Treeniä taaperoarjessa (treeniviikko 8)

Heippa taas ja kivaa maanantaita! Täällähän näköjään alkaa kirjoitusintoa jälleen löytyä, joten nautitaan siitä. Viime vuoden lopulla päätin, etten jatka viikottaisten treenipäiväkirjojen kirjoittelua säännöllisesti, vaan kirjoittelen niitä mielummin silloin, kun siltä tuntuu. Nyt on sellainen fiilis, että olisi kiva kirjoittaa pitkästä aikaa treeneistä, joten tehdään se. Tässä tulee siis katsaus viime viikon liikkumisiin! Rehellisyyden nimissä, useina päivinä teen pieniä jumppia siellä täällä (pyrin liikkumaan pitkin päivää) enkä välttämättä muista niitä jälkeenpäin. Joku lyhyt muutaman minuutin jumppahetki iltapäivän tunteina saattaa siis tästä treenipäiväkirjasta jäädä mainitsematta. Tästä samasta syystä, en enää kirjaa treenejä Heiaheiaan tms. muuhun palveluun, koska en jaksa muistaa niitä pikkutreenejä, jotka kuitenkin ovat iso osa omaa liikkumiskokonaisuuttani. 

Sunnuntain pitkiksellä oli hymy herkässä, kun sai nauttia omasta ajasta parhaalla mahdollisella tavalla! <3

Treenipäiväkirja viikko 8

Viime aikoina maanantaista on usein tullut mulle lepopäivä, niin viimekin viikolla. Jos juoksen sunnuntaina pitkän lenkin, niin maanantai on sen vuoksi aika selkeä päivä ottaa vähän kevyemmin. Toki käytiin vaunulenkillä koiran kanssa, mutta päivään ei kuulunut muuten varsinaista rankempaa treeniä. 

Tiistaille olin sopinut illalle juoksutreffit ystäväni Jennyn kanssa pitkästä aikaa. Henrin tultua kotiin töistä heitettiin läpsyvaihdot ja minä painuin lenkille. Juostiin yhteensä noin 10 kilometrin lenkki, josta yhteinen osuus (7km) rauhallista pk-vauhtia (mulla ei ole vauhtia ylhäällä, mutta varmaan 6.30min/km) ja takaisin tullessa yhteiseltä rundiltamme juoksin pikku pätkän reippaammin ennen loppuverkkaa. Oli ihanaa päästä vaihtamaan kuulumisia Jennyn kanssa! <3 Kotona venyttelin hyvin ja rullailin. Aamulla käytiin vaunulenkillä (kuten joka päivä). 

Keskiviikkona käytiin aamupäivällä vaunulenkillä ja iltapäivällä tein reilun puolen tunnin kotijumpan olohuoneessa, samalla kun Isla katsoi Doraa telkkarista. Hyvä keino saada hetkeksi mammalle jumpparauha! ;)

Kotitreeni tehty!

Tein tämän alla näkyvän treenin ja lisäksi vähän muita liikkeitä, joita en enää muista. :D Olisi pitänyt kirjoittaa ne ylös. Mutta tämä oli hyvä ja sai hien päälle. Koko kroppa joutui töihin ja treeni meni nopeasti, kun liikkeestä toiseen siirryttiin melko vauhdilla. 

Torstaina aamupäivällä käytiin Hillan ja Selman kanssa pitkällä kävelylenkillä ja illalla varsinaisena treeninä kävin juoksemassa lyhyen vk-treenin, josta kirjoitinkin jo tässä postauksessa, mutta laitetaan tähän vielä uudestaan. Treeni näytti siis tältä:

10min alkuverkka

2x6min vedot (n. 5.25min/km)

1,5min palautus välissä

10min loppuverkka

Yhteensä 5,5km.

Tarkoituksena oli tehdä 3 vetoa, mutta jätin kahteen, kun jalat eivät tuntuneet ihan olevan mukana. Lenkin päälle tein vielä vähän coretreeniä kotona ja venyttelin. Tuo treeni on tosiaan poimittu HCR harjoitusohjelmista. 

Perjantai oli lepopäivä (vaunulenkki aamulla) ja illalla HCR Street team-porukan kanssa tapaaminen ja kick off juoksukevääseen. 

Lauantaina oli jumppapäivä! Tein treenin iltapäivällä Islan päikkäreiden aikana. Aikaa oli sen verran hyvin, että tein nämä molemmat alla näkyvät jumppavideot eli treeni kesti  yhteensä noin tunnin ja hyvä setti olikin. 

Tämä video on täysin oman kehonpainolla tehtävä tabata-treeni. 

Ja tässä hyödynnetään käsipainoja. 

Molemmat ovat tosi hyviä treenejä yksistäänkin ja mielestäni myös juoksijalle oikein sopivia! Paljon treeniä jaloille, pakaroille ja corelle, jotka on missiona saada tänä vuonna vahvoiksi! :) Lisäksi lauantaina taas rullailin jalkoja illalla telkkarin äärellä. 

Sunnuntaina oli pitkispäivä. Alunperin piti mennä juoksemaan ystäväni Jutan kanssa, mutta aikatauluhaasteiden takia päädyttiin kumpikin menemään omille lenkeille. Itse lähdin heti aamupäivällä kymmeneltä, mikä on varmaan suosikkiaikani lähteä lenkille aamupalan ja rauhallisen aamun jälkeen. Juoksin kevyttä vauhtia rantaraittia pitkin ja ajoittain fiilistelin ja ajoittain kirosin päin naamaa satavaa lunta ja tuulta! :D Kevät, missä olet?

Mun uudet NB:n Fresh Foamit jotka ostin Jenkeistä <3

Maisemat oli harmaat! :D

Juoksin yhteensä 15km, pääsiassa rauhallista pitkisvauhtia ja lopuksi hieman reippaammin muutaman kilsan. Koen, että välillä on hyvä totuttaa jalkoja pitkän lenkin päätteeksi juoksemaan vähän kovempaa, vaikka väsyttääkin, sillä se harjoittaa hyvin kisatilanteeseen. Väsyneillä jaloilla pitäisi jaksaa vielä puristaa vähän lisää kohti maaliviivaa! ;) Vaikka maratontavoitteeni siintääkin vasta elokuussa (HCM) niin silti ajatukset alkavat jo pitkillä lenkeillä mennä kohti sitä.

Sunnuntai-iltapäivällä käytiin vielä koko perhe kävelyllä ja loppuilta olikin mukava ottaa rennosti! :) Sellainen liikuntaviikko tällä kertaa! Nyt tosiaan odotan kovasti huomisen hierontaa ja toivon, että kropan jumit saadaan auki, sillä jalat tosiaan kaipaavat hierontaa. Viime kerrasta on aivan liian pitkä aika! 

Millainen treeniviikko sulla oli? Kuka muu on tänä vuonna juoksemassa kokonaisen maratonin? Missä? :) 

Kivaa viikkoa!

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa

HCR Street team 2017 & KICK OFF

Perjantai-iltana oli yksi helmikuun kohokohtia, nimittäin tapaaminen HCR Street team porukalla ja starttaus tämän porukan osalta kevään juoksukauteen. HCR Street team on juoksuharrastajista koottu porukka, jonka tarkoituksena on levittää sanaa SUL juoksutapahtumista (Helsinki City Run, Helsinki City Marathon, Street Run ja Minimarathon) etenkin sosiaalisessa mediassa. Mukana on eritasoisia juoksijoita, joita kaikkia yhdistää halukkuus levittää juoksun ilosanomaa ja hyvää fiilistä myös muille. Ja mikä ihan mahtava porukka onkaan kasassa! <3

Kuva: Hilla Stenlund

Mulla on ilo olla mukana HCR Street teamissa alusta asti eli syksystä 2012. Oikeastaan voin kiittää Street teamia osaltaan siitä, että aloin ylipäätään kirjoittamaan omaa blogia ja innostuin sosiaalisesta mediasta! Kirjoitimme nimittäin ensimmäisenä Street team- keväänä blogeja SUL:n julkaisualustalle, ja innostuin siitä niin kovasti, että päätin perustaa oman juoksublogin keväällä 2013! Se oli siis menoa ja candyontherun sai alkunsa! Toki olin miettinyt blogin perustamista muutenkin, mutta kokeiltuani bloggaamista toisella alustalla totesin, että se voisi olla oma juttuni. Bloggaamisen lisäksi porukka on tuonut mukanaan paljon juoksukavereita, joiden kanssa on aina yhtä ihanaa fiilistellä ja pohtia juoksujuttuja, mutta myös puhua muista asioista elämässä. Juoksu kulkee meillä kaikilla mukana läpi elämän erilaisten haasteiden ja vaiheiden, ja juoksukavereissa yksi parhaita puolia on se, että he ymmärtävät vaikkapa harmituksen loukkaantumisen suhteen tai vastaavasti osaavat iloita puolestasi, kun se kauan jahdattu puolimaratonin enkka paukkuu! :) 

Muistoja Street team seikkaluista vuosien varrella :)

Kuva: Onevision.fi (HCR 2015)

Perjantai-iltana tosiaan kokoonnuimme HCR Street teamin kick offiin Valo-taloon Suomen Urheiluliiton tiloihin, jossa pääsimme tapaamaan toisiamme, SUL:n porukkaa sekä yhteistyökumppaneita (tänä vuonna mm. Garmin, New Balance, Sportyfeel, Ice Power). Ruuan äärellä tutustuimme toisiimme, kävimme läpi tulevan kevään HCR:ää ja sen uudistuksia ja saimme kuulla yhteistyökumppaneilta heidän tuotteistaan. 

Tämän kevään HCR:n osalta olen eniten innoissani varmaankin reittimuutoksen osalta! Reitti tulee olemaan n. 15km asfaltilla ja n.6km hiekkateillä ja se on huomattavasti tasaisempi kuin viime vuonna, mikä lupaa hyvää! Pääsee kovempaa vähemmällä efortilla! ;) Myös merenrantamaisemaa tulee reitillä olemaan enemmän, mikä on aina plussaa! Eli siis, jos vielä mietit osallistumista niin älä enää mieti, tule mukaan! :) 2,5 kuukautta aikaa treenata ja tsemppiä saat varmasti meiltä kaikilta ainakin somen kautta! :)

HCR reitti 2017

Yhteistyökumppaneista ehdoton suosikkini on New Balance. Ihastuin viime vuoden aikana NB:n kenkiin ja nyt en enää vaihtaisi niitä pois! En ole tietenkään NB:ltä testannut useita kenkiä, mutta omat suosikkini löytyvät Fresh Foam-sarjasta. Aikaisemminhan juoksin Asics:n Nimbuksilla monta vuotta, mutta viimeisimmät mallit olivat jalkaani aivan liian pehmeitä ja koko kenkä tuntui raskaalta. New Balancen Fresh Foam tarjosi sitten kaivattua pehmeyttä ja rullaavuutta, joten se oli rakkautta (melkein) ensi silmäyksellä! Nyt odotan kovasti, että pääsen testailemaan New Balancen Fresh Foam Zantea, joka saadaan heiltä testiin. 

NB Fresh Foam 1080

Uusi tuttavuus itselleni oli Craft Finland joka kuuluu Suomen New Balancen kanssa saman talon omistukseen, ja saimme heiltä testiin pitkähihaisen midlayer-paidan (aivan ihana, vietin siinä koko lauantaipäivän shoppailureissuilla) sekä treeni t-paidan. Molemmat olivat viikonloppuna käytössä ja totesin hyviksi ainakin ensituntumalta! Hauskaa saada uusia treenivaatetuttavuuksia vanhojen suosikkien rinnalle! :)

Craftin Midlayer-paita -tykkään!! <3

Craftin treenipaita ja Sportyfeel palautusjuoma

Lauantaina Ikeassa, hengailin koko päivän tuossa Craftin Midlayer-paidassa, niin mukava päällä!

Sportyfeelin (joko on tänä vuonna HCR:n nimikkokumppani) tuotteita olen käyttänyt jo pitkään, sillä LIDL on se kauppa, jossa tehdään suurimmaksi osaksi meidän perheen ruokaostokset. Suosikkejani Sportyfeel-tuotteista on protskupatukoista lakunmakuinen patukka (niin namia) sekä palautusjuomista juuri tämä kuvassa näkyvä suklaanmakuinen juoma, joka maistuu ihan kaakaolta! Näitä tulee käytettyä aina silloin tälloin. Olen koittanut hieman vähentää esimerkiksi protskupatukoiden syömistä, ja mielummin korvaan ne ns. oikealla ruualla, mutta toisinaan niitä tulee kyllä napattua evääksi tai herkuksi! Jatkossa ennen HCR:ää aion testailla enemmän LIDL:n urheilujuomaa sekä geelejä.

Tein lauantaina tunnin aerobisen+lihaskuntotreenin kotona ja sen päälle tuntui hyvältä ottaa palautusjuoma :)

Parasta perjantai-illassa oli kuitenkin ihmisten näkeminen ja höpöttäminen samanhenkisten tyyppien kanssa! <3 Omalla kohdalla kavereiden kanssa vietetty aika ilman pikku sidekickiä on tällä hetkellä aika vähäistä, joten 3 tuntia juoksukavereiden seurassa perjantai-iltana ihan vain minä itse oli tervetullut herkku! :) Pieniä asioita sitä oppii arvostamaan! Viime vuonnahan Isla oli mukana Street teamin kickoffissa, ja oli juuri tekemässä ekaa hammasta, joten ilta oli melkoisen itkuinen ja mulla taisi mennä puolet jutuista ohi! :D Nyt osasi siis tosiaan nauttia omasta ajasta tämän huippuporukan seurassa! 

Hyvillä ja iloisilla fiiliksillä siis kohti juoksukevättä ja HCR:ää! 

Kivaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa! :)

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa

Oivalluksia, arkea & treenejä

Heippahei ja kivaa perjantaita! Pitkästä aikaa tänä aamuna sain kammettua itseni hieman aikaisemmin ylös sängystä ja nauttimaan mun rauhallisesta aamuhetkestä, kun koko muu talo vielä nukkuu. Keitin kahvia ja nyt annan vain näppäimistön laulaa. Ihan parasta! Olen kaivannut näitä hetkiä! <3

Viime viikon masistelujen jälkeen arki on alkanut taas tällä viikolla maistua. Tuntuu siltä, että ollaan päästy rutiineihin kiinni ja päivät rullaa mukavasti. Tai no suurimmaksi osaksi. Jos saisi vielä toivoa, niin taaperoneiti voisi palata hieman pidempiin päikkäreihin kuin reiluun tuntiin.. Siinä tunnissa on nimittäin vähän hätästä koittaa hoitaa kaikkia työjuttuja, joita mulla usein on to do-listalla. No onneksi sentään yöt ovat olleet viime aikoina aika ok eikä väsymys sen puolesta paina. Jos vain itse muistaisi vielä mennä hieman aikaisemmin nukkumaan, niin nämä aamuherätykset eivät tuntuisi pahalta.  

Meidän päiviin on tällä viikolla sisältänyt ystävien näkemistä  (ihan paras keino saada oma mieliala taas iloiseksi!), leikkitreffejä, ulkoilua, kaupassa käyntiä, siivousta ja vaunulenkkejä. Kaikkia niitä juttuja siis, jotka tällä hetkellä kuuluvat tähän arkeen ja tekevät siitä sellaisen kuin se on. Isla selkeästi nauttii, kun saa nähdä vähän muitakin ihmisiä päivisin ja niin minäkin, joten pyritään viikottain tapaamaan ystäviä ja järjestämään leikkitreffejä. Tiistaina käytiin ystäväni Katin ja hänen lastensa luona leikkimässä ja siinä härdellin keskellä ehdittiin onneksi myös aikuisten kesken vaihtaa hieman kuulumisia. 

Torstaina meillä oli ilo saada taas pitkästä aikaa Hilla ja Selma vieraiksi meille. Käytiin pitkällä vaunulenkillä (huh, että oli ajoittain raskasta nuoskalumen takia!) ja sen jälkeen syötiin salaattilounas ja juotiin kahvit. Ja tietysti höpötettiin koko ajan suut vaahdossa, heh! Meillä on Hillan kanssa paljon yhteisiä juttuja (mm. lapset, juoksuharrastus, työsuunnitelmat, blogijutut jne.), joten juttua riittää aina, mikä on aivan huippua! On mahtavaa, että blogien kautta on tullut löydettyä tällaisia ystäviä! <3 

Isommat tytöt vaunulenkillä :)

Pienemmät tytöt vaunulenkillä

Meidän lounassalaatit

Molemmat typyt kainalossa: Selma ja Isla <3

Hilla oli myös hyvä antamaan mulle "pep-talkin" eli laittamaan asioita perspektiiviin, kun kerroin hänelle mun viime viikon masisteluista, jotka ylsivät someen ja blogiinkin. Välillä on vain hyvä jutella niistä jonkun toisen kanssa, joka ymmärtää, jotta saa oikeata näkokulmaa asioihin! Jälleen kerran todettiin, että vaikkapa Instagram, josta molemmat kovasti tykätään, on tosiaan vain hyvin pieni kurkistus ihmisten elämään ja siellä jaetaan useimmiten vain ne hyvät ja positiiviset hetket, kuten me itsekin teemme. Kuvien taakse mahtuukin sitten usein monta muutakin tarinaa, jotka eivät välttämättä niistä tule esille eikä siinä ole mitään pahaa. Instahan on tehty positiivisten asioiden jakamista varten. Mutta silloin, kun itsellä on huono fiilis, on sieltä ehkä helpompi vain pysyä poissa ja odottaa parempia aikoja! ;) 

Blogin suhteenkin sain taas Hillalta lisää inspistä ja koutsausta (kiiitos!<3) ja ehkä tämä kirjoituslukko tästä alkaa taas lähteä pois. Todettiin, että voin hyvin kirjoittaa lyhyempiä tekstejä, kaikkien ei tarvitse olla romaanin pituisia ja kaikissa teksteissä ei tosiaan välttämättä tarvitse olla maailmanluokan ideaa ja ajatusta takana. Tosiasiassa viime aikoina olen kärsinyt hieman blogi-inspiksen puutteesta, mutta uskon että inspiraatio on taas tullut takaisin! Jeiii! Eli mitä tästä opimme? Jos sulla on inspiraation puute, jossain omassa jutussa, niin juttele siitä jonkun sellaisen kanssa joka ymmärtää ja tietää asiasta! <3 Silloin voit saada kullanarvoisia neuvoja ja mielipiteitä, jotka saavat sut ohjattua takaisin oikealle tielle. 

Pari juttua, mihin olen tällä viikolla myös tyytyväinen on paluu terveelliseen ruokavalioon ja treeneihin. Ne ovat osa arkea, joten tuntuu kivalta, että ne ovat mallillaan! Tähän perjantaihin mennessä olen tällä viikolla käynyt juoksemassa tiistaina ystäväni Jennyn kanssa. Juostiin 10km (yhdessä 7km), yhteinen osuus oli tosi rauhallista pk-vauhtia ja omalla osuudella (kun juoksin tapaamispaikkaan ja sieltä takaisin kotiin) otin hieman vauhdikkaampia pätkiä. Keskiviikkona tein iltapäivällä kotitreenin olkkarissa (koko kroppa) samalla, kun Isla katsoi Doraa ja juoksi ympäriinsä, hehe (story of my life). Eilen torstaina oli tarkoitus tehdä lyhyt vk-treeni, joka tulikin tehtyä, mutta hieman lyhyempänä kuin oli tarkoitus. Mun oli tarkoitus juosta 10min verkka, ja sitten 3x6min tempovauhtia (mulla tällä hetkellä n. 5.20min/km) 1,5minuutin palautuksilla ja loppuun 10min verkka. Juoksu tuntui tosi nihkeältä (mun kroppa kaipaa todella kipeästi hierontaan!), joten jätin vedot vain kahteen ja lopulta harjoitus kesti yhteensä vain 35minuuttia. No parempi kuin ei mitään. Illalla sitten vihdoin varasin hieronnan ensi tiistaille, jossa toivottavasti saadaan jumit auki! 

Tuo yllämainittu vk-treeni on muuten HCR:n harjoitusohjelmista, jotka löytyvät täältä! Harjoitusohjelmia on monelle eritasoiselle juoksijalle, joka on tähtäämässä HCR:lle! Kannattaa tsekata! Itse ainakin ajattelin hyödyntää niitä hieman ohjenuorana. 

Tänään illalla meillä on HCR Street teamin Kick off-tapaaminen ja odotan kovasti näkeväni muita Street teamilaisia pitkästä aikaa! :) Viikonlopulle ei ole muita erityisiä suunnitelmia kuin, että huomenna lähdetään metsästämään Islalle turvaistuinta ja sunnuntaina on luvassa pitkis. Tästä tulikin varsinainen sillisalaattipostaus, mutta hei. Ainakin kirjoituslukko lähti pois! ;)

Mitä sun viikkoon on kuulunut? Mitä viikonloppusuunnitelmia? :) 

Kivaa viikonloppua! <3

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa

Lentäminen 1-vuotiaan kanssa

Pitkät lennot taaperon kanssa olivat ehdottomasti se osa-alue meidän Floridan matkasta, joka mietitytti etukäteen eniten. Ilokseni voin kuitenkin raportoida, että lentäminen 1-vuotiaan kanssa oli helpompaa ja mukavampaa kuin osasin kuvitella! Kyse saattoi olla hyvästä tuurista, mutta aivan sama! "We did it", kuten seikkalija Dora sanoisi! ;) (Ja seikkailija Dora oli muuten isossa osassa tekemässä meidän lentomatkoista mukavia!)

Perheselfie kentällä ennen lentoa :)

Helsinki-Vantaalla oli lastenrattaita, joilla sai kärrättyä taaperoisen gatelle asti 

Menomatkalla tosiaan lensimme Helsingistä Osloon (reilu tunnin lento) ja jatkoimme Oslosta Miamiin, jonne lentoaika oli 10,5 tuntia. Takaisin tullessa lensimme Miamista Kööpenhaminaan 9,5 tuntia ja Köpiksestä Helsinkiin reilun tunnin. Lyhyillä lennoilla Isla istui mun sylissä ja ne menivätkin todella nopeasti. Nousuissa ja laskuissa imetin, jotta korvat pysyisivät auki, eikä niiden kanssa ollut onneksi ongelmia. 

Pitkille lennoille emme olleet ostaneet Islalle omaa paikkaa, mutta taktisesti tehdessämme lähtöselvitystä valitsimme koneesta kolmen rivin, jossa oli yksi paikka vapaana meidän paikkojen lisäksi ja toivoimme sormet ristissä, ettei kukaan varaisi sitä paikkaa! ;) No menolennolla SAS oli ystävällisesti lukinnut kolmannen paikan, joten siihen ei tullut ketään ja saimme sen Islalle (jippiii!) ja takaisin tullessa kävi yhtä hyvä tuuri ja paikka meidän kolmen rivillä jäi ylimääräiseksi, joten jälleen Islalla oli oma paikka, jossa istuskella, leikkiä ja nukkua. Toki nousuissa ja laskuissa hän istui sylissä mun turvavyöhön kiinnitettynä. Oman paikan saaminen taaperolle pitkille lennoille oli kyllä pelastus! Jos olisi pitänyt pitää sylissä koko pitkä lento, olisi siitä varmasti tullut epämukavampaa meille kaikille, mutta toki siitäkin olisi varmasti selvitty!

Käsimatkatavaroiden pakkaaminen oli mielestäni ehkä se haasteellisin osuus lennoista. Mitä kaikkea pitää ottaa lennolle mukaan, kun tila on kuitenkin rajallinen? Tässä meidän listaa, mitä käsimatkatavaroista löytyi taaperoa varten: 

• Vaippoja (paljon, 1/matkustustunti), lentokoneessa vatsa saattaa toimia useammin kuin kotona
• Wipeseja
• Vaipanvaihtoalusta
• Rätti 
• Näistä yllämainituista pakkasin "vessapussin", joka oli aina helppo napata mukaan lentokoneen vessaan vaipanvaihtoa varten, joka sujui yllättävänkin leppoisasti.
• Kirjoja
• Muovipussissa pieniä leluja, joita Isla tykkäsi kaivella sieltä ja laittaa takaisin
• 2xvaihtovaatteet, joista ensimmäiset tuli käyttöön jo Oslossa pienen vaippaäksidentin seurauksena
• Eväitä: talk-muruja, maissinaksuja, rusinoita, banaania, muutama purkkiruoka, smoothie, taaperon välipalapatukka (mielummin liikaa kuin liian vähän oli mun motto ja lisäksi otin itselleni myös muutaman protskupatukan ja pähkinöitä. Nälkäisenä ei ole kiva olla, kun matkustuspäivä on pitkä.) 
• Ruokalappu, juomamuki
• Unipussi nukkumista varten (nukkuu kotona aina unipussissa)
• Ipad (!!) Täytyy sanoa, että pädi oli se joka Islaa eniten lennolla viihdytti ja siellä annettiinkin hänen katsoa seikkailija Doraa niin paljon kuin ikinä halusi..heh. Kaikki keinot käytössä, jotta matkasta tulee mukava.

Lisäksi viihdykkeenä toimi myös lentokoneen omat telkkarit, jotka olivat hyvin kiinnostavia ja niitä oli kiva painella! :)  Mennessä pitkälle lennolla Isla nukkui muutaman tunnin ja itse käytin ajan hyödyksi nukkumalla myös. Takaisin tullessa lento oli "yölento", joten hän nukkui jopa 5 tuntia, joka sai tietysti lennon tuntumaan paljon nopeammalta! Melkein siis, jos voisi valita niin yölentoa suosisin, vaikka päivälentokin meni todella rattoisasti.

Väsynyt pieni matkalainen <3

Nukkumassa päikkäreitä omalla paikalla

Miamiin saapuessa riemulla ei ollut rajoja 10 tunnin lennon jälkeen.. 

Kunnes maahantulotarkastusjono kesti hieman liian pitkään taaperon (ja meidänkin) makuun ja saimme kokea ensimmäiset itkupotkikset siinä kohtaa, kun ei saanutkaan enää juoksennella ympäriinsä vaan piti seisoa jonossa kiltisti. Onneksemme pääsimme etuilemaan ystävällisten norjalaisten edelle ja selvisimme maahantulotarkastuksesta sen myötä edes hieman nopeammin. Siitä sitten vielä hakemaan matkatavaroita ja autoa vuokraamaan ennen kuin pääsimme hotellille, mutta se onkin jo toinen tarina se..

Kaiken kaikkiaan siis lentäminen sujui tosi mukavasti kiitos taaperon oman istuinpaikan, Ipadin ja eväiden! :D Ne taisivat olla meillä ne avaimet onnistuneeseen lentomatkaan! :)

Nyt mietitään vain kuumeisesti, että milloin sitä taas pääsisi reissuun. Matkakuume ei taida koskaan hellittää! :)

-Karoliina


Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa

Kisaraportti: Miamin puolimaraton 2017

Miamin puolimaraton ja maraton juostiin sunnuntaina 29.1. Saavuttiin Miamiin perjantaina 27.1, joten kovin pitkään ei ollut aikaa toipua pitkästä lennosta ja aikaerosta ennen kuin oli aika asettua lähtöviivalle sunnuntaiaamuna klo 6! Onneksi aikaeroon on USA:han päin mennessä helpompi tottua eikä aikaisin herääminen ei tuota ongelmia ensimmäisinä päivinä. Sisäinen kello (tai vaihtoehtoisesti pieni tarmokas yksivuotias "kello") herättää varmasti ajoissa! ;) Lauantaiaamuna käytiin aamulenkillä Miami Beachilla ja otin kävelyn lomassa pieniä hölkkäpätkiä, jotta sain jalkoja verryteltyä lennon jälkeen.

Lauantaiaamupäivällä suunnattiin Miami Maratonin expoon hakemaan mulle juoksunumero ja muut tilpehöörit. Expoon meneminen mahdollisimman ajoissa olikin hyvä päätös, sillä pois lähtiessä jonot olivat jo melkoiset! Expo pidettiin nyt ensimmäistä kertaa Marlins Parkissa, joka on Miami Marlins baseball-joukkueen kotistadion. Itselläni expovierailu meni todella sujuvasti ja sain tarvittavat jutut (juoksunumeron, t-paidan, kassin jne.) melko nopeasti ilman pitkää jonotusta, vaikka esimerkiksi turvatarkastusjonot veivät hieman aikaa. Expo oli todellinen juoksijan paratiisi, sillä myynnissä oli kymmenissä kojuissa kaikkea, mitä juoksija voi tarvita! Itse ostin uudet juoksukengät hyvässä alennuksessa (NB:n Fresh Foamit) sekä shotblockeja. 

Lauantai-iltana pohdin kovasti juoksuasua seuraavalle aamulle, sillä normaalin Miamin sään (aurinkoista ja lämmintä) sijaan kisa-aamulle oli luvattu sadetta ja melko viileää säätä! Päädyin juoksemaan topin sijaan kisajärjestäjien antamassa t-paidassa, mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä sadetta ja tuulta oli luvassa. Käytiin myös ostamassa meille kaikille kertakäyttösadetakit, sillä Henri ja Isla lupasivat tulla kannustamaan reitin varrelle eikä meillä lomavarustukseen kuulunut sadetakit (what´s up Miami, sadetta?)... :D 

Kuva: mun Instagram storieseista

Puolimaratonille valmistavana iltaruokana söin ISON täytetyn leivän, jolla tuli kyllä hiilarivarastot täyteen! Nam.

Asetin kellon soimaan 3.30 sunnuntaiaamuna, mutta heräsinkin jo 3 aikaan ilman kelloa ja nousin ylös tekemään rauhassa valmisteluja. Keitin kahvia ja söin muutaman paahtoleivän sekä urheilujuomaa (asuimme Miamissa huoneistohotellissa, jossa oli keittiö) ja valmistauduin rauhassa. Fiilis oli aika rauhallinen, sillä tiesin osittain mitä on tulossa, koska olin menossa Miamin puolikkaalle toista kertaa! Kuvailin videoita Instagram storieseihin ja raportoin kisapäivästä sinne "livenä". Toivottavasti tykkäsitte videoista, te jotka niitä pääsitte katsomaan! Mulla oli hauskaa niitä tehdessä! :)

Klo 4.15 suuntasin hotellista ulos mukanani vain muovikassi, jossa oli vähän evästä (banaani ja energiapatukka), vesi-urheilujuomasekoitus sekä sadetakki. Olin päättänyt etten laita mitään tavarasäilytykseen, joten lähdin suoraan juoksuasussa ulos. Oltiin sovittu Henrin kanssa, että he tulevat Islan kanssa mua vastaan maaliin, ja tuovat vaihtovaatteet mukana. Ulkona ei onneksi satanut, kun kävelin kohti bussien lähtöpaikkaa, joilla pääsin Miami Beachilta dowtowniin lähelle lähtöpaikkaa. Keli oli n.+15 aamuyöllä, joten t-paidassa ei tullut lämmin, mutta ei vilukaan!

Löysin shuttle-busseille helposti ja hyppäsin kyytiin! Matka kohti Miami dowtownia ja American Airlines Arenaa alkoi! :) (Suosittelen ehdottomasti hyödyntämään shuttleja, jos asut Miami Beachilla ja olet juoksemassa Miamin maratonia/puolikasta. Shuttleen pitää ostaa paikka etukäteen, mutta se on todella kätevä!)

Kun saavuimme dowtowniin, oli siellä jo melkoinen ruuhka ja hässäkkä, kun useita teitä oli suljettu kisaa varten. Kuljettaja joutui jättämään meidät hieman aikaisemmin pois bussista ja käveltiin American Airlines arenalle, jonka vierestä maratonin ja puolikkaan lähtö oli. Ilma oli sen verran viileä, että päädyin menemään suoraan sisälle American Airlines Arenaan lämmittelemään, käymään vessassa ja syömään eväitä. Täytyy sanoa, että pro ratkaisu! ;) Hengailin sisällä, venyttelin vähän ja söin eväät ennen kuin suuntasin ulos ja kohti lähtökarsinoita puoli 6 maissa. Heitin sadetakin siinä vaiheessa päälle, vaikkei satanutkaan, sillä tuuli oli todella kylmä. Sadetakki lämmitti juuri sopivasti! Fiilis alkoi nousemaan, kun ympärillä oli innostunut ja latautunut tunnelma!

Löysin helposti omaan lähtökarsinaan D ja siellä saimmekin hengailla tovin ja odotella, että kisa saatiin alkamaan, kun Miamin poliisi varmisti, että reitti oli selvä. Ensimmäisenä liikkeelle lähti kelaajat ja sen jälkeen eliitti, ja sen jälkeen sitten me "tavalliset tallaajat". Fiilis lähdössä oli hyvä ja innostunut! Sade pysyi toistaiseksi poissa ja tiesin, että viileä keli sopisi mulle, joten se ei sinänsä haitannut. Heitin sadetakin pois hieman ennen kuin lähdettiin liikkeelle. 

Meidän lähtöryhmä pääsi liikkeelle noin klo 6.17 ja sitten vihdoin mentiin! Huomasi, etten ollut aikaa hakemassa tai kovin tosissani liikkeellä, kun olin unohtanut laittaa gps:n päälle ja sitä säädin vielä juostessani lähtöviivan yli. Ups! No, onneksi se alkoi pelittämään nopeasti. 

Miami maratonin ja puolikkaan reitti (www.miamimarathon.com)

Yläpuolella olevassa kartassa näkyy puolikkaan ja maratonin reitti, joka suuntaa heti lähdön jälkeen kohti Miami Beachia MacArthur Caysewayta pitkin. Tällä alkupätkällä on kaksi isoa mäkeä (siltoja), jotka tuovat hieman mäkeä muuten hyvin tasaiseen reittiin. Lähdön aikaan on vielä pimeätä ja viime kerralla juostessani Miamin puolikasta oli upeata katsella vähitellen värjäytyvää taivaanrantaa ja nousevaa aurinkoa juostessamme Miami Beachia kohti, mutta tällä kertaa aurinko pysyi visusti pilvien takana. 

Jo lähdössä aloin tuntea, että vessahätä iskee (voi ei!) ja päätin, että piipahdan sopivassa kohdassa bajamajaan, sillä mielummin hukkaan vähän sekunteja kuin joudun kärvistelemään asian kanssa koko juoksun ajan. Se olikin hyvä päätös ja kolmannella kilsalla näin sopivan bajamajan, jonne pääsin juoksemaan suoraan ja ulos aika nopeasti. Tämän jälkeen pystyin keskittymään pelkästään juoksemiseen ja aloin nauttimaan menosta. Jalat tuntui hyviltä ja kaikki oli ok, joten pyrin asettamaan "kruisailumoodin" päälle ja annoin mennä. Jälkeenpäin katsoessani gps:stä kilsavauhteja huomaan, että ne vaihtelevat jonkin verran. Se on ehkä haaste silloin, kun ei ole mitään tiettyä aikatavoitetta ja menee vain fiiliksen mukaan. Juoksin kilsoja 5.00-5.36 min/km väliltä ja keskivauhti koko kisan aikana oli 5.14min/km. 

Sade oli onneksi pysynyt poissa tähän asti, mutta 5km kohdalla ylittäessämme viimeistä siltaa Miami Beachille se  sitten alkoi! Eikä mikä tahansa pikku sade, vaan ihan reipas trooppinen sade höystettynä mukavalla sivutuulella! Uhh! Onneksi mulla oli lippis päässä, joka auttoi suojaamaan sateelta ja samoin kiitin mielessäni, että olin laittanut päälle t-paidan enkä toppia. Sinänsä toki aika sama, kun kastuu jokatapauksessa, mutta ainakin t-paita suojasi hieman yläselkää ja olkapäitä, jotka helposti mulla jännittyvät kylmässä. 

Sateen alettua mietin, että onneksi olen tottunut tällaiseen Suomen vaihtelevissa keleissä ja päätin etten anna sen häiritä! :D Olosuhteille ei voi mitään, mutta omalle asenteelle voi. Aika monelle muulle juokseminen sateessa tuntui olevan iso juttu ja ymmärrän sen, koska Miamissa harvemmin sataa. Tapahtuman kannalta sää oli tosi harmillinen, mutta kuten sanottua, it is what it is.

Sateisessa kelissä kurvasimme Miami Beachille ja lähdimme kiertämään lenkkiä saarella, jossa juostaan suurin osa puolikkaan kilsoista (n.5-15km). Sade ja tuuli ei onneksi haitannut niin paljon isojen talojen välissä juostessa leveillä  ja tasaisilla kaduilla. Miami Beachilla juokseminen oli siistiä jälleen kerran, vaikka yleisöä ei ollutkaan niin paljon säästä johtuen. Aloin innostua kun vähitellen lähestyimme pistettä, jossa tiesin Henrin ja Islan olevan kannustamassa! Sadekin alkoi jossain vaiheessa vähentyä enää pieneksi tihkuksi. 

Henri ja Isla olivat reippaina sadetta uhmaamassa sovitussa paikassa (noin 8km kohdalla) ja Henri nappasi muutaman kuvan siinä kohtaa! En tiedä tajusiko Isla, että äiti se siellä oli juoksemassa, vaikka kuulemma kiinnostuneena oli katsonut juoksijoita! :) 

Sain heidän näkemisestään mukavasti lisäpuhtia ja pian oltiinkin jo 10km väliaikapisteellä, jonka ylitin ajassa 55.50. Fiilis juoksun suhteen oli edelleen tosi hyvä, ei mitään ongelmia! Seuraavat 5 kilometriä Miami Beachilla juostessa menivät edelleen mukavasti (kilsavauhdit 5.26, 5.20, 5.18, 5.18 ja 5.15min/km). Henri ja Isla olivat toisen kerran kannustamassa n. 14 kilometrin kohdalla, mikä oli tosi ihanaa! <3 

Venetian Causeway ja kohti Dowtownia

Viimeiset kilometrit puolikkaalla juostaan Venetian Causewayta pitkin sekä Miamin Dowtownissa. Venetian Causeway on yksi suosikkikohdistani reitillä, sillä näkymät ovat aivan upeat! Viimeisen 5 kilometrin ajaksi päätin nostaa hieman vauhtia, sillä tankissa oli vielä aika paljon bensaa jäljellä. Kilometriajat olivat 5.22, 5.10, 5.09, 5.00 ja 5.04min/km. Progressiivinen pitkis siis, kuten oli tarkoituskin! ;) Maaliin tulin iloisena ja hyvävoimaisena, puolimaraton numero 18 check. Hyvä, vahva juoksu ja super siisti kokemus jälleen kerran! <3

Kuvasin maaliintuloa videolle! :D

Jälkeenpäin oli mielenkiintoista katsoa tuloksista, että olin 14124 puolimaratoonarista sijalla 2567 ja omassa sarjassani 602/7144. Loppuaika oli tosiaan 1.55.17, johon olin tyytyväinen tässä kohtaa. Ilman sen kummempaa vk-treeniä erittäin jees. Ja varmasti itselleni oli hyvä asia, että sää oli mitä oli, sillä kuumuudessa olisin varmasti kokenut enemmän haasteita! :) 

Henri ja Isla tulivat mua maalin jälkeen vastaan, mutta lähdettiin melkein samantien autolle, sillä mä aloin jäätyä pystyyn! Olisi ollut tosi mukavaa nauttia pidempään kisan jälkeisistä fiilistelyistä, mutta tässä kohtaa sää teki tepposet ja fiilistelyt jäivät lyhyiksi. 

<3

Kaiken kaikkiaan Miamin puolimaraton oli jälleen aivan upea kokemus ja olen tosi iloinen ja kiitollinen, että sain olla mukana! <3 Järjestelyt pelasivat todella hyvin 25 000 juoksijan tapahtumassa ja itselläni ei ainakaan ole mitään valituksen sanaa. Voin lämpimästi suositella tapahtumaa! :)

Vuoden ensimmäisestä puolikkaasta on hyvä jatkaa kohti juoksukevättä täällä Suomessa ja tämä antoi kyllä paljon motivaatiota ja innostusta alkaa toden teolla treenaamaan myös vauhtia. Tänä vuonna haaveissa siintää jälleen oma puolimaratonin ennätys ja tiedän, että se vaatii aika paljon töitä, joten ei auta kuin kääriä hihat ja alkaa hommiin. Hymy huulilla tietysti, koska ei juoksu niin vakavaa ole! ;)

Hyvää ystävänpäivää tyypit, kiitos kun luette mun juttuja ja kommentoitte niitä! <3

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa