sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kaarinan syysmaraton & uusi ennätys!

Juoksin eilen Kaarinan syysmaratonilla kolmannen maratonini aikaan 4:03:50. Paransin omaa ennätystäni Tukholmasta 7 minuuttia 38 sekuntia! :) Olen edelleen aika liikuttunut siitä, millaiseen suoritukseen mun kroppa ja mieli pystyivät, joten katsotaan millainen (itku)raportti tästä saadaan aikaiseksi! ;) Lähdin kisaan hyvällä fiiliksellä, olin innostunut ja hieman hermostunut, mutta ei ollut mitään sellaista semihysteriaa havaittavissa, kuten ennen Vantaata, olin paljon rauhallisempi. Tällä kertaa en aiheuttanut itselleni lisäjännitystä julistamalla tavoitteitani ääneen, vaikka hiljaa mielessäni tiesin pystyväni juoksemaan enkan, jos kaikki palaset loksahtaa kohdalleen. Maraton on kuitenkin aina sen verran arvaamaton, että en vielä näin kokemattomana maratoonarina uskalla lähteä sanomaan mihin aikaan tähtään, ainakaan tarkasti, sillä mielestäni mara vaatii oman kropan kuuntelua, eikä pelkkää kellon tuijottamista. Suomeksi; en siis halunnut aiheuttaa itselleni enempää paineita! ;)

Kotona ennen lähtöä, pientä jännitystä ilmassa! :)
Hieman etukäteen jännitti tietysti se, että miten käy 30km jälkeen, kun kroppani ei ole niitä kilsamääriä nähnyt 4 kuukauteen, mutta turhaan pelkäsin. Jalat kantoivat hyvin ja mieli tsemppasi mukana. Etukäteen auttoi se, että maralle asettamani (noin suunnilleen) tavoitevauhti 5.40-5.45min/km tuntui ajatuksena helpolta! Siitä voin kiittää ainoastaan syksyn kolmea puolimaratonia, joilla olen joutunut ylläpitämään reippaampaa vauhtia, ja ne ovat tuoneet hyvän vauhtikestävyyden kauden loppuun, jolloin maravauhti ei ajatuksena tuntunut pahalta. Kun vertaan sitä Tukholmaan viime keväänä, niin siellä 6min/km vauhti oli sellaista, jota kovempaa en juurikaan halunnut juosta ennen kuin viimeisillä kilsoilla.. Alla ei silloin ollut juurikaan vauhtikestävyyttä, vaan pelkästään pitkiä ja rauhallisia lenkkejä sekä pientä ongelmaa oikean pohkeen kanssa, jonka ansiosta viimeiset 2kk valmistautumisesta meni juosten 1-2 kertaa viikossa. Yhdestä kerrasta ei ehkä vielä voi vetää johtopäätöksiä, mutta selkeästi tällainen harjoittelu toimi mulle maran kannalta. Jatkossa siis en välttämättä enää juokse niin paljon tosi pitkiä lenkkejä, vaan luotan siihen, että vauhdikkaat puolikkaat treeniohjelman piristyksenä tuovat myös hyödyn kotiin. Tämä on tietysti yksilöllistä, joten jokaisen pitää kokeilla itse, mikä toimii! :) 

Jes, löydettiin kisapaikalle! ;) 


Hmm…siirryttäisiinkö sitten ihan siihen raporttiin? (Käy hakemassa kahvia tässä vaiheessa, voi taas olla maratonin pituinen rapsa tulossa!) :)

Saavuttiin ystäväni Jutan kanssa Kaarinaan hieman ennen klo 10, jotta ehdittiin hyvin jälki-ilmoittautumaan. Sen jälkeen käytiin pukkarissa vaihtamassa vaatteet. Mä söin siinä vielä samalla sämpylän ja valion maitokaakaojuoman sekä hörpin vesi-urheilujuomasekoitusta,  jonka juomisen lopetin n.klo 10, tuntia ennen starttia. Sitten tavarat säilytykseen ja hetkeksi valmistautumaan. Kaarinan lukion aulassa oli juoksijoita niin paljon, että pieni ryysis oli taattu. Kaipasin vähän rauhaa, jotta pystyin keskittymään, ja venyttelemään hetken, joten löydettiinkin Jutan kanssa oiva paikka siihen koulun toisesta siivestä, jossa ei ollut meidän lisäksi kuin muutama muu juoksija. Hengailtiin ja venyteltiin, kunnes Jutan oli aika lähteä puolimaratonin lähtöön. Halattiin ja toivotettiin onnea! Olin niin iloinen, että Jutta oli lähtenyt mukaan, kaksin aina kivempi! <3

Juttelin hetken muutaman muun juoksijan kanssa, ja sitten viimeisen kerran vessaan ja ulos kohti lähtöviivaa. Maran lähtöviivalla katselin ympärilleni, ja totesin, että Kaarinaan oli lähtenyt aika kovakuntoisen näköistä porukkaa! Miehiä oli huomattavasti enemmän, kuten aina. Lähtöviivalla mietin myös, että "ei juma, oon juoksemassa maratonin"!!!! Ja pam..oli aika lähteä matkaan! Reitin alkuun kierrettiin pieni "kunniakierros", ja sen jälkeen lähdettiin varsinaiselle reitille, jonka pituus oli kierroksella n.10,3km. Etukäteen oli "varoiteltu" aika paljon reitin tylsyydestä, mutta täytyy sanoa, että en kyllä pitänyt sitä tylsänä, vaan oikeastaan opin tykkäämään siitä matkan aikana. Minulle sopi se, että juostiin sama kierros neljään kertaan, sillä reitti tuli tutuksi, ja ensimmäisen kierroksen jälkeen se tuntui ainakin kierroksilla 2 ja 3 melko lyhyeltä, mutta tämä oli tietysti henkistä, eihän se reitti lyhyemmäksi muuttunut oikeasti! ;) 

Lähdössä! 
Juoksin alussa mukana porukassa, jota vetämässä oli 4h jänis, mutta jossain vaiheessa, ehkä 5km kohdalla, jäin sen porukan hännille, koska vauhti tuntui hieman liian kovalta siinä kohtaa. Aloin juttelemaan vieressä juosseen tytön kanssa (moiiii Sanni Lotta, oli hauska tavata!! :)), jonka kanssa tultiinkin niin hyvin juttuun, että välillä aina höpötellen juostiin yhdessä n.18km asti, jossa huikkasin, että "mä meen, ota kiinni sitten kun hyydyn" ja sen jälkeen en enää Sanni Lottaa nähnyt. Toivottavasti sujui hyvin loppuun asti!! :) Kiitos vielä  hyvästä seurasta ekalle puolikkaalle! 

Reitti tosiaan kulki asuinalueiden läpi ja tuli sitten "metsäosuudelle", jossa juostiin peltoteitä pitkin. Peltojen välissä oli kunnon tuulitunneli, jossa vastatuuli puhalsi niin maan kovin, että ekalla kierroksella se alkoi lievästi sanottuna veetuttamaan. Kirosin mielessäni muutaman sanan, kun puskin tuulta päin, ja mietin, että millä hitsillä pusken tämän tuuliseinän läpi vielä kolme kertaa vähenevillä voimilla? Sitten päätin, että en voi asialle mitään, olosuhteiden muuttaminen ei onnistu, joten olisi aika paljon asenteesta kiinni, miten homma toimisi. Päätin ottaa positiviisemman, mutta päättäväisen asenteen, ja painaa tuulen läpi, ja niin tein! Viimeisellä kierroksella tosin tuuli oli yltynyt puuskissa, jo myrskyltä tuntuviin lukemiin, joten viimeinen tuulisuora oli oikeasti ihan hurjaa puskemista päin tuulta, mutta siitäkin selvittiin! :) 

Juoksu kulki todella hyvin ja melko tasaista vauhtia, tai ainakin se tuntui siltä! Suunnon tarkastelun jälkeen huomaan, että kilsavauhdit ovatkin vaihdelleet 5:26-6:03min/km väliltä, että kröhöm..se siitä tasaisuudesta! :D Keskivauhti oli kuitenkin se, mihin ajattelin pystyväni eli 5:44min/km. Henkisesti mulla oli tosi vahva fiilis koko ajan. Missään kohtaa en tainnut ajatella, että apua vielä niin ja niin paljon jäljellä, vaan enemmänkin, että "enää niin ja niin paljon, ei ongelmaa". Läpi juoksun pyrin keskittymään todella paljon juoksuasentoon, jotta se pysyi ryhdikkäänä ja hyvänä. Tein vähän väliä tsekkejä: lantio pystyyn, hartiat rennoksi, alavatsan tuki, painopiste vartalon alla, askellus tarpeeksi tiuha, rentoa menoa jne. Ja se auttoi! Juoksu on niin paljon helpompaa, kun kroppa tukee sitä. Kävelin läpi kaikkien juomapisteiden ja join mukillisen urheilujuomaa, kun kierroksella oli aina kolme juomapistettä. Usein myös venyttelin hieman juomapisteellä, sillä etenkin alaselkä tuntui väsyvän, vaikka yritin tukea vatsalihaksilla. Se vaatii siis lisää treeniä! Mukana oli 3 GU:n salted caramel geeliä, ja otin ne tasaisin väliajoin niin, että imeskelin geeliä hitaasti 1-2km ajan vähän kerrallaan, jolloin sokeri ei humahtanut piikkinä kroppaan, vaan imeytyi vähitellen. Aikaisemmin olen vetänyt geelin kerralla, mutta koin kyllä tämän hitaamman geelin imeskely taktiikan paremmaksi. Lisäksi mukana oli muutamia glukoosipastilleja, ja niiden avulla energiat riitti oikein hyvin. 



Kiitos Jutalle näistä juoksukuvista <3 
Puolimaratonin kohdalla olin ajassa 2:01:02. Juoksu kulki edelleen kivasti, ja pääasiassa juoksin kolmannen ja lähes kokonaan neljännen kierroksen yksin. Paljon tsemppiä antoivat mielettömän hienosti hommansa hoitaneet liikenteenohjaajat!! Kiitos teille tsemppisanoista ja kannustuksesta! Muuten yleisöä ei kovin paljon ollut, joten oli aina kiva saada risteyksissä kannustusta ja raporttia 4h jäniksen sijainnista! ;) Jänö veteli kuitenkin sen verran reippaasti minulle, että kiinni ottaminen juoksemalla, ilman pikajuoksijamaista kiihdytystä, ei olisi ollut mahdollista, joten hautasin alle 4h haaveet sinne. Se saavutetaan vielä jonain päivänä, mutta vielä ei ollut sen aika ja olen täysin ok asian kanssa! :) 



34km kohdalla homma alkoi vasta tuntua maratonilta! Jalkojen liikuttaminen oli työläämpää, koska ne alkoivat väsyä, ja tämän jälkeen tulivatkin hitaimmat kilometrit 6.01 ja 6.03. Ihan loppukilometreille sain seuraa mukavasta herrasmiehestä, mikä sai viimeiset kilometrit menemään hieman nopeammin. Juoksin yksin ihan viimeisen kilometrin kohti maalia, ja siinä kohtaa olin aika liikuttunut, melkein tuli kyynel silmään. Selvisin kuitenkin ilman itkua maaliin, jossa sain käteeni hienon Kaarinan syysmaraton mitalin sekä onnittelut järjestäjiltä sekä Jutalta, joka odotteli mua siellä. Maaliin tullessa olin väsynyt, mutta en todellakaan täysin loppu vaan hyvinvoiva ja hymykin irtosi pienen irvistyksen kera! ;) Tankkaus oli mennyt ihan nappiin, ja tunsin oloni fyysisesti vahvaksi, vaikka tottakai jalat jäykistyivät samantien juoksun loputtua ja alkoivat tuntua maratonin juosseilta. Heti maalissa olisin kaivannut vettä, mutta tarjolla oli vain smoothie, ja vettä sai sitten lukiosta sisältä. Mulla oli onneksi oma Gainomaxin palautusjuoma, joten vedin sen huiviin, venyttelin hieman ja vaihdoin vaatteet. Sen jälkeen lähdettiin Jutan kanssa voittoaterialle Skanssin Martinaan, ja vedettiin vuohenjuustosalaatit ja mä vielä kylkeen ranskikset. Ai että, mikä fiilis!!!!!! :) 




Kaarinan syysmaraton oli positiivinen yllätys, erittäin hyvin järjestetty tapahtuma ja hyvä meininki! Kiitos järjestäjät, hyvää työtä! :) 

Ja sitten analyysiin! :) 

Kaiken kaikkiaan olen todella iloinen siitä, kuinka pitkälle olen tullut viimeisen kahden vuoden aikana juoksun suhteen. Olen oppinut kuuntelemaan omaa kroppaani, ja teen asioita, jotka tekevät kropalleni hyvää. Enää en lähde treenaamaan, jos tunnen kipua jossain, silloin mielummin lepään ja pyrin selvittämään kivun syyn. Kipu on aina merkki jostain. Viime marraskuun jälkeen olen saanut kroppaa paljon vahvemmaksi sekä lihastasapainoa paremmaksi. Siitä kuuluu kiitos osteopaatilleni Ari-Pekalle. Ilman AP:n taitavaa hoitoa ja hyviä harjoituksia, olisin todennäköisesti jatkuvasti loukkaantuneena. Sääriluun rasitusmurtuman jälkeen (syksy 2012) jouduin muuttamaan aika paljon asioita ja asennettani juoksuun. Vähemmän on nyt enemmän, ja pelkkä juoksu ei riitä. Kroppa vaatii huoltoa ja hoitoa, jotta se voi suorittaa hyvällä tasolla. 

Eilisellä maratonilla olin henkisesti koko ajan maratonin yläpuolella. Tiesin mihin pystyn, ja luotin itseeni. Samalla kuuntelin kropan viestejä, ja pyrin reagoimaan niihin, jotta homma toimisi lopuun asti. Itseluottamus tietyssä määrin on hyvästä, mutta se kehittyy mielestäni vasta sitten, kun tuntee itsensä.  Juoksun suhteen olen nyt pisteessä, että tiedän mikä toimii, ja kuinka kannattaa harjoitella. Luonnollisesti koko ajan oppii uutta, ja kehittyä voi edelleen, ja toivonkin tietysti, että niin tapahtuu! Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen tämän vuoden kisoihin, olen juossut enkat sekä puolikkaalla että maratonilla, ja muutenkin pysynyt juoksukunnossa koko vuoden. Toistaiseksi ei ole yhtään nollaviikkoa juoksun suhteen. Nyt on aika nauttia tästä hetkestä, sillä jos koskaan ei ole tyytyväinen, on juoksu ja (elämä) pelkkää suorittamista. Uskon, että pystyn vielä juoksemaan jonain hyvänä päivänä alle 4h maratonin, sillä eilinen antoi siitä osviittaa, mutta sinne pääsemiseen ei ole mikään kiire. Juoksen kuitenkin loppupeleissä elämää varten, ja toivon, että otan vielä juoksuaskeleita ysikymppisenäkin vaikka sitten rollaattorin kanssa! :) 

Tarinan opetus taitaa siis olla se, että kuuntele omaa kroppaasi, se kyllä kertoo kaiken mitä tarvitset. Luota itseesi ja usko, että pystyt saavuttamaan tavoitteesi. Älä vertaile itseäsi negatiivisesti muihin. Hymyile ja nauti matkasta sekä hetkestä, jossa olet. <3 

Kiitos vielä tuhannesti kaikista tsempeistä, ja onnitteluista, joita olen saanut! Juoksuyhteisö rokkaa! :)

<3: Karoliina 


I ran my third marathon yesterday in Kaarinan Syysmaraton and finished in 4:03:50 which was a big PR for me! Going into the race I was feeling excited, nervous and also confident that I could do well (around 4:05ish) if everything worked! And yesterday it did! I was mentally strong through the race which I'm really happy about. The fueling worked perfectly, the weather was pretty good except the crazy wind at some parts of the course!! The wind was so strong that it got me feeling annoyed at first but then I decided to let go the negative thoughts. There's nothing I could do to change it, so I would change my attitude instead and I did! And pushed through it!! I was feeling very strong until 34km and was able to keep pretty consistent pace. After 34km the race started to feel like marathon and I really had to start working to move my legs. Final kilometers were not the most fun part of the race but still I managed to finish strong! At the finish line I felt happy and proud. I listened to my body and it delivered a great race for me yesterday!! Thanks so much for all the likes and sweet comments! They mean a lot to me! 



PS. Seuraa Candy on the Runia myös Facebookissa & Instagramissa!

49 kommenttia:

  1. Olipas kiva lukea sun rapsa! Hieno juoksu ♡. Kropan kuunteleminen on tosiaan tärkeetä ja sillä pääsee pitkälle. Varmasti tulee se päivä kun juokset alle 4h mutta nyt nauti tästä upeasta enkasta! Ei sitä joka likka lähde aika ex tempore maratonille ja paukuta komeeta enkkaa! Sulla on kyllä niin paras asenne juoksuun, siitä kannattaa ottaa mallia :). Kyllä on ollut upea juoksuvuosi :). Onnitteluhalit! Ja mulle sopii kanssa toi saman reitin kiertäminen, helpompi päälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tanja! <3 Kiva kuulla, että tykkäsit raportista! Jep, nyt aion tosiaan nautiskella tästä enkasta jonkin aikaa, ja sitten alkaa miettiä uusia tavoitteita, koska harjoittelu on mulle kuitenkin mielekkäintä silloin kun treenaan jotain tavoitetta kohti! :) Mutta nyt on aika ottaa hetken iisisti ja tehdä liikunnan suhteen sitä mitä huvittaa!

      Poista
  2. hieno rapsa ja analyysi!nyt kun itse haaveilen puolikkaasta,kurkin mielelläni toisten kokemuksia ja otan ideoita kokeiluun,kaikkihan ei kaikilla toimi,mutta kokeilla voi.mukavaa syksynjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Merituuli! :) Se on justiinsa näin, että samat jutut ei kaikilla toimi, mutta omaa kroppaan kuunnellen kannattaa erilaisia juttuja kokeilla, jotta löytää ne jutut, jotka toimivat. Tsemppiä kovasti ekalle puolikkaalle valmistautumiseen! Pystyt siihen varmasti! :) Kivaa syksyn jatkoa sullekin!

      Poista
  3. Kiva raportti, jonka luin tässä hotellin aamupalalla! Oot kyllä huikee tyyppi ja kova juoksija! Mahtavaa että oon tutustunut suhun! Hienoa että uskalsit maratonille, vielä mun kotikaupungin tapahtumassa! Tapoja maralle treenaamiseen on paljon, eikä se välttämättä vaadi niitä 30km lenkkejä!! Nehän on tosi kuluttavia!

    Nauti nyt tästä hienosta kaudesta ja ennätyksistä! Upea juoksuvuosi sulla ollut!! ONNEA!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Hanna, kiitos! <3 Samat sanat, parhaita juttuja juoksemisessa ja blogin kirjoittamisessa on kyllä ollut ihmiset, joihin on saanut tutustua! <3 Samanhenkiset ja yhtä "hullut" tyypit, haha! :-) Jep, oon kyllä tosi iloinen, että menin maralle vielä! Tunsin, että oli hyvä fiilis juoksun suhteen ja se oli selkeästi oikea päätös. Oot ihan oikeassa, että maralle voi treenata hyvin eri tavoin ja saada hyviä tuloksia. Kiitos, nautin kyllä, ihan huikea juoksuvuosi on ollut, ja olen siitä tosi iloinen ja kiitollinen! <3

      Poista
  4. Vau! Upeaa! Ihan mahtava aika. Olin aluksi kannustamassa kierroksen viimeisellä suoralla, mutta mut hälytettiin jäähallille, kun päävalkku oli sairastunut. Näin siis vain kympin kärjen, ehkä muutamia puolikkaan juoksijoitakin. Oot kyllä kovassa kunnossa. Kiva, että viihdyin täällä Kaarinassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Hanna! :) Olisi ollut tosi mukava tavata, kun niin lähellä oltiin, mutta joku toinen kerta siis!! :) Viihdyin kyllä Kaarinassa tosi hyvin, ainoa miinus oli se pirun tuuli, mutta siitäkin selvittiin! Kivaa juoksusyksyä sulle!! :)

      Poista
  5. Vau, onnea uudesta enkasta ! Olipa mukava lukea näin kattava plokkaus kokemuksesta ! Hienonnäköistä menoa näytti niin kuvien kuin tekstin välityksellä olevan.

    Mukavaa sunnuntaita,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos paljon! :) Kiva kuulla, että tykkäsit lukea raporttia! Lauantaina oli kyllä hyvä fiilis juosta kaikin puolin! Mukavaa viikon alkua sinulle! :)

      Poista
  6. Upea suoritus!:) Tuli ihan herkkis tätä lukiessa. Alan tässä just omaa rapsaa kirjoittaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja samoin itsellesi, hienon suorituksen teit!! :) onnea vielä! Juoksu on vähän sellaista herkistävää välillä! ;) Hihii! Kivaa viikkoa!

      Poista
  7. Jeee, mä arvasin että tää menee hyvin, onnea uudesta enkasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Tiesin itsekin, että mahdollisuudet hyvään suoritukseen on olemassa, koska oli niin hyvä fiilis lähteä kisaan, mutta eihän sitä koskaan maratonilla tiedä mitä tapahtuu. Kiva, että kävi hyvin ja tuli ehjä suoritus! :) Mukavaa viikkoa Iina!

      Poista
  8. Olipa mukava lukea sun kisaraportti, kiitos! :) nyt voit kyllä nauttia onnistuneesta juoksukaudesta. Aivan älyttömän upeita suorituksia! :)
    Olet kyllä mahtava esikuva tällaiselle juoksuharrastuksen alkutaipaleella olevalle. Asenteesi ja suhtautuminen juoksemiseen on niin positiivinen ja kannustava. :) olet huippu!
    Onnittelut vielä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Anna!! :) Kiva kuulla, että tykkäsit raportista ja tosiaan, nyt nautiskellaan hetken aikaa! :) Aww…ihanasti sanottu! <3 Olen oppinut asenteen merkityksen, joten yritän kiinnittää siihen huomiota parhaani mukaan, hyvä, että se näkyy ulospäinkin. Kiitos vielä <3 Tsemppiä sulle loppusyksyn/talven treeneihin!!

      Poista
  9. Onnittelut enkasta! Hieno veto :)

    VastaaPoista
  10. Olipas mukava lukea tämmöinen teksti :) Onnea uudesta ennätyksestä, kateellisena luen miten paljon olet kisoja juossut. Itse suuntaan hcr:n keväällä, eka juoksutapahtuma itselleni. Siitä jatkuu toivottavasti sitten. Tavoite olisi saada vauhtia ja pituutta lenkkeihin, hyvin onneksi aika toukokuulle. Juoksu on tullut jäädäkseen, se jo on tosi hieno asia!

    ps. kuva joka otettu maaliin tulon jälkeen.. näytät tosi freshiltä, kuvasta ei todellakaan näe, että olet juuri juossut maratonin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Janica! :) Kiva, että tykkäsit raportista ja kiitos onnitteluista! :) Tänä vuonna olen tosiaan saanut juosta monta hyvää ja onnistunutta kisaa, ja saanut samalla rutiinia kisaamiseen aika paljon. Olen tosi iloinen ja kiitollinen, että on ollut hyvä juoksuvuosi, se ei ole mikään itsestäänselvyys! :) Jee, ihan mahtavaa, että olet menossa HCR:lle ja valinnut sen sun ekaksi puolikkaaksi! Se on mulle hyvin tärkeä tapahtuma henkilökohtaisesti, ja mielestäni sopii ensimmäiseksi puolimaratoniksi paremmin kuin hyvin! :) Tsemppiä paljon harjoitteluun ja ihanaa, että olet saanut juoksusta säännöllistä! Sulla on hyvin aikaa valmistautua, nyt vaan säännöllistä treeniä, mutta ei liikaa kuitenkaan! :)

      Poista
  11. Ihana hyväntuulinen raportti jälleen, onnittelut hienosta juoksusta! :)

    VastaaPoista
  12. Oi ihan mahtavaa Karoliina! Oli tosi kiva lukea sun tunnelmia ja ajatuksiasi. Näistä sun jutuista ja tempauksista saa kyllä ihanaa inspiraatiota, ja myös kipinää vuoden toiseen maratoniin!:) Ehkä silloin, kun jalat on jo totuttanut siihen pitkäkestoiseen rasitukseen niillä piiitkillä lenkeillä, ei sellaisiin tosiaan ehkä myöhemmässä vaiheessa ole enää tarvetta.

    Ennen ensimmäistä maratonia itse koin, että pitkillä lenkeillä oli suurin merkitys ehkä psyykkeen kannalta. Tiesi, ettei ole mitään hätää vaikka on juossut jo kolme tuntia. Ja nyt tosiaan, kuten sinun kokemuksesi osoitti, "lyhyemmätkin" lenkit riittävät, vaikkakin sullahan on tullut todella hyvin niitä puolimaratoneja tähän syksylle ja nimenomaan sitä vauhtikestävyyttä.

    Huippua, että olet löytänyt omat tapasi harjoitella ja myös kuulostelet omaa kroppaasi. Se jos mikä on tärkeintä, ja erittäin ihailtavaa!! Etenkin tuo, ettet juokse kivun kanssa, vaan etsit syitä siihen ja teet työtä kehonhuollon eteen. Se on todella hieno esimerkki!!

    Mutta siis, monettakohan kertaa jo, mutta onnittelut vielä täälläkin!! Nauti nyt palauttelusta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! <3 Mä tykkään myös lukea muiden fiiliksiä ja ajatuksia! Hihii, ehkä sä meet sitten 6.12 hilpasemaan sen maran myös, vai? ;) Se on ihan totta, että ennen ensimmäistä maratonia tai pidemmän tauon jälkeen pidemmillä pitkiksillä on ennen kaikkea se henkinen merkitys, jotta saa fiilistä siitä, miltä tuntuu juosta niin pitkään. Nyt kun sen jo tietää, että kuinka ihanaa(?) se on niin, voi hyvin kokeilla erilaisia taktiikoita, joista löytää sitten sen oman ja hyvin itselle sopivan. Ja kiitos, oon itekin todella iloinen, että tasapaino on löytynyt tässä kohtaa, ja koen, että se on kyllä tavoittelemisen arvoista! :) Ihana oot, kaikki sun onnittelut oon lukenut hymyissä suin <3

      Poista
    2. Harkinnassa. Jos on vp,niin sitten ehkä :)

      Poista
  13. Kiva lukea aina näitä raportteja! :) Onnea ennätyksestä! :) mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäät! Mun mielestä näiden kirjoittaminen on myös super kivaa! ;) Kiitos paljon!! :)

      Poista
  14. Hieno ennätys! Se on aina tosi mahtava juttu, paljon onnea! Mä olen kanssa joutunut vähentämään juoksua selkävaivojen vuoksi, ei niitä kamalan pitkiä valmistelulenkkejä onneksi tarvitsekaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Parasta on löytää juuri se itselle sopiva määrä harjoitella! Ikävä kuulla, että olet joutunut kärsimään selkävaivoista, mutta hyvä, että vähempikin treeni riittää marasuorituksiin. Mukavaa treenisyksyä (vai joko se on talvi?) sulle!! :)

      Poista
  15. Paljon onnea hienosta juoksusta! :)

    Piia

    VastaaPoista
  16. Onnea täältäkin enkasta! Ja oli jälleen ihana, iloinen, aidon onnellinen raportti :) Oot kyllä niin huippu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos täälläkin! <3 Mä oon aidon onnellinen, että tuli hyvä suoritus ja vielä ihan super fiiliksellä! Kiitos, itse olet myös!! :)

      Poista
  17. Onnea enkasta vielä tätäkin kautta, rakas Karkki! Kivointa on silti lukea noista kickseistä, mitä sä juoksusta saat. Elämällä on kai monia tarkoituksia, mutta nauttiminen ja onnellisuuden tavoittelu ovat mun mielestä siellä kärkipäässä. Sä selvästi nautit ja tuut onnelliseksi tästä. Sitä on upea seurata, ja se ilahduttaa ja inspiroi myös meitä muita!

    Heh, mun juoksuvuosi on vähän niin kuin light-versio sun vuodesta :D Enkka puolikkaalla ja eka maraton juostu tavoiteaikaa nopeammin - en voi mäkään valittaa. Eikä kyse ole vain noista saavutuksista vaan myös siitä fiiliksestä ja nautinnosta, mitä juokseminen ja muukin liikunnallinen elämä on tarjonnut.

    Mä onnistuin maratonilla, vaikka olin juossut elämässäni tasan kerran yli puolimaratonin, silloin 26 kilsaa. Varmaan useammista pitkistä lenkeistä ois hyötyä, mutta onnistua voi erilaisistakin lähtökohdista. Sun tarina on myös esimerkki siitä.

    Toivottavasti saadaan taas treffattua tässä joku kerta, edellisestä alkaa olla turhan paljon aikaa <3

    Jonde

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Oon niin samaa mieltä tuosta elämästä nauttimisesta ja onnellisuuden tavoittelusta. Ne on ehdottomasti kärkipäässä, ja pakko sanoa, että juoksu on kyllä yksi niitä juttuja, jotka tekee mut onnelliseksi! Yksissään se ei riitä, mutta se on yksi "onnellisuuspaloistani" :) Sun juoksuvuosi oli hieno! Olin niin ylpeä susta HCM:llä!!!!! :) Ja se on ihan totta, että ei se ole ne ennätykset tai ajat, vaan se fiilis ja hyvä olo, mitä juoksusta tulee ja sen jakaminen muiden kanssa! Jep, toivottavasti nähdään pian! Ollaan yhteyksissä! Kiva, kun kommentoit tänne! :)

      Poista
  18. Onnea uudesta enkasta ja huikeasta juoksusta! Musta on aina niin kiva lukea näitä sun kisaraportteja :) Sä oot kyllä mitä parhain esimerkki kaikille meille juoksijoille kun suhtaudut kaikkeen niin terveellä ja rennolla tavalla :) Musta on ollu ihan huikeeta seurata sun tekemisiä varsinkin nyt syksyllä kun sä vaan kerta toisensa jälkeen teet hienoja tuloksia - respect!

    Ootko sä muuten kirjotellu blogiin joskus noista kompressiosukista? Musta olis kiva kuulla sun mietteitä niistä kun oon itse miettinyt sellaiset hankkivani jossain vaiheessa.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Sari! :) Kiitos aivan ihanasta kommentista! <3 Tuli tosi hyvä mieli tän hieman harmaan maanantain keskellä! :) Täytyy sanoa, että tää syksy on kyllä ollut todella huippu juoksun suhteen ja mikäs sitä on ollut kirjoitella kerta toisensa jälkeen hyviä fiiliksiä kisoista! Olen ollut onnekas, mutta tietysti myös tehnyt kovasti töitä ja käyttänyt järkeä sen suhteen, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, jotta kroppa on pysynyt kunnossa. Hmm…mietiskelen tässä olenko kirjoittanut kompressiosäärystimistä (noi on itseasiassa säärystimet, ei sukat), mutta en ole varma olenko niistä ihan postausta kirjoitellut. Joka tapauksessa voin kyllä suositella niitä! Kompressiosukkia en oikein jaksa käyttää, koska niiden jalkaan laittaminen käy jo treenistä ;), mutta säärystimet on kyllä kovassa käytössä! Käytän niitä lähes kaikilla lenkeillä, mutta ainakin pidemmillä ja vauhtilenkeillä. Ne antaa mukavasti lämpöä ja tukea pohkeelle ja akillesjänteelle, parantaa verenkiertoa jaloissa ja pitää jalat "tuoreina" pidempään sekä nopeuttaa palautumista. Näin ainakin musta tuntuu, en tiedä onko se sitten ihan lume-efekti, mutta olen hyviksi ne kyllä todennut :) Kivaa viikkoa sulle!

      Poista
  19. Hienoa, että meni juoksu nappiin! Ajattelin tässä kerrankin kommentoida, kun oon jo pidemmän aikaa sun blogia seuraillut. Oot toiminu mulle tärkeänä inspiksen ja motivaation lähteenä omien treenien suhteen :) tosi kiva kirjoitus oli tämä! Oon nyt vuoden verran tätä lajia itsekkin aktiivisemmin harrastanut. Muutama puolikas on jo takana, ja nyt mielessä pyörii jatkuvasti täyspitkä versio. Tästä saa taas omakin toive tuulta alle :D mukavaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Jessica! :) Ensinnäkin, tosi kivaa, että kommentoit!! Musta on ihan parasta, kun saan vähän "kasvoja" sinne ruudun taakse, koska joutuisin kirjoittamaan aina ilman mitään vuorovaikutusta, niin kirjoittaminen varmaan jäisi, joten kiitos kun kommentoit! :) Toiseksi, ihana kuulla, että olet saanut täältä inspistä ja motivaatiota, se on mulle ihan parasta palautetta! <3 Mahtavaa, että säkin olet koukuttunut juoksuun ja todellakin, rohkeasti vaan kohti maratonunelmaa! Jos muutama puolikas on jo takana, niin maraton menee hyvällä ja järkevällä treenillä kyllä! Kivaa syksyn jatkoa sinulle myös! :)

      Poista
  20. Törmäsin tänne vähän sattumalta ja kuules taisi käydä niin, että ohitit minut jossain 34-35km tienoilla. Siellä tien viertä juostessa.. Minulta kramppasi oikea pohje ja juoksusta ei tullut siinä oikein mitään. Huikkasit jotain kannustavaa ja katosit kaukaisuuteen. Olisi pitänyt yrittää pysyä peesissä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heippahei! Kiva, kun eksyit tänne! Muistan kaukaisesti sen kohdan, oli itsellänikin siinä kohtaa jo hieman haastavammat hetket menossa juoksussa… Pääsitkö maaliin asti kuitenkin krampista huolimatta? Tylsiä kavereita ne krampit! :/ Kivaa juoksusyksyä-ja talvea sulle! :)

      Poista
    2. Pääsin kyllä maaliin, mutta jäin lopulta tavoitteestani vartin verran. Oli todella vaikea viimeinen kymppi! Kai se oli jollain tavalla kasvattava kokemus kuitenkin? :)

      Poista
    3. Moikka! No varmasti oli! :) Hyvin tsempattu!! Nyt vaan analyysit kehiin (jos jaksaa analysoida), että miksi alkoi kramppaamaan, ja sitten miettimään mitä voi ensi kerralla tehdä eri tavalla! :) Tollaisista oppii aina jotain, mutta tosiaan hienosti tsemppasit maaliin, vaikka oli vaikeata!

      Poista
    4. Luulen, että krampit tuossa oikeassa pohkeessa johtuvat ainakin osaltaan siitä, että reväytin sen pari vuotta sitten. Kai sinne on jäänyt jotain arpikudosta tms, joka saa sitten sen pohkeen kuormittumaan oudosti. Ei se kyllä yleensä haittaa mitenkään lyhemmillä matkoilla, mutta pitkillä se sitten saattaa alkaa kramppaamaan. No ensi vuoden tavoitteet on jo lyöty lukkoon. Keväällä HCR ja syksyllä HCM ensimmäistä kertaa. Uusi reitti ja 35-vuotis juhlajuoksu saivat ilmoittautumaan HCM:ään. Tavoitteet? 1:45 ja 3:50! Kun ääneen sanoo, niin on treenattavakin.. :)

      Poista
    5. Hienot tavoitteet ensi vuodelle! :) Ja tuo on ihan totta, että kun ne sanoo ääneen, niin siitä saa lisäbuustia treeneihin! Tsemppiä vaan kovasti! :) Hyvin on aikaa tässä treenailla läpi talven, ja ottaa vähän rennomminkin jossain välissä, jos siltä tuntuu! Mukavaa viikon alkua sinne!

      Poista
  21. Moikka!
    Vasta löysin sun blogiin- ihana ja juuri oikea asenne sulla :) Tsemppiä, ja nautitaan tosiaan jo niistä saavutuksista matkan varrella, omaa kehoa kuunnellen. "Don't wait until you've reached your goal to be proud of yourself. Be proud of every step you take toward reaching that goal"

    Terveisin Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! :) Kiva, kun löysit, tervetuloa!! :) Ja kiitos, nimenomaan! Oman kropan kuuntelu on kyllä ollut mun ykkösjuttu liikunnassa loukkaantumisen jälkeen! :) Ei ole itsestäänselvyys pystyä liikkumaan ja pysyä kunnossa :) Tsempit myös sinne, mukavaa viikonloppua!

      Poista