Viikko puolimaratoniin

Tämän vuoden ensimmäiseen puolimaratoniin on enää vajaa viikko aikaa, joten ajattelin, että nyt jos koskaan olisi taas hyvä hetki avata näppis ja kirjoitella tänne blogiin. Viimeksi olen kirjoitellut tänne huhtikuussa, joten aika paljon olisi kerrottavaa muutenkin, mutta keskitytään nyt ensin juoksujuttuihin! 

Viikon päästä lauantaina on tosiaan suunnitelmissa juosta Espoossa rantapuolikas ja tänään kävin juoksemassa viimeisen varsinaisen treenilenkin ennen ensi lauantain puolimaratonia. Tämän päivän lenkillä oli tarkoitus hakea vähän vauhtia ja fiilistä kisavauhdista. Tein kilometrin vetoja yhteensä kuusi kappaletta hieman puolimaratonin tavoitevauhtiani kovemmalla vauhdilla ja kirosin mielessäni, kun en ole treenannut vauhtikestävyyttä enemmän ja säännöllisemmin. 

Olen ajatellut, että lähden tavoittelemaan kahden tunnin alitusta, mikä tarkoittaisi noin 5.40min/km vauhtia. Kahden tunnin alitus tuntuu tällä hetkellä kovalta, mutta ihan mahdolliselta tavoitteelta. Varsinainen juoksuharjoittelu on nimittäin sujunut aika vaihtelevasti. Kesällä oli joitakin viikkoja, kun juoksin 3 kertaa viikossa ja nyt parin viime viikon aikana olen myös päässyt kolmeen lenkkiin, mutta suurimmaksi osaksi olen juossut 1-2 kertaa viikossa, kotitreenien ja kävelylenkkien lisäksi. Enemmänkin olisi siis voinut treenata, mutta hyvillä fiiliksillä kuitenkin olen menossa juoksemaan. Ylipäätään se, että pääsee osallistumaan juoksutapahtumaan, etenkin tänä vuonna, on ihan mahtavaa. Kunhan nyt vain pysyy terveenä!

Ensi viikon suunnitelmissa on koittaa valmistautua kohti lauantain kisaa kaiken muun arkihärdellin ohessa. Käyn varmaan pari lyhyttä lenkkiä hölkkäilemässä koiran kanssa, teen pikkasen jumppaa corelle ja pakaroille (mutta ei mitään liialti kroppaa jumittavaa), keskityn kehonhuoltoon ja loppuviikosta huolehdin, että hiilareita tulee nautittua aterioilla riittävästi ja että nesteytys on kunnossa. Sitten perjantaina hakemaan numerolappu ja paita, kisakamat valmiiksi, reitin tsekkaus ja löyhän kisasuunnitelman teko, jota voi sitten tarvittaessa muuttaa. 

Näillä mennään, onpa hauskaa valmistautua juoksutapahtumaan taas vuoden tauon jälkeen. Taidanpa käydä fiilistelemässä ja lukemassa oman kisaraportin viime vuodelta Espoo Rantapuolikkaalta. 

Onko siellä muita, joilla puolimaraton suunnitelmissa syys-lokakuussa? Tsemppiä kisoihin! <3

-Karoliina

Espoo Rantapuolikas 2019

Juoksin lauantaina ensimmäisen puolimaratonin toisen raskauden jälkeen kotikaupungin Espoo Rantamaratonilla! <3 Tämä oli mulle 21. puolimaraton, mutta tavallaan se tuntui taas ensimmäiseltä. Uuden ajan ensimmäiseltä. Puolimaraton kuntoon pääseminen tämän toisen raskauden jälkeen oli itsessään melkoinen matka. Siinä oli iso työ ja se vei paljon aikaa, mutta onneksi olen nauttinut matkasta suurimmaksi osaksi. Toki turhautumisen hetkiäkin on ollut. Vuosi ja melkein 4kk toisesta synnytyksestä ja olen taas takaisin tekemässä sitä, mistä nautin ihan suunnattoman paljon.

Kisaviikolla jännitin tulevaa puolikasta, mutta ehkä eniten jännitin kuitenkin sitä tulenko kipeäksi, sillä olo ei ollut ihan 100% normaali.  Siihen ei auttanut kaksi pientä nuhanenää kotona, joilta pelkäsin saavani pöpöjä. Onneksi en tullut kipeäksi ja pääsin lauantaina juoksemaan, sillä olisin ollut niiiiin pettynyt, jos juoksu olisi pitänyt jättää väliin. 

Katjun kanssa välillä yhdessä juoksutapahtumassa juoksemassa eikä töissä :) <3

Kävin hakemassa juoksunumeron perjantaina, joten siitä ei enää lauantaina tarvinnut huolehtia. Olin kisapaikalla 11 aikaan ja menin heti moikkaamaan tuttuja, joiden kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia! <3 Muun muassa Elina, Merituuli, ja Katju oli paikalla ja monia muita. Juoksutapahtumissa ihan parasta on kyllä sosiaalinen puoli, jota olen kaivannut tosi paljon. Ihanaa oli nähdä paljon tuttuja kasvoja! 

Aika ennen starttia meni nopeasti; tavarat varustesäilytykseen, vessassa käyntiä, vähän verkkaa ja valokuvia muistoksi. Aika tuttua kaavaa. Pian kello olikin 12 ja SM-maratonin lähtöryhmä starttasi ensimmäisenä, jonka jälkeen me ryhmityimme lähtöön. Merituulin kanssa menimme suunnitelman mukaan 2h jänisten läheisyyteen. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi 2h alituksen, mikä vaatisi n. 5.39 min/km keskivauhtia. Se tuntui kovalta, mutta mahdolliselta tavoitteelta, sillä en ole tehnyt kovin paljon varsinaista vk-treeniä. Tiedän kuitenkin, että numerolappu rinnassa on mulle aina ihan eri juttu, kuin omat lenkit. 

Merituulin kanssa valmiina starttiin!

Klo 12.10 pamahti starttilaukaus ja kesti hetken ennen kuin pääsimme edes ylittämään lähtöviivan. Alku oli ruuhkaisaa ja ensimmäisen kilometrin aikana tuntui todella vaikealta päästä hyvään juoksurytmiin. Oli myös tosi lähellä, ettei mulla jäänyt leikki kesken jo ekalla kilometrillä, koska astuin johonkin pieneen lätäkkö-kuoppaan tien sivussa ja muljautin nilkkani. Jaiks! Selvisin onneksi säikähdyksellä ja jatkoin juoksua. 

Vauhti tuntui ensimmäisillä kilsoilla tosi kovalta, vaikka kello näyttikin, että ensimmäinen kilometri meni noin suunnilleen tavoiteaikaan eli 5.36min/km. Sen jälkeen kilometrit 2 ja 3 koitin vain sinnitellä 2 tunnin jänisten perässä (2km 5.13, 3km 5.18), kunnes sanoin Merituulille, että nyt saa kyllä jänikset mennä omia menojaan, koska me mennään ihan liian kovaa, enkä pysy tässä kyydissä. Päätin siitä lähteä juoksemaan vain omaa juoksua ja hyvältä tuntuvaa vauhtia pitäen alle 2 tunnin tavoitteen mielessä. 

Noin 3,5km kohdalla oli ensimmäinen juomapiste, jossa hetken joutui odottelemaan, että sai urheilujuoman käteen, sillä juomapisteellä oli aika vähän henkilökuntaa ja pöytiä urheilujuomille vain kaksi. Henkilökunta teki kuitenkin varmasti parhaansa annetuilla resursseilla, kiitos siitä. 

Kiitos Elina kuvasta ja kannustuksesta monessa kohtaa reitin varrella!

Pian juomapisteen jälkeen näin omat rakkaat kannustajat tien vieressä ja pysähdyin heitä nopeasti moikkaamaan. Isla kertoi, että hänellä oli jo ollut ikävä!<3 Muutama sata metriä eteenpäin oli lisää kannustajia: tätini ja serkkuni sekä heidän koiransa. Kiitos kannustuksesta, siitä sai kyllä lisää pontta askeleeseen! <3

Matka jatkui Westendissä rantaraittia pitkin kohti Haukilahtea. Rakkaita tuttuja lenkkimaisemia vilahteli silmissä ja juoksu tuntui hyvältä. 4km meni aikaan 5.29 ja 5km 5.16. Noin 6km kohdalla sain 2 tunnin jänikset kiinni, jotka ilmeisesti olivat vähän höllänneet tahtia. Juttelin hetken mukavan naisjäniksen kanssa juoksutapahtumista ja meinasin olla huomaamatta Haukilahdessa parkkipaikalta huutelevia rakkaita kannustajia! <3 

Pian olimmekin jo 7,3km:n kohdalla olevalla juomapisteellä. Sielläkään ei urheilujuomia ollut monta valmiina, mutta aika nopeasti sain omani napattua. Join jokaisella juomapisteellä (paitsi ihan viimeisellä n. 20km kohdalla) urheilujuomaa ja kävelin juomapisteiden läpi. Muuten käytin lisäenergiana tällä kertaa glukoosipastilleja.

6km 5.21

7km 5.37

7,3km juomapisteen jälkeen jätin 2 tunnin jänikset taakse ja päätin jatkaa omaa juoksuani itselle hyvältä tuntuvalla vauhdilla. Kahdeksas kilometri oli koko kisan hitain 5.49min/km. Silloin taisin jutella mukavan tytön kanssa, joka kertoi seuraavansa blogiani! :) Hyvät oli juttelut, joten ei haitannut, että vauhti siinä (näköjään) vähän hidastui! :)

Seuraavan kerran rakkaita kannustajia oli Matinkylän uimarannan jälkeen. Siellä osasin odottaa heidän olevan ja juoksin innoissani heittämään ylävitosia Islalle! <3 Hänellä oli evästauko kesken, joten osumatarkkuus ei ollut ihan huipussaan..otettiin varmaan kolme yritystä, että kädet osui yhteen! :D

8km 5.49
9km 5.29
10km 5.27

Matinkylässä 10,5km väliaikapisteen jälkeen tiesin, että reitti lähtee vähitellen kääntymään Otaniemeä kohti, mutta edessä olisi vielä todella pitkät kilometrit Länsiväylän vartta pitkin, vaikka suunta olisikin maalia kohden. Matinkylästä jäi mieleen Matinkadun ylittäminen ja pitkät autojonot, jotka siihen muodostuivat. Kävi sääliksi liikenteenohjaajaa, joka sai melkoisessa paineessa pitää autoja paikallaan samalla, kun hänelle huudeltiin ikäviä ainakin yhdestä odottavasta autosta. Onneksi paikkaan oli sijoitettu hieman vanhempi liikenteenohjaaja, joka ei ainakaan sillä hetkellä näyttänyt hätkähtävän huutelusta, mutta tulipa silti ikävä fiilis hänen puolestaan. Ilman vapaaehtoisia juoksutapahtumia ei voida järjestää, joten toivon, että hän sai enemmän kiitoksia kuin kuraa niskaansa tapahtuman aikana. 

11km 5.16
12km 5.31
13km 5.16

Länsiväylän vartta pitkin menevät kilometrit olivat aika tapahtumaköyhiä. Tsemppasin itseäni mäissä, joita oli suhteellisen paljon ja pyrin vain pitämään hyvältä tuntuvaa vauhtia yllä.  Ja keskittymään siihen kilometriin, jota juoksin. Tiesin, että olen tosi hyvässä vauhdissa oman tavoitteeni suhteen ja aloin jo laskeskelemaan kuinka paljon on mahdollista alittaa 2 tuntia, jos vauhti pysyy 5.20-5.25min/km. 

14km 5.25
15km 5.25
16km 5.23
17km 5.22

Yksi välietappi oli kurvata Länsiväylän varresta Otsolahden viertä pitkin kohti Otaniemeä. Enää ei ollut paljon jäljellä, mutta jalat alkoivat jo väsyä etenkin mäissä. Yleensä saan viimeisille kilsoille aika hyvän loppukirin aikaiseksi, mutta tällä kertaa se irtosi vasta ihan lopuksi. Viimeiset kilsat menivät lähinnä maalia odottaessa eikä juoksu enää ollut niin kivaa! :D

18km 5.36
19km 5.20
20km5.20
21km 5.13

Tuli kylmiä väreitä kun kurvasin Otaniemen urheilukentälle ja maaliviiva näkyi. Vika suora tuli pingottua niin kovaa kuin jaloista siinä kohtaa lähti!

Kuva: Elina Hovinen

 

Kuva: Elina Hovinen

MAALISSA! Nettoajalla 1.56.19 (brutto 1.57.04). Wohoo!

Aika oli paljon parempi kuin mitä osasin odottaa ja olen siihen tässä kohtaa ihan super tyytyväinen! Tästä on hyvä jatkaa ja parannella juoksukuntoa pikkuhiljaa kohti niitä omia enkkavauhteja. Parasta oli kuitenkin se, että juoksu tuntui hyvältä ja kroppa toimi hienosti. Tuli juostua juuri sellainen itseluottamusta lisäävä juoksu, josta haaveilin. Ei liikaa repimistä eikä tankkia ihan tyhjäksi, vaan hyvällä fiiliksellä omaan hyvään suoritukseen juuri nyt. 

Pian mun jälkeen maaliin tuli ystäväni Noora, jonka kanssa fiilisteltiin hyviä juoksuja. 

Näin myös Merituulin, joka oli juossut oman ennätyksensä (jeeee Mertsii!) sekä Katjun, joka pinkoi naisten yleisessä sarjassa kuudennelle tilalle! Huippuja inspiroivia naisia! <3 

Aika pian alkoi tulla kylmä, joten lähdettiin mitalit ja maalihuoltopussit mukanamme sisätiloihin Otahalliin hakemaan tavaroita säilytyksestä ja siitä kotimatkalle. 

Loppuun vielä Espoo rantapuolikkaan plussat ja miinukset tänä vuonna:

+Numeroiden haku tosi nopeata ja helppoa

+Maalihuolto toimiva

+Varustesäilytys toimiva

+Reitti hyvä

+Lähtöaika hyvä

-Juomapisteet reitillä olisi voineet olla pidempiä (lisää pöytiä+henkilökuntaa)

-Kilometrimerkeissä aika paljon heittelyä

-Tapahtuman viestinnässä toivomisen varaa (nettisivujen päivitys ja some)

Kaiken kaikkiaan kyseessä on tapahtuma, jota voin lämpimästi suositella ainakin puolikkaan osalta. Muista matkoista ei ole omakohtaista kokemusta. 

Olitko sinä Espoossa juoksemassa tänä viikonloppuna? Miten meni? :) Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti!

Juoksuendorfiineissa, 

Karoliina 

Seuraathan myös Instagramissa @candyontherun :)

Kisaraportti: Espoo rantapuolikas 2016

Juoksin lauantaina kolmatta kertaa kotikaupunkini Espoon Rantamaraton-juoksutapahtumassa. Kyseessä oli 9. Espoo rantamaraton ja tapahtuma lunasti jälleen kaikki odotukset! Olin etukäteen todella innoissani kotikaupungin juoksusta, tutuista juoksumaisemista, ja perheestä ja ystävistä kannustamassa reitin varrella. Valmistautuminen viikolla ei mennyt ihan nappiin, kun jalkoja kolotteli (niihin onneksi auttoi rullailu ja venyttely) ja perjantaina alkoi tuntua siltä, että flunssa iskee. Olin siis hieman epävarma siitä, millaiseen juoksusuoritukseen pystyisin, mutta yleisfiilis ennen kisaa oli kuitenkin hyvä ja päätin lähteä liikkeelle kroppaa kuulostellen ja mennä sen mukaan. 

Saavuin kisapaikalle Otaniemeen kahden maissa, kun puolikkaan ensimmäisen lähtöryhmän lähtö (jossa itse olin) oli kolmelta. Sain vietyä tavarat varustesäilytykseen ja sitten törmäsin Katjuun Otahallin ulkopuolella ja lähdettiin yhdessä tekemään vähän verkkaa ja ottamaan kuvia. Meidän verkka jäi melkoiseksi höntsäilyksi, kun ensin Katju unohti juoksutakin päälleen ja sitten multa irtosi juoksunumerosta yksi hakaneula, joten niitä sitten sählättiin siinä vielä kuntoon. Ennen lähtöä törmättiin vielä Elinaan ja ryhmityin hänen kanssa yhdessä lähtöön, kun Katju paineli lähemmäksi starttiviivaa. 

Katjun kanssa ennen starttia!

Pam..tasan kello kolmelta lähdettiin matkaan! Heti alusta asti oli hyvin tilaa juosta, joten puolimaratonin jakaminen kahteen lähtöryhmään oli kyllä hyvä päätös, sillä reitti on joistain kohdista melko kapea. Juostiin Elinan kanssa yhdessä ensimmäiset kilsat, mutta jossain kohtaa erottiin ja jatkoin matkaa yksin. Alusta asti pyrin keskittymään hengitykseen ja hyvän rytmin löytämiseen. Hoin itselleni, että keskity tähän kilsaan missä olet ja pidä hyvä  vahva fiilis yllä. Ensimmäisillä kilsoilla itse ainakin helposti lähden muiden imussa liian kovaa, mikä sitten kostautuu myöhemmin. Pyrin juoksemaan aika tasaisia kilsoja ja itseasiassa hitain kilsa oli lopulta numero 3 (5.16min/km), kun vähän aloin himmailla alun kovaa vauhtia. Mulle oli jäänyt vähän vahingossa urheilujuomapullo käteen (alunperin tarkoituksena oli viskata se pois ennen starttia), mutta omat juomat-taktiikka osoittautui hyväksi ja käytin järjestäjien tarjoamia juomapalveluja vasta puolen välin jälkeen. Juoksin siis siihen asti läpi juomapisteiden, mikä säästi jonkin verran aikaa. 

Itselleni oli tosi hyödyllistä se, että tunsin reitin ja sen profiilin niin hyvin. Tiesin missä kohtaa tulee mäkiä ja pystyin valmistautumaan niihin henkisesti ja fyysisesti. Sää oli juoksun aikana mitä parhain, tuulta ei ollut nimeksikään ja lämpötila juuri sopiva. Ensimmäiset kilometrit menivät nopeasti ja pian oltiinkin jo kurvaamassa Länsiväylän vierestä kohti Matinkylää. Siellä noin 7,5 kilometrin kohdalla olivat Henri ja Isla kannustamassa ensimmäisen kerran! Sain siitä kovasti lisäbuustia, vaikka Isla näyttikin rattaissa siltä, että juoksun katsominen oli hänen mielestään maailman tylsintä! :D No, hän oli juuri herännyt, joten annetaan anteeksi pienelle! ;) <3

Matinkylästä matka jatkui Nuottaniemen kierroksen kautta rantaraitille ja kympin kohdalla olin ajassa 51:48. Fiilis oli hyvä, vaikka pyrinkin pitämään itseni koko ajan maan pinnalla, ettei vaan lähde keulimaan liian aikaisin. Olen kyllä niin mukavuusalueella pysyjä, mahdollisimman pitkään, mikä on tavallaan hyvä juttu, mutta ei aina. Matkaa oli kuitenkin vielä paljon jäljellä, joten en vielä siinä vaiheessa halunnut alkaa laskeskelemaan mahdollista loppuaikaa ja kiristämään vauhtia.

Nuottaniemestä jatkettiin rantaa pitkin Westendiin. Rantaraitti on tuttuakin tutumpi, sillä niissä maisemissa olen juossut koko juoksuharrastukseni ajan. Viimeiset 10 vuotta. Kotijoukot olivat kannustamassa vielä uudestaan Merenneito-kahvilan kohdalla n.12,5 kilometrin paikkeilla ja tällä kertaa Isla näytti jo vähän innokkaammalta. Yritin kovasti heiluttaa ja huutaa, kun juoksin ohi, mutta en tiedä ymmärsikö hän, että mamma siinä viilettää! :)

N. 12,5 kilometrin kohdalta Matinkylästä 

Matinkylästä eteenpäin juoksu jatkui edelleen vahvana ja fiilis säilyi hyvänä koko ajan. Missään kohtaa ei tullut sellaista oloa, ettei jaksaisi enää. Vauhti pysyi 5.10min/km tuntumassa ja kellottelin aika tasaisia kilsoja. Tiesin, että reitti tulee olemaan melko tasainen lopun mäkiä lukuunottamatta.

Viimeisillä kilometreilla en uskaltanut lähteä loppukiriin liian aikaisin. Vasta viimeisen nousun jälkeen Otaniemessä, kun tiesin, että edessä on enää yksi kilometri maaliin, nostin vauhtia ja kellotin siinä nopeimman kilsan 4.50min/km. Vielä maalisuoralla sain aikaan loppuspurttia ja maaliin tulin ajalla 1:48:57! Kuudestoista puolimaraton ja neljäs tänä vuonna raskauden jälkeen. Tulos oli kauden toisiksi paras (HHM kesäkuussa 1:48:45) ja tyytyväisin olin siihen, että juoksu oli vahva ja hyvä. Sekä pää että kroppa olivat hyvin mukana ja tiesin koko ajan mitä teen. Suunnitelma toimi hyvin, kuuntelin kroppaa ja se toimi kuin unelma. Pieni nuha ei haitannut, vaikka hetkittäin nenän pieni tukkoisuus hieman häiritsi. 

Maalissa törmäsin pian Katjuun, joka jälleen onnistui kellottamaan oman enkkansa(!!!) ja Heidiin, jolla oli ollut tällä kertaa hieman haastavampi juoksu. Juoksukavereiden näkeminen tapahtumissa on kyllä ihan parasta! <3 Saimme mitalit kaulaan ja maalihuoltokassit käteen. Pikaisia kuvia ja fiilistelyjä, jotka aina kuuluvat asiaan. 

Olin todella tyytyväinen eilisen suoritukseen ja tästä on hyvä jatkaa! Tarkoitus olisi juosta vielä puolikas Vantaalla kolmen viikon päästä ja siellä sitten yrittää sitä kauden parasta tasaisella ja nopealla reitillä. Nyt pitää kuitenkin palautua (jalat ovat tänään aika jumiset) ensin ja huoltaa kroppaa kunnolla ennen uusia haasteita. 

Loppuun on vielä sanottava, että Espoo Rantamaraton oli todella hienosti järjestetty tapahtuma ja kaikki toimi kuin rasvattu. Reitti on myös todella kiva ja tykkäsin siitä nyt tälle vuodelle tehtyjen muutosten jälkeen jopa enemmän kuin aikaisemmin! Voin lämpimästi suositella tapahtumaa ja olla aidosti ylpeä siitä, että kotikaupungin juoksutapahtuma on Suomen parhaita! Go Espoo ja koko rantamaratonin organisaatio! :) 

Miten meni teillä muilla, jotka olitte rantsulla juoksemassa?? Tai muissa eilen juostuissa tapahtumissa (Ruissalojuoksussa/Finlandia maratonilla)? 

Juoksufiiliksissä, 
Karoliina 

Aikaisempia kisarapsoja Espoosta: 

Espoo rantapuolikas 2014 
Espoo rantapuolikas 2013

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/ 

*Yhteistyössä Espoo Rantamaraton

Hyvä juoksuviikko & valmistautumista seuraavalle puolimaratonille

Viime viikko oli pitkästä aikaa hyvä juoksuviikko. Ei sen takia, että kaikki lenkit olisivat olleet kovavauhtisia tai superpitkiä vaan sen takia, että sain juostua kaikki kolme suunnittelemaani lenkkiä ja kaksi niistä ihanien ystävien seurassa! Lisäksi säät juoksemiseen olivat aivan täydelliset (syyskuu on niin paras juoksukuukausi) ja lauantain lenkki myös sai olon hieman luottavaisemmaksi ensi lauantain Espoo Rantapuolikkaan suhteen. 

Maanantain lenkille sain seurakseni ystäväni Jennyn, jonka kanssa oltiin nähty viimeksi heinäkuussa, joten lenkkitreffit ja kuulumisten vaihtaminen olivat todellakin paikallaan! Treffattiin puolessa välissä kummankin kotoa (n.2km alkuverkkamatka treffipaikalle) ja jatkettiin siitä rantaraitille. Hölkkäiltiin aika rauhallista vauhtia ja vaihdettiin kuulumisia. Mulla ei ollut mikään superhyvä olo, koska olin syönyt aivan liian lähellä lenkkiä eikä vatsa tykännyt yhtään. Oikea rookie-mistake! Olisi pitänyt tietää paremmin ja tavallaan tiesinkin, mutta nälkä oli niin kova, että oli pakko syödä ja ajattelin, että kyllä se siitä. No, ei se nyt ihan siitä ja vatsan turvotus hidasti juoksuvauhtia aika reippaasti. No, tämä oli hyvä muistutus taas siitä, että pitää suunnitella paremmin, että ehtii syödä sen 1,5h-2h ennen lenkkiä. Onneksi seura oli niin hyvää, että lenkki sujui aika leppoisasti vatsaongelmista huolimatta. Kiitos Jenny seurasta ja pian uusiksi! <3

Viikon toinen lenkki tuli juostua torstaina, jolloin sain seurakseni ystäväni Jutan. Itse asiassa sekä Jutta että Jenny olivat mun kaasoja meidän häissä, joten tämä viikko, joka sisälsi juoksutreffit molempien kanssa oli aika luksusta! <3

Jutan kanssa lähdettiin juoksemaan meiltä ja suunnattiin jälleen rantaraitille. Sää oli mitä upein ja sanoinkin monta kertaa lenkin aikana, että wau tätä keliä! Syyskuu ja tuntui ihan kesältä, mutta ei kuitenkaan ollut kuuma. Täydellistä. Juoksimme aika rauhallista vauhtia yhteensä 12km. Yritimme jossain kohtaa ottaa vähän reippaampaa vauhtia, mutta aika pian katsoimme toisiamme ja totesimme, että tänään ei vaan lähde, joten kiiruhdetaan hitaasti mielummin. Haha. Jutalla oli vielä edessään lauantaina puolimaraton, joten rauhallinen lenkki sopi hänellekin paremmin kuin hyvin! Se on jännä, miten erilaisia juoksupäiviä on. Välillä kulkee, välillä ei todellakaan ja silloin on hyvä mennä sitä vauhtia, mikä tuntuu mukavalta.

Kiitos Jutta seurasta myös, oli ihan huippu lenkki! Mullakin oli taas vatsa kunnossa, kun söin tällä kertaa riittävän aikaisin ennen lenkkiä. Lesson learned. 

Lauantaina hyppäsin autoon ja ajoin Otaniemeen, josta lähdin juoksemaan rantapuolikkaan reittiä. Halusin käydä tsekkaamassa reittiin tulleita muutoksia ja muutenkin muistelemassa reitin kulkua Otaniemen päässä, sillä muuten reitti on mulle todella tuttu. Muutokset ovat tänä vuonna tulleet reitin alkuosaan ja loppuosaan Keilaniemen rakennustöiden takia. Nyt jää pois Kehä 1 varsi alussa ja lopussa Karhusaari-Keilaniemi kierros. Sen sijaan reitti kulkee Otalahden vierestä, mikä tuntui ihan mukavalta muutokselta. Ymmärtääkseni reitti ei vielä ole muutoksineen virallisesti mitattu, joten jotain muutosta siihen saattaa vielä tulla ennen ensi lauantain kisapäivää. Jotenkin tuli sellainen tunne, että tämä uusi reitti olisi loppupäästä nyt vähän lyhyempi, kun Karhusaaren kierros jää pois. Jos näin on, niin toki siihen tehdään vielä tarvittavat muutokset. Sain kuitenkin haluamani kuvan siitä, millainen reitti on tuolla Otaniemen päässä ja se oli pääasia! :) 

Lauantain lenkillä juoksin alkuun pari kilometriä verkkaa hieman rauhallisemmin ja sitten nostin vauhtia 5.20-5:25min/km pintaan. Hetken kesti, että sain jalat rullaamaan ja nelosvaihteen päälle, mutta kyllä se sieltä tuli ja pitkästä aikaa tuli oikeasti sellainen vahva fiilis juostessa. Jalat, koko kroppa ja pää olivat mukana juoksussa ja ajatellessani tulevan viikonlopun puolikasta, alkoi vatsassa kutkuttamaan kivasti. Niin siistiä päästä taas juoksutapahtumaan juoksemaan ja etenkin kotikaupungin puolimaratonille! :) Lauantain lenkin pituudeksi tuli 10,8km ja keskivauhti oli 5.28min/km. 

Lenkin jälkeen oli hyvä fiilis! Jalat ja koko kroppa on tuntunut taas paremmalta viime aikoina, kun olen saanut selän jumeja auki hieronnan avulla ja toki myös venytellyt/rullaillut enemmän. Niin se vain menee, että kroppa on yhtenäinen kokonaisuus ja jumit eri puolilla kroppaa vaikuttavat myös toisaalle. Tällä hetkellä on siis iloisen odottava fiilis lauantain puolikasta ajatellen. 

Puolikkaalle valmistautumisen suhteen olen ajatellut, että juoksen tänään normaalisti rauhallisen lenkin (pitkästä aikaa yhdessä Hannan kanssa, jee!) ja sitten torstaina lyhyen "herättelylenkin", jonka aikana otan ehkä muutaman vedon. Perjantaina pidän lepopäivän ja lauantaina onkin sitten kisapäivä. Mitään sen kummempaa tankkausta en aio tehdä, vaan syön normaalisti. Tosin loppuviikosta varmasti hieman hiilaripainoitteisesti. Nesteiden juomiseen kiinnitän erityishuomiota etenkin torstaina ja perjantaina. 

Millaisia tavoitteita sitten on puolikkaan suhteen?

Suoraan sanottuna lähden kyllä hakemaan kauden parasta tai toisiksi parasta, joka on ehkä se realistisempi! :) En tiedä pystynkö yhtä hyvään suoritukseen kuin kesäkuun HHM:llä, joka tuli vähän puskista, mutta uskoisin, että jos lauantaille osuu hyvä päivä niin aika lähelle olisi mahdollista päästä. Saa nähdä! Joka tapauksessa pääasia on mulle pitää hauskaa ja nauttia kotikaupungin juoksutapahtumasta. Jos juoksu vielä kulkisi mukavasti niin se olisi ihan huippua! :)

Näillä fiiliksillä täällä kisaviikkoon! Millä fiiliksillä te muut rantamaratonille/puolikkaalle tulijat olette? 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/ Snapchatissa (candyontherun) 

Puolimaratontreenit käyntiin

Juoksin maanantaina elokuun ensimmäisen lenkin ja samalla polkaisin käyntiin puolimaratontreenit kohti syyskuun 17.päivänä odottavaa Espoo rantapuolikasta, johon on nyt reilu kuusi viikkoa aikaa. Maanantain lenkki oli myös ensimmäinen iltalenkki yli kuukauteen ja huh..siltä se tuntuikin. Kroppa tottui loman aikana aamupäivälenkkeihin ja ne ovatkin ehdottomasti suosikkejani. Aamiaisen jälkeen (hetken sulattelu toki), kun lähtee juoksemaan on kroppa ihanan kevyt verrattuna alkuiltaan, jolloin koko päivän pöhötystä tuntuu kantavan mukanaan ja jalat ovat jo väsyneet päivän muista aktiviteeteista. Arkisin aamupäivälenkit eivät kuitenkaan ole mahdollisia ellen halua juosta koiran ja rattaiden kanssa (välillä varmasti teen myös sen), joten iltalenkkeihin on totuteltava. 

#throwback kuva kesäkuulta! :)

Mutta sitten itse lenkkiin. Pääsin lähtemään liikkeelle hieman myöhemmin illalla kuin oli tarkoitus eikä juoksu oikein kulkenut missään vaiheessa niin kuin olisin toivonut. Alla oli vaunulenkit päivällä (noin 8 kilometriä), joten sillä oli varmasti myös vaikutusta. Jalat olivat jo hieman väsyneet. Sain kuitenkin 8 kilometrin lenkin juostua pienellä tsemppaamisella (keskivauhti 5:47min/km) ja taputin itseäni olkapäälle. Toisinaan juoksu on vain nihkeämpää syystä tai toisesta eikä sitä kannata sen enempää jäädä murehtimaan, vaikka toki juoksuflown saavuttaminen on huomattavasti kivempaa, kuin tällaiset plääh-lenkit. Mutta juoksulenkki on aina juoksulenkki ja sen vaikutus henkiseen hyvinvointiin ainakin itselläni on todella suuri, joten lenkille lähteminen kannattaa, vaikkei olisikaan sellainen olo, että tänään tullaan saavuttamaan niitä parhaita juoksufiiliksiä.

Venyttelykuva muistuttamaan venyttelystä! ;) 

Maanantain lenkki muistutti myös lihashuollon tärkeydestä. Koko heinäkuu tuli juostua saaristossa hiekkateillä ja sen myötä ehkä laiminlöin hieman venyttelyä ja rullailua, kun jalat tuntuivat niin hyviltä. Venyttelin aina pikaisesti lenkin jälkeen, mutta en rullaillut juuri ollenkaan. Asfaltilla juokseminen pitkästä aikaa tuntui kuitenkin jaloissa seuraavina päivinä, joten totesin, että on  aika taas kaivaa rulla esille ja alkaa lihashuoltohommiin, jotta pääsen starttiviivalle terveen kropan kanssa.  

Syksyn ensimmäiseen puolimaratonkoitokseen on nyt siis reilu kuusi viikkoa aikaa. Olen suunnitellut löyhästi ohjelman, jota aion noudattaa. Siihen kuuluu kolme juoksulenkkiä viikossa (pitkis, vk-lenkki ja fiiliksen mukaan-lenkki), ainakin 2 lihaskuntotreeniä sekä lihashuoltoa. Lisäksi toki kävelen paljon, joten peruskestävyyttä tulee myös vaunulenkeillä harjoitettua. Homman nimi on liikkua hyvällä fiiliksellä tavoitteita kohti niin, että juoksu antaa enemmän kuin ottaa.

Onko muilla treenit käynnissä kohti syksyn juoksutapahtumia? :) Mikä on teidän suosikki aika päivästä käydä juoksemassa?

Kivaa torstaita!

-Karoliina 

Ja ps. Instagram/Snapchat-hiljaisuus jatkuu toistaiseksi...puhelimen korjaus ei ollutkaan ihan niin helppo keissi.. 

Toiseksi paras tapa nauttia juoksutapahtumasta

Jos ei itse voi olla syystä tai toisesta viivalla, niin toiseksi paras tapa nauttia juoksutapahtumista on mielestäni reitin varrella kannustaminen! Tänään juostiin 8. Espoo rantamaraton- ja puolikas, ja niin mahtavaa, kuin olisikin ollut päästä mukaan juoksemaan, ei se tässä tilassa enää onnistunut. Halusin kuitenkin päästä mukaan tapahtuman fiilikseen, joten lähdettiin reitin varrelle Matinkylään kannustamaan puolikkaan ja maratonin juoksijoita yhdessä ystäväni Katin kanssa. 

Käytiin Milan kanssa jo aamulenkillä fiilistelemässä maratonin reitin varrella :) 

Kisassa oli juoksemassa useampikin kaveri, jotka sai niin kovat kannustukset, kuin siinä kohtaa irtosi (terkut vaan mm. Joonakselle, Katrille, Jutalle ja Annalle..) mutta pyrittiin kannustamaan kovasti myös muitakin juoksijoita! Taputettiin niin kovaa kuin käsistä lähti ja välillä huudeltiin kannustuksia. Koitin kuitenkin välttää huutamasta "jaksaa jaksaa", koska se on mielestäni super ärsyttävä kannustus, etenkin siinä kohtaa, kun itsellä on se kuuluisa "ei *ittu välttämättä jaksa"-fiilis! ;) 

Mukavasti saatiinkin takaisin hymyjä ja kiitoksia juoksijoilta, mikä oli kyllä kannustajille paras palkinto! Itse koitan aina huikata kiitokset kannustajille tai edes hymyillä, jos muuhun ei siinä kohtaa kykene. Siitä tulee hyvä fiilis  niin itselle kuin toisellekin osapuolelle. Heitettiin myös muutamat high-fivet ja osa huuteli, että "ensi vuonna mukaan"! Jep, ehdottomasti! Ensi vuonna haluan taas olla itsekin viivalla! Onhan se yksi kivoimmista jutuista, joita tiedän; juosta tapahtumissa ja nauttia siitä iloisesta energiasta, joka niissä vallitsee. Juoksemista osaa taas arvostaa entistä enemmän, kun siitä välillä joutuu pitämään  taukoa! <3

Kannustamisen jälkeen palkittiin itsemme kannustuspullalla ja kahveilla Café Merenneidossa! Kannustaminen on kuulkaa kovaa ja energiaa vievää puuhaa, joten pulla tuli tarpeeseen! ;) Reitin varrella kannustaminen oli  ehdottomasti huippu tapa viettää lauantai-iltapäivää,  ja sen kruunasivat pullakahvit sekä hyvän ystävän seura. 

Tykkäätkö itse tapahtumissa kannustuksesta reitin varrella? Saatko kannustuksesta lisätsemppiä vai onko sillä mitään merkitystä? Mikä on ollut paras saamasi kannustus?  Onnittelut vielä kaikille rantamaratonin tai puolikkaan juosseille!! :)

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa/ Blogit.fi:ssä

Kisaraportti: Espoo Rantamaratonin puolikas 2014

Eilen lauantaina juostiin 7.Espoon Rantamaraton ja rantapuolikas. Itse olin mukana juoksemassa rantapuolikkaan, joka oli mun 10. puolimaratoni ja mahtava sellainen olikin! Ennen varsinaista kisaraporttia muutama sana perjantain valmistautumisesta puolikkaalle…hengitä syvään ja hae vaikka kuppi kahvia, tästä raportista tulee pitkä! :)

Kävin hakemassa juoksunumeroni Otahallista jo perjantaina, jotta lauantaina ei tarvitsisi mennä tapahtumapaikalle kovin aikaisin. Ajattelin, että kotona seinille hyppiminen ja lähdön odottaminen malttamattomana on parempi vaihtoehto! ;) Not. Juoksunumeron ja tapahtumapaidan lisäksi sain Otahallista matkaan Gainomaxin energiapatukan ja muutamia tuotenäytteitä. Expossa oli muutama näytteilleasettaja sekä urheiluvarustekauppa, mutta sain ohitettua kaikki houkutukset ilman visan vinguttamista. Hyvä minä!

Perjantaina mietin juoksuvaatteet valmiiksi, ja päätin lähteä matkaan samalla setillä kuin Tampereella viime viikonloppuna; shortsit ja toppi. Lämpöä oli luvattu 18 astetta, joten en edes miettinyt muita vaihtoehtoja. Ihanaa, että syyskuussa voi vielä juosta tällaisessa vaatetuksessa! :)

Puolimaratonia edeltävänä iltana tykkään usein syödä hieman hiilihydraattipitoisemman aterian kuin normaalisti, joten päätimme tällä kertaa tehdä kotona pizzaa ja sen kylkeen tein pienen salaatin. Vähitellen olen oppinut, että överitankkaus ei tosiaan kannata ennen juoksukisaa, sillä siitä tulee vain huono olo, ja tämä oli niillä rajoilla, ettei niin käynyt. Jos ruokavalion pääpaino on normaalisti vihanneksissa, hedelmissä, kanassa, kalassa, maitotuotteissa jne. niin yhtäkkinen hiiva ja vaaleajauhohyökkäys ei välttämättä tunnu vatsasta niin kivalta. Mutta pienen pöhötyksen jälkeen pizza päätti laskeutua ihan mukavasti ja lauantai-aamuna olo oli hyvä ja energinen. Hiilavirastot täynnä!

Juoksupäivän aamuna heräilin 9 jälkeen, ja aloin heti valmistamaan aamiaista. 

Sämpylää, kahvia, urheilujuomaa ja jogurttia (josta lopulta söin puolet)

Tein vesi-urheilujuomasekoituksen 1,5 litran limupulloon, jotta varmistaisin juovani tarpeeksi ja litkinkin sitä pitkin aamupäivää. Klo 13 aikaan söin uudelleen lisää sämpylää, hieman kahvia ja pienen palan Flapjack-kaurapatukasta. Ennen lähtöä Otaniemeen rullailin vielä hieman jalkoja läpi. Lopulta kello oli hieman vaille kaksi ja oli aika laittaa juoksukamat päälle ja numerolappu rintaan sekä hurauttaa kohti Otaniemen tapahtumapaikkaa! 

Valmiina lähtöön kisapaikalle! Hieman täpinöissä! :)

Tapahtumapaikalle mennessä mulla oli lähinnä mielessä kolme v:tä…varustesäilytys, vessa ja verkka! :) Ja siinä järjestyksessä ne hoituivatkin. Varustesäilytyksessä Otahallissa ei ollut yhtään jonoa ja sain kamat sinne tosi nopeasti, vessoille osasin suunnistaa alakerran pukkarikäytävään, ja löysinkin pikaisella katsauksella naisten pukuhuoneesta lyhyimmän vessajonon. Sen jälkeen olikin aika jo suunnata ulos tekemään vähän verkkaa Otaniemen rannassa kulkevalla hiekkatiellä. Hölköttelin hiekkatiellä tovin ja sain seurakseni tällä kertaa 2h jäniksenä toimineen Heikin, joka kävi HCM Kick Off-treeneissä keväällä! :) Kiitos verkkaseurasta! Verkka menikin nopeasti höpötellessä juoksukuulumisia ja pian oli aika ryhmittäytyä lähtöön. 

Otaniemen urheilukenttä 

Lähtöä odotellessa sattumalta viereeni tupsahti myös mun hieroja Sanni, Suomen Urheiluhierontakeskuksesta. Vaihdettiin pikaisesti kuulumiset ja toivotettiin tsempit toisillemme. Klo 15 lähtölaukaus pamahti ja aika pian laukauksesta päästiin jo kunnolla matkaan. Rantapuolikkaan reitin alku on aika mäkinen Kehä I:n varrella, mutta olin hyvin valmistautunut siihen, joten mäet eivät päässeet yllättämään tällä kertaa. Lähdin matkaan suhteellisen reippaalla vauhdilla, mutta vauhti tuntui kuitenkin helpolta, joten annoin mennä. Jälkeenpäin ajatellen, olisi kannattanut himmailla vähän, mutta olin niin intona kotikaupungin puolikkaasta ja siitä tiedosta, että matkalla olisi useita rakkaita kannustamassa, joten annoin jalkojen viedä ja keskityin hengittämiseen sekä rytmin löytämiseen. 

Matinkylään asti reitti on aika "tapahtumaköyhä", jos näin voi sanoa, mutta sitten paranee. Länsiväylän viertä mennään useampi kilometri, kunnes alkaa omasta mielestäni reitin kivoin osuus, koukkaus Matinkylän läpi kohti Espoon rantaraittia. Matinkylän Fressin kohdalla oli eka kohta, jossa mulla oli ihka oma kannustaja, ja hän nappasikin siinä muutamat action kuvat, kiitos niistä! <3

Oikeasti en vielä ollut tässä vaiheessa näin kärsivä, kuin ilme näyttää, haha! ;)

Tässä kohtaa kannustamassa oli myös herra "kulkee kulkee, kyllä kyllä kulkee"! HCR:lta kuuluisaksi tullut kannustus, joka meni aivan samassa rytmissä edelleen! Haha, ihan loistavaa, kyllä alkoi hymyilyttämään! :) Matka jatkui kohti rantaa vielä ihan hyvässä vauhdissa. 

Puolimatkassa! :) Vielä hymyilyttää!

Puolimatkassa Matinkylän rannassa olin ajassa 54:58. Fiilis oli hyvä ja tiesin, että reitti on tästä eteenpäin suhteellisen tasainen, joten se antoi uskoa tekemiseen. 12km jälkeen (GPS:n kilometriajoista tarkasteltuna) vauhti alkaa kuitenkin hidastumaan ja kellotan kilometrejä koko ajan 10 sekuntia hitaammin, vaikka tuntuu, että juoksen sen mitä jaloista sillä hetkellä lähtee. En kuitenkaan masennu tästä, tiedän ettei viime viikonlopun Tampere puolikas voi olla vaikuttamatta. 

Haukilahdessa Mellstenin kohdalla saan iloiset kannustukset väkijoukosta "hyvä Karkki!" huutelee ystävieni isä! Huiskutan iloisesti takaisin ja näytän peukkua. Kiitos Antti! :) Tämän jälkeen lähinnä odotan, että pääsen Westendiin, koska tiedän, että siellä pitäisi olla serkkuni ja tätini kannustamassa. Westendin rantasuoralla odottaa kuitenkin iloinen yllätys! Nään HCR Street teamin Laura P:n kaukaa ja innostun kovasti. Hän huutaa kannustavia sanoja ja huutelen takaisin, että jaloissa painaa jo. Hän rohkaisee, että näyttää hyvältä ja anna mennä vaan. Taas sain kannustuksesta lisävirtaa! :) Kiitos Laura! <3 Laurasta n. 400m päässä kannustaa itse herra pääministeri Stubb. Espoossa ei siis kannustuksesta ole kiinni tämä homma! ;) 

Vihdoin nään myös tutut kannustajat tien varressa ja huiskuttelen heille iloisena jo kaukaa! Kiitos Eppu ja Tiina! <3 Tätini nappasi nämä muutamat seuraavat kuvat menosta Westendissä n. 15,5km kohdalla. 

Tämä vielä Westendistä juuri ennen kuin käännytään Länsiväylän varrelle. Kiitos kotijoukoille kuvasta <3

Kilometrit 16-20 olivatkin sitten melkoista henkistä taistelua. Jaloissa painoi ja vaikka yritin lisätä vauhtia, ei se onnistunut. Psyykkasin itseäni jatkuvasti, mutta siitä huolimatta onnistuin kellottamaan 20.kilometrin koko kisan hitaimmalla ajalla! Se siitä loppukiristä! ;) Viimeiset mäet Otaniemessä olivat aivan kamalia,  etureidet olivat väsyneet ja tsemppasin niin kovasti, etten kävellyt mäkiä ylös. Viimeinen kilometri on onneksi laskettelua kohti Otaniemen kenttää, joten siihen sain vielä puristettua hyvän vauhdin päälle, kun ilkeät mäet jäivät taakse. 

Kymmenes puolimaratoni juostu, nettoaika 1:51:59. Loppusuoralle otin vielä sellaisen spurtin, että pääsin juuri ja juuri alittamaan 1:52. Olin ja olen tyytyväinen. Tein sen mitä jaloista eilen lähti ja nautin menosta (suurimmaksi osaksi), vaikka se ei tosiaan ollut niin helppoa ja kivaa kuin viikko sitten Tampereella. Maalissa saimme mitalit kaulaan ja käteen maalihuoltopussin sekä juomapullon. Join varmaan viisi mukia vettä ja menin sitten hetkeksi nurtsille keräilemään itseäni! :) 

Kymppi täynnä! :) 

Nurtsille mua tuli moikkaamaan kaverini Katri, joka oli juossut ihan huikean ajan 1:40:16 ja sijoittui naisten sarjassa sijalle 9. Ihan mieletön aika! Moikkaamassa kävi myös Ulla, johon tutustuin matkan varrella! Hän oli juoksemassa ekaa puolikastaan ja vetikin ihan älyttömän hyvin!! Onnea vielä Ulla, jos luet tätä! :)

Jäin hengailemaan tapahtumapaikalle vielä hetkeksi, ja fiilistelemään tunnelmaa samalla kun venyttelin ja join maalihuoltopussista Gainomaxin palkkarijuoman ja Powerbarin proteiinipatukan. Ehdin myös näkemään, kun entinen työkaverini Crisse tuli maaliin ekalla puolikkallaan, hyvä Crisse!!

Mitalikin oli komia kuin mikä! :)

Espoon Rantamaratonin järjestäjät onnistuivat mielestäni järjestelyissä todella hyvin. Kaikki toimi sujuvasti niin kuin pitääkin ja tänä vuonna ajanottokin oli perfect! Ja reitin mittaus!! Juostua matkaa kertyi itselleni 21,26km. KIITOS! Eilen en olisi jaksanutkaan yhtään ylimääräistä! ;)  

Huikea tapahtuma ja mahtava meininki. Kiitos järjestäjille ja vapaaehtoisille sekä kaikille kannustajille reitin varrella! <3

Oli paras päivä juosta kymmenes puolimaraton. <3


Juoksuendorfiineissa, 
K