keskiviikko 28. joulukuuta 2022

Päiväkirjamerkintöjä raudanpuutteesta - minun kokemukseni


HELMIKUU 2022

Ensimmäiset oireet raudanpuutteeseen liittyen (tosin en vielä silloin tiennyt, että ne liittyvät raudanpuutteeseen) huomasin helmikuussa 2022. Sormieni välit kummassakin kädessä kuivuivat todella paljon ja muuttuivat punaisiksi ja kutiaviksi. Ajattelin sen johtuvan talvesta ja pakkasesta - iho vain kuivui kuivan pakkasilman takia. 

MAALIS-HUHTIKUU 2022

Kevään mittaan isoja oireita alkoi ilmetä henkisellä puolella. Olin todella stressaantunut ja stressasin myös asioista, joista en aikaisemmin sen suuremmin stressannut. Olin usein alakuloinen enkä oikein jaksanut innostua tai inspiroitua mistään eli olin täysin vastakohta normaalille itselleni. Sain kyllä hoidettua työt ja arjen pakolliset asiat, mutta en jaksanut pitää suuremmin yhteyttä ystäviin tai suunnitella ylimääräistä tekemistä elämään (esim. ystävien näkemistä jne.). En jaksanut kysyä muilta "mitä kuuluu", koska en jaksanut selittää, että oma olo on tosi kurja ja kuuluu ihan paskaa. Arkiviikot olivat raskaan tuntuisia ja muistan kuinka paljon ahdisti, kun päiväkodista ja eskarista tuli jatkuvasti viestejä, joissa piti muistaa tehdä asioita/viedä jotain jne. Ne kaikki tuntui raudanpuutteisena väsymyksen ja alakulon keskellä aivan älyttömän kuormittavilta asioilta. :(

Olin myös todella väsynyt jatkuvasti ja muistan sanoneeni siitä ystävälleni Jennylle (ja jopa maininneeni, että onkohan raudat alhaalla, kun väsymys ei tuntunut millään väistyvän, vaikka olisi nukkunut kuinka paljon.) En kuitenkaan vielä silloin mennyt verikokeisiin ja olen sitä harmitellut jälkeenpäin, koska kärvistelin oireiden kanssa aivan turhan pitkään. Henkiselle kuormitukselle oli myös muita mahdollisia syitä, joten laitoin paljon niiden piikkiin enkä osannut yhdistää sitä raudanpuutteeseen siinä vaiheessa. 

Keväällä harjoittelin kohti toukokuun puolimaratonia, mutta ihan hyvin sujunut harjoittelu katkesi pääsiäisen jälkeen, kun selkäni kipeytyi ihmeellisesti ja juoksusta oli pakko ottaa taukoa. En ole varma oliko raudanpuutteella jotain vaikutusta asiaan, mutta sellaista selkäkipua/jumia en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Selän kipeytyminen vaikeutti liikunnan harrastamista, mikä oli omiaan lisäämään mielessä olevaa huonoa fiilistä, sillä liikunta oli ollut oma "turvasatama" huonon olon keskellä. Muistan jossain kohtaa ajatelleeni, että "aivan sama kaikki muu, kunhan edes pystyn käymään lenkillä ja saamaan edes siitä hyvää oloa". 

Kevään edetessä aloin hetkittäin epäilemään olevani masentunut, sillä henkisen puolen oireet eivät tuntuneet hellittävän millään, mutta toisaalta taas pystyin kuitenkin suht hyvin (oireista huolimatta) selviytymään arjesta, töistä ja perhe-elämästä ja jaksoin aamuisin nousta sängystä, joten ajattelin ettei ihan masennuksen "kriteerit" kuitenkaan täyttyneet omalla kohdallani. Tiesin kyllä, että jotain oli vialla, mutta silti kynnys mennä lääkäriin oli todella iso, mikä näin jälkeenpäin tuntuu todella hölmöltä. Ja olihan keväässä paljon myös ihania hetkiä, mutta kaikkea varjosti jatkuvasti alakuloisuus ja väsymys, joka ei lähtenyt millään pois, vaikka kuinka nukuin. 

TOUKOKUU 2022

Fyysisten oireiden puolesta ihon kuivuus alkoi näkyä toukokuun lopussa myös naamassa silmien ympärillä. Silmäluomet kuivuivat todella pahasti; rypyt silmäluomien ympärillä syvenivät ja iho muuttui "ihan käppyräisiksi". Se tapahtui niin vaivihkaa, etten itse edes huomannut, kunnes mieheni kiinnitti asiaan huomiota ja osoitti silmien alapuolella olevia kuivia kohtia, että mitä ne ovat. Nuo kuivat kohdat noin näkyvällä paikalla vaikuttivat tietysti ulkonäköön aika paljon, mikä teki minut tosi epävarmaksi. Entistä vähemmän halusi nähdä ihmisiä tai olla ihmisten ilmoilla, vaikka luultavasti muut eivät niitä samalla tavalla huomanneet. 

Silmien ympärillä olevan ihon kuivumisen lisäksi tuntui siltä, että myös näköni huonontui kesää kohti mentäessä. Se oli jännä tunne, kun tunsin hetkittäin katsovani maailmaan jokseenkin sumuisten lasien läpi tai silmää piti räpyttää monta kertaa, että ihmeellinen sumeus hävisi. 

Yksi outo oire oli myös ns. sisäinen vapina, jonka huomasi, kun meni esimerkiksi sängylle makaamaan ja piti kirjaa kädessä. Käsien tärinän huomasi selkeästi. 

KESÄKUU 2022

Kesäkuussa treenit ei enää huvittaneet ollenkaan. Sen olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja lisää, sillä olen jo vuosia rakastanut liikuntaa ja liikun todella mielelläni, koska se on vaan niin kivaa. Mutta näköjään tämä oli kokemus, jossa piti todella oppia kantapään kautta. Pakotin itseni liikkumaan jonkin verran, sillä ajattelin sen parantavan omaa henkistä huonoa oloani ja niin se tekikin. Kevensin kuitenkin treenejä paljon ja kävin vain lyhyillä juoksulenkeillä ja kävelemässä, tein pientä lihaskuntojumppaa. Otin ohjelmaan enemmän lepopäiviä, mikä oli sinänsä helppoa, koska liikunta ei huvittanut ollenkaan. 

Kesäkuun puolivälissä huomasin oman luovuuteni karisevan lähes täysin, aivot tuntuivat olevan jatkuvasti ihan sumussa ja keskittyminen pidempään yhteen asiaan oli todella hankalaa. Myös näkö tuntui huononevan entisestään ja välillä oli vaikea tuijottaa tietokoneen ruutua pidempään, jolloin töiden tekeminen oli hankalaa. Se oli viimeinen pisara, joka sai minut vihdoin olemaan yhteydessä työterveydenhuoltoon ja käymään optikolla näöntarkastuksessa. Näöntarkastuksessa selvisi, että näkö ei periaatteessa ollut huonontunut, vaikka se siltä tuntui. Piilareihin lisättiin kuitenkin silmään hieman hajataittoa, mutta edelleen "ihme sumuverho" pysyi.

Kesäkuussa juttelin myös työpsykologin kanssa henkisen puolen asioista, mutta ei se juuri tuonut helpotusta henkiseen kuormaan. Työpsykologi kyllä ymmärsi asioita, joista stressasin, mutta koska raudanpuutos vaikutti niin vahvasti taustalla, ei pelkästä juttelusta hänen kanssaan ollut siinä kohtaa apua. Juttelin myös etänä työterveyslääkärin kanssa, mutta etäajasta ei valitettavasti ollut mitään apua omaan tilanteeseeni eikä lääkäri osannut yhdistää oireitani raudanpuutokseen. 

HEINÄKUU 2022

Heinäkuun alussa oloni alkoi olla todella kurja. Minulla oli jatkuva ihmeellinen paha olo (vähän samanlainen kuin joskus alkuraskausaikoina) ja kaikki muutkin oireet jatkuivat. En voinut edes kuvitella harrastavani mitään liikuntaa ja koitin vaan selviytyä päivistä. En käynyt edes kävelyillä. Sykkeeni nousivat nimittäin todella helposti vain lyhyen matkan käveltyäni. Saatoin Sollidenissa (vanhempieni kodissa Houtskärissä) kävellä talolta saunalla (n. 100m matka), jonka aikana sykkeeni nousi yli 100. Se ei ollut ollenkaan tyypillistä minulle,  joten siinä vaiheessa aloin diagnosoimaan itselläni myös ylikuntoa. Hetken sykkeitä kyttäiltyäni päätin luopua ranteessa olleesta askelmittarista, koska sykkeiden jatkuvasta tarkkailusta ei ollut siinä tilanteessa mitään hyötyä. Siitä tuli vain huonompi olo henkisesti. Oltiin siinä pisteessä, että nyt tähän asiaan oli saatava selvyys. Olin kärvistellyt terveysongelmien kanssa jo monta kuukautta ja ne vaikuttivat isosti elämänlaatuun.

Sain ajan työterveyslääkärille (päivämäärä oli muistaakseni 7.7.) ja tämä lääkäri onneksi otti lopulta oireeni sen verran vakavasti, että suostui ottamaan laajat verikokeet, joiden mukana myös ferritiinimittauksen. Lääkäri kyllä epäili alkuun, että saattaisin olla raskaana (oireet kyllä kuulostivat aika samoilta, mutta tiesin, etten voi olla). Hän määräsi minulle muutamia voiteita helpottamaan silmien ympärysten punoitusta ja kuivumista ja toista voidetta sormien välien kuivumiseen ja kutinaan. Tärkeintä oli kuitenkin, että laajat verikokeet saatiin otettua, koska ne usein kertovat tai antavat viitteitä siitä, mitä kropassa on meneillään ja mitä asioita on mahdollisesti tutkittava lisää. Mielestäni oli tärkeätä selvittää oireiluni perimmäistä syytä, eikä vain hoitaa oireita. 

Verikokeissa selvisi sitten, että ferritiinini oli 17,4 ja hemoglobiini normaali. Ferritiini oli viitearvojen sisällä, ja niin sanotusti vihreällä, mutta ei missään nimessä hyvä arvo. Suomessa ferritiinin viitearvot ovat todella alhaiset, mikä on ongelmallista, koska ns. vihreällä olevaa arvoa ei välttämättä osaa epäillä oireiden syyksi. Raudanpuutteeseen erikoistunut lääkäri Esa Soppi on kirjoittanut aiheesta täällä. Ferritiini on myös todella yksilöllinen arvo. Toisilla hyvin matala arvo ei oireile mitenkään, jolloin ongelmaa ei välttämättä ole eikä asiaan välttämättä tarvitse sen enempää kiinnittää huomiota. Toisilla taas oireilu voi alkaa jopa korkeammalla arvolla. Parasta onkin luottaa omaan oloon ja selvittää asiaa, jos raudanpuutteeseen viittaavia oireita ilmenee. Täällä vielä lisää omista oireistani. 

Minä olin lukenut todella paljon raudanpuutteesta ja matalan ferritiinin mahdollisista vaikutuksista jo aikaisemmin, joten osasin heti nähdä verikokeiden tuloksista, että ferritiini oli niin matala, että se voisi mahdollisesti olla syynä omaan oireiluuni ja vaatisi rautalisän aloittamista. Olen syönyt rautalisää aikaisemmin raskauksieni aikana, koska silloin hemoglobiini oli matalalla, mutta ferritiiniä ei koskaan mitattu. Olisipa ollut mielenkiintoista tietää mitä ferritiini on ollut raskausaikoina tai joskus aikaisemmin. Tämä herätti itseni myös siihen, että tulevaisuudessa on tarkkailtava tyttäriäni ja heidän mahdollisesti ilmeneviä oireita ja reagoitava niihin. On hyvin mahdollista, että he ovat olleet raudanpuutteisia jo syntyessään. 

Koska olin käyttänyt rautalisää aikaisemminkin, tiesin, että vatsani kestää sitä hyvin. Nyt piti vain nopeasti selvittää mitä rautalisää minun kannattaisi alkaa tällä kertaa syödä. Googlailin muiden kokemuksia ja luin niitä Facebookin raudanpuutos -ryhmästä. Halusin löytää rautalisän, jossa olisi c-vitamiini mukana (edistää imeytymistä), joka olisi pitkävaikutteinen eikä turhaan ärsyttäisi vatsaa. Valinta tuli tehtyä lopulta todella nopeasti Kuopiolaisessa apteekissa 5 minuuttia ennen kuin ryntäsimme mieheni serkun häihin! Matkaan tarttui Ferrodan-rautavalmiste, jonka kanssa myöhemmin syksyllä aloitin kaupallisen yhteistyön, mutta alunperin valinta ja Ferrodaniin päätyminen oli sattuman kauppaa. Ferrodan osoittautui minulle sopivaksi rautavalmisteeksi ja oloni alkoi rautalisän käyttämisen myötä kohentua hieman jo muutamissa viikoissa. 

Tein kuitenkin virheen syötyäni rautavalmistetta noin kolmisen viikkoa. Lähdin juoksu-kävelylenkille heinäkuun lopussa, koska olo tuntui jo paremmalta. Itse lenkki meni hyvin ja tuntui hyvältä, mutta oloni huononi sen jälkeen uudestaan. Oli ollut liian aikaista lähteä harrastamaan iskuttavaa liikuntaa, joten otin siitä opikseni ja päätin jättää kaiken kovemman liikunnan (juoksun, kovemmat treenit) pois toistaiseksi. 

ELOKUU 2022

Rautalisä alkoi kohentamaan oloani melko pian. Söin sitä alusta alkaen 200-300mg päivässä, mikä on hyvin tyypillinen ns. "nostoannos", jos vatsa vain kestää. Suositus rautalisälle on 100mg/vrk, joten annostus kannattaa ehdottomasti tarkistaa omalta lääkäriltä, mutta luettuani ihmisten kokemuksia raudanpuutteesta selvisi, että nostamiseen monet syö rautalisää enemmän kuin perussuosituksen verran ja sitä suosittelee myös raudanpuutokseen erikoistuneet lääkärit (kuten Esa Soppi). Suosittelen muuten liittymään Facebookin raudanpuutos -ryhmään, jossa on paljon hyvää tietoa raudanpuutokseen liittyen. Kannattaa myös ottaa seurantaan esimerkiksi Instagramissa raudanpuutokseen erikoistunut lääkäri Ilona Ritola, jos aihepiiri kiinnostaa ja on itselle ajankohtaista.

SYYS-MARRASKUU 2022

Syksyn myötä oloni parani koko ajan <3 Oli ihanaa huomata, kuinka aivosumu hälveni, aloin taas innostua asioista ja jaksaa paremmin. En enää ollut täysin varjo itsestäni, kuten kesällä. Stressi helpotti myös ja suhtauduin asioihin rennommin, vaikka syitä stressiin oli edelleen työelämän puolella. Aloin jaksaa taas harrastuksia, somea, ihmissuhteita ja tunsin herääväni eloon. Se tunne oli jotain ihan sanoinkuvaamatonta ja korosti vain sitä, kuinka paskaa oli monta kuukautta. Voin kertoa, että se kurja olo opetti arvostamaan hyvää oloa ja terveyttä entistä enemmän.

Ferritiinin nostaminen on hidas prosessi. Lokakuussa menin yksityiselle kontroilloimaan verikokeet (ostin Puhdin kautta terveystarkastuspaketin, koska en jaksanut taistella kontrollia työterveyden kautta) ja selvisi, että ferritiini oli noussut rautalisän avulla upeasti arvoon 82! Nousu oli yllättävän hyvä ja se tuntui myös olossa! <3 Olen tosi kiitollinen siitä, että löysin rautalisän, joka sopi vatsalleni ja auttoi nostamaan ferritiiniä noin hyvin. Pyrin myös edesauttamaan ferritiinin nousua ja raudan imeytymistä kaikin mahdollisin keinoin. Jätin tosiaan iskuttavan liikunnan kokonaan pois noin kolmeksi kuukaudeksi, jotta liikkuminen ei ainakaan kuluttaisi rautavarastoja lisää. Pyrin ajoittamaan rautalisän ottamisen niin, että se oli mahdollisimman kaukana esim. kahvista, joka heikentää rautalisän imeytymistä. 

Mistä raudanpuutokseni sitten johtui? Minun kohdallani monesta asiasta. Luultavasti rautavarastot ovat tosiaan olleet matalat jo raskauksieni aikana. Menetin synnytyksissä paljon verta, etenkin ensimmäisessä (2l), mutta rautalisän syömistä ei kehotettu jatkamaan raskauden jälkeen..Pitkät imetykset kuluttivat rautavarastoja ja raskauksien jälkeen kuukautiset ovat olleet runsaammat. Kun päälle lisätään vielä kestävyysjuoksuharrastus, niin kasassa on monta hyvin tyypilistä tekijää, jotka vaikuttavat rautavarastojen hupenemiseen. Keväällä 2022 mentiin omalla kohdallani sellaisen rauta-arvon alapuolella, joka alkoi näkyä selkeinä henkisinä ja fyysisinä oireina.

On todella tärkeää, että raudanpuutteen syy selvitetään ja päästään hoitamaan itse ongelman juurisyitä eikä pelkästään oireita. Sillä, jos vain oireita hoidetaan, raudanpuutos luultavasti tulee toistumaan. Itselläni kuukautiset niukentuivat ferritiinin nousun myötä eli yksi ongelmista korjasi ikään kuin itseään, kun rautavaraston tilanne parani. Haasteena raudanpuutoksen hoidossa on se, että monet lääkärit eivät valitettavasti ole niin perehtyneitä asiaan ja katsovat verikokeissa ferritiinin viitearvoja liikaa (tulkitaan, että kaikki on ok eikä raudanpuute voi olla syy jos arvo on "vihreällä", mikä ei valitettavasti aina pidä paikkaansa). Suosittelenkin hakeutumaan tarvittaessa raudanpuutteeseen erikoistuneen lääkärin pakeille. <3 Mutta, jos sinulla ei ole mitään oireita, niin tästä asiasta ei myöskään kannata ottaa stressiä ja lähteä turhaan ottamaan mittauksia! <3 Valitettavasti raudanpuutosasia on todella yleinen etenkin naisten keskuudessa ja olen saanut aiheeseen liittyen satoja viestejä, kun olen jakanut omaa tarinaani Instagramin kautta

Joulukuu 2022

Nyt ollaan siinä pisteessä, että oloni on varsin hyvä, mutta olen tänä syksynä sairastanut enemmän flunssia kuin koskaan. Jatkan edelleen rautalisän syömistä (useimmiten rautakuuri kestää vähintään 6-9kk, jopa pidempään, kun korjataan raudanpuutosta) ja tarkoituksena on mennä taas tammikuussa kontrolloimaan tilannetta. Toiveena olisi saada ferritiini ainakin reilusti yli 100 arvoon, mutta haasteena on se, että minulla ei ole mitään tietoa siitä, mikä on ns. oma hyvä ja riittävä arvo. Edelleen ensimmäinen oire, joka minulla ilmeni eli sormien välien kuivuminen on olemassa. Myös sykkeet tuntuvat nousevan helpommin edelleen ja välillä tuntuu siltä, että ihan pientä sisäistä tärinää on edelleen. Nämä kaikki (nyt hyvin kevyet) oireet viittaavat siihen, ettei oma ferritiini ole vielä riittävän hyvä. Loppuvuonna olen myös saanut taas kiinni liikunnan ilosta, ja palannut myös juoksemaan noin kerran viikossa, mutta säännöllisestä treenistä on ollut todella vaikea saada kiinni, koska olen ollut koko syksyn on-off kipeänä. 

Paremman voinnin tuntee olossa ja näkee silmistä <3

Tässä siis tiivistelmä MINUN kokemuksestani raudanpuutteeseen liittyen <3 Vuodelta 2023 toivon ainoastaan terveyttä itselleni ja läheisilleni. <3

Iloa ja valoa vuoteen 2023! Nähdään Instagramin puolella useammin ja jos haluat kommentoida blogikirjoitustani, niin laita viestiä Instassa. Tässä blogin kommentoinnissa ja kommenttien julkaisussa on ollut jotain häikkää <3 Instagramista löydyn nimimerkillä @candyontherun. 

-Karoliina


sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Syksyn kuulumisia

Heippahei ihan super pitkästä aikaa tänne blogin puolelle! :) Onko täällä enää ketään lukemassa? Sain eilen mun PT-teoriakokeen tehtyä, mikä tarkoittaa sitä, että tammikuussa aloitetut Personal Trainer -opinnot alkaa olla paketissa (viime viikonloppuna tein PT-näyttökokeen ja viimeistelin harjoitusasiakkuusraportin). Nyt vielä odotan palautetta harjoitusasiakkuusraportista sekä viimeistä vahvistusta, että tässä tosiaan ollaan pian valmistumassa personal traineriksi! 

Vitsi miten ihana ja helpottunut fiilis, että homma alkaa niin sanotusti olla paketissa! Koulutus on ollut todella kiva, inspiroiva ja opettavainen, mutta samaan aikaan myös aika rankka ja vienyt paljon aivokapasiteettia. Sen huomaa siitä, että heti seuraavana päivänä, kun sain viimeisen pt-kokeen tehtyä, musta alkoi tuntua siltä, että haluan kirjoittaa blogia! :D Tähän asti blogin kirjoittamiselle ei juuri ole ollut aikaa eikä energiaa eikä sitä aivokapasiteettia. Mutta tässä nyt ollaan, ja käytän nämä aamun tunnit hyväksi, ja kirjoitan tänne vähän tajunnanvirtaa ja kuulumisia enkä liikaa mieti! :) 

Tein vähän aikaa sitten kyselyn mun Instagramissa (@candyontherun) ja kyselin, että kuinka moni lukee vielä blogeja. Tuon kyselyni perusteella vain 25% vastanneista luki säännöllisesti jotain blogia, mutta toisaaalta tämä joukko fanitti blogeja edelleen vahvasti. Oma aikakin somen osalta kuluu nykyään pitkälti Instagramissa, mutta luen edelleen muutamia blogeja ainakin viikottain. Ne ovat sellaisia, joita olen seurannut vuosia ja joiden kirjoittajat tuntuvat jo enemmän ystäviltä, kuin joltain tuntemattomilta ihmisiltä, ja haluan seurata heidän elämäänsä <3 Uskon siis vahvasti, että blogeille on edelleen paikkansa, ja onhan blogien etuna se, että asioista pystyy kirjoittamaan paljon laajemmin ja hakukonelöydettävyys on aika lyömätön ominaisuus. Mun blogiin tullaan edelleen päivittäin lukemaan raskausajan kirjoituksia eri raskausviikoilta ja saan säännöllisesti viestejä äideiltä, jotka ovat lukeneet mun synnytyskertomuksia.. :D <3 

Asiasta kukkaruukkuun..Tämä syksy on ollut niin täynnä puuhaa ja projekteja, että välillä on ollut hieman hengästynyt olo. Elokuussa vedin loppuun Naisten Kympin someprojektin, jossa vastasin tapahtumasomesta. Seuraava projekti oli syyskuussa ja lokakuun alussa Helsinki City Running Day, jossa toimin viidettä vuotta putkeen tapahtumasomevastaavana. Ihan mahtavia tapahtumia molemmat, ja oli niin ihanaa, että ne pystyttiin taas järjestämään! <3 Nautin suunnattomasti tapahtumaorganisaatioissa mukana olemisesta, mutta toisaalta oli ihanaa, kun nuokin ylimääräiset, päivätyön ohella tehdyt projektit saatiin maaliin. 


Päivätöihin liittyen. Aloitin kesäkuun alussa nykyisessä työssäni, jossa toimin kaupallisena tuottajana. Pääasiassa tuotan ja koordinoin vaikuttajamarkkinoinnin kampanjoita, mutta lisäksi pääsen tekemään myös ajoittain sisällöntuotantoa eri somekanaviin ja tuottamaan esimerkiksi Instagram Livejä asiakkaille. Olen tykännyt työstäni ihan älyttömästi, ja on mahtavaa saada työskennellä kamppiksissa yhdessä todella isojen ja tunnettujen vaikuttajien kanssa sekä tietysti kivojen ja monipuolisten asiakkaiden kanssa eri toimialoilta. Saan myös tehdä töitä esimerkiksi ystäväni Hillan kanssa, joten se on ihan mahtavaa! <3 Suunnitelmissa on jatkaa päivätöissä ihan normaalisti, ja mahdollisesti aloitella ensi vuoden puolella sivutoimisesti myös pt-hommia. Niistä lisää myöhemmin! 

Meidän tytöille kuuluu hyvää <3 Esikoinen on jo eskarissa ja kuopus päiväkodissa ihanassa ryhmässä. Esikoinen aloitti nyt syksyllä taitoluistelun (minäkin luistelin lapsena viitisen vuotta), ja on ollut ihanaa seurata luisteluinnostusta vierestä <3 Lasten harrastusten kohdalla on kyllä tärkeintä, että ne tuovat iloa ja ovat lapsille mielekkäitä. Muutenkin tytöille kuuluu hyvää! <3

Treeneistä olen kertonut paljon Instagramissa, mutta niistä muutama sanananen täälläkin. Syksyn teema liikunnan suhteen on ollut liikkua säännöllisesti ja niin, että treenit tuo energiaa päiviin. Olen myös pyrkinyt pitämään huolta, että päiviin kertyy aktiivisuutta kävelyillä (mielellään vähintään se 10 000 askelta) ja tulee tehtyä jotain taukojumppaa työpäivien ohessa. Viikkoihin on kuulunut viime aikoina 2-3 (juoksu/juoksu-kävely) lenkkiä sekä 2-3 lihaskuntotreeniä. Lisäksi kehonhultoa ja kävelyä siellä täällä. Treenit vaihtelevat kestoltaan, 10min-40min on ehkä se normaalein aika. Pyrin edelleen ajattelemaan niin, että kaikki liike on kotiinpäin ja pääasia, että liikunnasta saa hyvää fiilistä ja lisää energiaa! <3 


Tässäpä ehkä kaikki tällä erää :) Ihanaa lokakuun viimeistä sunnuntaita. 


<3: Karoliina

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Uutta motivaatiota kotitreeneihin & TWOgether Training -treenipalvelu (sis. alekoodin)

Kaupallinen yhteistyö: TWOgethertraining.fi Hyödynnä alekoodi candy ja saat 6kk treenit hintaan 49€! 

Kotitreenit ovat lenkkien lisäksi olleet minulle pääasiallinen liikuntamuoto jo yli 5 vuotta. Pääasialliset syyt itselleni treenata kotona on ajan ja rahan säästäminen sekä kotitreenien helppous ja joustavuus. Kun treenaan kotona, ehdin treenaamaan huomattavasti useammin, kuin jos aina pitäisi lähteä pois kotoa liikkumaan. Treenata voi tarvittaessa myös lasten kanssa, päiväuniaikoina tai muuten "lyhyissä aikaväleissä", joissa ei ehkä kannattaisi kuntosalille asti lähteä. Kotitreenit eivät ole aikaan sidottuja, joten niitä voi tehdä juuri silloin kun itselle sopii, mikä on aivan mahtavaa. Välillä aamulla, joskus päivällä ja toisinaan illalla lasten mentyä nukkumaan. 

Omat kotitreenini vaihtelevat useimmiten kestoltaan ihan muutamien minuuttien treeneistä noin puolen tunnin treeneihin. Usein suunnittelen treenini itse, mutta toisinaan kaipaan myös kotona ohjattuja treenejä. Välillä on vaihtelun vuoksi mukavaa laittaa treenivideo pyörimään ja tehdä jumppa jonkun toisen ohjauksessa. Samalla oppii uusia liikkeitä ja liikevariaatioita ja voi keskittyä hyvään tekniikkaan ohjeiden avulla.

Minulta usein kysytään, että miten motivoidun kotitreeneihin? Miten saan kotireenit pidettyä säännöllisenä osana omaa arkea ja elämää? Se onkin hyvä kysymys, sillä toki omakin motivaatio kotitreenejä kohtaan vaihtelee ja ei se ole ihmekään, kun olen jo vuosia treenannut pääasiassa kotona (tai ulkona). Helposti sitä jumiutuu samantyyppisiin treeneihin, toistelee samoja liikkeitä aika samoilla toistomäärillä ja intensiteetillä eikä ole ihme, että treenit alkaa puuduttamaan. Usein motivaation löytymiseen uudelleen ei tarvita muuta kuin vähän vaihtelua omaan tekemiseen ja ohjelmaa, jonka mukaan edetä.


Ilokseni pääsin jälleen aloittamaan yhteistyön TWOgether training -treenipalvelun kanssa. Kyseessä on suomalainen, kahden mahtavan liikunta-alan ammattilaisen Laura Enrothin ja Heidi Tainion perustama treenipalvelu "treenaajan spotify", josta löytyy erilaisia ja eripituisia treenejä, jotka voi sovittaa omaan arkeen. Olen nyt taas muutamien viikkojen ajan tehnyt silloin tällöin treenin TWOgether training -treenipalvelusta ja huomannut heti motivaation palaavan omiin treeneihin! On ihan paras tunne, kun oikein odottaa treenihetkeä, kun tietää, että pääsee tekemään kivan treenin palvelusta ja sen jälkeen on ihan mahtava olo! <3 

Treeni pyörimään läppäriltä ja menoksi!

TWOgether Training -palvelusta löytyy tällä hetkellä yli 60 erilaista ohjattua treeniä ja tekniikkatutoriaaleja, jotka ovat todella hyödyllisiä. Palvelu päivittyy viikon treenillä joka maanantai ja sen ympärille on suunniteltu myös viikon treeniohjelma, jota voi halutessaan noudattaa. Palvelun uusin osuus on ulkotreenit, mikä on aivan mahtavaa, sillä kevät ja kesä on ehdottomasti parasta aikaa viedä treenit ulos ja nauttia samalla raikkaasta ilmasta. Ulkotreenit voi myös tuoda kotitreeneihin sitä kaivattua vaihtelua ja uutta motivaatiota! Kannattaa testata! :) Lisäksi olen innoissani palvelun juoksijoille suunnatuista lihaskunto- ja liikkuvuustreeneistä. Valinnanvaraa löytyy muun muassa juoksijan joogasta ja pilateksesta, juoksijan kestävyysvoima- ja liikkuvuustreeneihin sekä erilaisia juoksuvinkkejä. Liikkuvuus- ja lihaskuntotreenit ovat juoksun kannalta super tärkeitä, joten niitä ei missään nimessä kannata unohtaa omasta harjoittelusta. 

Parhaiten tutustut treenipalveluun käymällä osoitteessa www.twogethertraining.fi ja etusivulla voit myös testata ilmaista testitreeniä! :) Jos palvelu alkaa houkuttamaan ja uskot, että se voisi tuoda iloa ja motivaatiota myös sinun kotitreeneihin, hyödynnä silloin alekoodi: candy  ja saat 6kk treenit hintaan 49 eur. 

Ota myös Instagramissa seurantaan @twogethertraining, jossa paljon hyviä treenivinkkejä sekä muutama livetreeni, joita voit kokeilla! 


Mukavia koti- ja ulkotreenihetkiä! <3


Kotitreeniterkuin,
Karoliina

Instagramissa @candyontherun 

maanantai 4. tammikuuta 2021

Miksi treenata kotona?

Tällä hetkellä kotitreenit ovat ehkä suositumpia kuin koskaan. Moni on saattanut "pakon edessä" joutua valitsemaan kotitreenit, jos oma kuntosali on koronatilanteen takia jouduttu sulkemaan tai oma harrastus on mennyt tauolle. Toisaalta myös moni miettii kotitreenien aloittamista ihan sen takia, että ehtisi liikkumaan enemmän hektisessä arjessa. 


Minä olen treenannut viimeiset 5 vuotta pelkästään kotona ja ulkona. Sitä ennen olin todellinen ryhmäliikuntafani, mutta elämäntilanteen muuttuessa oli helpompaa siirtää treenit kotiin. Isoimmat syyt omalla kohdallani kotitreenaamiseen ovat rahan ja ajan säästäminen sekä kotitreenien joustavuus ja helppous. Lisäksi tykkään ihan älyttömästi kotona liikkumisesta, mikä varmasti vaikuttaa eniten omaan kotitreenimotivaatioon. Tässä tulee laajemmin syitä, miksi kotitreenit ovat oma valintani juuri tällä hetkellä. 

  • Kotitreenit ovat todella edullisia ja jopa ilmaisia. Oma periaatteeni on se, että ei olisi itselleni tässä elämäntilanteessa järkevää maksaa kuntosalimaksua, jos en ehtisi siellä käymään riittävän usein. Yksi syy valita kotitreenit on siis rahan säästäminen. Toisaalta kuitenkin kotitreenitkaan eivät ole vuosien varrella olleet täysin ilmaisia, sillä olen maksanut useista erilaisista kotitreenipalveluista- ja ohjelmista sekä ostanut jonkin verran kotitreenivälineitä kotiin. 
  • Ehkä tärkein syy kotona treenaamiseen on kuitenkin AIKA. Kotona treenaaminen ei ole sidottu kuntosalin aukioloaikoihin tai ryhmäliikunta-aikatauluun. Ei tarvitse varata etukäteen paikkaa ryhmäliikuntatunnille ja jännittää mahtuuko sinne mukaan. Kotona voi jumpata täysin omien aikataulujen mukaan, ihan milloin vaan, ja se sopii minulle paremmin kuin hyvin. 
  • Kotona treenaaminen on helppoa ja nopeaa! Itsestäni tuntuu siltä, että saan päiviin ujutettua paljon enemmän liikuntaa ja aktiivisuutta, kun kotona treenaaminen on vaihtoehto. Voin tehdä lyhyitä jumppia siellä täällä, jos pidempään treeniin ei jonain päivänä ole aikaa. Olenkin lanseerannut "minitreenit", joita löytyy Instagramini puolelta paljon (@candyontherun).  Joskus tulee jumpattua lastenkin kanssa leikin ohella ja kaikki nauttivat. Luulen, että voisin tällä hetkellä ehtiä kuntosalille tai ryhmäliikuntaan 2-3 kertaa viikossa, mikä sinänsä olisi ihan hyvä määrä, mutta haluan kuitenkin liikkua useammin, minkä kotona (ja ulkona) liikkuminen mahdollistaa ja toisaalta on ihanaa, ettei juuri nyt ole mitään aikaan sidottua harrastusta. Se tuo arkeen toivottua joustoa ja mahdollisuuden aina muuttaa treenisuunnitelmia lennosta tilanteen mukaan. 
  • Kotona treenaaminen myös säästää aikaa, kun ei tarvitse käyttää aikaa esimerkiksi salille siirtymiseen. Usein kotitreeni tulee tehtyä, vaikka aikaa olisi vain 20 minuuttia. Salille ei ehkä edes ehtisi siinä ajassa ja jos kuntosalille meneminen olisi liikkumisen kannalta ainoa vaihtoehto, monesti treeni saattaisi jäädä aikapulan takia tekemättä. 
  • Toki ajan löytäminen on aina järjestely- ja priorisointikysymys, oli kyse sitten kuntosalitreeneistä, ryhmäliikunnasta, kotijumpasta tai jostain muusta liikuntaharrastuksesta. Pääasia on, että löytyy ne itselle sopivat ja toimivat tavat saada liikunta osaksi omaa arkea. Kotitreenit eivät ole kaikkien vaihtoehto ja se on täysin ok. Toivokaamme, että kuntosalit pääsevät pian avaamaan ovet kaikkialla ja pääsemme jokainen omien lempparilajien pariin! <3


Nähdään myös Instan puolella @candyontherun

<3: Karoliina 


lauantai 12. joulukuuta 2020

Oman kropan kuuntelusta ja armollisuudesta

"Muista kuunnella kroppaa" on nykyään yksi mun lemppari sanonnoista, kun juttelen ihmisten kanssa treenijutuista tai liikkumisesta yleensä. Kropan kuunteleminen ei kuitenkaan ole ihan helppoa eikä moni ehkä edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Se voi myös tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Tässä blogikirjoituksessa avaan hieman omia ajatuksiani kropan kuuntelemisesta nimenomaan liikunnan suhteen ja annan vinkkejä kropan kuunteluun. Kuulen myös mielelläni teidän kokemuksia tästä asiasta, joten jätä ihmeessä kommenttia blogin puolelle tai laita viestiä Instagramissa @candyontherun.


Mitä on kropan kuuntelu?

Omalla kohdallani kropan kuuntelu tarkoittaa sitä, että pyrin kuulostelemaan tuntemuksia kropassa ja mielessä, sekä reagoimaan niihin siinä kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla. Kropan kuuntelu tarkoittaa itselleni myös armollisuutta omaa tekemistä kohtaan ja sen kuulostelua, että mikä olisi juuri sillä hetkellä se asia, joka parhaiten palvelisi omaa hyvinvointiani. 

Minäkään en aina ole osannut kuunnella omaa kroppaani enkä nykyisinkään aina osaa, vaan teen välillä asioita, koska ajattelen, että minun pitää tai kuuluu tehdä jotain. Täydellisyyteen ei kuitenkaan tarvitse pyrkiä kropan kuuntelussakaan ja ylianalysoida omia tuntemuksia. Sillä pääsee jo aika pitkälle, jos osaa suurimman osan ajasta kuulostella miltä kulloinkin tuntuu ja reagoida siihen. 

Siperia opettaa.. tai ainakin rasitusvammma

Omalla kohdallani ratkaisevin asia, joka opetti kropan kuuntelua oli sääriluun rasitusvamma vuonna 2012. Sen jälkeen on tullut myös paljon asioita, jotka ovat opettaneet lisää kropan kuuntelusta, kuten raskausajat ja niistä palautumiset sekä elämäntilanteiden muutokset, joissa korostuu erilaiset kuormitukset ja oman jaksamisen sopeuttaminen vallitsevaan tilanteeseen. Näissä edellämainituissa tilanteissa kropan kuunteleminen korostuu. Ei voi vain paahtaa eteenpäin entiseen malliin tai kynttilä palaa loppuun molemmista päistä. 

Tuo sääriluun rasitusmurtuma oli kuitenkin isoin yksittäinen asia, joka vaikutti suuresti siihen, että opin ymmärtämään omaa kroppaani paremmin. Niin syvältä kuin se olikin, oli tärkeää, että se tapahtui. 

Olin aloittanut juoksuharrastuksen tavoitteellisemmin vuonna 2010, jolloin juoksin ensimmäisen puolikkaani Helsinki City Runilla. Olin aivan intona juoksemisesta, luin juoksublogeja ja imin itseeni juoksujuttuja. Samalla kuitenkin vertasin myös omia kilsamääriäni moniin todella koviin juoksijoihin ja ajattelin, että minunkin pitää juosta kovaa ja paljon, jotta olen "oikea juoksija". Valitettavasti kehonhuolto ja lihaskuntoharjoittelu ei todellakaan olleet riittäviä niille kilsamäärille siinä kohtaa ja ajauduin loukkaantumiseen, joka vei telakalle lähes puoleksi vuodeksi syksyllä 2012. Loukkaantuneena oleminen niin pitkään oli aivan syvältä, koska en päässyt tekemään sitä mitä rakastan (enkä silloin vielä ollut löytänyt kotitreenien ja lihaskuntoharjoittelun maailmaan vaan olin pitkälti juoksun varassa), mutta jälkeenpäin olen monta kertaa ajatellut, että onneksi loukkaantuminen tapahtui, sillä liikunnan suhteen se oli yksi opettavaisimmista asioista, joita olen koskaan läpikäynyt. 

Älä vertaile, silloin pystyt kuuntelemaan omaa kroppaa paremmin

Loukkaantumisen myötä tärkein oppi oli se, että ensisijaisesti on opittava kuuntelemaan omaa kroppaa ja sen kertomia viestejä eikä vertailtava omia juoksumääriä (tai muita treenimääriä) muiden määriin tai tekemisiin.  Jos aina vertailee ja pyrkii tekemään niinkuin "joku muu", ei samalla pysty kuulostelemaan itseä ja toimimaan itselle parhaaksi. 

Edellämainittu sääriluun rasitusvamma opetti kuuntelemaan kroppaa ja myös sen, mitä juoksuharrastus omalla kohdallani vaatii. Minun on tehtävä paljon lihaskuntoharjoituksia etenkin keskivartalon ja pakaroiden seudulle, jotta pysyn terveenä. Sen takia näettekin Instan puolella lähes viikottain core-ja pakarajumppaa. 

Kun ikää tulee lisää, on myös liikkuvuusharjoittelua ja kehonhuoltoa tehtävä usein, vaikkei se aina ole niin kivaa, mutta sitä kroppa vaatii pysyäkseen hyvinvoivana. Kroppani ei siltikään kestä kovin isoja kilsamääriä, ja se on täysin ok. Tässä elämäntilanteessa on myös mietittävä käytettävissä olevaa aikaa ja sitä saako treenistä enemmän energiaa kuin se ottaa. En tällä hetkellä esimerkiksi noudata tarkkaa treeniohjelmaa, mikä mielestäni helpottaa kropan kuuntelua. Toki suunnittelen jonkin verran viikon treenejä, mutta olen aina valmis muuttamaan suunnitelmaa tilanteen mukaan. 


Minulle sopii tällä hetkellä se, että juoksen 2-3(4) kertaa viikossa suht lyhyitä lenkkejä ja teen lisäksi kotona tai ulkona lihaskuntoa  sekä liikkuvuutta. En enää haaveile juoksevani 5 kertaa viikossa, 80km viikkoja. Kropan kuuntelemisessa on kyse pitkälti myös omista ajattelutavoista,  ja jossain määrin armollisuudesta ja armottomuudesta itseä kohtaan. Jos vaatii itseltään jatkuvasti liikaa (tai liian vähän) ei pysty täysin kuuntelemaan kroppaa. Uskon, että tämä haaste on etenkin monilla naisilla. Saatamme olla todella armottomia itsellemme ja vaatia hampaat irvessä vaikka tietyn treenimäärän viikkoon. Joskus kannattaa pysähtyä miettimään, että onko se todella tarpeen? Vaatisitko samaa omalta tyttäreltäsi tai ystävältä ja sanoisit, että olet vasta sitten "hyvä", kun teet xx määrän sitä tai tätä. Tuskin. <3

Juoksu on opettanut minulle armollisuutta omaa kroppaani kohtaan ja vahvistanut paljon henkistä kanttiani. Aina ei tarvitse treenata kovaa, vaikka välillä sitäkin kannattaa tehdä, jotta treenit pysyvät mielekkäinä ja kehitystä tapahtuu. Tärkeintä  itselleni on se, että liikkuminen on kivaa ja saan liikunnasta hyvää fiilistä ja energiaa. En tiedä mitään parempaa stressinlievittäjää tai ongelmanratkaisukeinoa kuin juoksulenkille lähteminen. Viime aikoina olen myös juossut paljon tuijottamatta kelloa. Silloin on helpompi kuunnella kroppaa ja hakea vauhti sellaiseksi, miltä sinä päivänä tuntuu. 

Käytännön esimerkkejä ja vinkkejä 

Yksi esimerkki kropan kuuntelusta omalla kohdalla on juoksulenkillä kävelyn ja hölkän vuorottelu, jota teen todella usein. Saatan olla suunnitellut tekeväni juoksulenkin, mutta hetken hölkättyäni huomaan, että juoksu ei jollain tapaa tunnu hyvältä ja sykkeet nousevat. Ei välttämättä satu mihinkään (silloin kannattaa heittää leikki kesken kokonaan eikä juosta läpi kivun), mutta tunne on vain jotenkin nihkeä. Sitä on vaikea kuvailla, mutta siitä tunteesta tiedän, että nyt on järkevämpi vaihtaa suunniteltu juoksulenkki kävelyn ja hölkän vuorotteluun ja mahdollisesti lyhentää suunniteltua lenkkiä. Nykyään teen sen ilman minkäänlaisia omannontunnon tuskia, en soimaa itseäni, vaan käännän asian positiiviseksi. Kaikki liike on kuitenkin kotiinpäin ja siitä, että tekee kevyempää treeniä on vähemmän haittaa kuin siitä, että vetää aina överiksi. 

Toinen esimerkki on se, että teen päivän treenin sen hetkisen fiiliksen mukaan. Jos on paljon energiaa, saatan tehdä reippaan HIIT-treenin, joka vaatii kropalta paljon. Jos energiaa on vähän, mutta tiedän kuitenkin, että liike tekee hyvää, saatan tehdä kevyemmän jumpan. Tässä kohtaa onkin tärkeä huomata, että liikkumisessa on monia eri vaihteita. Aina ei tarvitse mennä täysillä tai ei ollenkaan. Pitää löytää ne omat tavat liikkua eri tehoilla, ja se onkin varmasti monilla haastavaa, jos liikunta on vähän joko tai -meininkiä. Omasta liikuntapaletista löytyy erilaisia jumppia eri hetkiin. Esimerkiksi, jos on...
  • Paljon energiaa kotitreeniin valitsen esimerkiksi HIIT:n, jalkatreenin tai koko kropan treenin painoilla tai  raskaan coretreenin jne.
  • Vähän energiaa, mutta jotain tekee mieli tehdä: Kehonpainojumppa kevyellä intensiteetillä, kevyt pakaratreeni (polttelee pakarassa, mutta ei muuten kovin rankka) tai kevyt coretreeni maassa.
  • Lepopäivä: venyttelyä tai kehonhuoltoa, kävelyä tai ihan vaan lepoa <3

Myös treenin kestolla voi pelata aika paljon. Usein toimiva kikka, jos ei huvita treenata (niitäkin päiviä on) on se, että päättää tehdä yhden kierroksen jotain jumppaa, ja lopettaa siihen, jos siltä tuntuu. 

Tärkeätä on myös oppia kuuntelemaan ja erottamaan milloin kroppa on oikeasti väsynyt ja levon tarpeessa ja milloin vain "laiskottaa". Itseäni auttaa se, että mietin seuraavia asioita:
  • Toisiko treenin tekeminen tähän kohtaan lisää energiaa ja hyvän olon vai väsyttäisikö se lisää ja tekisi huonomman olon? (Jos vastaus on lisää energiaa ja hyvä olo, niin tiedät, että treeni kannattaa, edes lyhyt! Mutta, jos tuntuu siltä, että treeni väsyttäisi vielä lisää eikä toisi hyvää oloa, on lepo ehdottomasti paikallaan.)
  • Onko leposyke koholla? Sattuuko johonkin? Onko kipeä olo? Silloin ei kannata treenata. Lepopäivästä ei ole mitään haittaa, kun arvioi tilannetta, mutta väkisin vedetystä treenistä hieman kipeänä voikin olla haittaa. 
  • Onko olo vain "laiska"? Tämä mietityttää monia tekemäni kyselyn perusteella. Faktahan on se, että laiskotellakin saa ja minä ainakin laiskottelen myös joka päivä, yleensä illalla lasten mentyä nukkumaan, ainakin hetken Netflixin ääressä. Laiskottelu on tärkeätä ja sitäkin tarvitaan! <3 Mutta, laiskottelu tuntuu paremmalta, kun on tehnyt ensin jotain aktiivista. Jollain tapaa kannattaa yrittää motivoida itsensä liikkeelle, jos laiskottelufiilis iskee. Itselläni yleensä auttaa joko se treenin jälkeisen olon miettiminen sekä jo etukäteen päätetty treeniaika, jolloin teen jotain liikettä, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä.
  • Tosi tärkeätä on myös muistaa, että lepo on todella olennainen osa treenaamista. Ei huippu-urheilijatkaan treenaa joka päivä ja koko ajan kovaa. Lepo on tärkeää meille kaikille ja etenkin ruuhkavuosissa tarpoville tyypeille, joilla on lautasella aika monta muutakin juttua kuin ne treenit. <3 

Tällaisia ajatuksia kropan kuuntelusta tänään. Onko teille kropan kuuntelu helppoa vai vaikeata? 


<3: Karoliina