tiistai 4. marraskuuta 2014

Juoksun positiiviset vaikutukset

Päätin aamulla, että lähden illalla heti töiden jälkeen lenkille. Tähän aikaan vuodesta motivaationi liikkumiseen ei ole paras mahdollinen (johtuen pimeydestä), joten päätös oli tehtävä hyvissä ajoin, jotta varmasti myös lähden. Tiesin, että lenkille on lähdettävä heti kotiin päästyäni, muuten lösähdän sohvalle tai koneelle enkä liiku siitä minnekään. 

Valmistauduin illan lenkkiin hyvän aamiaisen ja lounaan lisäksi myös ottamalla eväät mukaan töihin, ja söin ne hieman ennen kotiin lähtemistä. Halusin välttää energiatasojen laskemisen ja "nälkäkiukun", joka helposti yllättää, jos en pidä huolta ruokailuistani tasaisin väliajoin. Kotiin päästessäni olin hieman väsynyt työpäivästä, pimeys ärsytti ja hermot meni hieman liian helposti, kun en löytänyt heti juoksusukkia kaiken treenivaatekaaoksen keskeltä.Tunsin ärsytyksen kasvavan sisälläni, vaikka periaatteessa mitään oikeata syytä siihen ei ollut.

Tämän päivän aamusmoothie! :)

Ja lounassalaatti 

Tiesin kuitenkin, että kun pääsen ovesta ulos lenkkivaatteet päällä, tulen heti paremmalle tuulelle. Ja niinhän siinä kävi. Raikkaassa ilmassa hengittelin muutaman hetken syvään, venyttelin lyhyitä venytyksiä odottaessani, että sykemittari löysi GPS:n, ja lähdin juoksemaan. Välittömästi fiilis parani, ja tunsin kuinka kroppa alkoi rentoutumaan päivän aikana muodostuneesta jäykkyydestä, joka tuntui etenkin hartioissa. Heiluttelin käsiä rentouttaakseni hartioita, keskityin juoksuasentoon ja hengittelin. Ja nautin! Ahh, juoksuterapia toimi jälleen! Se saa kerta toisensa jälkeen hyvälle tuulelle. Juoksupolulle jää harmitukset, siellä selkeytyy ajatukset, ja tulee parhaimmat oivallukset. Juoksupolulla tulee kirjoitettua blogipostaukset ajatuksissa valmiiksi, ja toisinaan muuten vain parannettua maailmaa. Tänään juoksin vain lyhyen 5,5km lenkin rauhallisella vauhdilla, mutta se riitti siihen, että lenkiltä tuli takaisin huomattavasti kivempi ja iloisempi tyyppi, kuin sinne lähti! :)

Juoksu saa hymyilemään! :)
Juostessani aloin pohdiskelemaan juoksun tuomia positiivisia vaikutuksia elämääni, ja hetkessä  tuli mieleen monta asiaa:

  • Juoksuharrastuksen kautta olen tutustunut moneen ihan mahtavaan tyyppiin, joita tuskin olisin tavannut ilman juoksua
  • Juoksu saa kroppani voimaan hyvin, ja innostaa jatkuvasti huolehtimaan siitä entistä paremmin.
  • Juoksu on osa hyvinvointiani, ja jotta juoksu kulkisi, on myös muiden hyvinvoinnin osa-alueiden oltava kunnossa. Ne kulkevat ikään kuin positiivisessa kehässä: tarvitaan liikuntaa, riittävästi unta, lepoa ja hyvää ravintoa.
  • Juoksun (ja muun liikunnan) ansiosta kroppani toimii hyvin. Aineenvaihdunta on vilkas, ja pysyn normaalipainoisena, kun yhdistän juoksuun tasapainoisen ruokavalion ja riittävän määrän unta. 
  • En ole ollenkaan niin stressaantunut, kun juoksen säännöllisesti. Pääsen lenkeillä asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja pohtimaan niitä rauhassa.
  • Juoksun tuomat endorfiinit kantavat vielä seuraavaan päivään. Olen huomattavasti mukavampi ihminen (kuten tämän iltainen lenkki todisti), kun pääsen liikkumaan. :)


Millaisia positiivisia vaikutuksia juoksulla tai liikunnalla ylipäänsä on teidän elämään? Oletteko huomanneet samoja juttuja kuin minä? 

Ihan mahtavaa, että tosi moni on mukana vatsalihashaasteessa marraskuun ajan! Myös Candy on the Runin Facebookissa voi käydä kommentoimassa miten haaste etenee omalla kohdalla. Tänään on pvä numero 4. ja se on vapaa core-treeneistä! Huomenna siis jatketaan, ja kokemuksesta voin sanoa, että haaste vain kovenee...! :) Tsemppiä siis kaikille mukanaolijoille, yhdessä tsempataan loppuun asti, ja ollaan joulun tullen ihan "hardcoreja"! ;) 

-Karoliina

32 kommenttia:

  1. Lenkki kyllä aina piristää, silloinkin kun se ei kulje. On kuitenkin päässyt ylös sohvalta ja voi olla iloinen :). Mä olen myös paljon paremmalla tuulella kun pääsen juoksemaan ja muutenkin treenaamaan. Uudet tuttavuudet ja jo olemassa olleiden ystävyyksien syveneminen on myös hyviä puolia. Ja pysyy paino myös hallinnassa koska mä tykkää herkutella ja laihtuiskin jos söis vähemmän suklaata. Mutta mä olen myös paremmalla tuulella kun saan sitä suklaata :D. Tsemppiä haasteeseen! Just katoin että kesäkuussa tein sen viimeksi ja nyt ei kyllä nappaa ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Tanja! Totta puhut! Vaikka olisi ihan super huono lenkki, ja juoksu ei kulkisi, niin aina sillä on jollain tasolla piristävä vaikutus ja nimenomaan, tosi usein voi taputtaa itseään jo olkapäälle siitä hyvästä, että on ylipäätään päässyt ovesta ulos!! Haha, mäkin varmasti laihtuisin, jos söisin vähän vähemmän, mutta en pidä sitä prioriteettina just nyt..näin on ihan hyvä! Ja kiitos tsempeistä! Mä lähdin tohon haasteeseen mukaan just sen takia, että marraskuu on niin "nyt ei nappaa ollenkaan" kuukausi, joten tollainen haaste saa vähän motivoitua liikkeelle! :) Kivaa keskiviikkoa! Miten sun flunssa?

      Poista
    2. Flunssa alkaa olemaan voitettu. Olo on hyvä eikä enää edes aamulla kurkku kipeä. Kohta kevyelle lenkille. Mä mietin, että jaksaisko rutistaa noi vikat ylimääräset kilot pois nyt syksyllä, mutta en taida jaksaa. Hulluko sitä yrittäis selvitä syksystä ilman suklaata :D. Mutta keväällä sitten vois koittaa vähän vielä saada pois.

      Poista
    3. Haha, toi on niin totta, että syksyllä laihduttaminen ja herkkujen pois jättäminen on paljon hankalampaa kuin keväällä! Se on tää ihana pimeys! ;) Tsemppiä sinne <3

      Poista
  2. Allekirjoitan kaikki yllämainitut ja lisään vielä pienen pojun äitinä, että juoksu on parasta OMAAA aikaa :) mukana myös marraskuun vatsalihashaasteessa! Tsemppiä siis sinnekkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Tiina! :) Hei, kiva kun kommentoit ja hauskaa, että olet myös alottanut bloggailemaan juoksujutuista!! :) Kävinkin jo kurkkaamassa sun blogia, kivalta näyttää! Ja voin tosiaan kuvitella, että osaat pienen pojan äitinä arvostaa sitä juoksun tuomaa omaa aikaa! Se kyllä unohtui mun listasta, koska eilen lenkillä mietin, että kuinka ihanaa on vaan olla hetki ihan yksin (vaikka tykkäänkin tosi paljon juosta myös kavereiden kanssa), mutta siinä on jotain tosi rauhottavaa, kun juoksee yksin ja ilman mitään häiriöitä ja keskeytyksiä...ihan parasta! Ja jee, kiva, että säkin oot mukana vatsalihashaasteessa!! Kivaa viikkoa sinne!

      Poista
    2. :) joo, ajatus bloggailusta syntyi raskausaikana ja sit kun liikkuminen oli taas mahdollista niin päätin laittaa ajatukset käytäntöön! Keltanokkana täällä vielä mennään, mutta koko ajan tähän jää enemmän ja enemmän liikkumisen tavoin koukkuun! Sateista huolimatta aurinkoista viikkoa ja hei laitellaan huikeita vatsalihaspostauksia sit loppukuusta! ;))

      Poista
    3. Hieno homma! :) Jep, bloggaaminen on ihan huippu kivaa (silloin kun siihen on tarpeeksi aikaa ja ideoita!!), ja sitä kautta olen itse ainakin tutustunut ihan huippu tyyppeihin, joten tosiaan tervetuloa mukaan! :) Samoin sinne kivaa loppuviikkoa, ja haha…katsotaan miten nää vatsalihakset tästä haasteesta selviää…tänään jo alkoi tuntumaan, ja menossa 4 päivä! :D

      Poista
  3. Totta joka sana ja komppaan Tiinaa että saa sitä omaa aikaa ja lenkiltä palaa aina oikein energiaa pursuva äiti :) Tuttaviakin jo saanut mikä on ihanaa! Mulle juoksu on kuin huumetta ja huomaan että jos tulee parin päivän tauko niin oon kiree kun viulunkieli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, ihana kuulla, että teille äiteille juoksu on just tärkeätä omaa aikaa! <3 Voin vaan kuvitella! Ja jep, sama täällä..tosin mikä tahansa liikunta auttaa, että fiilis paranee, mutta kyllä juoksu on vaan parasta (tai mulle ratsastus myös!). Mites vatsat tän päivän treenin jälkeen? Mulla alkoi jo tuntumaan…voi apua! :D

      Poista
  4. Kuulostaa niin tutulta :) Minullakin on tapana ottaa evästä mukaan töihin, jotta pääsen lenkille heti töiden jälkeen. Myöhemmin lähteminen olisi paljon vaikeampaa. Juoksusta saa kyllä paljon. Yllä mainittujen lisäksi esim kisoissa onnistumiset tuovat paljon energiaa ja itseluottamusta muuhunkin elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Joo, eväät on ihan must, muuten olen niin nälkäkiukkumonsteri ettei mitään rajaa! ;) Ja ihan totta, kisoissa onnistumiset tuovat kyllä tosi paljon lisää motivaatiota ja intoa juoksuun sekä positiivisia vaikutuksia myös muille elämän osa-alueille! :)

      Poista
  5. Ihan totta, Karkki! Oon tehnyt samoja havaintoja juoksun ja ylipäätään liikunnan vaikutuksesta elämään ja sen hetkiseen olotilaan! Kyllä se on 99% varmuudella piristävä ja positiivinen - muistan vain yhden lenkin kun olen tullut turhautuneena ja surullisena takaisin, mutta nykyään tiedostan, että sellaisessa olossa ei kannata lähteä _väkisin_ lenkille! Siitä on onneksi aikaa, ja kun pitää liikunnan ja lenkkeilyn rentona, sillä on vain ja ainoastaan positiivinen vaikutus! :) Tänäänkin heräsin väsyneenä synkkään aamuun, mutta sitten otin pyörän alle, ja poljin töihin.. puolta tuntia myöhemmin työpaikan peilistä katsoi oikein iloinen ja pirteä tyyppi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa <3 Joo, toi on ihan totta, että aina ei kannata lähteä lenkillekään. Toisinaan on vaan parempi hautautua sinne sohvalle sen namipussin kanssa, tai mennä nukkumaan! ;) Hihii, sun #bikefie oli kyllä tosiaan aika iloisen näköinen! :) Mä heräsin tänään aamulla ilman kelloa 6.09 ihan pirteänä päivään..lounaan jälkeen olin valmis menemään päikkäreille loppuiltapäiväksi, mutta onneksi taas treeni piristi alkuillasta. Kyllä se liikunta vaan tekee hyvää <3

      Poista
  6. On niin totta; että kun jää kotiin pyörimään kiukkuisena niin se on sellainen itseään ruokkiva kehä ja kiukku vaan kasvaa. Mutta jos katkaisee sen ajoissa, ja lähtee vaikka lenkille niin ne murheet kutistuvat tai häviävät kokonaan. Liikunalla on uskomaton vaikutus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Ninni! Eipä mitään lisättävää sun kommenttiin, olet oikeassa! :) Ollaan onnekkaita, kun voidaan sinne lenkille lähteä terveillä jaloilla ja kropalla <3

      Poista
  7. Jossakin blogitekstissä kerran pohdittiin, että kamalan kiukkuisena ei kannata lähteä ainakaan salille treenaan, sillä loukkaantumisriski kasvaa, kun riuhtoo painoja raivopäissään :D tuolloin parempi idea on just vaikka juoksu- tai kävelylenkki luonnossa tai vaikka jumppa tms :) Joskus raahaudun suoraa töistä ihan supernuutuneena salille tai jumpalle ja oon ihan varma, että TÄLLÄ kertaa ei kyllä varmasti liikunnat auta. Tunnin päästä on olo kuin olisi jonkun ihmepillerin ottanut, niin iloinen ja energinen. Ei tosin toiminut silloin kun vasta aloittelin liikuntaa pitkän tauon jälkeen. Sillon treenin jälkeen olin usein väsyneempi kuin ennen... Nopeasti se kuitenkin kääntyy, kun vähän aikas jaksaa pusertaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippaa <3 No toi on kyllä varmasti ihan totta, että salilla loukkaantumisriski kasvaa, jos vihaisena lähtee painoja tempomaan. Hihii, tiedän ton liikunnan ihmepilleri vaikutuksen niin hyvin, ei me muuta tarvitakaan! ;) Ja joo, totta myös se, että liikunta vaatii totuttelua ensin, ennen kuin se alkaa antamaan energiaa. Kivaa loppuviikkoa! :)

      Poista
  8. No justiisa näin, mitäpä tuohon paljoa lisäämään. Juoksu on todellista terapiaa! Juoksu on mulle myös rauhoittumista. En kuuntele musiikkia koskaan lenkeillä, vaan kuuntelen vain omaa hengitystä ja askelten töminää.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! <3 Hyvä lisäys! Rauhoittumista mä itseasiassa eilen myös mietin lenkillä. Oli ihanaa olla hetki ilman somea (ennen kuin otti sen runfien, haha ;)). Ihana oli sun kaasopostaus! :)

      Poista
  9. Mäkin komppaan ylläolevia, paitsi sitä "tutustunut ihmisiin" koska oon erakkojuoksija :D Mutta jos Some lasketaan, niin oon blogien kautta toki "tutustunut" ja samaistunut moneenkin elämäntapa-juoksijaan ja -urheilijaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Jossu! :) Some lasketaan ehdottomasti :) Blogien kautta tutustuu omalla tavallaan, ja sitten kun tapaa IRL niin huomaa, että siellä on ihan samanlainen tyyppi oikeastikin, ja tuntuu siltä, että olis tuntenut oikeasti jo pitkään :) Sellaisia kokemuksia mulla on ainakin ollut! Mukavaa loppuviikkoa sulle! :)

      Poista
  10. Mullakin tulee aina nälkäkiukku! Heh! Juoksussa ihanaa on se, että työasiat ei koskaan tule mukaan lenkille. Lenkillä voi joko olla omien ajatusten kanssa tai höpötellä niitä näitä kaverin kanssa kuten tänään. Joskus huomaan myös, etten edes ajattele mitään vaan keskityn vain juoksuun. Mäkin olen aina pirteämpi ja iloisempi juoksun jälkeen. Tykkään myös siitä, että siinä pääsee ulos, luontoon tai kaupunkiin, minne sitten haluaakin juosta. Ja parasta on se, kun huomaa kehittyvänsä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, nälkäkiukkukaveri! ;) Nykyään onneksi osaan sen aika hyvin ennakoida, niin se ei pääse yllättämään ainakaan niin usein! Joskus kun ollaan oltu reissussa, ja alan jossain vaiheessa äksyillä (koska on nälkä), niin mies on tunkemassa "kiukkuleipää" mun nassuun! Haha, se tietää millä äksyilyn saa heti loppumaan! :) Juoksulla on tosiaan paljon ihania positiivisia vaikutuksia, ja tietysti kehittyminen on motivoivaa myös! Kivoja juoksulenkkejä loppuviikkoon! :)

      Poista
    2. Meillä on samat reissurutiinit. Tuntuu, että mies osaa ennakoida mun nälkäkiukun paremmin kuin minä itse :)

      Poista
    3. Pakko yhtyä tähän ja kertoa, että mulla on tän takia aina karkkia taskussa ja jos ei ruokaa hetkeen näy, mies vitsailee että sillä pitäisi olla koirankeksejä niin mua kuin koiraakin varten tai tarjoaa usein ruokaa jos ollaan kaupungilla :'D

      Poista
    4. Hahahh, täällä kans yksi nälkäkiukuttelija xD Mies aina varmistaa, että saan jotain syötävää :D

      Poista
    5. Hahah, mun mies kans pitää reissuilla mukana välipalapatukoita pahan hetken varalta :D on ne viksuja ja me naiset..no, hmm, nälkäisiä ;D

      Poista
    6. Hahaha, voi meidän kanssa! :D Meidän miehet on selkeästi ymmärtänyt mistä siinä kiukussa kiikastaa! Mun mielestä tässä alkaa olla aihetta iltalehden juttuun; "mies, näin pidät naisesi tyytyväisenä kun nälkäkiukku yllättää" :D Sen verran löytyisi "asiantuntevaa" bloggaajakommenttia asian tiimoilta! ;)

      Poista
  11. Juoksu on kyllä hyvää kiukun purkua ja myös minulle sitä omaa aikaa pois kotonta lapsiarjen keskeltä. Mulla on ihan huippu juoksukamu ja yhdessä lenkit menee kivasti. Yksin tuonne pimeään on nyt iltaisin todella vaikea lähteä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Janica! Kiitos kommentista! :) Uskon, että juoksu auttaa ihanana omana hetkenä lapsiperheen kiireen keskellä! Ja et varmasti ole yksin sen kanssa, että tähän aikaan vuodesta on pimeyteen vaikea lähteä lenkille! Mulla on ihan sama juttu, ja sen takia suunnittelinkin tiistaina ajoissa, että tänään lähden. Valmistauduin syömällä hyvin, juomalla tarpeeksi, miettimällä lenkkivaatteet valmiiksi jne. (vaikka se ei sitten ihan putkeen mennytkään, kun hermona etsin juoksusukkia), ja lähdin ulos! Se kannatti :) Usein syksyllä/talvella keli ja pimeys näyttää pahemmalta kuin onkaan, ja kun ulos pääsee niin sehän onkin ihan kivaa! Pitää vaan olla sopivat varusteet! :) Tsemppiä kovasti, saman asian kanssa painiskellaan!

      Poista
  12. Juoksu on kyllä huippuharrastus, voin allekirjoittaa nuo kaikki kohdat mitä mainitsit! :) Juoksu toimii minullekin terapiana, mieskin on jo huomannut sen että tuun lenkiltä kotiin paremmalla tuulella. Välillä töidenkin jälkeen väsyttää ja kiukuttaa ja tuntuu että ei jaksais tehdä mitää ja tekis mieli vaa mennä peiton alle masentelemaan. Olen vain todennut että paras lääke tuohon on juoksulenkki. :D Juoksulenkin jälkeen jaksaa sitten puuhastella kaikkea muutakin.
    Mä en kuuntele juostessa musiikkia ja harvemmin erityisesti ajattelenkaan mitään. Juostessa jotenkin alkaa ajatus lentämään ja se on samalla sellaista pään tuulettamista! :D

    VastaaPoista