perjantai 12. joulukuuta 2014

Miksi hankimme koiran & kuvia Milan ekasta päivästä!

Ajatus oman koiran hankkimisesta kypsyi viimeisen puolen vuoden aikana. Aluksi toinen osapuoli oli innokkaasti koiraa hankkimassa, ja itse vastustelin. Ajattelin, että en halua koiraa hankkia, siitä syystä, ettei meillä olisi sille tarpeeksi aikaa. Mielestäni koiraa ei kannata hankkia, jos sille ei riitä kiireisessä elämäntyylissä tarpeeksi huomiota, aktiviteetteja ja yhdessäoloa. 




Kesän ja syksyn aikana meidän perheen Veeti (vanhempieni luona asuva 8v. flattimme) oli meillä muutaman kerran hoidossa, ja huomasin kuinka ihanaa taas oli, kun sai olla koiran kanssa tekemisissä päivittäin. Meillä on siis ollut aina "kotikotona" koiria. Ensimmäinen sileäkarvainen noutajamme Jesse oli ihan pentu, kun minä synnyin. Jessen jälkeen tuli Romeo, ja ne olivat molemmat aivan ihania, flatteja, jotka pitivät meistä huolta, kun oltiin pieniä.


Moi, oon Mila ja mun mielestä tämä on uuden kodin paras paikka :D

Harkitsimme koiran hankkimista tarkasti, ja mietimme haluammeko varmasti sitoutua koiraan, joka (toivottavasti) on meidän kanssamme ainakin seuraavat 10 vuotta. Mietimme omaa elämäntyyliämme, ja koiran mukauttamista siihen. Mietimme matkustelua, ja kyselimme usealta taholta, olisivatko he tarvittaessa valmiita hoitamaan koiraamme, jos ja kun lähdemme reissuihin. Mietimme paljon koiran hankkimisen hyviä puolia; päivittäistä hyötyliikuntaa ja ulkoilua, koiran antamaa seuraa, ilon- ja onnenhetkiä sekä pyyteetöntä rakkautta. Mietimme myös luonnollisesti koiran pitämisen kustannuksia sekä myös haasteita, joita varmasti tulee koulutuksessa ja koiran pitämisessä. 


Pitkän ja kattavan pohdinnan tuloksena, totesimme, että kyllä, olemme valmiita lähtemään mukaan tähän juttuun. Oli todella tärkeätä, että molemmat halusivat koiran, ja pystymme yhdessä jakamaan sen hoitovastuun. Mitä kiireiseen elämäntyyliin tulee; "kiire" on usein itse aiheutettua. Koiran kanssa on priorisoitava koiran lenkitykset, leikitykset ja ruokailut. Hyvin voin sen ajan ottaa pois sieltä somessa heilumisesta, telkkarin katsomisesta tai blogien lukemisesta. Saadaanpahan sitten enemmän hyötyliikuntaa ja ulkoilua itsekin, mikä on erittäin hyvä asia. Kun Mila kasvaa, toivon saavani siitä myös juoksulenkkikaverin, mutta se on vasta paljon myöhemmin! Ensin pitää tytön kasvaa! :)

Tulevaisuuden lenkkikamu tänään ekalla minilenkillä :) 
Kun päätös oli tehty, oli aika alkaa tutkimaan potentiaalisia kasvattajia. Ensin mietimme labbista, mutta kun löysin sopivan flattipentueen ja luotettavan kasvattajan, jonka kanssa kemiat natsasi, niin päätös oli helppo; flattityttö  varattiin meille käytyämme katsomassa pentuja ja tutustumassa niihin! <3 

Eilen sitten koitti päivä, kun haettiin Mila kotiin, ja ensimmäinen yö sujui mukavasti. Vähän Milaa alkuun itketti, mutta sitten nukuttiin hyvin aamuun asti. Tänään ollaan leikitty, syöty, nukuttu ja ulkoiltu sekä tavattu muutamia uusia ihmisiä! Mila nukkuu tällä hetkellä, ja lepäilee ennen illan vieraita. Meille on viikonloppuna (jostain kumman syystä) tulossa useita vieraita, mutta onneksi tuo tyyppi osaa ottaa lunkisti ja levätä aina väleissä! Vauva tarvitsee unta! :)

Kuka muu on koiraihminen? Kuinka monella teistä on koira? Minkä rotuinen? Harrastatteko koiran kanssa jotain? :) 

Kivaa perjantaita kaikille ja mukavaa viikonloppua! 


Getting a dog was something we really thought and talked about a lot. It was very important to us that we would be able to offer a loving and caring home to our dog. We also wanted to make sure that we have people around us that are willing to take care of her while we are sometimes busy and traveling. The decision to get a dog was quite easy in the end. We knew how much happiness a dog would bring to our lives! Mila came to our home yesterday and has been really good girl so far! We have been playing, eating, sleeping and getting some fresh air. Have a great weekend! 

Follow on Facebook & Instagram

15 kommenttia:

  1. Täällä yksi koiraihminen. Meillä on espanjanvesikoira Reino. Kun koira oli pentu käytiin pentukurssia, touhutokoa ym. Nykyään ei käydä millään tunneilla, harrastetaan lenkkeilyä ja muuta yhdessä touhottamista.
    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Yhdess lenkkeily ja touhottaminen kuulostaa hyvältä! :) Luulen, ja toivon, että sitä mekin tullaan tekemään yhdessä ja paljon! <3 Kivaa viikonloppua sulle myös!

      Poista
  2. Meilläkin on espanjanvesikoira Alma :) Ihana nallemainen touhottaja, joka on aina valmis lenkille ja temppuilemaan. Ei harrasteta millään kursseilla mitään, mutta ahkerasti ulkoillaan koiranilmallakin :D agilitya haluaisin kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww, Alma! <3 Pitkin käydä kurkkaamassa, että oliko espanjanvesikoira sellainen kuin ajattelin, ja olihan se! Mä luulen, että agility vois olla sellainen laji, jota itsekin haluaisin Milan kanssa joskus kokeilla :) Mukavaa viikonloppua Ellu!

      Poista
  3. Meillä on dalmatialainen ja landseer. Dallu on mitä mainioin juoksukaveri ja pisimmät yhdessä juostut lenkit on siellä päälle 20 kilsaa.:) Näyttelyissä on juostu niin suomessa kuin ulkomaillakin mutta hauskinta on se yhessä touhuuminen noiden koiruuksien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wauuu, ihanaa kun hän tykkää juosta noin paljon! :) Jep, yhdessä touhuaminen on munkin mielestä kaikista parhainta! <3 Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  4. Ihanaa <3 Tosi hyvin otte pohtinut asiaa, ja niin se pitääkin! Meille tulee jossain vaiheessa koira. Mä haluaisin heti, oon koiraihminen (meillä on ollut koira "kotikotona"), mutta Kimmolla ei ole kokemusta koirasta, joten hän pelkää sitä vastuuta. Mielestäni meidän elämäntyyliin sopisi kuitenkin koira! Eipä tässä Milan kuvia katsellessa ainakaan koirakuume katoa ;) Toivottavasti mäkin pääsen joskus tutustumaan tuohon teidän söpöläiseen! <3 ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! <3 Juu, ehdottomasti pääset tutustumaan häneen! Ja oikeasti, otan sen mukaan metsälenkeille sitten isompana, kun jaksaa juosta mukana! :D Hihii, nyt alat vaan pehmittämään siellä Kimmoa! ;)

      Poista
  5. Eikä mikä söpöliini <3 mä pidän koirista, ja kaikista eläimistä, mutta en halua ottaa lemmikkiä talouteen jossa molemmat käy vuorotyössä. Meille riittää muiden lemmikeiden ja pihapiirin oravien/sorsien/fasaanien seuraaminen :D ainakin toistaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Ymmärrän hyvin! :) Kun molemmat on vuorotöissä, voi olla hankala sovittaa koiraa siihen! Mutta ehkä sitten joskus! :) <3

      Poista
  6. Taisitkin tietää jo, mutta mä oon koiraihminen. :) Oon niin samaa mieltä, että koiran hankkimista on harkittava tarkkaan ja mietittävä, onko sille aikaa. Mun mielestä ihmiset ottaa ihan liian heppoisin perustein koiria ja liian vähän mietitään myös sitä, mistä se koira otetaan. Auton hankkimistakin tunnutaan joskus harkittavan kauemmin, kuin koiran ostamista. :(

    Mutta siis täähän nyt ei liittynyt teihin, kunhan eksyin aiheesta. :D Mukavaa pentuaikaa sinne! Ja jos joskus tarvitset luotettavia koirakavereita sosiaalistaaksesi pentua, niin täältä löytyy pari kilttiä yksilöä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! :) Nojuu, tiesin kyllä! Mun pitää sulta sitten kysellä vinkkejä, jos joskus halutaan alkaa agilitya harrastamaan! Ja jep, ihan totta, että ihmiset saattaa ottaa koiran, tai minkä muunkin tahansa eläimen ihan liian helposti, joten senkin vuoksi haluttiin asiaa miettiä tarkkaan! :) Hei hyvä tietää, pidetään mielessä ne sun koirakaverit! <3 Meillä on onneksi lähipiirissä myös useita luotettavia koirakamuja, niin niidenkin kanssa päästään sosiaalistamaan! Kivaa viikonloppua!

      Poista
  7. Onnea ihanasta uudesta perheenjäsenestä! :)

    Meillähän on kaksi dalmatialaista. Molempien kanssa harrastetaan pelastuskoiratoimintaa. Vanhemman kanssa teen lähes kaikki juoksulenkkini. Nuorempi on vasta 6 kk, joten sen liikuntana on metsälenkit vapaana ja kevyet hihnalenkit. Molemmat on samalta kasvattajalta, nuorempi on yhteisomistuksessa. Näyttelyissä käydään myös, varsinkin myöhemmin tuon junnun kanssa.

    VastaaPoista
  8. Ihana Mila! Meille Remy muutti viisi vuotta sitten. Se oli myös tarkkaan harkittu ja kauan odotettu koira. Päivääkään en ole katunut. Nytkin ulkona tuulee ja sataa, mutta meillä oli kivaa. Ja tässä nyt leikitään sisällä. Rempu on niitä asioita, jotka saa mut ihan joka päivä tosi onnelliseksi. Murheet kaikkoaa, kun upottaa nenän remyn turkkiin ja halaa sitä pitkään. Harrastimme remyn kanssa agilityä pari vuotta, mutta se jäi, kun kaveri itse ei niin syttynyt lajiin. Lampaita käymme paimentamassa muutaman kerran vuodessa ja se on remystä jalkapallon jälkeen siisteintä. Ja Remy on rodultaan pitkäkarvainen collie, mun lempparirotu lapsesta asti.

    VastaaPoista