lauantai 15. syyskuuta 2018

Raskaudesta palautuminen (3kk)

Synnytyksestä on nyt kulunut 3,5 kuukautta, joten tämä päivitys raskaudesta palautumisen suhteen tulee hieman myöhässä. Edellinen palautumispostaus löytyy täältä


Kroppa 3,5 kuukautta synnytyksestä
Raskauskilot ja painonpudotus

Nyt kun synnytyksestä on kulunut 3,5 kuukautta on raskauskiloja jäljellä vielä 7,5kg. Pudotustahti on ollut rauhallinen n. 500g/viikko, mutta painonpudotus ei ole ollut tasaista "alamäkeä" vaan välillä on tuntunut, ettei mitään tapahdu. Paino jumittaa, välillä jopa nousee hieman ja sitten laskee vähän enemmän. Tämä taitaa kuitenkin olla ihan normaalia, vaikka välillä onkin hieman turhauttavaa. 


Missään vaiheessa ei ole edelleenkään tuntunut siltä, että olisin dietillä, koska en ole pitänyt mitään ruokia tai ruoka-aineita kieltolistalla. Perusajatuksena on ollut vain syödä riittävästi, jotta tulen täyteen ja toki, että maitoa riittää vauvalle. Pääpainotus omassa ruokavaliossa on hyvissä proteiininlähteissä, hyvissä rasvoissa ja kasviksissa. Hiilareita syön toki myös, mutta hieman vähemmän. Ne eivät ole pääasiassa oikein millään aterialla paitsi iltapalalla, joka on usein ollut leipää ja hiilaripitoinen iltapala sopii minulle. 


Kaikilla aterioilla pyrin siihen, että niistä löytyy hyvä proteiininlähde ja hyvän rasvan lähde. Uskon, että hyvien rasvojen lisääminen joka ateriaan on omalla kohdallani se juttu, miksi ne pitävät hyvin nälkää. Ja uskon myös, että hyvillä rasvoilla on oma vaikutuksensa myös maidontuloon. Kuten on toki myös riittävällä veden juonnilla. 

Viikonloppuisin on tullut herkuteltua, mutta olen koittanut kuitenkin pitää määrät kohtuullisina, välillä onnistuen, välillä en.  



Liikunta

Mulla oli elokuussa todella hyvä treenimeininki ja sain useampana viikkona tehtyä jopa 5 kotitreeniä. Sitten tuli flunssa ja pari viikkoa meni levossa/kevyemmillä treeneillä. Tällä viikolla oli käynti äitiysfyssarilla, jossa sain kuulla, että kropassa on vielä paljon kehitettävää (lue lisää alta tai täältä). Jos olen ihan rehellinen, niin se vei hieman treenifiiliksiä.  Ja se johtuu täysin siitä, että olin jo elätellyt toiveita, että pian pääsisin nollailemaan päätä kevyille juoksulenkeille ja tekemään hieman kovempitehoisia treenejä. Nyt joutuikin ikäänkuin ottamaan muutamaan askeleen taaksepäin.


Kivointahan on aina tehdä niitä asioita, joissa on hyvä ja jotka sujuu ja tuntuu helpolta. Nyt kun pitäisi opetella uutta ja tehdä itselle vaikeampia juttuja, niin se tuntuu vaikealta,  vaikka tietääkin, että näin on parasta. Nyt fokus pitää siirtää lantionpohjan ja keskivartalon kuntouttamiseen ihan spesifeille harjoituksilla ja on varmaan aika kaivaa myös  youtubesta jooga-ja pilatesvideot esille, jotta kroppa saa myös rentoutusta, liikkuvuutta ja lisää voimaa sisältäpäin. Epämukavuusalue, here we come! 



Lantionpohjalihakset ja vatsalihasten erkauma/kropan toiminta

Jos puhutaan siitä, kuinka kehoni toimii nyt 3,5 kuukautta synnytyksestä ihan jokapäiväisessä elämässä, niin voin sanoa sen toimivan ihan hyvin. Vatsalihasten erkauma on palautunut ja suorien vatsalihasten välissä oleva jännesauma tuntui äitiysfysioterapeutin mielestä jo varsin napakalta ja hyvältä, kuten pitääkin. Perustoiminnoissa kroppa tuntuu toimivan ja keskivartalo on suht vahvan tuntuinen. Sama juttu lantionpohjan kanssa; ei ole mitään isompaa ongelmaa, kipuja lantionalueella tai virtsankarkailua. 


Mutta, kuten äitiysfysioterapeutin luona selvisi, esimerkiksi juoksun aloittamisen kannalta keskivartalon syvien lihasten hallinnassa sekä lantionpohjan aktivoimisessa oli vielä parannettavaa ja aika paljonkin. Isoimpina asioina varmasti se, että minun on opeteltava kaikissa toiminnoissa mitä teen (esim. sohvalta nouseminen, vauvan ja taaperon nostaminen jne) ensin aktivoimaan lantionpohjalihakset ja sitten vasta syvä poikittainen vatsalihas, mikä vaatii paljon tietoista harjoittelua. 


Kroppa vaatii myös aika paljon rentoutusta ja kehonhuoltoa, sillä eripuolilla kroppaa kiristävät lihakset (esimerkiksi quadratus lumborum eli nelipäinen lannelihas, joka kiristelee selän puolella) vaikuttaa mulla koko kroppaan, alas jalkoihin ja ylemmäs selkään. Myös pallean eli hengityslihaksen kireys tuo haasteita. 
 

Raskaudesta palautuminen (ihan oikeasti) voi siis olla aika pitkä tie, mutta matkalla ollaan! Mitä muille raskaudesta palautujille kuuluu?


-Karoliina


Seuraa Instagramissa: candyontherun ja candybackinshape / Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä  




2 kommenttia:

  1. Moikka ja VIHDOIN ehdin komnentoimaan asti: seuraan ja luen tiheästi mutta kiitos teknisten vaikeuksien ja hieman huomiota vaativan vauvan on kommentoinnit vielä jätetty tekemättä ;) Mutta täältä pesee!
    Mä NIIN ihailen sun kykyä ja jaksamista jumppailla ja olla pirteänä (edes somessa - minä en aina jaksa sinnekään asti hymyillä :D) ja tehdä niitä ihania salaattibowleja. Meillä masuvaivat alkavat onneksi pikkuhiljaa flunssan ohessa helpottamaan ja ai että niitä öitä, joina heräämme vain 2-3 kertaa ja onnistun nukahtamaan imetyksenkin aikana - aah! Niitä seuraavina päivinä vaunuilemme pitkään <3
    Luin isolla mielenkiinnolla läpi juttusi äitiysfyssarista: itse olen menossa myös tarkastukseen erikoistuneelle fyssarille ensi viikolla - ja pelottaa hieman kuulla miten tässä on käynyt. Myönnän, ettei lantionpohja vielä ole ihan kondiksessa (ei sillä että pissa tulisi housuun mutta kyllä sitä vessaan saa ajoittain kiirehtiä) - ja meinasin tippua tuolilta kun luin että pitäisi pystyä olemaan pissaamatta 3 tuntia! Hah siinä mulla kyllä on petraamista :D Taidan olla se, joka käy tottumuksesta pissalla aina kun vain pääsen.
    Itse en myöskään ole mitään kummempaa jumppaa vielä tehnyt vaan tyytynyt vaunulenkkeihin, eikä tuntumaa tai pitoa tuesta puhumattakaan ole keskivartalossa OLLENKAAN. Hitsit eilen meinasin tipahtaa nenälleni liian isoissa saappaissa metsässä kulkiessani - ihan siksi, että tasapaino edelleen on ihan hukassa vaikka synnytyksestä on jo kaksi kuukautta! Syytän osittain saappaita ja niiden kokoa, mutta on tässä kroppa vielä aikalailla epäbalanssissa.. Juoksua kaipaan kuin hullu (puuroa, jota syön aamuin illoin koska himo :D) mutta kun hädin tuskin pysyn kävellen pystyssä metsikössä, tajuan kyllä että polkujuoksut saavat vielä odottaa minua..
    Käyn nyt myös kiropraktikolla joka totesi, että minulla on niskajumien lisäksi hyvät jumit myös rintarangassa, joka johtunee imetyksestä sekä vauvan kantamisesta, joka nyt ei aina ergonomisimmasta päästä ole. Samoin asento on rinnan kohdalta aika eteenpäin jumiutunut myös vaunuja työnnellessä, josta fyssari varoitti jo raskauden aikana. Yritänkin tehdä päivittäin edes hieman rintarankaa avaavia liikkeitä, jotten ihan Quasimodoksi muuttuisi :D Sinä jo konkarina ehkä tiesitkin, mutta minulle kaikki tämä on tullut aloittelijana aikamoisena shokkina: ei se raskaus niin iso juttu ole - mutta hitsit siitä palautuminen vasta työntäyteistä onkin :D
    Kyllä tämä tästä vielä. Joskus tulen minäkin Espoon rantaraittia pitkin juoksemaan! <3 Kivaa maanantaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Jossu <3
      Ihana, kiitos kommentista! <3 Oot aina niin huippu, kun jaksat kirjoitella pitkiä kommentteja, niitä on niin kiva lukea! Kiva kuulla, että siellä alkaa vähitellen flunssa ja rotaoireet helpottaa! <3 Mäkin olen lueskellut sun blogia, tosi kivoja tekstejä, mutta kommentoiminen jää usein, koska en jaksa kännykällä naputtaa ja koneelle pääsen vaan joskus...kuten nyt, kun Aada nukkuu ja Isla on päiväkodissa.

      Joo, raskaudesta palautuminen on kyllä ihan oma työmaansa ja tulee monille yllätyksenä! Mulla oli ekan raskauden perusteella siitä jo jotain hajua, mutta onhan se taas ollut aikamoinen matka ja kuten sanottua, niin mulla vielä ihan täysin kesken myös! Tunnistan nuo rintarangan jumit ja mulla myös selkä aika jumissa..ihan liian vähän on tullut tehtyä kehonhuoltoa ja liikkuvuutta. Hienoa, että meet fyssarille myös! Voidaan sitten tsemppailla toisiamme palautumisen kanssa <3 Mä niin jo ehdin haaveilla juoksulenkkien aloittamisesta ja että saisin siitä vähän omaa aikaa, mutta ei... ei vielä!

      Ja joo, mitä tulee pirteyteen ja someen... se on niin monimutkaista! Koitan pitää somen kivana ja positiivisena juttuna, mutta päivän selvää on, ettei sinne kaikkea tule päiviteltyä enkä oikein ole sellaista tyyppiä, joka sinne jaksaisi kaikkia päivän ongelmia (ainakaan kokoajan) valittaa. Lasten kanssa kun päivät on välillä aikamoista vuoristorataa..ihania ja rakkaudentäyteisiä hetkiä ja sitten seuraavassa hetkessä ärsyttää niin paljon, että itsekin itkee! :D Eli ei se täälläkään ihan hattaraa ole voin kertoa. Usein kun mulla on huonompia päiviä niin some on aika hiljainen, sen voin kertoa vinkkinä, haha! Silloin mielummin vetäydyn omaan kuoreen.

      Mutta hei, kivaa uutta viikkoa sinnekin ja kiitos vielä kun kommentoit! <3

      Poista