Q&A: Koira lapsiperheessä

Heippa ihanat! Voitteko uskoa, että olen täällä kirjoittamassa blogia? En minäkään! :D Mutta täällä ollaan kahvikuppi ja suklaamunat näppäimistön vieressä tuomassa lisäbuustia kirjoittamiseen ja käsillä päikkäriaika, jolloin ei ole muuta tekemistä kuin kirjoittaa blogia. Ihmeiden aika ei ole ohi. Toivottavasti olette seurailleet kuulumisia Instagramin kautta sillä välillä, kun blogi on ollut hiljainen. Tiivistettynä tänne kuuluu ihan hyvää koronakeväästä huolimatta <3 Syy, miksi tänään päädyin kirjoittelemaan oli kysymys, jonka sain Instagramissa ja päätin, että kirjoitusblokin katkaisemiseksi vastaan kysymykseen täällä blogin puolella, joten käydäänpä asiaan. 

"Moikka, ehtisitkö joskus kirjoitella hiukan koira-arjesta, meillä koirahaaveita ja kiinnostaisi, miten teillä kahden lapsen ja koiran arki rullaa. Miten usein viette koiraa ulos ja lenkeille ja ilmeisesti Mila myös mukana sun juoksulenkeilläkin."

Kiitos kysymästä Annika! Meillä rullaa tällä hetkellä arki kahden lapsen ja ison koiran kanssa varsin hyvin. Siihen vaikuttaa kuitenkin varmasti paljon se, että minä olen vielä täysin kotona: hoitovapaalla + teen kotoa osa-aikaisesti töitä. Näin ollen esimerkiksi aamulenkkien tekeminen onnistuu vielä joustavalla aikataululla ja koiralla on seuraa päivisin. Toki varmasti rutiinit lutviutuu sitten uusiksi, kun palaan työelämään kodin ulkopuolelle. 

Meillä viedään koira ulos kolme kertaa päivässä. Yleensä pyrimme yhteen pidempään lenkkiin (vaihtelee 30min-1h+), yhteen lyhyempään ja yhteen "asioilla käymiseen". Meidän Mila on sellainen, ettei häntä enää illalla myöhään kovasti huvita lenkkeillä, joten myöhäisillan "lenkki" saattaa päättyä postilaatikolle, kun hän laittaa jarrut päälle eikä suostu enää liikkumaan. Muuten ensimmäinen lenkki on aamulla, toinen iltapäivällä/alkuillasta ja kolmas sitten myöhään illalla ennen nukkumaanmenoa. Vuorotellaan lenkkejä miehen kanssa. Viikonloppuisin Mila on useimmiten mukana, kun ulkoillaan yhdessä koko perheen kanssa. <3

Ihania muistoja, kun Mila tapasi Islan ekaa kertaa. 

Viime aikoina Mila on käynyt kanssani juoksulenkeillä noin 1-2 kertaa viikossa ja selkeästi hänellä on kunto kasvanut, että jaksaa juosta paremmin koko ajan. Mila nauttii paljon juoksulenkeistä ja ne tekee tosi hyvää, koska flatti on rotuna kuitenkin todella paljon liikuntaa kaipaava. Lisäksi koiran lenkittäminen samalla, kun itse juoksee on sellainen "kaksi kärpästä yhdellä iskulla" -juttu myös. 

Hyvä tukiverkosto on yksi asia, jonka sanoisin niille, jotka miettivät koiran hankkimista. Kannattaa pitää huolta, että koiralle löytyy tarvittaessa 1-2 hoitopaikkaa mahdollisten matkojen tms. varalle. Meille on ainakin ollut tässä vuosien varrella ihan kullanarvoista saada hoitoapua koiralle matkojen ajalle ja myös joskus, kun mies on ollut työmatkoilla ja minä lasten kanssa yksin. Arki koiran kanssa on nimittäin huomattavasti haastavampaa, jos ulkoilutuksia on hoitamassa vain yksi aikuinen.. 

Meillä vielä alle 2v. lähtee mielellään koiralenkeille mukaan ja jaksaa istua rattaissa suht hyvin, mutta pikkuhiljaa hänkin on siinä iässä, ettei lenkkeily rattaissa istuen paljon nappaa ja silloin menee koiran lenkittäminenkin hankalaksi, kunnes mukaan voi lähteä vaikka pyörällä kuten 4v. Viime aikoina olemmekin usein tehneet niin, että toinen aikuinen käy koiran kanssa lenkin ja toinen on lasten kanssa sillä aikaa. Se on toiminut koronakeväässä hyvin, koska kotona on oltu niin paljon. Tilanteet arjessa kuitenkin vaihtelee ja niihin on sopeuduttava, ja löydettävä uudet toimivat rutiinit aina uuden edessä. 

Koiran ottamista lapsiperheeseen kannattaa harkita pitkään ja monelta kantilta. On tärkeätä, että lapsilla on selkeät säännöt koiran suhteen ja löytyy molemminpuoleista kunnioitusta ja rakkautta. Koiran pitää saada rauhaa ja omaa tilaa, vaikka lapsiperhearki on ajoittain meluisaa härdelliä. Koiran luonne vaikuttaa varmasti paljon sopeutumiseen. Meidän Mila on lasten kanssa tosi kiltti, rauhallinen ja pitkäpinnainen. Muuten hän osaa kuitenkin olla ajoittain villi ja itsepäinen. Hän on kuitenkin viisas koira, ja tietää millä tavalla käyttäytyä erilaisissa tilanteissa. 

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että meidän perheessä olisi kyllä todella outoa ilman koiraa! <3 Välillä ulkoiluttaminen ei yhtään huvita (etenkin kunnon sadesäässä), mutta suurimmaksi osaksi ulos lähteminen koiran kanssa on todella ihanaa ja tekee hyvää itsellekin. En itse varmasti kävelisi ollenkaan niin paljon ilman koiraa ja kävely on ihan mahtavaa liikuntaa. Lisäksi koira perheessä varmistaa sen, että kotona ei ainakaan ole liian puhdasta (;D), aina löytyy jostain karvoja ja hiekkaa. Mutta, niinkuin kaikissa asioissa "you win some -you lose some" ja meillä ainakin arki koiran kanssa menee vahvasti plussan puolelle! <3

Mila 10kk

Meidän Mila täyttää tänään 10kk! <3 Meinasin kirjoittaa "meidän pikkuinen Mila", mutta totesin sitten, että ei tuo 28kg painava nuori neiti enää niin pikkuinen taida ollakaan! :D

Mila tuli meille viime joulukuussa ja julkaisin tämän postauksen Milan tulosta seuraavana päivänä. Siinä kerroin, miksi päädyimme hankkimaan koiran. Nyt 8kk myöhemmin täytyy sanoa, että en osaisi enää kuvitella elämää ilman omaa koiraa. Milasta on tullut tärkeä osa perhettä ja se tuo kaikkiin päiviin niin paljon iloa, että elämä olisi varmasti paljon tylsempää ilman sitä! Mila on mielettömän ihana ja sosiaalinen persoona! <3 Se myös tällä hetkellä huolehtii aika pitkälti mun liikkumisesta ja toimii oivana personal trainerina päivittäisillä kävelylenkeillä! :) 

Susanna heitti mulle koirahaasteen (kiitos siitä!) ja ajattelin sen olevan oivallinen tähän postaukseen. Vastailen siis haasteen tiimoilta muutamiin kysymyksiin Milasta. 

1) Onko koirasi onnellinen?

Uskoisin, että on! Ainakin Mila vaikuttaa onnelliselta ja iloiselta. Häntä heiluu paljon ja se on energinen ja hyväntuulinen. 

2) Teetkö asioita koirasi hyvinvoinnin kannalta?

Ehdottomasti! Koiran hyvinvointia tulee ajateltua päivittäin ihan lähtien perusasioista (säännöllisesti ruokaa, sopivasti liikuntaa, leikkihetkiä, hellyyttä ja huomiota) ja sitten tietysti tilanteiden mukaan. Nyt kesällä tulee mieleen esimerkiksi huolehtiminen punkkilääkityksestä, säännölliset punkkitarkastukset ja koiran olon helpottaminen kuumilla ilmoilla (aina kylmää ja raikasta vettä saatavilla, mahdollisuus olla varjossa ja päästä uimaan)

3) Mikä on oudointa mitä koirasi on tehnyt?

Hmm...en tiedä onko tämä niin outoa käytöstä koiralle, mutta omaan jakeluun se ei mene eli MIKSI PITÄÄ joskus syödä/yrittää syödä omaa kakkaa tai oksennusta... yök! :D

4) Onko koirasi kaikkiruokainen vai onko jokin ruoka sellainen mitä ei suostu syömään?

Toistaiseksi ollaan pidetty Milan syömiset pitkälti rajoitettuna koiranruokaan (syö Pure Naturalin puppy-ruokaa) ja koiranherkkuihin. Lisäksi on saanut maistaa kurkkua, porkkanaa, omenaa, bataattia jne. ja rakastaa etenkin kurkkua! Nykyään Mila istuu aina vieressä, kun leikkaan kurkkua, se rakastaa sitä! 

5) Mikä asia koirassasi saa sinut iloiseksi?

Mila on aina iloinen ja se saa kyllä ihmiset ympärillä hyväntuulisiksi, vaikka olisi huonompikin hetki. Se on energinen, mutta kuitenkin todella hyväkäytöksinen ja rauhallinen sisätiloissa ja voin luottaa siihen muiden ihmisten ja koirien kanssa! Mila myös tykkää lapsista tosi paljon, mikä saa tietysti meidät tosi iloiseksi jatkoa ajatellen! :)

Kiitos Susanna haasteesta! :) Nyt haastan teitä muita, joilla on koira vastaamaan seuraaviin kysymyksiin kommenttiboksissa: 

-Mikä on oudointa mitä koirasi on tehnyt? 
-Mikä asia koirassasi saa sinut iloiseksi? 

Kivaa alkanutta viikkoa! :)

-Karoliina 

Seuraile myös Instagramissa & Facebookissa! 

Joulunviettoa & Veeti RIP

Heippa! Miten teidän joulu meni? Täällä oli oikein mukava joulu, tosin eilen tuli huonoja uutisia, mutta niistä lisää kohta. Jouluaattoa vietettiin perinteisissä tunnelmissa pappani luona. Meidän jouluun kuuluu aina joulupuuro-ja aamiainen, jouluglögit perheystävien kanssa, mummin haudalla käyminen, syöminen ja illalla myöhään lahjojen avaaminen.  Sain aivan ihania lahjoja, kiitos vielä niistä! <3

Milan kanssa lähdössä pienelle kävelylle jouluaattona :)

Veeti ja minä valmiina jouluaattoon <3 

Ruusuja mummin haudalle <3

Hautausmaan tunnelmaa

Veetin kanssa monen monta selfietä <3

Mun serkkupojat <3

Kaikki me serkukset <3 Paitsi nuorimmainen, joka vietti joulua toisten isovanhempien kanssa

Väsähtänyt pieni tonttutyttö <3

Perhekuva <3 Yhdellä pöhköllä uusi pipo päässä ja kädessä Milan uusi sammakkolelu :D <3 

Joulupäivän aamuna suunnattiin appivanhempien luokse Mäntsälään. Ilma oli niin kaunis ja aurinkoinen <3 Ihan mieletön talven ihmemaa! Mäntsälässä syötiin, levättiin, ulkoiltiin, mä kävin juoksemassa ja rentouduttiin. Oli oikein mukavaa ja rauhallista!  

Äiti teki mulle uudet ihanat villasukat ja kummitädiltä sain nämä H&M-trikoot! Ollut mun leppariasu koko joulun :)

Mila matkalla Mäntsälään :) 

Tapaninpäivän aamuna aamiaisen jälkeen lähdettiin takaisin Espooseen. Kotimatkalla sain huonoja uutisia äidiltä, joka kertoi, että Veeti oli mennyt niin huonoksi, että he lähtisivät häntä viemään viimeistä kertaa eläinlääkärille. Purskahdin itkuun uutisen kuultuani, vaikka tiesin, että mitään muuta ei ole tehtävissä. Eläinten kanssa ihmisen on oltava se, joka tekee oikean ja armollisen päätöksen, jos näkee, että toinen kärsii. 

Lääkkeet auttoivat Veetiä sen verran, että hän vietti jouluaaton reippaana meidän kanssa. Veeti repi itse lahjapaketteja auki ja halusi leikkiä Milan leluilla, kun oikein alkoi lapsettaa. Flatit ovat sellaisia, koiramaailman Peter Paneja, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi ja ovat positiivisia viimeiseen hengenvetoon asti. Tapaninpäivän aamuna vointi oli huonontunut niin paljon, että oli aika lähteä viimeiselle matkalle. <3

Koko meidän perhe haluaa muistaa Veetin sellaisena, joka se oli terveenä. Se oli eloisa ja leikkisä koira, joka osasi tulkita hyvin ihmisten tunteita. Se rakasti uimista ja saaristossa vapaana juoksemista. Se rakasti keppien heittämistä ja juoksulenkkejä. Se rakasti olla mukana kaikessa mahdollisessa. Se oli meidän perheelle tärkeä perheenjäsen! <3

Tapaninpäivä meni siis hieman surullisissa tunnelmissa, mutta toisaalta myös rakkaudella muistellen ihania yhteisiä aikoja ja onnellisena siitä, että Veeti pääsi nyt hyvään paikkaan meidän ja muiden enkelikoirien seuraan. Hän nukkui pois rauhassa ja kivuitta, mikä on pääasia. 

Pikku-Mila vaistoaa myös haikeita tunnelmia, ja toimikin hienona terapiapentuna koko perheelle. Uskon, että Milan tulo meille oli tarkoitettu <3

Täällä itketään ja nauretaan vuorotellen. Elämä on sellaista. Mukavaa lauantaita kaikesta huolimatta teille kaikille! Itse pääsen onneksi tuulettamaan päätä kahden rakkaan juoksukamun kanssa pitkälle lenkille tuonne talven ihmemaahan, joten eiköhän se tästä! :)

Palailen huomenna lisää jouluviikon treeneistä ja ihanista juoksulenkeistä, joita on tullut tehtyä monta tällä viikolla! 

“Until one has loved an animal a part of one’s soul remains  unawakend". 

-Karoliina