perjantai 27. tammikuuta 2017

Florida here we come!

Heippahei!! Kun luette tätä, niin me ollaan jo reissun päällä matkalla kohti Floridaa! Pitäkäähän peukkuja, että lennot menee hyvin! :) Tämä viikko on ollut aika perinteinen reissuunlähtö/kisaviikko siinä mielessä, että mulla on ollut koko viikon sellainen olo, että tulen kipeäksi, mutta ainakaan vielä en ole kunnolla tullut (onneksi, koputtaa puuta!). Vähän sellaista kurkun karheutta ja lihassärkyä on ollut ilmassa, mutta toivotaan, ettei nyt tule mitään isompaa ainakaan ennen sunnuntaita, koska mä haluan juoksemaan!! Tämähän oli ihan sama juttu kolme vuotta sitten, kun juoksin Miamin puolikkaan viimeksi, mutta silloin olin viikolla ihan kunnolla kipeänä ja sain jännittää loppuun asti, että miten olo tulee etenemään. Ja usein kisaviikoilla on sellainen olo, että tulee kipeäksi. En tiedä mikä siinä on? Alitajuista stressiä? En ainakaan tietääkseni jännitä kauheasti, muuta kuin sitä, että tulenko kipeäksi vai en..heh. Ehkä se on juuri se. 

Vähän fiilistelyä viimevuotisilla kuvilla :)

<3 :D 
En ole sitten tällä viikolla juossut yhtään enkä muutenkaan treenannut pikku jumppaa lukuunottamatta, joten jalat on ainakin saaneet levätä sunnuntaita varten! :D Kisa-asu on sunnuntaille suunniteltu ja valmiina ja muutenkin olen miettinyt hieman syömisiä ja juomisia, mutta aika rennolla asenteella mennään. Tavoitteena on nauttia tunnelmasta ja juosta mukava treenipitkis. Meidän suunnitelmissa on mennä Miami Maratonin expoon lauantaina ja odotan sitä jo tosi innolla! En ole koskaan käynyt oikeasti isossa juoksutapahtuma expossa, joten on hauska nähdä, mitä kaikkea sieltä löytyykään! :) 


Kuinka pieni I olikaan viime vuonna?? <3


Reissukuulumisia ja juoksufiilistelyjä voitte seurata mun Instagramista. Blogi saattaa päivittyä myös reissun aikana, mutta katsotaan. Se voi myös olla hiljainen muutaman viikon, mennään fiiliksen mukaan! :)

Ihan mahtavaa tammikuun loppua ja viikonloppua teille! <3

Reissufiiliksissä, 
Karoliina




keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Juoksukevään kohokohta: Helsinki City Run

Mulla oli tiistaina kesken matkavalmistelujen ilo osallistua Sportyfeel Helsinki City Runin pressitilaisuuteen, jossa esiteltiin uusi HCR:n ja Sportyfeelin yhteistyö. Lanseeraustilaisuus sai taas aikaiseksi sellaisen juoksukipinän ja innostuksen, ettei ole tosikaan! Oli ihanan inspiroivaa nähdä paljon tuttuja juoksubloggaajia ja muita juoksusta innostuneita paikan päällä. HCR:n lähestyminen on aina sellainen varma kevään merkki!

Kuva: Onevision

HCR on mulle henkilökohtaisesti tärkeä ja erityinen juoksutapahtuma, sillä se oli ensimmäinen puolimaraton, jonka juoksin vuonna 2010. Se sytytti todellisen innostuksen ja rakkauden juoksua kohtaan. Viime vuosina olen ollut myös tiiviisti mukana HCR jutuissa muun muassa HCR Street teamin kautta. Tämän kevään HCR tulee olemaan mun seitsemäs kerta kyseisen tapahtuman lähtöviivalla ja olen tapahtuman tulevista uudistuksista todella innoissani. HCR:n reitti oli viime vuonna hyvä, mutta tänä vuonna se tulee  olemaan vielä parempi. Reitistä tulee paljon tasaisempi ja nopeampi! Woop woop! Tykkään myös siitä, että reitti menee osittain asfalttia (suurimmaksi osaksi), mutta mukana on myös hiekkatietä, joka on jaloille hyvä juttu! Kaikista parasta HCR:ssä on kuitenkin se, että siellä näkee lähes kaikki juoksukaverit ja pääsee yhdessä fiilistelemään juoksujuttuja!! HCR on tapahtuma, jota ei kannata missata, jos vain mahdollista! :) 

Kuka on tulossa HCR:lle 13.5? Toivottavasti nähdään siellä! :)

-Karoliina


tiistai 24. tammikuuta 2017

Miten kävikään Henun kuntoprojektissa?

Muistatteko, kun syksyllä kirjoitin, että miehelläni oli käynnissä kuntoprojekti, jonka tavoitteena oli taas päästä takaisin säännöllisen liikunnan pariin ja pudottaa 10kg painoa. Projektille oli aikaa 5 kuukautta, joten kyse ei ollut mistään pikadieetistä, vaan ennemminkin elämäntapamuutoksesta. Kiloja oli kertynyt vaimon kanssa lähes samaan tahtiin raskauden aikana (ihanan huomaavaista, eikö?;)) ja  säännöllinen liikunta oli jäänyt koiranulkoilutuslenkkejä lukuunottamatta vauvavuoden aikana. Olo omassa kropassa ei ollut enää hyvä, joten jotain piti tehdä! Motivaattoriksi asetimme pienen vedon heinäkuussa, jota Henu ei halunnut hävitä! ;) 




Lupasin palata asiaan ja kertoa, miten projektissa kävi! Pahoittelut, että palailen siihen vasta nyt, kuukausi "deadlinen" jälkeen.  No, pidemmittä puheitta paljastetaan, mikä oli tulos (Rummutusta.... :D) Henu onnistui hienosti tavoitteessaan ja jouluaatonaattona vaaka näytti tasan 89kg eli alle 90kg, kuten tavoite olikin! Ihan mahtava juttu!! Vaimona olin tietysti todella ylpeä hänestä ja iloinen, sillä -10kg painossa, säännöllinen liikunta sekä terveellisempi ruokavalio toi paljon hyviä vaikutuksia! <3  


Miten tähän sitten päästiin? Kuten viimeksikin, esitin hänelle muutamia kysymyksiä, jotta hän pääsee itse kertomaan! Vastaukset ovat tällä kertaa osittain lyhyen ytimekkäitä kiireisestä aikataulusta johtuen! :)


Onnistut hienosti tavoitteessasi, miten pääsit siihen?


Alussa asetin itselleni aika tiukat rajat sallittujen ruokien suhteen, koska itseni tuntien olisin lipsunut lepsummista rajoista. Ehdottomasti kiellettyjen listalle päätyivät karkit, sipsit, pähkinät, burgerit ja pizzat. Leipä oli sallittua niin pitkään kun pääsin kk-tavoitteisiini. Seurasin siis painoani päivittäin, aina aamuisin heti herättyäni. Muutenkin pyrin pitämään ruokailun ja liikkumisen suhteen selkeää rytmiä sekä päivä- että viikkotasolla. Kk-tavoitteisiini päästyäni sain pitää yhden "cheat dayn", jolloin kaikki oli sallittua...ja näistä tuli totisesti otettua kaikki irti. Jopa siten ettei kuukauteen varmasti tehnyt mieli herkkuja. 

Kuinka paljon liikuit, mitä lajeja?

Juoksin 2x viikossa, yleensä n. 5km kerrallaan ja kävin 1-2 kertaa viikossa kuntosalilla. Tein pääasiassa kahta eri ohjelmaa, joista toinen oli ylävartalopainotteinen ja toinen alavartalopainotteinen. Kun tavoitteena oli painon pudottaminen niin pidin painot aika kevyinä, sarjat pitkinä ja palautukset lyhyinä. Lisäksi kävelin koiran kanssa 1-4km lenkin päivittäin. 

Mikä uskot, että oli tärkein asia, joka vaikutti painonpudotukseen?


Kokonaisuus ja se, että söi järkevästi ja liikkui hieman normaalia enemmän. Suurempi paino lienee kuitenkin ollut ruokailun säännöllisyydellä, ateriakoon hallinnalla sekä salaattibuffaan tutustumisella työpaikkalounaalla.

Mitä jatkossa? Onko paino pysynyt poissa? Miten pyrit pitämään sen poissa? 


Paino on suurinpiirtein samoissa joulun pientä repsahdusta lukuunottamatta. Ruokailun säännöistä on hieman lipsuttu ja se saattaa ennen pitkää alkaa näkyä, joten paino on edelleen seurannassa. Mahdollisesti tarvittaviin kiristystoimiin aletaan välittömästi talviloman jälkeen!

Tuntuiko projekti vaikealta? 


Ei tuntunut vaikealta, kun oli asennoitunut siihen. Lisäksi vedon häviäminen ei ollut missään vaiheessa vaihtoehtona! 

Onko sinulla uusia tavoitteita liikunnan suhteen?  

Ne on vielä asettamatta, mutta pohdinnassa on! Se voisi olla ehkä joku juoksuun liittyvä (vaimo hurraa!;))

Miltä tuntuu olla 10kg kevyempi?


Huomattavasti kevyemmältä, mutta samalla tuli myös huomattua, että vieläkin olisi työtä jäljellä. 

Tsemppiterveiset muille painonpudottajille: 

"Tammikuun taistelijat", aloittakaa kevyesti niin jaksatte pidempään! :) 




Heh, ja mietitte ehkä mikä se veto oli joka tsemppasi omalta osaltaan Henua eteenpäin? No, voiton myötä hän suuntaa toukokuussa poikien reissulle Barcelonaan katsomaan formuloita! Jos häviö olisi tullut, niin meikäläisen shoppailubudjetti Jenkkeihin näyttäisi huomattavasti paremmalta! ;) Rehellisyyden nimissä kuitenkin täytyy sanoa, että vaikka "hävisinkin" tämän vedon, niin mielummin niin. On ihanaa katsoa vierestä, kun toinen saavuttaa paremman olon ja fiiliksen omassa kropassaan! Olen huippu iloinen ja ylpeä Henusta! <3

Tsemppiä kaikille, jotka olette vuoden alusta ottaneet tavoitteeksi jonkinlaisen elämänmuutoksen! Hiljaa hyvä tulee! Pitäkää tavoite mielessänne, mutta nauttikaa matkasta! :)

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa



maanantai 23. tammikuuta 2017

Ihana ulkoiluviikonloppu

Voi että oli upea sää viikonloppuna! Aurinko paistoi ja ilmassa oli niin paljon kevään merkkejä, että tuntui siltä, kuin oltaisiin jo pidemmällä keväässä kuin vasta tammikuussa! Lauantaiaamuna kävin juoksemassa viimeisen varsinaisen treenin ennen Miamin puolimaratonia, joka juostaan tämän viikon sunnuntaina. Juoksin tempoharjoituksen, jossa tempovauhtini oli n. 5.25-5.30min/km. Tuntui ihanalta juosta pitkästä aikaa vähän kovempaa, vaikka vauhdin ylläpitämiseksi joutuikin tekemään hieman töitä! Vauhdit ovat tässä talven aikana kadonneet muille maille, mutta eiköhän ne sieltä taas kaiveta esiin kevään tullen. Jotenkin kevään merkit ilmassa saavat juoksuaskeleeseenkin vähän extra pontta. Kun kuvittelee mielessään tulevien juoksutapahtumien maaliviivan ylittämisen, niin juoksumotivaatio nousee entisestään! Fiilis vähän reippaamman lenkin jälkeen oli ihan huippu! Kokonaispituudeksi lenkille tuli 12km sisältäen alku-ja loppuverkan.




Sunnuntaina käytiin aamupäivällä koko perhe pitkästä aikaa yhdessä kävelyllä ja nauttimassa aurinkoisesta säästä! Olipa kivaa ulkoilla yhdessä koko porukka. Viime aikoina aikataulut ovat menneet sen verran ristiin, ettei olla  käyty kaikki yhdessä kävelyllä aikoihin, mutta täytyy ottaa se taas tavaksi viikonloppuihin mahdollisimman usein. Taaperoinenkin viihtyy rattaissa paremmin, kun on isikin mukana kävelylenkillä! :) 



Sunnuntai-iltapäivänä tein vielä 30 minuutin lihaskuntotreenin painottuen ylävartaloon ja sitten olikin viikonlopun liikuntahommat pulkassa. Muuten viikonloppu meni varsin rauhallisissa merkeissä matkakuumetta potien! ;) Tuntuu siltä, että joka toinen lause mitä täällä puhutaan on jotain reissuun liittyvää, joten sitä tosiaan odotetaan kovasti. Tällä viikolla onkin paljon pakkaushommia, viimeisiä työjuttuja ennen lomaa jne. joten eiköhän nämä neljä päivää mene hujauksessa! 

Miten sun viikonloppu sujui? Hyvää alkanutta viikkoa! 

-Karoliina 

Ps. Juoksubloggaajat, käykää linkittämässä bloginne edelliseen postaukseen niin kootaan niistä lista! :)

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Juoksublogit 2017: linkitä blogisi!

Heippahei! Viime vuonna tein tämän samanlaisen postauksen ja kokosin listan aktiivisista juoksublogeista. Ajattelin, että lista olisi taas mukava päivittää ja mahdollisesti löytää uusia kivoja blogeja lukulistalle. Nyt haetaan siis blogeja, joissa juoksu on isossa osassa (myös polkujuoksu!). Pelkästään juoksusta ei ole pakko kirjoittaa, mutta juokseminen tulisi olla yksi blogin kantavista teemoista. Jos haluat oman blogisi JUOKSUBLOGIT 2017- listalle, linkitä se tämän postauksen kommenttiosioon ja lisää mukaan lyhyt kuvaus blogista. Tällä kertaa ajattelin laittaa myös kuvaukset mukaan listalle, niin blogeista saa heti paremman kuvan. 

Jos sinulla ei ole omaa blogia, voit mielellään linkittää kommenttiboksiin suosikkijuoksublogisi suomalaisista juoksublogeista! :) 

Taas uusia blogituttavuuksia innolla odotellen! 

-Karoliina 



torstai 19. tammikuuta 2017

Meidän arki just nyt

Heippa ja mukavaa torstaita! Viikko on taas vierähtänyt aika vauhdilla ja viikon päästä perjantaina me lähdetään reissuun! Jipii! Miten niin täällä lasketaan päiviä lomaan? :D Vaikka onhan arkikin ihan kivaa. Ajattelin tänään kirjoitella postauksen siitä, miltä meidän arkipäivät näyttävät tällä hetkellä, kun Isla on reilun vuoden ja 2 kuukautta. 



Mä olen ottanut tavaksi herätä aamuisin hieman aikaisemmin, jotta saan vähän aikaa itselleni ennen kuin vilkas taaperoinen on valmiina päivän seikkailuihin. Aamulla yleensä teen itse aamutoimet, keitän kahvia ja istun koneelle tekemään joko töitä tai bloggaamaan. Musta on ihanaa, että koti on ihan hiljainen ja saan ihan rauhassa nauttia hiljaisuudesta ja antaa näppäimistön laulaa. 


Isla on viime aikoina heräillyt 8 jälkeen ja annan hänen usein rauhassa heräillä ja höpötellä sängyssä hetken aikaa ennen kuin menen sanomaan hyvää huomenta. Useimmiten vastassa on iso virne ja kun otan hänet syliin hän osoittaa ensimmäiseksi huoneessa olevaa nojatuolia ja sanoo pontevasti "tänne". Aamumaidon aika. Imetys jatkuu täällä edelleen muutaman kerran päivässä. Maidon jälkeen usein halitaan ja höpötellään hetki, mutta nykyään Isla nopeasti jo osoittaa seuraavaa asiaa, jonka tietää tai haluaa tapahtuvan. "Tänne" ja nyt on vuorossa hoitopöytä, jossa vaipan vaihto tapahtuu aamuisin yleensä rauhallisessa harmoniassa, muina aikoina ei niin harmoniassa, heh. 


Vaipan vaihdon ja pukemisen jälkeen Isla usein leikkii hetken ja mä alan valmistamaan meille aamiaista. Viime aikoina olen useimmiten syönyt paistettuja kananmunia, jotain hedelmää ja välillä myös leipää. Isla syö samoja juttuja. Jos syö. Viime aikoina taaperon syöminen on aiheuttanut mulle harmaita hiuksia, kun mikään ei tunnu maistuvan! Aamiaisen jälkeen mä yleensä siivoan keittiön, petaan sängyt ja meikkaan. Sitten laitetaan koko porukka valmiiksi lähtemään ulos aamukävelylle Milan kanssa. 

Isla viihtyy edelleen rattaissa kävelyillä ihan hyvin, kunhan on jotain katseltavaa, esim. autoja. Meidän lenkit on nykyään kuitenkin usein vähän lyhyempiä kuin aikaisemmin, sillä Isla ei jaksa katsella rantaraitin maisemia kovin pitkään! ;) Buu. Koitan aina kävelyn aikana viihdyttää häntä jollain tapaa, ja tällä hetkellä suurin nauru tulee kun sanotaan "hups" (ei mitään hajua, miksi se on niin hauskaa) tai Islan ikisuosikki "TAM", jota hän itse hokee jatkuvasti. "TAM" lähti siitä, kun meille kotiin kuuluu useita kertoja päivässä metroräjähdyksiä ja nykyään kaikki mistä kuuluu kova ääni on "TAM". Myös siitä, kun hän itse kaatuu. TAM!

Aamukävelyn jälkeen lähdetään usein päivän aktiviteettiin eli jos ollaan sovittu kaveritreffejä/lounastreffejä tai pitää käydä kaupassa tai asioilla. Lounas syödään kuitenkin useimmiten kotona. Minä salaattia (ei yllätystä siinä) ja Isla usein jotain tähteitä (pastaa, makaronia, kanaa, lohta, makaroonilaatikkoa tai spagettia jne.). Isla rakastaa pastaa ja sitä meillä onkin viime aikoina syöty paljon enemmän kuin aikaisemmin! Äidin pitää varmaan juosta kohta vähän enemmän, sen verran hyvät tankkaukset on päällä jatkuvasti! ;) 



Lounaan jälkeen leikitään hetki ja välillä saatetaan katsoa yksi jakso seikkailija Doraa, joka on edelleen Islan suuri suosikki! 12.30-13 välissä (riippuen miten on herännyt aamulla) alkaa päikkäriaika ja itse keitän kahvit saatuani pikku neidin nukkumaan ja istahdan koneelle tekemään töitä. Teen tällä hetkellä somekoordinaattorin hommia, joka on ihan loistava tähän hetkeen, sillä pystyn tekemään töitä hyvin päikkäriaikoina ja aamuisin! Usein päikkäriaika on todella tehokasta työskentelyaikaa, sillä tiedän että työaika on rajoitettu, niin silloin sitä koittaa saada mahdollisimman paljon tehtyä tehokkaasti lyhyessä ajassa. 

Isla heräilee päikkäreiltä usein 1,5-2 tunnin kuluttua ja sitten vietetäänkin iltapäivätunnit leikkien, syöden välipalaa ja käydään usein Milan kanssa lyhyellä lenkillä ellen mene vasta sitten kun Henri on tullut töistä. Iltapäivällä usein alan myös valmistella illan ruokaa ja teen jotain kotihommia. Välillä jumppailen Islan kanssa pitkin lattioita. Monesti iltapäivän tunnit on aika piiiitkiä, kun alkaa jo odotella toista puoliskoa kotiin, mutta uskon, että nekin helpottaa, kun päivä pitenee ja on valoisampaa, jolloin esimerkiksi ulos lähteminen uudelleen ei tunnu iltapäivällä niin pahalta. Voi mennä vaikka hetkeksi pihalle keinumaan ja hiekkalaatikolle. 

Riippuen päivästä, teen ruuan valmiiksi tai Henri tekee sen kun tulee. Ainakin valmistelen Islan ruuan, jotta hän voi syödä 17-18 välissä. Itse menen usein suoraan tekemään oman treenin kun Henri tulee kotiin. Joko jumppailemaan tai juoksemaan. Täytyy sanoa, että mun motivaatio illalla pimeässä yksin juoksemiseen on tällä hetkellä aika nollissa ja senkin takia odotankin niin kovasti lomaa ja aamulenkkejä valoisassa! 


Ilta menee aika nopeasti muuten; vähän leikkejä, kylpy (jos on kylpyilta, usein käydään joka toinen ilta kylvyssä), iltapala puuro (ollut viime aikoina melkoista taistelua, puuh), iltatoimet ja taapero nukkumaan klo 20 maissa. Viime aikoina nukuttaminen on onneksi sentään ollut aika helppoa ja maidon jälkeen nostan Islan sänkyyn, jonne hän nukahtaa itsekseen. Jes. Vihdoin olemme päässeet yksinukahtamis-pisteeseen reilun vuoden iässä! ;) 

Islan mentyä nukkumaan alkaakin sitten oma aika, viime aikoina se on useimmiten ollut löhöilyä telkkarin edessä ja olen katsonut lempparisarjoja kuten maanantaina Kardashianeja ja keskiviikkoisin Fitness kuningatar Jilliania. Kunnon aivot narikkaan viihdettä siis! Usein myös höpötellään Henrin kanssa kuulumiset ja rapsutellaan Milaa, joka nauttii, kun saa kaiken huomion Islan mentyä nukkumaan. Itse koitan mennä sänkyyn 22-22.30, jotta saan riittävän pitkät unet. Isla on viime aikoina heräillyt 1-2 kertaa yössä, joten onneksi aika hyvin saa nykyään nukuttua. 

Sellaista kuuluu meidän päiviin, ei mitään kovin jännittävää tai hohdokasta, mutta ihanaa melko tasaista arkea! <3

Mitä sun arkeen kuuluu? Kivaa torstaita!

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa

maanantai 16. tammikuuta 2017

Viimeinen pitkis ennen Miamin puolimaratonia

Heippa ja kivaa uutta viikkoa! Iso kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Sain hyviä vinkkejä teiltä taaperon kanssa lentämiseen ja arvostan kovasti, että jaksatte kommentoida, kiitos! :) Olen vissiin vähän hössöttänyt tätä reissuun lähtöä tavallista enemmän, koska Henri lähetti mulle tämän alla olevan kuvan perjantaiaamuna..haha. Pitää niin paikkansa tällä hetkellä, mutta vannon, että ennen Islaa en ollut näin paha! :D Voitteko samaistua muut mammat? 




Meidän viikonloppu oli aika leppoisa, ei ollut mitään ihmeellistä ohjelmaa. Lauantaiaamupäivällä käytiin pyörähtämässä Omenassa ja päivällä tein coretreenin. Illalla mun sisko tuli meille, kun Henri lähti toisaalle viettämään poikien iltaa. Vietettiin mukava, rauhallinen ilta! Syötiin tortilloja, leikittiin Islan kanssa ja katsottiin jotain hömppää telkkarista. 

Sunnuntain kohokohta oli pitkis, jonne sain Katrin seurakseni. Tunnetaan Katrin kanssa alunperin tallilta. Ratsastettiin joskus kymmenen vuotta sitten useampi vuosi samassa ryhmässä ja hoidettiin heppoja samalla tallilla. Nykyään meitä yhdistää rakkaus juoksuun ja olikin tosi kivaa päästä pitkästä aikaa yhdessä lenkille ja höpöttämään kuulumisia! Lähdettiin meiltä kahden maissa tarkoituksena juosta n. 1h 50 minuuttia, joka oli Katrin ohjelmassa. Pyrittiin pitämään vauhti tosi rauhallisena ja sykkeet alhaalla, selkeästi pk-tasolla. Helposti vauhti meinasi koko ajan kiihtyä, mutta palautettiin se takaisin alas. 


Juoksu kulki tosi mukavasti ja kilometrit meni vauhdilla hyvässä seurassa! Muistin taas, kuinka kivaa on juosta pidempiä lenkkejä jonkun kanssa!! (Joten kaikki mahdolliset lenkkiseuralaiset saa ilmoittautua, tänä keväänä ja tulevana kesänä tulen kaipaamaan pitkisseuraa!:)) Juostiin rantoja pitkin Westendiin asti, ja siinä rantasuoralla pysähdyttiin ottamaan muutama kuva ennen kuin jatkettiin matkaa Westendin ympäri ja sieltä taas Länsiväylän viertä pitkin takaisin meillepäin. 






Kokonaismatkaksi lenkille tuli pituutta reilut 18km ja keskivauhti oli 6:30min/km eli tosi hyvin pysyi vauhti rauhallisena! Mun sykkeet oli 130 tienoilla koko matkan, joten olin siihen tyytyväinen. Tämä oli myös itselleni pisin lenkki sitten viime lokakuun Vantaan puolikkaan, joten 18km tuntui saavutukselta! Parin viikon päästä siihen sitten muutama kilometri lisää Miamissa! Mutta täytyypä sanoa, että kyllä se vauhti vaikuttaa jaksamiseen ihan älyttömästi. Sanonta, että "ei se ole matka, joka tappaa vaan vauhti" on niin totta! Eilinen lenkki rauhallisella vauhdilla tuntui lopulta aika iisiltä, mutta heti jos vauhti olisi ollut kovempi, olisi kuormituskin ollut paljon kovempi! Oli siis tosi hyvä malttaa juosta rauhassa. Näitä lisää! Kiitos vielä Katri seurasta! :) Ja siis täytyy sanoa, että loppuillan olin kyllä ihan poikki ja menin aikaisin nukkumaan, joten ei se nyt ihan iisiä kropalle kuitenkaan ollut taas juosta 18km! :) Mutta, ai että se oli kivaa! <3



Miten teidän viikonloppu sujui? Hyviä juoksutreenejä tai muita elämyksiä?

Mukavaa maanantaita!

-Karoliina

torstai 12. tammikuuta 2017

2 viikon päästä Floridaan & vuoden ensimmäinen puolimaraton

Heippahei! Kivaa torstaita! Mitä teille kuuluu? 

Tuntuu, että olen viime aikoina kirjoitellut enemmän info-ja koontipostauksia, joten kuulumiset ovat jääneet vähemmälle. Nyt ajattelinkin kirjoitella vähän kuulumisia, sillä monta juttua tuli mieleen, joista haluan teille kirjoitella. Treenejä, reissua, seuraavaa puolimaratonia, syömisiä jne. Melkoinen sillisalaattipostaus siis luvassa! Mutta aloitetaan tästä..

South beach, Miami 2014

2 viikon päästä lauantaina nimittäin ajattelin juosta tuolla pienen aamulenkin! :) <3 En malta odottaa! Ollaan koko perhe (tai ainakin minä ja Henri) jo aivan reissutäpinöissä ja lasketaan päiviä reissuun lähtöön! Iiiihanaa!! Tällä kertaa ollaan Floridan auringon alla 2 viikkoa, mikä on tosi kiva juttu, sillä taaperon kanssa sinne lentäminen tuntuu sen verran mielenkiintoiselta ajatukselta, että ihan hyvä olla paikan päällä toipumassa jo lentomatkasta 2 viikkoa! ;)  Haha, muistatteko kun viime vuonna kirjoitin tähän "Matkakuumetta, vauvan kanssa Floridaan"-postaukseen, että "Ajateltiin kuitenkin, että kauemmaksi lähteminen on juuri nyt vielä aika helppoa, kun pikkuneiti pysyy suhteellisen paikallaan, sillä taaperon kanssa ajatus tuollaisesta 11 tunnin lennosta lähinnä hirvittää! :D Mutta, askel kerrallaan, ja hyvin saatetaan olla vuoden päästä reissaamassa Floridaan taas..silloin juuri sen taaperoikäisen kanssa!" Haha, niinpä! Floridaan menossa jälleen! <3 Ja hei, jos teissä lukijoissa on taaperon kanssa lentäneitä niin kaikki vinkit etenkin viihdytykseen ja eväisiin lentomatkoilla on tosi tervetulleita! Ja toki kaikki muutkin vinkit, jotka tulee mieleen! Meillähän ei ole Islalle omaa paikkaa, vaan hän on sylissä koko matkan. Ja lennetään vielä vaihdon kautta SAS:lla Miamiin, jotta olisi vähän lisähaastetta. Oh joy! No, toivotaan että kaikki menee ihan ok ja koitan olla stressaamatta! :)


<3 

Floridassa vietetään alkuun muutama päivä Miami Beachilla ja vihdoin ja viimein ilmoittauduin toissa päivänä Miamin puolimaratonille, joka juostaan sunnuntaina 29.1!! Ilmoittautuminen meni tosi myöhäiseen, koska odottelin tietoa expon sijainnista (heillä oli jotain säätöä sen kanssa) ja myös logistiikkaan liittyen oli kysymyksiä (kuinka päästä lähtöön), mutta nyt ne asiat ovat selvinneet, joten ilmo on sisällä ja reilun 2 viikon päästä olisi edessä vuoden ensimmäinen puolimaraton Miamin upeissa maisemissa! :) Olen ihan super innoissani, koska Miami Marathon-tapahtuma on ihan mieletön (juoksin siellä puolikkaan vuonna 2014, voit lukea siitä lisää tästä postauksesta) ja reitti, jolla juostaan on varmasti yksi kauneimmista, jota löytyy! Vaikka en ollut ilmoittautunut tapahtumaan aikaisemmin, olen koko ajan pitänyt sen mielessäni ja harjoitellut sitä kohti. Aika rennolla otteella tosin, en ole juurikaan tehnyt vauhtikestävyyttä tai edes tempo-treenejä, mutta pidempiä lenkkejä kuitenkin säännöllisesti. 


Kuva sunnuntain pitkikseltä

Viime sunnuntaina juoksin 15km lenkin ja fiilis oli hyvä! Tämän viikon sunnuntaina on tarkoitus juosta vielä yksi valmistava pitkä lenkki, jolle saan seurakseni Katrin. Juostaan varmaan hänen ohjelmansa mukainen n. 1h 50 min ja sitten ensi viikonloppuna juoksen vielä jonkin keskipitkän (n. max 12km), johon mahdutan myös vähän reippaampaa menoa. Tosiasiassa, mulla ei ainakaan vielä ole mitään tavoitetta Miamin puolikkaalle, muuta kuin nauttia menosta ja siitä tunnelmasta, joka syntyy kun 40 000+ juoksijaa juoksee Miamin kaduilla auringon noustessa! Lähtöhän on kello 6 aamulla! :) Ja toki on huomioitava, että itsellä tulee olemaan takana pitkä lentomatka ja varmasti vähän jet lagia. Tosin onneksi Jenkkeihin päin meneminen on yleensä aikaeroväsymyksen kannalta helpompaa, kuin itään päin lentäminen! Näin ollen katson vähän päivän kunnon mukaan, mitä vauhtia lähden juoksemaan. Mahdollisesti voisin testata (tavoite)maratonvauhtista pitkistä, mikä tarkoittaisi n. 5.30-5.35min/km. Se voisi olla ihan hyvä tempo-harjoitus tähän kohtaan, mutta katsotaan. Nyt täytyy vain pitää peukkuja etten tule kipeäksi ennen reissua, kuten kävi 2014 juuri sillä viikolla, kun puolikas oli ja sain jännätä omaa oloa ihan loppuun asti. Uskalsin kuitenkin lähteä juoksemaan, kun kyseessä oli vain pientä nuhaa enää, joka ei mennyt korviin tai keuhkoihin, mutta toki vaikutti kuitenkin omaan suoritukseen. Iisisti otin siis! Toivottavasti tällä kertaa saisi juosta täysin terveenä. 

Viime sunnuntain lenkkimaisemia Haukilahdesta! <3

Mitäköhän muuta? Arki on rullaillut ihan normaalisti täällä. Mun terveellisempi tammikuu sujuu edelleen aika hyvin ja olen pysynyt erossa perinteisistä sokeriherkuista ja syönyt muutenkin ihan terveellisesti. Eikä edes ole ollut vaikeata! Ihme kyllä! Taisin vetää joululomalla sellaiset herkkuöverit, että kroppa janoaa vain terveellisiä juttuja! Vähitellen alkaa olokin tuntua paremmalta eikä niin tukkoiselta, kuin joululoman jälkeen. Jes! Miten teidän terveellisemmät tammikuut sujuu, jos sellaisia on? 


Ja ainiin, Instagramissa tästä jo kerroinkin, mutta mut voi pongata uusimmasta Kauneus&Terveys-lehdestä! Olen mukana artikkelissa, jossa kerrotaan talvilajeista ja minä tietysti hehkuttamassa ihanaa talvijuoksua! <3 Juttu on ihan kiva, aika lyhyt tosin ja siinä sanotaan, että olen juossut aina, mutta en nyt ihan kuitenkaan! :D Olen kyllä tosiaan oppinut viime vuosina tykkäämään talvijuoksusta ihan älyttömästi. Enää mua ei saisi millään vain juoksumatolle koko talveksi, kuten joskus aikaisemmin. 


Sellaisia juttuja tähän torstaihin! Kivaa päivää just sulle! 

-Karoliina

tiistai 10. tammikuuta 2017

Juoksija: Kuinka ehkäistä loukkaantumisia?

Uusi vuosi ja uudet tavoitteet! Moni saattaa vuoden alussa olla intopinkeänä treenaamassa kohti kevään tai kesän puolimaratonia. Innostus (ja etenkin juoksuinnostus) on hyvä juttu, mutta on muistettava kuitenkin pitää maltti matkassa. Juoksu on ihana harrastus, mutta se on myös erittäin rankkaa kropalle ja loukkaantumisen riski on suuri, jossei harjoittele järkevästi. Yksi omista liikuntatavoitteistani vuodelle 2017 on säilyä terveenä, ilman loukkaantumisia. Tämä kyseinen tavoite on ollut itselläni jo muutamia vuosia, sillä olen oivaltanut, että muihin tavoitteisiini pääseminen (muun muassa juosta läpi vuoden ja saavuttaa omia ennätyksiä) on hyvin haastavaa, jos vietän turhaa aikaa telakalla. Ilokseni voin sanoa, että viimeiset pari vuotta on vietetty ilman loukkaantumisia ja olen saanut juosta läpi vuoden (lukuunottamatta raskauden loppumetrejä). Ja nyt tietysti, kun kirjoitan tämän, niin loukkaannun varmasti heti! ;) Mutta ainakin pyrin itse tekemään kaiken mahdollisen, ettei niin käy!



Olen omalla juoksijan taipaleellani kohdannut yhden isomman loukkaantumisen, joka oli sääriluun rasitusmurtuma syksyllä 2012. Jouduin silloin pitämään 5 kuukauden juoksutauon, joka oli henkisesti rankkaa, mutta jälkeenpäin olen todennut, että sillä oli tarkoituksensa. Ajatukseni ja suhtautumiseni treenaamiseen muuttui täysin sen jälkeen. Olen oppinut paljon kehon huoltamisesta, lihasepätasapainoista, niiden vahvistamisesta, lepopäivistä ja oman kropan kuuntelusta.  Nyt reilu 4 vuotta myöhemmin, voin sanoa olevani huomattavasti fiksumpi treenaaja ja juoksija! Aina on toki lisää opittavaa, mutta se tekeekin tämän lajin niin mielenkiintoiseksi! :)


Lähde

Olen jälkeenpäin pohtinut sitä, miksi loukkaannuin 4,5 vuotta sitten, vaikka kilometrimäärät, joita juoksin eivät olleet ennen loukkaantumista millään tavalla huimia, en juossut seitsemänä päivänä viikossa tai täysillä jokaista lenkkiä. En siis tietoisesti tehnyt tyhmiä ratkaisuja, mutta tein tyhmiä ratkaisuja tietämättäni. 

Uskon, että loukkaantumiseen vaikuttivat seuraavat asiat:
  • Kropassani oli lihasepätasapainoisuutta, josta en tiennyt silloin ja sen myötä oikeaan sääriluuhun kohdistui liian kova paine, koska lantionhallinta oli heikkoa.
  • Juoksin liikaa oman kropan kestävyyteeni nähden (alle 60km/vko eli periaatteessa en "liikaa" ollenkaan, mutta liikaa siinä kohtaa minun kropalle).
  • Vertasin itseäni muihin ja muiden juoksemiin määriin ja pyrin samaan (#bigfail).
  • Tähtäsin silmät kiiluen maratonille (joka jäi juoksematta) ja pyrin orjallisesti noudattamaan ohjelmaa, enkä ensisijaisesti kuunnellut omaa kroppaa.
  • Juoksin liikaa peräkkäisinä päivinä, jolloin kroppa ei ehtinyt tarpeeksi palautua.
  • En tehnyt tarpeeksi lihaskuntoharjoittelua, venyttelyä, foam rollausta, hierontaa, oheisharjoittelua…jne.
Nyt kun luen tuota listaa (se on poimittu 3 vuotta sitten kirjoittamastani postauksesta), pyörittelen päätäni enkä yhtään ihmettele, että loukkaannuin! Ja tässä ehkä on se syy, miksi nykyään kuuntelen kroppaani, koitan olla vertailematta itseäni muiden juoksumääriin, en juokse ihan älyttömiä määriä tai noudata orjallisesti netistä löytyvää maratonohjelmaa...Kantapään kautta oppii, ystävät! ;) 

Totuus on kuitenkin se, että juoksemiseen ei riitä pelkkä juokseminen. On huolehdittava kropasta monin eri tavoin, jotta se pysyy terveenä ja juoksukunnossa. Virheitä tekemällä oppii tämänkin kantapään kautta, mutta jos virheitä pystyy välttämään olemalla viisas, niin sekin kannattaa. 




Jotta te voisitte välttää mun aikaisemmmat virheet, niin tässä listausta asioista, joita pyrin itse tekemään pysyäkseni terveenä ja ilman loukkaantumisia tänäkin vuonna. :) 

  • Yksi tärkeimmistä on juoksumäärän lisääminen asteittain ja vähitellen. Nyrkkisääntönä pidetään usein 10-15% lisäystä juoksukilometreihin edelliseen viikkoon verrattuna. Asteittainen lisäys antaa kropalle aikaa palautua ja tottua juoksun tuomaan iskutukseen. Kuitenkin esimerkiksi monissa treeniohjelmissa lisäykset ovat suurempia, mutta niissä onkin oletuksena, että juoksijan pohjakunto ja juoksumäärät ovat ohjelmaa aloitettaessa jo tietyllä tasolla, jolloin voi turvallisemmin tehdä hieman isompiakin lisäyksiä, koska siitä ei aiheudu yhtäkkistä todella suurta rasitusta kropalle. Alkuinnostuksessa helposti juoksee liikaa ja huomaa muutaman viikon päästä, että penikat (tai jokin muu paikka) on kipeänä. Kannattaa siis ottaa rauhassa esimerkiksi puolimaraton treeniä aloitellessa ja kroppaa tunnustellen lisätä matkaa ja vauhtia vähitellen. Tavoitteena on kuitenkin ensin aina päästä sinne lähtöviivalle. Lähtöviivalla voi sitten miettiä maaliviivaa! ;) 
  • Ei juoksua peräkkäisinä päivinä tai jos peräkkäin, niin kovan harjoituksen jälkeen palauttava harjoitus. Ei kahta kovaa juoksutreeniä peräkkäisinä päivinä. Tämän ohjenuoran olen pitänyt omassa harjoittelussani. Pitkän lenkin jälkeen pidän lepopäivän tai teen aktiivista palauttelua pyörällä/kävellen/kevyttä lihaskuntoa/venyttelyä/foamrollausta jne. 
  • Kropan kuuntelu: Tästä jaksan aina puhua! :) En noudata orjallisesti harjoitusohjelmaa, vaan noudatan kropan antamia viestejä. Sattuuko johonkin? Kiristääkö jossain? Ok, rullataan, auttaako? Ei auta, ok lepopäivä tai vaihdan harjoitusta jne. 
  • Lihaskuntoharjoittelu: Juoksija tarvitsee vahvat ja voimakkaat lihakset. Miten muuten juoksijan kroppa voisi kestää jatkuvaa iskutusta, joka juoksusta aiheutuu? Juoksijan kannalta lihaskuntoharjoittelu on yksi tärkeimmistä asioista, joita juoksemisen lisäksi voi tehdä, jotta tulee paremmaksi ja vahvemmaksi juoksijaksi. Hyvä lihaskunto auttaa loukkaantumisten ehkäisyssä, mahdollistaa kehittymisen nopeammaksi juoksijaksi ja auttaa kroppaa "sietämään" lisää juoksua määrällisesti. Tässä olen kehittynyt todella paljon viime vuosien aikana ja nykyään rakastan lihaskuntotreenejä lähes yhtä paljon kuin juoksua!
  • Keskivartalon lihaksien treenaus: Core-treeni kuuluu osaltaan lihaskuntoharjoitteluun, mutta se on niin tärkeätä, että nostan sen omaksi kohdaksi. Vahva keskivartalo auttaa oikean juoksuasennon ylläpitämisessä ja tukee lantion vakautta. Core-treeniä siis tehdään tänäkin vuonna ja paljon! Ja huom, keskivartalo ei tarkoita pelkästään vatsalihaksia, vaan vatsaa, selkää, kylkiä ja pakaroita. 
  • Venyttely: Loukkaantumisen ehkäisyssä ja lihasten huoltamisessa venyttely on ehdottoman tärkeätä. Juoksulenkkien jälkeen venyttelen aina pohkeet, pakarat, etureidet, takareidet, reiden ulkosivut, lonkankoukistajat ja sisäreidet. Myöhemmin teen pidemmät venytykset, ja usein katselen telkkaria samalla tai luen kirjaa, jolloin aika menee venytellessä nopeasti. 
  • Foam roller: Venyttelyn lisäksi käytän omatoimisessa lihashuollossa apuna Foam rolleria. Sen avulla rullailen läpi etureidet, takareidet, lonkankoukistajat, pohkeet, reiden ulkosivut, pakarat ja selän. Toisinaan venyttely ei vain riitä avaamaan lihasjumeja, jolloin Foam roller on hyvä apuväline hieromaan niitä auki. Reiden ulkosivujen "availemisessa" Foam roller on ihan ehdoton! Reiden ulkosivulla menee jännepirulainen nimeltä ITB (illiotibial band), joka ärtyy helposti juostessa. Ärtymisen huomaa yleensä kipuna polven takaosassa tai polven sivulla. Jos IT-jänne pääsee ärtymään liikaa, tuloksena voi olla "juoksijan polvi" eli ITBS-syndrooma, joka ei ole kovin mukava seuralainen..Itselleni tuli tällainen kaveriksi hetkellisesti HCR:n 2012 jälkeen...Lisää ITBS:stä myös täällä
Lähde
  • Foam rollerin käyttö on helppoa. Aluksi rulla vaatii hieman totuttelua, mutta sen niksit oppii nopeasti. Lähinnä aluksi saattaa olla hankalaa löytää oikeat asennot rullan päältä, mutta kokeilemalla oppii parhaiten. 
  • Tennispallo: Foam rollerin lisäksi käytän myös erityisen tiukkojen lihasten availuun tennispalloa, esimerkiksi pakaroissa on välillä sellaisia jumeja, jotka vaativat tennispallokäsittelyä ja myös jalkapohjien hierontaan se on oiva apu! Toiset käyttävät golf-palloja myös, mutta omalla kohdallani ne ovat liian kovia. Tennispallo sattuu jo tarpeeksi! ;) 
  • Urheiluhieronta: Pyrin käymään urheiluhieronnassa vähintään kerran kuukaudessa, jotta kroppa pysyy kunnossa. Foam rollerista on paljon apua lihashuollossa, mutta ei se kuitenkaan vastaa urheiluhierojan käsittelyä. 
  • Osteopatia: Olen aikaisemmin käynyt osteopaatilla säännöllisesti, mutta en pitkään aikaan. Suosittelen osteopatiaa kuitenkin lämpimästi, jos kropassa on ongelmia. Omalla kohdallani osteopaatti auttoi suuresti kropan lihasepätasapainojen paikallistamisessa ja harjoittamisessa. Lisäksi hoito teki hyvää selälle ja pakaroille. Sain myös hyviä harjoitteita, jotka kohdistuivat omiin ongelmakohtiini eli keskimmäisiin pakaralihaksiin   ja lantionhallintaan. Lisää osteopatiasta muun muassa tässä postauksessa
  • Ruokavalio: Myös ruokavaliolla ja tarvittavien ravintoaineiden saannilla on merkitystä tietysti juoksusuoritusten ja jaksamisen kannalta, mutta myös loukkaantumisten ehkäisyssä. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti muun muassa kalsiumin saantiin, jotta luut pysyvät vahvoina ja rasitusmurtuman riski pienenee. D-vitamiinin saantiin, joka vaikuttaa muun muassa osaltaan kalsiumin imeytymiseen kroppaan sekä raudan saantiin, joka tuottaa hemoglobiinia, jonka avulla lihakset saavat happea. Monipuolinen ruokavalio auttaa näiden saannissa, mutta d-vitamiinia kannattaa talviaikaan Suomessa napsia lisänä purkista. Juoksija voi määrällisesti syödä melko paljon hyvää ja monipuolista kotiruokaa. Itse suosin ruokavaliota, jonka olen nimennyt kohtuus kaikessa-ruokavalioksi
  • Riittävä uni: Etenkin vauvavuoden väsyneimpinä hetkinä huomasin, kuinka tärkeä asia riittävä uni on ihmisen hyvinvoinnille. Kun väsymys todella painaa, tuntuu siltä kuin koko hyvinvoinnilta vietäisiin pohja eikä jaksa tehdä yhtään mitään. Jos siis haluaa jaksaa treenata ja myös palautua treeneistä, on riittävä uni todella tärkeätä. Sellaisissa elämäntilanteissa, joissa unesta on puutetta syystä tai toisesta, kannattaa myös höllätä liikunnan suhteen. Ihminen ei ole kone, joka jaksaa pitkään ilman kunnon unta.
Nämä asiat tulevat ensimmäisenä mieleen loukkaantumisten ehkäisyä ajatellen. Näihin kaikkiin pyrin panostamaan tänä vuonna omalla kohdallani, sillä haluan pysyä terveenä ja pystyä nauttimaan rakkaasta harrastuksesta. 

Kuka on mukana huoltamassa omaa kroppaa ja ehkäisemässä loukkaantumisia tänä(kin) vuonna? :)

Mukavaa tiistaita! 

-Karoliina

lauantai 7. tammikuuta 2017

Liikuntatavoitteeni vuodelle 2017

Vuosi 2016 saatiin onnellisesti pakettiin ja viime viikkoina on ollut aikaa miettiä tavoitteita tälle alkaneelle vuodelle. Olen ehdottomasti tavoitteiden asettaja tyyppiä,  sillä tavoitteet lisäävät motivaatiotani ja antavat jonkinlaisen suunnan tekemiselle. Pyrin aina asettamaan sellaisia tavoitteita, jotka ovat riittävän haastavia, mutta kuitenkin saavutettavissa olevia. Vaikka pidänkin tavoitteista, olen kuitenkin myös sitä mieltä, että elämän ei pidä olla pelkkiä tavoitteita ja niihin pyrkimistä. On myös muistettava nauttia hetkestä ja olla läsnä siinä tilanteessa, jota kulloinkin elää. Useimmiten se matka kohti tavoitetta on jopa tärkeämpi kuin itse tavoitteeseen pääseminen. Sillä matkalla voi saada upeita kokemuksia ja oppia paljon, jos siitä ottaa kaiken irti. 



Olen kirjoitellut liikuntatavoitteistani viime vuosina täällä (2014) täällä (2015) ja täällä (2016). Viime vuodet ovat olleet hyvin erilaisia liikuntavuosia, sillä vuonna 2015 olin raskaana, ja vuosi 2016 oli vauvavuosi ja raskaudesta palautumista. Olen kuitenkin ottanut kustakin elämäntilanteesta kaiken mahdollisen irti ja pyrkinyt säilyttämään liikunnallisen elämäntyylini, josta nautin kovasti. Vuoteen 2017 lähdettäessä tuntuu siltä, että olen liikunnallisesti samalla tasolla kuin ennen raskautta, joten tästä on hyvä lähteä taas suuntaamaan kohti uusia liikuntaseikkailuja. 

Liikuntatavoitteeni vuodelle 2017

Ehkä isoin liikuntatavoite tänä vuonna olisi kahden vuoden tauon jälkeen treenata maratonille ja juosta se kunniakkaasti läpi. Olen viimeksi juossut maratonin 2014 lokakuussa Kaarinassa, josta on peräisin oma maratonin ennätykseni 4.03.50. Koko viime vuoden tuntui siltä, että maratonille treenaaminen olisi ihan viimeinen juttu, johon jaksaisin laittaa vähäiset energiani. Siihen ei kertakaikkiaan ollut jaksamista tai aikaakaan vauvavuoden aikana. Nyt kun pahin väsymys on poistunut ja meillä nukutaan jo aika hyviä öitä (kopkop) niin tuntuu siltä, että maratontreeneihinkin olisi jotain annettavaa. Lähinnä piiiitkät lenkit ovat ne, joita hieman kammoan maratreeeneissä, mutta ehkä tänä vuonna jaksan jo herätä aamuisin aikaisemmin juoksemaan niitä, etenkin kun valoa kohti mennään. 




Mitä enemmän pallottelin tätä ajatusta maratonin juoksemisesta vuoden viimeisillä lenkeillä, sitä enemmän se alkoi houkuttelemaan. Haluan haastaa itseäni juoksun saralla, ja koen, että maraton on loistava haaste ja nyt olen siihen valmis. Tai ainakin toivon olevani! Ja tietysti, kun maratonille ollaan menossa niin haluan lähteä hakemaan myös omaa ennätystäni. Haaveissa siintää 4 tunnin alitus, mutta sinne on vielä vähintään maratonin mittainen matka.  Alustavasti olen suunnitellut, että juoksisin kokonaisen elokuussa HCM:llä. Jossei se jostain syystä onnistu (tulee loukkaantuminen tms.) varasuunnitelma on joko Espoo tai Vantaa. Vaikka olen juossut kolme maratonia, tuntuu siltä kuin olisin menossa ensimmäiselle! Pitää taas alkaa palauttamaan mieliin maratontreenaamisen saloja ja pohtia millä tavalla lähden itse lähestymään tätä projektia. Tervetuloa siis mukaan matkaan tämän vuoden aikana ja tsemppaamaan mua, sillä vaikka rakastankin juoksua, maratontreenaaminen tuntuu kyllä haastavalta ajatukselta! 

Toinen juoksuun liittyvä tavoite on parantaa puolimaratonin ennätystäni. Juoksin ennätykseni viime syksynä Vantaalla (1:46:21) ja se oli itselleni kova juttu, mutta uskon, että rahkeet riittää vielä parempaan. Se vaatii kuitenkin paljon töitä ja järkevää treeniä! Olen hieman kaavaillut keskittyväni tähän puolikkaan projektiin nyt keväällä ja maratoniin sitten sen jälkeen. Katsotaan! :) 

Yksi tärkeimmistä tavoitteistani on tänäkin vuonna pysyä terveenä ja ilman loukkaantumisia. Tämä on oikeastaan kaikista tärkein tavoite, joka onnistuessaan mahdollistaa osaltaan nuo kaksi edellistä. Tämä tarkoittaa sitä, että pyrin treenaamaan järkevästi omaa kroppaani kuunnellen ja sen rajat ymmärtäen. Esimerkiksi en todennäköisesti tule lisäämään maratontreeniä varten ihan älyttömästi viikkokilsoja (toki pitkä lenkki osaltaan niitä lisää), vaan suoraan sanottuna juoksen niin vähän kuin mahdollista, että pääsen tavoitteeseeni! ;) Less is more. Tähän liittyy toki myös muutakin kuin juoksumäärät, nimittäin riittävä kehonhuolto, lihaskuntoharjoittelu, riittävä uni ja hyvä ravinto. Kaikki nämä asiat vaikuttavat terveenä pysymiseen!

Keskittyä juoksutreenien ohella säännölliseen lihaskuntotreenaamiseen. Pääsin loppuvuodesta 2016 todella hyvään rytmiin lihaskuntoharjoittelun kanssa (suurimmaksi osaksi oman kehon painolla tai käsipainoilla), joten haluan jatkaa sitä! Pyrin tekemään lihaskuntotreenin ainakin pari kertaa viikossa. Siitä on apua juoksuun ja se saa  oloni hyväksi. 

Pysyä aktiivisena arjessa ja liikkua päivittäin kävelylenkeillä. Tämä on tärkeä tavoite, sillä kävelyllä ja hyötyliikunnalla on todella tärkeä osa omassa liikuntapaletissani. Kävelen usein jopa 40-50 kilometriä viikossa, mikä on ihan älyttömän hyvää peruskestävyystreeniä. Vielä kun lykkii samalla rattaita, niin  treenistähän se menee! Ilman päivittäisiä kävelylenkkejä en saavuttaisi 10 000 askelta päivässä ja uskon, että muutenkin päivittäiset kävelylenkit lisäävät hyvinvointiani. 




Juosta ainakin yhdessä polkujuoksutapahtumassa vuoden aikana. Tämä tavoite on ollut viimeiset kaksi vuotta toteutumatta! :D Jos vuonna 2017 se vihdoin toteutuisi! Hanna saat koutsata mut tähän tavoitteeseen! <3 

Nauttia liikunnasta! Olla ottamatta siitä stressiä ja pitää hyvä fiilis. Tämä tavoite mulla oli viime vuonnakin ja se on niin hyvä, että pakkohan se on olla mukana myös tänä vuonna. Liikunnan pitää antaa enemmän kuin se ottaa ja haluan pyrkiä säilyttämään hyvän balanssin, vaikka tiedän, että maratontreeni saattaa olla henkisestikin aika rankkaa. 

Pitää liikunta säännöllisenä osana arkea myös elämäntilanteen muuttuessa. Tämän vuoden aikana (syksyllä) on tarkoitus palata kunnolla työelämään. Haluan siinäkin kohtaa pystyä jatkamaan säännöllistä liikkumista ja löytää keinot, joilla se onnistuu, kun arki muuttuu entistä hektisemmäksi. Nyt alkuvuoden aion kuitenkin nauttia täysillä mahdollisuudesta liikkua lähes milloin vain, oli se sitten yhdessä lapsen kanssa tai omalla ajalla. 

Millaisia liikuntatavoitteita sinulla on tälle vuodelle? 

Mukavaa viikonloppua!

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa