Huh, täällä on takana melkoinen viikko, mutta onneksi fiilis on alkanut viikonlopun myötä parantua ja tämänpäiväisen juoksulenkin jälkeen, se on jopa hyvä. Juoksu vain antaa ainakin minulle paremman olon ja tällä kertaa juoksin niin pitkän lenkin, että ehdin ajatella rauhassa ja saada pään nollattua. Kertoilen lisää tämän viikon treeneistä huomisessa postauksessa, mutta nyt on pakko vain antaa näppäimistön laulaa ja katsoa, mihin tämä postaus etenee.
 |
| Juoksulenkki -maailman paras stressin lievittäjä! <3 |
Olen ehkä joskus täällä blogissakin maininnut olevani stressiin taipuvainen ihminen. Haluan tehdä asiat hyvin ja vaikka en enää olekaan ihan niin iso stressipeppu ja perfektionisti kuin joskus aikoinaan, niin silti stressi nostaa ajoittain päätään. Silloin on vaikeaa irroittautua stressaavista asioista, vaikka periaatteessa järki sanoisikin, että stressaaminen on ihan turhaa. Ehkä hankalinta on juuri silloin, kun itse ei pystykään vaikuttamaan kaikkeen. Esimerkiksi viime vuonna gradua tehdessäni en juurikaan stressannut. Aikataulut ja työn tekeminen olivat täysin omissa käsissäni ja itsestäni riippuvaisia. Pystyin päättämään ne asiat, jotka hinkkaan viimeiseen asti täydellisiksi ja ne joiden kohdalla menen sieltä, mistä aita on matalin. Silloin on helpompaa hallita stressiä, kun hommat riippuvat vain sinusta. Mutta silloin, kun ne eivät riipu, onkin hankalampaa.
Tällä viikolla Islan päivärytmit ovat heittäneet häränpyllyä ja hän on ollut ajoittain huonotuulisempi kuin normaalisti, johtuen hampaiden tulosta. Päivärytmien ennakoiminen on ollut oleellista omien töideni takia, joten tällä viikolla on ollut haastavaa, kun en ole aina tiennyt, milloin ehdin tehdä töitä rauhassa ja kuinka pitkään. Lisäksi työ on samaan aikaan ollut hektisempää ja on ollut paljon asioita, joihin en ole voinut vaikuttaa, mutta ne ovat päätyneet kuitenkin omalle työpöydälleni. Olen stressannut ajan puutteesta, rytmin puutteesta, siitä etten pysty ennakoimaan ja siitä, että asiat eivät ole menneet niin kuin Strömsössä. Näin kirjoitettuna kuulostaa siltä, että olen ehkä stressannut ihan turhaan. Ja niin ehkä olenkin! Ensi viikolla en aio stressata (niin kovasti) enkä murehtia asioista joihin en voi vaikuttaa. Teen oman osuuteni parhaani mukaan, ja uskon, että se riittää. Toivon, että pääsemme uuteen päikkärirytmiin ja että päivät ovat paremmin ennustettavissa. Ja jos ei päästä, niin sitten mennään virran mukana.
Onneksi tämä viikko on sisältänyt myös paljon kivoja juttuja. Torstai-iltana olin katsomassa Bridget Jones´s baby, joka oli aivan mahtavaa "aivot narikkaan"-viihdettä. Lisäksi on tullut tehtyä hyviä treenejä ja olen iloinen, etten ole niistä luopunut kiireen ja stressin keskellä. Viikonlopulle on luvassa kivaa ohjelmaa, kuten tänään illalla Halloween-bileet ja huomenna brunssi ystävien kanssa. Eiköhän maanantaina aloiteta uusi viikko hyvällä fiiliksellä, kun on saanut viikonloppuna rentoutua! <3
Onko muita stressiin taipuvaisia? Miten te käsittelette tai helpotatte stressiä?
Ihanaa viikonloppua! <3
-Karoliina
Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/
