perjantai 23. lokakuuta 2020

Liikuntaharrastuksen ja perheen yhteensovittaminen

Liikunnan ja perheen yhteensovittaminen oli yksi toiveaiheista, kun kyselin Instagramin puolelle aiheita, joista te haluaisitte lukea täällä blogissa. Tämä on aihe, josta kirjoitan mielelläni, sillä minulla on siitä paljon kokemuksia jaettavana. Meidän tytöt ovat nyt kaksi- ja (pian) viisivuotiaita, joten muutama vuosi on takana perheen ja liikuntaharrastusten yhteensovittamista. Lisäksi tässäkin asiassa oppii aina uusia keinoja, kun elämäntilanteet vaihtelevat. Kuulen mielelläni myös teidän kokemuksia tästä aiheesta, joten jätä kommenttia joko blogiin tai Instan puolelle! 💛

Kaikki lähtee liikkeelle priorisoinnista: mihin haluan aikaani käyttää?

Itselleni liikunta on tärkeä asia ja nautin liikkumisesta todella paljon. Se tuo hyvää oloa, omaa aikaa ja lisää energiaa päiviin, joten priorisoin liikuntahetkiä korkealle omassa ajankäytössäni. Tämä onkin mielestäni tärkeä asia, jota jokaisen kannattaa miettiä. 

Mitkä ovat niitä asioita, joita haluamme priorisoida vapaa-ajalla? Kaikkea ei voi saada samaan aikaan, joten joudumme tekemään valintoja sen osalta, mihin haluamme aikaamme käyttää. Kun minä priorisoin kotitreenejä ja lenkkeilyä, voin hyvällä omallatunnolla sanoa, etten priorisoi esimerkiksi käsitöitä, puutarhanhoitoa, kulttuuritapahtumissa käymistä, lukemista (muuten kuin ennen nukkumaanmenoa pari sivua), fine-dining-ruuanlaittoa (helppoa ja nopeaa ruokaa kiitos), super-puhdasta kotia (riittävän siisti koti on ok) jne. Liikunnan lisäksi priorisoin vapaa-ajalla tällä hetkellä perhe-aikaa, mutta moni muu asia jääkin sitten vähemmälle. Kaikkeen ei vain aika riitä eikä tarvitsekaan riittää. Veikkaan, että liikunta on korkealla sinunkin prioriteettilistalle, jos luet tätä postausta! 😊

Lasten syntymä muuttaa asioita liikunnankin suhteen

Omalla kohdallani esikoisen syntymä muutti luonnollisesti paljon asioita. Liikunnan osalta ensin oli luovittava läpi raskauden ja raskaudesta palautumisen, löydettävä aikaa liikkumiselle uudessa arjessa, jossa enää ei mentykään treenaamaan milloin huvitti tai treenattu pitkiä treenejä ihan helposti. Lisäksi mukaan tulivat katkonaiset yöunet ja niiden myötä vähäisempi energia. Imetys, niin ihanaa kun olikin, on todella sitovaa ja vaikuttaa myös liikkumiseen ja siihen, milloin voi lähteä liikkumaan. Myös omat prioriteetit muuttuivat, eikä liikunta enää hetkittäin ollutkaan prioriteettilistan kärjessä.

Sitten syntyi kuopuksemme ja kahden lapsen kanssa elämään totuttelu toi uudet haasteet liikunnankin osalta. Toisesta raskaudesta palautuminen ja kuntoutuminen olikin pidempi prosessi, joka tarkoitti kärsivällisyyden opettelua, omaan kehoon tutustumista uudelleen, kuntoutusharjoituksia äitiysfysioterapeutin kanssa ja omien lempparilajien hetkittäistä tauolle jättämistä (juoksua ja kovempia lihaskunto/hiit-treenejä ei tullut hetkeen tehtyä). Myös aikaa liikkumiseen oli toisen lapsen syntymän jälkeen taas vähemmän, mutta ilokseni voin raportoida, että nyt kun tytöt ovat vähän isompia, on liikuntahetkiin taas helpompi löytää aikaa.

Jollain tapaa kuitenkin onnistuin pitämään kiinni liikuntaharrastuksistani (kotitreenit, lenkkeily, juoksu) läpi vauva- ja taaperoajan. Liikkuminen on mukautunut kuhunkin elämänvaiheeseen ja välillä on tullut liikuttua enemmän, välillä vähemmän. Asiaa on auttanut se, että omat lajivalinnat ovat tähän elämänvaiheeseen helposti mukautettavia. Lenkille voi lähteä omalta kotiovelta ja jo puolen tunnin lenkki saa tosi hyvän olon. Kotitreenit hoituvat hyvin missäpä muualla kuin kotona tai ulkona vaikka leikkipuistossa. Tämä on ollut iso asia silloin, kun treeniin on vain vähän aikaa käytettävissä. Luulen, että jos en olisi omaksunut lenkkeilyä ja kotitreenejä ja kävisin pelkästään liikkumassa esimerkiksi kuntosalilla, niin liikkuisin huomattavasti harvemmin. Treeneille ajan järjestäminen olisi myös haastavampaa. 


Oman ajattelun muutos 

Iso asia liikuntaharrastuksen ja perheen yhteensovittamisessa on myös mielestäni oman ajattelun ja asennoitumisen muutos. Joskus aikaisemmin ajattelin, että treeni ei ole treeni ellei se kestä vähintään tuntia. Tai, että kotona ei voi liikkua tehokkaasti,  koska pitää mennä ryhmäliikuntatunnille tai kuntosalille, jotta liikkuminen voidaan laskea "kunnon treeniksi". Totuushan on se, että kroppa ei tiedä, missä sitä liikutetaan, joten tämä asia on aivan korvien välissä. Myös kotona ja lenkkipolulla voi saada riittävästi liikettä kroppaan. Toki tämäkin riippuu varmasti oman liikkumisen tavoitteista.

Lasten syntymän myötä omaa ajattelua liikunnasta oli muutetttava ja nykyään tiedän, että lyhyetkin treenit on aina parempi vaihtoehto kuin ei treeniä ollenkaan. Ylipäätään vannon ennemmin lyhyiden säännöllisesti toistuvien treenihetkien nimeen, kuin tuijotan esimerkiksi treenimääriä tunneissa. Eli esimerkiksi kotitreeni 3x20 minuuttia viikossa on mielestäni itselleni parempi vaihtoehto kuin yksi tunnin treeni viikossa. Miksi näin, sehän on sama aika? Sen takia, että aina kun teen lyhyenkin treenin, se ruokkii hyvää oloa, lisää energiaa ja siitä tulee sellainen fiilis, että tekee jotain oman hyvinvointinsa eteen. Ja mitä useammin saa hyvän olon, lisää energiaa ja hyvinvointia edistävää fiilistä, se ruokkii positiivista kierrettä, joka ainakin itselläni vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Toki, jos ainoa vaihtoehto liikkua on se yksi tunti kerrallaan viikossa, niin se tietysti kannattaa käyttää. Pääasia on, että löytää ne itselle sopivat tavat saada liikunta osaksi omaa elämää. 

Oman ajattelun muutos on tapahtunut isosti myös ylipäätään suhtautumisessa liikuntaan ja siihen, mikä liikkumaan motivoi. En tiedä onko se ikä (kohta 35v.) vai mikä, mutta nykyään olen todella paljon armollisempi ja lempeämpi itseäni kohtaan liikunnan suhteen. Joskus parikymppisenä liikunta oli hyvin paljon enemmän ulkonäkökeskeistä suorittamista, kun taas nykyään painotan liikkumisessa enemmän oman kropan kuuntelua, liikunnan tuomaa hyvää oloa ja energiaa, jota siitä saan. Ylipäätään armollisempi suhtautuminen liikuntasuorituksiin helpottaa elämää aika paljon. Aina ei ole pakko vetää hampaat irvessä, vaan kevyempikin tahti käy hyvin, jos siltä tuntuu. Esimerkkinä vaikkapa juoksulenkille lähtö; huomaan vähän aikaa juostuani, että tänään ei kulje. Saatan ihan suosiolla siirtyä kävelyyn tai vuorotella hölkkää ja kävelyä. Enkä koe, että lenkki olisi jotenkin epäonnistunut, vaikka en juossut koko matkaa tai niin ja niin monta kilometria. Lähdinhän kuitenkin liikkumaan ja se on aina plussaa. 


Tavoitteiden asettaminen motivoi säännölliseen liikuntaan

Tykkään edelleen asettaa itselleni liikunnan suhteen tavoitteita, koska ne motivoivat säännölliseen liikuntaan (esimerkiksi juoksutapahtumat tai erilaiset kotitreenihaasteet), mutta osaan myös suhteuttaa tavoitteet tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Mietin aina onko jokin liikuntatavoite järkevä ja mahdollinen toteuttaa energiaa lisäävästi juuri nyt vai kuormittaako se liikaa? Esimerkkinä voisi olla maratonille tähtäävä harjoittelu. Viimeksi olen juossut maratonin elokuussa 2017, ja kuopuksemme syntyi kesäkuussa 2018. Sen jälkeen mielessä ei ole edes käynyt se, että alkaisin treenaamaan maratonia varten, koska se on tuntunut aivan liian kuluttavalta ajatukselta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vauva- ja taaperoaika ei ole kaivannut maratonharjoittelua tuomaan lisäkuormitusta. Mutta nyt huomaan, että maraton alkaa pulpahdella mieleen aina silloin tällöin, mikä kertonee siitä, että ollaan taas uudessa elämänvaiheessa, jossa maratontreenille voisi (ehkä mahdollisesti) olla energiaa ja aikaa. Katsotaan siis mihin seuraavat liikuntatavoitteet vievät! Pointtina tavoitteiden osalta on kuitenkin se, että tavoitteet ovat todella hyviä motivoimaan säännölliseen liikuntaan, niin kauan kun ne ovat suhteutettuja omaan elämäntilanteeseen ja käytössä oleviin voimavaroihin sekä tuovat enemmän iloa kuin stressiä ja suorittamista. 

Omat haasteeni liikunnan ja perheen yhteensovittamisen kohdalla juuri nyt 

Tällä hetkellä tuntuu, että ehdin liikkumaan sopivasti ja tekemään sellaisia treenejä, jotka tuovat energiaa ja hyvää fiilistä. Suurempia haasteita ei juuri nyt ole, mutta en myöskään juuri nyt treenaa tavoitteellisemmin mihinkään juoksutapahtumaan ja kotitreenitkin ovat sellaisia "fiiliksen mukaan" -treenejä. Ei siis ole paineita ehtiä liikkumaan tiettyjä määriä tai treenejä, mikä on juuri nyt hyvältä tuntuva asia. Välillä on nimittäin haastavaa saada esimerkiksi pitkiä lenkkejä mukaan treeniohjelmaan, sillä ne vievät aika paljon aikaa. Useimmiten juoksen pitkän lenkin viikonloppuna, yleensä sunnuntaiaamuna, ja silloin se tietysti vaikuttaa muunkin perheen suunnitelmiin ja ohjelmaan. Nämä on kuitenkin sellaisia juttuja, että ne saadaan sovittua ja aikataulutettua, kun niin halutaan. Onneksi mieheni ja lapset suhtautuvat suopeasti äidin juoksuharrastukseen, kunhan se ei vie liikaa yhteistä aikaa. Lenkille onkin siis välillä hyvä lähteä joko aikaisemmin aamulla tai illalla, kun lapset ovat jo nukkumassa. 


Parhaat vinkkini liikunnan ja perheen yhteensovittamiseen

  • Suunnittele treenit kalenteriin! Itse istun usein sunnuntaisin alas kalenterin kanssa ja hahmottelen seuraavan viikon liikunnat ainakin löyhästi kalenteriin ja mietin milloin ehdin liikkua. Olen kuitenkin aika joustava ja muutan myös suunnitelmia tarvittaessa.
  • Ole armollinen itsellesi: Älä vertaile omaa liikkumista muihin vaikkapa somessa. Kaikilla on omat lähtökohdat, tavoitteet, käytettävissä oleva aika ja voimavarat. Hyväksy myös se, että aina ei jaksa liikkua eikä silloin tarvitsekaan. Mieti palveleeko liikkuminen juuri tänään kokonaisvaltaista hyvinvointiasi vai edistäisikö sitä tänään jokin muu asia? Älä myöskään vertaa siihen, miten itse jaksoit liikkua vaikkapa ennen lapsia tai vaativaa työtä jne. Elämäntilanteet vaihtelee, joten sopeuta omaa toimintaa ja ajattelua samalla <3
  • Liiku niillä tavoin, jotka antavat juuri sinulle energiaa! Älä tee pakolla asioita, jotka väsyttävät liikaa tai vievät turhaan voimia. Valitse sinua voimaannuttavat liikuntamuodot. 
  • Liiku yhdessä perheen kanssa! Meidän perhe tykkää liikkua yhdessä kävelyillä, leikkipuistossa, metsäretkillä, jumppaamalla, pyöräilemällä, luistelemalla ja tanssimalla. Tämä tekeminen ei useinkaan ole varsinaista treenaamista, mutta se on hyötyliikuntaa, lisää liikettä ja ihanaa aktiivista yhdessäoloa.
  • Näe mahdollisuudet omille treeneille arjessa sellaisissa hetkissä, joissa et välttämättä ole ajatellut, että olisi treenin mahdollisuus ja muista, että lyhytkin treeni on parempi kuin ei liikettä ollenkaan!  Leikkipuistossa ja hiekkalaatikon vieressä on hyvä jumppailla, Pikku Kakkosen aikana ehtii tehdä minitreenin, ruokaa laittaessa ehtii punnertamaan muutaman kerran keittiön tasoa vasten ja tekemään kyykyt. Lasten kylpyaikana onnistuu jumpat samalla kun vahtii kylpytouhuja. Isompien lasten kohdalla heidän harrastusten aikana saattaa ehtiä lenkille. Välillä tarvitaan mielikuvitusta, mutta keinoja lisätä liikettä löytyy kyllä. Näistäkin voi valita jonkun tavan, en minäkään toteuta näitä kaikkia viikottain, mutta aina välillä jotakin näistä. 
  • Jaa tehtäviä kotona myös muille perheenjäsenille, jos se vapauttaisi aikaa liikuntaan sinulle! <3 Usein äidit ottavat ison osan kotitöistä harteilleen. Ehkä joku muu voi välillä imuroida, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, käydä kaupassa jne., jotta sinä pääset liikkumaan. Tai ruuat voidaan tilata nettikaupasta ja ehkä tilata siivous kotiin, jos se on mahdollista. Usein ajattelemalla hieman eri tavalla voidaan ratkaista asioita. 
  • Yhdistä liikunta ja omien ystävien näkeminen! Oma suosikkitapani on sopia lenkkitreffejä ystävien kanssa.
  • Yhdistä liikunta (esim lenkkeily) ja äänikirjan tai podcastien kuuntelu. Siinäkin saa hyvin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 
  • Kommunikoi muun perheen kanssa ja kerro, miksi liikkuminen on sinulle tärkeä asia. Kun lapsetkin huomaavat, että vanhempi pitää kiinni myös omista jutuistaan ja huolehtii itsestään, antaa se hyvää esimerkkiä heille eteenpäin. Jokainen meistä on tärkeä ja meidän on huolehdittava itsestämme yhtä lailla kuin toisista. <3
Tsemppiä liikunnan ja perhearjen yhteensovittamiseen! Samassa veneessä ollaan kaikki!

Aiheeseen liittyviä postauksia: 

Liikunnan sovittaminen vauva- ja pikkulapsiarkeen

Oma liikuntahistoriani

Ajatuksia liikunnasta vauva-arjessa


<3: Karoliina 



4 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! Oon palannut kerta toisensa jälkeen tohon priorisointi kappaleeseen. Mulla kun tuppaa nykyään olemaan niin, että yritän ehtiä noita kaikkia (paitsi käsitöitä 😅) Ja nopeesti alkaa ahdistaa kun en kykenekään. Miks kerta toisensa jälkeen kompastuu tähän samaan asiaan, että yrittää ehtiä suorittaa kaiken... Huoh.
    No mutta kiitos, oli kiva kun taas kirjoittelit. Blogit on edelleen parhaita ♥️
    Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Tarja! :) Kiitos kommentista ja ihana kuulla, että oli ajatuksia herättelevä aihe. Tuo on varmasti monella ongelma, ettei osaa tai oikein halua luopua mistään, ja sitten tulee ahdistus, kun ei kykene kaikkea tekemään. Ymmärrän hyvin. Ihana kuulla, että tykkäät blogeista edelleen. Niin mäkin tykkään <3 Näiden kirjoittaminen on vaan tosi aikaa vievää puuhaa! :D Ihanaa viikonloppua! t: Karkki

      Poista
  2. Heippa. Mulla on yksi 3v lapsi ja ajatukset ovat hyvin samankaltaisia. Kirjoitit kyllä hyvin ja mäkin jäin ajattelemaan tuota priorisointia. Syyllistyn usein siihen, että yritän ehtiä tekemään kaikkea joka paikkaan ja stressaannun ja ahdistun, kun asioita ei sitten valmistu. Ei kannattaisi kuitenkaan ahnehtia. Nämä vuodet, kun lapsi on pieni, menevät nopeasti ja ihan pian on taas enemmän aikaa tehdä muutakin.
    Voisin lisätä tähän vielä työelämän yhteensovittamisen perhe- ja liikunta-arkeen ja oma vinkkini siihen on lyhennetty työviikko (taitaa olla osittainen hoitovapaa), jos se vain suinkin on mahdollista. Itse teen nelipäiväistä viikkoa ja oon perjantaisin vapaalla lapsen kanssa. Se leppoistaa arkea mukavasti. Oma lapseni nukkuu vielä päiväunia kotonakin ja perjantain päiväuniaikaan teen aina viikon pisimmän kotitreenin. Muina päivinä sitten vähän lyhempiä treenejä. :)

    T. Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Sanna! Kiitos kommentistasi! :) Luulen, että meillä monilla on tuo haaste, että on vaikea priorisoida ja lopulta sitten pöydällä on niin paljon asioita, joita "pitäisi"tehdä, että stressihän siinä iskee. Priorisointia kannattaa kuitenkin ihan tietoisesti harjoitella, sillä se kyllä helpottaa elämää, kun voi vain päästää joistain asioista irti tai ainakin hyväksyä riittävän hyvän suorituksen.

      Lyhennetty työviikko on ehdottomasti todella hyvä vinkki, jos se vain onnistuu! Mulla on töitä 5 päivänä viikossa, mutta teen n. 6h/päivä, tosin välillä päälle myös viikonloppuhommia, tilanteesta riippuen. Joustavuus antaa kyllä arkeen tosi paljon jaksamista. Kuulostaa hyvältä sun kotitreenit! :) Kivaa viikon jatkoa!

      t: Karoliina

      Poista