Joulunviettoa & Veeti RIP

Heippa! Miten teidän joulu meni? Täällä oli oikein mukava joulu, tosin eilen tuli huonoja uutisia, mutta niistä lisää kohta. Jouluaattoa vietettiin perinteisissä tunnelmissa pappani luona. Meidän jouluun kuuluu aina joulupuuro-ja aamiainen, jouluglögit perheystävien kanssa, mummin haudalla käyminen, syöminen ja illalla myöhään lahjojen avaaminen.  Sain aivan ihania lahjoja, kiitos vielä niistä! <3

Milan kanssa lähdössä pienelle kävelylle jouluaattona :)

Veeti ja minä valmiina jouluaattoon <3 

Ruusuja mummin haudalle <3

Hautausmaan tunnelmaa

Veetin kanssa monen monta selfietä <3

Mun serkkupojat <3

Kaikki me serkukset <3 Paitsi nuorimmainen, joka vietti joulua toisten isovanhempien kanssa

Väsähtänyt pieni tonttutyttö <3

Perhekuva <3 Yhdellä pöhköllä uusi pipo päässä ja kädessä Milan uusi sammakkolelu :D <3 

Joulupäivän aamuna suunnattiin appivanhempien luokse Mäntsälään. Ilma oli niin kaunis ja aurinkoinen <3 Ihan mieletön talven ihmemaa! Mäntsälässä syötiin, levättiin, ulkoiltiin, mä kävin juoksemassa ja rentouduttiin. Oli oikein mukavaa ja rauhallista!  

Äiti teki mulle uudet ihanat villasukat ja kummitädiltä sain nämä H&M-trikoot! Ollut mun leppariasu koko joulun :)

Mila matkalla Mäntsälään :) 

Tapaninpäivän aamuna aamiaisen jälkeen lähdettiin takaisin Espooseen. Kotimatkalla sain huonoja uutisia äidiltä, joka kertoi, että Veeti oli mennyt niin huonoksi, että he lähtisivät häntä viemään viimeistä kertaa eläinlääkärille. Purskahdin itkuun uutisen kuultuani, vaikka tiesin, että mitään muuta ei ole tehtävissä. Eläinten kanssa ihmisen on oltava se, joka tekee oikean ja armollisen päätöksen, jos näkee, että toinen kärsii. 

Lääkkeet auttoivat Veetiä sen verran, että hän vietti jouluaaton reippaana meidän kanssa. Veeti repi itse lahjapaketteja auki ja halusi leikkiä Milan leluilla, kun oikein alkoi lapsettaa. Flatit ovat sellaisia, koiramaailman Peter Paneja, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi ja ovat positiivisia viimeiseen hengenvetoon asti. Tapaninpäivän aamuna vointi oli huonontunut niin paljon, että oli aika lähteä viimeiselle matkalle. <3

Koko meidän perhe haluaa muistaa Veetin sellaisena, joka se oli terveenä. Se oli eloisa ja leikkisä koira, joka osasi tulkita hyvin ihmisten tunteita. Se rakasti uimista ja saaristossa vapaana juoksemista. Se rakasti keppien heittämistä ja juoksulenkkejä. Se rakasti olla mukana kaikessa mahdollisessa. Se oli meidän perheelle tärkeä perheenjäsen! <3

Tapaninpäivä meni siis hieman surullisissa tunnelmissa, mutta toisaalta myös rakkaudella muistellen ihania yhteisiä aikoja ja onnellisena siitä, että Veeti pääsi nyt hyvään paikkaan meidän ja muiden enkelikoirien seuraan. Hän nukkui pois rauhassa ja kivuitta, mikä on pääasia. 

Pikku-Mila vaistoaa myös haikeita tunnelmia, ja toimikin hienona terapiapentuna koko perheelle. Uskon, että Milan tulo meille oli tarkoitettu <3

Täällä itketään ja nauretaan vuorotellen. Elämä on sellaista. Mukavaa lauantaita kaikesta huolimatta teille kaikille! Itse pääsen onneksi tuulettamaan päätä kahden rakkaan juoksukamun kanssa pitkälle lenkille tuonne talven ihmemaahan, joten eiköhän se tästä! :)

Palailen huomenna lisää jouluviikon treeneistä ja ihanista juoksulenkeistä, joita on tullut tehtyä monta tällä viikolla! 

“Until one has loved an animal a part of one’s soul remains  unawakend". 

-Karoliina