torstai 25. tammikuuta 2018

Juokseminen toisessa raskaudessa

Olen viimeksi juossut varsinaisen lenkin (5km) joulukuun 28 päivä saaristossa, hiekkateillä ja poluilla. Se lenkki tuntui varsin hyvältä, mutta siitä seuraava lenkki jäi vain yritykseksi, koska juoksu takkusi ja vatsa painoi. Vaihdoin silloin suosiolla kävelyyn enkä sen jälkeen ole käynyt juoksulenkeillä. Olen moneen kertaan miettinyt, että olikohan se nyt tässä. Mun juoksut tämän toisen raskauden kohdalla, ja vahvasti alkaa tuntua siltä, että kyllä oli. Tavallaan on haikea fiilis, koska ensimmäisen raskauden kohdalla jouduin lopettamaan juoksun vasta 28. raskausviikolla, mutta toisaalta tiedän, että raskaudet ovat erilaisia ja nyt on muutenkin erilainen tilanne. Ei siis pitäisi vertailla. 


Viimeiseksi jäänyt lenkki tässä toisessa raskaudessa raskausviikolla 19

Mulla ei oikein missään vaiheessa tätä raskautta ole ollut kovin suurta paloa juoksuun. Älkää käsittäkö väärin. Rakastan juoksua ja sen tuomia endorfiineja, fiilistä, hyvää oloa, juoksutapahtumia ja juoksupöhinää! <3 Mutta alkuraskauden jälkeen, mitä pidemmälle raskaus on edennyt, juoksu ei enää ole tuntunut siltä, mihin olen tottunut. Se ei ole ollut kevyttä ja mukavaa, vaan raskasta ja epämukavaa! :D Pissahätä on alusta asti, kun kohtu painaa virtsarakkoa ja töitä saa tehdä kolminkertaisesti, että juoksuasento pysyisi hyvänä. Ja vaikka siedin viimeksi juoksun epämukavuutta paljon pidempään raskauden aikana, en ole ollut niin motivoitunut juoksun suhteen, että haluaisin sietää sitä nyt. 

Lopulta on ollut kyse motivaatiosta, ja se ei ole ollut ihan kohdallaan. Toki olosuhteet juoksemiseen ovat olleet tällä toisella kertaa hieman haastavammat, kun suurin osa lenkeistä pitäisi tehdä rattaiden kanssa (joka on vielä vähän raskaampaa), mutta jos oikeasti olisin halunnut juosta pidempään, niin uskon, että sen olisin voinut tehdä. Mitään kipuja tms. juoksu ei vielä ole aiheuttanut, eli fyysisesti se vielä onnistuisi. 

Olen iloinen, että pääsin alkuraskauden aikana vielä juoksemaan suhteellisen säännöllisesti, muutaman kerran viikossa ja saatiin Islan kanssa tehtyä kivoja lenkkejä rattaiden kanssa täällä Madridissa. Pääsin myös juoksemaan yksin joinakin viikonloppuina, mikä tuntui aina ihan luksukselta. Juoksin myös aivan alkuraskaudesta yhden  kympin kisankin, joka lopulta jäi ainoaksi täällä Madridissa, mutta ainakin yksi kisa tuli juostua tässäkin raskaudessa. Ei ihan sama kuin viimeksi juoksin puolimaraton raskausviikolla 16! Nyt en voinut kuvitellakaan puolimaratonin juoksemista siinä vaiheessa! :D



Alkuraskauden lenkkejä sellaisina päivinä kun huono olo ei ollut niin paha

Tästä eteenpäin jatkan edelleen tavoitettani pysyä aktiivisena tämänkin raskauden kohdalla niin pitkälle kuin mahdollista ja toivon, että vointi pysyy hyvänä. Liikuntaohjelmaan kuuluu ainakin kävelylenkit ja vaihtelevat lihaskuntotreenit. Motivoin itseäni  lihaskuntotreeneihin raskauden aikana myös sillä ajatuksella, että ne tulevat aikanaan auttamaan minua juoksun pariin palaamiseen. Toki niistä on toivottavasti muutenkin hyötyä raskaudesta palautumiseen ja synnytykseen. Raskauden aikana pystyy tekemään paljon hyviä spesifejä liikkeitä esimerkiksi pakaroille, joista on hyötyä juoksuunkin. Nyt voin siis keskittyä sellaisiin juttuihin, jotka helposti juoksun viedessä mukanaan jäävät vähemmälle. Hinkata sitä pirun lantionaluetta ja gluteus mediusta vahvemmaksi! ;) Täältä  siis noustaan vielä. Tosin mitään juoksutavoitteita tai aikataulua juoksun pariin palaamiselle raskauden jälkeen en ole asettamassa. Se tapahtuu sitten kun sen aika on ja kroppa on siihen valmis. 

Juoksun suhteen, jatkan kaikkien ihanien juoksukaverien seuraamista ja tsemppaamista virtuaalisesti somessa ja mahdollisuuksien mukaan muutenkin. Yritän myös olla tuntematta kateuden pistoksia heidän kevyesti suoritetuista pitkiksistä, juoksun tuomista endorfiineista ja kisoihin valmistautumisesta, sillä tiedän, että tämä on omalla kohdalla vain lyhyt aika ja siellä ollaan taas mukana ennen pitkää itsekin! <3 Se on hassua, että tuollaisia kateuden pistoksia olen hetkittäin tuntenut, sillä tämä raskaus on juuri se tila, jossa tällä hetkellä haluan olla, ja jos siihen kuuluu hetkellinen rakkaasta harrastuksesta luopuminen, niin se on vain hyväksyttävä. Mutta, ihmisen mieli kai on sellainen, että helposti kaipailee sitä, mitä ei juuri sillä hetkellä ole. Onneksi ne kateuden hetket ovat olleet aika vähissä ja olen aidosti iloinnut juoksukavereiden jutuista ja nauttinut niistä asioista, joita voin itse raskauden aikana liikunnan suhteen tehdä. 

Juoksu on siitä ihana harrastus, että se kyllä odottaa meitä, jos tulee elämässä vastaan tilanteita, ettei jostain syystä pysty juoksemaan. Joku viisas joskus sanoi, että "running will be there when you are ready to return, and it will mean so much more"Juoksu kulkee mukana erilaisissa elämänvaiheissa. Hieman eri tavalla, mutta osana elämä kuitenkin, jos niin haluaa. 

Hyviä juoksuja kaikille teille juoksijoille! Lähetän kevyitä jalkoja ja paljon tsemppiä valmistautumiseen kohti kevään koitoksia! <3

<3: Karoliina 

Luitko jo viime postauksen: Kuinka motivoitua treenaamaan päikkäriaikoina?



4 kommenttia:

  1. Voi elä murehdi, tosiaan kerkeät juosta satoja kilometrejä sitten kun synnytyksestä palaudut kunnolla :). Kasvattelet vaan rauhassa pienokaista siellä <3. Aktiivinenhan sinä oot muilla tavoin ollut ja uskon että toisen raskauden kohdalla asiat on kuitenkin eri lähtökohdissa kuin ensimmäisen :).

    Ehkä tuossa on vaikeaa tosiaan se, että kun mielelle saa niin paljon hyvää liikunnasta ja hikoilusta että siitä luopuminen tekee tiukkaa :). Itse oon huomannut sen että jo raittiissa ulkoilmassa oleminen virkistää, kävelylenkithän on kans tosi käteviä tuossa tilassa, kävelee vaikka taloa ympäri jos hätä iskee ;).Hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Laura!:) Kiitos kommentista! Näinhän se on, että sitten raskauden ja synnytyksen ja palautumisen jälkeen ehtii kyllä juosta! <3 Ja tuo on myös ihan totta, että juoksu on ollut mulle tosi tärkeätä myös henkisen puolen kannalta. Juoksulenkeillä saa ne endorfiinit ihanasti kroppaan ja ajatukset selkeiksi. Ja sitä omaa aikaa (silloin kun ei juokse rattaiden kanssa). Joten nyt pitää vain keksiä muita keinoja saada endorfiineja ja tuulettaa päätä! Kävelylenkit ja ulkoileminen on kyllä tosi jees. Samoin nuo omat kotitreenihetket! <3 Kivaa viikonloppua sulle!!

      Poista
  2. Moi Karkki! Kiitos kivoista kotitreenivinkeistä. Yhtä treeniä juoksijalle ehdin jo testata. Olet kyllä tosi reipas kun jaksat taaperon nukkuessa treenata. Mulla on nyt niin luksustilanne, että ehdin treenata yleensä aamupäivällä kun lapset on koulussa 😊 Toisessa raskaudessa jouduin viiden viikon vuodelepoon ja voin kertoa että sen jälkeen ihan mikä tahansa vapaa liikkuminen oli ihanaa. Oli kyllä aika vaikeaa kun on aina tottunut olemaan aktiivinen.
    Tsemppiä siis sinne treeneihin!!
    Terkuin, Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Pia!! :) Kiitos! Kiva kuulla, että kotitreenivinkeistä on ollut hyötyä! <3 Ja mahtavaa, että sulla onnistuu treenit aamupäivisin, kun lapset on koulussa! Aamupäivät olisi munkin lempparitreeniaikaa, mutta you gotta do what you gotta do!;) Hui, missä vaiheessa raskautta sulla tuli tuo viiden viikon vuodelepo? Loppuvaiheessa? Oli varmasti tosi rankkaa! Tsemppiä sinne myös treeneihin ja kivaa viikonloppua! :)

      Poista