Huhhuh. Tästä raportista tulee varmasti perinteisen pitkä, joten alkuun tiivistelmä: eilinen 17. puolikkaani Vantaan maratonilla sujui paremmin kuin osasin odottaa ja juoksin oman ennätykseni 1:46:21 (nettoaika)!!! Vantaa siis oli jälleen place to be ja tasainen reitti siivitti kovasta tuulesta huolimatta enkkaan. Fiilis on todella huikea edelleen ja olen niin iloinen, että juoksukunto alkaa 11 kuukautta (tasan muuten tänään!) synnytyksen jälkeen olla samassa kuin ennen raskautta ja jopa piirun verran parempi! Sitkeä työ on kantanut hedelmää ja parasta on se, että tähän on päästy varsin maltillisilla juoksumäärillä, jotka on ollut helppo sovittaa vauva-arkeen. Maalissa vastassa olikin iloinen pikkufani, jonka näkeminen sai kyyneleet silmiin ja tämän maman maailman iloisimmaksi! <3
Mutta aloitetaan varsinainen raportti ihan alusta eli valmistaumisesta kisaan. Kuten kerroin edellisessä postauksessa valmistautuminen kisaviikolla meni jo hyväksi todetun kaavan mukaan. Alkuviikosta lyhyt lenkki (tiistaina 7km) ja vielä lyhyempi jalkojen herättelylenkki torstai iltana (3km). Muuten kisaviikolla tein vain pientä jumppailua keskivartalolle, kehonhuoltoa ja kävelyä. Torstaina aloin tankkailemaan nestettä hieman reilummin ja sama jatkui perjantaina sekä vielä lauantaina aamupäivällä. Join vettä, vichyä sekä veden/vichyn ja urheilujuoman sekoitusta. Juomisen lopetin kisapäivänä tuntia ennen starttia, mikä on yleensä riittävä aika itselleni ettei vessahätä pääse iskemään juoksun aikana. Syömisten suhteen söin torstaina ja perjantaina aika normaalisti, mutta vähän hiilaripainoitteisemmin. Perjantai illan tankkausruokana toimi tällä kertaa Bravurian kanapasta, johon valitsin täysjyväpastaa, joka olikin todella hyvää eikä turvottanut kuten pastat välillä. Kisa-aamun aamupalana oli tällä kertaa kaurapuuroa ja siitä parin tunnin päästä 2. aamupalana puolikas sämpylä. Lounaan söin noin klo 11.30, kun startti oli kello 14. Lounas oli valmis pakasteruoka: Finduksen Chicken Indonesia, jonka olen todennut tosi oivaksi ja nopeaksi tankkaussetiksi: riisiä, kanaa ja vihanneksia, tosin vihanneksista osa jäi syömättä. Lisäksi söin yhden proteiinipatukan. Näillä eväillä olin valmis juoksemaan.
![]() |
| Ready to go! |
Kisapaikalle saavuin puoli yhden jälkeen ja menin suoraan hakemaan juoksunumeroani. Tein myös vähän shoppailujakin ja ostin uuden Blackrollin minirullan, joka on mielestäni paras foam rolleri mitä löytyy! Onnistuin hukkaamaan vanhan minirullani kesälomareissulla, joten nyt oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi ja ostaa uusi! Voin lämpimästi suositella tätä pientä "kiduttajaa". Se on ihan huippuhyvä apu kehonhuoltoon!
Shoppailujen jälkeen suuntasin laittamaan kaiken valmiiksi ennen kuin vein kamat tavarasäilytykseen. Kaikki toimi Vantaan maratonin kisatoimistossa todella hienosti eikä mihinkään tarvinnut jonottaa. Iso peukku siis hyvin organisoiduista järjestelyistä! Vessakäynnin ja pienten venyttelyjen jälkeen suuntasin ulos verkkaamaan ja odottelemaan Amandaa, jonka kanssa oltiin sovittu treffit ennen lähtöä. Amanda saapui paikalle ja vaihdettiin pikaiset kuulumiset (jännittyneet höpötykset) ja otettiin muutamat kuvat. Sitten vielä pakollisen bajamajapysähdyksen kautta lähtöön ja menoksi!
Ennen starttia vasemmassa pohkeessa oli vähän tuntemuksia, mutta yritin saada niitä pois venyttelemällä. Lyhyen alkujumpan jälkeen oltiin valmiita lähtöön klo 14! PAM! Ja juoksijaporukka säntäsi reitille aurinkoisessa,mutta tuulisessa säässä. Mulla oli kädessä oma juomapullo (toimiva taktiikka kolmen viikon takaiselta Espoon rantapuolikkaalta!) ja se mahdollisti sen, että pystyin juoksemaan juomapisteiden läpi aivan viimeistä juomapistettä lukuunottamatta, jonne 0,5l pullo ei enää riittänyt. LIDL:stä ostetusta urheilujuomapullosta sai hyvän otteen eikä se häirinnyt omaa juoksuani ollenkaan. Hörpin veden ja urheilujuoman sekoitusta tasaisesti pitkin matkaa ja lisäksi otin geelit n. 7km ja 16km kohdalla.
Juoksua varten olin tehnyt suunnitelman tai oikeastaan kaksi vaihtoehtoista suunnitelmaa eri tavoitteisiin. Suunnitelma a) oli tähdätä omaan kauden parhaaseen tulokseen, joka vaati noin 5.07min/km vauhtia. Suunnitelma b) oli juosta oma ennätys, jos kaikki tuntuisi hyvältä ja juoksu kulkisi. Siihen vaadittiin noin 5.04min/km vauhti. (Jos muuten joskus pohditte vauhteja eri matkoille niin tämä nettisivu on hyvä: Marathon/Half marathon pace calculator)! Ennen lähtöä en vielä ollut päättänyt kumman suunnitelman mukaan juoksen, joten annoin jalkojen päättää vauhdin. Alkuun ne halusivatkin mennä ihan liian kovaa (kuten yleensä) ja muiden imussa ensimmäinen kilsa kulki 4.51min/km. Seuraavalle kilsalle himmasin hieman, koska tiesin, että se on aivan liian kova vauhti itselleni pidemmän päälle. Usein alussa yritän löytää sellaisen vauhdin ja rytmin, jonka ylläpitämiseen vaaditaan vähän tekemistä, mutta joka on sellainen, että sitä voisi ainakin ajatuksen tasolla kruisailla koko matkan. Jos alkuun lähden liian kovaa, tulos on "fly and die" ja se tekee loppumatkasta ihan hirveätä, kun kynttilä on poltettu loppuun paljon ennen maalia.
Ensimmäinen 5km meni nopeasti ja huomasin olevani jopa hieman edellä enkka-aikatauluani. Kuulostelin fiiliksiä ja ilmeisesti ne vaativat hieman himmaamaan, koska kuudes kilsa taittuikin sitten hieman hitaammin. Mulla oli alkumatkasta hieman ongelmia vasemman pohkeen kanssa, mutta ei onneksi mitään sen suurempia. Matkan edetessä pohje alkoi tuntua koko ajan paremmalta, eikä sen enempää vaivannut. Huh. Ensimmäisen kympin väliajat olivat seuraavat:
Juoksua varten olin tehnyt suunnitelman tai oikeastaan kaksi vaihtoehtoista suunnitelmaa eri tavoitteisiin. Suunnitelma a) oli tähdätä omaan kauden parhaaseen tulokseen, joka vaati noin 5.07min/km vauhtia. Suunnitelma b) oli juosta oma ennätys, jos kaikki tuntuisi hyvältä ja juoksu kulkisi. Siihen vaadittiin noin 5.04min/km vauhti. (Jos muuten joskus pohditte vauhteja eri matkoille niin tämä nettisivu on hyvä: Marathon/Half marathon pace calculator)! Ennen lähtöä en vielä ollut päättänyt kumman suunnitelman mukaan juoksen, joten annoin jalkojen päättää vauhdin. Alkuun ne halusivatkin mennä ihan liian kovaa (kuten yleensä) ja muiden imussa ensimmäinen kilsa kulki 4.51min/km. Seuraavalle kilsalle himmasin hieman, koska tiesin, että se on aivan liian kova vauhti itselleni pidemmän päälle. Usein alussa yritän löytää sellaisen vauhdin ja rytmin, jonka ylläpitämiseen vaaditaan vähän tekemistä, mutta joka on sellainen, että sitä voisi ainakin ajatuksen tasolla kruisailla koko matkan. Jos alkuun lähden liian kovaa, tulos on "fly and die" ja se tekee loppumatkasta ihan hirveätä, kun kynttilä on poltettu loppuun paljon ennen maalia.
Ensimmäinen 5km meni nopeasti ja huomasin olevani jopa hieman edellä enkka-aikatauluani. Kuulostelin fiiliksiä ja ilmeisesti ne vaativat hieman himmaamaan, koska kuudes kilsa taittuikin sitten hieman hitaammin. Mulla oli alkumatkasta hieman ongelmia vasemman pohkeen kanssa, mutta ei onneksi mitään sen suurempia. Matkan edetessä pohje alkoi tuntua koko ajan paremmalta, eikä sen enempää vaivannut. Huh. Ensimmäisen kympin väliajat olivat seuraavat:
1km 4.51 2km 5.02 3km 4.57 4km 5.04 5km 4.58
6km 5:09 7km 5:02 8km 5:02 9km 5.03 10km 5.03
Juoksin Vantaalla nyt kolmatta kertaa (ja olen muuten aina juossut siellä enkan eli lämpimät suosittelut, jos haet nopeata ja tasaista puolimaraton reittiä Suomesta!) ja reitti alkoi tuntua jollain tapaa helpommalta, kun tiesi paremmin, mitä on tulossa. Ensimmäinen kymppi sujuikin aika helposti, tottakai jouduin tekemään töitä pitääkseni yllä vauhtia, joka oli ensimmäisten kilometrien perusteella mennyt suunnitelman b mukaan eli tiesin olevani enkkavauhdissa. Ensimmäisellä kierroksella juoksu oli vielä aika helppoa sekä henkisesti että fyysisesti. Pyrin keskittymään siihen kilsaan missä olin, hakemaan hyvää rytmiä ja tsekkaamaan aina välillä juoksuasentoa mahdollisimman taloudelliseksi.
Puolivälissä olin ajalla 53:27. Sen jälkeen pitikin sitten alkaa käärimään hihoja ja ryhtyä hommiin. En tiedä kuvittelinko vain, mutta yltyikö tuuli toiselle kierrokselle? Siltä se ainakin tuntui. Toinen kierros alkoi vauhdikkaasti, kun sain lisäbuustia yleisöstä ja siitä faktasta, että ylipäätään lähdin toista kertaa kiertämään reittiä. Kilometrit 11 ja 12 menivät vauhdilla, 4.54min/km ja 5.01min/km. Sen jälkeen tuntui siltä, että yritystä ja eforttia oli ihan yhtä paljon, mutta kilsavauhdit vain huononivat..5.07, 5.08, 5.09..arg! Vastatuuleen sai painaa ihan huolella ja hankalampaa se oli ehkä siksi, että juoksin paljon "yksin" (toki ympärillä oli porukkaa) ilman peesiapua tai tuulensuojaa. Ensimmäisellä kierroksella juostiin tiiviimmässä porukassa, joten tuulensuojaakin oli tarjolla. Mutta ei auttanut kuin painaa, sillä tiesin tässä vaiheessa, että enkan juokseminen olisi aika sekuntipeliä.
11km 4.54 12km 5.01 13km 5.07 14km 5.08 15km 5.09
Noin 14km kohdalla sain lisäbuustia, kun kotijoukot olivat kannustamassa reitin varrella! <3 15km kohdalla olin edelleen hyvässä vauhdissa, ja tiesin, että pitämällä suunnilleen saman vauhdin ennätys on mahdollinen. Hidastaa ei saanut, mutta tässä vaiheessa alkoi jo matka painaa ja jouduin tsemppaamaan itseäni aika paljon. Kerroin muun muassa itselleni, että nyt on aika hypätä hetkeksi sinne epämukavuusalueelle, jota yleensä vältät lähes viimeiseen asti. Se enkkajuoksu ei tule luovuttamalla tai hölläämällä, varsinkin kun kaikki oli hyvin (ei mitään suurempia ongelmia). 19km kohdalla laitoin vitosvaihteen päälle ja lähdin loppukiriin. Samoilla kohdilla sain kiinni oranssipaitaisen KPK 24/7-paitaisen naisen ja menin hänen ohi. Hän pysyi vauhdissa hyvin mukana ja huikkasinkin jossain vaiheessa taakse, että "mukana?" ja hän huikkasi, että "melkein". Se oli lähes sanaton sopimus loistavasta vuorottelevasta peesiavusta viimeisille kilometreille, sillä itse tarvitsin kaiken tsempin jonka vain pystyin saamaan. Sykkeet olivat tässä vaiheessa aika korkealla, hengitys tiheää ja vauhti itselleni jo sen verran kova, että mukava kruisailu alkoi olla kaukana siitä menosta. Vuorottelimme viimeiset kilsat vetäjän roolissa Leenan kanssa (nimi paljastui myöhemmin:)) ja ohitimme monta selkää. Kiitin mielessäni tasaista reittiä ja sitä, että ennen maalia ei ollut kuin yksi pieni mäennyppylä juostavana ja sitten loivaa alamäkeä ja tasaista suoraa kohti maalia. Maalisuoran alussa näin kotijoukot kannustamassa ja kyyneleet meinasi tulla silmiin, kun Henri huusi "enkka tulee!!!" ja mä kiljuin takaisin, että "tiedän" ja näytin peukkua! He saivat maalisuoralta vielä muutaman kuvankin.
Viimeiset kilsat olivat tosiaan nousujohteisia:
16km 5.03 17km 5.06 18km 5.06 19km 4.55 20km 4.52 21km 4.42
Ihanaa oli päästä heti jakamaan fiilikset rakkaimpien kanssa! <3 Ja kiittelinkin kovasti Henriä, että he jaksoivat taas kerran tulla kannustamaan mua, sillä jaettu ilo on aina paras ilo! Yksin enkan fiilistely olisi ollut aika paljon tylsempää kuin nyt.
Näin myös heti juoksun jälkeen Jannan, joka tuli moikkaamaan ja oli myös juossut tosi mahtavan ajan, onnea Janna! Ja aika pian paikalle tupsahti myös Amanda, joka oli juossut oman ennätyksensä!! Jeee!! Olin niin iloinen hänen puolesta!! :) Kiljuttiin ja halattiin kuin mitkäkin pöhköt! <3 Myös yksi lukija (moi Sini!!) tuli moikkaamaan, mikä oli tosi kiva juttu! :) Juoksutapahtumien parhaita puolia on ehdottomasti juoksukaverit ja yhteinen fiilistely ennen ja jälkeen juoksun.
![]() |
| Amandan kanssa! :) |
Kaiken kaikkiaan siis Vantaan puolimaraton oli tänä(kin) vuonna ihan huikea niin oman juoksun kuin järjestelyjenkin kannalta. Kaikki toimi loistavasti eikä itselläni ole moitteen sanaa. Kiitos taas Vantaan kisajärjestäjille, hyvää työtä!!
Tänään on jalat vähän kipeät ja keskivartalossa tuntee juosseensa. Puolimaraton on muuten parasta core-treeniä, mitä voi olla! :D Nyt pitää rauhassa palautella ja miettiä, mitä seuraavaksi. Jollain tapaa tuntuisi tosi tyhjältä päättää kausi jo nyt tähän. Vastahan tässä ollaan päästy vauhtiin, kun syksy on ollut niin ihanaa juoksun kannalta. Mutta toistaiseksi ei ainakaan ole kisailmoittautumisia tai suunnitelmia tehty. Palautuminen on nyt ensisijaista. Haluaisin myös jatkossa keskittyä enemmän lihaskuntotreeneihin ja niissä apuna tulee olemaan treenaakotona.com, jonka treenien pariin pääsyä taas oikein odotan. Kiireisen maman pelastus! :)
Miten teillä muilla Vantaalla juosseilla meni?
Kiitos paljon kannustuksista ja mukana fiilistelystä somen kautta, niistä oli paljon tsemppiapua! <3
Juoksuendorfiineista sekaisin,
Karoliina
*Osallistuminen Vantaan maratonin puolikkaalle saatu blogin kautta























