Heippa taas! Kivaa perjantaita! Miten teidän viikko on sujunut? Täällä on super mukava viikko takana, kun siskoni oli kyläilemässä täällä Madridissa viime sunnuntai-illasta tähän perjantaiaamuun. Tutustuttiin viikon aikana muun muassa Madrid Rioon, Retiroon, kuninkaanlinnaan, keskustan kauppoihin (ainakin siskoni tutustui, hehe) ja meidän kotikulmiin Deliciasissa. Tehtiin yhdessä muutama treeni, höpötettiin, naurettiin ja syötiin ihan hävytön määrä sokeriherkkuja. Ihanaa lomailua siis, mutta voi jumpe tuon sokerin kanssa..haluan kirjoittaa siitä vähän lisää, joten tästä postauksesta tulee ilmeisesti vähän erilainen kun olin alunperin ajatellut, mutta mennään sillä.
Sisko lähti kotimatkalle aikaisin tänä aamuna ja nyt ollaan viikonlopun ajan perheen kesken ennen kuin saadaan jo maanantaina uusia vieraita! <3
 |
| Madridin kuninkaanlinna on tosi hieno ja näkemisen arvoinen paikka |
 |
| Retirossa riittää katseltavaa :) |
Kuten kuvista huomaa, eräs pieni 1v.10kk nautti täysillä kun täti oli kylässä ja oli aika otettu, kun sai jakaa huoneen Kati-tätin kanssa, vaikka kerran heräsikin keskellä yötä ja vaati kovaan ääneen Katia poistumaan huoneesta ja äitiä tilalle! :D
SOKERIKOUKUSSA
Mutta nyt siis asiaan eli sokeriin, joka on ollut viime aikoina paljon mielessä ja suussa, heh. Tiedättekö kuinka paljon täällä on sokerihoukutuksia? Siis ihan joka paikassa!! Espanjalaiset rakastavat churroja (vähän kuin munkkitankoja, joita dipataan kaakaoon), sokerisia leivoksia, jäätelöä jne. Puhumattakaan kaikista suolaisista herkuista, mutta sokeriset ovat enemmän niitä, jotka vetävät mua puoleensa. Esimerkiksi kun kävelen täällä isossa ruokakaupassa joudun oikeasti käymään henkistä taistelua herkkuhimoja vastaan, sillä uusia houkutuksia on jokapuolella.
 |
| Lähikaupan herkkuhyllyä, joka ei kyllä juuri nyt näytä niin houkuttelevalta |
Se on ihan uskomatonta, koska kotona ruokakaupassa ei ole yleensä ollenkaan sama juttu. Yhtälailla herkkuhimot nousee pintaan, jos mennään tuonne keskustaan ja siellä on vaikka mitä ihania herkkuja tarjolla eri paikoissa. Olenkin miettinyt, että johtuuko tämä herkkuhimo täällä siitä, että tuntuu siltä kuin olisi lomalla. Yleensä lomallahan tulee ainakin mulla herkuteltua ja sitten loman jälkeen kotona arjessa taas palaa hieman tiukempaan linjaan sokerin kanssa. Todennäköisesti tämä johtuu juurikin siitä, mutta ongelma on vaan se, ettei me olla täällä lomalla! Asutaan täällä kuitenkin 4 kuukautta, joten jos koko sen ajan olen ruokavalion suhteen "lomalla", niin en halua tietää, miltä se tuntuu ja näyttää! :D Nyt jo ahdistaa vähän, enkä todellakaan halua ottaa ruuasta mitään ahdistusta. Se ei ole terveellistä. Olisi siis löydettävä joku järkevä ratkaisu ja keskitie, sillä meillä tulee olemaan täällä tosi usein vieraita, jotka taas ovat lomalla ja mahdollisesti haluavat syödä herkkuja. Ja se on ihan okei! Minä taas olen aivan surkea, jos tänne kotiin on ostettu jotain (yleensä pyrin välttämään sitä, että kotona olisi herkkujavarastoja, koska tuhoan ne) tai jos muut syövät jotain hyvää. Silloin alkaa itsekin tehdä mieli. Miten siis löytää kultainen keskitie ympäristössä, jossa herkkuja on koko ajan esillä? Valitettavasti mulla ei ole vielä vastausta tähän, mutta otan mielellään apuja ja ehdotuksia vastaan! :*
Olen miettinyt tätä sokeri-asiaa viime aikoina jonkin verran, koska haluaisin niin olla sellainen joka syö sokeriherkkuja kohtuudella. En halua eliminoida niitä kokonaan (toki välillä tykkään pitää lyhyitä lakkoja, jotta pääsen irti sokerikoukusta, jos sellainen on muodostunut), sillä se ei ole mulle tapa, jolla haluan elää jatkuvasti. Mutta oi voi, miksen voi olla yksi niistä tyypeistä, jotka syövät palan tummaa suklaata ja ovat tyytyväisiä eivätkä halua lisää? :D Tiedän, että tämä on todellinen first world problem, mutta uskon ja toivon, etten ole ainoa sokerikoukkuun taipuvainen! Ja halusin kirjoittaa tästä, koska tämä on todellisuutta. Todellisuutta on myös se, että syön salaatteja lähes päivittäin ja liikun suhteellisen paljon, mutta tämä on se toinen puoli. Kukaan ei ole täydellinen, eikä siihen toisaalta kannata edes pyrkiä, mutta jos edes siihen kultaiseen keskitiehen ja kohtuuteen! :)
Siskon kanssa tosiaan oltiin tällä viikolla ihan kauhukaksikko sokerin kanssa. Kun toinen sanoo, että tekee mieli jotain, toinen on heti silmät kiiluen messissä. Onneksi sisko oli täällä vain 4 päivää! :D Suklaata, jätskiä, churroja, leivoksia, keksejä..Ja hankalintahan siinä on se, että sokeriherkuttelu jää helposti päälle! Ei siinä mitään, jos se olisi helppo lopettaa muutaman päivän jälkeen, mutta koukkuun jää aika nopeasti, ja sitten pitää taistella himoja vastaan. Ja koukussa ollaan nyt!
Helpointa sokerin kanssa on omasta kokemuksestani silloin, kun sitä syö kohtuudella aina välillä. Esimerkiksi viikonloppuisin jotain hyvää ja arkena sokeriherkut korvaa sitten hieman terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Yksi asia, jonka olen huomannut täällä vaikuttavan sokerihimoihin on nesteytys. Jossen ole juonut tarpeeksi vettä, on sokerihimot pahempia. Nyt taidan ottaa itseäni niskasta kiinni ja tsempata viikonlopun ilman sokeriherkkuja. Tai jos jotain oikein hyvää tulee eteen, niin sallin itselleni yhden herkun, mutta sen pitää olla jotain, mitä todella haluan. En syö vain, koska se on edessä.
Onko muita, jotka saavat käydä sokerin kanssa taistelua? Millaisia keinoja käytätte, kun yritätte vähentää sokeria omasta ruokavaliosta?
Ihanaa alkavaa viikonloppua! <3
-Karoliina
