sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Onko elämää maratonin jälkeen?

Heh, vastaus otsikon kysymykseen: Kyllä on, ja kiireistä sellaista! :) Palautuminen maratonin jälkeen on sujunut hyvin. Heti sunnuntaina, päivä maratonin jälkeen, kävin kävelemässä reilun tunnin iltalenkin, ja jalat sai siinä mukavasti verryttelyä. Palautumisen kannalta toimiva setti on mielestäni kevyt liikunta, riittävä nesteiden nauttiminen, ravintorikas ruoka ja uni. Suorituksen vaativuudesta omalle kropalle riippuu, kuinka kauan palautumiseen menee. Oma sykemittarini kertoi, että palautuminen tulee kestämään noin 5vrk, joten pidin juoksutaukoa yhteensä 4 päivää ja viidentenä päivänä ohjelmassa oli kevyt tunnustelulenkki. Nämä palautumisjutut ovat todella yksilöllisiä, joten tässäkin tapauksessa on varmasti paras kuunnella omaa kroppaa ja fiiliksiä. 

Maanantaina ohjelmassa oli kaksi ratsastustuntia, esteitä ja koulua. Etukäteen olin epäillyt, että jalat tulisivat olemaan super jäykät ja ratsastaminen jäykistäisi niitä entisestään, mutta ei tilanne ei onneksi ollutkaan niin paha. Estetunnilla päästiin karauttelemaan maastoesteitä ja siinä sai hyvän kesäfiiliksen päälle! Tiistai ja keskiviikko olivat muiden kiireiden takia lepopäiviä ja ensimmäiset juoksuaskeleet maratonin jälkeen otin torstaina Espoon Nice Runissa! 

Nice Run on tosiaan naisille tarkoitettu juoksutapahtumakonsepti, jossa juostaan n. 5km lenkki ja sen jälkeen nautitaan herkullinen picnic. Tällä kertaa kelit suosi ja aurinko paistoi melkein picnicin loppuun asti. Järjestelyt olivat Otaniemessä oikein onnistuneet, ja vietettiin mukava ilta tyttöjen kanssa hölkkäillen ja syöden picnic-eväitä. Omalla kohdalla juoksu tuntui aika kankealta aluksi, mutta jalat vertyivät loppua kohden ihan hyvin. Vauhti oli tosi kevyttä, mutta pääasia oli päästä liikkeelle! :)


Nice Run Picnic-tunnelmaa
Perjantaina kävin töiden jälkeen juoksemassa 40 minuuttia (6,66km). Rauhallista vauhtia silloinkin. Lauantaina suuntasin pitkästä aikaa Elixialle Poweriin! Teki hyvää päästä nostelemaan painoja, ja huomasi kyllä, että taukoa oli ollut, sillä lihakset tulivat kipeiksi, vaikka painot eivät olleet huimia. Nyt pitää yrittää taas käydä säännöllisemmin, kun kortti on taas voimassa. 

Tänään aamulla kävin juoksemassa 8km hieman vauhdikkaamman lenkin, joka kulkikin ihan mukavasti. Johtunee eilisistä hiilaritankkauksista, kun kaverin synttäreillä tuli vedettyä napaan vaikka mitä herkkuja, ja sama tahti jatkui tänään, kun juhlistettiin yhden kaverin Babyshowereita! Varsinainen juhlaviikonloppu siis takana! :)


Valmiina juhlimaan kaverin kolmekymppisiä! :)
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! 

-Karoliina 

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Maraton kokemuksia part 2: Huikea Tukholman maraton!

Jihuu! Toinen maraton takana ja kotimaahankin jo palattu väsyneenä, mutta onnellisena. Tukholman maraton oli ihan huikea kokemus, ja vastasi kaikin puolin odotuksia ja tarinoita, joita kyseisestä maratonista olen kuullut. Kannustus oli aivan mahtavaa ja tykkäsin myös reitistä, jonka aikana näki kaunista Tukholmaa eri puolilta. Västerbron silta oli yhtä kamala kuin mitä oli varoitettukin, ja siitäkin selvittiin! ;) Oma aikani oli 4:11:28, joten enkka parani HCM:ltä tasan 3 minuuttia! Matkaa tuli juostua yhteensä hieman yli 43 km eli ne lyhyimmät juoksulinjat jäivät valitsematta, mutta sama juttu tuntui olevan monella muullakin. 


Maalissa hymyilytti! :)
Olin ehdottomasti todella tyytyväinen aikaani, ja siihen, että juoksu oli nousujohteinen, melko tasainen ja suhteellisen ongelmaton, lukuunottamatta viimeisen kympin särkeneitä jalkoja ja vessahätää, joka kesti lähes koko matkan, mutta hei…ei se kai ole maraton, jos missään ei tunnu! ;) Nämä "ongelmat" olivat kuitenkin melko pieniä ja hyvin kestettävissä, kun suuntasi ajatukset muualle. Mitään isompia haasteita ei matkan varrella ollut ja jalat toimivat hyvin. HCM:llä tapahtunut lonkista alaspäin jäykistyminen jäi nyt pois, ja uskon, että keskimmäisten pakaralihasten treenaamisesta on ollut hyötyä, sillä juoksuasento pysyi hyvänä ja vakaana koko matkan. 


Tytöt ja mitalit! :)
Ennen lähtöä keli oli lauantaina Tukholmassa hieman epävakainen ja vettä satoi vielä hetki ennen lähtölaukausta, mutta kun ryhmityimme lähtöön alkoi aurinko paistaa ja keli pysyi hyvänä koko maratonin ajan. Välillä pilvistä, välillä aurinkoa ja muistaakseni välillä hieman tihkusadettakin, mutta lämpötila oli todella mukava maratonjuoksua ajatellen. Olin päätynyt juoksemaan t-paidassa ja shortseissa, mutta topillakin olisi pärjännyt hyvin. Matkan aikana tuli vilvoiteltua suihkuissa useamman kerran, sillä sen verran lämmin kuitenkin tuli.


Lähdettiin taittamaan matkaa yhdessä Jutan ja Annan kanssa, ja sovittiin, että pysytään yhdessä, jos siltä tuntuu ja mennään omia matkojamme, jos yhteinen vauhti ei tunnu hyvältä. Alkumatka edettiin melko rauhallisesti ja suunnitelman mukaisesti 6 minuutin kilsavauhtia. Tarkoitus oli nauttia menosta ja fiilistellä, ja se tulikin tehtyä! Hymyjä, kannustusta, high fiveja..otettiin kaikki irti mielettömistä kannustajista, jotka heja hejasivat meitä eteenpäin reitillä! :) 


Maratonilla alkumatkasta saattaa tulla uskon puute, jos miettii edessä olevaa matkaa. Itse pyrin, kuten varmasti moni muukin, jakamaan matkaa osiin ja etenemään etappi kerrallaan. Tukholmassa oli juomapisteistä todella usein, joten toimiva taktiikka oli esimerkiksi juomapisteeltä seuraavalle tai vaikkapa 5km kerrallaan. Puolikkaan kohdalla oltiin ajassa 2:07, ja tiesin, että toisen puolikkaan pitäisi olla reipasvauhtisempi, jos haluaisin juosta enkan. Puolikkaan jälkeen tuli kuitenkin hetkellinen uskon puute, mutta sain itseni suolakurkkujen ja tsemppiajatusten voimalla ryhdistäytymään: oli aika alkaa tekemään töitä ja nostaa kilsavauhteja, jotta enkkaan päästäisiin! Let´s do this! 


Kilometrit 30km asti menivät melko mukavasti ja oltiinkin 30km kohdalla ajassa 3:00:14! Melko tarkkaa työtä siis! Kolmenkympin jälkeen alkoi jaloissa painaa, mutta ei auttanut kuin tehdä töitä enemmän ja tsempata eteenpäin. Västerbron sillan ylitys toisen kerran oli hidasta ja alaspäin juokseminen tuntui jäykissä jaloissa ei niin-mukavalta. Mitä lähemmäksi maali tuli, sitä enemmän henkinen puoli vahvistui, vaikka jalkojen liikuttaminen tuntui entistä työläämmältä. Tiesin viimeisillä kilometreillä, että enkka tulee ja pyrinkin vielä kiristämään vauhtia hieman ja irtosihan se loppukirikin! Annan kanssa tultiin yhtä matkaa maaliin! Huikea fiilis ja itsensä ylittämisen tunne! :) 


Suunnattiin Annan ja Jutan kanssa Stadionilta Östermalmin kentälle, jossa oli maalihuolto ja finisher t-paitojen jako. Törmättiin siellä Lauraan, joka oli juossut huikean ajan 3:27 ja parantanut enkkaansa 15 minuuttia!!! Meidän hytin tytöillä oli tosiaan syytä juhlaan, joten loppuilta noudatti seuraavaa kaavaa:



Tytöt freesimmän näköisiksi:


Ruokaa, paljon ruokaa! 



Mojitot: (ja litroittain vettä!!)



The end!

Suunnitelmissa on jo seuraavat juoksuhaasteet, mutta nyt hetken verran palaudutaan ja nautitaan näistä kokemuksista ennen kuin aletaan keskittymään uusiin. 


Kiitos kaikille kannustajille, olette huippuja ja saitte kovasti tsemppaamaan reitin varrella, kun tiesin, että seuraatte menoa! <3


-Karoliina



Seuraa Instagramissa & Facebookissa