Liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvät tavoitteeni vuodelle 2018 eivät olleet kovin suuria ja mahtipontisia, mutta ne taisivat olla juuri oikeanlaisia tälle vuodelle, josta olin puolet raskaana ja puolet palautumassa raskaudesta. Kirjoittelin tavoitteistani viime tammikuussa ja totuuden nimessä ne eivät juurikaan ole sen jälkeen olleet mielessä. On kuitenkin mukava palata niihin jälkeenpäin ja pohtia miten ne lopulta sujuivat. Kursivoidulla aina lainaus vuoden alussa kirjoitetusta postauksesta.
Liikunta- ja hyvinvointitavoitteet vuodelle 2018 ja miten ne lopulta sujuivat
Päätavoite on tänä vuonna selvitä raskaudesta mahdollisimman hyvinvoivana ja saada lopputuloksena terve vauva! <3
No, me tiedämme tässä kohtaa, että tämä päätavoite täyttyi ja siitä olen äärettömän kiitollinen! <3 Meillä on terve, ihana vauva ja raskaus sujui loppuun asti varsin hyvinvoivana ja aktiivisena. Synnytys oli haastava jälleen, mutta sujui vähemmillä vaurioilla kuin ensimmäisellä kerralla, mistä myös luonnollisesti olen kiitollinen. Se teki toipumisen synnytyksestä ihan ensipäivinä synnytyksen jälkeen helpommaksi kuin ensimmäisellä kerralla.
Tavoitteenani on pysyä raskauden aikana mahdollisimman aktiivisena eli pitää arkiliikunta mukana päivittäin. Tämä tarkoittaa kävelylenkkejä, portaiden kiipeämistä, pieniä jumppailuhetkiä leikkipuistossa tai kotona, leikkiä taaperon kanssa jne. Toki oma vointi huomioiden! <3
Tämä tavoite täyttyi myös mielestäni hyvin ja sain elellä raskauden loppuun asti ilman sen suurempia raskausvaivoja. Toki arkiliikunta kävi haastavammaksi masun kasvaessa ja etenkin taaperon nostelu ja kantaminen oli välillä todella rankkaa, mutta aktiivisena pysyminen onnistui ja teki hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin.
 |
| Raskausviikolla 26 jumppaa Madridin kodissa |
Asetan myös tavoitteekseni arkiliikunnan lisäksi 3 varsinaista treenikertaa viikossa raskauden aikana.
3 varsinaista treenikertaa viikossa raskauden aikana toteutui kyllä. Raskausaikana tein tosi paljon lihaskuntotreeniä huomioiden raskausajan rajoitteet. Seurasin toisesta kolmanneksesta alkaen tätä raskausajan treeniopasta ja tykkäsin sen treeneistä tosi paljon! Oli helppoa, kun joku oli suunnitellut nimenomaan raskausaikaan sopivat, turvalliset ja tehokkaat treenit, joita pystyi vain noudattamaan eikä tarvinnut aina itse miettiä onko jokin tietty liike raskausaikaan sopiva vai ei. Lämmin suositus tuolle oppaalle! Tosin kannattaa huomioida, että se on englanninkielinen, jolloin helpottaa, jos liikkeiden nimet ovat etukäteen tuttuja ja suoritustekniikat myös, sillä treenit on vain listattu. (Jos kiinnostaa, niin kysy lisää, voin selittää paremmin!)
Yksi kokonaisvaltaisiin hyvinvointiin liittyvä tavoite raskauden aikana on nukkua riittävästi. Niin kauan, kun itselläni on jossain määrin mahdollisuus kontrolloida unien määrä, toivon pystyväni sen hyödyntämään! ;) Tilanne on varmasti toinen sitten, kun vauva syntyy.
Hah, raskauden aikana nukuin suurimmaksi osaksi kuin pieni possu! Jos heräsin yöllä vessahätään, niin nukahdin pian uudestaan..Uni on ehkä parasta, mitä tiedän ja jos olisi voinut toivoa joululahjaksi täysiä öitä ja 8 tuntia unta putkeen, niin en muuta toivoisikaan... Harmi, ettei oikein varastoon nukkuminen onnistu. Tämä tavoite kyllä siis onnistui raskauden aikana.
Neljäs raskausajan hyvinvointiin liittyvä tavoitteeni koskee ruokavaliota. Ensimmäisessä raskaudessa otin turhan usein sen asenteen, että "voin herkutella, koska olen raskaana" ja herkuttelu meni ihan överiksi etenkin viimeisen kuukauden aikana ja vauvan synnyttyä. Nyt tavoitteeni on olla syömisten suhteen hieman järkevämpi, mikä tarkoittaa vähemmän herkkuja ja enemmän terveellistä kotiruokaa, myös ihan loppuraskaudesta, kun tiedän, että se on huomattavasti vaikeampaa.
Heh, tämä tavoite tavallaan mielestäni täyttyi ja onnistui siinä mielessä, että en raskauden aikana päästänyt herkuttelua lähtemään ihan käsistä ja söin pääasiassa järkevästi. Toki huomattavasti hiilaripainoitteisemmin ja välillä enemmän kuin normaalisti. Henkisesti siis tuntui siltä, että ruokavalio pysyi enemmän "hallussa" kuin ekassa raskaudessa, mutta fyysisesti kerrytin toisessa raskaudessa enemmän kiloja (23kg) kuin ensimmäisessä (20kg), joten ei se ruokavalion pysyminen "hallussa" ainakaan kiloihin vaikuttanut! :D Ruokavalion kanssa olisi siis varmasti voinut olla vieläkin tarkempi, mutta toisaalta ihan hyvin se meni näinkin. Kilot ovat nyt 7kk synnytyksestä muutamaa lukuunottamatta karisseet pois.
Vauvan synnyttyä haluan antaa kropan rauhassa palautua ennen varsinaista treenien pariin palaamista. Tällä kertaa tavoitteenani on tehdä lantionpohjaa ja vatsalihaksia kuntouttavia harjoituksia ennen varsinaista treeneihin paluuta.
Check! Aloin kuntouttamaan kroppaa raskauden jälkeen noin 3 viikkoa synnytyksestä muillakin kuin pelkillä lantionpohjan supisteluliikkeillä. Niistä lisää tässä postauksessa. Liikkeet, joita tein olivat varmasti oikeansuuntaisia, mutta haasteena oli se (näin jälkeenpäin ajateltuna), etten osannut kunnolla tuoda hengitystä aluksi mukaan liikkeisiin ja sillä on todella iso merkitys siihen, että kuntouttavat liikkeet toimii optimaalisesti. Sanoisinkin, että heti synnytyksen jälkeen lantionpohjaliikkeiden lisäksi kannattaa taas opetella hengittämään, nenän kautta syvään sisään ja suun kautta ulos. Coren palautumisen kannalta oikeanlaisella hengityksellä on iso merkitys.
Tavoitteenani on tehdä paluu treenien pariin raskauden jälkeen mahdollisimman järkevästi ja asteittain.  |
| Muutama viikko synnytyksestä |
 |
| Kesän vaunulenkkejä <3 |
Tämä onnistui ihan ok. Toki näin jälkeenpäin ajatellen olen taas oppinut lisää raskauden jälkeisestä liikunnasta ja palautumisesta, joten jos nyt tulisi kolmas kerta, niin taas olisi fiksumpi. Mutta se olisi enemmän hienosäätöä sitten siinä kohtaa. Peruskaava: lepo - kuntoutus - kevyt paluu treenien pariin- lihaskunnon parantaminen - paluu juoksun pariin, päti tälläkin kertaa. Tosin ei se täysin suoraviivaista ollut ja siihen meni enemmän aikaa, kun olin ajatellut ja matka jatkuu edelleen. Ilman äitiysfyssarin apua en olisi osannut tehdä ihan kaikkia oikeita asioita, joten edelleen lämmin suositus äitiysfyssarille synnytyksen ja raskauden jälkeen! Haastavinta raskauden jälkeisessä liikunnassa on mielestäni se, kuinka tietää, että on valmis ns. siirtymään seuraavalle tasolle treeneissä ja se ettei yritä tehdä liian aikaisin, liian vaikeita asioita, joihin kroppa ei vielä ole valmis.
Tavoitteenani on myös saada liikunta jälleen säännölliseksi osaksi omaa elämää uudessa elämäntilanteessa kahden lapsen äitinä. 
Jes, kyllä tämäkin on onnistunut ainakin tämän ensimmäisen puolen vuoden aikana, vaikkei se ihan helppoa aina ole aikaa löytää treeneille. Liikunta on ollut varsin säännöllistä (flunssia ym. lukuunottamatta) siitä asti, kun palasin vähitellen treenien pariin 6 viikkoa synnytyksestä.
Mulla on samaan aikaan itselleni suhteellisen korkea ja matala rima liikunnan suhteen. Siinä mielessä se on korkealla, että haluan treenien olevan säännöllisiä ja teen niitä useamman kerran viikossa. Se on vain mulle parasta, koska oma olo on henkisesti ja fyysisesti parempi kuin liikun ja tässä arjessa se on ihan mun henkireikä, kun omaa aikaa on varsin vähän. Myös liikuntamotivaatio pysyy paremmin yllä, kun treeneistä ei tule ilman hyvää syytä pidempiä taukoja. Toki kipeänä ja todella väsyneenä levätään!
Toisaalta taas rima on liikunnan suhteen matalalla siinä mielessä, että hyväksyn tämän elämäntilanteen tuomat haasteet. Aikaa ei paljon ole, joten treenit ovat usein nopeita ja lyhyitä. Teen niitä välillä osissa (minitreenejä pitkin päivää), välillä niin, että lapset leikkivät vieressä tai kiipeilevät päälle. Ei ehkä sitä tehokkainta liikuntaa, mutta ainakin treenit tulevat tehtyä. Välillä arkiliikunta on sitä päivän liikuntaa ja sinne koitetaan ujuttaa jotain lihaskuntoa samalla. Määrällisesti (tunteina) en tiedä täytänkö edes liikuntasuosituksia tällä hetkellä, mutta näillä mennään nyt. Elämäntilanne pitää aina huomioida myös liikunnan suhteen ja koittaa ottaa irti sen mitä pystyy.
Viimeinen tavoitteeni on pyrkiä olemaan armollinen itseäni kohtaan tässä uudessa elämäntilanteessa omien hyvinvointi- ja liikuntatavoitteideni suhteen ja muutenkin. Mulla on samaan aikaan itselleni suhteellisen korkea ja matala rima liikunnan suhteen. Siinä mielessä se on korkealla, että haluan treenien olevan säännöllisiä ja teen niitä useamman kerran viikossa. Se on vain mulle parasta, koska oma olo on henkisesti ja fyysisesti parempi kuin liikun ja tässä arjessa se on ihan mun henkireikä, kun omaa aikaa on varsin vähän. Myös liikuntamotivaatio pysyy paremmin yllä, kun treeneistä ei tule ilman hyvää syytä pidempiä taukoja. Toki kipeänä ja todella väsyneenä levätään!
Toisaalta taas rima on liikunnan suhteen matalalla siinä mielessä, että hyväksyn tämän elämäntilanteen tuomat haasteet. Aikaa ei paljon ole, joten treenit ovat usein nopeita ja lyhyitä. Teen niitä välillä osissa (minitreenejä pitkin päivää), välillä niin, että lapset leikkivät vieressä tai kiipeilevät päälle. Ei ehkä sitä tehokkainta liikuntaa, mutta ainakin treenit tulevat tehtyä. Välillä arkiliikunta on sitä päivän liikuntaa ja sinne koitetaan ujuttaa jotain lihaskuntoa samalla. Määrällisesti (tunteina) en tiedä täytänkö edes liikuntasuosituksia tällä hetkellä, mutta näillä mennään nyt. Elämäntilanne pitää aina huomioida myös liikunnan suhteen ja koittaa ottaa irti sen mitä pystyy.
Täytyy sanoa, että olen ollut vähän tilanteesta riippuen sekä armollinen itselleni että toisinaan hieman armoton. Välillä pohdin sitä, että mikä on armollisuutta ja mikä vain laiskuutta, hah. Usein armottomuus tulee sellaisista tilanteista, kun alkaa vertaamaan itseään muihin (esim. somessa) ja se on harvemmin hyvä juttu. Usein niissä tilanteissa auttaa, kun taas muistaa sen OMAN elämäntilanteen ja ne omat tavoitteet. Silloin osaa taas laittaa asiat perspektiiviin ja pystyy olemaan tyytyväinen siihen mitä itse tekee. Se riittää. Täydellisyyteen pyrkiminen ei ollut tavoitteena missään asiassa, niin miksi olisi armoton, jos asiat ei mene täydellisesti?
Kaiken kaikkiaan sanoisin, että tämä raskauden jälkeinen palautumismatka on sujunut nyt toisella kertaa armollisemmin ja kärsivällisemmin kuin ensimmäisellä kerralla. Sitä on helpottanut se, että olen tiennyt koko ajan, että ajan kanssa pääsen kyllä takaisin kuntoon, jaksan taas tehdä kovempia treenejä ja pystyn jossain kohtaa juoksemaan taas pidempiä lenkkejä. Se vain vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä sekä toistoa. Kuulostaa ehkä tylsältä ja kurinalaiselta, mutta olen ihan aidosti nauttinut tästä matkasta ja siitä, että olen saanut askel askeleelta kuntoutettua kroppaa raskauden jälkeen.
Sellaisia liikunta- ja hyvinvointitavoitteita tuli asetettua tälle vuodelle. Nyt mietintämyssyssä on jo ensi vuoden tavoitteet ja niistä kirjoittelen tammikuun puolella. Tavoitteiden asettaminen on mielestäni hyvä juttu niin kauan kun ne tuovat iloa ja lisää hyvää meininkiä omaan tekemiseen. Sitä nämä tämän vuoden tavoitteet ehdottomasti toivat, vaikkei ne koko ajan mielessä aktiivisesti olleetkaan. Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvä liikuntavuosi ja siitä olen tosi iloinen. <3
Oliko teillä asetettuna jotain liikunta-tai hyvinvointitavoitteita tälle vuodelle? Miten ne sujuivat?
Lue myös:
Seuraa myös Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun
