lauantai 29. lokakuuta 2016

Stressiin taipuvainen

Huh, täällä on takana melkoinen viikko, mutta onneksi fiilis on alkanut viikonlopun myötä parantua ja tämänpäiväisen juoksulenkin jälkeen, se on jopa hyvä. Juoksu vain antaa ainakin minulle paremman olon ja tällä kertaa juoksin niin pitkän lenkin, että ehdin ajatella rauhassa ja saada pään nollattua. Kertoilen lisää tämän viikon treeneistä huomisessa postauksessa, mutta nyt on pakko vain antaa näppäimistön laulaa ja katsoa, mihin tämä postaus etenee.

Juoksulenkki -maailman paras stressin lievittäjä! <3

Olen ehkä joskus täällä blogissakin maininnut olevani stressiin taipuvainen ihminen. Haluan tehdä asiat hyvin ja vaikka en enää olekaan ihan niin iso stressipeppu ja perfektionisti kuin joskus aikoinaan, niin silti stressi nostaa ajoittain päätään. Silloin on vaikeaa irroittautua stressaavista asioista, vaikka periaatteessa järki sanoisikin, että stressaaminen on ihan turhaa. Ehkä hankalinta on juuri silloin, kun itse ei pystykään vaikuttamaan kaikkeen. Esimerkiksi viime vuonna gradua tehdessäni en juurikaan stressannut. Aikataulut ja työn tekeminen olivat täysin omissa käsissäni ja itsestäni riippuvaisia. Pystyin päättämään ne asiat, jotka hinkkaan viimeiseen asti täydellisiksi ja ne joiden kohdalla menen sieltä, mistä aita on matalin. Silloin on helpompaa hallita stressiä, kun hommat riippuvat vain sinusta. Mutta silloin, kun ne eivät riipu, onkin hankalampaa. 

Tällä viikolla Islan päivärytmit ovat heittäneet häränpyllyä ja hän on ollut ajoittain huonotuulisempi kuin normaalisti, johtuen hampaiden tulosta. Päivärytmien ennakoiminen on ollut oleellista omien töideni takia, joten tällä viikolla on ollut haastavaa, kun en ole aina tiennyt, milloin ehdin tehdä töitä rauhassa ja kuinka pitkään. Lisäksi työ on samaan aikaan ollut hektisempää ja on ollut paljon asioita, joihin en ole voinut vaikuttaa, mutta ne ovat päätyneet kuitenkin omalle työpöydälleni. Olen stressannut ajan puutteesta, rytmin puutteesta, siitä etten pysty ennakoimaan ja siitä, että asiat eivät ole menneet niin kuin Strömsössä. Näin kirjoitettuna kuulostaa siltä, että olen ehkä stressannut ihan turhaan. Ja niin ehkä olenkin! Ensi viikolla en aio stressata (niin kovasti) enkä murehtia asioista joihin en voi vaikuttaa. Teen oman osuuteni parhaani mukaan, ja uskon, että se riittää. Toivon, että pääsemme uuteen päikkärirytmiin ja että päivät ovat paremmin ennustettavissa. Ja jos ei päästä, niin sitten mennään virran mukana. 

Onneksi tämä viikko on sisältänyt myös paljon kivoja juttuja. Torstai-iltana olin katsomassa Bridget Jones´s baby, joka oli aivan mahtavaa "aivot narikkaan"-viihdettä. Lisäksi on tullut tehtyä hyviä treenejä ja olen iloinen, etten ole niistä luopunut kiireen ja stressin keskellä. Viikonlopulle on luvassa kivaa ohjelmaa, kuten tänään illalla Halloween-bileet ja huomenna brunssi ystävien kanssa. Eiköhän maanantaina aloiteta uusi viikko hyvällä fiiliksellä, kun on saanut viikonloppuna rentoutua! <3 

Onko muita stressiin taipuvaisia? Miten te käsittelette tai helpotatte stressiä?

Ihanaa viikonloppua! <3 

-Karoliina



8 kommenttia:

  1. Mä olen todella pahasti taipuvainen stressaamiseen. Välillä saan sitä kitkettyä pois mutta seuraavalla viikolla mopo voikin karata täysin käsistä ja olenkin stressaantuneempi kuin mitä pitkään aikaan. Tuntuu,että nyt kun lapset on pieniä niin on jatkuvassa stressissä kaiken tekemisen kanssa. Eiköhän se tästä ajan myötä helpotu kun lapset oppivat itsekin tekemään jotain.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Susanna! Ymmärrän hyvin!:) Pikkulapsiaika voi varmasti olla stressaavaa ja itsekin olen sen jo huomannut. Lähinnä mulla haasteena on ollut eri roolien tasapainottelu ja se, että haluaisi ne kaikki tehdä niin hyvin kuin mahdollista. Tsemppiä sinne, koitetaan olla ainakin liikoja stressaamatta! <3

      Poista
  2. Stressiä en osaa välttää, mutta pienissä määrissä se onkin sopivasti eteenpäin työntävä voima - jos aikaa on liikaa, iskee helposti harha, että aikaa on loputtomiin, ja sitten tulee jossain vaiheessa kiire! Pahimmin stressaa, kun on liikaa hommia ja liian vähän aikaa. Silloin yritän jäsennellä, mikä on tärkeää, millä on oikeasti kiire, mitä voi jättää tuonnemmaksi. Listojen tekeminen auttaa, sillä olo helpottuu paljon, kun saa ruksia listalta yli asioita, jotka on saanut hoidettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Jonna! Jep, olen samaa mieltä, että pieni paine on hyväksi, mutta ainakin mulla menee stressin puolelle helposti juuri silloin, kun ei tunnu olevan riittävästi aikaa ja to do-lista vain kasvaa..Ja ihan samaa olen tehnyt, että sitten pitää vain priorisoida ja hyväksyä, ettei ihan kaikkea pysty tekemään. Listat on täälläkin käytössä! :) Tsemppiä sinne ja kiitos kun kommentoit! <3

      Poista
  3. Täällä kanssa stressipeppu! Kamala piirre mistä en pääse eroon. Juoksemaan en pääse kun lonkkavaivaa tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi meitä stressipeppuja! Sinänsä ihana kuulla, että en ole ainoa, mutta toisaalta kun tietää sen stressin aiheuttaman inhottavan tunteen niin toivoisi, ettei siitä joutuisi moni kärsimään. Toivottavasti pahimmat stressin aiheet siellä hellittää pian ja pystyt tekemään jotain muuta liikuntaa, jos juoksu ei onnistu. Onko sulla selvitelty lonkkavaivan syitä sen enempää? Kiitos kommentista Janica! <3

      Poista
  4. Löytyy, todellakin! Tekemättömät jutut tuntuu aina isommilta silloin, kun niitä ei ole vielä aloittanut. Sen yritän muistaa. Liikunta on paras stressinhallintakeino. Nyt raskaana ollessa tuo liikunta vaan on erilaista intensiteetiltä ja "ajatukselta", joten onkin ollut vähän hakemista nähdä se silti yhtälaisena stressinhallintakeinona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Taru, juuri niin! Heti kun saa hommia tehtyä niin tulee niin paljon parempi fiilis! :) Ja olen samaa mieltä, että liikunta auttaa tosi paljon! Ymmärrän hyvin, että raskaana tuntuu liikuntakin tosi erilaiselta. Kaikki kuitenkin mitä teet on kotiinpäin ja hyväksi sulle sekä vauvalle! :) Paljon tsemppiä odotukseen ja stressinhallintaan! <3

      Poista