Vielä on kesää jäljellä, mutta elokuuta kohti mentäessä alkaa myös syksyn suunnitelmat olla yhä useammin mielessä. Osa teistä lukijoista saattaa muistaa tämän postauksen maaliskuulta, jossa pohdin paluuta työelämään. Alunperinhan suunnitelma oli palata kunnolla töihin nyt tulevana syksynä ja samalla laittaa Isla päivähoitoon. Itseasiassa meillä olisi hänelle paikkakin valmiina kotimme lähelle valmistuvasta liikuntapäiväkodista.
Mitä lähemmäksi syksy on tullut, sitä enemmän olen alkanut kuitenkin miettiä, että mitä jos vielä kuitenkin olisin kotona, kun se on mahdollista. Olen nauttinut tästä hoitovapaa-ajasta todella paljon. Hetkittäin olen kokenut painetta siitä (todennäköisesti ihan täysin itse aiheutettua, vaikka monet asiasta kyseleekin, mutta varmasti ihan mielenkiinnosta), että pitäisi mennä pian takaisin työelämään. Toisaalta taas, kun mietin asiaa, miksi haluaisin kiirehtiä takaisin töihin, kun ei näitä aikoja kotona lapsen kanssa enää saa takaisin? Varsinkin, kun olen tehnyt osa-aikaisesti töitä koko hoitovapaan ajan ja se on ollut riittävä taloudellinen apu, jotta kotona oleminen on ollut mahdollista. Se on myös pitänyt kiinni työelämässä jollain tapaa ja tuonut mielekästä tekemistä välillä pitkiltä tuntuviin kotipäiviin. Ilman sitä olisin jo kenties palannut pakonkin edessä kokopäiväiseen työhön.
Syksyn suunnitelmien suhteen aloin jossain vaiheessa kallistumaan siihen, että jatkaisin hoitovapaalla vielä ainakin vuoden loppuun etenkin kun näytti siltä, että voisin jatkaa osa-aikaista työtäni, jota pystyn tekemään kotoa käsin. Lopullinen päätös tulikin sitten mieheni työn kautta, ja se vaikutti koko perheemme syksyn suunnitelmiin.
Mieheni on ollut koko alkuvuoden ajan usein työmatkoilla erään projektin tiimoilta. Syksyn tullen projekti vaatii entistä enemmän aikaa ja läsnäoloa paikan päällä. Jatkuva reissaaminen on tietysti aika raskasta sekä hänelle että meille, joten päätöksen tekeminen ei lopulta ollut kovin vaikeata. Etenkin, kun projekti sijaitsee yhdessä Euroopan kivoimmista kaupungeista. Elokuussa meidän perhe nimittäin pakkaa laukut ja muuttaa reiluksi neljäksi kuukaudeksi Espanjaan, Madridiin! Olemme kaikki innoissamme, sillä ulkomaille lähteminen on tässä kohtaa aika helppoa, kun itse olen hoitovapaalla ja Isla vielä sen verran pieni. Myös se, että olemme Madridissa vain 4 kuukautta on yksi tekijä, jonka vuoksi ainakin itse olen innoissani. Ei tule liian ikävä kaikkia läheisiä kotona ja on kiva tulla jouluksi takaisin kotiin! <3 Todella moni on jo ilmoittanut tulevansa käymään, joten sekin auttaa varmasti koti-ikävään.
Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme, että Mila (meidän koira) jää vanhempieni hoitoon syksyksi, sillä se on kaikkien kannalta helpompaa. Milan ottaminen mukaan olisi tuonut paljon stressiä meille eikä vähiten hänelle, sillä kyse on kuitenkin aika lyhyestä ajasta. Lisäksi Mila on kuin kotonaan vanhempieni luona ja etenkin täällä saaristossa, jossa hän saa syksylläkin viettää paljon aikaa. Ikävä tulee varmasti, mutta tiedämme, että tämä on oikea ratkaisu! <3
Mukavaa päästä kertomaan tästä asiasta täälläkin, sillä se on ollut mielessä viime aikoina aika paljon. Tervetuloa siis mukaan seuraamaan meidän syksyn seikkailuja Madridissa! <3 Kerron tarkemmin lähtösuunnitelmista ja muistakin jutuista lähiaikoina!
Postauksen kuvat on täällä saaristossa otettu lähipäivinä.
Onko teistä joku asunut ulkomailla? Missä ja mitä olitte tekemässä?
Minä olen asunut Ruotsissa (vaihdossa AMK:sta) ja USA:ssa (töissä). Henri on asunut Saksassa (töissä) ja Kiinassa (vaihdossa), mutta yhdessä tämä tulee olemaan ensimmäinen kerta! :)
-Karoliina