perjantai 7. heinäkuuta 2017

Kisaraportti: Paavo Nurmi 1/2 puolimaraton 2017

Heippahei! Vihdoin ehdin istumaan alas koneelle ja kirjoittelemaan kisaraporttia viime viikonlopun Paavo Nurmi puolimaratonista. Turun reissun jälkeen suunnattiin Tukholmaan ja sieltä palattuamme kävimme kirjaimellisesti kääntymässä kotona, pakkaamassa vähän lisää tavaroita ja suuntasimme saaristokesän viettoon tänne Houtskäriin. Täällä ollaan nyt jonkin aikaa ja toivottavasti saadaan nauttia kivoista kesäkeleistä. Aurinkoista on, mutta vielä kun saataisiin vähän lämpöäkin.. ;) Mutta nyt siihen kisaraporttiin!
________________________________________________________________________________

Saavuttiin Turkuun aika myöhään perjantai-iltana 30.6, joten juoksunumeron hakeminen jäi lauantaiaamuun. Majoituttiin jälleen Radisson Blue Marina-hotellissa, joka sijaitsee aivan kisakeskuksen läheisyydessä, toisella puolella Aurajokea. Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja melko lämpimänä, mutta ei onneksi niin helteisenä kuin viime kesän Paavolla, joka oli itselleni ihan HELL-e-puolikas! Söin hyvän, hiilaripainoitteisen aamiaisen (paljon leipää) hotellin aamupalalla ja join aamulla reilusti vesi-urheilujuomasekoitusta sekä mehua (+kahvia tietysti). 



Aamiaisen jälkeen lähdettiin hakemaan mulle juoksunumero ja muut tilpehöörit. Innostuin myös hieman shoppailemaan expo-kaupassa, jossa oli mielettömän hyviä tarjouksia mm. Kari Traan vaatteista! 



Expovierailun jälkeen suunnattiin takaisin hotellille, jossa laitoin itseni valmiiksi ja pian kello näyttikin vähän vaille 11, jolloin suuntasin hotellin edustalle tapaamaan Kristaa, jonka kanssa oltiin sovittu treffit! Oli huippua nähdä Kristaa ihan livenä, kun olen hänen blogiaan seurannut jo monta vuotta ja tuntuikin siltä, kuin olisi vanhan kaverin tavannut! :) Käveltiin Kristan kanssa kisakeskukseen, jossa tavattiin Hanna, jonka näin myös ekaa kertaa, vaikka hänenkin blogia olen lukenut pitkään! Molemmat tytöt oli super mukavia ja oli hauskaa hengailla heidän kanssaan ennen lähtöä ja jakaa fiiliksiä! Juoksutapahtumien parhaita puolia! :) Kristalla ja Hannalla oli molemmilla edessään eka puolikas vauvojen syntymän ja raskauden jälkeen, joten kummallakin oli jännitys aika hyvin pinnassa! Itse koitin rauhoitella heitä ja jakaa "viisaita" neuvoja, kuten ei liian kovaa alkuun ja puolikaskin on pitkä matka, jota pitää kunnioittaa jne. Ja myös se, että pitää olla armollinen itselleen eikä asettaa liian kovia aikatavoitteita, kun kisarutiini on vähän häviksissä eikä omasta kunnosta ole varmuutta. En tiedä sainko heitä yhtään rauhoitettua, mutta hauskaa meillä oli höpötellessä! Kävimme myös vähän verkkaamassa ennen kuin ryhmityimme ruuhkaiseen lähtöön. Itse olin aika rennolla asenteella liikkeellä enkä ollut asettanut sen kummempaa tavoitetta, joten ehkä sen vuoksi en juurikaan jännittänyt. 



Paavon lähtö oli tosiaan taas hyvin ruuhkainen, ja se on oikeastaan ainoa järjestelyihin liittyvä kritiikkini. En ymmärrä miksei lähtökarsinaan pääse sivuilta sisään, vain ainoastaan perästä? Mietin tätä samaa viime vuonna. On todella vaikea päästä vaikkapa haluamiensa jänisten peesiin ruuhkan takia. Mutta onneksi tämä ei nyt taaskaan ollut sinänsä ongelma itselleni, koska en ollut hakemassa mitään tiettyä aikaa. Ryhmityimme siis Hannan ja Kristan kanssa lähtöön kohtaan, josta emme enää päässeet eteenpäin ja toivotimme toisillemme tsempit matkaan! Nappasin myös geelin n. 15 minuuttia ennen lähtölaukausta. 


GO TIME! Mun 20. puolimaraton oli alkanut! Vaikka en ollut asettanut sen kummempia aikatavoitteita juoksulle, olin kuitenkin päättänyt, että tästä tulisi parempi juoksu kuin viime vuonna Paavolla. Se edellytti sitä, etten lähtisi liian kovaa liikkeelle (kuten viime vuonna) ja siitä pidin hyvin kiinni. Pidin vauhdin reippaana, mutta kuitenkin maltillisena. Ensimmäisen 5km kilsavauhti vaihteli 5.17min/km-5.34min/km välillä. Ei kovin tasaista menoa, mutta tuntemusten mukaan. Pian lähdön jälkeen näin Henrin ja Islan kannustamassa tien varressa ja vilkuttelin heille. Juoksu lähti rullaamaan aika mukavasti ja kroppa tuntui hyvältä. Keskityin löytämään hyvää rytmiä jaloille ja hengitykseen. Tsekkailin myös säännöllisesti juoksuasentoa, jotta se pysyi hyvänä. Paavolla on alkumatkasta keskustassa juostessa tosi paljon kannustajia, mikä on super kivaa! Keskustaosuus menikin nopeasti ja pian huomasin, että oltiin lähestymässä satamaa ja sieltä Ruissaloa. Ilokseni huomasin, että olo tuntui huomattavasti paremmalta kuin siinä kohtaa viime vuonna! 

Mulla oli alussa oma juomapullo mukana, ja juoksin ensimmäisen juomapisteen läpi, mutta sen jälkeen join jokaisella juomapisteellä urheilujuomaa ja otin vielä geelit 7km ja 14km kohdalla. Tankkaus meni tosi nappiin ja olo pysyi hyvänä ja virkeänä koko matkan. Ensimmäinen kymppi oli auringossa melko lämmin, mutta sen jälkeen pilvet toi suojaa auringolta, mikä oli ihanaa! Ruissaloon tullessa olin henkisesti valmistautunut selättämään mäet, jotka viime vuonna yllättivät mut täysin. Tällä kertaa keskityin yhteen mäkeen kerrallaan, tsemppasin ylös ja rullasin reippaasti alas. Eikä ne tuntuneet yhtään pahalta! Se oli henkinen voitto siinä kohtaa. Toki vauhti varmasti hidastui mäissä hieman, muttei sillä ollut niin väliä. Karo-mäet 1-0! Jes! Ruissalon mäkiosuuden jälkeen juoksu jatkui hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Henkinen puoli on itselleni ainakin niin isossa osassa, että mäkien selättäminen toi  kaivattua itseluottamusta juoksuun. Keskellä Ruissalon peltoja muistelin viime vuoden juoksua ja sitä kammottavaa oloa, joka mulla siellä oli. Yäk. Se oli niin lähellä etten silloin hankkinut elämäni ensimmäistä DNF:ää ja ottanut raatokyytiä takaisin maaliin. Mutta sinänsä oli hyvä, että sekin tuli koettua, sillä se oli  opettavainen kokemus ja olin sen vuoksi viisaampi tällä kertaa. 

Taas kerran huomasi, että oli hyötyä siitä, että reitti oli nyt tuttu ja tiesin, mitä on tulossa. Se auttoi todella paljon! Pian Ruissalo oli jo  lähes selätetty ja suunta oli takaisin satamaan ja keskustaan päin. Paras hetki puolikkaalla tuli Jokirannassa pari kilsaa ennen maalia, kun näin Henrin ja Islan kannustamassa reitin varressa. Huusin Islalle kauempaa, että "haliii" ja hän juoksi halaamaan mua nopeasti! <3 Ihana! Siitä sai hyvät tsempit jatkaa matkaa.. Video tästä löytyy mun Instagramista! Viimeisillä kilometreilla en oikein saanut loppukiriä aikaiseksi, sillä vastatuuli oli niin kova! Ei vain jaksanut puskea sen läpi. Ihan loppusuoralla irtosi kuitenkin vähän reippaampaa menoa ja maalissa olin ajalla 1:57:20! Hieman huonompi aika kuin viime vuonna Paavolla, mutta huomattavasti mukavammalla ja ehjemmällä juoksulla! Tällä kertaa oli myös sellainen fiilis, että olisin voinut jatkaa matkaa edelleen, mikä on hyvä merkki! :) Olin tyytyväinen, vaikka aika onkin yli 10 minuuttia huonompi kuin oma enkka. Totuus vain on se, että tämä on nyt se päivän kunto ja heikko juoksukevät (selkäongelmien vuoksi) ei voi olla vaikuttamatta. Olen kuitenkin iloinen, että viime aikoina olen päässyt jo normaalisti juoksemaan ja tästä on hyvä jatkaa maratontreenejä kohti HCM:ää, joka on edelleen tavoitteena elokuun puolivälissä. 




Henri ja Isla tulivat maaliin vastaan ja näin myös Kristaa ja Hannaa perheineen! :) Paavon mitalit oli taas tosi hienot ja maalihuoltokin mielestäni hyvä. Ainoastaan vielä olisi toivonut, että maalihuollon yhteydessä Paavo Nurmen stadionilla olisi ollut myös vettä tarjolla. Sitä oli heti maaliin tullessa, mutta olisi kaivannut myös ylhäällä! Muuten täytyy kiittää PNM-järjestelyjä, organisaatiota ja vapaaehtoisia. Hienoa työtä! Upea tapahtuma, jonne on mukava tulla ja hommat toimii! KIITOS!:) Myös sää oli tällä kertaa kivempi kuin +28 astetta! Kiitos siitäkin! ;) 



#pnm2017 check! Ja kohti uusia tavoitteita! :) Kiitos vielä Krista ja Hanna seurasta ja tietysti omat kannustusjoukot tuesta ja kannustuksesta! <3

Ihanaa alkavaa viikonloppua ja kertokaa ihmeessä kommenttiboksissa, miten teidän PNM-juoksu sujui, jos olitte mukana!! :)

-Karoliina 


12 kommenttia:

  1. Jee, kiva juttu, että sun juoksu meni hyvin! Mullakin oli paljon parempi fiilis tänä kuin viime vuonna, ja tämän vuoden kisarapsa löytyy täältä: https://taivaanrannanjuoksija.blogspot.fi/2017/07/paavo-nurmi-puolimaraton-2017.html

    Oot kyllä oikeassa tuosta lähtökarsinasta, siinä on tosi hankalaa päästä edes hitaampien jänisten luokse, kun ei sinne oikein puolta tuntia ennen lähtöäkään viitsi mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Anne! Kiitos kommentista! :) Kiva, että sullakin sujui juoksu mukavammin kuin viime vuonna! Ehkä se helle ei vaan sopinut meille! :D Mä tykkäsin uudistuneesta reitistä, mutta oon kyllä samaa mieltä, että se meni siellä jokirannassa satamaan päin mentäessä tosi kapeaksi! Jos olisi juossut aikaa niin olisi varmasti ärsyttänyt, kun ei olisi pystynyt ylläpitämään omaa vauhtia siinä ruuhkassa. Mutta onneksi se tosiaan nopeasti siitä helpotti! Kivaa kesän jatkoa sinne ja tsemppiä juoksujuttuihin!

      Poista
  2. Jee hyvä Karkki! Hieno juoksu ja mukava rapsa. Ja voi kuinka kivaa, että tapasitte blogituttujen kanssa. Hauskaa! Niin tämä blogimaailma yhdistää. Tsemppiä maratontreeneihin ja ihastuttavaa saaristokesää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! <3 Oli kyllä tosi kivaa saada seuraa Kristasta ja Hannasta! :) Ihan huippua!! Ja kiitos tsempeistä, tänään pitäisi lähteä pitkistä taivaltamaan! Ihanaa kesää sinnekin! <3

      Poista
  3. Hahaa, mekin oltiin Radissonissa yötä! Harmi kun ei törmätty. Tosin itse juoksin kympin, joka starttasi myöhemmin, ehkä olit jo kotimatkalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä näin sun blogipostauksesta, että olitte siellä ja mietin samaa, että olispa ollut hauska törmätä! Me oltiin vielä se la-su yö, joten törmäämisen mahdollisuudet oli ihan hyvät! :) Ens kerralla sitten!

      Poista
  4. Kuulostaa ihan mahtavalta juoksulta. Nautinnolla maaliin, onnea!!

    VastaaPoista
  5. Mulla on ensimmäinen maraton toisen lapsen syntymän jälkeen. Olo oli edeltävästi tosi epävarma. Keväämmällä kymppi ja puolikas oli menneet ennätysvauhtia. Olin kuitenkin treenannut enemmän lyhyitä vk-treenejä, enkä juurikaan pitkiä hitaita. Eka kymppi auringonpaahteessa mietin vain, että kuinkahan käy. Puolikkaan jälkeen alkoi löytyä itsevarmuutta, kun juoksu tuntui edelleen hyvältä. Toki viimeiset kilometrit tuntuivat tiukoilta, mutta vauhti ei kuitenkaan ihan hyytynyt.

    Mä ihmettelin myös lähtöjärjestelyjä. Väkeä alkoi kertyä aikaisin lähtöalueella ja itsekin sinne suuntasin. Ja raivasin tilaa eteenpäin. Toinen harmi oli, kun järjestäjän ilmoittivat naisten maratonin palkintojenjaon ajankohdaksi klo 16.40. Mutta ne jaettiinkin heti maaliintulon jälkeen, tuntia aikaisemmin. Mulla ei hirveästi ole kokemusta noista palkintojenjaoista, enkä asiaa tajunnut. Jäi tälläkin kertaa kokematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Niina! Kiitos kommentista! Ja vitsi, ihan mieletön juoksu sulta!! Onneksi olkoon! :) Upeasti olet päässyt kuntoon toisen raskauden jälkeen ja tulokset puhuu puolestaan! Mahtavaa! Tosi harmi kyllä, että missasit palkintojenjaon!! Olisi varmasti ollut hieno kokemus, mutta toivotaan, että palkintojenjakoja tulee sulle vielä monta eteen! :) Tsemppiä treeneihin!!

      Poista
  6. Kiva raportti :) Onnea 20. puolimaratonista! Se on huikea luku, joka tietty siitä vaan kasvaa ja kasvaa ;) Hyvin juoksit ja kepeitä harjoituskilsoja kohti maraa! Ihanaa saaristolomaa <3

    VastaaPoista