Espoo Rantapuolikas 2019

Juoksin lauantaina ensimmäisen puolimaratonin toisen raskauden jälkeen kotikaupungin Espoo Rantamaratonilla! <3 Tämä oli mulle 21. puolimaraton, mutta tavallaan se tuntui taas ensimmäiseltä. Uuden ajan ensimmäiseltä. Puolimaraton kuntoon pääseminen tämän toisen raskauden jälkeen oli itsessään melkoinen matka. Siinä oli iso työ ja se vei paljon aikaa, mutta onneksi olen nauttinut matkasta suurimmaksi osaksi. Toki turhautumisen hetkiäkin on ollut. Vuosi ja melkein 4kk toisesta synnytyksestä ja olen taas takaisin tekemässä sitä, mistä nautin ihan suunnattoman paljon.

Kisaviikolla jännitin tulevaa puolikasta, mutta ehkä eniten jännitin kuitenkin sitä tulenko kipeäksi, sillä olo ei ollut ihan 100% normaali.  Siihen ei auttanut kaksi pientä nuhanenää kotona, joilta pelkäsin saavani pöpöjä. Onneksi en tullut kipeäksi ja pääsin lauantaina juoksemaan, sillä olisin ollut niiiiin pettynyt, jos juoksu olisi pitänyt jättää väliin. 

Katjun kanssa välillä yhdessä juoksutapahtumassa juoksemassa eikä töissä :) <3

Kävin hakemassa juoksunumeron perjantaina, joten siitä ei enää lauantaina tarvinnut huolehtia. Olin kisapaikalla 11 aikaan ja menin heti moikkaamaan tuttuja, joiden kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia! <3 Muun muassa Elina, Merituuli, ja Katju oli paikalla ja monia muita. Juoksutapahtumissa ihan parasta on kyllä sosiaalinen puoli, jota olen kaivannut tosi paljon. Ihanaa oli nähdä paljon tuttuja kasvoja! 

Aika ennen starttia meni nopeasti; tavarat varustesäilytykseen, vessassa käyntiä, vähän verkkaa ja valokuvia muistoksi. Aika tuttua kaavaa. Pian kello olikin 12 ja SM-maratonin lähtöryhmä starttasi ensimmäisenä, jonka jälkeen me ryhmityimme lähtöön. Merituulin kanssa menimme suunnitelman mukaan 2h jänisten läheisyyteen. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi 2h alituksen, mikä vaatisi n. 5.39 min/km keskivauhtia. Se tuntui kovalta, mutta mahdolliselta tavoitteelta, sillä en ole tehnyt kovin paljon varsinaista vk-treeniä. Tiedän kuitenkin, että numerolappu rinnassa on mulle aina ihan eri juttu, kuin omat lenkit. 

Merituulin kanssa valmiina starttiin!

Klo 12.10 pamahti starttilaukaus ja kesti hetken ennen kuin pääsimme edes ylittämään lähtöviivan. Alku oli ruuhkaisaa ja ensimmäisen kilometrin aikana tuntui todella vaikealta päästä hyvään juoksurytmiin. Oli myös tosi lähellä, ettei mulla jäänyt leikki kesken jo ekalla kilometrillä, koska astuin johonkin pieneen lätäkkö-kuoppaan tien sivussa ja muljautin nilkkani. Jaiks! Selvisin onneksi säikähdyksellä ja jatkoin juoksua. 

Vauhti tuntui ensimmäisillä kilsoilla tosi kovalta, vaikka kello näyttikin, että ensimmäinen kilometri meni noin suunnilleen tavoiteaikaan eli 5.36min/km. Sen jälkeen kilometrit 2 ja 3 koitin vain sinnitellä 2 tunnin jänisten perässä (2km 5.13, 3km 5.18), kunnes sanoin Merituulille, että nyt saa kyllä jänikset mennä omia menojaan, koska me mennään ihan liian kovaa, enkä pysy tässä kyydissä. Päätin siitä lähteä juoksemaan vain omaa juoksua ja hyvältä tuntuvaa vauhtia pitäen alle 2 tunnin tavoitteen mielessä. 

Noin 3,5km kohdalla oli ensimmäinen juomapiste, jossa hetken joutui odottelemaan, että sai urheilujuoman käteen, sillä juomapisteellä oli aika vähän henkilökuntaa ja pöytiä urheilujuomille vain kaksi. Henkilökunta teki kuitenkin varmasti parhaansa annetuilla resursseilla, kiitos siitä. 

Kiitos Elina kuvasta ja kannustuksesta monessa kohtaa reitin varrella!

Pian juomapisteen jälkeen näin omat rakkaat kannustajat tien vieressä ja pysähdyin heitä nopeasti moikkaamaan. Isla kertoi, että hänellä oli jo ollut ikävä!<3 Muutama sata metriä eteenpäin oli lisää kannustajia: tätini ja serkkuni sekä heidän koiransa. Kiitos kannustuksesta, siitä sai kyllä lisää pontta askeleeseen! <3

Matka jatkui Westendissä rantaraittia pitkin kohti Haukilahtea. Rakkaita tuttuja lenkkimaisemia vilahteli silmissä ja juoksu tuntui hyvältä. 4km meni aikaan 5.29 ja 5km 5.16. Noin 6km kohdalla sain 2 tunnin jänikset kiinni, jotka ilmeisesti olivat vähän höllänneet tahtia. Juttelin hetken mukavan naisjäniksen kanssa juoksutapahtumista ja meinasin olla huomaamatta Haukilahdessa parkkipaikalta huutelevia rakkaita kannustajia! <3 

Pian olimmekin jo 7,3km:n kohdalla olevalla juomapisteellä. Sielläkään ei urheilujuomia ollut monta valmiina, mutta aika nopeasti sain omani napattua. Join jokaisella juomapisteellä (paitsi ihan viimeisellä n. 20km kohdalla) urheilujuomaa ja kävelin juomapisteiden läpi. Muuten käytin lisäenergiana tällä kertaa glukoosipastilleja.

6km 5.21

7km 5.37

7,3km juomapisteen jälkeen jätin 2 tunnin jänikset taakse ja päätin jatkaa omaa juoksuani itselle hyvältä tuntuvalla vauhdilla. Kahdeksas kilometri oli koko kisan hitain 5.49min/km. Silloin taisin jutella mukavan tytön kanssa, joka kertoi seuraavansa blogiani! :) Hyvät oli juttelut, joten ei haitannut, että vauhti siinä (näköjään) vähän hidastui! :)

Seuraavan kerran rakkaita kannustajia oli Matinkylän uimarannan jälkeen. Siellä osasin odottaa heidän olevan ja juoksin innoissani heittämään ylävitosia Islalle! <3 Hänellä oli evästauko kesken, joten osumatarkkuus ei ollut ihan huipussaan..otettiin varmaan kolme yritystä, että kädet osui yhteen! :D

8km 5.49
9km 5.29
10km 5.27

Matinkylässä 10,5km väliaikapisteen jälkeen tiesin, että reitti lähtee vähitellen kääntymään Otaniemeä kohti, mutta edessä olisi vielä todella pitkät kilometrit Länsiväylän vartta pitkin, vaikka suunta olisikin maalia kohden. Matinkylästä jäi mieleen Matinkadun ylittäminen ja pitkät autojonot, jotka siihen muodostuivat. Kävi sääliksi liikenteenohjaajaa, joka sai melkoisessa paineessa pitää autoja paikallaan samalla, kun hänelle huudeltiin ikäviä ainakin yhdestä odottavasta autosta. Onneksi paikkaan oli sijoitettu hieman vanhempi liikenteenohjaaja, joka ei ainakaan sillä hetkellä näyttänyt hätkähtävän huutelusta, mutta tulipa silti ikävä fiilis hänen puolestaan. Ilman vapaaehtoisia juoksutapahtumia ei voida järjestää, joten toivon, että hän sai enemmän kiitoksia kuin kuraa niskaansa tapahtuman aikana. 

11km 5.16
12km 5.31
13km 5.16

Länsiväylän vartta pitkin menevät kilometrit olivat aika tapahtumaköyhiä. Tsemppasin itseäni mäissä, joita oli suhteellisen paljon ja pyrin vain pitämään hyvältä tuntuvaa vauhtia yllä.  Ja keskittymään siihen kilometriin, jota juoksin. Tiesin, että olen tosi hyvässä vauhdissa oman tavoitteeni suhteen ja aloin jo laskeskelemaan kuinka paljon on mahdollista alittaa 2 tuntia, jos vauhti pysyy 5.20-5.25min/km. 

14km 5.25
15km 5.25
16km 5.23
17km 5.22

Yksi välietappi oli kurvata Länsiväylän varresta Otsolahden viertä pitkin kohti Otaniemeä. Enää ei ollut paljon jäljellä, mutta jalat alkoivat jo väsyä etenkin mäissä. Yleensä saan viimeisille kilsoille aika hyvän loppukirin aikaiseksi, mutta tällä kertaa se irtosi vasta ihan lopuksi. Viimeiset kilsat menivät lähinnä maalia odottaessa eikä juoksu enää ollut niin kivaa! :D

18km 5.36
19km 5.20
20km5.20
21km 5.13

Tuli kylmiä väreitä kun kurvasin Otaniemen urheilukentälle ja maaliviiva näkyi. Vika suora tuli pingottua niin kovaa kuin jaloista siinä kohtaa lähti!

Kuva: Elina Hovinen

 

Kuva: Elina Hovinen

MAALISSA! Nettoajalla 1.56.19 (brutto 1.57.04). Wohoo!

Aika oli paljon parempi kuin mitä osasin odottaa ja olen siihen tässä kohtaa ihan super tyytyväinen! Tästä on hyvä jatkaa ja parannella juoksukuntoa pikkuhiljaa kohti niitä omia enkkavauhteja. Parasta oli kuitenkin se, että juoksu tuntui hyvältä ja kroppa toimi hienosti. Tuli juostua juuri sellainen itseluottamusta lisäävä juoksu, josta haaveilin. Ei liikaa repimistä eikä tankkia ihan tyhjäksi, vaan hyvällä fiiliksellä omaan hyvään suoritukseen juuri nyt. 

Pian mun jälkeen maaliin tuli ystäväni Noora, jonka kanssa fiilisteltiin hyviä juoksuja. 

Näin myös Merituulin, joka oli juossut oman ennätyksensä (jeeee Mertsii!) sekä Katjun, joka pinkoi naisten yleisessä sarjassa kuudennelle tilalle! Huippuja inspiroivia naisia! <3 

Aika pian alkoi tulla kylmä, joten lähdettiin mitalit ja maalihuoltopussit mukanamme sisätiloihin Otahalliin hakemaan tavaroita säilytyksestä ja siitä kotimatkalle. 

Loppuun vielä Espoo rantapuolikkaan plussat ja miinukset tänä vuonna:

+Numeroiden haku tosi nopeata ja helppoa

+Maalihuolto toimiva

+Varustesäilytys toimiva

+Reitti hyvä

+Lähtöaika hyvä

-Juomapisteet reitillä olisi voineet olla pidempiä (lisää pöytiä+henkilökuntaa)

-Kilometrimerkeissä aika paljon heittelyä

-Tapahtuman viestinnässä toivomisen varaa (nettisivujen päivitys ja some)

Kaiken kaikkiaan kyseessä on tapahtuma, jota voin lämpimästi suositella ainakin puolikkaan osalta. Muista matkoista ei ole omakohtaista kokemusta. 

Olitko sinä Espoossa juoksemassa tänä viikonloppuna? Miten meni? :) Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti!

Juoksuendorfiineissa, 

Karoliina 

Seuraathan myös Instagramissa @candyontherun :)

Kisaraportti: Paavo Nurmi 1/2 puolimaraton 2017

Heippahei! Vihdoin ehdin istumaan alas koneelle ja kirjoittelemaan kisaraporttia viime viikonlopun Paavo Nurmi puolimaratonista. Turun reissun jälkeen suunnattiin Tukholmaan ja sieltä palattuamme kävimme kirjaimellisesti kääntymässä kotona, pakkaamassa vähän lisää tavaroita ja suuntasimme saaristokesän viettoon tänne Houtskäriin. Täällä ollaan nyt jonkin aikaa ja toivottavasti saadaan nauttia kivoista kesäkeleistä. Aurinkoista on, mutta vielä kun saataisiin vähän lämpöäkin.. ;) Mutta nyt siihen kisaraporttiin!

________________________________________________________________________________

Saavuttiin Turkuun aika myöhään perjantai-iltana 30.6, joten juoksunumeron hakeminen jäi lauantaiaamuun. Majoituttiin jälleen Radisson Blue Marina-hotellissa, joka sijaitsee aivan kisakeskuksen läheisyydessä, toisella puolella Aurajokea. Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja melko lämpimänä, mutta ei onneksi niin helteisenä kuin viime kesän Paavolla, joka oli itselleni ihan HELL-e-puolikas! Söin hyvän, hiilaripainoitteisen aamiaisen (paljon leipää) hotellin aamupalalla ja join aamulla reilusti vesi-urheilujuomasekoitusta sekä mehua (+kahvia tietysti). 

Aamiaisen jälkeen lähdettiin hakemaan mulle juoksunumero ja muut tilpehöörit. Innostuin myös hieman shoppailemaan expo-kaupassa, jossa oli mielettömän hyviä tarjouksia mm. Kari Traan vaatteista! 

Expovierailun jälkeen suunnattiin takaisin hotellille, jossa laitoin itseni valmiiksi ja pian kello näyttikin vähän vaille 11, jolloin suuntasin hotellin edustalle tapaamaan Kristaa, jonka kanssa oltiin sovittu treffit! Oli huippua nähdä Kristaa ihan livenä, kun olen hänen blogiaan seurannut jo monta vuotta ja tuntuikin siltä, kuin olisi vanhan kaverin tavannut! :) Käveltiin Kristan kanssa kisakeskukseen, jossa tavattiin Hanna, jonka näin myös ekaa kertaa, vaikka hänenkin blogia olen lukenut pitkään! Molemmat tytöt oli super mukavia ja oli hauskaa hengailla heidän kanssaan ennen lähtöä ja jakaa fiiliksiä! Juoksutapahtumien parhaita puolia! :) Kristalla ja Hannalla oli molemmilla edessään eka puolikas vauvojen syntymän ja raskauden jälkeen, joten kummallakin oli jännitys aika hyvin pinnassa! Itse koitin rauhoitella heitä ja jakaa "viisaita" neuvoja, kuten ei liian kovaa alkuun ja puolikaskin on pitkä matka, jota pitää kunnioittaa jne. Ja myös se, että pitää olla armollinen itselleen eikä asettaa liian kovia aikatavoitteita, kun kisarutiini on vähän häviksissä eikä omasta kunnosta ole varmuutta. En tiedä sainko heitä yhtään rauhoitettua, mutta hauskaa meillä oli höpötellessä! Kävimme myös vähän verkkaamassa ennen kuin ryhmityimme ruuhkaiseen lähtöön. Itse olin aika rennolla asenteella liikkeellä enkä ollut asettanut sen kummempaa tavoitetta, joten ehkä sen vuoksi en juurikaan jännittänyt. 

Paavon lähtö oli tosiaan taas hyvin ruuhkainen, ja se on oikeastaan ainoa järjestelyihin liittyvä kritiikkini. En ymmärrä miksei lähtökarsinaan pääse sivuilta sisään, vain ainoastaan perästä? Mietin tätä samaa viime vuonna. On todella vaikea päästä vaikkapa haluamiensa jänisten peesiin ruuhkan takia. Mutta onneksi tämä ei nyt taaskaan ollut sinänsä ongelma itselleni, koska en ollut hakemassa mitään tiettyä aikaa. Ryhmityimme siis Hannan ja Kristan kanssa lähtöön kohtaan, josta emme enää päässeet eteenpäin ja toivotimme toisillemme tsempit matkaan! Nappasin myös geelin n. 15 minuuttia ennen lähtölaukausta. 

GO TIME! Mun 20. puolimaraton oli alkanut! Vaikka en ollut asettanut sen kummempia aikatavoitteita juoksulle, olin kuitenkin päättänyt, että tästä tulisi parempi juoksu kuin viime vuonna Paavolla. Se edellytti sitä, etten lähtisi liian kovaa liikkeelle (kuten viime vuonna) ja siitä pidin hyvin kiinni. Pidin vauhdin reippaana, mutta kuitenkin maltillisena. Ensimmäisen 5km kilsavauhti vaihteli 5.17min/km-5.34min/km välillä. Ei kovin tasaista menoa, mutta tuntemusten mukaan. Pian lähdön jälkeen näin Henrin ja Islan kannustamassa tien varressa ja vilkuttelin heille. Juoksu lähti rullaamaan aika mukavasti ja kroppa tuntui hyvältä. Keskityin löytämään hyvää rytmiä jaloille ja hengitykseen. Tsekkailin myös säännöllisesti juoksuasentoa, jotta se pysyi hyvänä. Paavolla on alkumatkasta keskustassa juostessa tosi paljon kannustajia, mikä on super kivaa! Keskustaosuus menikin nopeasti ja pian huomasin, että oltiin lähestymässä satamaa ja sieltä Ruissaloa. Ilokseni huomasin, että olo tuntui huomattavasti paremmalta kuin siinä kohtaa viime vuonna! 

Mulla oli alussa oma juomapullo mukana, ja juoksin ensimmäisen juomapisteen läpi, mutta sen jälkeen join jokaisella juomapisteellä urheilujuomaa ja otin vielä geelit 7km ja 14km kohdalla. Tankkaus meni tosi nappiin ja olo pysyi hyvänä ja virkeänä koko matkan. Ensimmäinen kymppi oli auringossa melko lämmin, mutta sen jälkeen pilvet toi suojaa auringolta, mikä oli ihanaa! Ruissaloon tullessa olin henkisesti valmistautunut selättämään mäet, jotka viime vuonna yllättivät mut täysin. Tällä kertaa keskityin yhteen mäkeen kerrallaan, tsemppasin ylös ja rullasin reippaasti alas. Eikä ne tuntuneet yhtään pahalta! Se oli henkinen voitto siinä kohtaa. Toki vauhti varmasti hidastui mäissä hieman, muttei sillä ollut niin väliä. Karo-mäet 1-0! Jes! Ruissalon mäkiosuuden jälkeen juoksu jatkui hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Henkinen puoli on itselleni ainakin niin isossa osassa, että mäkien selättäminen toi  kaivattua itseluottamusta juoksuun. Keskellä Ruissalon peltoja muistelin viime vuoden juoksua ja sitä kammottavaa oloa, joka mulla siellä oli. Yäk. Se oli niin lähellä etten silloin hankkinut elämäni ensimmäistä DNF:ää ja ottanut raatokyytiä takaisin maaliin. Mutta sinänsä oli hyvä, että sekin tuli koettua, sillä se oli  opettavainen kokemus ja olin sen vuoksi viisaampi tällä kertaa. 

Taas kerran huomasi, että oli hyötyä siitä, että reitti oli nyt tuttu ja tiesin, mitä on tulossa. Se auttoi todella paljon! Pian Ruissalo oli jo  lähes selätetty ja suunta oli takaisin satamaan ja keskustaan päin. Paras hetki puolikkaalla tuli Jokirannassa pari kilsaa ennen maalia, kun näin Henrin ja Islan kannustamassa reitin varressa. Huusin Islalle kauempaa, että "haliii" ja hän juoksi halaamaan mua nopeasti! <3 Ihana! Siitä sai hyvät tsempit jatkaa matkaa.. Video tästä löytyy mun Instagramista! Viimeisillä kilometreilla en oikein saanut loppukiriä aikaiseksi, sillä vastatuuli oli niin kova! Ei vain jaksanut puskea sen läpi. Ihan loppusuoralla irtosi kuitenkin vähän reippaampaa menoa ja maalissa olin ajalla 1:57:20! Hieman huonompi aika kuin viime vuonna Paavolla, mutta huomattavasti mukavammalla ja ehjemmällä juoksulla! Tällä kertaa oli myös sellainen fiilis, että olisin voinut jatkaa matkaa edelleen, mikä on hyvä merkki! :) Olin tyytyväinen, vaikka aika onkin yli 10 minuuttia huonompi kuin oma enkka. Totuus vain on se, että tämä on nyt se päivän kunto ja heikko juoksukevät (selkäongelmien vuoksi) ei voi olla vaikuttamatta. Olen kuitenkin iloinen, että viime aikoina olen päässyt jo normaalisti juoksemaan ja tästä on hyvä jatkaa maratontreenejä kohti HCM:ää, joka on edelleen tavoitteena elokuun puolivälissä. 

Henri ja Isla tulivat maaliin vastaan ja näin myös Kristaa ja Hannaa perheineen! :) Paavon mitalit oli taas tosi hienot ja maalihuoltokin mielestäni hyvä. Ainoastaan vielä olisi toivonut, että maalihuollon yhteydessä Paavo Nurmen stadionilla olisi ollut myös vettä tarjolla. Sitä oli heti maaliin tullessa, mutta olisi kaivannut myös ylhäällä! Muuten täytyy kiittää PNM-järjestelyjä, organisaatiota ja vapaaehtoisia. Hienoa työtä! Upea tapahtuma, jonne on mukava tulla ja hommat toimii! KIITOS!:) Myös sää oli tällä kertaa kivempi kuin +28 astetta! Kiitos siitäkin! ;) 

#pnm2017 check! Ja kohti uusia tavoitteita! :) Kiitos vielä Krista ja Hanna seurasta ja tietysti omat kannustusjoukot tuesta ja kannustuksesta! <3

Ihanaa alkavaa viikonloppua ja kertokaa ihmeessä kommenttiboksissa, miten teidän PNM-juoksu sujui, jos olitte mukana!! :)

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa

Kisaraportti: Miamin puolimaraton 2017

Miamin puolimaraton ja maraton juostiin sunnuntaina 29.1. Saavuttiin Miamiin perjantaina 27.1, joten kovin pitkään ei ollut aikaa toipua pitkästä lennosta ja aikaerosta ennen kuin oli aika asettua lähtöviivalle sunnuntaiaamuna klo 6! Onneksi aikaeroon on USA:han päin mennessä helpompi tottua eikä aikaisin herääminen ei tuota ongelmia ensimmäisinä päivinä. Sisäinen kello (tai vaihtoehtoisesti pieni tarmokas yksivuotias "kello") herättää varmasti ajoissa! ;) Lauantaiaamuna käytiin aamulenkillä Miami Beachilla ja otin kävelyn lomassa pieniä hölkkäpätkiä, jotta sain jalkoja verryteltyä lennon jälkeen.

Lauantaiaamupäivällä suunnattiin Miami Maratonin expoon hakemaan mulle juoksunumero ja muut tilpehöörit. Expoon meneminen mahdollisimman ajoissa olikin hyvä päätös, sillä pois lähtiessä jonot olivat jo melkoiset! Expo pidettiin nyt ensimmäistä kertaa Marlins Parkissa, joka on Miami Marlins baseball-joukkueen kotistadion. Itselläni expovierailu meni todella sujuvasti ja sain tarvittavat jutut (juoksunumeron, t-paidan, kassin jne.) melko nopeasti ilman pitkää jonotusta, vaikka esimerkiksi turvatarkastusjonot veivät hieman aikaa. Expo oli todellinen juoksijan paratiisi, sillä myynnissä oli kymmenissä kojuissa kaikkea, mitä juoksija voi tarvita! Itse ostin uudet juoksukengät hyvässä alennuksessa (NB:n Fresh Foamit) sekä shotblockeja. 

Lauantai-iltana pohdin kovasti juoksuasua seuraavalle aamulle, sillä normaalin Miamin sään (aurinkoista ja lämmintä) sijaan kisa-aamulle oli luvattu sadetta ja melko viileää säätä! Päädyin juoksemaan topin sijaan kisajärjestäjien antamassa t-paidassa, mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä sadetta ja tuulta oli luvassa. Käytiin myös ostamassa meille kaikille kertakäyttösadetakit, sillä Henri ja Isla lupasivat tulla kannustamaan reitin varrelle eikä meillä lomavarustukseen kuulunut sadetakit (what´s up Miami, sadetta?)... :D 

Kuva: mun Instagram storieseista

Puolimaratonille valmistavana iltaruokana söin ISON täytetyn leivän, jolla tuli kyllä hiilarivarastot täyteen! Nam.

Asetin kellon soimaan 3.30 sunnuntaiaamuna, mutta heräsinkin jo 3 aikaan ilman kelloa ja nousin ylös tekemään rauhassa valmisteluja. Keitin kahvia ja söin muutaman paahtoleivän sekä urheilujuomaa (asuimme Miamissa huoneistohotellissa, jossa oli keittiö) ja valmistauduin rauhassa. Fiilis oli aika rauhallinen, sillä tiesin osittain mitä on tulossa, koska olin menossa Miamin puolikkaalle toista kertaa! Kuvailin videoita Instagram storieseihin ja raportoin kisapäivästä sinne "livenä". Toivottavasti tykkäsitte videoista, te jotka niitä pääsitte katsomaan! Mulla oli hauskaa niitä tehdessä! :)

Klo 4.15 suuntasin hotellista ulos mukanani vain muovikassi, jossa oli vähän evästä (banaani ja energiapatukka), vesi-urheilujuomasekoitus sekä sadetakki. Olin päättänyt etten laita mitään tavarasäilytykseen, joten lähdin suoraan juoksuasussa ulos. Oltiin sovittu Henrin kanssa, että he tulevat Islan kanssa mua vastaan maaliin, ja tuovat vaihtovaatteet mukana. Ulkona ei onneksi satanut, kun kävelin kohti bussien lähtöpaikkaa, joilla pääsin Miami Beachilta dowtowniin lähelle lähtöpaikkaa. Keli oli n.+15 aamuyöllä, joten t-paidassa ei tullut lämmin, mutta ei vilukaan!

Löysin shuttle-busseille helposti ja hyppäsin kyytiin! Matka kohti Miami dowtownia ja American Airlines Arenaa alkoi! :) (Suosittelen ehdottomasti hyödyntämään shuttleja, jos asut Miami Beachilla ja olet juoksemassa Miamin maratonia/puolikasta. Shuttleen pitää ostaa paikka etukäteen, mutta se on todella kätevä!)

Kun saavuimme dowtowniin, oli siellä jo melkoinen ruuhka ja hässäkkä, kun useita teitä oli suljettu kisaa varten. Kuljettaja joutui jättämään meidät hieman aikaisemmin pois bussista ja käveltiin American Airlines arenalle, jonka vierestä maratonin ja puolikkaan lähtö oli. Ilma oli sen verran viileä, että päädyin menemään suoraan sisälle American Airlines Arenaan lämmittelemään, käymään vessassa ja syömään eväitä. Täytyy sanoa, että pro ratkaisu! ;) Hengailin sisällä, venyttelin vähän ja söin eväät ennen kuin suuntasin ulos ja kohti lähtökarsinoita puoli 6 maissa. Heitin sadetakin siinä vaiheessa päälle, vaikkei satanutkaan, sillä tuuli oli todella kylmä. Sadetakki lämmitti juuri sopivasti! Fiilis alkoi nousemaan, kun ympärillä oli innostunut ja latautunut tunnelma!

Löysin helposti omaan lähtökarsinaan D ja siellä saimmekin hengailla tovin ja odotella, että kisa saatiin alkamaan, kun Miamin poliisi varmisti, että reitti oli selvä. Ensimmäisenä liikkeelle lähti kelaajat ja sen jälkeen eliitti, ja sen jälkeen sitten me "tavalliset tallaajat". Fiilis lähdössä oli hyvä ja innostunut! Sade pysyi toistaiseksi poissa ja tiesin, että viileä keli sopisi mulle, joten se ei sinänsä haitannut. Heitin sadetakin pois hieman ennen kuin lähdettiin liikkeelle. 

Meidän lähtöryhmä pääsi liikkeelle noin klo 6.17 ja sitten vihdoin mentiin! Huomasi, etten ollut aikaa hakemassa tai kovin tosissani liikkeellä, kun olin unohtanut laittaa gps:n päälle ja sitä säädin vielä juostessani lähtöviivan yli. Ups! No, onneksi se alkoi pelittämään nopeasti. 

Miami maratonin ja puolikkaan reitti (www.miamimarathon.com)

Yläpuolella olevassa kartassa näkyy puolikkaan ja maratonin reitti, joka suuntaa heti lähdön jälkeen kohti Miami Beachia MacArthur Caysewayta pitkin. Tällä alkupätkällä on kaksi isoa mäkeä (siltoja), jotka tuovat hieman mäkeä muuten hyvin tasaiseen reittiin. Lähdön aikaan on vielä pimeätä ja viime kerralla juostessani Miamin puolikasta oli upeata katsella vähitellen värjäytyvää taivaanrantaa ja nousevaa aurinkoa juostessamme Miami Beachia kohti, mutta tällä kertaa aurinko pysyi visusti pilvien takana. 

Jo lähdössä aloin tuntea, että vessahätä iskee (voi ei!) ja päätin, että piipahdan sopivassa kohdassa bajamajaan, sillä mielummin hukkaan vähän sekunteja kuin joudun kärvistelemään asian kanssa koko juoksun ajan. Se olikin hyvä päätös ja kolmannella kilsalla näin sopivan bajamajan, jonne pääsin juoksemaan suoraan ja ulos aika nopeasti. Tämän jälkeen pystyin keskittymään pelkästään juoksemiseen ja aloin nauttimaan menosta. Jalat tuntui hyviltä ja kaikki oli ok, joten pyrin asettamaan "kruisailumoodin" päälle ja annoin mennä. Jälkeenpäin katsoessani gps:stä kilsavauhteja huomaan, että ne vaihtelevat jonkin verran. Se on ehkä haaste silloin, kun ei ole mitään tiettyä aikatavoitetta ja menee vain fiiliksen mukaan. Juoksin kilsoja 5.00-5.36 min/km väliltä ja keskivauhti koko kisan aikana oli 5.14min/km. 

Sade oli onneksi pysynyt poissa tähän asti, mutta 5km kohdalla ylittäessämme viimeistä siltaa Miami Beachille se  sitten alkoi! Eikä mikä tahansa pikku sade, vaan ihan reipas trooppinen sade höystettynä mukavalla sivutuulella! Uhh! Onneksi mulla oli lippis päässä, joka auttoi suojaamaan sateelta ja samoin kiitin mielessäni, että olin laittanut päälle t-paidan enkä toppia. Sinänsä toki aika sama, kun kastuu jokatapauksessa, mutta ainakin t-paita suojasi hieman yläselkää ja olkapäitä, jotka helposti mulla jännittyvät kylmässä. 

Sateen alettua mietin, että onneksi olen tottunut tällaiseen Suomen vaihtelevissa keleissä ja päätin etten anna sen häiritä! :D Olosuhteille ei voi mitään, mutta omalle asenteelle voi. Aika monelle muulle juokseminen sateessa tuntui olevan iso juttu ja ymmärrän sen, koska Miamissa harvemmin sataa. Tapahtuman kannalta sää oli tosi harmillinen, mutta kuten sanottua, it is what it is.

Sateisessa kelissä kurvasimme Miami Beachille ja lähdimme kiertämään lenkkiä saarella, jossa juostaan suurin osa puolikkaan kilsoista (n.5-15km). Sade ja tuuli ei onneksi haitannut niin paljon isojen talojen välissä juostessa leveillä  ja tasaisilla kaduilla. Miami Beachilla juokseminen oli siistiä jälleen kerran, vaikka yleisöä ei ollutkaan niin paljon säästä johtuen. Aloin innostua kun vähitellen lähestyimme pistettä, jossa tiesin Henrin ja Islan olevan kannustamassa! Sadekin alkoi jossain vaiheessa vähentyä enää pieneksi tihkuksi. 

Henri ja Isla olivat reippaina sadetta uhmaamassa sovitussa paikassa (noin 8km kohdalla) ja Henri nappasi muutaman kuvan siinä kohtaa! En tiedä tajusiko Isla, että äiti se siellä oli juoksemassa, vaikka kuulemma kiinnostuneena oli katsonut juoksijoita! :) 

Sain heidän näkemisestään mukavasti lisäpuhtia ja pian oltiinkin jo 10km väliaikapisteellä, jonka ylitin ajassa 55.50. Fiilis juoksun suhteen oli edelleen tosi hyvä, ei mitään ongelmia! Seuraavat 5 kilometriä Miami Beachilla juostessa menivät edelleen mukavasti (kilsavauhdit 5.26, 5.20, 5.18, 5.18 ja 5.15min/km). Henri ja Isla olivat toisen kerran kannustamassa n. 14 kilometrin kohdalla, mikä oli tosi ihanaa! <3 

Venetian Causeway ja kohti Dowtownia

Viimeiset kilometrit puolikkaalla juostaan Venetian Causewayta pitkin sekä Miamin Dowtownissa. Venetian Causeway on yksi suosikkikohdistani reitillä, sillä näkymät ovat aivan upeat! Viimeisen 5 kilometrin ajaksi päätin nostaa hieman vauhtia, sillä tankissa oli vielä aika paljon bensaa jäljellä. Kilometriajat olivat 5.22, 5.10, 5.09, 5.00 ja 5.04min/km. Progressiivinen pitkis siis, kuten oli tarkoituskin! ;) Maaliin tulin iloisena ja hyvävoimaisena, puolimaraton numero 18 check. Hyvä, vahva juoksu ja super siisti kokemus jälleen kerran! <3

Kuvasin maaliintuloa videolle! :D

Jälkeenpäin oli mielenkiintoista katsoa tuloksista, että olin 14124 puolimaratoonarista sijalla 2567 ja omassa sarjassani 602/7144. Loppuaika oli tosiaan 1.55.17, johon olin tyytyväinen tässä kohtaa. Ilman sen kummempaa vk-treeniä erittäin jees. Ja varmasti itselleni oli hyvä asia, että sää oli mitä oli, sillä kuumuudessa olisin varmasti kokenut enemmän haasteita! :) 

Henri ja Isla tulivat mua maalin jälkeen vastaan, mutta lähdettiin melkein samantien autolle, sillä mä aloin jäätyä pystyyn! Olisi ollut tosi mukavaa nauttia pidempään kisan jälkeisistä fiilistelyistä, mutta tässä kohtaa sää teki tepposet ja fiilistelyt jäivät lyhyiksi. 

<3

Kaiken kaikkiaan Miamin puolimaraton oli jälleen aivan upea kokemus ja olen tosi iloinen ja kiitollinen, että sain olla mukana! <3 Järjestelyt pelasivat todella hyvin 25 000 juoksijan tapahtumassa ja itselläni ei ainakaan ole mitään valituksen sanaa. Voin lämpimästi suositella tapahtumaa! :)

Vuoden ensimmäisestä puolikkaasta on hyvä jatkaa kohti juoksukevättä täällä Suomessa ja tämä antoi kyllä paljon motivaatiota ja innostusta alkaa toden teolla treenaamaan myös vauhtia. Tänä vuonna haaveissa siintää jälleen oma puolimaratonin ennätys ja tiedän, että se vaatii aika paljon töitä, joten ei auta kuin kääriä hihat ja alkaa hommiin. Hymy huulilla tietysti, koska ei juoksu niin vakavaa ole! ;)

Hyvää ystävänpäivää tyypit, kiitos kun luette mun juttuja ja kommentoitte niitä! <3

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa