It´s been a while... Hei blogi <3 Tuli jostain sellainen fiilis, että voisi kirjoittaa vähän enemmän kuin yleensä Instagram stooreihin ja postauksiin, niin annetaan mennä ja katsotaan mitä tulee! En lupaa, että tästä tulee tapa..
Viikko sitten lauantaina palasin lähes 2,5 vuoden tauon jälkeen juoksutapahtumien pariin Midnight Run Helsingissä, jossa olin juoksemassa yhdessä Lauran kanssa. Tässä on ollut kaikenlaista tapahtumaa ja elämää välissä, miksi tauko juoksutapahtumista venyi pitkäksi ja viime syksyltä pitkälle kevääseen olin kokonaan juoksematta 7 kuukauden ajan. Tämä olisi ihan kokonaan toinen tarina, joten ei mennä siihen nyt...mutta olipa ihanaa olla back!
Toukokuun alusta palasin taas juoksun pariin 1-2 kertaa viikossa. Joskus kesällä Laura kysyi, että haluaisinko lähteä hänen kanssa Midnight Runiin ja se tuntui siinä kohtaa kivalta tavoitteelta, joten sanoin kyllä, vaikka Midnight Runin lähtöaika illalla klo 21 jälkeen hirvitti jo siinä kohtaa, sillä teen normaalisti treenit ja lenkit aamuisin ja olen nukkumassa klo 21 aikaan..
Mutta onneksi lähdettiin! Oli siis niin kivaa, että oltiin molemmat tapahtuman jälkeen aivan fiiliksissä! Muisti taas selvästi, miksi rakastan juoksutapahtumia, niiden tunnelmaa ja sitä tunnetta, kun pääsee juoksun kanssa ihan flow tilaan, ja saa itsestä otettua irti paljon enemmän kuin tavallisilla lenkeillä.
Olin koko päivän ennen illan Midnight Runia jotenkin todella väsynyt ja nukuin muutamat päikkärit. Oli vähän sellainen olo, että olenko tulossa kipeäksi, mutta onneksi uni auttoi ja iltaa kohti aloin heräämään päivään ihan uudelleen. Tapahtumapaikalle päästyä ja pienen lämmittelyn jälkeen totesin, että kroppa ja mieli tuntuu itse asiassa siltä, että tänään voisikin lähteä testaamaan omaa kuntoa ihan oikeasti. Se oli aika ihana fiilis, että edes tuli sellainen tunne, että voisi ottaa itsestä jotain irti eikä vain himmailla.
Laura sanoi, että mulla oli ennen lähtöä sellainen ilme, että hän totesi, että on parempi, että mennään vaan juoksemaan omaa juoksua eikä yritetäkään pysyä yhdessä, ja se sopi hyvin!
Ensimmäinen kilsa oli vähän häröilyä ja rytmin löytämistä, mutta sitten alkoi löytyä tosi hyvä juoksurytmi ja pystyi juoksemaan omaa juoksua. Kellottelin sellaisia kilsa-aikoja, joita en ole nähnyt vuosiin (en ole tehnyt varmaan yhtään vk-treeniä juoksun pariin palaamisen jälkeen..) ja sykkeetkin oli tietysti huomattavasti korkeampia mihin kroppa on tottunut. Mutta, juoksu tuntui pääasiassa hyvältä ja vahvalta, mikä oli aivan mielettömän ihana tunne! Toki oli myös haastavampia hetkiä ja piti psyykata itseä, mutta se kuuluu asiaan. Tuntui kuitenkin siltä, että mieli ja kroppa oli tosi vahvat, ja teki yhdessä töitä <3 Olin jo matkalla jotenkin ihan liikuttunut siitä, miten pitkälle on taas tultu. Ei ole mikään itsestäänselvyys juosta tapahtumassa ja tuntea itsensä vahvaksi.
En ollut osannut arvioida kympin aikaa ollenkaan, mutta matkalla huomasin, että tunnin alitus voisi olla mahdollinen, jos pystyn pitämään vauhdin. Loppureitistä oli aivan karseita ylämäkiä, mutta niistä kun selvisi, niin alkoi laskettelu maalia kohti (jalat aivan mäistä hapoilla..) ja ylitin maaliviivan ajassa 58:24! Se oli tässä kohtaa paljon enemmän kuin osasin toivoa ja odottaa, joten todella tyytyväinen siihen, ja toki eniten iloinen siitä, miltä juoksu tuntui <3
Mutta hei. Viiden vuoden tauon jälkeen takaisin bloginkin pariin. Kovia hommia! :D Instagramissa kuitemkin useammin linjoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti