keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kohti Helsinki City Marathonia

2,5 viikon päästä koittaa mun neljäs maraton, HCM. Kun ajattelenkin asiaa, niin vatsassa alkaa pyöriä perhosia ja jännitys kohoaa. Viime maratonista on jo sen verran aikaa (2,5 vuotta ja välissä raskaus + vauvavuosi), että maratonin juokseminen tuntuu todelliselta haasteelta juoksun saralla.




Ihan helpoin mahdollinen ei ole ollut matka maratonille, sillä huhti-toukokuu meni hyvin vähillä juoksuilla selkäongelmien takia. Onneksi nyt kesä-heinäkuu on sujunut paremmin ja kroppa tuntuu olevan kunnossa. Olen päässyt juoksemaan säännöllisesti (2-3 kertaa viikossa). Viivalle asetun taskussani kaksi maratonille valmistavaa puolimaratonia (HHM & Paavo) sekä kaksi yli puolimaratonin pituista pitkistä (24,4km ja 27km) ja toki lukuisia lyhyempiä lenkkejä ja lihaskuntotreenejä. Hetkittäin mietin, olisiko pitänyt juosta enemmän pitkiksiä, mutta toisaalta tiedän, että sitä on ihan turha tässä kohtaa jossitella tai harmitella. Näillä mennään. Uskon, että peruskestävyys riittää, mutta vauhdista en ole niin varma. Haaveilen edelleen omasta ennätyksestä (alle 4:03:50) ja sitä lähden tavoittelemaan, mutta maraton on niin pitkä matka, että tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa kuinka käy. Paljon tulee varmasti vaikuttamaan myös sää HCM-päivänä. Niin toivon, ettei silloin hätyytellä hellerajoja, kuten useina vuosina. 

Täällä saaristossa on onneksi jo tullut totuteltua jonkun verran lämpimiin juoksukeleihin

Tavallaan tuntuu siltä kuin olisi ihan ensimmäistä kertaa menossa maratonin lähtöviivalle. Olin aika autuaasti unohtanut, miltä tuntuu juosta piiiiiitkiä lenkkejä ja kuinka tietyn kilometrimäärän ylittäessä epämukavuuden tunne hiipii kehoon ja siihen pitää vain tottua ja jatkaa juoksua, vaikkei se enää tunnukaan niin ihanalta ja kevyeltä. Erittäin hyvää harjoitusta mulle, joka rakastaa juoksussakin mukavuusalueella pysymistä. 



Eilen juoksin tuon pisimmän lenkin ennen HCM:ää täällä saaristossa, 27 kilometria. Se sujui itseasiassa vähän helpommin kuin tuo pari viikkoa sitten juostu reilut 24 kilometria. Johtui ehkä siitä, että mulla oli musiikkia (yleensä aina juoksen ilman) ja vaihtelin hieman juoksumaisemia. Tavoitteena oli juosta kaikki mahdolliset pikku hiekkatiet, joita täältä saarelta löytyy ja aika lähelle pääsin! ;) Vielä jäi tienpätkiä, joten olisi varmaan pitänyt juosta se 30km kuitenkin. Kroppa toimi ihan hyvin ja otti vastaan nesteet ja geelit, vatsan kanssa ei onneksi ollut ongelmia (toki maratonilla olisi vielä 15km matkaa) ja juoksu kulki. Tosin en ollut lähelläkään tavoitevauhtia enkä edes yrittänyt sinne puristaa. Jätetään ne vauhdit  reserviin maratonille! ;) 

Kaiken kaikkiaan siis innolla ja kutkuttavalla jännityksellä kohti maratonia. Nyt palauttelen pitkästä lenkistä ja sitten ohjelmassa on lyhyempiä lenkkejä, lihaskuntotreenejä ja lihashuoltoa ennen maratonia. 

Jos olet juossut maratonin/maratoneja, mikä on sun paras vinkki/neuvo maratonille? :) Ja HCM:lle menijät; mikä fiilis?

Ihanaa viikon jatkoa! 

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa




torstai 20. heinäkuuta 2017

Saaristokesä 2017

Ollaan oltu täällä saaristossa tänään tasan kaksi viikkoa. Henrillä alkoi työt jo maanantaina, joten hän palasi kaupunkiin, mutta me jäätiin Islan kanssa tänne nauttimaan saaristokesästä vanhempieni ja koirien kanssa. Mikäs täällä ollessa, kun suurimmaksi osaksi on aurinko paistanut, kuten "Pohjolan Mallorcalla" kuuluukin! ;) Pohjolan Mallorca on toki täysin vitsi, jonka isäni on keksinyt, mutta välillä se oikeasti tuntuu pitävän paikkansa. Täällä tosiaan tuntuu paistavan useammin kuin monessa muussa paikassa! Tervetuloa siis vaan käymään Houtskariin kesällä! :) 





Päivät täällä kuluu nopeasti! Aamulla heräillään yleensä 7-8 välillä ja aamutoimien jälkeen suunnataan tekemään aamiaista. Aamiaiset on täällä lähes aina parempia kuin kotona, sillä kaikenlaista herkkua löytyy. Marjoja, hedelmiä, kananmunia, leipää, jogurttia..nam nam. Tänään äiti yllätti meidät paistamalla pannareita! Herkkua! Aamiaisen jälkeen hengaillaan tovi ennen kuin lähdetään koirien kanssa kävelylle, jonka jälkeen usein jatketaan ulkoilua pihalla tai suunnataan saunan terassille nauttimaan auringosta. Islan lempipuuhaa pihalla on laskea mäkiä (eli kallioita alas) ja voitte vaan kuvitella, kuinka monet housut on jo saatu puhki. Uh..Lapsi tarvitsisi liukumäen, mutta jos lupaatte olla hänelle kertomatta niin sellainen on tulossa!;) 

Toinen Islan lempipuuha täällä on "uiminen" eli läiskyttely omassa altaassa, jossa hän viihtyy leikkimässä melko pitkiäkin aikoja. Viimeisen kuukauden aikana taaperon sanavarasto on kehittynyt ihan mielettömästi ja tällä hetkellä tulee jo paljon 3-4 sanan lauseita! Ihan mielettömän hauskaa seurata tuota kehitystä! <3 




<3

Aamupäiväulkoilujen jälkeen syödään lounasta ja hengaillaan hetki ennen päikkäreitä. Usein hengailuaikoina Isla katselee suosikkiaan seikkailija Doraa, josta hän on oppinut todella paljon uusia sanoja. Päikkäriaikoina olen itse usein tehnyt oman treenin, ottanut rennosti tai tehnyt töitä. Kesällä töitä on ollut hieman vähemmän, mikä on sopinut hyvin, sillä päikkäriaikoja on houkutellut käyttää muihinkin juttuihin, kuin koneella istumiseen näillä keleillä! :) 





Treenaamaan olen päässyt täällä aika kivasti kiitos lapsenvahtien! <3 Treenit ovat koostuneet joko juoksulenkeistä tai circuit-treeneistä saunan terassilla. Siskoni tuli yllättäen tänne käymään tiistaina (ei tiedetty kukaan, että hän on tulossa!) ja hänen kanssaan tehtiin eilen treeni yhdessä, joka sisälsi muun muassa burpeeta, kyykkyhyppyjä, askelkyykkyhyppyjä, hyppyjä portaille ja erilaisia core-liikkeitä. Huhhuh! Hauskaa oli treenata yhdessä. 

Päikkäreiden jälkeen ollaan syöty välipalaa ja ulkoiltu taas tai lähdetty käymään kylillä asioilla. Illalla syödään ja saunotaan. Sinänsä taaperon kanssa rytmit menevät hyvin samalla tavalla kuin kotonakin ja luovat sen tietyn päivärytmin. Viime viikonloppuna, kun meillä oli täällä kavereita kylässä rytmit menivät hieman sekaisin, mutta sitähän ne juhlat teettää. Oli ihanaa saada kavereita tänne kyläilemään! <3 Meitä oli 9 hengen porukka täällä ja hauskaa oli! 

Saaristokesää on vielä onneksi jäljellä reilu viikko. Kun palaamme kotiin alkaa varmasti todellisuus iskeä aika pian, sillä Madridiin lähtö lähestyy..täällä en ole kauheasti sille uhrannut ajatuksia, mutta vähitellen pitää alkaa miettiä, mitä kaikkea on tehtävä ennen lähtöä. Mutta sitä ennen nautitaan kesästä täällä Sollidenissa! <3 Toivottavasti tekin olette nauttineet kesästä siellä missä olettekin! :) 

Ihanaa pian alkavaa viikonloppua!

-Karoliina


torstai 13. heinäkuuta 2017

Tehokas kesätreeni & pisin pitkis 2,5 vuoteen!

Hei, suuri kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte edelliseen postaukseen tai otitte yhteyttä sen tiimoilta! <3 Ihanaa, kun niin moni on mukana iloitsemassa meidän ulkomaankomennus-mahdollisuudesta ja haluaa seurata mukana tätäkin elämänvaihetta! <3

Tänään palataan taas blogin "juurille" ja liikuntajuttuihin! Haluan jakaa teille maanantaina tekemäni treenin, joka sopii loistavasti mökkitreeniksi. Sen voi tehdä joko sisällä tai ulkona. Välineiksi tarvitaan jumppamatto (ei pakollinen) ja käsipainot. Jos niitä ei löydy, treenin voi tehdä ilmankin, jolloin ensimmäisessä liikkeessä jättää työnnön ylös pois ja tekee vain peruskyykkyjä. 

Aloita verryttelemällä noin 5 minuuttia vapaavalintaisesti ja tee sitten tämä circuit 3-4 kertaa. 
  • Kyykky + työntö ylös (käsipainot käsissä) x20


  • Burpee x10
Burpee alkuasento
  • Askelkyykky taakse +polven nosto x15 (puoli)


  • Kyykkyhypyt x15

  • Lankku + jalat auki hypyt (plank jacks) x15


Tämä oli tosi hyvä setti ja varsin rankka! Tulee treenattua koko kroppaa, sillä liikkeet ovat sen verran kokonaisvaltaisia. Kannattaa kokeilla! Treenin jälkeen kevyt loppuverkka ja venyttelyt! :) Lisäksi tein itse vielä hieman lisää vatsalihaksia. Kiitos kuvista Hanzille!<3


Eilen keskiviikona vuorossa oli juoksutreeni, kun kävin juoksemassa pisimmän pitkiksen sitten viime maratonin, jonka juoksin lokakuussa 2014! <--Tuo kisaraportti on muuten inspiroivaa luettavaa näin jälkeenpäin(kin)! 

Söin aamulla reilun aamiaisen ja tankkailin urheilujuomaa. Juoksemaan lähdin vähän 10 jälkeen. Tavoitteena oli n. 24 kilometria ja olin suunnitellut juoksevani edestakaisin hiekkateitä täällä saarella. Täältä meidän kesäpaikasta on n. 4 kilometria matkaa lossille, joten periaatteessa kolme kertaa edestakaisin lossille toisi mulle sen 24 kilometria. Tiesin, että homma kävisi varmasti aika tylsäksi jossain kohtaa, mutta toisaalta tulisipa harjoiteltua henkistä kanttia myös samalla! :) 


Lähdin liikkeelle aika rauhallisella vauhdilla ja pyrin löytämään sellaista sopivalta tuntuvaa pitkisvauhtia ja se asettuikin n.6.10min/km tienoille. En pysäyttänyt kelloa missään vaiheessa, joten loppuajassa on myös kaikki juoma/vessa/selfietauot mukana. Sää oli suhteellisen lämmin, mutta ei onneksi kuuma. Täytyy sanoa, että tänä kesänä on kyllä ollut maratonharjoittelun kannalta aika otolliset kelit Suomessa! Usein heinäkuu on ollut itselleni todella haastava juoksukuukausi, koska en nauti suuresti kovin kuumassa kelissä juoksemisesta. 


Ensimmäinen kerta edestakaisin lossille meni hyvin ja törmäsin loppuvaiheessa vanhempiini (isäni nappasi yllä olevan kuvan), koiriin sekä Henriin ja Islaan, jotka olivat kävelyllä. Kävin pikaisesti kierroksen lopussa vessatauolla ja tankkaamssa vettä  ja jatkoin matkaa. Viimeisellä kierroksella vaihdoin reittiä hieman vaihtelun vuoksi. Juoksu kulki ihan mukavasti, mutta kyllähän se jaloissa alkoi jo vähän tuntua 20 kilometrin jälkeen. Näin pitkät lenkit eivät tosiaan ole mulle mitään arkipäivää ja rehellisesti on sanottava, etten enää erityisemmin nauti juoksusta, kun mennään yli puolimaratonin mittaiselle matkalle. Toki sitten kun kroppa ja jalat taas tottuu pidempiin matkoihin, niin juoksukin tuntuu varmasti kivemmalta. Miksi sitten haluan lähteä juoksemaan maratonia elokuussa? Koska, haluan haastaa itseäni! 


Jossain vaiheessa reissua vaihtui panta lippikseen ja toppi urheilutoppiin..
Nyt tuntuu siltä, että tämä on juuri sopiva hetki haastaa itsensä taas maratonille. Viime vuonna, kun oli vauvavuosi maraton tuntui ihan älyttömältä matkalta ja ajatuskin näin pitkistä lenkeistä puistatti kaiken väsymyksen keskellä. Tässä onkin muistettava se, että eri elämäntilanteissa sopii erilainen liikunta ja erilaiset liikuntahaasteet! :)

24,2 kilometria, check! Nyt on tasan kuukausi HCM:ään ja suunnitelmissa on juosta vielä ainakin yksi yli puolimaratonin pituinen lenkki ja lyhyempiä reippaampia lenkkejä lihaskuntoharjoittelua ja lihashuoltoa unohtamatta. 

Miten teidän kesätreenit sujuu? Kuka muu on tulossa HCM:lle tai harjoittelemassa jollekin muulle maratonille? :)

-Karoliina 





tiistai 11. heinäkuuta 2017

Syksyn suunnitelmat

Vielä on kesää jäljellä, mutta elokuuta kohti mentäessä alkaa myös syksyn suunnitelmat olla yhä useammin mielessä. Osa teistä lukijoista saattaa muistaa tämän postauksen maaliskuulta, jossa pohdin paluuta työelämään. Alunperinhan suunnitelma oli palata kunnolla töihin nyt tulevana syksynä ja samalla laittaa Isla päivähoitoon. Itseasiassa meillä olisi hänelle paikkakin valmiina kotimme lähelle valmistuvasta liikuntapäiväkodista. 



Mitä lähemmäksi syksy on tullut, sitä enemmän olen alkanut kuitenkin miettiä, että mitä jos vielä kuitenkin olisin kotona, kun se on mahdollista. Olen nauttinut tästä hoitovapaa-ajasta todella paljon. Hetkittäin olen kokenut painetta siitä (todennäköisesti ihan täysin itse aiheutettua, vaikka monet asiasta kyseleekin, mutta varmasti ihan mielenkiinnosta), että pitäisi mennä pian takaisin työelämään. Toisaalta taas, kun mietin asiaa, miksi haluaisin kiirehtiä takaisin töihin, kun ei näitä aikoja kotona lapsen kanssa enää saa takaisin? Varsinkin, kun olen tehnyt osa-aikaisesti töitä koko hoitovapaan ajan ja se on ollut riittävä taloudellinen apu, jotta kotona oleminen on ollut mahdollista. Se on myös pitänyt kiinni työelämässä jollain tapaa ja tuonut mielekästä tekemistä välillä pitkiltä tuntuviin kotipäiviin. Ilman sitä olisin jo kenties palannut pakonkin edessä kokopäiväiseen työhön. 



Syksyn suunnitelmien suhteen aloin jossain vaiheessa kallistumaan siihen, että jatkaisin hoitovapaalla vielä ainakin vuoden loppuun etenkin kun näytti siltä, että voisin jatkaa osa-aikaista työtäni, jota pystyn tekemään kotoa käsin. Lopullinen päätös tulikin sitten mieheni työn kautta, ja se vaikutti koko perheemme syksyn suunnitelmiin. 

Mieheni on ollut koko alkuvuoden ajan usein työmatkoilla erään projektin tiimoilta. Syksyn tullen projekti vaatii entistä enemmän aikaa ja läsnäoloa paikan päällä. Jatkuva reissaaminen on tietysti aika raskasta sekä hänelle että meille, joten päätöksen tekeminen ei lopulta ollut kovin vaikeata. Etenkin, kun projekti sijaitsee yhdessä Euroopan kivoimmista kaupungeista. Elokuussa meidän perhe nimittäin pakkaa laukut ja muuttaa reiluksi neljäksi kuukaudeksi Espanjaan, Madridiin! Olemme kaikki innoissamme, sillä ulkomaille lähteminen on tässä kohtaa aika helppoa, kun itse olen hoitovapaalla ja Isla vielä sen verran pieni. Myös se, että olemme Madridissa vain 4 kuukautta on yksi tekijä, jonka vuoksi ainakin itse olen innoissani. Ei tule liian ikävä kaikkia läheisiä kotona ja on kiva tulla jouluksi takaisin kotiin! <3 Todella moni on jo ilmoittanut tulevansa käymään, joten sekin auttaa varmasti koti-ikävään. 


Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme, että Mila (meidän koira) jää vanhempieni hoitoon syksyksi, sillä se on kaikkien kannalta helpompaa. Milan ottaminen mukaan olisi tuonut paljon stressiä meille eikä vähiten hänelle, sillä kyse on kuitenkin aika lyhyestä ajasta. Lisäksi Mila on kuin kotonaan vanhempieni luona ja etenkin täällä saaristossa, jossa hän saa syksylläkin viettää paljon aikaa. Ikävä tulee varmasti, mutta tiedämme, että tämä on oikea ratkaisu! <3 

Mukavaa päästä kertomaan tästä asiasta täälläkin, sillä se on ollut mielessä viime aikoina aika paljon. Tervetuloa siis mukaan seuraamaan meidän syksyn seikkailuja Madridissa! <3 Kerron tarkemmin lähtösuunnitelmista ja muistakin jutuista lähiaikoina! 

Postauksen kuvat on täällä saaristossa otettu lähipäivinä. 


Onko teistä joku asunut ulkomailla? Missä ja mitä olitte tekemässä?

Minä olen asunut Ruotsissa (vaihdossa AMK:sta) ja USA:ssa (töissä). Henri on asunut Saksassa (töissä) ja Kiinassa (vaihdossa), mutta yhdessä tämä tulee olemaan ensimmäinen kerta! :)

-Karoliina

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Kisaraportti: Paavo Nurmi 1/2 puolimaraton 2017

Heippahei! Vihdoin ehdin istumaan alas koneelle ja kirjoittelemaan kisaraporttia viime viikonlopun Paavo Nurmi puolimaratonista. Turun reissun jälkeen suunnattiin Tukholmaan ja sieltä palattuamme kävimme kirjaimellisesti kääntymässä kotona, pakkaamassa vähän lisää tavaroita ja suuntasimme saaristokesän viettoon tänne Houtskäriin. Täällä ollaan nyt jonkin aikaa ja toivottavasti saadaan nauttia kivoista kesäkeleistä. Aurinkoista on, mutta vielä kun saataisiin vähän lämpöäkin.. ;) Mutta nyt siihen kisaraporttiin!
________________________________________________________________________________

Saavuttiin Turkuun aika myöhään perjantai-iltana 30.6, joten juoksunumeron hakeminen jäi lauantaiaamuun. Majoituttiin jälleen Radisson Blue Marina-hotellissa, joka sijaitsee aivan kisakeskuksen läheisyydessä, toisella puolella Aurajokea. Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja melko lämpimänä, mutta ei onneksi niin helteisenä kuin viime kesän Paavolla, joka oli itselleni ihan HELL-e-puolikas! Söin hyvän, hiilaripainoitteisen aamiaisen (paljon leipää) hotellin aamupalalla ja join aamulla reilusti vesi-urheilujuomasekoitusta sekä mehua (+kahvia tietysti). 



Aamiaisen jälkeen lähdettiin hakemaan mulle juoksunumero ja muut tilpehöörit. Innostuin myös hieman shoppailemaan expo-kaupassa, jossa oli mielettömän hyviä tarjouksia mm. Kari Traan vaatteista! 



Expovierailun jälkeen suunnattiin takaisin hotellille, jossa laitoin itseni valmiiksi ja pian kello näyttikin vähän vaille 11, jolloin suuntasin hotellin edustalle tapaamaan Kristaa, jonka kanssa oltiin sovittu treffit! Oli huippua nähdä Kristaa ihan livenä, kun olen hänen blogiaan seurannut jo monta vuotta ja tuntuikin siltä, kuin olisi vanhan kaverin tavannut! :) Käveltiin Kristan kanssa kisakeskukseen, jossa tavattiin Hanna, jonka näin myös ekaa kertaa, vaikka hänenkin blogia olen lukenut pitkään! Molemmat tytöt oli super mukavia ja oli hauskaa hengailla heidän kanssaan ennen lähtöä ja jakaa fiiliksiä! Juoksutapahtumien parhaita puolia! :) Kristalla ja Hannalla oli molemmilla edessään eka puolikas vauvojen syntymän ja raskauden jälkeen, joten kummallakin oli jännitys aika hyvin pinnassa! Itse koitin rauhoitella heitä ja jakaa "viisaita" neuvoja, kuten ei liian kovaa alkuun ja puolikaskin on pitkä matka, jota pitää kunnioittaa jne. Ja myös se, että pitää olla armollinen itselleen eikä asettaa liian kovia aikatavoitteita, kun kisarutiini on vähän häviksissä eikä omasta kunnosta ole varmuutta. En tiedä sainko heitä yhtään rauhoitettua, mutta hauskaa meillä oli höpötellessä! Kävimme myös vähän verkkaamassa ennen kuin ryhmityimme ruuhkaiseen lähtöön. Itse olin aika rennolla asenteella liikkeellä enkä ollut asettanut sen kummempaa tavoitetta, joten ehkä sen vuoksi en juurikaan jännittänyt. 



Paavon lähtö oli tosiaan taas hyvin ruuhkainen, ja se on oikeastaan ainoa järjestelyihin liittyvä kritiikkini. En ymmärrä miksei lähtökarsinaan pääse sivuilta sisään, vain ainoastaan perästä? Mietin tätä samaa viime vuonna. On todella vaikea päästä vaikkapa haluamiensa jänisten peesiin ruuhkan takia. Mutta onneksi tämä ei nyt taaskaan ollut sinänsä ongelma itselleni, koska en ollut hakemassa mitään tiettyä aikaa. Ryhmityimme siis Hannan ja Kristan kanssa lähtöön kohtaan, josta emme enää päässeet eteenpäin ja toivotimme toisillemme tsempit matkaan! Nappasin myös geelin n. 15 minuuttia ennen lähtölaukausta. 


GO TIME! Mun 20. puolimaraton oli alkanut! Vaikka en ollut asettanut sen kummempia aikatavoitteita juoksulle, olin kuitenkin päättänyt, että tästä tulisi parempi juoksu kuin viime vuonna Paavolla. Se edellytti sitä, etten lähtisi liian kovaa liikkeelle (kuten viime vuonna) ja siitä pidin hyvin kiinni. Pidin vauhdin reippaana, mutta kuitenkin maltillisena. Ensimmäisen 5km kilsavauhti vaihteli 5.17min/km-5.34min/km välillä. Ei kovin tasaista menoa, mutta tuntemusten mukaan. Pian lähdön jälkeen näin Henrin ja Islan kannustamassa tien varressa ja vilkuttelin heille. Juoksu lähti rullaamaan aika mukavasti ja kroppa tuntui hyvältä. Keskityin löytämään hyvää rytmiä jaloille ja hengitykseen. Tsekkailin myös säännöllisesti juoksuasentoa, jotta se pysyi hyvänä. Paavolla on alkumatkasta keskustassa juostessa tosi paljon kannustajia, mikä on super kivaa! Keskustaosuus menikin nopeasti ja pian huomasin, että oltiin lähestymässä satamaa ja sieltä Ruissaloa. Ilokseni huomasin, että olo tuntui huomattavasti paremmalta kuin siinä kohtaa viime vuonna! 

Mulla oli alussa oma juomapullo mukana, ja juoksin ensimmäisen juomapisteen läpi, mutta sen jälkeen join jokaisella juomapisteellä urheilujuomaa ja otin vielä geelit 7km ja 14km kohdalla. Tankkaus meni tosi nappiin ja olo pysyi hyvänä ja virkeänä koko matkan. Ensimmäinen kymppi oli auringossa melko lämmin, mutta sen jälkeen pilvet toi suojaa auringolta, mikä oli ihanaa! Ruissaloon tullessa olin henkisesti valmistautunut selättämään mäet, jotka viime vuonna yllättivät mut täysin. Tällä kertaa keskityin yhteen mäkeen kerrallaan, tsemppasin ylös ja rullasin reippaasti alas. Eikä ne tuntuneet yhtään pahalta! Se oli henkinen voitto siinä kohtaa. Toki vauhti varmasti hidastui mäissä hieman, muttei sillä ollut niin väliä. Karo-mäet 1-0! Jes! Ruissalon mäkiosuuden jälkeen juoksu jatkui hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Henkinen puoli on itselleni ainakin niin isossa osassa, että mäkien selättäminen toi  kaivattua itseluottamusta juoksuun. Keskellä Ruissalon peltoja muistelin viime vuoden juoksua ja sitä kammottavaa oloa, joka mulla siellä oli. Yäk. Se oli niin lähellä etten silloin hankkinut elämäni ensimmäistä DNF:ää ja ottanut raatokyytiä takaisin maaliin. Mutta sinänsä oli hyvä, että sekin tuli koettua, sillä se oli  opettavainen kokemus ja olin sen vuoksi viisaampi tällä kertaa. 

Taas kerran huomasi, että oli hyötyä siitä, että reitti oli nyt tuttu ja tiesin, mitä on tulossa. Se auttoi todella paljon! Pian Ruissalo oli jo  lähes selätetty ja suunta oli takaisin satamaan ja keskustaan päin. Paras hetki puolikkaalla tuli Jokirannassa pari kilsaa ennen maalia, kun näin Henrin ja Islan kannustamassa reitin varressa. Huusin Islalle kauempaa, että "haliii" ja hän juoksi halaamaan mua nopeasti! <3 Ihana! Siitä sai hyvät tsempit jatkaa matkaa.. Video tästä löytyy mun Instagramista! Viimeisillä kilometreilla en oikein saanut loppukiriä aikaiseksi, sillä vastatuuli oli niin kova! Ei vain jaksanut puskea sen läpi. Ihan loppusuoralla irtosi kuitenkin vähän reippaampaa menoa ja maalissa olin ajalla 1:57:20! Hieman huonompi aika kuin viime vuonna Paavolla, mutta huomattavasti mukavammalla ja ehjemmällä juoksulla! Tällä kertaa oli myös sellainen fiilis, että olisin voinut jatkaa matkaa edelleen, mikä on hyvä merkki! :) Olin tyytyväinen, vaikka aika onkin yli 10 minuuttia huonompi kuin oma enkka. Totuus vain on se, että tämä on nyt se päivän kunto ja heikko juoksukevät (selkäongelmien vuoksi) ei voi olla vaikuttamatta. Olen kuitenkin iloinen, että viime aikoina olen päässyt jo normaalisti juoksemaan ja tästä on hyvä jatkaa maratontreenejä kohti HCM:ää, joka on edelleen tavoitteena elokuun puolivälissä. 




Henri ja Isla tulivat maaliin vastaan ja näin myös Kristaa ja Hannaa perheineen! :) Paavon mitalit oli taas tosi hienot ja maalihuoltokin mielestäni hyvä. Ainoastaan vielä olisi toivonut, että maalihuollon yhteydessä Paavo Nurmen stadionilla olisi ollut myös vettä tarjolla. Sitä oli heti maaliin tullessa, mutta olisi kaivannut myös ylhäällä! Muuten täytyy kiittää PNM-järjestelyjä, organisaatiota ja vapaaehtoisia. Hienoa työtä! Upea tapahtuma, jonne on mukava tulla ja hommat toimii! KIITOS!:) Myös sää oli tällä kertaa kivempi kuin +28 astetta! Kiitos siitäkin! ;) 



#pnm2017 check! Ja kohti uusia tavoitteita! :) Kiitos vielä Krista ja Hanna seurasta ja tietysti omat kannustusjoukot tuesta ja kannustuksesta! <3

Ihanaa alkavaa viikonloppua ja kertokaa ihmeessä kommenttiboksissa, miten teidän PNM-juoksu sujui, jos olitte mukana!! :)

-Karoliina