10 treenifaktaa minusta

Ihana ystäväni Hilla haastoi minut ja joukon muita bloggaajia kirjoittelemaan satunnaisia treenifaktoja itsestämme. Ajattelin heti, että tässä on kiva aihe, johon haluan tarttua! Ihanaa, kun joku antaa aiheen, että kirjoita tästä! :) Joten treenifaktoja luvassa siis tänään, kiitos kun olet täällä lukemassa!

1. TREENITAUSTANI

Lapsena harrastin taitoluistelua viitisen vuotta ja ratsastusta 9-vuotiaasta eteenpäin 20 vuotta, mutta en varsinaisesti "urheillut" lapsuudessa, vaikka toki taitoluistelu ja ratsastus ihan mahtavia urheilulajeja ovatkin! <3 

Nykyiset "lajini" eli juoksu ja lihaskuntoharjoittelu tulivat mukaan kuvaan vasta aikuisiällä. Juoksua aloittelin ensimmäisillä satunnaisilla lenkeillä joskus vuonna 2004-2005, mutta varsinaisesti innostuin lajista vuonna 2009, jolloin harjoittelimme ystävieni kanssa ensimmäiseen juoksutapahtumaan, joka sattui olemaan Naisten Kymppi. Se oli käänteentekevä juttu ja siitä lähti oma innostukseni juoksuun oikein kunnolla. 

Ryhmäliikunnan pariin hyppäsin vuonna 2007 ollessani vaihto-opiskelijana Ruotsissa ja samana vuonna päädyin töihin kuntosaliketjuun, jossa pääsin työsuhde-etuna hyödyntämään ryhmäliikuntatunteja. Niinä vuosina tuli jumpattua aika paljon!

Nykyään itselleni niin rakkaat ja olosuhteiden pakosta tärkeät kotitreenit astuivat kuvaan esikoisen syntymän myötä, kun päätin lopettaa kuntosalijäsenyyden. Se olikin hyvä päätös, sillä kotona (ja toki ulkona) treenaaminen on toiminut itselleni tosi hyvin. Varmasti joskus palailen vielä ryhmäliikuntaan ja salillekin, mutta juuri nyt ei ole sen aika! :)

2. TREENI-INHOKKINI

Heh, tämä tuntuu olevan samansuuntainen vastaus monilla meistä jotka tykkäävät suoraviivaisesta ja yksinkertaisesta  lajista kuten juoksu. Nimittäin kaikki koreagrafiset ryhmäliikuntatunnit ovat mulle aivan kauhistus. En vain osaa! :D

3.ENNÄTYKSENI

Omat ennätykseni liittyvät juoksuun. Puolimaratonin ennätyksen juoksin vain 11 kuukautta ensimmäisen raskauden jälkeen ja se on 1.46.21. Maratonin ennätys on vuodelta 2014 ja se on 4.03.50. Tällä hetkellä nuo ajat tuntuvat tosi kaukaisilta!:D

Kun äiti juoksi enkan! <3

4. MOTIVAATIO NYT

Motivaatio liikkumiseen on tällä hetkellä todella hyvä ja siihen vaikuttaa varmasti se, että olen saanut taas hyvän rytmin päälle, miten treenit mahtuu mukavasti päiviin kaiken muun ohella. Pyrin pitämään treenit säännöllisinä ja liikun 5- 6 kertaa viikossa, niin että joka viikko on vähintään se yksi lepopäivä. Rytmitys on ollut viime aikoina 4 lihaskunto/kotitreeniä ja 2 juoksulenkkiä sekä kehonhuoltoa siellä täällä. Toki välillä on viikkoja jolloin ehdin liikkumaan vähemmän, mutta se on ihan ok. 

Liikkumiseen motivoi se, että nautin siitä! Se on kivaa ja tekee itselleni hyvää niin fyysisesti kuin henkisestikin.  Kotitreenit vievät useimmiten sen n. 30 minuuttia ja viime aikoina olen ottanut tavaksi tehdä treenin vasta illalla, kun olen saanut pienimmän ensin nukkumaan. Näin ollen päikkäriaika on vapautunut töiden tekoon ja on ollut ihanaa tehdä iltajumppa, suunnata sen jälkeen suihkuun ja iltapalalle.

5. TAVOITTEENI

Kirjoittelin tästä myös Instagramissa, mutta mulla oli koko vauvavuoden sellainen olo, etten ollut valmis juoksun suhteen mitenkään kovin tavoitteelliseen harjoitteluun. Halusin vain nauttia lenkkeilystä ja nollata päätä. Nyt pikkuhiljaa on tullut taas takaisin se fiilis ja innostus treenata jotakin tavoitetta kohti. Ei mitenkään kovin vakavasti kuitenkaan tai liikunnan iloa unohtamatta. Treenimääriäkään en kovin paljon pysty lisäämään ja olen maailman surkein noudattamaan tarkasti treeniohjelmia, joten näillä spekseillä kohti tulevia tavoitteita. Juuri nyt sopivalta tuntuva tavoite olisi juosta puolimaraton syksyllä. Viimeisimmästä puolikkaasta on jo 2 vuotta aikaa, joten siinä on sopivasti haastetta. Vielä pitää lyödä lukkoon tapahtuma ja laittaa ilmoittautuminen sisään! 

6. SUHTAUTUMISENI HARJOITTELUUN

Sanoisin, että oma suhtautumiseni harjoitteluun on nykyään lempeän kurinalainen. En piiskaa itseäni treenaamaan mahdollisimman paljon, vaan ennemmin koitan optimoida liikuntamäärät- ja tavat mahdollisimman järkeviksi, mutta kuitenkin säännöllisiksi tässä elämäntilanteessa. Niin, että saan liikkumisesta hyvää fiilistä ja energiaa enemmän kuin se vie. Koen olevani kuntoliikkuja, joka on ajoittain tavoitteellinen. Haluan treenata säännöllisesti, mutta pysyn enimmäkseen mukavuusalueella, koska liikkumisen tulee olla kivaa. Välillä on toki hyvä mennä epämukavuusalueelle, jotta kehittyy, mutta viimeisen vuoden aikana en juuri ole ollut valmis menemään sinne. Koen, että harjoittelu (=liikunta, treenit) on todella tärkeä suhteuttaa omaan elämäntilanteeseen ja arjen kokonaiskuormitukseen. Siinä mielestäni onnistuin hyvin tämän toisen vauvavuoden aikana. 

7. ISPIROIDUN

Inspiroidun somessa etenkin liikkuvista äideistä ja toki useista somen kautta tutuksi tulleista juoksijoista! <3 Se, että heihin voi samaistua jollain tasolla on tosi tärkeätä. Inspiroidun myös ihmisistä, joilla on hyvä balanssi terveellisten elämäntapojen suhteen ja he viestittävät siitä järkevästi ja innostavasti. 

8. IDENTITEETTI

Kun puhutaan liikunta-identiteeistä niin nykyään koen olevani liikkuva äiti. Äiti, joka tykkää juosta ja tehdä kotitreenejä ja jumppailla lasten kanssa siellä täällä. Äiti, joka haluaa viestittää liikunnan iloa ja hyvää fiilistä ympärilleen, muttei lähde tuputtamaan omia ajatuksia kenellekään! :) Ennen olin juoksija, se identiteetti on ehkä ollut vähän kateissa viime vuosina. Ja ratsastaja. Sitäkin olin pari vuosikymmentä, mutta niin se vain oma identiteetti muokkautuu harrastusten parissa elämäntilanteiden muuttuessa. 

9. SOME

Mun blogi lähti aikoinaan liikkeelle täysin juoksublogina, samoin Instagram. Nykyään ne ovat liikkuvan äidin kanavia, joissa on treenijuttuja, mutta myös pikkulapsiarkea. Välillä mietin, että somessa saa kyllä aika yksipuolisen kuvan musta, kun olen siellä aina jossain jumppaamassa tai juoksemassa (:D), mutta toisaalta se on ehkä se puoli josta olen somessa valmis eniten jakamaan. Varmasti kaikki ymmärtävät, että se on vain yksi osa elämää, josta somessa lopulta näkyy aika vähän. 

10. HAAVEENI

Haaveeni liikuntaan liittyen olisi jatkossa päästä tyttöjen reissuille juoksutapahtumiin ulkomaille, ehkä jonnekin treenimatkoille ja hyvinvointiviikonloppuihin. Aah. Se olisi ihan parasta! :) <3

Siinäpä ne. 10 satunnaista treenifaktaa itsestäni. Näitä oli tosi hauska kirjoitella! Olisi kiva kuulla myös sun tavoitteita liikunnan suhteen tällä hetkellä tai mistä inspiroidut tai mistä haaveilet? Kerro ihmeessä kommenteissa! :)

Ihanaa viikonloppua!

-Karoliina

Ps. Tule myös Instagramiin @candyontherun!

Katsaus vuoden 2018 liikunta- ja hyvinvointitavoitteisiini

Liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvät tavoitteeni vuodelle 2018 eivät olleet kovin suuria ja mahtipontisia, mutta ne taisivat olla juuri oikeanlaisia tälle vuodelle, josta olin puolet raskaana ja puolet palautumassa raskaudesta. Kirjoittelin tavoitteistani viime tammikuussa ja totuuden nimessä  ne eivät  juurikaan ole sen jälkeen olleet mielessä. On kuitenkin mukava palata niihin jälkeenpäin ja pohtia miten ne lopulta sujuivat. Kursivoidulla aina lainaus vuoden alussa kirjoitetusta postauksesta. 

Liikunta- ja hyvinvointitavoitteet vuodelle 2018 ja miten ne lopulta sujuivat

Päätavoite on tänä vuonna selvitä raskaudesta mahdollisimman hyvinvoivana ja saada lopputuloksena terve vauva! <3

No, me tiedämme tässä kohtaa, että tämä päätavoite täyttyi ja siitä olen äärettömän kiitollinen! <3 Meillä on terve, ihana vauva ja raskaus sujui loppuun asti varsin hyvinvoivana ja aktiivisena. Synnytys oli haastava jälleen, mutta sujui vähemmillä vaurioilla kuin ensimmäisellä kerralla, mistä myös luonnollisesti olen kiitollinen. Se teki toipumisen synnytyksestä ihan ensipäivinä synnytyksen jälkeen helpommaksi kuin ensimmäisellä kerralla.

Tavoitteenani on pysyä raskauden aikana mahdollisimman aktiivisena eli pitää arkiliikunta mukana päivittäin. Tämä tarkoittaa kävelylenkkejä, portaiden kiipeämistä, pieniä jumppailuhetkiä leikkipuistossa tai kotona, leikkiä taaperon kanssa jne. Toki oma vointi huomioiden! <3

Tämä tavoite täyttyi myös mielestäni hyvin ja sain elellä raskauden loppuun asti ilman sen suurempia raskausvaivoja. Toki arkiliikunta kävi haastavammaksi masun kasvaessa ja etenkin taaperon nostelu ja kantaminen oli välillä todella rankkaa, mutta aktiivisena pysyminen onnistui ja teki hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin. 

Raskausviikolla 26 jumppaa Madridin kodissa

Asetan myös tavoitteekseni arkiliikunnan lisäksi 3 varsinaista treenikertaa viikossa raskauden aikana.

3 varsinaista treenikertaa viikossa raskauden aikana toteutui kyllä. Raskausaikana tein tosi paljon lihaskuntotreeniä huomioiden raskausajan rajoitteet. Seurasin toisesta kolmanneksesta alkaen tätä raskausajan treeniopasta ja tykkäsin sen treeneistä tosi paljon! Oli helppoa, kun joku oli suunnitellut nimenomaan raskausaikaan sopivat, turvalliset ja tehokkaat treenit, joita pystyi vain noudattamaan eikä tarvinnut aina itse miettiä onko jokin tietty liike raskausaikaan sopiva vai ei. Lämmin suositus tuolle oppaalle! Tosin kannattaa huomioida, että se on englanninkielinen, jolloin helpottaa, jos liikkeiden nimet ovat etukäteen tuttuja ja suoritustekniikat myös, sillä treenit on vain listattu. (Jos kiinnostaa, niin kysy lisää, voin selittää paremmin!)

Yksi kokonaisvaltaisiin hyvinvointiin liittyvä tavoite raskauden aikana on nukkua riittävästi. Niin kauan, kun itselläni on jossain määrin mahdollisuus kontrolloida unien määrä, toivon pystyväni sen hyödyntämään! ;) Tilanne on varmasti toinen sitten, kun vauva syntyy.

Hah, raskauden aikana nukuin suurimmaksi osaksi kuin pieni possu! Jos heräsin yöllä vessahätään, niin nukahdin pian uudestaan..Uni on ehkä parasta, mitä tiedän ja jos olisi voinut toivoa joululahjaksi täysiä öitä ja 8 tuntia unta putkeen, niin en muuta toivoisikaan... Harmi, ettei oikein varastoon nukkuminen onnistu. Tämä tavoite kyllä siis onnistui raskauden aikana. 

Neljäs raskausajan hyvinvointiin liittyvä tavoitteeni koskee ruokavaliota. Ensimmäisessä raskaudessa otin turhan usein sen asenteen, että "voin herkutella, koska olen raskaana" ja herkuttelu meni ihan överiksi etenkin viimeisen kuukauden aikana ja vauvan synnyttyä. Nyt tavoitteeni on olla syömisten suhteen hieman järkevämpi, mikä tarkoittaa vähemmän herkkuja ja enemmän terveellistä kotiruokaa, myös ihan loppuraskaudesta, kun tiedän, että se on huomattavasti vaikeampaa. 

Heh, tämä tavoite tavallaan mielestäni täyttyi ja onnistui siinä mielessä, että en raskauden aikana päästänyt herkuttelua lähtemään ihan käsistä ja söin pääasiassa järkevästi. Toki huomattavasti hiilaripainoitteisemmin ja välillä enemmän kuin normaalisti. Henkisesti siis tuntui siltä, että ruokavalio pysyi enemmän "hallussa" kuin ekassa raskaudessa, mutta fyysisesti kerrytin toisessa raskaudessa enemmän kiloja (23kg) kuin ensimmäisessä (20kg), joten ei se ruokavalion pysyminen "hallussa" ainakaan kiloihin vaikuttanut! :D Ruokavalion kanssa olisi siis varmasti voinut olla vieläkin tarkempi, mutta toisaalta ihan hyvin se meni näinkin. Kilot ovat nyt 7kk synnytyksestä muutamaa lukuunottamatta karisseet pois.

Vauvan synnyttyä haluan antaa kropan rauhassa palautua ennen varsinaista treenien pariin palaamista. Tällä kertaa tavoitteenani on tehdä lantionpohjaa ja vatsalihaksia kuntouttavia harjoituksia ennen varsinaista treeneihin paluuta. 

Check! Aloin kuntouttamaan kroppaa raskauden jälkeen noin 3 viikkoa synnytyksestä muillakin kuin pelkillä lantionpohjan supisteluliikkeillä. Niistä lisää tässä postauksessa. Liikkeet, joita tein olivat varmasti oikeansuuntaisia, mutta haasteena oli se (näin jälkeenpäin ajateltuna), etten osannut kunnolla tuoda hengitystä aluksi mukaan liikkeisiin ja sillä on todella iso merkitys siihen, että kuntouttavat liikkeet toimii optimaalisesti. Sanoisinkin, että heti synnytyksen jälkeen lantionpohjaliikkeiden lisäksi kannattaa taas opetella hengittämään, nenän kautta syvään sisään ja suun kautta ulos. Coren palautumisen kannalta oikeanlaisella hengityksellä on iso merkitys.

Muutama viikko synnytyksestä

Kesän vaunulenkkejä <3

Tavoitteenani on tehdä paluu treenien pariin raskauden jälkeen mahdollisimman järkevästi ja asteittain. 

Tämä onnistui ihan ok. Toki näin jälkeenpäin ajatellen olen taas oppinut lisää raskauden jälkeisestä liikunnasta ja palautumisesta, joten jos nyt tulisi kolmas kerta, niin taas olisi fiksumpi. Mutta se olisi enemmän hienosäätöä sitten siinä kohtaa. Peruskaava:  lepo - kuntoutus - kevyt paluu treenien pariin- lihaskunnon parantaminen - paluu juoksun pariin, päti tälläkin kertaa. Tosin ei se täysin suoraviivaista ollut ja siihen meni enemmän aikaa, kun olin ajatellut ja matka jatkuu edelleen.  Ilman äitiysfyssarin apua en olisi osannut tehdä ihan kaikkia oikeita asioita, joten edelleen lämmin suositus äitiysfyssarille synnytyksen ja raskauden jälkeen! Haastavinta raskauden jälkeisessä liikunnassa on mielestäni se, kuinka tietää, että on valmis ns. siirtymään seuraavalle tasolle treeneissä ja se ettei yritä tehdä liian aikaisin, liian vaikeita asioita, joihin kroppa ei vielä ole valmis.

Tavoitteenani on myös saada liikunta jälleen säännölliseksi osaksi omaa elämää uudessa elämäntilanteessa kahden lapsen äitinä. 

Jes, kyllä tämäkin on onnistunut ainakin tämän ensimmäisen puolen vuoden aikana, vaikkei se ihan helppoa aina ole aikaa löytää treeneille. Liikunta on ollut varsin säännöllistä (flunssia ym. lukuunottamatta) siitä asti, kun palasin vähitellen treenien pariin 6 viikkoa synnytyksestä. 

Mulla on samaan aikaan itselleni suhteellisen korkea ja matala rima liikunnan suhteen. Siinä mielessä se on korkealla, että haluan treenien olevan säännöllisiä ja teen niitä useamman kerran viikossa. Se on vain mulle parasta, koska oma olo on henkisesti ja fyysisesti parempi kuin liikun ja tässä arjessa se on ihan mun henkireikä, kun omaa aikaa on varsin vähän. Myös liikuntamotivaatio pysyy paremmin yllä, kun treeneistä ei tule ilman hyvää syytä pidempiä taukoja. Toki kipeänä ja todella väsyneenä levätään! 

Toisaalta taas rima on liikunnan suhteen matalalla siinä mielessä, että hyväksyn tämän elämäntilanteen tuomat haasteet. Aikaa ei paljon ole, joten treenit ovat usein nopeita ja lyhyitä. Teen niitä välillä osissa (minitreenejä pitkin päivää), välillä niin, että lapset leikkivät vieressä tai kiipeilevät päälle. Ei ehkä sitä tehokkainta liikuntaa, mutta ainakin treenit tulevat tehtyä. Välillä arkiliikunta on sitä päivän liikuntaa ja sinne koitetaan ujuttaa jotain lihaskuntoa samalla. Määrällisesti (tunteina) en tiedä täytänkö edes liikuntasuosituksia tällä hetkellä, mutta näillä mennään nyt. Elämäntilanne pitää aina huomioida myös liikunnan suhteen ja koittaa ottaa irti sen mitä pystyy. 

Viimeinen tavoitteeni on pyrkiä olemaan armollinen itseäni kohtaan tässä uudessa elämäntilanteessa omien hyvinvointi- ja liikuntatavoitteideni suhteen ja muutenkin. 

Täytyy sanoa, että olen ollut vähän tilanteesta riippuen sekä armollinen itselleni että toisinaan hieman armoton. Välillä pohdin sitä, että mikä on armollisuutta ja mikä vain laiskuutta, hah. Usein armottomuus tulee sellaisista tilanteista, kun alkaa vertaamaan itseään muihin (esim. somessa) ja se on harvemmin hyvä juttu. Usein niissä tilanteissa auttaa, kun taas muistaa sen OMAN elämäntilanteen ja ne omat tavoitteet.  Silloin osaa taas laittaa asiat perspektiiviin ja pystyy olemaan tyytyväinen siihen mitä itse tekee. Se riittää. Täydellisyyteen pyrkiminen ei ollut tavoitteena missään asiassa, niin miksi olisi armoton, jos asiat ei mene täydellisesti? 

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että tämä raskauden jälkeinen palautumismatka on sujunut nyt toisella kertaa armollisemmin ja kärsivällisemmin kuin ensimmäisellä kerralla. Sitä on helpottanut se, että olen tiennyt koko ajan, että ajan kanssa pääsen kyllä takaisin kuntoon, jaksan taas tehdä kovempia treenejä ja pystyn jossain kohtaa juoksemaan taas pidempiä lenkkejä. Se vain vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä sekä toistoa. Kuulostaa ehkä tylsältä ja kurinalaiselta, mutta olen ihan aidosti nauttinut tästä matkasta ja siitä, että olen saanut askel askeleelta kuntoutettua kroppaa raskauden jälkeen. 

Sellaisia liikunta- ja hyvinvointitavoitteita tuli asetettua tälle vuodelle. Nyt mietintämyssyssä on jo ensi vuoden tavoitteet ja niistä kirjoittelen tammikuun puolella. Tavoitteiden asettaminen on mielestäni hyvä juttu niin kauan kun ne tuovat iloa ja lisää hyvää meininkiä omaan tekemiseen. Sitä nämä tämän vuoden tavoitteet ehdottomasti toivat, vaikkei ne koko ajan mielessä aktiivisesti olleetkaan. Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvä liikuntavuosi ja siitä olen tosi iloinen. <3

Oliko teillä asetettuna jotain liikunta-tai hyvinvointitavoitteita tälle vuodelle? Miten ne sujuivat? 

Lue myös:

Katsaus vuoden 2017 liikuntatavoitteisiin

Katsaus vuoden 2016 liikuntatavoitteisiin


<3: Karoliina

Seuraa myös Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun 

/ Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä   

Liikunta ja alkuraskaus

Tasan vuosi sitten olimme Madridissa viettämässä syksyä mieheni työn vuoksi ja minä elelin alkuraskauden suhteellisen haastavia aikoja. Väsymys ja huono olo olivat kavereina useamman viikon ja huono olo oli sellaista jatkuvaa "24/7 huonoa oloa". Tulimme Suomeen juhlimaan esikoisen 2-vuotissynttäreitä juuri näihin aikoihin marraskuussa ja lennolla pyörryin (onneksi ollessani istumassa ja virkosin ihan heti). Synttäri-iltaa vietin pää vessanpöntössä ja olo oli karmea! Täytyy sanoa, että nyt  kun vuosi on kulunut alkuraskaudesta, olen hyvin iloinen, että tuo vaihe on takanapäin enkä kaipaa sitä ollenkaan. Alkuraskaus voi olla todella haastavaa aikaa kaikinpuolin, vaikka toki se on  kaiken sen mahdollisen kärsimisen arvoista!<3 

Itseäni helpotti alkuraskaudessa lähes jatkuva hiilaripainoitteisten ruokien syöminen eli saatoin olla syömässä vaikka tunnin välein jotain pientä, koska se piti huonoa oloa jokseenkin hallinnassa. Normaalit ruuat, joita yleensä rakastan eli esimerkiksi ruokaisat salaatit ja kasvispainoitteiset lämpimät ruuat eivät juuri maistuneet. Eikä myöskään kahvi! Olin todellinen höttöhiilari queen siinä kohtaa, mutta mielestäni on parempi syödä sitä mikä maistuu ja tuntuu hyvältä. Onneksi ne terveellisemmät vaihtoehdot alkoivat maistumaan sitten raskauden edetessä, kun olot helpottivat, mutta toki paino nousi alkuraskaudessa suositeltua enemmän, koska söin vähän mitä sattuu ja teki mieli. Se on kuitenkin näköjään omalle kropalleni se tapa toimia, koska sama oli molemmissa raskauksissa. 

Alkuraskaudessa huomasin myös, että (riittävän kevyt) liikunta usein auttoi vähentämään pahaa oloa. Kävely ja raitis ilma olivat itselleni hyviä keinoja saada oloa hieman paremmaksi. Juoksun suhteen kuuntelin kroppaa tarkasti. Välillä pieni juoksulenkki tuntui hyvältä, välillä koko ajatus juoksemisesta ällötti enkä silloin tietenkään juossut. Kun kropassa on huono olo melkein koko ajan, juoksun iskutus saattaa olla viimeinen asia, mitä haluaa silloin tehdä! :D  

Kotona tein alkuraskauden aikanakin lyhyitä lihaskuntotreenejä päivän olotilan mukaan. Välillä 20 minuuttia, joskus 15 minuuttia tai jopa vähemmän, ne olivat usein circuit-treenejä käyttäen joko oman kehonpainoa ja/tai käsipainoja. Ihan lyhyet treenit nostattivat mielialaa ja saivat itselleni sellaisen olon, että "tein edes jotain". Kun on tottunut liikkumaan paljon, on alkuraskaus usein vähän shokki. Ulkoisesti ei vielä näytä juurikaan raskaana olevalta, mutta sisäisesti kaikki heittää yhtäkkiä häränpyllyä ja sormenpäätä pienempi tyyppi vatsan pohjalla ottaa koko laivan ohjaukseen. 

Itselleni teki hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin pitää liikuntaa säännöllisenä myös alkuraskaudessa. Aina treenin tekeminen ei huvittanut, jos väsytti tai olo ei ollut niin hyvä, mutta useimmiten ihan lyhyt treeni piristi ja paransi oloa. Toki silloin kun todella väsytti ja tunsin, että kroppa kaipaa lähinnä lepoa, niin lepäsin.

Alkuraskaus on siinä mielessä liikunnan kannalta mukavaa aikaa, että vielä ei tarvitse miettiä liikunnan suhteen muuta kuin omaa oloa ja miltä joku liike tuntuu. Periaatteessa ei vielä ole esimerkiksi lihaskuntoon liittyviä rajoituksia, kuten myöhemmin raskaudessa, jos haluaa pyrkiä välttämään tekemästä hallaa lantionpohjalle ja vatsalihasten erkaumalle. Kroppaa kuuntelemalla pääsee alkuraskaudessa mielestäni pitkälle. Oma kroppa sanoi jo hyvin aikaisessa vaiheessa raskautta, että esimerkiksi vatsarutistukset ja monet muut suoraan vatsalihakseen kohdistuvat liikkeet kannattaa jättää pois. Ne eivät tuntuneet hyvältä itselleni alkuraskaudessakaan ja myöhemmin toki jäivät pois ihan siitä syystä, että suoran vatsalihaksen treenaaminen voi pahentaa erkauman syntymistä ja/tai hidastaa sen palautumista raskauden jälkeen. 

Ja ei, ei täällä tosiaan ole uutta vauva- tai raskauskuumetta! :D <3 Nämä raskausajan liikuntajutut vain ovat super kiinnostavia itselleni ja niihin on kiva palata muistoissa :) 

Alkuraskauden fiiliksiä ja liikuntajuttuja voit lukea myös tästä postauksesta http://www.candyontherun.com/2017/11/ensimmainen-kolmannes-rv-5-9.html

Ja tässä kiva artikkeli liikunnasta raskauden aikana. 

Onko täällä lukijoissa tällä hetkellä raskaana olevia? Miten te voitte ja miten teidän liikuntajutut sujuu vai sujuuko? 

Minä suuntaan tänään taas käymään äitiysfyssarilla SUHK Mamassa (*yhteistyö) ja odotan innolla mitä uusia kuntoutusharjoituksia saan Terhiltä ja miltä tilanne lantionpohjan ja keskivartalon suhteen näyttää nyt 5kk synnytyksestä! 

Kivaa viikon jatkoa, 
Karoliina 

Seuraa Instagramissa treenijuttuja @candyntreenit

Oma liikuntahistoriani

Liikuntahistoriani. Aihe, josta en ainakaan muistaakseni ole koskaan aikaisemmin täällä blogissa kirjoittanut. Tänään lähdetään matkalle vuosien takaa tähän päivään liikuntaharrastusten osalta! <3

Taitoluistelu

Mun ihan ensimmäinen varsinainen liikuntaharrastus oli taitoluistelu, jonka aloitin viisivuotiaana (tämä aloitusikä piti tarkistaa äidiltäni). Muistan itse, etten lapsena ollut mitenkään liikunnallinen. Olin vähän pyöreä pikkutyttönä ja se, jota ei valittu koululiikunnassa ensimmäisenä joukkueisiin. Tällä taustalla oli ehkä vähän hassua, että valitsin ensimmäiseksi harrastuksekseni juuri taitoluistelun, mutta onneksi valitsin!  

Taitoluisteluseurani oli HTK eli Helsingin taitoluisteluklubi, jossa luistelin noin viisi vuotta. Opin ihan hyväksi perusluistelijaksi ja suoritin viisi luistelumerkkiäkin, mutta siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt oppia tulppi, luistelu-urani katkesi. Osittain siihen vaikutti myös se, että ratsastus vei voiton, kun lauantaiaamun luisteluharkat ja ratsastustunti olivat samaan aikaan. Rakastan kuitenkin edelleen taitoluistelua, mutta nykyään enemmän fanituspohjalta. Luistimilla olen ollut viimeksi useampi vuosi sitten, vaikka joka talvi sanon, että olisipa ihanaa päästä luistelemaan. En vain halua luistella ihan millä tahansa luistimilla, vaan ne pitäisi olla kunnon tukevat taitoluistimet! ;) Ehkä vielä jonain päivänä liityn johonkin aikuisten muodostelmaluisteluporukkaan, sillä muodostelma kiinnosti jo lapsena, mutta se jäi tosiaan toisen rakkaan harrastuksen eli ratsastuksen jalkoihin. Toinen laji, joka kiinnosti myös aikoinaan oli jääkiekko! Vitsi, mitäköhän olisi käynyt jos olisin alkanut pelaamaan lätkää? :D Sitä en koskaan saa tietää. 

Ratsastus

Ratsastus oli toinen oma "lapsuudenlajini" ja sen aloitin 9 vuotiaana yhdessä siskoni kanssa. Menimme alkeiskurssille Leppävaaran ratsastuskoululle ja jatkoimmekin Leppävaarassa ratsastusta useita vuosia. Meillä oli myös jossain kohtaa useamman vuoden omat hoitohevoset ja kilpailimme seurakisoissa niin koulu-kuin esteratsastuksessakin. Tallilta ja ratsastuspiireistä mulla on paljon hyviä muistoja niin nuoruusvuosilta kuin myöhemminkin ja se oli todella iso osa elämää monta vuotta. Vuonna 2007 vaihdoimme ratsastamaan Primus Tallille ja siellä ratsastin kevääseen 2015 asti, kunnes ratsastus jäi tauolle ensimmäisen raskauden myötä. Sitä tuli harrastettua tasan 20 vuotta ja ihan varmasti palaan vielä satulaan jonain päivänä, kun aikaa (ja rahaa) on vähän enemmän taas käytettävissä omiin harrastuksiin. Itse asiassa tuli kyllä juuri nyt ikävä satulaan, kun etsin näitä kuvia tähän postaukseen ja löysin monta kuvaa vanhoista ihanista heppakavereista! <3

Palermo eli Pate, joka opetti mulle tosi paljon esteratsastuksesta.

Gandalf de Kalvarie, ihana oppimestari hänkin <3

Laskettelu

Laskettelu oli meidän perheen yhteinen harrastus omassa lapsuudessani ja vielä nuoruusvuosinakin. Kävimme ainakin kerran talvessa laskemassa jossain ja ensimmäisen kerran olin suksilla kolmevuotiaana. Nyt aikuisiällä laskettelu on jäänyt todella vähälle ja viimeksi olen ollut suksilla useampi vuosi sitten. Uskon kuitenkin, että taidot pysyy, vaikka varmasti vähän ruosteessa nyt ovatkin!

Juoksu

Rakas harrastukseni juoksu alkoi satunnaisilla juoksulenkeillä joskus vuosien 2004-2005 välillä. Muistan, että lähdin meidän lapsuudenkodista lenkille ja juoksin ehkä 3km ja tulin posket punaisina innoissani takaisin. Huomasin pian, että juoksu oli tosi tehokasta liikuntaa, mutta  säännöllistä harrastusta siitä ei vielä alkuvuosina tullut. Vuonna 2009 innostuimme muutaman ystäväni kanssa treenaamaan vähän enemmän ja otimme yhdessä tavoitteeksi Naisten Kympin, joka oli ensimmäinen juoksutapahtumani.  Siitä innostus kasvoi ja harjoittelimme ensimmäiselle puolimaratonille vuonna 2010, jolloin olin 25-vuotias. Siitä se sitten lähti; kunnon juoksuhurahdus ja tähän mennessä olen juossut 20 puolimaratonia ja 4 maratonia. Juoksu on pysynyt mukana elämässä tuosta 2009 vuodesta lähtien toki elämäntilanteet huomioonottaen. Raskauksien vuoksi ja yhden loukkaantumisenkin takia on ollut taukoja, mutta aina silti palaan rakkaan harrastuksen pariin.

Juoksua Madridissa rattaiden kanssa syksyllä 2017

Juoksua saaristossa kesällä 2017

Ryhmäliikunta

Ryhmäliikuntaan tutustuin ihan ensimmäistä kertaa ollessani opiskelijavaihdossa Borlängessä, Ruotsissa keväällä 2007, 22-vuotiaana. Sitä ennen en ikinä ollut käynyt ryhmäliikuntatunneilla. Voin kuitenkin kiittää Friskis&Svettis Borlängeä siitä, että rakkaus ryhmäliikuntaan sai alkunsa. Saman vuoden syksyllä aloitin työskentelyn Esport yhtiöissä asiakaspalvelijana, ja  työsuhde-etuna oli se, että jumppia ja kuntosalia pääsi käyttämään ilmaiseksi. Esport-vuosina (olin siellä töissä 5 vuotta) tulikin käytyä paljon ryhmäliikuntatunneilla (Bodypump, Bodyattack, Bodystep, core taisivat olla suosikkeja). Jossain kohtaa vaihdoin Elixialle jumppiin, koska työpaikalla treenaaminen ei aina ollut niin rentouttavaa. Jäsenyydet liikuntakeskuksiin on kuitenkin ollut nyt viime vuosina tauolla, sillä koen, että koti- ja ulkotreenit ovat olleet itselleni se helpoin valinta vauva- ja taaperoarjessa. Mutta, varmasti palaan vielä ryhmäliikunnan pariin joskus myöhemmin. Nytkin välillä kaipailen sitä, että pääsisi hyvälle tunnille ohjattavaksi ja saisi imeä energiaa muista liikkujista! 

Koti- ja ulkotreenit

Kotitreenit mulla astuivat kuvaan lapsen saannin myötä. Aikaa ei enää ollut niin paljon käytettävissä treeneihin ja helpointa oli tehdä treeni esimerkiksi lapsen nukkuessa päiväunia tai välillä toki jumppailla myös hereilläolo aikana. Ihan viime vuosina olen myös alkanut treenaamaan enemmän ulkona esimerkiksi vaunulenkeillä, leikkipuistossa, hiekkalaatikon äärellä tai mökillä. Kotitreeneihin olen vuosien varrella käyttänyt paljon erilaisia inspiraationlähteitä ja palveluita. Esimerkiksi

• Treenaakotona.com-palvelua
• Somesta/blogeista löytyviä treenejä (FB/Insta/Youtube)
• Kayla Itsinesin BBG-ohjelmaa
• Popsugar Fitnessin treenejä
• Fitness Blenderin treenejä 
• Jessica Valantin pilatestreenejä (nämä käytössä nyt!)

Nykyään osaan myös rakentaa ja suunnitella itselleni treenejä, mutta monesti on kiva, että joku muu on suunnitellut ne ja itse voi vaan tehdä. Useimmiten treenit on tällä hetkellä kestoltaan maksimissaan puoli tuntia, usein teen myös lyhyempiä minitreenejä. Määrällisesti tulee siis nykyään liikuttua paljon vähemmän. Koen kuitenkin, että olen ollut nyt lähivuosina paremmassa kunnossa, kuin aikaisemmin, kun treenasin paljon enemmän. Nykyään ehkä osaa käyttää sen vähäisen ajan tehokkaammin ja on myös järkevämpi tehtävien treenien suhteen. Vähemmän on nykyään enemmän!

Liikunta on kulkenut vahvasti mukana myös raskausaikoina <3

Hyötyliikunta

Meillä on ollut lähes aina perheessä koira, joten koiran kanssa kävely on kulkenut mukana vuosikaudet. Kävely muodostaa nykyään tosi ison osan omasta liikuntapaletista. Sen huomaa etenkin silloin, jos käveleminen jää vähemmälle jostain syystä. Muuta hyötyliikuntaa kuin kävelyä en juuri harrasta. 

Siitä asti kun 20-vuotiaana aloitin liikkumaan ryhmäliikuntatunneilla, en ole oikeastaan pitänyt mitään pidempiä taukoja liikkumisessa, vaan liikunta on kulkenut mukana eri tavalla eri elämänvaiheissa ja motivaatio liikkua on säilynyt. Omille lapsilleni haluaisin antaa liikunnallisen elämän mallin jo ihan pienestä lähtien. Pidän tärkeänä sitä, että lapsia kannustetaan liikkumaan leikin varjolla mahdollisimman paljon. Se, että juostaan, hypitään, loikitaan, seikkaillaan metsässä, jumpataan äidin ja isin kanssa ja tehdään kaikkea aktiivista on vaan mun mielestä tosi kivaa niin itselle kuin lapsillekin.  Lapsen ei tarvitse välttämättä alkaa pienestä pitäen harrastamaan jotain tiettyä lajia, mutta on mahtavaa, jos hän arjessa liikkuu ja saa liikunnasta osan omaa elämää jo aikaisessa vaiheessa. Ja nimenomaan sen fiiliksen, että liikkuminen on kivaa! <3 Ilman, että se olisi kivaa, en usko, että jaksaisin liikkua. Tärkeintä on mun mielestä löytää ne omat lajit, jotka motivoivat ja tuovat iloa juuri itselle. 

Olisi ihan mahtavaa kuulla teidän liikuntahistoriasta! Haastan muitakin bloggaajia kertomaan siitä omalla postauksella ja teitä muita jättämään kommentin. Harrastitko lapsena liikuntaa? Mitkä oli sun laji tai lajit? Oletko aina liikkunut? Onko ollut taukoja? Olisi mielenkiintoista kuulla! :)

Kivaa viikkoa! 

-Karkki

Seuraa Instagramissa treenijuttuja @candyntreenit

Ajatuksia liikunnasta vauva-arjessa

Vauva-arkea on ensi viikolla takana viisi kuukautta. Viisi kuukautta vuoristorataa! ;) Ehkä moni vauvan äiti voi samaistua siihen, että välillä tuntuu siltä, että olet ihan huipulla, vauva-arki on ihanaa, kaikki sujuu eikä edes väsytä. Välillä taas olet siellä aivan pohjalla, aivot eivät väsymyksestä toimi kunnolla ja kaikki on vähän harmaata. Tämä vuoristorata voi mennä ylös-alas yhden päivän sisällä tai viikossa voi olla useampi ihan huippupäivä ja sitten muutama kökkö päivä peräkkäin.. Sellaista se vauva (+taaperoarki) on ainakin täällä! 

Sanomattakin on selvää, että tällaisessa elämänvaiheessa voi liikunnan harrastaminen olla haastavaa ja siinä on oltava armollinen itselleen. Välillä se armollisuus on itselleni ainakin hankalaa, kun helposti vertaa omaa liikkumistaan joko omaan liikkumiseen (ja kuntoon) ennen raskautta tai sitten esimerkiksi somessa johonkin muuhun samassa tilanteessa olevaan tai niihin, joiden kanssa ennen juoksi juoksukisoissa ;) Mutta, vertailu on kuitenkin tässäkin asiassa huono eikä se kannata. Sen tietää kyllä järjellä ajateltuna, mutta välillä se on vaikeaa. Itse olen ainakin tehnyt töitä sen suhteen, että hyväksyn tämänhetkisen elämäntilanteen realiteetit liikunnan (ja toki monen muunkin asian) suhteen ja pyrin ottamaan tästä tilanteesta nyt kaiken irti. Elämään siinä kuuluisassa hetkessä, koska aika menee tosi nopeasti. 

Tärkeätä on myös suhteuttaa liikkuminen omaan jaksamiseen. Jos väsyttää tosi paljon ja unet on ihan persiistä, niin silloin on turha lähteä rehkimään liikaa. Se ei tee hyvää ja voi pidemmän päälle, jopa aiheuttaa ylikunnon. Kropan kuuntelu nousee mielestäni vauva-arjen liikunnassa ihan äärimmäisen tärkeäksi. Mitä kroppa kaipaisi juuri tänään? Ehkä lyhyen lihaskuntotreenin ja venyttelyä? Pelkkää venyttelyä ja foam rollailua? Kävelylenkin? Pilatestreenin? Kokonaan lepoa? Kun löytää ne omat vauva-arjessa toimivat tavat liikkua, jotka tuovat itselle iloa ja jaksamista, niin niistä on helpompi pitää kiinni.

Itselleni liikunta on tärkeätä ja olen pyrkinyt liikkumaan säännöllisesti myös vauva-arjessa. Liikunta tuo hetken omaa aikaa ja paljon jaksamista arkeen. Se on itselleni parasta mielenterapiaa ja tuo hyvää oloa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ajallisesti en tällä hetkellä liiku varmastikaan niin paljon kuin joskus aikaisemmin, mutta pyrin käyttämään varsinaiset treenihetket tehokkaasti. Useimmiten teen treenin päiväuniaikaan, keskellä päivää. Olen koittanut myös oppia pois siitä ajattelusta, että liikuntaa olisi vain ne varsinaiset treenit ja ilokseni olen huomannut kuinka paljon enemmän nykyään puhutaankin hyötyliikunnan merkityksestä ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen! Äitiyslomalla hyötyliikuntaan on todella paljon mahdollisuuksia, jos ne haluaa käyttää. Vaunulenkit vauvan kanssa, taaperon perässä juokseminen, yhteiset jumppahetket olkkarin matolla, muutamat kyykyt ja punnerrukset hiekkalaatikon reunalla tai leikkimaton äärellä, askelkyykkykävelyt kävelylenkin aikana jne. kaikki lisäävät oman osansa liikuntapottiin! <3 

Vauva-arjen liikunnassa ja raskaudesta palautuessa olen myös joutunut astumaan omalle epämukavuusalueelle ja opettelemaan uusia liikuntamuotoja, kuten pilatesta ja erilaisia syvien vatsalihasten ja lantionpohjan harjoituksia. Nämä jutut olivat joskus aikaisemmin mulle ihan plaah..niin tylsiä ettei oikein huvittanut niihin paneutua kunnolla, koska halusin mielummin tehdä kovempia hikitreenejä. Nyt kun olen "joutunut" tekemään niitä olosuhteiden pakosta saadakseni kroppaa toimimaan paremmin raskauden jälkeen, olen huomannut kuinka hyvin ne toimivat. Ja se kun huomaa, että edistystä tapahtuu usein myös ruokkii motivaatiota, asiassa kuin asiassa. <3

Kotitreenit ja lenkkeily ovat oman vauva-arkeni pääliikuntamuotoja, mutta tiedän myös, että nykyään löytyy  paljon erilaisia jumppia joihin voisi lähteä yhdessä vauvankin kanssa. Jos sellaiset olisi sun juttu niin eikun googlaamaan, mistä löytyy asuinpaikkkasi läheltä äiti-vauvajumppia! :) Ja jos sulla on vinkata hyviä sellaisia, niin kerro ihmeessä kommenttiboksissa. Ehkä joku muukin mama innostuu! 

Kahvi mukaan ja lenkille ;)

Itse koen myös, ettei vauva-arjessa kannatta asettaa liian kovia tavoitteita liikunnan suhteen. Mitä on "liian kovat tavoitteet" itse kullekin varmasti vaihtelee, mutta jos liikunnasta tulee stressinaihe, niin se on mielestäni turhaa tässä elämäntilanteessa, joka voi olla omalla tavallaan stressaava ja väsyttävä muutenkin. Tässä palataan siihen, että vauva-arjen liikunnan tulisi olla jaksamista lisäävää ja voimaannuttavaa, ei liian väsyttävää ja rankkaa. 

Ihania liikuntahetkiä siis kaikille <3 Millaisia ajatuksia teillä on liikunnasta vauva-arjessa? 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa: blogia ja arkea: candyontherun 
treenejä ja ruokajuttuja: candyntreenit 
/ Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä