aikaan ja herää 7-7.30 välillä. Yöllä hän herää 1-2 kertaa syömään, mikä on ihan ok, sillä siinä riittää itsellekin ihan hyvät unipätkät. Useimmiten hän myös menee takaisin alas tosi nopeasti, joten itse olen hereillä ehkä 10 minuuttia ja sitten pääsen takaisin nukkumaan. Useimmiten. Välillä taas kukutaan pidempään syystä tai toisesta. Päiväuniin on myös tullut hieman järkevämpää rytmiä, mikä onkin tosi tärkeätä mulle tällä hetkellä, sillä käytän päiväuniaikaa töiden tekemiseen. Isla nukkuu nykyään päikkärit omassa pinnasängyssä ja toisinaan rattaissa, jos tarve vaatii. Aamupäiväpäikkäreille hän menee 10.30-11 välillä tällä hetkellä ja on viime aikoina nukkunut n. 1,5 tuntia. Iltapäiväpäikkärit on vähän hit or miss riippuen siitä, kuinka aamupäiväpäikkärit ovat sujuneet. Välillä niitä ei tapahdu ollenkaan, mutta silloin meillä on väsynyt pieni neiti käsissä, joten yritetään saada hänet edes puoleksi tunniksi unille iltapäivällä. Jos taas aamupäikkärit ovat jääneet lyhyiksi, iltapäiväpäikkärit ovat pidemmät. 

Syömisen suhteen olemme vakiintuneet viiteen kiinteään ateriaan päivässä ja lisäksi Isla saa äidinmaitoa aina kun haluaa, mutta maidonjuominen on kyllä pikku hiljaa vähentynyt. Imetyksen lopettaminen ei kuitenkaan vielä ole ajankohtaista. Jatkamme varmasti niin pitkään, kun se tuntuu molemmille hyvältä. Tällä hetkellä suosikkiruoka on iltapuuro, joka on viime aikoina uponnut aina, vaikkei muut ruuat päivän aikana olisi olleet suuria suosikkeja.

Seuraavan kuukauden aikana pitäisi saada suunnitelmat 1-vuotisjuhlien suhteen valmiiksi. Niitä juhlimme marraskuun toisena viikonloppuna. Tuntuu kyllä uskomattomalta, että seuraava tällainen päivitys onkin jo 1-vuotiaasta taaperosta! <3 Mielellään kuulisin mitä kuuluu muille vauvoille? :) 

Ihanaa viikonloppua! Me päästään huomenna juhlimaan hyvien ystävien häitä, jihuu! <3 

-Karoliina


Aikaisemmat päivitykset voit lukea tästä ja muita vauvajuttuja löydät "Baby"-otsikon alta! 
Vauva 4kk (matkoilla

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Kisaraportti: Vantaan puolimaraton 2016

Huhhuh. Tästä raportista tulee varmasti perinteisen pitkä, joten alkuun tiivistelmä: eilinen 17. puolikkaani Vantaan maratonilla sujui paremmin kuin osasin odottaa ja juoksin oman ennätykseni 1:46:21 (nettoaika)!!! Vantaa siis oli jälleen place to be ja tasainen reitti siivitti kovasta tuulesta huolimatta enkkaan. Fiilis on todella huikea edelleen ja olen niin iloinen, että juoksukunto alkaa 11 kuukautta (tasan muuten tänään!) synnytyksen jälkeen olla samassa kuin ennen raskautta ja jopa piirun verran parempi! Sitkeä työ on kantanut hedelmää ja parasta on se, että tähän on päästy varsin maltillisilla juoksumäärillä, jotka on ollut helppo sovittaa vauva-arkeen. Maalissa vastassa olikin iloinen pikkufani, jonka näkeminen sai kyyneleet silmiin ja tämän maman maailman iloisimmaksi! <3




Mutta aloitetaan varsinainen raportti ihan alusta eli valmistaumisesta kisaan. Kuten kerroin edellisessä postauksessa valmistautuminen kisaviikolla meni jo hyväksi todetun kaavan mukaan. Alkuviikosta lyhyt lenkki (tiistaina 7km) ja vielä lyhyempi jalkojen herättelylenkki torstai iltana (3km). Muuten kisaviikolla tein vain pientä jumppailua keskivartalolle, kehonhuoltoa ja kävelyä. Torstaina aloin tankkailemaan nestettä hieman reilummin ja sama jatkui perjantaina sekä vielä lauantaina aamupäivällä. Join vettä, vichyä sekä veden/vichyn ja urheilujuoman sekoitusta. Juomisen lopetin kisapäivänä tuntia ennen starttia, mikä on yleensä riittävä aika itselleni ettei vessahätä pääse iskemään juoksun aikana. Syömisten suhteen söin torstaina ja perjantaina aika normaalisti, mutta vähän hiilaripainoitteisemmin. Perjantai illan tankkausruokana toimi tällä kertaa Bravurian kanapasta, johon valitsin  täysjyväpastaa, joka olikin todella hyvää eikä turvottanut kuten pastat välillä. Kisa-aamun aamupalana oli tällä kertaa kaurapuuroa ja siitä parin tunnin päästä 2. aamupalana puolikas sämpylä. Lounaan söin noin klo 11.30, kun startti oli kello 14. Lounas oli valmis pakasteruoka: Finduksen Chicken Indonesia, jonka olen todennut tosi oivaksi ja nopeaksi tankkaussetiksi: riisiä, kanaa ja vihanneksia, tosin vihanneksista osa jäi syömättä. Lisäksi söin yhden proteiinipatukan. Näillä eväillä olin valmis juoksemaan.

Ready to go!

Kisapaikalle saavuin puoli yhden jälkeen ja menin suoraan hakemaan juoksunumeroani. Tein myös vähän shoppailujakin ja ostin uuden Blackrollin minirullan, joka on  mielestäni paras foam rolleri mitä löytyy! Onnistuin hukkaamaan vanhan minirullani kesälomareissulla, joten nyt oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi ja ostaa uusi! Voin lämpimästi suositella tätä pientä "kiduttajaa". Se on ihan huippuhyvä apu kehonhuoltoon! 

Shoppailujen jälkeen suuntasin laittamaan kaiken valmiiksi ennen kuin vein kamat tavarasäilytykseen. Kaikki toimi Vantaan maratonin kisatoimistossa todella hienosti eikä mihinkään tarvinnut jonottaa. Iso peukku siis hyvin organisoiduista järjestelyistä! Vessakäynnin ja pienten venyttelyjen jälkeen suuntasin ulos verkkaamaan ja odottelemaan Amandaa, jonka kanssa oltiin sovittu treffit ennen lähtöä. Amanda saapui paikalle ja vaihdettiin pikaiset kuulumiset (jännittyneet höpötykset) ja otettiin muutamat kuvat. Sitten vielä pakollisen bajamajapysähdyksen kautta lähtöön ja menoksi!




Ennen starttia vasemmassa pohkeessa oli vähän tuntemuksia, mutta yritin saada niitä pois venyttelemällä. Lyhyen alkujumpan jälkeen oltiin valmiita lähtöön klo 14! PAM! Ja juoksijaporukka säntäsi reitille aurinkoisessa,mutta tuulisessa säässä. Mulla oli kädessä oma juomapullo (toimiva taktiikka kolmen viikon takaiselta Espoon rantapuolikkaalta!) ja se mahdollisti sen, että pystyin juoksemaan juomapisteiden läpi aivan viimeistä juomapistettä lukuunottamatta, jonne 0,5l pullo ei enää riittänyt. LIDL:stä ostetusta urheilujuomapullosta sai hyvän otteen eikä se häirinnyt omaa juoksuani ollenkaan. Hörpin veden ja urheilujuoman sekoitusta tasaisesti pitkin matkaa ja lisäksi otin geelit n. 7km ja 16km kohdalla.

Juoksua varten olin tehnyt suunnitelman tai oikeastaan kaksi vaihtoehtoista suunnitelmaa eri tavoitteisiin. Suunnitelma a) oli tähdätä omaan kauden parhaaseen tulokseen, joka vaati noin 5.07min/km vauhtia. Suunnitelma b) oli juosta oma ennätys, jos kaikki tuntuisi hyvältä ja juoksu kulkisi. Siihen vaadittiin noin 5.04min/km vauhti. (Jos muuten joskus pohditte vauhteja eri matkoille niin tämä nettisivu on hyvä: Marathon/Half marathon pace calculator)! Ennen lähtöä en vielä ollut päättänyt kumman suunnitelman mukaan juoksen, joten annoin jalkojen päättää vauhdin. Alkuun ne halusivatkin mennä ihan liian kovaa (kuten yleensä) ja muiden imussa ensimmäinen kilsa kulki 4.51min/km. Seuraavalle kilsalle himmasin hieman, koska tiesin, että se on aivan liian kova vauhti itselleni pidemmän päälle. Usein alussa yritän löytää sellaisen vauhdin ja rytmin, jonka ylläpitämiseen vaaditaan vähän tekemistä, mutta joka on sellainen, että sitä voisi ainakin ajatuksen tasolla kruisailla koko matkan. Jos alkuun lähden liian kovaa, tulos on "fly and die" ja se tekee loppumatkasta ihan hirveätä, kun kynttilä on poltettu loppuun paljon ennen maalia. 

Ensimmäinen 5km meni nopeasti ja huomasin olevani jopa hieman edellä enkka-aikatauluani. Kuulostelin fiiliksiä ja ilmeisesti ne vaativat hieman himmaamaan, koska kuudes kilsa taittuikin sitten hieman hitaammin. Mulla oli alkumatkasta hieman ongelmia vasemman pohkeen kanssa, mutta ei onneksi mitään sen suurempia. Matkan edetessä pohje alkoi tuntua koko ajan paremmalta, eikä sen enempää vaivannut. Huh. Ensimmäisen kympin väliajat olivat seuraavat: 


1km 4.51 2km 5.02 3km 4.57 4km 5.04 5km 4.58



6km 5:09 7km 5:02 8km 5:02 9km 5.03 10km 5.03 


Juoksin Vantaalla nyt kolmatta kertaa (ja olen muuten aina juossut siellä enkan eli lämpimät suosittelut, jos haet nopeata ja tasaista puolimaraton reittiä Suomesta!) ja reitti alkoi tuntua jollain tapaa helpommalta, kun tiesi paremmin, mitä on tulossa. Ensimmäinen kymppi sujuikin aika helposti, tottakai jouduin tekemään töitä pitääkseni yllä vauhtia, joka oli ensimmäisten kilometrien perusteella mennyt suunnitelman b mukaan eli tiesin olevani enkkavauhdissa. Ensimmäisellä kierroksella juoksu oli vielä aika helppoa sekä henkisesti että fyysisesti. Pyrin keskittymään siihen kilsaan missä olin, hakemaan hyvää rytmiä ja tsekkaamaan aina välillä juoksuasentoa mahdollisimman taloudelliseksi.

Puolivälissä olin ajalla 53:27. Sen jälkeen pitikin sitten alkaa käärimään hihoja ja ryhtyä hommiin. En tiedä kuvittelinko vain, mutta yltyikö tuuli toiselle kierrokselle? Siltä se ainakin tuntui. Toinen kierros alkoi vauhdikkaasti, kun sain lisäbuustia yleisöstä ja siitä faktasta, että ylipäätään lähdin toista kertaa kiertämään reittiä. Kilometrit 11 ja 12 menivät vauhdilla, 4.54min/km ja 5.01min/km. Sen jälkeen tuntui siltä, että yritystä ja eforttia oli ihan yhtä paljon, mutta kilsavauhdit vain huononivat..5.07, 5.08, 5.09..arg! Vastatuuleen sai painaa ihan huolella ja hankalampaa se oli ehkä siksi, että juoksin paljon "yksin" (toki ympärillä oli porukkaa) ilman peesiapua tai tuulensuojaa. Ensimmäisellä kierroksella juostiin tiiviimmässä porukassa, joten tuulensuojaakin oli tarjolla. Mutta ei auttanut kuin painaa, sillä tiesin tässä vaiheessa, että enkan juokseminen olisi aika sekuntipeliä. 

11km 4.54 12km 5.01 13km 5.07 14km 5.08 15km 5.09 

Noin 14km kohdalla sain lisäbuustia, kun kotijoukot olivat kannustamassa reitin varrella! <3 15km kohdalla olin edelleen hyvässä vauhdissa, ja tiesin, että pitämällä suunnilleen saman vauhdin ennätys on mahdollinen. Hidastaa ei saanut, mutta tässä vaiheessa alkoi jo matka painaa ja jouduin tsemppaamaan itseäni aika paljon. Kerroin muun muassa itselleni, että nyt on aika hypätä hetkeksi sinne epämukavuusalueelle, jota yleensä vältät lähes viimeiseen asti. Se enkkajuoksu ei tule luovuttamalla tai hölläämällä, varsinkin kun kaikki oli hyvin (ei mitään suurempia ongelmia). 19km kohdalla laitoin vitosvaihteen päälle ja lähdin loppukiriin. Samoilla kohdilla sain kiinni oranssipaitaisen KPK 24/7-paitaisen naisen ja menin hänen ohi. Hän pysyi vauhdissa hyvin mukana ja huikkasinkin jossain vaiheessa taakse, että "mukana?" ja hän huikkasi, että "melkein". Se oli lähes sanaton sopimus loistavasta vuorottelevasta peesiavusta viimeisille kilometreille, sillä itse tarvitsin kaiken tsempin jonka vain pystyin saamaan. Sykkeet olivat tässä vaiheessa aika korkealla, hengitys tiheää ja vauhti itselleni jo sen verran kova, että mukava kruisailu alkoi olla kaukana siitä menosta. Vuorottelimme viimeiset kilsat vetäjän roolissa Leenan kanssa (nimi paljastui myöhemmin:)) ja ohitimme monta selkää. Kiitin mielessäni tasaista reittiä ja sitä, että ennen maalia ei ollut kuin yksi pieni mäennyppylä juostavana ja sitten loivaa alamäkeä ja tasaista suoraa kohti maalia. Maalisuoran alussa näin kotijoukot kannustamassa ja kyyneleet meinasi tulla silmiin, kun Henri huusi "enkka tulee!!!" ja mä kiljuin takaisin, että "tiedän" ja näytin peukkua! He saivat maalisuoralta vielä muutaman kuvankin. 




Maalissa pysähdyin katsomaan kelloa: 1.46.21!!!! Wohooo, ennätys parani reilusti aikaisemmasta, joka oli 1.47.14 tasan kaksi vuotta sitten ennen raskautta ja samalla reitillä. Tunteet olivat pinnassa ja olin vain niin iloinen, onnellinen ja tyytyväinen siihen, että kaikki meni nappiin ja suunnitelmani toimi!! :)

Viimeiset kilsat olivat tosiaan nousujohteisia: 

16km 5.03 17km 5.06 18km 5.06 19km 4.55 20km 4.52 21km 4.42 

Ihanaa oli päästä heti jakamaan fiilikset rakkaimpien kanssa! <3 Ja kiittelinkin kovasti Henriä, että he jaksoivat taas kerran tulla kannustamaan mua, sillä jaettu ilo on aina paras ilo! Yksin enkan fiilistely olisi ollut aika paljon tylsempää kuin nyt. 







Näin myös heti juoksun jälkeen Jannan, joka tuli moikkaamaan ja oli myös juossut tosi mahtavan ajan, onnea Janna! Ja aika pian paikalle tupsahti myös Amanda, joka oli juossut oman ennätyksensä!! Jeee!! Olin niin iloinen hänen puolesta!! :) Kiljuttiin ja halattiin kuin mitkäkin pöhköt! <3 Myös yksi lukija (moi Sini!!) tuli moikkaamaan, mikä oli tosi kiva juttu! :) Juoksutapahtumien parhaita puolia on ehdottomasti juoksukaverit ja yhteinen fiilistely ennen ja jälkeen juoksun. 

Amandan kanssa! :) 

Kaiken kaikkiaan siis Vantaan puolimaraton oli tänä(kin) vuonna ihan huikea niin oman juoksun kuin järjestelyjenkin kannalta. Kaikki toimi loistavasti eikä itselläni ole moitteen sanaa. Kiitos taas Vantaan kisajärjestäjille, hyvää työtä!! 

Tänään on jalat vähän kipeät ja keskivartalossa tuntee juosseensa. Puolimaraton on muuten parasta core-treeniä, mitä voi olla! :D Nyt pitää rauhassa palautella ja miettiä, mitä seuraavaksi. Jollain tapaa tuntuisi tosi tyhjältä päättää kausi jo nyt tähän. Vastahan tässä ollaan päästy vauhtiin, kun syksy on ollut niin ihanaa juoksun kannalta. Mutta toistaiseksi ei ainakaan ole kisailmoittautumisia tai suunnitelmia tehty. Palautuminen on nyt ensisijaista. Haluaisin myös jatkossa keskittyä enemmän lihaskuntotreeneihin ja niissä apuna tulee olemaan treenaakotona.com, jonka treenien pariin pääsyä taas oikein odotan. Kiireisen maman pelastus! :) 

Miten teillä muilla Vantaalla juosseilla meni? 

Kiitos paljon kannustuksista ja mukana fiilistelystä somen kautta, niistä oli paljon tsemppiapua! <3 

Juoksuendorfiineista sekaisin, 
Karoliina


Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa 

*Osallistuminen Vantaan maratonin puolikkaalle saatu blogin kautta