Juoksin lauantaina ensimmäisen puolimaratonin toisen raskauden jälkeen kotikaupungin Espoo Rantamaratonilla! <3 Tämä oli mulle 21. puolimaraton, mutta tavallaan se tuntui taas ensimmäiseltä. Uuden ajan ensimmäiseltä. Puolimaraton kuntoon pääseminen tämän toisen raskauden jälkeen oli itsessään melkoinen matka. Siinä oli iso työ ja se vei paljon aikaa, mutta onneksi olen nauttinut matkasta suurimmaksi osaksi. Toki turhautumisen hetkiäkin on ollut. Vuosi ja melkein 4kk toisesta synnytyksestä ja olen taas takaisin tekemässä sitä, mistä nautin ihan suunnattoman paljon.
Kisaviikolla jännitin tulevaa puolikasta, mutta ehkä eniten jännitin kuitenkin sitä tulenko kipeäksi, sillä olo ei ollut ihan 100% normaali. Siihen ei auttanut kaksi pientä nuhanenää kotona, joilta pelkäsin saavani pöpöjä. Onneksi en tullut kipeäksi ja pääsin lauantaina juoksemaan, sillä olisin ollut niiiiin pettynyt, jos juoksu olisi pitänyt jättää väliin.
Katjun kanssa välillä yhdessä juoksutapahtumassa juoksemassa eikä töissä :) <3 |
Kävin hakemassa juoksunumeron perjantaina, joten siitä ei enää lauantaina tarvinnut huolehtia. Olin kisapaikalla 11 aikaan ja menin heti moikkaamaan tuttuja, joiden kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia! <3 Muun muassa Elina, Merituuli, ja Katju oli paikalla ja monia muita. Juoksutapahtumissa ihan parasta on kyllä sosiaalinen puoli, jota olen kaivannut tosi paljon. Ihanaa oli nähdä paljon tuttuja kasvoja!
Aika ennen starttia meni nopeasti; tavarat varustesäilytykseen, vessassa käyntiä, vähän verkkaa ja valokuvia muistoksi. Aika tuttua kaavaa. Pian kello olikin 12 ja SM-maratonin lähtöryhmä starttasi ensimmäisenä, jonka jälkeen me ryhmityimme lähtöön. Merituulin kanssa menimme suunnitelman mukaan 2h jänisten läheisyyteen. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi 2h alituksen, mikä vaatisi n. 5.39 min/km keskivauhtia. Se tuntui kovalta, mutta mahdolliselta tavoitteelta, sillä en ole tehnyt kovin paljon varsinaista vk-treeniä. Tiedän kuitenkin, että numerolappu rinnassa on mulle aina ihan eri juttu, kuin omat lenkit.
Merituulin kanssa valmiina starttiin! |
Klo 12.10 pamahti starttilaukaus ja kesti hetken ennen kuin pääsimme edes ylittämään lähtöviivan. Alku oli ruuhkaisaa ja ensimmäisen kilometrin aikana tuntui todella vaikealta päästä hyvään juoksurytmiin. Oli myös tosi lähellä, ettei mulla jäänyt leikki kesken jo ekalla kilometrillä, koska astuin johonkin pieneen lätäkkö-kuoppaan tien sivussa ja muljautin nilkkani. Jaiks! Selvisin onneksi säikähdyksellä ja jatkoin juoksua.
Vauhti tuntui ensimmäisillä kilsoilla tosi kovalta, vaikka kello näyttikin, että ensimmäinen kilometri meni noin suunnilleen tavoiteaikaan eli 5.36min/km. Sen jälkeen kilometrit 2 ja 3 koitin vain sinnitellä 2 tunnin jänisten perässä (2km 5.13, 3km 5.18), kunnes sanoin Merituulille, että nyt saa kyllä jänikset mennä omia menojaan, koska me mennään ihan liian kovaa, enkä pysy tässä kyydissä. Päätin siitä lähteä juoksemaan vain omaa juoksua ja hyvältä tuntuvaa vauhtia pitäen alle 2 tunnin tavoitteen mielessä.
Noin 3,5km kohdalla oli ensimmäinen juomapiste, jossa hetken joutui odottelemaan, että sai urheilujuoman käteen, sillä juomapisteellä oli aika vähän henkilökuntaa ja pöytiä urheilujuomille vain kaksi. Henkilökunta teki kuitenkin varmasti parhaansa annetuilla resursseilla, kiitos siitä.
Kiitos Elina kuvasta ja kannustuksesta monessa kohtaa reitin varrella! |
Pian juomapisteen jälkeen näin omat rakkaat kannustajat tien vieressä ja pysähdyin heitä nopeasti moikkaamaan. Isla kertoi, että hänellä oli jo ollut ikävä!<3 Muutama sata metriä eteenpäin oli lisää kannustajia: tätini ja serkkuni sekä heidän koiransa. Kiitos kannustuksesta, siitä sai kyllä lisää pontta askeleeseen! <3
Matka jatkui Westendissä rantaraittia pitkin kohti Haukilahtea. Rakkaita tuttuja lenkkimaisemia vilahteli silmissä ja juoksu tuntui hyvältä. 4km meni aikaan 5.29 ja 5km 5.16. Noin 6km kohdalla sain 2 tunnin jänikset kiinni, jotka ilmeisesti olivat vähän höllänneet tahtia. Juttelin hetken mukavan naisjäniksen kanssa juoksutapahtumista ja meinasin olla huomaamatta Haukilahdessa parkkipaikalta huutelevia rakkaita kannustajia! <3
Pian olimmekin jo 7,3km:n kohdalla olevalla juomapisteellä. Sielläkään ei urheilujuomia ollut monta valmiina, mutta aika nopeasti sain omani napattua. Join jokaisella juomapisteellä (paitsi ihan viimeisellä n. 20km kohdalla) urheilujuomaa ja kävelin juomapisteiden läpi. Muuten käytin lisäenergiana tällä kertaa glukoosipastilleja.
6km 5.21
7km 5.37
7,3km juomapisteen jälkeen jätin 2 tunnin jänikset taakse ja päätin jatkaa omaa juoksuani itselle hyvältä tuntuvalla vauhdilla. Kahdeksas kilometri oli koko kisan hitain 5.49min/km. Silloin taisin jutella mukavan tytön kanssa, joka kertoi seuraavansa blogiani! :) Hyvät oli juttelut, joten ei haitannut, että vauhti siinä (näköjään) vähän hidastui! :)
Seuraavan kerran rakkaita kannustajia oli Matinkylän uimarannan jälkeen. Siellä osasin odottaa heidän olevan ja juoksin innoissani heittämään ylävitosia Islalle! <3 Hänellä oli evästauko kesken, joten osumatarkkuus ei ollut ihan huipussaan..otettiin varmaan kolme yritystä, että kädet osui yhteen! :D
9km 5.29
10km 5.27
Matinkylässä 10,5km väliaikapisteen jälkeen tiesin, että reitti lähtee vähitellen kääntymään Otaniemeä kohti, mutta edessä olisi vielä todella pitkät kilometrit Länsiväylän vartta pitkin, vaikka suunta olisikin maalia kohden. Matinkylästä jäi mieleen Matinkadun ylittäminen ja pitkät autojonot, jotka siihen muodostuivat. Kävi sääliksi liikenteenohjaajaa, joka sai melkoisessa paineessa pitää autoja paikallaan samalla, kun hänelle huudeltiin ikäviä ainakin yhdestä odottavasta autosta. Onneksi paikkaan oli sijoitettu hieman vanhempi liikenteenohjaaja, joka ei ainakaan sillä hetkellä näyttänyt hätkähtävän huutelusta, mutta tulipa silti ikävä fiilis hänen puolestaan. Ilman vapaaehtoisia juoksutapahtumia ei voida järjestää, joten toivon, että hän sai enemmän kiitoksia kuin kuraa niskaansa tapahtuman aikana.
12km 5.31
13km 5.16
Länsiväylän vartta pitkin menevät kilometrit olivat aika tapahtumaköyhiä. Tsemppasin itseäni mäissä, joita oli suhteellisen paljon ja pyrin vain pitämään hyvältä tuntuvaa vauhtia yllä. Ja keskittymään siihen kilometriin, jota juoksin. Tiesin, että olen tosi hyvässä vauhdissa oman tavoitteeni suhteen ja aloin jo laskeskelemaan kuinka paljon on mahdollista alittaa 2 tuntia, jos vauhti pysyy 5.20-5.25min/km.
14km 5.25
15km 5.25
16km 5.23
17km 5.22
Yksi välietappi oli kurvata Länsiväylän varresta Otsolahden viertä pitkin kohti Otaniemeä. Enää ei ollut paljon jäljellä, mutta jalat alkoivat jo väsyä etenkin mäissä. Yleensä saan viimeisille kilsoille aika hyvän loppukirin aikaiseksi, mutta tällä kertaa se irtosi vasta ihan lopuksi. Viimeiset kilsat menivät lähinnä maalia odottaessa eikä juoksu enää ollut niin kivaa! :D
18km 5.36
19km 5.20
20km5.20
21km 5.13
Tuli kylmiä väreitä kun kurvasin Otaniemen urheilukentälle ja maaliviiva näkyi. Vika suora tuli pingottua niin kovaa kuin jaloista siinä kohtaa lähti!
Kuva: Elina Hovinen |
Kuva: Elina Hovinen |
MAALISSA! Nettoajalla 1.56.19 (brutto 1.57.04). Wohoo!
Aika oli paljon parempi kuin mitä osasin odottaa ja olen siihen tässä kohtaa ihan super tyytyväinen! Tästä on hyvä jatkaa ja parannella juoksukuntoa pikkuhiljaa kohti niitä omia enkkavauhteja. Parasta oli kuitenkin se, että juoksu tuntui hyvältä ja kroppa toimi hienosti. Tuli juostua juuri sellainen itseluottamusta lisäävä juoksu, josta haaveilin. Ei liikaa repimistä eikä tankkia ihan tyhjäksi, vaan hyvällä fiiliksellä omaan hyvään suoritukseen juuri nyt.
Pian mun jälkeen maaliin tuli ystäväni Noora, jonka kanssa fiilisteltiin hyviä juoksuja.
Näin myös Merituulin, joka oli juossut oman ennätyksensä (jeeee Mertsii!) sekä Katjun, joka pinkoi naisten yleisessä sarjassa kuudennelle tilalle! Huippuja inspiroivia naisia! <3
Aika pian alkoi tulla kylmä, joten lähdettiin mitalit ja maalihuoltopussit mukanamme sisätiloihin Otahalliin hakemaan tavaroita säilytyksestä ja siitä kotimatkalle.
Loppuun vielä Espoo rantapuolikkaan plussat ja miinukset tänä vuonna:
+Numeroiden haku tosi nopeata ja helppoa
+Maalihuolto toimiva
+Varustesäilytys toimiva
+Reitti hyvä
+Lähtöaika hyvä
-Juomapisteet reitillä olisi voineet olla pidempiä (lisää pöytiä+henkilökuntaa)
-Kilometrimerkeissä aika paljon heittelyä
-Tapahtuman viestinnässä toivomisen varaa (nettisivujen päivitys ja some)
Kaiken kaikkiaan kyseessä on tapahtuma, jota voin lämpimästi suositella ainakin puolikkaan osalta. Muista matkoista ei ole omakohtaista kokemusta.
Olitko sinä Espoossa juoksemassa tänä viikonloppuna? Miten meni? :) Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti!
Juoksuendorfiineissa,
Karoliina
Seuraathan myös Instagramissa @candyontherun :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti