maanantai 14. elokuuta 2017

HCM 2017: maraton joka ei unohdu koskaan

Lauantaina juoksin elämäni neljännen maratonin ja ensimmäisen Islan syntymän jälkeen. Mikä elämys siitä tulikaan. Ehdottomasti mieleenpainuvin juoksukokemus ikinä. Maaliin saavuin huonoimmalla maratonajallani (netto 4:33:20), mutta olen ylpeä itsestäni, että taistelin läpi henkisen seinän, hiostavan helteen ja lopussa kovimman myrskyn, jonka olen koskaan nähnyt. Melkein nousee kyyneleet silmiin, kun kirjoitan tätä. Mutta palataanpa ihan alkuun, tästä raportista tulee pitkä...


Juoksun jälkeen lämpimässä jo hymyilyttää

Olin koko maratonia edeltävän viikon jännittyneissä tunnelmissa. Meillä oli Islan kanssa puuhaa vaikka kuinka paljon, joten se piti ajatukset poissa maratonista, mutta aina kun ajattelin sitä, perhoset hiipi vatsanpohjaan. Aloitin hiilaripainoitteisen ruokavalion hyvissä ajoin viikolla (söin kaikilla aterioilla hiilareita pieniä annoksia), tein paljon lihashuoltoa ja pientä jumppaa etenkin corelle/pakaroille ja pyrin huolehtimaan nestetasapainosta. Kroppa alkoi loppuviikosta tuntua jo aika hiilaripöhöiseltä ja halu päästä  juoksemaan oli kova. Perjantaina olin töissä HCM-expossa tekemässä somejuttuja ja päivä menikin todella nopeasti.






Lauantaiaamu (maratonpäivä) valkeni aurinkoisena ja hiostavana. Meillä oli ohjelmassa heti aamulla Minimarathon Islan kanssa. Siskoni lähti onneksi myös mukaan, sillä juoksevan taaperon ja rattaiden navigoiminen yksin olisi ollut pieni haaste. Otettiin matkalla Eläintarhan kentälle pienet verryttelyhölkät ja jalat tuntuivat hyviltä, mutta jestas miten hiostava ilma oli! Totesin, että nestetankkaukseen on todella panostettava tänään ja lisäsuolaa on saatava myös. 




Minimaratoonarille pienet tankkaukset ennen lähtöä! :) 

Tällä kertaa tosiaan sää helli Miniä, sillä viime vuonnahan satoi eikä kokemus sen vuoksi ollut niin kiva, kuin voisi olla. Nyt saatiin nauttia Ministä parhaimmillaan. Isla oli todella reipas ja "juoksi" melkein koko matkan itse tai kädestä pitäen. Joissain kohdissa edettiin sylissä kantaen, mutta pian hän halusi taas päästä juoksemaan. "Isla juoksee kovaa" oli päivän lause! :D Oli tosi hauskaa ja oli ihana nähdä Katjua kummityttönsä kanssa sekä Merituulia! Minimaratoonarit juoksivat maaliin Telia-areenalle, jossa he saivat mitalit kaulaan ja maalihuollosta eväät. Hetken aikaa istuttiin nauttimassa eväistä ja tunnelmasta maaliintulon jälkeen ennen kuin suunnattiin takaisin vanhempieni luokse ja syötiin siellä lounasta.




Laitoin Islan pian lounaan jälkeen päiväunille, sillä  pieni minimaratoonari oli aivan poikki kaikesta kokemastaan. Annoin hänelle ison halin ja kerroin, että pian äiti lähtee juoksemaan pitkää matkaa! <3 "Äiti juoksee" alkaa myös olla aika tuttu lause! <3




Itse aloin valmistautumaan kisaan, kun lapsi oli saatu nukkumaan ja tein vielä pientä kehonhuoltoa. Kroppa tuntui onneksi tosi hyvältä. Lounaaksi söin makaroonilaatikkoa (johon lisäsin vielä hieman suolaa) ja tankkailin koko lauantai-päivän kahteen asti reilusti vesi-urheilujuomasekoitusta. Vähän ennen kahta suuntasin kisapaikalle ja höpisin matkalla ig-storieseihin pahimpia jännityksiä ja pyysin tsemppiviestejä, joita sainkin (kiitos <3). Telia Arenan-pukkareissa (joihin meillä oli pääsy HCR Street teamin kautta) törmäsin Street teamin Piaan ja Sonjaan, jotka olivat myös lähdössä HCM:lle. Vaihdettiin kuulumisia ja höpistiin pahinta jännitystä pois. Itse avasin vielä pienen sipsipussin ja tankkailin suolaisia sipsejä ennen lähtöön siirtymistä. 




Lähdössä oli tiivis tunnelma ja ihanat kuuluttajat Katariina ja Lalle pitivät tunnelmaa upeasti yllä. Tehtiin aaltoa ja nostettiin käsiä ilmaan. Sää oli hiostava, mutta tuskin kukaan pystyi kuvittelemaan sitä, mitä olisi tulossa joidenkin tuntien päästä, vaikka säätiedotus siitä kertoikin. HCM:n kansainvälinen tunnelma korostui, kun ympärillä puhuttiin enemmän englantia, espanjaa, kiinaa ja muita kieliä kuin Suomea. Niin siistiä! Tällä kertaa juoksijoita oli 73 eri kansallisuudesta ja sen kyllä huomasi! Oli jotenkin todella liikuttunut fiilis lähdössä, olin niin iloinen ja ylpeä siitä, että nämä kaikki ihmiset olivat tulleet Suomeen ja Helsinkiin juoksemaan maratonin ja halusin heille parhaan mahdollisen kokemuksen Helsingistä. He taisivat saada kokemuksen koko rahan edestä..

Ja sitten, lähtölaskenta ja kuuluttajien toivotukset "hyvää matkaa". "Nähdään maalissa Telia-areenalla". Yleisön kannustus reitillä oli ensimetreistä alkaen aivan upeaa! Oli mahtavaa saada tsemppaushuutoja omalla nimellä (koska se luki numerolapussa) ja vetää high-fiveja lasten kanssa. Helteinen sää oli saanut todella paljon ihmisiä reitin varteen! 



Ensimmäinen kilsa meni ruuhkassa tarpoessa ja kesti hetken ennen kuin rytmi juoksuun löytyi. Olin päättänyt lähteä liikkeelle n. 5.50-5.45 vauhdilla, mutta tasaisen vauhdin löytäminen oli haastavaa ja huomasinkin juoksevani ensimmäisen kilsan jälkeen kilsavauhdit vaihdellen 5.36-5.55min/km kymmeneen kilometriin asti. Tiesin, että 5.45min/km keskivauhdilla juoksisin ennätyksen, mutta tiesin myös hyvin, että keli oli niin haastava, että kropan kuuntelu olisi tärkeämpää kuin ennätysvauhdissa pysyminen. Tämä ei mitä todennäköisemmin olisi ennätyskeli ainakaan itselleni, mutta lähdin kuitenkin alusta hakemaan ennätystä ja olin tyytyväinen kun juoksu kulki mukavasti. Lauttasaaressa ensimmäisellä kierroksella muistan, että kilometri 9 tuntui hetkellisesti vaikealta. Tuli hieman huono olo enkä saanut geeliä alas. Lähinnä ne vain ällöttivät. Mulla oli matkassa mukana Sportyfeelin geelejä, joita olen viime aikoina käyttänyt, mutta niiden makeus oli siinä kohtaa hieman liikaa. Ja piru muuten niiden avaaminen on vaikeata hikisillä käsillä! Sain kyllä myöhemmin vedettyä muutamankin geelin lisää, mutta en pysynyt niiden suhteen 7km välein suunnitelmassa, sillä ei vain uponnut. Muuten join kaikilla juomapisteillä (paitsi ekalla, joka oli ihan mielettömän ruuhkainen) vettä sekä urheilujuomaa. Käytin myös alkumatkasta sientä viilennykseen, kunnes vähän ennen puolikasta huomasin pudottaneeni sen. Damn. 

Lauttasaaressa oli muuten aivan upeaa kannustusta. Koko kaupunginosa tuntui olevan reitin varrella! Paljon lapsia ja aikuisia reitillä ja mummoja omilla parvekkeillaan. Ihan mahtavaa! Myös keskustaosuudella kohti Kaivopuistoa ja kääntöpisteessä Kauppatorin laidalla oli mielettömästi ihmisiä, joista sai kyllä voimaa jatkaa. Juoksu sujui edelleen hyvin ja kilsat 10-16 menivät 5.43-5.52min/km vauhdilla. Vaikeudet alkoivat sitten n. 19 kilometrin kohdalla aika yhtäkkiä. Helle alkoi tuntua ja aurinko porotti, kuumuus alkoi viedä voimia ja huomasin, että olo alkoi tuntua vähän hassulta. Hieman ennen puolikkaan mittauspistettä jo kävelin pienen hetken ja kuulostelin oloa. En missään nimessä halunnut tulla huonovointiseksi! Jos alkaisi voimaan huonosti, niin se sekoittaisi pakan aivan täysin, neste- ja suolatasapaino heittäisi härän pyllyä ja maaliin pääseminen olisi aika epätodennäköistä. Onneksi oksentaminen ei ollut edes lähellä, mutta olen vain tosi tarkka kuulostelemaan kroppaa ja reagoimaan signaaleihin. Vauhdin hidastaminen kuitenkin auttoi. 

Puolikkaan kohdalla olin ajassa 2.04:xx ja tiesin, että ennätystoiveet oli heitetty täysin romukoppaan. Toki se harmitti, sillä en ihan huvikseni jaksaisi näitä maratoneja tallata, hehe. Motivaatio oli kateissa ja jatkoin matkaa pohdiskellen keskeyttämistä Telia-arenan kohdalla, koska suoraan sanottuna koko homma oli ihan *erseestä. Juuri ennen kuin reitti menee Baanalle huomasin iloisen juoksijahahmon tulevan Ruoholahden suunnasta. Hän kiljui kovaan ääneen "Karooooo". Amandahan se siellä oli tulossa Street Runin viimeisille kilometreille. Juoksimme yhdessä Baanaa pitkin ja kerroin Amalle, että huonosti menee. Olo oli nihkeähkö ja matkaa oli edessä vielä vajaa puolikas, se tuntui ihan ylivoimaiselta. Ama tsemppasi mua kovasti ja kannusti jatkamaan kroppaa kuunnellen. En halunnut kauheasti puhua, koska se kulutti niin paljon energiaa, mutta henkinen tuki tuli todella tarpeeseen. Kiitos Ama! <3 Onnistuttiin näyttämään Marathonfoton kuvassa kuitenkin siltä kuin olisi mennyt ihan hiton paljon paremmin (no Amalla menikin!)! :D



Juoksimme yhdessä Töölönlahdelle asti, jossa tiesin siskoni ja Islan olevan kannustamassa. Pysähdyin hetkeksi heidän luokse, halasin Islaa kovasti ja sanoin siskolle, että en tiedä jatkanko enää pitkään. Hän sanoi, että tee niinkuin parhaalta tuntuu. Kävin ihan mieletöntä pään sisäistä taistelua jatkamisesta, koska tiesin, että voisin niin helposti keskeyttää maalin kohdalla ennen toiselle kierrokselle lähtemistä ja olla suhteellisen freesi. Olisi tullut juostua kuitenkin reilut 24km, hyvä pitkis. En halunnut juosta itseäni huonoon kuntoon siinä kuumuudessa. Ei se olisi niin tärkeätä. Halusin päästä ehjänä kotiin Islan luokse, koska oikeasti se oli ainoa asia, jolla oli lopulta eniten väliä. Ei maratonin loppuajalla tai läpijuoksulla.. (mulla valuu kyyneleet kun kirjoitan tätä...) 

Jatkoin kuitenkin juoksua kohti Telia-arenaa ja pysähdyin juomapisteellä n. 24km kohdalla käymään vessassa. Se helpotti oloa hieman. Join myös paljon, sillä välillä oli tullut vilunväreitä, vaikka olin nesteyttänyt itseäni mielestä tosi hyvin. Keli oli vain niin hiostava. Katri ja Milla olivat juomapisteen kohdalla kannustamassa (kiitos <3) ja heillekin huutelin, että nyt ei mene niin vahvasti. Jatkoin matkaa. Telia Arena-lähestyi ja jostain sain henkisiä voimia jatkaa matkaa toiselle kierrokselle. Ylitin oman ison henkisen muurini siinä kohtaa. Päätin, että voin edetä huoltopiste kerrallaan, niiltä pääsisi kuitenkin raatotaksilla tarvittaessa takaisin maalialueelle.

Annoin myös itselleni luvan kävellä välillä ja se helpotti sekä henkisesti että fyysisesti. Laitoin viestiä perheelleni whatsppin kautta ja kerroin, että nyt on vaikeata. 



He tsemppasivat kovasti ja käskivät kuuntelemaan kroppaa. Kuvasin myös ig-storieseihin videota ja manasin koko maratonin. Sain ihania tsemppiviestejä puhelimeen, luin niitä kävelyosuuksilla!:D Tesin, että vaikeat hetket kuuluvat tähän matkaan. Kyllä mä pystyn tähän.

Olo alkoi parantua sekä henkisesti että fyysisesti. Kävelin reippaasti ja juoksin ihan hyvällä vauhdilla juoksupätkät. Kilometrit tuntuivat etenevän suhteellisen nopeasti, vaikka kilsavauhdit painuivat reilusti 7min/km paremmalle puolelle. Kävely-juoksutaktiikka oli ihan super hyvä siinä kohtaa, enkä tuntenut itseäni yhtään "huonoksi juoksijaksi" vaikka kävelin välillä. Tein mitä parhaimman päätöksen itseni kannalta niin tehdessäni. 30 kilometrin kohdalla tiesin, että pääsen maaliin, aloin olla maratonin yläpuolella ja matka sujui mukavasti vuorotellen juoksua ja kävelyä. Kropan kanssa ei enää ollut mitään ongelmaa eikä jalkojen kanssa myöskään (niiden kanssa ei ollut mitään ongelmaa koko matkalla, toki loppua kohden alkoi perus maratonjäykkyys). Kuumuus oli vain tehnyt tepposet. Se mitä, en vielä tiennyt, oli se mitä kohta olisi tulossa...



Ennen Lauttasaaren siltaa kävelin hetken ja luin whatsapp-viestejä perheeltäni. Ne kertoivat myräkän iskeneen. Vilkaisin taakseni ja näin taivaan, jollaista en ole koskaan nähnyt. Niin mieletön myrskyrintama, joka lähestyi todella kovaa. Sanoin vieressä juoksevalle miehelle, että nyt kannattaa juosta. Myrsky iskee ihan kohta. Sitä ennen kuitenkin oli pakko ottaa kuva. 




Sain jalat alleni ja olin aika loppuvaiheessa siltaa, kun yhtäkkiä koko maisema muuttui valkoiseksi, alkoi sataa aivan kaatamalla ja myrskytuuli puhalsi vaakasuoraan niin kovaa, etten ole sellaista koskaan kokenut. Juoksin niin kovaa kuin jaloistani siinä hetkessä pääsin, sillä ainoa ajatus oli päästä karkuun ja maaliin niin pian kuin mahdollista. Onneksemme reitti kulki siinä kohtaa talojen välissä Ruoholahdessa, joten suojaan olisi jonnekin porttikongiin, rappukäytävään tai tunneliin päässyt sillä kohtaa reittiä, jos tarvetta olisi tullut. Ukkonen alkoi jyrisemään ja salamoita näkyi tiheään. Seurailin jatkuvasti tilannetta ja juoksin minkä jaloista pääsin. Ei pelottanut, mutta kokemus oli kuitenkin hurja. Jos ukkonen olisi tullut siinä kohdassa todella lähelle, olisin ehdottomasti mennyt johonkin suojaan odottamaan, niinkuin moni oli tehnytkin. Maratonloppuajalla ei olisi paljon väliä, kun kyse olisi omasta hengestä. Olin 37 kilometrin kohdalla, kun myrsky iski ja tuntui siltä, että seuraavat kilsat läpimärkänä kahlatessa isoissa lammikoissa olivat kisan nopeimmat, mutta jälkeenpäin katsottuna, eivät ne sentään olleet nopeampia kuin alku. Myrskyssä juokseminen oli hurjaa, mutta jollain tapaa se oli myös ihan mieletön kokemus. Luonto näytti voimansa todenteolla. Onneksi kenellekään ei sattunut mitään, sillä reitin varrella kaatui puita, lenteli telttoja ja vaikka mitä. Todella, todella mieleenpainuva kokemus. 40 kilometrin väliaikapiste oli kaatunut eikä siitä aluksi tullut väliaikaa. Perhe oli kuulemma huolestunut tästä hieman. Myrsky kuitenkin laantui päästessäni Töölönlahdelle n. 41 kilometrin kohdalle. Loppu oli pientä tihkusadetta. Tuntui epätodelliselta. Anteeksi, mitä juuri tapahtui? Oliko se unta? Ei ollut, sen huomasi reitin varrella tapahtuneesta tuhosta. 

Juoksin maaliin Telia areenalle juuri kun kuulin kuuluttajan kertovan onnellisesta tapauksesta maaliviivalla. Pietarilainen pariskunta (nainen oli ollut juoksemassa) oli mennyt kihloihin. Mies kosi häntä naisen saavuttua maaliin ja he olivat jännittäneet tuleeko nainen ylipäätään maaliin juosten vai keskeyttääkö kelin (tai muun) takia. Hän tuli juosten ja mies odotti maaliviivalla. Ahh, mitä rakkautta. Kyyneleet nousi silmiin. Juoksin areenalle ja etsin katseellani maalia. Tiesin onneksi missä se on aamun minimaratonin jäljeltä, mutta jäljellä oli vain ajanottomatot maassa. Maaliportti oli myrskyssä lentänyt pois paikoiltaan ja jouduttu ottamaan pois. 





4:33:20. Maalissa. Vihdoin. Läpimärkänä. Takana maraton, jota en unohda ikinä. Olo oli hieman hämmentynyt. Ei suuria tunteita. Jotenkin oli tapahtunut niin paljon, että kesti hetken käsittää mitä oikein olikaan tapahtunut ja tullut tehtyä. Hetken aikaa keräiltyäni ja laitettuani viestiä kotiin, että olen turvassa ja maalissa aloin käsittää suoritukseni arvon. Hiostavasta helteestä ihan uskomattoman hurjaan ukkosmyrskyyn, taistelin läpi sellaisten henkisten ja fyysisten esteiden läpi elämäni neljännellä maratonilla, että en voinut olla kuin ylpeä siitä, että pääsin maaliin. Ja ylpeä siitä, että kuuntelin kroppaani. Ja onnellinen, että olin turvassa. 



Sain mitalin kaulaani ja pian meinasin jäätyä pystyyn läpimärkänä sateessa. Onnekseni pääsin pian pukkareihin vaihtamaan kuivaa ylle. Huhhuh, mikä reissu. 

Jälkeenpäin lukiessani somesta ihmisten kokemuksia ymmärsin, että keli oli todella tehnyt tepposet monelle. Se oli todella haastava. Oman suorituksen arvo nousi entisestään. En missään nimessä tarkoita sitä, ettei maratonilla kannattaisi keskeyttää, jos siltä tuntuu. Todellakin kannattaa keskeyttää, jos tilanne sitä vaatii. Omalla kohdallani keskeytys olisi ollut enemmän henkisen kantin katkeamista, koska vauhtia hidastamalla olo parani tosi hyväksi. Sen takia olen iloinen, että taistelin sen henkisen muurin läpi. Oli sen arvoista. Ihan mieletön kokemus, jota en todella tule unohtamaan ikinä. <3 

Kiitos HCM, kiitos organisaatio ja vapaaehtoiset, lauantain maraton vaatii monelta ihan äärirajoille menemistä, kiitos kannustajat, kaikki te jotka olitte tsemppaamassa ja hengessä mukana. Sain teistä ihan mielettömästi voimaa! <3 Kiitos perhe! <3 Nyt on hyvä palautua hetki ja miettiä uusia haasteita. Maratonille tuskin lähden hetkeen ja hyvin todennäköisesti seuraava maraton on aikavälillä syyskuu-kesäkuu! :D Onneksi HCM on jatkossa toukokuussa. Näin voin sanoa tämän helle-ukkosmyrsky-maratonin jälkeen! 

Mite sulla meni jos olit HCM:llä tai Street Runilla? Haluan kuulla kokemuksia!! <3 

Jos jaksoit lukea postauksen tänne asti, niin kippis! Kiitos sulle! <3 Toivottavasti pystyin välittämään edes osan tunnelmista. 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa

48 kommenttia:

  1. Wohou! Mä olin yksi Lauttasaaren kannustajista, reitti kulkee taloni ohitse, mistä on jokavuotinen ilo penkkiurheilijalle. :D Ja säähän oli ihan uskomaton, mutta niin juoksijatkin, puita kaatui ja vettä tuli kuin aisaa. Jonkinnäköinen evakuointi/keräilybussi tuli käsittääkseni paikalle pahimman myräkän aikaan, mutta jengi vaan painoi eteenpäin. Respect!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta!! :) Se oli kyllä Lauttasaaressa ihan mahtavaa, kun oli niin paljon ihmisiä tienvarsilla! Ja huh, se myräkkä oli tosiaan jotain ihan ennennäkemätöntä! Lauttasaaressa tuli ilmeisesti aika pahaa jälkeä..onneksi kenelläkään ei sattunut mitään! <3

      Poista
  2. Moikka! Ihan mieletön suoritus tuossa kelissä, iso peukku:) kyllähän tuota lukiessa silmäkulmat hieman täälläkin kostui, voin vain kuvitella kaikkia niitä fiiliksiä joita kävit läpi! Ihanaa loppukesää sulle:) t. Terhi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi!! <3 Joo, mullakin oli kyyneleet silmissä monta kertaa,kun kirjoitin tuota ja kun olen lukenut sitä jälkeenpäin. Tämä on kyllä yksi blogin parhaita puolia, että voi tallentaa kirjoittamalla ja kuvien avulla näin huikeita muistoja vielä vahvemmin omiin muistojen lokeroihin! :) Ihanaa loppukesää myös sinne ja kiitos, kun kommentoit!!

      Poista
  3. Karkki! Mikä kokemus ja elämys! Mikä rapsa! Täällä lukiessani eläydyin niin, että sai kyyneleet silmiin. <3 Onnittelut vielä, oot huikee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satuuu!! <3 Oli kyllä tunteellinen reissu. Ihan mieletön kokemus. Kiitos, kun olitte Hannan kanssa hengessä mukana ja tsemppaamassa!! <3

      Poista
  4. Lähdin HCM:lle viemään läpi kymmenettä maratonia ja keliennusteiden tarkentuessa päätin tehdä pitkiksen juomaliivin kanssa ja kävelyä sekaan. Meni tosi hyvin eikä ollut missään vaiheessa mitään ongelmia. En ole koskaan juossut tuollaisessa kuumuudessa maraa ja loppupätkän myrsky oli kyllä melko eeppinen, unohtumaton kokemus. Olin tosi tyytyväinen et otin rauhallisesti - mitäpä sillä ajalla muutenkaan tekee :) Jokainen mara on kokemus - jotkut jää mieleen enemmän kuin toiset. Joitakin ei muista ollenkaan kun ei ole mitään kummallista :D HCM 2017 meni kyllä meikäläisen listan kärkeen erään karseassa kelissä suoritetun maastoultran kanssa. Reissuja joita ei unohda ikinä :) Hienosti juostu Karoliina - itse totesin jo 5km kohdalla et tasan kutosen vauhti on liikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos kommentista ja onnea sulle tosi järkevästä ja hienosta juoksusta! Jälkeenpäin mietin, että olisiko munkin pitänyt heittää enkkahaaveet tiskiin jo ennen lähtöä ja aloittaa hitaammin. Olisinko ehkä päässyt maaliin sitten kuitenkin paremmalla loppuajalla (vaikken enkalla)? Ehkä, mutta toisaalta, mitä sitä harmittelemaan. Reissu oli ihan mieletön ja nimenomaan eeppinen tuollaisenaan! :D Täällä meni myös listan kärkipäähän huikeimmissa juoksumuistoissa! <3

      Poista
  5. Ihan superhieno suoritus, oot kyllä huikee!!
    Juoksin street runin ja kuumuus oli ihan hullua, vettä oli pakko alkaa kaatamaan kasvoille jo ekasta juomapisteestä alkaen. Mietin kyllä moneen kertaan maratoonareita ja sitä, kuinka te selviätte maaliin tuossa kelissä, itse kun en olisi jaksanut juosta yhtään tuota 17 km enempää.
    Silti hyvä kokemus, kiva tapahtuma ja maalissa tietty olin tyytyväinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Elli!! Kiitos! <3 Onnea sulle Street Runista!! Kiva, että tykkäsit tapahtumasta ja kokemus oli hyvä!! Keli oli kyllä tosi lämmin ja vesi vilvoitti ihanasti! Vitsi, kun onnistuin hukkaamaan sen mun sienen vähän ennen puolikasta!! Mutta sää viileni kyllä siellä toisella kierroksella selkeästi jo ennen kuin myrsky saapui. On se kyllä jännää kuinka paljon lämpötila vaikuttaa kroppaan ja juoksuun! Syksyn viileyttä odotellessa! :) Tosin Madridissa sitä viileyttä ei hetkeen taida tulla, mutta täällä Suomessa syys-lokakuu on yleensä niin ihania juoksukuukausia!! Hyviä juoksuja sulle jatkoon!

      Poista
  6. Hienosti taisteltu! Mulle itselle ei sovi kuumassa juokseminen ollenkaan ja Rovaniemen puolimaratonilla oli taju lähteä. Asfaltti tuntui jo ihan kumilta ja edestä kaatui porukkaa pientareelle :( Oot kyllä sitkeä sissi, kun tuossa kelissä juoksit koko matkan maaliin saakka! Respect!

    Mulla meni kauden päätavoite Tukholman maraton pieleen orastavan flunssan takia, piti juosta todella hitaasti ja itseään kuunnellen. Tästä lähden hakemaan revanssia syyskuussa, mukavaa valmistautua koitokseen näiden sun postausten myötä :) juoksin viikko sitten puolikkaan ennätyksen 1.53, joten nyt tavoittelen enkkaa sitten täysmaralla (vanha PB 4.24). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Satu! Kiitos kommentista! :) Kuumuus on kyllä hurja juoksukeli. En mäkään lähtökohtaisesti ole kuuman kelin juoksija, mutta nyt vain ei ollut vaihtoehtoja, hehe. Ja olihan se vaikeata ja selkeästi vaikutti kroppaan negatiivisesti. Wau, onnea sulle puolikkaan enkasta!! Mahtavaa!! Ja todellakin enkkajahtiin seuraavaksi sitten kokonaisella! Syksy on kyllä niin parasta juoksuaikaa. Vähän harmittaa, että missaan tällä kertaa Suomen juoksusyksyn, kun ollaan Madridissa, mutta ehkä sieltäkin joku juoksukisa löytyy! :) Missä juokset syyskuussa? Paljon tsemppiä sulle ja kiva,kun kommentoit!!

      Poista
  7. Huh, huh! Samaistuin niin maraton-kokemukseesi ja olen todella iloinen, että jo näin pari pv juoksun jälkeen olet pystynyt kääntämään matkalla tehdyn taistelun ja myrskyssä koetun pienen pelonkin positiiviseksi, mahtavaksi elämykseksi. Itse juoksin Tukholman myrsky-maratonin v.2012, ja minulla kesti lähes 5v. "toipua" 😆 Ajattelin pitkään, että en ikinä enää halua juosta koko maratonia.. Kunnes tän vuoden tammikuussa juoksin Madeiralla itselleni ikimuistoisen, uuden maraton kokemuksen täydellisissä juoksu-olosuhteissa 🌞
    Nauti sydämesi kyllyydestä maratonin jälkeisestä hyvästä fiiliksestä ja leiju flow:ssa - sen olet todella ansainnut 🤗

    T. Kaisansirkus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa!! Ja kiitos viesteistä kisan aikana!! <3 Se on kyllä jännä miten voimakkaita fiiliksiä maraton saattaa jättää ja juuri tuo "toipuminen" voi kestää pitkään. Itse mietin kisan aikana ja heti sen jälkeen, että en todellakaan juokse hetkeen taas maratonia, mutta nyt ajatukset ovat muuttuneet ja olisin valmis juoksemaan vaikka uudestaan syksyllä! Ehdottomasti viileässä kelissä, se sopii mulle paljon paremmin! :D Mutta syksy maraton ei tänä syksynä ainakaan onnistu, joten katsotaan milloin seuraava. Ihanaa, että sun maratonkokemus Madeiralla oli niin hyvä!! Tollaisia tarvitsee! <3 Nautin kyllä, on ollut ihan huikeata fiilistellä ja jakaa kokemuksia ihmisten kanssa. Ei harmita yhtään oma huonoin aika koskaan. Jäi sellainen elämys taskuun, ettei toista varmaan ihan samanlaista tule! :)

      Poista
  8. Onnittelut hienosta suorituksesta! Tuo maraton oli mulle kahdeksas ja tähän mennessä vaikein kaikista. Tukahduttava nihkeä kuumuus ja sitten ukkosmyrsky. Oli todellakin unohtumaton kokemus. Mulla alkoi vaikeudet 26 kilometrin kohdalla ja kävin juuri samanlaista päänsisäistä taistelua kuin säkin. 30 kilometrin kohdalla pistin kävelyksi. Ensimmäinen kerta kun jouduin kävelemään maratonilla. Pienet kävelypätkät auttoi, ja pinnistin viimeiset kuus kilsaa hölkäten maaliin. Aika oli 4.11.22, mikä on kaukana mun ennätyksestä.

    En kadu, että lähdin, koska kokemus oli niin huikea. Se, että ihmiset kannusti reitillä ja vieläpä nimeltä... Siitä sai niin paljon voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Anni! Kiitos kommentista ja onnea sulle hienosta suorituksesta! Ajasta viis, se oli sellainen fyysinen ja henkinen taistelu, että maaliinpääsy oli voitto sinänsä! :D Mäkään en ole koskaan aikaisemmin kävellyt maratonilla (lukuunottamatta juomapisteitä tietysti), mutta nyt vaan oli pakko pitkälti henkisen puolen takia. Ja toki siinä, kun oli vähän orastava huono olo jo ennen puolikasta. Kokemus oli tosiaan ihan huikea ja nyt kohti uusia haasteita! :) Enkkamahdollisuuksia tulee vielä monia, mutta tällaiset huikeat kokemukset painuvat tosi vahvasti mieleen. Hyviä juoksuja sulle jatkoon!!

      Poista
  9. Vitsi mulla tuli kylmiä väreitä kun luit tätä! Sä oot mun JUOKSUIDOLI!!! Onnea vielä kerran!!! 😘💗💗💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3 <3 Kiitos sulle Ama vielä, kun tsemppasit ja toimit henkisenä tukena tosi vaikealla hetkellä. True friend <3 Ihan uskomatonta, että osuttiin siihen kohtaan ihan samaan aikaan! Se oli tarkoitettu niin!! :D

      Poista
  10. Kun lähdin Telia Areenalta Street Runin jälkeen taivaan alkaessa tummua, ajatukseni olivat maratoonareissa. En kyllä minäkään osannut odottaa ihan noin kauhistuttavaa myrskyä. Hienosti tsempattu vaikeuksista huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Poppis!! Joo, en usko, että kukaan oikein osasi odottaa ihan tuollaista myräkkää ja että iskee noin voimalla..onneksi ei tosiaan sattunut mitään! <3 Hienosti olit taistellut Streetillä myös!

      Poista
  11. Jeeeee ONNEA Karkki!!! Aivan huikea suoritus, huikea mimmi ja mahtava raportti! Respect! ❤��������������

    Mekin vähän huolestuttiin et ootko keskeyttänyt ja onko kaikki kunnossa mutta tästähän selvisi miksei 40k väliaikaa näkynyt. Onnea! ����������������

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! <3 Ja kiitos sulle ja Millalle kun olitte kannustamassa!! <3 Oli kyllä niin vaikea hetki siinä juomapisteellä, missä olitte..huhhuh! Mutta siitä selvittiin ja mentiin tuulta päin..kirjaimellisesti!:D Olipahan reissu!

      Poista
  12. huikea rapsa! uskomaton kokemus ,jää varmasti mieleen. hyvin sä vedät! oot edelleenkin mun juoksuidolini :) onnea!!!!

    VastaaPoista
  13. Upea raportti, Karkki! <3 Ei ollut todellakaan vaikea jaksaa lukea loppuun, päinvastoin. Huikea suoritus ja mikä tunteiden vuoristorata, kuten maraton enemmän tai vähemmän taitaa aina olla. Tästä sai lisää virtaa itsekin, sillä mulla on ilmoittautuminen sisässä Vantaalle tasan kahden kuukauden päästä, kun viime vuoden osallistuminen piti siirtää sairastumisen vuoksi. Oon yrittänyt olla ottamatta siitä liikaa paineita ja aion valmistautua vain just sen verran kuin ehtii ja jaksaa, mutta kyllä tästä väkisin into kasvoi siihen, että jos valmistautuminen nyt yhtään onnistuu, niin haluan itsekin taas testata itseni ja kokea noita fiiliksiä. Ennätykseenkin pitäisi olla mahdollisuudet, vaikka en ole samassa juoksukunnossa kuin vuosi sitten tähän aikaan.

    Oon kyllä niin iloinen, että mulla on tällainen juoksuidoli ja ystävä :)

    J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Joonas!! <3 Ei vitsi miten siistiä! Vantaa kuulostaa hyvältä! Olisin messissä, jossei oltaisi Madridissa! Viileän kelin juoksukisa, ahhh <3 :D Tsemppiä valmistautumiseen!! Siellä on kyllä niin otolliset olosuhteet enkan juoksemiselle, että ei voi muuta kuin toivoa, että kaikki menee nappiin ja pääset sen enkan sinne nappaamaan! Nähdään...Madridissa! :)

      Poista
  14. Huh, mikä kisa ollut! Odotinkin tätä sun rapsaa, kun kuulin kelistä. Ei ole ollut helppo juoksu, mutta ihan mahtavaa, että selviydyit maaliin, onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! :) Joo, oli kyllä erittäin ikimuistoinen ja hurja maratonreissu! Mutta niin mieletön kokemus, että olen kyllä tosi kiitollinen, että sain sen kokea. Ja tietysti että kaikki meni hyvin lopulta <3

      Poista
  15. Hienoa Karkki! Mahtava kirjoitus, pääsi todellakin fiilikseen. Huh mikä myrsky ja mikä tunnemyrsky.. ja sä taistelit kaikesta läpi, onnea!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! <3 Ja kiitos, kun olitte hengessä mukana!! :) <3

      Poista
  16. Oho, olipa ihan hurja keli!! Tosiaan unohtumaton maraton! :) Hieman vaaralliselta näytti uutiskuvat kaatuneine puineen... :O Mullakin on hellemaratonkokemus, kun joitakin vuosia sitten Mikkelissä oli startissa +30. Etukäteen harmitti, kun tiesin olevani hyvässä kunnossa, mutta lopulta lähtiessä en edes tiennyt, voisinko päästä siinä kuumuudessa maaliin. Juoksu olikin lopulta yksi järkevimmistä, eikä aikakaan ollut huono. Mutta se poikkeuksellinen sää ja siinä selviytyminen, se todella on jäänyt mieleen! Varmasti tuo juoksu säilyy sullakin yhtenä hienoimmista juoksukokemuksista. Isot onnittelut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Raita! Kiitos! :) Joo, kyllähän se vaarallista taisi olla niillä pätkillä joissa puita pääsi kaatumaan ja lentelemään...Onneksi ei tosiaan kenellekään sattunut mitään! En usko, että kukaan osasi odottaa, että myrsky iskee ihan tuollaisella voimalla. Ehdottomasti jää kyllä mieleen aina tällaiset extreme-kelin juoksusuoritukset!! Wau, hienosti oot vetänyt maratonin +30 asteessa!! Kivaa juoksusyksyä sulle! :)

      Poista
  17. Todella hatunnoston arvoinen suoritus! Tänään kävin lenkillä tuon maratonin rantakiekan ja olipa se järkyttävää nähtävää. Niin paljon kaatunutta suurta puuta!!! Luonnonvoimat on kyllä hurjat. Itse jäin myrskyn yli pyyhkäisemäksi tuossa lähi sillalla, kun jäin kannustamaan hiukan liian pitkäksi aikaa...

    Kuulostaa niin järkevältä tuo kehon kuunteleminen. HHM:llä tänä kesänä ihmettelin, että miten voi Mäkelänrinteen päälle juostua tulla niin kylmä. En edes tajunnut, että siinä kohtaa taisi olla hyytyminen hyvin lähellä. Vast´edes viisaampana.

    Olisi kiva kuulla sinun juoksu/urheiluhistoriaa ja millaisin kehityspykälin olet juoksu-uralla edennyt. Itsellä vasta kaksi kisaa takana.

    Mahtavaa Madridin syksyä!

    -Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Ulla! Kiitos paljon kommentista! :) Kehon kuunteleminen on yksi opeista, joka on tullut oman juoksuharrastushistoriani aikana. Se on todella tärkeätä. Juuri vilunväristykset ovat merkki alkavasta nestehukasta ja siinä voi käydä tosi huonosti, jossei kuuntele kroppaa. Itse olen tullut tosi tarkaksi sen kuuntelemisen suhteen, mutta se on vienyt kyllä aikaa. Mun juoksuhistoriaa voit lukea täältä: http://www.candyontherun.com/p/juoksu.html siinä on lyhyesti mun juoksutarina! :) Kehitys ei tosiaan ole ollut pelkästään nousujohteista, vaan hyvinkin epätasaista ja matkalle on mahtunut kaikenlaista (loukkaantuminen, raskaus jne.). Juoksu on kuitenkin pysynyt mukana rakkaana harrastuksena jo 10 vuotta ja toivottavasti pysyy jatkossakin. Mahtavaa, että säkin olet löytänyt tämän ihanan harrastuksen pariin ja tsemppiä jatkoon!! Ja kiitos, Madridiin suunnataan parin päivän päästä ja innolla jo odotetaan vähän erilaista syksyä! :)

      Poista
    2. Kiitos! Kävinkin heti lukemassa tuon jutun.
      Olen kovin miettinyt välillä, että mihin saakka omakehityskäyrä voi edetä...mutta sen näkee varmasti vain harrastusta jatkamalla :)

      Poista
    3. Sen näkee harrastusta jatkamalla ehdottomasti! :) Juoksu on siitä kiva harrastus, että jokainen voi omalla tasollaan edetä aika pitkällekin jos niin haluaa. Ja aina erilaisia tavoitteita, joita kohti voi mennä. Tai sitten vain juosta omaksi huvikseen! :)

      Poista
  18. Nostan hattua sinulle maratoonisuorituksesta:) On Ihailtavaa
    nähdä miten hyväkuntoisia ja motivoituneita ihmisiä tai oikeastaan
    urheilijoitahan te olette suomessa on. Itsellä on välillä sellainen
    ongelma vaikka miten tarkka on syömisen kanssa pitää sen kolmentunnin
    ateria välin..niin mulla monta kertaa alkaa suolitoimia lenkin aikana.
    Ja tuntuu että koko lenkki on pilalla jos kesken pitää juosta metsään..
    Tämän takia pidän aina paperia juoksulenkillä mukana..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Suvi! Kiitos paljon! :) Tuo suolen toimiminen kesken lenkin on varmasti aika yleinen ongelma. Muistan itsekin juoksuharrastuksen alkutaipaleella, ette etenkin pitkät lenkit saivat vatsan ihan sekaisin. Enää ei niin käy, joten en tiedä onko myös tottumiskysymys tai sitten olen löytänyt sellaiset ruuat, jotka toimivat omalle vatsalle. Onhan se tosi inhottavaa, jos niin käy! Tsemppiä, toivottavasti löytyisi joku hyvä ratkaisu sinulle!

      Poista
  19. Mukava oli lukea raporttisi ja hyvin jaksoi lukea loppuun asti :) .
    Itse olin myös mukana tuolla HCM:lla ja tarkoituksena oli vain hölkkäillä kevyesti se läpi, sillä olinhan vastuussa en vain yhdestä, vaan kahdesta elämästä ;) . Kuumuus ei ihme kyllä tuntunut pahalta kun usein tuuli vähän viilensi ja taivas oli pilvinen. Kaadoin vesimukin jokaisella juomapisteellä suoraan päähän viilentämään. Se lopun myrsky keskellä Lauttasaarta kyllä pelästytti, vaikka en onneksi kaatuvia puita ehtinyt nähdäkään. Pääsinkin sit yhteen rappuun suojaan pahimmalta, suurkiitokset siitä rapun asukkaille :) . Jatkoin matkaa vasta kun katsoin kelin olevan tarpeeksi turvallinen vaikka pelkäänkin ukkosta ja jouduin juoksemaan läpi pelon mutta päästiin kuin päästiinkin maaliin asti :) .
    Itelle jäi kyllä fiilis et voi kun vois jo pian ottaa jossain uusiks eikä tarttis kelin takia pysähtyä. Mutta olotilastani johtuen ne haaveet on nyt jätettävä hamaan tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos paljon kommentista ja ihanaa, suuret onnittelut raskaudesta! <3 Ja wau, että siinä olotilassa vielä vedit maratonin läpi!! Toi vesimuki päähän jokaisella juomapisteellä kuulostaa hyvältä. Mun ois pitänyt myös alkaa tekemään sitä, niin ehkä se hyytyminen ennen puolikasta olisi jäänyt tekemättä. Sulla on nyt sitten edessä vähän toisenlainen maraton ja sen jälkeen sitten jossain vaiheessa pääset taas näille maratoneille! :) Paljon tsemppiä tulevaan!

      Poista
  20. Kiva lukea sun kokemuksesta! Tuli ihan hämmentävä tunne, miten toiset valmistautuu maratonille... Itselleni juoksuharrastus on yksi juttu monien joukossa, siellä työn, perheen, lasten harrastusten ja omien hevosten seassa. On minulla jokin ohjelmakin, jota tulee joskus noudatettua. Pitkiksiä juoksen yleensä kerran viikossa, mutta joskus nekin jää väliin. Helsingissä en ole aiemmin maratonilla ollut, Hampurissa ja Münchenissä kyllä. Kannattaisi ehkä hieman enemmän satsata, niin aikakin voisi petraantua. 😀

    Kun valmistautuminen oli suunnilleen vain irtokarkkeja, jäätelöa ja pizza perjantaina ja lauantaina neljän tunnin junamatka Helsinkiin, sienenkin unohdin majapaikkaan enkä todellakaan tajunnut tankata suolaa etukäteen, niin lopputulosta 4.36,16 (nettoaika 4.34,58, niitä ei tosin näköjään Helsingissä mitattu) ja reilun viiden minuutin parannusta ennätykseen voi pitää kelpo suorituksena. Vauhdinjako onnistui ja myrskystä sain lisävirtaa. Olin sen alkaessa keskellä Lauttasaaren siltaa.

    Tsemppiä harjoitteluun! Itse suuntaan seuraavaksi Hampuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Kaisa-Leena! Kiitos kommentista! :) Sama juttu täällä. Juoksuharrastus on yksi juttu muiden joukossa, mutta toki maratonille valmistautuessa hieman mietiskelin etukäteen syömisiä ja muuta. Blogissa vaan usein tulee kuvattua noita juttuja tarkemmin, koska niistä monet kysyy! :) Oman tuloksen kannalta valmistautuminen ei nyt näytä kauhean hyvin onnistuneen, kun oma ennätys jäi puolen tunnin päähän, mutta ehkä ilman suola-ja nestetankkauksia en olisi maaliin päässytkään. Mene ja tiedä. Oli kuitenkin mieletön kokemus ja sä olet ilmeisesti ollut aivan mun takana siinä Lauttasaaren sillalla, kun myräkkä iski! Hienosti taisteltiin maaliin sieltä! :) Tsemppiä sulle kohti Hampuria!!

      Poista
  21. Juoksin myös saman maratoonim ja minulla se eteni ihan samalla tavalla. Sain tehdä kaikkeni, etten kurvannut maaliin jo ekan kierroksen aikana. Kävely välillä auttoi myös minua jatkamaan ennen myrskyä. Myrskyn silmässä juostessani näin kun puu kaatui kahden auton päälle. Siinä sai kyllä vauhtia kinttuihin, tyyliin että selviää hengissä maaliin saakka ��.
    Citymaratoonin siirtäminen keväälle harmittaa, ei ehdi päästä kuntoon allergiakaudella.
    Tsemppiä juoksuihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Mari! Kiitos kommentista!! Joo, se oli kyllä henkisesti tosi haastava kohta lähteä toiselle kierrokselle maalin ohi, mutta onneksi selvittiin sen henkisen muurin läpi, koska sen jälkeen en enää miettinyt keskeyttämistä ihan tosissani. Hui, kauheeta, että näit puun kaatuvan! Onneksi ei tosiaan käynyt kenellekään mitään <3 Ja heh, myräkkä sai kyllä jalkoihin vauhtia! Kivaa alkavaa syksyä!!

      Poista
  22. ONNEA ihan super paljon vielä, ihan mieletön suoritus! <3 Sait kyllä käydä läpi aika monenlaisia tunteita ton maratonin aikana, hurjaa! Ei sitä jotenkin voi käsittää, minkälaisissa oloissa te menitte siellä. Itse se kuumuus oli jo haastaavaa, mutta sitten vielä tollainen myrsky siihen päälle. Iso arvostus!

    Ihanaa Espanja-syksyelämystä teidän perheelle! :) Nauttikaa olosta siellä!

    PS. Näköjään toiset onnistuu noissa kisakuvissa vähän paremmmin :D Ja vielä noin monessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milla! <3 Ja kiitos sulle ja Katrille, että olitte kannustamassa! Tutuista kasvoista reitin varrella sai kyllä virtaa! Hehe, mun kisakuvissa oli myös mukana ihan karseita otoksia, mutta jostain syystä ne parhaimmat päätyivät tänne! Täällä nautitaan Madridin lämmöstä, terkkuja! :)

      Poista
  23. Onnea kovasta suorituksesta! Ihan silmät kostui tätä raporttia lukiessa. Olet ihan mieletön juoksija, juoksuidoli minulle ja monelle muullekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Satu kauniista sanoista! <3 <3 Oli kyllä silmät kosteina useamman kerran, kun itse kirjoittelin tätä raporttia. Maratonin aikana ehtii kokea monenlaista! :D Haleja!

      Poista