keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Vauva 7kk

Isla täytti viime torstaina 7kk!! <3 Juoksukisapöhinöiden takia en saanut tätä aikaisemmin julkaistua, mutta tässä se tulee. Päivitys meidän pikkuneidin kuulumisista 7kk iässä! :) Vauvavuodesta on nyt  reilusti yli puolet takana ja se on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Veikkaan, ettei ajankulu tässä yhtään hidastu ja kohta meillä on käsissämme hyvin vilkas taapero! No, onneksi siihen on vielä muutama kuukausi aikaa, sillä tämä vaihe on kyllä aivan ihana, kun koko ajan opitaan uutta ja ollaan niin kiinnostuneita ympäristöstä.



Viime kuukauden aikana on muun muassa lähdetty liikkeelle ryömien ja jouduttu sen myötä babyprooffaamaan kotia. Meillä on paritkin portaat, joten portit olivat paikallaan melkein heti kun ryömiminen alkoi noin 6,5kk iässä. Tällä hetkellä meno on melkoisen vauhdikasta ja KAIKKI mahdollinen, mihin voi koskea kiinnostaa. Jaettua ykköstilaa pitävät kuitenkin läppäri, kaukosäädin ja kännykät. Ollaankin vitsailtu meidän pienestä Isla-insinööristä, kun tekniset vempeleet ovat niin kovassa huudossa. Isiinsä tullut.


Liikkuminen on tosiaan jo melkoisen vauhdikasta ja kun näkökentässä on jotain mielenkiintoista, niin sitä kohti mennään suurella innostuksella "hohottaen". Yksi, joka ei täällä ole ollut niin kovin innoissaan liikkuvasta vauvasta on Mila...Hänelle on ollut ehkä pienoinen järkytys, että aikaisemmin pääasiassa paikallaan pysynyt pötkylä yhtäkkiä viipottaakin menemään pitkin lattioita ja ohi mennessään saattaa napata karvoista kiinni varsin reippaalla otteella. Onneksi Mila on super kiltti ja kärsivällinen Islan kanssa ja "suojautuu" Islalta nuolemalla häntä mahdollisimman paljon, jolloin vaippapylly perääntyy! :D Tarvittaessa Mila myös lähtee pois paikalta ja mekin toki pyrimme huolehtimaan, ettei Mila joudu ahdistaviin tilanteisiin ja saa rauhassa tottua liikkuvaan vauvaan. Vielä toistaiseksi Isla ei ymmärrä, ettei Milan karvoista saa ottaa kovasti kiinni, mutta toivottavasti ajan kanssa.




Viimeisen kuukauden aikana Isla on alkanut syömään kiinteitä paljon paremmin ja syö sekä soseita että sormiruokaa (joka nyt jo menee suuhun huomattavasti paremmin kuin 6kk iässä) sekä tietysti maitoa. Kiinteitä meillä on syöty 3-4 kertaa päivässä ja nyt äskettäin nostettiin määrä siihen suositeltuun viiteen kertaan päivässä. Päivät ovat siis aikalailla syömistä ja kaikkien kiinteiden mahduttaminen päiväohjelmaan vaatii välillä hieman luovimista, mutta ehkä tähän rytmiin tottuu pian! Syöhän sitä itsekin ainakin viisi kertaa päivässä! :)




Päiväunirytmi on säilynyt suunnilleen samana, mutta päikkärit ovat lyhentyneet aika paljon. Koskaan ei oikein tiedä kauan sitä unta tulee riittämään. Aamupäivällä Isla nukkuu päikkärit useimmiten vaunulenkin aikana ja näiden päikkäreiden pituudesta riippuen hän saattaa nukkua iltapäivällä lyhyet puolen tunnin välipäikkärit tai skipata ne ja nukkua sitten pidemmät myöhäisiltapäivän päikkärit. Kaiken kaikkiaan päiväunien määrä vaihtelee tällä hetkellä päivästä riippuen ehkä1,5h-3h välillä. 


7kk päivänä otettu kuva <3

Yöt...oi yöt! :D Iltaunille on nukahdettu nyt pidemmän aikaa noin klo 21, mikä on ollut iso muutos ihan pikkuvauva-aikaan, jolloin nukkumaan mentiin puolen yön maissa. Aamulla herätys on yleensä 7-8 välissä. Nukahtaminen on sujunut mukavasti, mutta yöt olivat koko 6-7kk välillä todella katkonaisia. Isla heräili jo ennen omaa nukkumaanmenoani useamman kerran ja oman yöni aikana useimmiten 4 kertaa, kahden tunnin välein. Useimmiten hän saattoi herätä vatsaltaan huutaen, koska ei yhtäkkiä osannutkaan kääntyä takaisin selälleen. Sitten tarvittiin rauhoittelua ja äidin silittelyt eivät riittäneet, vaan helpointa oli ottaa rinnalle ja antaa maitoa, johon taas nukahdettiin. 

Itseäni alkoivat useat yöherätykset väsyttää todella paljon ja ne vaikuttivat myös mielialaan nopeasti. Väsyneenä kun ei välttämättä ole se kivoin tyyppi! :( Päätimmekin sitten yhteistyössä Henrin kanssa aloittaa pienimuotoisen lempeän unikoulun, johon rohkaistuin, kun luin monen meidän lokakuisen vauvaryhmäläisen hyviä kokemuksia siitä. Ensimmäisessä vaiheessa haluamme vain vähentää yöheräilyjä/syöttöjä ihan kaikkien jaksamisen kannalta. Päätimme toteuttaa "unikoulun part 1" niin, että nukutettuani Islan yöunille (saa ensin puuroa ja sitten iltamaidon), en minä mene hänen luokseen, jos hän herää ennen puoltayötä, sillä kyse tuskin on nälästä. Henri käy tarvittaessa silittelemässä ja rauhoittelemassa uneen, mikä toimii hyvin, sillä useimmiten hän valvoo muutenkin pidempään ja itse pääsen nukkumaan ajoissa. 

Ensimmäisenä iltana Isla heräsi jo noin tunnin päästä nukkumaan mentyään ja alkoi itkeä. Henri meni huoneeseen rauhoittelemaan ja Isla itki ehkä 15 minuuttia. Se kuulosti äidin korvaan kamalalta, mutta eihän hänellä mitään hätää ollut, kun isä oli vieressä. 15 minuutin jälkeen hän nukahti ihan rauhassa, kun Henri piti kättä paikallaan vatsan päällä. Silittelystä hän ei perustanut, vaan kuulemma huitoi vain kättä pois! :D Temperamenttia siis on! Sinä ekana unikouluyönä Isla heräsi syömään kahden ja kuuden maissa. Ekalla kerralla siis jo tippui pois 3-4 herätystä! Aamulla vedettiin high fivet, mutta ei vielä innostuttu. Nyt on kolmas yö takana ja tokana yönä riitti, kun Henri meni huoneeseen ennen puoltayötä, kun Isla alkoi itkeä ja itku loppui samantien. Hän nukahti nopeasti uudelleen ja yö meni kahdella syötöllä. Viime yönä oli vähän haasteellisempaa ja Henri joutui käymään useamman kerran nukuttamassa, mutta lopulta Isla heräsi syömään vain kaksi kertaa ja heräsi aamulla 9.17! :D Varovasti siis sanoisin, että parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa. Kokonaisista öistä en vielä muuta kuin haaveile, mutta jo tämä 2 syöttöä vs. 4 oman unen aikana on huomattavasti parempi ja jaksan olla parempien unien jälkeen kärsivällisempi äiti. Tiedän, että unikoulu-aihe on hyvin herkkä, mutta itse koimme tämän tavan meidän perheen kannalta parhaaksi tavaksi toimia tässä kohtaa.




7kk iässä Isla on todella vuorovaikutteinen ja ääntelee paljon. Hän hymyilee ja nauraa paljon ja hauskat asiat saavat aikaan innostunutta kiekumista. Ääntely on toisinaan niin kovaäänistä, ettei muilla meinaa ajatus kulkea! ;) Lempitekemistä on ryömiminen ja kaiken mahdollisen tutkiminen. Enää ei leikkimatolla paikallaan viihdytä, joten monen kuukauden kovan käytön jälkeen pakkasimme leikkimaton kaapin perukoille. 





<3

Vauvaelämä on tällä hetkellä tosiaan melkoisen vauhdikasta, mutta ihanaa! <3 Innolla odotan meidän ensimmäistä yhteistä kesälomaa joka alkaa muutaman viikon päästä! <3 

Aikaisemmat päivitykset voit lukea täältä ja muita vauvajuttuja löydät "Baby"-otsikon alta!

Vauva 6kk
Vauva 5kk 
Vauva 4kk (matkoilla) varsinainen päivitys jäi kirjoittamatta
Vauva 3kk 


Mitä kuuluu muille vauvoille? :) 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/BloglovinissaSnapchatissa (candyontherun) 


16 kommenttia:

  1. En ole hetkeen ehtinyt kommentoimaan, mutta olen kyllä lukenut blogiasi säännöllisesti. Huimia juoksuja sulla! Onnea molemmista puolikkaista :)

    Ihana suloinen Isla :) Tämä vaihe kun vauva oppii liikkumaan enemmän on kyllä samalla ihana että kamala. Meidän 8kk peruuttaa mahallaan ja konttausasennossa sekä hilaa itseään istuvalteen eteenpäin, mutta varsinaisesti ei vielä ryömitä tai kontata, keinot on monet :D. Uusi juttu on se, että ylöspäin pitäisi päästä, mutta kun pääsee seisomaan niin romahtaa alas, kun ei jalat vielä oikein kanna ja sekös harmittaa. Kiinteitä menee koko ajan paremmin, sormiruokaa en ole hetkeen antanut, kun välillä se kakominen ottaa äitiä niin koville vaikka asiaanhan se kuuluu. Hampaita ei ole vielä yhtään.

    Meidän pitäisi aloittaa myös jonkinlainen unikoulu. Täällä yösyömiset/heräilyt ei ole niin suuri ongelma (n.2-3krt/yö), mutta nukahtamaan pitäisi opettaa ilman tissiä. Se on ollut jotenkin niin helppoa nukuttaa rinnalle ilman itkuja, mutta kai se olisi nyt aika... Ongelma on lähinnä se, että luulen, etten pysty sitä yksinäni tekemään ja mies on oikeastaan joka viikko ma-to työmatkalla, joten täytyy luultavasti kesälomalla "kouluttaa" .

    Hauskoja kesäpäiviä teille :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Anna! Kiitos paljon pitkästä kommentista ja onnitteluista juoksun suhteen! :) Hauskaa kuulla, mitä teille kuuluu! Ja oot ihan oikeassa, että tämä on samalla ihana ja kamala vaihe :D Taisin olla niin onnessani hyvin menneistä öistä tuota tekstiä kirjoittaessani, että päällimmäisenä oli silloin mielessä ihana vaihe, hehe! Keinot on tosiaan monet eteenpäin, taaksepäin ja ylöspäin menemisessä. Mun hyvän ystävän poikavauva teki tuota samaa, että hilasi itseään eteenpäin istualteen ja alkoikin ryömimään vasta 10-11kk iässä! Se on jännää, miten vauvat oppivat sen niin eri aikoihin!! Isla on myös innostunut seisomisesta tukea vasten ja jos vaikka sohvalla on jotain mielenkiintoista (kaukosäädin, läppäri) niin seisoo siinä kyllä hetken aikaa. Alkuun jalat oli ihan spagettia, mutta tosi nopeasti niihin tuli voimaa lisää. Sama juttu sormiruuan kanssa, että se kakominen on inhottavaa, vaikka kuuluukin asiaan...:/ Sen takia olen pitäytynyt aika helpoissa sormiruuissa viime aikoina, enemmän sellaisissa joita voi imeskellä (vesimeloni, kurkunpätkät jne). Soseita menee enemmän.

      Meillä on ihan sama juttu jossain kohtaa edessä, että se rinnalle nukuttaminen pitäisi lopettaa, mutta ajattelen, että vaihe kerrallaan. Ei nyt muuteta kaikkea samalla kertaa! :) Onnea kesäloman "koulutuksiin" :) On kyllä ollut tosi hyödyllistä, että Henri on hoitanut ne ennen puoltayötä herätykset, viime yönä niitä ei enää ollut (wohoo!). Kivoja kesäpäiviä sinnekin!! :)

      Poista
  2. Meillä on ollut nuoremmalla käytössä semmonen hirveän näköinen lippismäinen kypärä, mutta kyllä oli vaan niin tarpeen ja säästi monelta kolhulta. Tuntuu että taitojen eteneminen ei mene aina turvallisinta väylää...:)

    Unikoulua suosittelen. Meillä ensimmäisen kanssa sinnittelin melkein vuoden ikään, mutta kahden yön jälkeen homma muuttui jo täysin. Yösyöttö jäi pois kokonaan. Nuoremmalle sama sitten jo 8kk iässä. Onhan sen itkun kuuleminen sydäntä riipivää, mutta onneksi on toinen turvallinen vanhempi hoitamassa. Ensimmäisen kanssa hoitelin sen hetkisestä tilanteesta johtuen unikoulua itse ja se ehkä hiukan teki siitä haastavampaa...muttei mahdotonta.

    Tuo rinnalle nukahtaminen on vähän haaste myös...kun se on itsellekin niin helppoa...:) mutta jos vähän koittaa havahduttaa vauvaa ennen kuin ihan nukahtaa, että huomaisi sänkyyn siirron, sekin saattaa auttaa...

    Nämä siis vain ihan omia kokemuksia....eikä tosiaan yöt ole katkottomia täysin olleet missään vaiheessa...mutta parempia kuitenkin. Edelleen Neiti kolme vee kömpii lähes joka yö keskeen nukkumaan...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Ulla! :) Kiitos kommentista!! Lippismäinen kypärä kuulostaa hyvältä! :D Veikkaan, että täällä saattaa jossain kohtaa olla sellaiselle käyttöä, kun tuo meno tuosta vielä villiintyy...Kiitos vinkistä!

      Jep, tuollainen lempeä unikoulu on tuntunut kyllä hyvältä, ja tosiaan nyt vaan mietin, että miksei kokeiltu sitä jo vähän aikaisemmin! Mutta hyvä, että edes nyt ja ainakin tuo yösyöttöjen/heräilyjen vähentäminen joka oli tavoitteena tuntuu toimineen, jos vielä neljän yön jälkeen voi niin saoa. Takapakkia saattaa toki tulla, mutta onhan tämä ollut rohkaisevaa ja itsellä niin paljon parempi fiilis, kun on saanut nukkua yöllä pidempiä pätkiä!

      Ja jep..rinnalle nukahtaminen on sellainen juttu, johon pitää jossain kohtaa tarttua ja alkaa muuttamaan sitä toimintatapaa. Se on ollut juurikin niiiin helppoa sekä vauvalle että äidille, mutta ajattelin, että tehdään tämä unikoulu vaihe kerrallaan eikä kaikkia muutoksia samaan syssyyn niin toivottavasti sujuukin sitten paremmin! :) Kiitos kokemusten jakamisesta!! :)

      Poista
  3. Hei! Joo, unikoulu on aika herkkä aihe ilmeisesti mutta muutaman yön itku on mielestäni pienempi paha kuin äidin jokapäiväinen romahdus/totaalikooma/kiukkuaminen kaikille ympärillä oleville (ei vauvalle toki mutta muuten). Edes hiukan paremmin levänneenä jaksaa niin paljon paremmin myös vauvan kanssa. I
    Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta tuo teidän koulunne. Oma vauva on 4,5kk, mutta yöt menneet kamalammaksi ja kamalammaksi viimeiset 2kk ja ehkä viimeisen kuukauden erityisesti. En ole nukkunut kolmea tuntia putkeen kuukausiin ja alan kärsiä jo itsekin aika pahoista univaikeuksista. En osaa edes levätä päivällä vauvan hetken nukkuessa sillä stressaan sen heräämisestä ja sen lisäksi 15-30min unet tuntuu vitsiltä kun tarvitsisin vähintään viikon.
    Taidan testailla tuota sinun malliasi. On ok, että vauva syö yössä sen 2-4krt (no kahteen tuskin päästään edes heti) mutta tämä meidän tilanne on jo ihan muuta, eikä vauva todellakaan osaa itse nukahtaa öisin. Ja minun elämäni menee vain unen ympärillä, yöt ja päivät ja alan olla aika lailla hajoamassa. Ehkäpä tuo auttaisi, vaikka huutamista on todellakin tiedossa. Isä kun ei kelpaa iltaisin eikä öisin ollenkaan, mutta kai se oman mielenterveyden takia vaan saa nyt alkaa kelvata :)

    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Mari! Kiitos kommentista! :) Jep, juuri näin, olen samaa mieltä siitä, että äidin jaksaminen on kyllä tosi tärkeä juttu koko perheen kannalta!! Ikävä kuulla, että sielläkin kärsitään hankalista öistä ja tosiaan kuulostaa vielä haastavammalta, kuin meillä! :( Islan kanssahan ensimmäiset kuukauden meni öiden suhteen tosi hyvin ja hän heräsi ehkä kerran yössä syömään. Nukkui pitkiä pätkiä ja se oli aivan ihanaa. Meillä ne yöheräilyt alkoivat juuri tuossa 3,5kk iässä, kun uusia taitoja alkoi karttumaan ja päivällä ei maltettu oikein syödä, joten yöllä sitten tankattiin rauhassa pimeässä, kun ei ollut muuta tekemistä...Se oli aika rankkaa kyllä, mutta ajattelin sen olevan vaihe, joka menee ohi..No ei se ihan niin mennyt, mutta uskon, että meillä tämä unikoulu oli nyt juuri oikeaan aikaan, kun kiinteitäkin syödään sen verran ettei enää voinut olla nälästä niin usein kyse. Itsekin olin ajatellut, että isä ei kelpaa illalla tai yöllä, mutta kertaheitolla laitettiin kelpaamaan ja kyllä pikkuneiti siihen tyytyi tosiaan, kun ei oikeasti silloin ennen puoltayötä herätessään ollut nälkäinen! Paljon tsemppoä sinne, kannattaa tosiaan jotain tehdä ennen kuin oma mielenterveys alkaa heittelemään! <3

      Poista
  4. Ihana Isla! 😍 Odotappa tätä kävely vaihetta kun mitään järkeä ei vielä ole päässä. Meillä on kokoajan pää mustelmilla. Mulla oli aikanaan ihan sama fiilis noista kiinteiden syöttämisistä. Sanoin, ettei muuta ehdikään kun olla syöttämässä lasta. Nyt se menee jo oman syömisen lomassa! Aika menee niin nopsaan. Mun taapero on kohta 1v!!! 🙀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, odotan! :D Tossa ylempänä Ulla kommentoi lippismäisestä suojakypärästä! Sellainen voisi olla Fefelle? :) Ihan uskomattoman nopsaan on kyllä mennyt vuosi, kun muistan viime kesänä kun luin sun synnytyskertomusta jne..ja nyt beibi on jo 1v!! En kestä! Aika menee niiiiiiin nopsaan!! Ihanaa kesää teille ja katotaan niitä juoksutreffejä vaikka elokuulle? :)

      Poista
  5. Suloinen ja taitava Isla! Hienosti teillä on unikoulu auttanut öihin. Ei sitä kannata ehdoin tahdoin äitinä itseään uuvuttaa.

    Meillä on täällä kävelevä vauhtihirmu. Samaa mallia sisarustensa kanssa taitaa olla kun jalat otetaan alle 10 kk iässä. Nyt noin kuukausi ensiaskeleista kävelee jo pääasiassa ja konttaus on jäänyt. Ruokailuissa helpottaa kun voi syödä jo samaa ruokaa kuin muut. Tuo on muuten just noin, että ei meinaa saada mahtumaankaan 5 ruokailua päivään 😀. Etenkin jos nukkuu makeasti aina vaikkapa välipala-aikaan.

    Mulla alkaa työt maanantaina pehmeällä laskulla. Kaksi viikkoa töitä ja sitten lomaa. Elokuun alusta taas hommiin ja kun isävapaat on lusittu niin syyskuun puolivälistä aloitan 50% työajan. Vähän jännittää miten tutittoman tissivauvan yöt sujuu kun on yövuorot 😨.

    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Mari!! :) Kiitos! Ja joo, neljän yön kokemuksella voin sanoa, että kyllä kannatti lähteä unikouluhommiin, sillä olen saanut nukuttua paljon paremmin! :) Tietysti tilanne voi muuttua, mutta sitten katsotaan uudelleen mitä tehdään.

      Ohhoh!! Ja wau teidän kävelevälle vauhtihirmulle!! :D Ja vähän ehkä apuaaaa myös! :D Mulla on sellainen fiilis, että Isla saattaa lähteä myös kävelemään aika aikaisin, mutta mene ja tiedä! Voi vitsi, onpa aika mennyt nopeasti, kun jo töihin menet, mutta ihanaa, että on noin pehmeä lasku ja 50% työaika kuulostaa aika ihanteelliselta! Uskon, että siinä on monia jänniä juttuja, mutta onneksi teillä on hetki aikaa valmistautua! Hyvin se menee!! :)

      Poista
  6. Ihanan tomera pikku-neiti teillä! Toivotaan, että unikoulun myötä myös yöt paranee pysyvästi. Kyllä koko perhe voi paremmin, kun saa riittävästi unta. Minä purskahdin melkein itkuun yhtenä päivänä esikoisen vauvakirjaa lukiessani kohdassa 8 kk "nukkuu öisin jo 8-9h yhteen putkeen". Nyt 1vee kuopuksella 4 tuntia on edelleen ihan maksimit, normaalisti herällään parin tunnin välein ihan vaan varmistaakseen että äiti on paikalla:) Että niin on erilaisia veljeksetkin. Unikoulu olisi paikallaan täälläkin, kunhan vaan jostain saisi energiaa siihen. Imetys kun on aina se helppo ratkaisu tainnuttaa vaavi takaisin unille..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Jenni! :) Kiitos kommentista! Samaa täällä toivotaan, että unikoulu vaikuttaisi öihin pysyvästi, mutta nähtäväksi jää. Ja juu, on se jännä kuinka erilaisia vauvat on tuon nukkumisenkin suhteen. Imetys on tosiaan täälläkin ollut ykkösratkaisu..se on niin helppoa ja vaivatonta kummallekin, mutta aika helpolla päästiin (kopkop!!) ainakin noiden yösyöttöjen vähentämisessä nyt..toivottavasti jatkuu samaan tapaan! Mukavaa viikonloppua teille! :)

      Poista
    2. Just kun pääsin valittamasta, niin viimeyönä nukuuttiinkin jo 6h putkeen!!! Jee, ehkä tää tästä. Oon jotenkin tällä kertaa (laiskuuttani) luottanut siihen, että ajan kanssa yösyönti jää ja unet paranee. Vaikka siis olenkin sitä mieltä että tuollainen varovainen unikoulua, jossa vauvaa ohjataan vähän oikeaan suuntaan, on vaan hyvästä;).Vauva-aika menee kuitenkin niin nopsaan, että hetken päästä muistelee jo kaikkea haikeudella. Vaikka treenin ja univajeen yhdistelmä tuottaa kyllä yhä vaikeuksia.. Mukavaa viikonloppua teillekin:)

      Poista
  7. Ihana Isla! <3 Kuulumiset kuulostaa jotenkin niin tutuilta jälleen. Meilläkin mennään jo kovaa ryömien ja aina välillä noustaan kontta- ja "seisova koira"-asentoon jumppailemaan. Tällä viikolla neiti lähti yhtäkkiä kiipeämään portaita ja nyt sitten noustaan jo seisomaankin jokaista sopivankorkuista tukea vastaan. En kestä tätä kehitystahtia! Tää mamma on ihan hiessä, kun yritän pysyä perässä... :'D

    Päädyin hankkimaan konttauskypärän, jos se suojaisi edes vähän kovalta kivilattialta, mutta ainakaan tähän mennessä kypärä ei oo pysynyt päässä kahta sekuntia kauempaa. ;) Eli nyt sitten pysytellään pienen tutkimusmatkailijan perässä käytännössä koko ajan. Meillä tosin päiväuniajat on nyt lisääntynyt, kun tuo touhottaminen vie varmaan aika paljon energiaa, joten aina välillä saa pikkusen hengähtää. :D Mutta onhan tää ihan mahtavaa aikaa kaikkine hikineen päivineen! ;)

    Teidän unikoulu kuulostaa todella hyvältä. Vaikka aihe on arka, eiköhän se kuitenkin niin ole, että jokainen vanhempi tietää parhaiten, mikä on parasta omalle lapselle ja perheelle. Niin hyvä, että oot nyt saanut paremmin nukuttua, sillä se unenpuute on varmasti se rankin juttu. Toivotaan siis lisää hyviä öitä sinne!

    Oot ehkä maininnutkin, mutta missä vaiheessa olet itse ajatellut mennä töihin? Mä oon menossa marraskuun alussa, mihin on onneksi vielä aikaa, mutta kun ajankulku on tätä, niin sehän on kyllä ihan kohta jo... :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Kati! :) Kiitos kommentista! :) Teillä onkin sitten vilskettä siellä myös!! Isla on nyt ehkä ihan tämän viikon aikana alkanut nousta konttausasentoon ja myös seisoo tukea vasten aika pitkiäkin aikoja, mutta ei vielä nouse itse. Tosin ei varmaan kauan mene..Apua! :D Ihan mieletöntä vauhtia kyllä kasvavat ja kehittyvät! Saa olla äidit ihmeissään! :D Mulla ei vielä ole töihin paluun suhteen ihan selkeätä suunnitelmaa, mutta ainakin tämän vuoden olen kotona, mahdollisesti pidempäänkin! :) Aika menee kyllä ihan mieletöntä vauhtia..

      Poista