torstai 5. heinäkuuta 2018

Miksi odottaa ainakin 6 viikkoa raskauden jälkeen ennen kuin alkaa treenaamaan?

Päätin jo hyvissä ajoin raskauden aikana, että odotan ainakin 6 viikkoa synnytyksen jälkeen ennen kuin aloitan varsinaiset treenit. Tämähän on myös suositus, mutta paljon kuulee tarinoita, kuinka juoksulenkille on lähdetty kaksi viikkoa synnytyksestä tai pumppaileman salille isoilla painoilla. Houkutus on kova etenkin silloin, kun kroppa tuntuu pian synnytyksen ja raskauden jälkeen hyvältä ja "toipuneelta". Tällöin on helppo unohtaa, mitä kaikkea se on käynyt läpi viimeisen 9 kuukauden aikana. 



Vaikka vauva tulee ulos vatsasta, ei se tarkoita, että kaikki  kropassa palautuu entiselleen heti. Raskauden aikana on tapahtunut isoja muutoksia, joiden palautuminen vie aikansa. Vatsa on kasvanut ja venynyt, sisäelimet ovat siirtyneet paikoiltaan kasvavan kohdun tieltä, nivelet löystyneet, verimäärä lisääntynyt, hormoonit jyllänneet, lihakset usein heikentyneet ja tämän päälle synnytys tuo monille lisävaurioita. Kun ajattelee asiaa tältä kantilta on 6 viikon "toipumisaika" raskauden ja synnytyksen jälkeen oikeasti todella lyhyt. 

Oma synnytykseni sujui tällä kertaa varsin hyvin ja oma olo oli huomattavasti parempi nopeammin kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Myös raskausaika sujui hyvin ja pystyin liikkumaan ihan loppuun saakka. Itselleni onkin ollut henkisesti haastavinta juuri odottaa sitä, että pääsen kunnolla liikkumaan, koska olo tuntuu jo niin hyvältä. Tiedän kuitenkin, että maltti on valttia ja toipumisprosessi on edelleen kropassa käynnissä. Autan kroppaa toipumaan, kun en kiirehdi treenien pariin. 


Juoksukengät jo polttelee, mutta vielä pitää odotella, että kroppa palautuu ja vahvistuu ennen juoksun aloittamista.
Onneksi tämä toipumisaika synnytyksen ja raskauden jälkeen ei tarkoita sitä, että pitäisi pelkästään maata sohvalla, ellei siltä tunnu. Toki levätäkin pitää, sillä vauva-arki on rankkaa ja kroppa vaatii myös ihan lepoa. Itse olen viime viikkojen aikana liikuttanut kroppaa vaunulenkeillä. Käveleminen on ollut ihanaa, etenkin silloin kun olen päässyt vauvan kanssa ihan yksin liikkeelle. Eniten kaipaan liikunnasta juuri omaa aikaa, pään nollaamista ja sitä hyvää oloa, joka siitä tulee. Tunnen olevani huomattavasti parempi ja kärsivällisempi äiti, kun saan hetken ladattua omia akkujani liikkumalla.

Kävelylenkkien lisäksi aloitin lähes heti synnytyksen jälkeen lantionpohjan aktivointiharjoitukset. Pian lisäsin myös syvän poikittaisen vatsalihaksen aktivoinnin, jotta korsetti alkaa vahvistumaan nimenomaan sisältäpäin. Myös pakaroille olen tehnyt pientä jumppaa, koska ne tukevat lantionpohjaa ja corea. Nämä kuntouttavat harjoitukset ovat auttaneet myös henkisesti, kun on tuntunut siltä, että tekee jotain aktiivista oman palautumisen eteen. Kun on tottunut liikkumaan säännöllisesti on tauko aina haastavaa, vaikka järjellä ymmärtääkin hyvin miksi taukoa kannattaa pitää. 



Nyt kun 6 viikon maaginen raja lähestyy ensi viikolla, olen alkanut pohtimaan, millä tavalla aloitan varsinaiset treenit. Minullahan on jälkitarkastus vasta elokuun alussa, koska olemme koko heinäkuun lomalla enkä halunnut lähteä  kaupunkiin kesken heinäkuuta jälkitarkastusta varten. Missään nimessä en siis ensimmäiseksi aio lähteä juoksulenkille tai tekemään muutakaan lantionpohjaa rasittavaa. Enkä tekemään liikkeitä, joissa tulee liikaa painetta suorille vatsalihaksille, sillä erkaumaa on vielä.

Aion kuitenkin aloittaa treenit varovasti samoilla liikkeillä, joita tein raskausaikana kotitreeneissä, kevyellä lihaskuntoharjoittelulla siis. Seurasin raskausaikana raskausliikuntaopasta, jota voin todella lämpimästi suositella ja sen treeneillä aion lähteä liikkeelle myös raskauden jälkeen. Tiedän, että treenit ovat turvallisia corelle ja lantionpohjalle, joten niiden kanssa on hyvä aloitella liikuntaa raskauden jälkeen Eri asia on sitten, miten löydän aikaa treeneille jatkossa, mutta eiköhän se jollain tapaa onnistu. 

Odotan innolla, että pääsen taas kirjoittelemaan enemmän liikunnasta ja aikanaan myös juoksusta! <3

Minkälaisia kokemuksia teillä on liikunnan aloittamisesta synnytyksen ja raskauden jälkeen? 

Kivaa loppuviikkoa!

-Karoliina

Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä 

10 kommenttia:

  1. Itsellä on nyt kolme kuukautta synnytyksestä. Aloitin lantionpohjatreenit melko pian synnytyksen jälkeen ja vauvan oltua kuukauden ikäinen, menin synnyttäneille suunnattuun pilatekseen. Treenit olivat oikeastaan pelkkää lantionpohjaa ja poikittaista vatsalihasta, välillä myös reisiä ja pakaroita. Tykkäsin kovasti.

    Vaunulenkkien lomassa olen silloin tällöin kokeillut juoksuaskelia, mutta vielä ei ole keskivartalo ja lantionpohja juoksukunnossa (turhauttaa todella paljon, kun on tottunut liikkumaan).

    Nyt olen lisännyt pilatessettiin ihan minipainoilla hartiajumppaa, kun iso vauva on siirtynyt vatsasta käsiin kanniskeltavaksi. Malttia tarvitaan, mutta ei jaksaisi kyllä odottaa. Pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että jossain tuolla alla se oma kroppa on, vaikka raskauskilot alkaakin olla karisseet.

    Tosi kiva, kun kirjoittelet aiheesta, koska se on itsellekin niin ajankohtainen.

    Terhi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Terhi! Kiva, kun kirjoittelit sun kokemuksesta, näitä on niin mukava lukea! Tosi järkevän kuuloisesti oot aloittanut ja eiköhän se siitä pikkuhiljaa palaudu kroppa myös juoksukuntoon <3 Tiedän tunteen tuon maltin kanssa..välillä sitä on ja välillä on ihan valmis heittämään hanskat tiskiin, kun kärsivällisyys loppuu! Mutta rakennat tosi hyvää perustaa nyt, kun kuntoutat lantionpohjaa ja keskivartaloa <3 Tsemppiä! Pidä mut ajan tasalla, miten sun liikuntajutut etenee! Ihanaa kesää <3

      Poista
  2. Synnytyksestä on n. 1v 3kk ja edelleen kaikki on ihan vaiheessa. Vaunulenkkeilyllä päästiin pitkälle ensimmäisen vähän reippaat puoli vuotta, mutta sen jälkeen ollaan sairastettu kerran kuussa, sekä minä että lapsi. Aina kun pääsee vähän juoksemisen makuun, niin eiköhän taas tule kipeäksi. Pahimmillaan omalla kohdalla tämä hyppyk*ppa kesti kaksi kuukautta. On niin turhauttavaa metsästää hyvää kuntoa kun kokoajan tulee 1-2 viikon taukoja treenailuun ja homma liki alkaa alusta. O_O Pysyittekö te esikoisen kanssa terveinä? :) Se on kyllä mahdottoman hienoa, toivottavasti myös nytkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, kiitos paljon kommentista! :) Voi vitsi miten harmi tuo sairastelu :( Tosi turhauttavaa! Toivottavasti kierre pian helpottaisi ja pysyisitte pidempään terveenä ja liikuntahommat etenesi myös sen myötä! Me ollaan toistaiseksi pysytty aika hyvin terveinä, onneksi. Mukavaa kesää sinne!! <3

      Poista
  3. Ihanaa kun kirjoitat tästä, tämä aihe on niin lähellä mun sydäntä! Mä en ois ehkä itse malttanut odottaa tarpeeksi kauan ja lähteä treenaamaan tarpeeksi rauhallisesti, mutta onneksi löysin itselleni tosi osaavan PT:n. Hän myös ultrasi ja tunnusteli erkauman, joten sain luotettavaa tietoa keskivartalon tilanteesta, toisin kuin jälkitarkastuksessa :( Synnytyksestä on kohta vuosi ja uskallan sanoa, että keskivartalo on paremmassa kunnossa kuin koskaan, koska olen oikeasti oppinut aktivoimaan lantionpohjaa ja keskivartalon syviä lihaksia. Juoksemaan lähdin vasta noin 8-9 kk synnytyksestä ja nyt juoksu tuntuu ihan hyvältä. Ainoastaan liian kovaa juostujen pitkisten jälkeen alavatsa kipeytyy eli kudokset eivät vieläkään ole täysin toipuneet. Onneksi hitaasta hissuttelusta ei tule oireita niin saan juosta edes vähän :) Olen kirjotellut omasta palautumisesta blogiini, käy kurkkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Mari! Tosi kiva kun kommentoit ja laitoit linkin sun blogiin, käyn lukemassa siellä lisää :) Tämä aihe on tosiaan mullakin lähellä sydäntä, niin kiva on siitä kirjoittaa. Ihan mahtavaa, että sulla on ollut noin osaava PT, joka on järkevästi saanut kuntoutettua sut raskauden jälkeen <3 Ahh, näitä lisää!! Ja toi on niin mahtavaa, että on raskauden jälkeen keskivartalo jopa paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin! Tohon mäkin haluan pyrkiä aikanaan! :) Paljon tsemppiä sinne liikuntajuttuihin ja muutenkin ihanaa kesää <3

      Poista
  4. Mä en muista oonko ehtinyt vielä mihinkään kommenttiin kirjoittaa vauvantulon jälkeen eli ensinnäkin onnea tuhannesti tulokkaasta koko perheelle! <3 Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevia tarinoita uudenlaisesta perhearjesta!
    Mä oon aina ihaillut kuinka järkevästi osaat suhtautua kaikkiin eri tilanteisiin ja elämänvaiheisiin. Vaikka kuinka tekis mieli alkaa kunnon treenit jo, niin silti pystyt malttamaan mielesi ja asettaa realistisia tavoitteita liikunnan asteittaiselle lisäämiselle.
    Aurinkoista kesänjatkoa!
    -Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Tarja! Kiva kun kommentoit pitkästä aikaa <3 Ja kiitos onnitteluista <3 Ja ihanasti sanottu..Mun järkevä suhtautuminen on varmaan sitä, että oon asiat ehtinyt jo pureskelemaan ennen kuin kirjoitan niistä tänne... En tiedä kuinka järkevästi suhtauduin aina kaikkiin tilanteisiin aikoinaan Snadissa, hahaha :D Mutta joo, liikunnan suhteen on ehkä jo kantapään kautta oppinut jotain ;) Ihanaa kesää sinnekin <3

      Poista
  5. Mä olen myös ultrauttanut erkauman neljännen lapsen syntymän jälkeen, että uskalsin lähteä juoksemaan. Ultraus on ainoa varma tapa tietää, ettei erkaumaa varmasti enää ole. Jälkitarkastuksessa puhutaan harmittavan vähän näistä, jos ollenkaan. Itse pyysin lääkäriä kokeilemaan lantiopohjan lihasten voiman jälkitarkastuksessa ja erkauman ultrautin yksityisellä. Olen juossut jokaisen lapsen jälkeen vähintään yhden puolimaratonin ja tärkein on ollut aina lantionpohjan vahva kunto ja palautunut erkauma. Näistä huolehtimalla pystyn hyvin pomppimaan trampoliinilla lasten kanssa neljän alatiesynnytyksen jälkeen eikä muuten lirahtele! (Kuopus 2 v) :-D Tärkeästä asiasta kirjoitat ja maltti on valttia! Hyvältä kuulostaa nuo valmistelevat kuntoutukset :)

    Terkuin Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Satu! Kiitos paljon kommentista ja ihan mahtavaa, että olet saanut oman erkauman umpeen ja lantionpohjan kuntoon noinkin monen raskauden jälkeen💛 Tuo ultraus on varmasti kuten sanoit varmin tapa tarkistaa erkauma. Jälkitarkastuksessa mullakin ainakin viimeksi puhuttiin näistä tosi vähän, saa nähdä miten tällä kertaa. Maltti on tosiaan valttia! Ihanaa kesää sinne! ☀️

      Poista